Japanin Risa Shigetomo juoksi voittoon Osakan naisten maratonilla. Hänen aikansa 2.23.23 merkitsi aikamoista parannusta naisen aiempaan persoonalliseen rekordiin, viime keväänä Lontoossa juostuun 2.31.28:aan. Nyt näyttää siltä, että myös tänä vuonna Shigetomo tulee juoksemaan Lontoossa, tällä kertaa maataan olympialaisissa edustaen. Vaikka vielä yksi Japanin naisten olympiakarsintamaratoneista Lontooseen on jäljellä (Nagoya), on vaikea uskoa siellä kolmen japanittaren juoksevan Shigetomon Osakan aikaa vikkelämmin. Omat persoonalliset rekordinsa Osakassa juoksivat myös toiseksi sijoittunut Ukrainan Tetiana Gamera-Shmirko (2.24.46) ja kolmantena maaliin rientänyt Japanin Azusa Nojiri (2.24.57). Entinen maastohiihtäjä Nojiri joutuu vielä jännittämään olympialippunsa puolesta kuin tappajan armoilla oleva uhri kauhufilmissä.
Kärkikolmikon takana Osakan kilvan taso oli valitettavan vaatimaton, eikä enempää kuin viisi maratonkonetarta ennättänyt maalisen linjan ylle nopeammassa ajassa kuin kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Japanin kaksikko Chika Horie (2.28.35) ja Kiyoko Shimahara (2.29.51) olivat kärkikolmikon lisäksi muut 2.30 alittajat. Kilvan suurin pettymys oli 2.24 -toonarin ja 1.07 -puolitoonarin Kayoko Fukushin katkeaminen aikaan 2.37.35. Fukushi oli tähdännyt Lontoon olympiakisoihin 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Kovin suuressa maratononnellisuudessa maalissa ei ollut myöskään vanha 2.21 -42195m juoksija Naoko Sakamoto, sillä tällä kertaa hänellä kesti 2.39.27 maaliin pääsyyn. Hallitseva olympiavoittaja Constantina Dita Romaniasta päällitti 2.40 ajallaan 2.40.08.
[japanrunningnews.blogspot.com]
sunnuntai, 29. tammikuuta 2012
perjantai, 27. tammikuuta 2012
Etiopialaisten kosto Dubain maratonilla
Alkoipa maratonvuosi rallattelevaisissa merkeissä! Dubaissa nimittäin neljä miestä jauhoi maratonin alle 2.05, kahdeksan miestä alle 2.06 ja kymmenen miestä alle 2.07. Naisissa puolestaan kolme maratonjauhajatarta ennätti maaliin ennen kuin kloku oli nykinyt 2.20, viisi ennen 2.21 täyttymistä ja yhdeksän alitti 2.25. Jos tuo ei ole maratonrillutusta, niin mikä sitten?
Kun viime vuonna kenialaiset jyräsivät etiopialaiset maanrakoon maratonilla, alkoi olympiavuosi etiopialaisten valtaisalla maratonryntäyksellä. Dubain miesten kilvan voittoon juoksi maratonveijari nimeltään Ayele Abshero Etiopiasta ajalla 2.04.23. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viuhtoi maratonin läpi 2.57 / km. Viimeinen kilometri vei aikaa niinkin kauan kuin 2.52. Absheron aika on debyyttimaratoniksi kelpo. Taitaapa tulos olla ensimaratonien maailmojen rekordi. Näin hän teki kertaheitolla itsestään yhden Lontoon olympiamaratonin voittajasuosikeista. Puolimaratonilla Abshero veteli viime vuonna ajan 59.42.
Kuka kilvassa tuli toiseksi? No, hänen nimensä on Dino Kemal Etiopiasta ja hänen aikansa oli 2.04.50. Pronssisen mitskun verkkareidensa taskuun sai Etiopian kansalainen Markos Geneti. Hän veivasi 2.04.54. 13 minuutin vitosen miehenä Genetillä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi välityksiä vastata loppukilometreillä maanmiestensä loikkaan. Poikien ravi 2.05 tuolle puolen laittaa muuten Etiopian olympiavalinnat mielenkiintoiseen valoon, sillä nyt heidän viime vuosien ykkösässänsä ja viime olympialaisten pronssipojan Tsegaye Kebeden olympiapaikka on vaarassa. Useasti urallaan 2.05 -alkuisen ajan hakannut Kebede ei ole vielä koskaan juossut niin kovaa kuin tämänvuotinen Dubain kärkikolmikko. Siinäpä vähän Kebedelle harjoitusmotivaatiota kevään Lontoon maratonille. Samoin, mikäli Haile Gebrselassie meinaa mahtua Etiopian Lontoon tiimiin, on hänen vedeltävä aivan oman ja Etiopian ennätyksensä tuntumaan helmikuisella Tokion maratonilla
Neljänneksi Dubain maratoniloittelussa sijoittui Kenian mies, nimeltään Jonathan Maiyo. Hänen ei ole kuitenkaan syytä olla pettynyt palkintokorokkeen ulkopuolelle jäämiseensä, sillä 2.05 päällityksen aiheuttamasta henkisestä itseruoskinnasta ei hänenkään tarvinnut kärsiä. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hän juoksi 2.04.56. Sen sijaan viidenneksi sijoittunutta Etiopian Tadese Tolaa saattaa hieman korpea aikansa 2.05.10, koska sillä ei ole todennäköisesti pääsyä Etiopian olympiajoukkueeseen. Samat sanat voidaan lausua kuudenneksi sijoittuneesta Etiopian Dadi Yamista, jonka aika 2.05.41 ei riitä alkuunkaan maansa valitsijoille. Siinä mielesttä Yami tuskin kulkee kilvan jälkeen kuitenkaan pää painuksissa ja murheisin mielin, että hänen aiempi maratonrekordinsa oli 2.11.04.
Seitsemänneksi nopein Dubaissa oli herra, joka tottelee nimeä Abdullah Dawit. Hänen kotomaansa on Etiopia. Hän juoksi tuloksen 2.05.42. Hän paransi aiempaa maratonrekordiaan neljä minuuttia. Kahdeksas oli Etiopian passin hotellihuoneensa kassakaappiin lukinnut Deressa Chimsa niin ikään ajalla 2.05.42. Joku varmaan miettii, että kuka oli kilvan yhdeksäs. No, hänen mutsinsa keksi hänelle aikoinaan nimen Seboka Tola. Etiopiassa tämä muuten tapahtui. Mahtoiko Tolan mutsi silloin uskoa, että vielä joku päivä hänen poikansa tulee leipomaan Dubaissa maratonin aikaan 2.06.17? Dubain kisa oli siitä raaka, että kymmenen parhaan joukkoon juostakseen piti miekkailla aika 2.06.29. Sen teki Etiopian Yemane Tsegay, jonka piti ennen kisaa olla ehkä etiopialaisista kovin, olihan hänellä aiemmin maratonvyöllään aika 2.06.30 Pariisin maratonilta. Sekunnin parannus omaan ennätykseen ei riittänyt tuon korkeammalle tuloksisessa luettelossa, koska muut etiopialaiset paransivat rekordejaan useita minuutteja. Tsegayn jälkeen muuten seuraavat seitsemän miestä huitoivat alle 2.10. Eräänä ennakkosuosikeista kisaan lähtenyt Kenian Martin Lel sakkasi puolimatkan (1.02.22) jälkeen sen verran, että toiseen puoliskoon kului aikaa 1.32.36, joten Lel saapui maaliin ajassa 2.34.57.
Myös naisten kilvan jälkeen Dubaissa liehuivat Etiopian liput, sillä voittajaksi nelisti Asefelech Mergia ajalla 2.19.31. Se on Etiopian rekordi. Erittäin tiukille Mergian pisti Kenian Lucy Wangui Kabuu, sillä hänen aikansa oli 2.19.34. Kyseessä oli hänen ensimmäinen maratoninsa, mutta aivan tuntematon kv. kestomarkkinoilla tämä Pekingin olympialaisten 10 000 metrin 7. ja vitosellakin ajan 14.33 juossut raastotar ei ole. Myöskään kolmanneksi sijoittunutta Etiopian Mare Dibabaa ei voi syyttää maratonhidastelusta, sillä hänkin ennätti maalilinjan ylle ennen 2.20 täyttymistä ajallaan 2.19.52. "Huh-huh, onneksi ei tulut päällitystä", saattoi aiemmin maratonin 2.23:een juossut Dibaba ajatella syödessään maalissa jäätelöä.
Pari seuraavaa naista, Etiopian Bezunesh Bekele (2.20.30) ja saman maan Aberu Kebede (2.20.33) päällittivät 2.20, mutta alittivat 2.21, joten kenenkään on turha väittää heidän maratoniaan waterlooksi. Bekele sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla neljänneksi ja on naulannut 2.23 -aikoja jo monena vuonna, kun taas Kebeden aiemmin rekordi oli vuoden 2010 Berliinin sadekisassa juostu 2.23.58. Kuudenneksi puolestaan Dubain maratonvoimainkoetuksessa sijoittui pitkän linjan kestonaaras, Lidia Cheromei Keniasta, loistoajalla hänkin (2.21.30).
Kilvan seitsemänneksi nopein oli muuten Kenian Sharon Cherop ajalla 2.22.39. Näin ollen hän paransi aiempaa henkilökohtaista rekordiaan neljällä sekunnilla. Kahdeksas oli vaihtelun vuoksi Etiopian edustaja. Hänen nimensä on Atsede Baysa. Hän juoksi ajan 2.23.13, mikä tarkoitaa sitä, että hän ei tehnyt omaa persoonallista rekordiaan, mikä on vuonna 2010 Pariisissa juostu 2.22.04. Rekordistaan jäi myös yhdeksäntenä maaliin rientänyt Etiopian Mamitu Daska ajallaan 2.24.24, juoksihan hän viime syksynä Frankfurtissa 2.21.51. Kymmenenneksi paras maratonnaaras Dubaissa oli Ruotsin kotimaakseen tunnustava Isabellah Andersson tuoksella 2.25.41. Se ei ole Isabellahille waterloo, mutta silti hän jäi pari minuuttia viime vuonna Dubaissa juoksemastaan omasta ja läntisen naapurimaamme rekordista. Suomen Anne-Mari Hyryläinen oli mittelön 17. paras ajalla 2.55.47.
Dubain maratonin tultua päätökseensä on päivänselvää, että kyllä kelpasi monen maratonkoneen ja -konettaren mennä hotellihuoneeseensa päiväunille varhaisaamun maratonhuhkimisen jälkeen.
[dubai.mikatiming.de, iaaf.org & raasto.com]
Kun viime vuonna kenialaiset jyräsivät etiopialaiset maanrakoon maratonilla, alkoi olympiavuosi etiopialaisten valtaisalla maratonryntäyksellä. Dubain miesten kilvan voittoon juoksi maratonveijari nimeltään Ayele Abshero Etiopiasta ajalla 2.04.23. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viuhtoi maratonin läpi 2.57 / km. Viimeinen kilometri vei aikaa niinkin kauan kuin 2.52. Absheron aika on debyyttimaratoniksi kelpo. Taitaapa tulos olla ensimaratonien maailmojen rekordi. Näin hän teki kertaheitolla itsestään yhden Lontoon olympiamaratonin voittajasuosikeista. Puolimaratonilla Abshero veteli viime vuonna ajan 59.42.
Kuka kilvassa tuli toiseksi? No, hänen nimensä on Dino Kemal Etiopiasta ja hänen aikansa oli 2.04.50. Pronssisen mitskun verkkareidensa taskuun sai Etiopian kansalainen Markos Geneti. Hän veivasi 2.04.54. 13 minuutin vitosen miehenä Genetillä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi välityksiä vastata loppukilometreillä maanmiestensä loikkaan. Poikien ravi 2.05 tuolle puolen laittaa muuten Etiopian olympiavalinnat mielenkiintoiseen valoon, sillä nyt heidän viime vuosien ykkösässänsä ja viime olympialaisten pronssipojan Tsegaye Kebeden olympiapaikka on vaarassa. Useasti urallaan 2.05 -alkuisen ajan hakannut Kebede ei ole vielä koskaan juossut niin kovaa kuin tämänvuotinen Dubain kärkikolmikko. Siinäpä vähän Kebedelle harjoitusmotivaatiota kevään Lontoon maratonille. Samoin, mikäli Haile Gebrselassie meinaa mahtua Etiopian Lontoon tiimiin, on hänen vedeltävä aivan oman ja Etiopian ennätyksensä tuntumaan helmikuisella Tokion maratonilla
Neljänneksi Dubain maratoniloittelussa sijoittui Kenian mies, nimeltään Jonathan Maiyo. Hänen ei ole kuitenkaan syytä olla pettynyt palkintokorokkeen ulkopuolelle jäämiseensä, sillä 2.05 päällityksen aiheuttamasta henkisestä itseruoskinnasta ei hänenkään tarvinnut kärsiä. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hän juoksi 2.04.56. Sen sijaan viidenneksi sijoittunutta Etiopian Tadese Tolaa saattaa hieman korpea aikansa 2.05.10, koska sillä ei ole todennäköisesti pääsyä Etiopian olympiajoukkueeseen. Samat sanat voidaan lausua kuudenneksi sijoittuneesta Etiopian Dadi Yamista, jonka aika 2.05.41 ei riitä alkuunkaan maansa valitsijoille. Siinä mielesttä Yami tuskin kulkee kilvan jälkeen kuitenkaan pää painuksissa ja murheisin mielin, että hänen aiempi maratonrekordinsa oli 2.11.04.
Seitsemänneksi nopein Dubaissa oli herra, joka tottelee nimeä Abdullah Dawit. Hänen kotomaansa on Etiopia. Hän juoksi tuloksen 2.05.42. Hän paransi aiempaa maratonrekordiaan neljä minuuttia. Kahdeksas oli Etiopian passin hotellihuoneensa kassakaappiin lukinnut Deressa Chimsa niin ikään ajalla 2.05.42. Joku varmaan miettii, että kuka oli kilvan yhdeksäs. No, hänen mutsinsa keksi hänelle aikoinaan nimen Seboka Tola. Etiopiassa tämä muuten tapahtui. Mahtoiko Tolan mutsi silloin uskoa, että vielä joku päivä hänen poikansa tulee leipomaan Dubaissa maratonin aikaan 2.06.17? Dubain kisa oli siitä raaka, että kymmenen parhaan joukkoon juostakseen piti miekkailla aika 2.06.29. Sen teki Etiopian Yemane Tsegay, jonka piti ennen kisaa olla ehkä etiopialaisista kovin, olihan hänellä aiemmin maratonvyöllään aika 2.06.30 Pariisin maratonilta. Sekunnin parannus omaan ennätykseen ei riittänyt tuon korkeammalle tuloksisessa luettelossa, koska muut etiopialaiset paransivat rekordejaan useita minuutteja. Tsegayn jälkeen muuten seuraavat seitsemän miestä huitoivat alle 2.10. Eräänä ennakkosuosikeista kisaan lähtenyt Kenian Martin Lel sakkasi puolimatkan (1.02.22) jälkeen sen verran, että toiseen puoliskoon kului aikaa 1.32.36, joten Lel saapui maaliin ajassa 2.34.57.
Myös naisten kilvan jälkeen Dubaissa liehuivat Etiopian liput, sillä voittajaksi nelisti Asefelech Mergia ajalla 2.19.31. Se on Etiopian rekordi. Erittäin tiukille Mergian pisti Kenian Lucy Wangui Kabuu, sillä hänen aikansa oli 2.19.34. Kyseessä oli hänen ensimmäinen maratoninsa, mutta aivan tuntematon kv. kestomarkkinoilla tämä Pekingin olympialaisten 10 000 metrin 7. ja vitosellakin ajan 14.33 juossut raastotar ei ole. Myöskään kolmanneksi sijoittunutta Etiopian Mare Dibabaa ei voi syyttää maratonhidastelusta, sillä hänkin ennätti maalilinjan ylle ennen 2.20 täyttymistä ajallaan 2.19.52. "Huh-huh, onneksi ei tulut päällitystä", saattoi aiemmin maratonin 2.23:een juossut Dibaba ajatella syödessään maalissa jäätelöä.
Pari seuraavaa naista, Etiopian Bezunesh Bekele (2.20.30) ja saman maan Aberu Kebede (2.20.33) päällittivät 2.20, mutta alittivat 2.21, joten kenenkään on turha väittää heidän maratoniaan waterlooksi. Bekele sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla neljänneksi ja on naulannut 2.23 -aikoja jo monena vuonna, kun taas Kebeden aiemmin rekordi oli vuoden 2010 Berliinin sadekisassa juostu 2.23.58. Kuudenneksi puolestaan Dubain maratonvoimainkoetuksessa sijoittui pitkän linjan kestonaaras, Lidia Cheromei Keniasta, loistoajalla hänkin (2.21.30).
Kilvan seitsemänneksi nopein oli muuten Kenian Sharon Cherop ajalla 2.22.39. Näin ollen hän paransi aiempaa henkilökohtaista rekordiaan neljällä sekunnilla. Kahdeksas oli vaihtelun vuoksi Etiopian edustaja. Hänen nimensä on Atsede Baysa. Hän juoksi ajan 2.23.13, mikä tarkoitaa sitä, että hän ei tehnyt omaa persoonallista rekordiaan, mikä on vuonna 2010 Pariisissa juostu 2.22.04. Rekordistaan jäi myös yhdeksäntenä maaliin rientänyt Etiopian Mamitu Daska ajallaan 2.24.24, juoksihan hän viime syksynä Frankfurtissa 2.21.51. Kymmenenneksi paras maratonnaaras Dubaissa oli Ruotsin kotimaakseen tunnustava Isabellah Andersson tuoksella 2.25.41. Se ei ole Isabellahille waterloo, mutta silti hän jäi pari minuuttia viime vuonna Dubaissa juoksemastaan omasta ja läntisen naapurimaamme rekordista. Suomen Anne-Mari Hyryläinen oli mittelön 17. paras ajalla 2.55.47.
Dubain maratonin tultua päätökseensä on päivänselvää, että kyllä kelpasi monen maratonkoneen ja -konettaren mennä hotellihuoneeseensa päiväunille varhaisaamun maratonhuhkimisen jälkeen.
[dubai.mikatiming.de, iaaf.org & raasto.com]
torstai, 26. tammikuuta 2012
Valtava pettymys -Noguchi ulkona Osakan olympiakarsintamaratonilta
Valtava pettymys. Peli on pelattu. Game over. Shakki matti. Rutkasti viime vuosina vammoista kärsinyt Japanin Mizuki Noguchi joutuu jättämään Osakan olympiakarsintamaratonin väliin takareisivamman takia. Kyllä Mizukia koetellaan. Vuonna 2008 hän joutui jättäytymään sivuun Pekingin olympiamaratonilta vain muutamaa päivää ennen kilpaa. Sen jälkeen toinen toistaan seuraavat comebackyritykset ovat kilpistyneet jatkuvasti vammoihin ja viimeinkin kun Noguchi pääsi valmistautumaan maratonille kunnolla, kävi taas näin. Maratonmaailma ei ole reilu paikka. Onneksi Noguchi on sentään ehtinyt voittamaan urallaan maratonin olympiakultaa vuonna 2004 Ateenassa, joten tuon olympiamitskun katselu saattaa tuoda hänelle lohtua tänä lohduttomana hetkenä. Viimeksi hän on pystynyt juoksemaan maratonin syksyllä 2007, jolloin aikaa kului 2.21.37. Ennätyksensä 2.19.12 Noguchi juoksi vuonna 2005 Berliinissä. Noguchin viimeinen mahdollisuus päästä Lontoon olympiakisoihin on maaliskuun Nagoyan olympiakarsintamaraton, mutta Noguchin vammahistorian tietäen kyseessä on erittäin ohut oljenkorsi. Lisäksi, vaikka hän koneeseen pääsisikin, miten ihmeessä hänen jalkansa kestävät Lontooseen asti riittävän kovaa maratonharjoitusta, jotta kisoissa voisi menestyä?
[japanrunningnews.blogspot.com]
[japanrunningnews.blogspot.com]
tiistai, 24. tammikuuta 2012
Osakan naisten maraton 29.1.
Osakassa juostaan toinen kolmesta Japanin naisten olympiakarsintamaratonista. Siellä moni on täynnä maratonluottavaisuutta kuin rokkari kossujuottavaisuutta. Siellä on monella kovat maratonpiipussa, sillä olympialaiset himottavat raastottaria kuin hiilarittomuus paastottaria. Kilvan suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, miten vuoden 2004 olympiavoittajan, vuoden 2003 MM-hopeamitalistin ja puolimaratonin MM-kisoissakin aikoinaan mitskuille sijoittuneen Mizuki Noguchin (mararekordi 2.19.12) comebäkki onnistuu. Noguchihan on viime vuosien aikana kärsinyt vammoista kuin hyeena kasviksista. Mikäli Noguchi on kunnossa häntä ei voita kukaan... paitsi ehkä hänet kerran puolimaratonilla kukistanut Japanin puolimaratonin ennätysnainen Kayoko Fukushi. Onpa Fukushin ratakympinkin rekordi alle 31 minuutin. Fukushi on aika kova naaras myös siinä, mitä tulee 42km ja 195m kestävään kilvanjuoksuun, sillä viime lokakuussa hän juoksi Chicagossa ajan 2.24.38.
Mitä kilvassa mahtaa tehdä Azusa Nojiri, miettii varmasti moni. Nojiri näet miekkaili viime vuoden Lontoon maratonilla ajan 2.25.11. Entinen maastohiihtäjä Nojiri on Japanin nousevia maratontähtösiä, kun taas vuoden 2003 MM-maratonin nelosella ja vuoden 2004 olympiamaratonilla seitsemänneksi nopeimmalla Naoko Sakamotolla (mararekordi 2.21.51) tuloskehitys on ollut viime vuosina taantumaan päin. Mikäli Sakamoto onnistuu kuitenkin hiomaan itsensä takaisin vuosien 2003-2004 maratonvireeseensä, on hän kovempi kuin betoni, kun kyse on 42195 metrin mittaisesta kestokilvoittelusta. Sanansa sanottavana kilvassa on varmasti myös maratonkonetar Kiyoko Shimaharalla (mararekordi 2.25.10), onhan hänellä aika kova maratonnäyttö arvokisoista vuoden 2007 MM-maratonilta. Tuossa 99999 kertaa pelejä ja leikkejä raaemmassa mittelössä hän riensi maaliin maailmojen mestaruusmaratonin kuudenneksi parhaimpana. Japanittarista on lopuksi syytä mainita myös 2.26 -toonarit Chika Horie ja Madoka Ogi, joiden unelmissa siintää kotimaansa edustaminen olympian kentillä utuisen haaveen tavoin.
Onpa Osakan maratonilla mukana myös jokunen ulkovaltojenkin edustaja. Yksi heistä on vieläpä hallitseva olympiavoittaja, maratonriippuvuutta sairastava Constantina Dita Romaniasta (mararekordi 2.21.30). Olympiavoittonsa jälkeen Dita ei ole kuitenkaan ollut enää vireessä, mutta sitkeästi hän edelleen veivaa maratoneja maratoneista toiseen. Ditan viime vuosien kulkemattomuuden johdosta Romanian kansan toiveet lepääväät vahvimpana Mihaela Botezanin harteilla (mararekordi 2.25.32) Voi vain kuvitella sitä maratonjännityksen määrää, missä Romanian kansa kärvistelee Osakan maratonin startatessa ja koko kansakunnan seuratessa suoraa tv-lähetystä hypnoottisen transsin vallassa. Ehkäpä kilvan paras ei-japanilainen tulee kuitenkin olemaan Venäjän Lidia Grigorieva. Hänen maratonrekordikseen kirjoitetaan tällä haavaa 2.25.10. Osakassa ei ole tänä vuonna paljoakaan mukana Kenian edustajattaria, sillä moni heistä tähtää Lontoon maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä, sillä heidän olympialippunsa ratkeavat siellä, jos ovat ratketakseen. Ainakin yksi kenialainen on kuitenkin Osakaanin saapunut. Hän on nimeltään Irene Kemunto, joka tulee taatusti juoksemaan maratonin paljon nopeammin kuin kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle.
[japanrunningnews.blogspot.com & Raasto.com]
Mitä kilvassa mahtaa tehdä Azusa Nojiri, miettii varmasti moni. Nojiri näet miekkaili viime vuoden Lontoon maratonilla ajan 2.25.11. Entinen maastohiihtäjä Nojiri on Japanin nousevia maratontähtösiä, kun taas vuoden 2003 MM-maratonin nelosella ja vuoden 2004 olympiamaratonilla seitsemänneksi nopeimmalla Naoko Sakamotolla (mararekordi 2.21.51) tuloskehitys on ollut viime vuosina taantumaan päin. Mikäli Sakamoto onnistuu kuitenkin hiomaan itsensä takaisin vuosien 2003-2004 maratonvireeseensä, on hän kovempi kuin betoni, kun kyse on 42195 metrin mittaisesta kestokilvoittelusta. Sanansa sanottavana kilvassa on varmasti myös maratonkonetar Kiyoko Shimaharalla (mararekordi 2.25.10), onhan hänellä aika kova maratonnäyttö arvokisoista vuoden 2007 MM-maratonilta. Tuossa 99999 kertaa pelejä ja leikkejä raaemmassa mittelössä hän riensi maaliin maailmojen mestaruusmaratonin kuudenneksi parhaimpana. Japanittarista on lopuksi syytä mainita myös 2.26 -toonarit Chika Horie ja Madoka Ogi, joiden unelmissa siintää kotimaansa edustaminen olympian kentillä utuisen haaveen tavoin.
Onpa Osakan maratonilla mukana myös jokunen ulkovaltojenkin edustaja. Yksi heistä on vieläpä hallitseva olympiavoittaja, maratonriippuvuutta sairastava Constantina Dita Romaniasta (mararekordi 2.21.30). Olympiavoittonsa jälkeen Dita ei ole kuitenkaan ollut enää vireessä, mutta sitkeästi hän edelleen veivaa maratoneja maratoneista toiseen. Ditan viime vuosien kulkemattomuuden johdosta Romanian kansan toiveet lepääväät vahvimpana Mihaela Botezanin harteilla (mararekordi 2.25.32) Voi vain kuvitella sitä maratonjännityksen määrää, missä Romanian kansa kärvistelee Osakan maratonin startatessa ja koko kansakunnan seuratessa suoraa tv-lähetystä hypnoottisen transsin vallassa. Ehkäpä kilvan paras ei-japanilainen tulee kuitenkin olemaan Venäjän Lidia Grigorieva. Hänen maratonrekordikseen kirjoitetaan tällä haavaa 2.25.10. Osakassa ei ole tänä vuonna paljoakaan mukana Kenian edustajattaria, sillä moni heistä tähtää Lontoon maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä, sillä heidän olympialippunsa ratkeavat siellä, jos ovat ratketakseen. Ainakin yksi kenialainen on kuitenkin Osakaanin saapunut. Hän on nimeltään Irene Kemunto, joka tulee taatusti juoksemaan maratonin paljon nopeammin kuin kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle.
[japanrunningnews.blogspot.com & Raasto.com]
lauantai, 14. tammikuuta 2012
Meb ja Flanagan veivat USA:n marakarsinnan voitot
Meb Keflezighi tiputti muut matkasta pari kilsaa ennen maalia ja kellotti voiton USA:n lipun kera ajassa 2:09:08. Meb juoksi toisen ennatyksensa 69 paivan sisalla. Koko matkan karjessa ja noin 2:07-vauhtia juosseista kolleista Ryan Hall (2:09:30) ja Abdi Abdirahman (2:09:47) tempoivat itsensa mukaan Lontoon kisakoneeseen. Dathan Ritzenhein alitti ensimmaista kertaa 2:10, mutta 2:09:55 olikin ainoa, mita Ritzille jai kisasta varapaikan ja muutaman taalan lisaksi matkaan.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Men-Finish.pdf
Naisten kisassa Hansonin veljesten tiimissa juokseva Desire Davila koulutti Houstonin asvalttia ja hajotti naisten joukkion seuralaisinaan Shalane Flanagan, Kara Goucher ja valilla karjessakin piipahtanut Amy Hastings. Davila yritti kaikkensa loppuun asti, mutta edessa oli Bostonin toisinto kun Flanagan nosti kytkinta. Han (2:25:38), Davila (2:25:55) ja Kara Goucher (2:26:06) suoriutuivat olympiajoukkueeseen.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Women-Finish.pdf
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Men-Finish.pdf
Naisten kisassa Hansonin veljesten tiimissa juokseva Desire Davila koulutti Houstonin asvalttia ja hajotti naisten joukkion seuralaisinaan Shalane Flanagan, Kara Goucher ja valilla karjessakin piipahtanut Amy Hastings. Davila yritti kaikkensa loppuun asti, mutta edessa oli Bostonin toisinto kun Flanagan nosti kytkinta. Han (2:25:38), Davila (2:25:55) ja Kara Goucher (2:26:06) suoriutuivat olympiajoukkueeseen.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Women-Finish.pdf
keskiviikko, 11. tammikuuta 2012
USA:n olympiakarsintamaraton 14.1.
Yhdysvaltojen, tuon riistokapitalisteja pullollaan olevan valtion olympiakarsintamaraton juostaan 14.1. Houstonissa. Myös paskaa amerikka syytää taivaalle asukasta kohden enemmän kuin mikään muu maailman valtio, mutta silti ilmastosopimuksiin osallistuta ei. Onneksi sieltä tulee sentään aikamoinen joukko maratonkoneita ja -konettaria, joten aivan läpeensä paha maa ei sentään ole kyseessä.
Naisten kilvassa suurimpia suosikkeja lienevät vuoden 2008 kympin olempiapronssinainen Shalane Flanagan, joka himoaa nyt maratonin olympiamitskua kuin Vietkong jenkin päänahkaa. Hän ei tule kuitenkaan pääsemaan helpolla, sillä vuooden 2007 kympin MM-mitalisti ja 2.24-toonari Kara Koucher tavoitelee olympiapaikkaa kuin Republikaani luonnonsuojelualueita öljynporaukseen. Ehkä kovin jenkkilän maratontytsy on kuitenkin Desiree Darvilla, onhan hän sentään leiponut maratonin aikaan 2.22.38. Hän halajaa olympialippua kuin jenkit Israelin tukemista, että ne saavat listiä palestiinalaisia lapsia. Moni toivoo menestystä myös Magdalena Levy-Bouletille, onhan hän sentään iältään jo 38-vuotias maratonin 2.26:een kipaissut maratonkettutar. On tarpeetonta sanoakaan, että "levy" unelmoi olympiamaratonista kuin Texasilainen tuomari-pyöveli vankien hirttämisestä. Älköön kukaan unohtako myösköään vuoden 2004 maratonin olympiapronssitar Deena Kastoria. Hän tähtää olympialippuun kuin teekutsuliike köyhien riistämiseen. Kastori on myös ainoa jenkkitär, joka on kuuna päivänä juossut maratonin alle 2.20. Joidenkin mielestä myös 42195 metriä tai 26,2 mailia, kuten amerikassa jostain käsittämättömästä syystä matkoja lasketaan 2.27:ään juossut Amy Hastings saattaa olla kova, mutta se nähdään ensi viikonloppuna. Joka tapauksessa hän tavoittelee olympiaedustusta kuin jenkkisotilas siviilien tappamista.
Entämä Amerikan maratonmiehet? No, suurin suosikki voittajaksi lienee Ryan Hall, jota tosin voi lokakuussa juostu Chicagon maratoni painaa tai sitten ei. Kunnossa ollesaan Hallia ei voita kukaan. Hän tahtoo hyvittää vuoden 2008 olympiapettymyksensä kuin rebupoliitikko tappamattomuutensa. Kocin haastaja Ryanille lienee vuoden 2008 olypiamaran yhdeksäs Dathan Ritzenhein. Hän on kova poika maratoonaamaan. Ritz himoaa olympialippua kuin jenkkitiedemies atomipommin rakentamista 40-luvulla. Onpa USA:n karsinnoissa mukana myös olympiamitalisti, vuoden 2004 olympiamaran hopeapoika Meb Keflegzighi. On kumma, jos Mebiä ei vastikään juostu New Yorkin maratoni paina, mutta siitä huolimatta hän janoaa olympiapaikkaa kuin maanmiehensä ostoshelvettejä. Niitäkin löytyy, joiden mielestä 2.10-mies Brett Koucheri olisi kovakin maratonsälli, mutta joka tapauksessa hän tähtää olympiamaratonille kuin jenkit sotimiseen muilla mailla vierahilla. Lopuksi yllätysveto USA:n maratonkarsintaan on alle 27 minuutin kympin mies Galen Rupp, jonka maratonkyvyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa kuin perusjenkkien tiedot muun maailman menosta. Ruppi on kuitenkin karsintamaratonin suhteen tosissaan kuin maanmiehensä intiaanien kansanmurhassa.
[raastio.com & running.competitor.com]
Naisten kilvassa suurimpia suosikkeja lienevät vuoden 2008 kympin olempiapronssinainen Shalane Flanagan, joka himoaa nyt maratonin olympiamitskua kuin Vietkong jenkin päänahkaa. Hän ei tule kuitenkaan pääsemaan helpolla, sillä vuooden 2007 kympin MM-mitalisti ja 2.24-toonari Kara Koucher tavoitelee olympiapaikkaa kuin Republikaani luonnonsuojelualueita öljynporaukseen. Ehkä kovin jenkkilän maratontytsy on kuitenkin Desiree Darvilla, onhan hän sentään leiponut maratonin aikaan 2.22.38. Hän halajaa olympialippua kuin jenkit Israelin tukemista, että ne saavat listiä palestiinalaisia lapsia. Moni toivoo menestystä myös Magdalena Levy-Bouletille, onhan hän sentään iältään jo 38-vuotias maratonin 2.26:een kipaissut maratonkettutar. On tarpeetonta sanoakaan, että "levy" unelmoi olympiamaratonista kuin Texasilainen tuomari-pyöveli vankien hirttämisestä. Älköön kukaan unohtako myösköään vuoden 2004 maratonin olympiapronssitar Deena Kastoria. Hän tähtää olympialippuun kuin teekutsuliike köyhien riistämiseen. Kastori on myös ainoa jenkkitär, joka on kuuna päivänä juossut maratonin alle 2.20. Joidenkin mielestä myös 42195 metriä tai 26,2 mailia, kuten amerikassa jostain käsittämättömästä syystä matkoja lasketaan 2.27:ään juossut Amy Hastings saattaa olla kova, mutta se nähdään ensi viikonloppuna. Joka tapauksessa hän tavoittelee olympiaedustusta kuin jenkkisotilas siviilien tappamista.
Entämä Amerikan maratonmiehet? No, suurin suosikki voittajaksi lienee Ryan Hall, jota tosin voi lokakuussa juostu Chicagon maratoni painaa tai sitten ei. Kunnossa ollesaan Hallia ei voita kukaan. Hän tahtoo hyvittää vuoden 2008 olympiapettymyksensä kuin rebupoliitikko tappamattomuutensa. Kocin haastaja Ryanille lienee vuoden 2008 olypiamaran yhdeksäs Dathan Ritzenhein. Hän on kova poika maratoonaamaan. Ritz himoaa olympialippua kuin jenkkitiedemies atomipommin rakentamista 40-luvulla. Onpa USA:n karsinnoissa mukana myös olympiamitalisti, vuoden 2004 olympiamaran hopeapoika Meb Keflegzighi. On kumma, jos Mebiä ei vastikään juostu New Yorkin maratoni paina, mutta siitä huolimatta hän janoaa olympiapaikkaa kuin maanmiehensä ostoshelvettejä. Niitäkin löytyy, joiden mielestä 2.10-mies Brett Koucheri olisi kovakin maratonsälli, mutta joka tapauksessa hän tähtää olympiamaratonille kuin jenkit sotimiseen muilla mailla vierahilla. Lopuksi yllätysveto USA:n maratonkarsintaan on alle 27 minuutin kympin mies Galen Rupp, jonka maratonkyvyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa kuin perusjenkkien tiedot muun maailman menosta. Ruppi on kuitenkin karsintamaratonin suhteen tosissaan kuin maanmiehensä intiaanien kansanmurhassa.
[raastio.com & running.competitor.com]
tiistai, 20. joulukuuta 2011
Mizuki Noguchi halajaa olympiamaratonille
Mizuki Noguchi, tuo Japanin oma maratonmisu, on valmistautunut tammikuussa juostavalle Osakan olympiakarsintamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Vuoden 2004 olympiavoittaja ja maratonin Aasian ennätysnainen (2.19.12) Noguchi on kärsinyt viimeisten vuosien aikana jalkavammoista kuin marjastaja hyttysistä. Inhottavien vammojen takia Noguchi ei ole pystynyt juoksemaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle sitten vuoden 2007 marraskuun, jolloin hän pisteli Tokiossa niinkin mukiinmenevän ajan kuin 2.21.37. Uransa kamalimman paikan hän koki muutamaa päivää ennen Pekingin olympiamaratonia vuonna 2008, kun hän joutui vetäytymään olympiavoiton puolustamisesta vasemman jalan sanottua yhteistyösopimuksen kerta kaikkiaan irti ilman maratonammattiliitolle tehtävää ennakkovaroitusta. Sen jälkeen Noguchin paluuyritykset ovat kilpistyneet kerta toisensa jälkeen vammoihin. Niinpä monet ovat olleet varmoja siitä, että Noguchin juoksut huipputasolla ovat juostu, mutta sitkeästi tämä maratonsitkutar on jatkanut comebäkkiyrityksiään comebäkkiyritysten perään, puhumattakaan comebäkkiyrityksistä.
Viime aikoina tunnelin päässä on alkanut taas näkyä valoa, sillä Noguchi on pystynyt valmistautumaan Osakan maratonille niin kuin maratonille kuuluu valmistautua. Boulderissa, Coloradon vuorilla hän on vedellyt muina naisina lähes 60 kilometrin päiviä (todennäköisesti kovaa) ja 40 kilometrin pitkiä lenkkejä (todennäköisesti vielä kovempaa). Ei siis ihme, että hänen suustaan on kuultu maratonluottoa huokuvia lausuntoja, kuten: "Meitsi on juossut hyvin. Olen ollut yhtä hyvässä iskussa kuin ennen Pekingin olympiamaraa". Tai: "Olen niin, niin, [niin x 42195, toim. huom.] onnellinen, että pystyn taas mättämään kovaa harjoitusta". Tai: "Ensi kertaa sitten vammavuosieni olen pystynyt leipomaan 40 kilometrin lenkin". Tai: "Maratonviimeistelyssäni meitsi tulee panostamaan määrän lisäksi nopeuteen". Nopeuttahan Noguchilla on ainakin aiemmin piisannut, onhan hänen puolimaratonin rekordinsa 1.07.43. On täysin tarpeetonta sanoakaan, on täysin turha mainita, on sanomattakin selvää, on ilmeistäkin ilmeisempää, että raasto.com toivoo Noguchin juoksevan Osakassa riittävän hyvin päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen ja pystyvän juoksemaan myös Lontoon olympiakisoissa. Tuo vastoinkäymisistä lannistumaton maratonyrittäjätär olisi sen totta vieköön ansainnut.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Viime aikoina tunnelin päässä on alkanut taas näkyä valoa, sillä Noguchi on pystynyt valmistautumaan Osakan maratonille niin kuin maratonille kuuluu valmistautua. Boulderissa, Coloradon vuorilla hän on vedellyt muina naisina lähes 60 kilometrin päiviä (todennäköisesti kovaa) ja 40 kilometrin pitkiä lenkkejä (todennäköisesti vielä kovempaa). Ei siis ihme, että hänen suustaan on kuultu maratonluottoa huokuvia lausuntoja, kuten: "Meitsi on juossut hyvin. Olen ollut yhtä hyvässä iskussa kuin ennen Pekingin olympiamaraa". Tai: "Olen niin, niin, [niin x 42195, toim. huom.] onnellinen, että pystyn taas mättämään kovaa harjoitusta". Tai: "Ensi kertaa sitten vammavuosieni olen pystynyt leipomaan 40 kilometrin lenkin". Tai: "Maratonviimeistelyssäni meitsi tulee panostamaan määrän lisäksi nopeuteen". Nopeuttahan Noguchilla on ainakin aiemmin piisannut, onhan hänen puolimaratonin rekordinsa 1.07.43. On täysin tarpeetonta sanoakaan, on täysin turha mainita, on sanomattakin selvää, on ilmeistäkin ilmeisempää, että raasto.com toivoo Noguchin juoksevan Osakassa riittävän hyvin päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen ja pystyvän juoksemaan myös Lontoon olympiakisoissa. Tuo vastoinkäymisistä lannistumaton maratonyrittäjätär olisi sen totta vieköön ansainnut.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
maanantai, 19. joulukuuta 2011
Kawa täydessä maratonkeskittymättömyydessä
Japanin Yuki Kawauchilta on riistäytynyt maratonriippuvuus pahemman kerran valloilleen. Vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän juoksi Fukuokassa ajan 2.09.57, Kawa oli jälleen maratonia hitsaamassa. Tällä kertaa paikkana oli Hofun maraton, jossa Kawa juoksi 2.12.33. Tuolla ajalla hän sijoittu toiseksi Mongolian parhaan maratonpojan, Serod Bat-Ochirin jälkeen (2.11.56). Seuraavaksi Kawan suunnitelmissa on juosta maratonin helmikuussa Tokiossa, jossa hän tavoittelee olympialippua kuin nörtti energiajuomaa.
Moni miettii Kawan touhujen järkevyyttä, onhan mies vetänyt jo kuluneen vuoden aikana ennen Hofun ja Fukuokan maratoneja mm. Tokion maratonin helmikuussa (sijoitus kolmas, aika 2.08.37), Daegun MM-maratonin elokuussa (sijoitus 16, aika 2.16.11) ja Osakan maratonin lokakuussa (sijoitus neljäs, aika 2.14.31). Lisäksi Kawa vietiin sairaalaan kesäkuisessa Okinoshiman 50 km:n ultrakisassa, jossa hän vajosi tajuttomana kanveesiin vain 600 metrin päässä maalista. Voiko kenenkään kone ja jalat kestää tuollaista rallatusta kovin pitkään? Raasto.comi toivoo, että Kawa ei pilaa maratonriippuvuudellaan ja maratonkeskittymättömyydellään maratonolympiamahdollisuuksiaan kuin maratonhullu maratonterveyttään.
[raasto.com & japanrunningnews.bogspot.com]
Moni miettii Kawan touhujen järkevyyttä, onhan mies vetänyt jo kuluneen vuoden aikana ennen Hofun ja Fukuokan maratoneja mm. Tokion maratonin helmikuussa (sijoitus kolmas, aika 2.08.37), Daegun MM-maratonin elokuussa (sijoitus 16, aika 2.16.11) ja Osakan maratonin lokakuussa (sijoitus neljäs, aika 2.14.31). Lisäksi Kawa vietiin sairaalaan kesäkuisessa Okinoshiman 50 km:n ultrakisassa, jossa hän vajosi tajuttomana kanveesiin vain 600 metrin päässä maalista. Voiko kenenkään kone ja jalat kestää tuollaista rallatusta kovin pitkään? Raasto.comi toivoo, että Kawa ei pilaa maratonriippuvuudellaan ja maratonkeskittymättömyydellään maratonolympiamahdollisuuksiaan kuin maratonhullu maratonterveyttään.
[raasto.com & japanrunningnews.bogspot.com]
sunnuntai, 4. joulukuuta 2011
Ndambiri voittoon Fukuokan maratonilla - Kawa paras japanilainen
Fukuokan maraton juostiin Fukuokassa, vain Fukuoakassa, eikä missään muualla kuin Fukuokassa, puhumattakaan Fukuokasta.Siellä voittoon viiletti Kenian kotimaakseen tunnustava, mutta Japanissa asuva ja Komori -firman palkkalistoilla juokseva Josphat Ndambiri ajalla 2.07.36. Kyseessä oli Ndambirin ensimmäinen maratonkilpa, mutta hän ei totta vieköön ole aloittelija, mitä tulee kestävyyspitoiseen juoksuun. Mies on nimittäin ehtinyt jo urallaan juosta 10 000 metriä alle 27 minuutin ja edustaa maataan MM-kisoissa. Aikamoinen veijari on siis kyseessä. Ndambiri ratkaisi Fukuokan kilvan voiton juoksemalla 25-30 kilometrin välisen vitosen niinkin mukiin menevään aikaan kuin 14.32. Tällaisessa rillutuksessa ei ymmärrettävästi kukaan muu pysynyt mukana, joten Ndambiri sai lasketella loppumatkan maaliin rattoisasti rallatellen (esim. 35-40 kilometrin väli 15.45). "Meitsin plääni on juosta mara keväällä Lontoossa, Rotterdamissa, Pariisissa tai Bostonissa", sanoi Kenian olympiajoukkueeseen hinkuava voittaja kilvan jälkeen. Mikäli hän todellakin meinaa tunkea itsensä Kenian joukkueeseen, siihen ei keväällä riitä mikään kuin maailmojen ennätys. Sen lisäksi siihen tarvitaan maailmojen ennätys. Maailmojen ennätys siihen tarvitaan lisäksi. Siihen maailmojen ennätys lisäksi tarvitaan.
Myös Fukuokassa toiseksi sijoittunut mies oli Kenialainen, joka tienaa leipänsä juoksemalla japanilaisen firman nimeen. Hänen nimnesä on James Mwangi ja hän kulutti martyyn ja tonyyn aikaa 2.08.38. Se on aika mukavan puoleista noin 3.02/km-luikua, mietti moni maratonfäni päätään miettiväisesti haroen.
Kilvan kolmanneksi paras oli puolestaan Japanin suosikkipoika, täyttä työpäivää painava maailman paras maratonamatööri Yuki Kawauchi tulosella 2.09.57. Olemalla kilvan paras japanilainen hän tarrasi jollain lailla kiinni olympialippuun Lontoota ajatellen, mutta tuskinpa vain Kawan niukka 2.10 alitus tulee siihen riittämään, kunhan kaikki jäljellä olevat Japanin olympiakarsintamaratonit on saatu päätökseen. Tämän Kawa tiedostaa itsekin ja niinpä hän sanoi kilvan jälkeen Fukuokan olleen hänelle vain verryttelyjuoksu alkukevään Tokion maratonia ajatellen. Sinne hän tähtää täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Myöskään Japanin olympiavalitsijat eivät olleet tyytyväisiä japanilaismiesten esityksiin Fukuokassa, sillä kukaan heistä ei pystynyt maratonin aikana kiihdyttämään yhtään vitosta alle 15 minuutin.
Kärkikolmikon lisäksi kukaan ei Fukuokassa alittanut 2 tuntia ja kymmentä minuuttia, joten kilpa oli niin juoksijoille kuin maratonfaneillekin raaka pettymys. Neljäntenä maalin saavutti Japanin Masato Imai 2.10.32 kuluttua lähtölaukausta. Paras eurooppalainen oli Venäjän passia verkkareidensa taskussa kantava Dimitri Safronov. Hän juoksi 2.11.29 ja sijoittui viidenneksi. Entä kuka oli kilvan kuudes? No, hänen sai syntymätoditukseensa nimekseen Kazuhiro Maeda. Tuskinpa silloin monikaan vielä aavisti, että vielä joskus tuo kapaloissa rääkyvä ihmispolo tulisi juoksemaan Fukuokassa 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.11.46. Seitsemänneksi sijoittui jokunen vuosi sitten Fukuokassa 2.07-ajan leiponut Dimitri Baranovski Ukrainasta ajalla 2.12.08. Tämä viiden minuutin päähän jääminen omasta rekordista olympianäyttöjuoksussa sai tuskin Dimitriä kilvan jälkeen kovinkaan hilpeälle mielelle hänen istuskellessaan kisahotellin saunaun lauteilla 100 prosenttisessa maratonmiettiväisyydessä.
Kunhan muutkin maratonkoneet olivat saaneet kilpansa päätökseen, oli tämän vuoden Fukuokan kilpailu kilvoiteltu, ja Japanin samenttiseen pehmeään iltaan vei monen maratonpettyneisyydessä kärvisteleväisen kärvistelijän kärveistelyn kärvistelemä tie.
[iaaf.org & raasto.com]
Myös Fukuokassa toiseksi sijoittunut mies oli Kenialainen, joka tienaa leipänsä juoksemalla japanilaisen firman nimeen. Hänen nimnesä on James Mwangi ja hän kulutti martyyn ja tonyyn aikaa 2.08.38. Se on aika mukavan puoleista noin 3.02/km-luikua, mietti moni maratonfäni päätään miettiväisesti haroen.
Kilvan kolmanneksi paras oli puolestaan Japanin suosikkipoika, täyttä työpäivää painava maailman paras maratonamatööri Yuki Kawauchi tulosella 2.09.57. Olemalla kilvan paras japanilainen hän tarrasi jollain lailla kiinni olympialippuun Lontoota ajatellen, mutta tuskinpa vain Kawan niukka 2.10 alitus tulee siihen riittämään, kunhan kaikki jäljellä olevat Japanin olympiakarsintamaratonit on saatu päätökseen. Tämän Kawa tiedostaa itsekin ja niinpä hän sanoi kilvan jälkeen Fukuokan olleen hänelle vain verryttelyjuoksu alkukevään Tokion maratonia ajatellen. Sinne hän tähtää täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Myöskään Japanin olympiavalitsijat eivät olleet tyytyväisiä japanilaismiesten esityksiin Fukuokassa, sillä kukaan heistä ei pystynyt maratonin aikana kiihdyttämään yhtään vitosta alle 15 minuutin.
Kärkikolmikon lisäksi kukaan ei Fukuokassa alittanut 2 tuntia ja kymmentä minuuttia, joten kilpa oli niin juoksijoille kuin maratonfaneillekin raaka pettymys. Neljäntenä maalin saavutti Japanin Masato Imai 2.10.32 kuluttua lähtölaukausta. Paras eurooppalainen oli Venäjän passia verkkareidensa taskussa kantava Dimitri Safronov. Hän juoksi 2.11.29 ja sijoittui viidenneksi. Entä kuka oli kilvan kuudes? No, hänen sai syntymätoditukseensa nimekseen Kazuhiro Maeda. Tuskinpa silloin monikaan vielä aavisti, että vielä joskus tuo kapaloissa rääkyvä ihmispolo tulisi juoksemaan Fukuokassa 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.11.46. Seitsemänneksi sijoittui jokunen vuosi sitten Fukuokassa 2.07-ajan leiponut Dimitri Baranovski Ukrainasta ajalla 2.12.08. Tämä viiden minuutin päähän jääminen omasta rekordista olympianäyttöjuoksussa sai tuskin Dimitriä kilvan jälkeen kovinkaan hilpeälle mielelle hänen istuskellessaan kisahotellin saunaun lauteilla 100 prosenttisessa maratonmiettiväisyydessä.
Kunhan muutkin maratonkoneet olivat saaneet kilpansa päätökseen, oli tämän vuoden Fukuokan kilpailu kilvoiteltu, ja Japanin samenttiseen pehmeään iltaan vei monen maratonpettyneisyydessä kärvisteleväisen kärvistelijän kärveistelyn kärvistelemä tie.
[iaaf.org & raasto.com]
maanantai, 21. marraskuuta 2011
Aikamoista maantierockäänrollia Aktia cupissa
Vantaalla juostiin 20.11. kauden ensimmäinen Aktia cupin osakilpailu. Siellä moni laittoi jalalla koreasti. Siellä moni oli täynnä maantieluottoa kuin rokkari viinajuottoa. Siellä moni oli vauhtihullulla päällä kuin pikaluistelija jäällä. Niinpä 14 sälliä ravasi kympin alle 34 minuutin. Heistä yhdeksän laukkasi alle 33 minuutin. Heistä viisi loikkasi alle 32 minuutin. Heistä ei kukaan viuhtonut alle 31 minuutin, vaikka läheltä piti. Viime kesän Kalevan Kisojen kympin pronssipoika, Sjundeå IF:n raikulipoika Jarkko Hamberg heittäytytyi maaliin ajassa 31.02. Hänen jälkeensä maaliviitoituksella hampaitaan esitti viime kesän Kalevan Kisojen esteiden pronssipoika, Naantalin Löylyn Rami Tuokko (31.30). Sen jälkeen maalilinjan valtasi viime kesän Kalevan Kisojen 1500 metrin pronssipoika, Heinolan Iskun Riku Marttinen (31.37). Paljoa ei hänelle jäänyt Sjundeå IF:n maratonässä Lauri Lipiäinen. Hän käytti 10 000 raastoisaan metriin aikaan 31.42. Hänen jälkeensä maalin jälkeisessä kanveesissa kiviä sylkivät mailerit Panu Jantunen Parikkalan Urheilijoista ja Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitosta. Heidän tuskansa loppui ajoissa 31.50 ja 32.10. Tämän jälkeen maalisen linjan yllä nähtiin kansainvälinen vieras. Sälli, jonka mutsinsa risti David Brickhill-Jonesiksi juoksi nimittäin 32.26. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan, kun jo Porin Yleisurheilun kotiseurakseen tunnustava Tommi Sundell oli maalissa (32.34). Hänen jälkeensä samassa tilanteessa nähtiin hetkeä myöhemmin kilvan kolmanneksi paras Sjundeålainen, kevään SM-maastojen mitalipoika Petteri Muukkonen (32.36). Sitten miehiä lappoikin maaliin kuin poliitikkoja vankilaan. Toivoa sopii, että miesten kunto kehittyy kauden 2011-2012 aikana sillä tavoin, että he eivät olleet marraskuussa parhaassa kunnossaan.
Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.
Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.
Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.
Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.
maanantai, 14. marraskuuta 2011
Maratonkonetar Sinikka Keskitalo on kuollut
Tämän vuoden aikana viikatemies on niittänyt kestävyysjuoksusihmisiä ennennäkemättömään tahtiin. Vuoden aikana joukostamme ovat poistuneet mm. Jukka Toivola, Tapio Pekola ja viimeisimpänä eräs suomalaisen naismaratonjuoksun uranuurtajista, Sinikka Keskitalo. Tämä Tampereen Urheiljat 38 -seuraa edustanut maratonkonetar (s.29.1.1951, k. 25.10.2011) oli mukana naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla vuonna 1984 Los Angelesissa. Siellä hän sijoittui 15:nneksi ajalla 2.35.15. Kaksi vuotta nyöhemmin hän kamppaili Stuttgartin EM-kisoissa ankarasti maratonmitalista, mutta tuloksena oli neljäs sija ajalla 2.34.31. Ehkä parhaan arvokisajuoksunsa Keskitalo veti kuitenkin Rooman MM-pätsissä vuonna 1987, missä 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin jälkeen hän löytyi maalista maapallomme kahdeksanneksi parhaana toonarittarena, kellon kertoen aikaa kuluneeksi 2.35.16. On sanomattakin selvää, että siinä kelissä tuo oli verratton suoritus. Oman maratonrekordinsa 2.33.18 Keskitalo leipoi Bostonissa vuonna 1986. Keskitalo juoksi maratonin alle 2.40 joka vuosi 1983-1990. Puolimaratoni kulki häneltä parhaimmillaan aikaan 1.11.45. Myös SM-kisoissa Keskitalo teki vuosien varrella kovaa jälkeä. SM-kultaa hän saalisti paitsi maratonilla (viisi kultaa), myös SM-maantiellä ja Kalevan kisojen kympillä. Keskitalo oli epäilemättä eräs parhaita suomalaisia naiskestävyysjuoksijoita, jotka ovat maamme kamaraa kuuna päivänä tallanneet.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
[raasto.com & tilastopaja.fi]
sunnuntai, 6. marraskuuta 2011
G. Mutai piti ihmiskyvyn rajoja pilkkanaan New Yorkissa
New Yorkissa juostiin tänään maraton. Siellä moni himosi maratononnistumista kuin rokkari skeban skulausta. Jotkut siellä onnistuivatkin, vaikka Nykin reitti ei vetele nopeudessa vertoja monillekaan muille. Tämä johtuu siitä, että siellä maratonreitille on valikoitunut erinäisiä siltoja, jotka eivät ole kovin pieniä, saatikka mäettömiä. Myös muunlaista muuta nyppylää ja näppylää sisältyy reittiin. Ei siis ole ihme, että kukaan ei ennen tätä päivää ollut pystynyt juoksemaan New Yorkissa 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä sen kovempaa kuin 2.07.43, mikä ei ole nykyisen maratontason vallitessa kummoinenkaan aika. Tälle reittiennätykselle näytettiin nyt pitkää nenää kuin pukumiehelle rock'n roll kapakassa.
Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.
Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.
Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.
New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).
Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.
[ingnycmarathon.org & raasto.com]
Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.
Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.
Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.
New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).
Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.
[ingnycmarathon.org & raasto.com]
sunnuntai, 30. lokakuuta 2011
Kipsang ME:n partaalla Frankfurtissa
Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Frankfurtin tuloksia
Francis Kirwa 2.19.08 (puolikas 66.12), Miika Takala 2.23.26 (69.47), Pasi Huhtala (2.34.39), Darby Thomas 2.35.05 (76.45), Veli-Matti Koivu (2.35.58), Petri Juuti (2.36.00), Petteri Kuorikoski (2.36.40), Petteri Muukkonen 2.41.51 (73.13). Miesten kisan voitti Wilson Kipsang vain nelja sekuntia ME-ajan perassa (2.03.42). Lahes sukunimikaimat Levy Matebo (2.05.16) ja Albert Matebor (2.05.25) ratkoivat seuraavat sijat.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
keskiviikko, 26. lokakuuta 2011
Tapio Pekola on kuollut
Suomalaisen kestavyysjuoksun fanaattisin aani on poissa. Matti Hannuksen muistokirjoitus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)