Taas lasketeltiin puolimaratonin jaloa otatusta Manhattanilla Central Parkista Trumpin rannoille. Ratki riemukasta puuhaa. Kun stream tarjosi kuvaa niin oli matkaa jaljella enaa 1.5 km, ja siina vaiheessa Kenian letkea Peter Kirui ja Etiopian Deriba "Asphalt" Merga kampesivat rinta rinnan kohti maalivaatetta.
- "Mergalla painaa", tuumi Kirui kun han irtosi loppukiriin reippaalla askeleella.
Kirui ylitti maaliviivan alle tunnissa, 59:39 ja veti Mergan, 59:48, samaan klubiin. Kiruilla oli jo tanssi paalla kun Feyisa Lilesa (60:45) ja Wesley Korir (61:19) seka juuri ammattilaiseksi siirtynyt maastokone Sam Chelanga (61:19) saapuivat maaliin. Muuan Meb Keflezighi kavi hakemassa nopeutta (61:40) ja Dathan Riztenhein (61:52) laaketta tammikuiselle maratonpettymykselle.
Naisten kisassa Etiopian Firehiwot Dado taittoi USA:ssa viihtyvan Uuden-Seelannin Kim Smithin rullauksen aika lailla kisan lopputiimoilla ja rullasi maaliin ajassa 68:35. Smith kellotti 68:43 ja ehti tsekkailemaan Kara Goucherin (69:12) kulkua ihan vain hetken verran. Suomen Laura Markovaara lioitti entista ennatystaan Hudsonissa ja kirjaa sen nyt numeroin 1:16:46.
[nyrr.org]
sunnuntai, 18. maaliskuuta 2012
Juoksijat liekeissä Aktia-cupissa kuin nitrolla lämmitetty sauna
Kevään viimeinen Aktia-cup kipaisiin tuttuun tyyliin Vantaalla. Siellä oli tarjolla 10 kilometrin koetus sulalla tiellä. Voittajaksi juoksi Sjundeå IF:n vauhtikone Jarkko Hamberg ajalla 31.05. Hän oli vireessä kuin banjo. Tiukan vastuksen Hambergille antoi järjestävän seuran KU-58:n Tommi Hytönen tuloksella 31.14. Hän oli iskussa kuin rantagigolo turistirysässä. Pronssia tuulihousujensa taskuun sai HKV:n mies Aki Nummela. Mikä hänen aikansa sitten oli? No, mikäpä muukaan kuin 31.31. Hän oli kova kuin viikon seissyt puuro.
Myös mitalikolmikon takana juostiin aikamoisella harpalla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että neljänneksi sijoittui legendaarisen SaPu:n Julius Kiptoo ajalla 32.09. Hän oli lyönnissä kuin toimintasankari tappelufilmissä. Viidentenä maalisen linjan ylle 32.16 kuluttua lähtölaukauksesta vajosi henkilö, jolle vanhempansa antoivat nimeksi Martti Siikaluoma. Hän taitaa edustaa Kangasalan Kisaa. Hän oli kovempi kuin nahkakapinallinen kapakkatappelussa. Siitä ei kulunt kauaakaan, kun jo kuudentana maaliin saapunut Jaakko Leinonen, seura Ylikiimingin Nuijamiehet, vajosi kanveesiin. 32.20 häneltä siihen kesti. On päivänselvää, että Leinonen oli täynnä kestoa kuin bodaaja testoa.
Sjundeå IF:n toiseksi paras vallinneessa kilvassa oli itse Lipiäisen Late. Hän käytti aikaa 10 000 metriin 32.46. Se on osoitus siitä, että Lipiäinen on maantiellä kotonaan kuin metsuri korvessa. Kahdeksanneksi sijoittui VU:n oma poika Samuel Rautiainen. Hän takoi kuin sihteeri kirjoituskisassa, joten ei ole ihme, että hän piti 33 minuuttia pilkkanaan ajalla 32.54. Sitä piti pilkkanaan myös KU 58:n Jukka Salo tuoksellaan 32.56. Hänellä kulki kuin moottorisahalla risukossa. Kun Juha Järvelä sijoittui kymmenenneksi ajalla 33.10, se tarkoitti samalla sitä, että Sjundeå sai kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon. Yhtä lailla se tarkoitti sitä, että Järvelä oli kovempi kuin metallia syövä rälläkkä. Myös seitsemän seuraavaa miestä alitti 34 minuuttia. Täten juoksu kulki heiltä kuin verenotto sairaanhoitajalta.
Kuinka sitten kävi naisten kilvassa? No, siellä KU 58:n maantiekonettaret Sari Juuti ja Sanna Kullberg ottivat kaksoisvoiton. 37.18 ja 37.38 heiltä siihen kului, joten he olivat kovempia kuin pakkasesta otetut marjat. Kolmannen sijan kesto CV:hensä sai ansioksi kirjoittaa KUU:n Tiina Puranen. Hän juoksi 38.07, eli hän oli kisassa kotonaan kuin tappajahai triathlonistiparvessa. Neljäs ja samalla viimeinen 39 minuutin alittaja oli JKU:n Katja Järvelä ajalla 38.41. Hän hakkasi maantietä kuin opettaja karttakeppiä. Seuraavat neljä naarasta alittivat kaikki 40 minuutin haamuisan rajan eli he vihasivat 40 minuutin päällitystä kuin rakennusmestari tasakattoa.
Niin oli Aktia-kappi juostu ja kohti kesää kulkevat elomme päivät. Päiväin pidentyessä juoksijat himoavat hyviä tuloksia kuin pyöräilijät satulaa, triathlonistit märkäpukua, sunnistajat suota tai palloilijat piirileikkejä.
[raasto.com]
Myös mitalikolmikon takana juostiin aikamoisella harpalla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että neljänneksi sijoittui legendaarisen SaPu:n Julius Kiptoo ajalla 32.09. Hän oli lyönnissä kuin toimintasankari tappelufilmissä. Viidentenä maalisen linjan ylle 32.16 kuluttua lähtölaukauksesta vajosi henkilö, jolle vanhempansa antoivat nimeksi Martti Siikaluoma. Hän taitaa edustaa Kangasalan Kisaa. Hän oli kovempi kuin nahkakapinallinen kapakkatappelussa. Siitä ei kulunt kauaakaan, kun jo kuudentana maaliin saapunut Jaakko Leinonen, seura Ylikiimingin Nuijamiehet, vajosi kanveesiin. 32.20 häneltä siihen kesti. On päivänselvää, että Leinonen oli täynnä kestoa kuin bodaaja testoa.
Sjundeå IF:n toiseksi paras vallinneessa kilvassa oli itse Lipiäisen Late. Hän käytti aikaa 10 000 metriin 32.46. Se on osoitus siitä, että Lipiäinen on maantiellä kotonaan kuin metsuri korvessa. Kahdeksanneksi sijoittui VU:n oma poika Samuel Rautiainen. Hän takoi kuin sihteeri kirjoituskisassa, joten ei ole ihme, että hän piti 33 minuuttia pilkkanaan ajalla 32.54. Sitä piti pilkkanaan myös KU 58:n Jukka Salo tuoksellaan 32.56. Hänellä kulki kuin moottorisahalla risukossa. Kun Juha Järvelä sijoittui kymmenenneksi ajalla 33.10, se tarkoitti samalla sitä, että Sjundeå sai kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon. Yhtä lailla se tarkoitti sitä, että Järvelä oli kovempi kuin metallia syövä rälläkkä. Myös seitsemän seuraavaa miestä alitti 34 minuuttia. Täten juoksu kulki heiltä kuin verenotto sairaanhoitajalta.
Kuinka sitten kävi naisten kilvassa? No, siellä KU 58:n maantiekonettaret Sari Juuti ja Sanna Kullberg ottivat kaksoisvoiton. 37.18 ja 37.38 heiltä siihen kului, joten he olivat kovempia kuin pakkasesta otetut marjat. Kolmannen sijan kesto CV:hensä sai ansioksi kirjoittaa KUU:n Tiina Puranen. Hän juoksi 38.07, eli hän oli kisassa kotonaan kuin tappajahai triathlonistiparvessa. Neljäs ja samalla viimeinen 39 minuutin alittaja oli JKU:n Katja Järvelä ajalla 38.41. Hän hakkasi maantietä kuin opettaja karttakeppiä. Seuraavat neljä naarasta alittivat kaikki 40 minuutin haamuisan rajan eli he vihasivat 40 minuutin päällitystä kuin rakennusmestari tasakattoa.
Niin oli Aktia-kappi juostu ja kohti kesää kulkevat elomme päivät. Päiväin pidentyessä juoksijat himoavat hyviä tuloksia kuin pyöräilijät satulaa, triathlonistit märkäpukua, sunnistajat suota tai palloilijat piirileikkejä.
[raasto.com]
maanantai, 12. maaliskuuta 2012
Japanin olympiamaratonjoukkue valittu
Japani sai viime sunnuntaina viimeisenkin olympiakarsintamaratoninsa suoritettua, joten maanantaina se julkisti olympiajoukkueensa Lontooseen suorassa tv-lähetyksessä koko kansakunnan katsoessa valintatilaisuutta kaamea jännitys vatsanpohjiaan kouristaen. Joukkue, jonka tuo läpeensä maratonhullu maa lähettää Lontooseen on seuraava:
Miehet
Arata Fujiwara (s. 1981). Kun Fujiwara veti Tokiossa 2.07.48 ja voitti muun muassa Haile Gebrselassien oli selvää, että olympiajoukkueesta häntä ei enää syrjäytettäisi. Fujiwara oli lähellä olympiavalintaa jo neljä vuotta sitten, kun hän laukkasi täydessä tuntemattomuudessa 2.08.40. Se, miten Fujiwara juoksee Lontoossa, on kaikille täydellinen arvoitus. Hän on nimittäin erittäin epätasainen maratoonari. Välillä kulkee hyvin (2.07.48 Tokio 2012, 2.08.40 Tokio 2008, 2.09.34 Ottawa 2010, 2.09.47 Fukuoka 2008), välillä taas ei mihinkään (2.38.37 Lake Biwa 2007, 2.31.06 Berliinin MM-maraton 2009, 2.29.21 Tokio 2011, 2.23.10 Chicago 2008, DNF New York 2010). Japanilaiset maratonfanit toivovat, että maratonkapinallinen Fujiwaralla (lähti firmansa maratontallista lätkimään itsenäiseksi maratonyrittäjäksi 2010) olisi Lontoossa hyvä päivä.
Ryo Yamamoto (s. 1984). Yamamoto oli Japanin miesten olympiakarsintamaratonien suurin yllättäjä, sillä ennen Lake Biwassa juoksemaansa 2.08.44:ää hänen paras tuloksensa maratonin saralla oli kolme vuotta aiemmin juostu 2.12.10. Fujiwaran tavoin myös Yamamoto on ollut lyhyellä maratonurallaan aika epätasainen kaveri, sillä esimerkiksi vuoden 2010 Tokion maratonilla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.22.32, eikä myöskään vuoden 2011 Hokkaidossa juostu 2.16.49 aiheuttanut maratonfaneissa hurraahuutoja. "Kunpa Yamamotolla olisi Lontoossa kulku päällänsä", miettivät japanilaiset maratonfanit täynnä maratontoivoa.
Kentaro Nakamoto (s. 1982). Moni poika ja tyttö luuli Nakamoton pelin olevan olympiavalintaa ajatellen pelattu, kun edellä esitelty Yamamoto nelisti hänen ohitseen Lake Biwan karsintakilvan viimeisellä 400 metrillä. Niin luuli Nakamoto itsekin tullessaan maaliin murskattuna miehenä, täydessä maratonpettyneisyydessä ajalla 2.08.53. Kazuhiro Maeda oli näet juossut Tokiossa 2.08.38, jonka monet arvelivat olevan riittävän kova tulos joukkueeseen. Eipä ollut, vaan valitsijoiden vaakakupissa painoi aika lailla Nakamoton kymmenes sija Daegun MM-maratonilla, joka toki oli eräs näyttöpaikoista olympiaedustuksesta kilvoiteltaessa. Niin vaihtui Nakamoton pettyneisyys riemuksi olympiavalinnan johdosta. Japanin olympiakolmikosta Nakamoto on ylivoimaisesti varmin maratoonari, sillä hänen seitsemästä maratonistaan yksikään ei ole ollut totaalinen waterloo.
Niin siinä sitten kävi, että Tokiossa 2.08.38 juossut Kazuhiro Maeda ei päässyt edes varamieheksi, vaan sen tittelin otti haltuunsa Daegun MM-maratonin seitsemänneksi nopein, Hiroyuki Horibata (s. 1986). Sohin veljesten valmentaman Horibatan kohtaloksi koitui lievä kulkemattomuus Lake Biwan karsinnassa, jossa hän hyytyi 35 kilometrin jälkeen kärkijoukosta aikaan 2.10.05. Horibatan ennätykseen (2.09.25) nähden hänen vetäisynsä Daegun kostessa MM-pätsissä aikaan 2.11.52 oli tosi kova suoritus, minkä myös valitsijat panivat merkille varamiehen paikan arvoisesti.
Naiset
Ei ole yllätys, että Japanin naisten olympiajoukkueeseen valittiin karsinnoissa nopeinta vauhtia esittänyt Risa Shigetomo (s. 1987), joka veti Osakassa taululle 2.23.23. Nuori Shigetomo on maratoonarina kokematon, sillä Osakan juoksu oli vasta hänen toinen maratoninsa. Debyytillään hän oli kiskaissut Lontoossa ajan 2.31.28.
Sen sijaan Yoshimi Ozaki (s. 1981) on maratoonarina huomattavasti kokeneempi. Tämä vuoden 2009 MM-hopeamitalisti muistetaan ehkä parhaiten siitä, että tuossa MM-kisassa hän pudotti vahingossa täyden juomapullon kädestään 30 kilometrin paalulla, mutta onneksi Japanin huoltojoukoissa oli mukana 8.18-estemies Yoshitaka Iwamizu, joka juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen loppumista. Ozaki varmisti paikkansa juoksemalla Nagoyan maratonilla 2.24.14. Hänen ennätyksensä on vuonna 2008 Tokiossa juostu 2.23.30. Ozakilla on urallaan kaksi maratonepäonnistumista, Daegun MM-kisojen 18. tila ajalla 2.32.31 ja vuoden 2010 Lontoon maratonin 2.32.26, mutta toisaalta hän on juossut lopuilla kuudella maratonillaan kaikilla alle 2.27 ja kahdella niistä alle 2.24.
Jos ei Shigetomon ja Ozakin valintoja voida pitää yllätyksenä, sitäkin suurempi yllätys on Ryoko Kizakin (s. 1985) valinta. Kizaki tosin voitti ensimmäisen kolmesta karsintakilvasta, Jokohaman naisten maratonin, mutta hänen aikansa siellä, 2.26.32, ei olisi millään uskonut olevan riittävä olympiavalintaa ajatellen. Sen alle nimittäin latoi Osakassa kaksi ja Nagoyassa peräti seitsemän japanitarta. Ilmeisesti Japanin valitsijat halusivat painottaa karsintakilvan voiton merkitystä kovempien aikojen sijaan. Kolme maratonia urallaan (kaikki alle 2.30) juossut Kizaki on melko kokematon maratoonaritar, mutta ainakaan hän ei ole tylsyttänyt konettaan jatkuvilla kantokuntoon vedetyillä maratonraastoilla.
Suuri yllätys maratonfaneille oli Daegun MM-maratonin viidenenksi parhaan, Yukiko Akaban (s. 1979) putoaminen varanaiseksi. Akaba tosin lievästi epäonnistui Nagoyan karsinnassa (2.26.08), mutta siltikin hänen aikansa oli siellä parempi kuin joukkueeseen valitun Kizakin. On myös muistettava, että Akaba on juossut urallaan kaksi kertaa alle 2.25 (ennätys vuoden 2011 Lontoosta 2.24.08) ja hänen nopeutensa (5000m 15.06, 10 000, 31.15, puolimaraton 1.08.11) on japanilaiseksi maratoonarittareksi harvinaista.
Tästä, kuten myös 2.24.28 ja 2.24.57 juosseiden Remi Nakazaton (kolmas Osakassa) ja Azusa Nojirin (kolmas Nagoyassa) pudottamisesta Kizakin sijaan käydään varmaan vielä Japanissa keskustelua. Jotkut varmaan kysyvät: miksi 2.26-maratoonari olisi parempi kuin 2.24-toonari tai MM-kisojen viidenneksi paras? Joka tapauksessa valinnat on tehty ja nyt alkavat joukkueeseen valitut keskittymään Lontooseen täydessä maratonkeskittyneisyydessä, toivottavasti koneessaan riittävästi maratonluottoa.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Miehet
Arata Fujiwara (s. 1981). Kun Fujiwara veti Tokiossa 2.07.48 ja voitti muun muassa Haile Gebrselassien oli selvää, että olympiajoukkueesta häntä ei enää syrjäytettäisi. Fujiwara oli lähellä olympiavalintaa jo neljä vuotta sitten, kun hän laukkasi täydessä tuntemattomuudessa 2.08.40. Se, miten Fujiwara juoksee Lontoossa, on kaikille täydellinen arvoitus. Hän on nimittäin erittäin epätasainen maratoonari. Välillä kulkee hyvin (2.07.48 Tokio 2012, 2.08.40 Tokio 2008, 2.09.34 Ottawa 2010, 2.09.47 Fukuoka 2008), välillä taas ei mihinkään (2.38.37 Lake Biwa 2007, 2.31.06 Berliinin MM-maraton 2009, 2.29.21 Tokio 2011, 2.23.10 Chicago 2008, DNF New York 2010). Japanilaiset maratonfanit toivovat, että maratonkapinallinen Fujiwaralla (lähti firmansa maratontallista lätkimään itsenäiseksi maratonyrittäjäksi 2010) olisi Lontoossa hyvä päivä.
Ryo Yamamoto (s. 1984). Yamamoto oli Japanin miesten olympiakarsintamaratonien suurin yllättäjä, sillä ennen Lake Biwassa juoksemaansa 2.08.44:ää hänen paras tuloksensa maratonin saralla oli kolme vuotta aiemmin juostu 2.12.10. Fujiwaran tavoin myös Yamamoto on ollut lyhyellä maratonurallaan aika epätasainen kaveri, sillä esimerkiksi vuoden 2010 Tokion maratonilla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.22.32, eikä myöskään vuoden 2011 Hokkaidossa juostu 2.16.49 aiheuttanut maratonfaneissa hurraahuutoja. "Kunpa Yamamotolla olisi Lontoossa kulku päällänsä", miettivät japanilaiset maratonfanit täynnä maratontoivoa.
Kentaro Nakamoto (s. 1982). Moni poika ja tyttö luuli Nakamoton pelin olevan olympiavalintaa ajatellen pelattu, kun edellä esitelty Yamamoto nelisti hänen ohitseen Lake Biwan karsintakilvan viimeisellä 400 metrillä. Niin luuli Nakamoto itsekin tullessaan maaliin murskattuna miehenä, täydessä maratonpettyneisyydessä ajalla 2.08.53. Kazuhiro Maeda oli näet juossut Tokiossa 2.08.38, jonka monet arvelivat olevan riittävän kova tulos joukkueeseen. Eipä ollut, vaan valitsijoiden vaakakupissa painoi aika lailla Nakamoton kymmenes sija Daegun MM-maratonilla, joka toki oli eräs näyttöpaikoista olympiaedustuksesta kilvoiteltaessa. Niin vaihtui Nakamoton pettyneisyys riemuksi olympiavalinnan johdosta. Japanin olympiakolmikosta Nakamoto on ylivoimaisesti varmin maratoonari, sillä hänen seitsemästä maratonistaan yksikään ei ole ollut totaalinen waterloo.
Niin siinä sitten kävi, että Tokiossa 2.08.38 juossut Kazuhiro Maeda ei päässyt edes varamieheksi, vaan sen tittelin otti haltuunsa Daegun MM-maratonin seitsemänneksi nopein, Hiroyuki Horibata (s. 1986). Sohin veljesten valmentaman Horibatan kohtaloksi koitui lievä kulkemattomuus Lake Biwan karsinnassa, jossa hän hyytyi 35 kilometrin jälkeen kärkijoukosta aikaan 2.10.05. Horibatan ennätykseen (2.09.25) nähden hänen vetäisynsä Daegun kostessa MM-pätsissä aikaan 2.11.52 oli tosi kova suoritus, minkä myös valitsijat panivat merkille varamiehen paikan arvoisesti.
Naiset
Ei ole yllätys, että Japanin naisten olympiajoukkueeseen valittiin karsinnoissa nopeinta vauhtia esittänyt Risa Shigetomo (s. 1987), joka veti Osakassa taululle 2.23.23. Nuori Shigetomo on maratoonarina kokematon, sillä Osakan juoksu oli vasta hänen toinen maratoninsa. Debyytillään hän oli kiskaissut Lontoossa ajan 2.31.28.
Sen sijaan Yoshimi Ozaki (s. 1981) on maratoonarina huomattavasti kokeneempi. Tämä vuoden 2009 MM-hopeamitalisti muistetaan ehkä parhaiten siitä, että tuossa MM-kisassa hän pudotti vahingossa täyden juomapullon kädestään 30 kilometrin paalulla, mutta onneksi Japanin huoltojoukoissa oli mukana 8.18-estemies Yoshitaka Iwamizu, joka juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen loppumista. Ozaki varmisti paikkansa juoksemalla Nagoyan maratonilla 2.24.14. Hänen ennätyksensä on vuonna 2008 Tokiossa juostu 2.23.30. Ozakilla on urallaan kaksi maratonepäonnistumista, Daegun MM-kisojen 18. tila ajalla 2.32.31 ja vuoden 2010 Lontoon maratonin 2.32.26, mutta toisaalta hän on juossut lopuilla kuudella maratonillaan kaikilla alle 2.27 ja kahdella niistä alle 2.24.
Jos ei Shigetomon ja Ozakin valintoja voida pitää yllätyksenä, sitäkin suurempi yllätys on Ryoko Kizakin (s. 1985) valinta. Kizaki tosin voitti ensimmäisen kolmesta karsintakilvasta, Jokohaman naisten maratonin, mutta hänen aikansa siellä, 2.26.32, ei olisi millään uskonut olevan riittävä olympiavalintaa ajatellen. Sen alle nimittäin latoi Osakassa kaksi ja Nagoyassa peräti seitsemän japanitarta. Ilmeisesti Japanin valitsijat halusivat painottaa karsintakilvan voiton merkitystä kovempien aikojen sijaan. Kolme maratonia urallaan (kaikki alle 2.30) juossut Kizaki on melko kokematon maratoonaritar, mutta ainakaan hän ei ole tylsyttänyt konettaan jatkuvilla kantokuntoon vedetyillä maratonraastoilla.
Suuri yllätys maratonfaneille oli Daegun MM-maratonin viidenenksi parhaan, Yukiko Akaban (s. 1979) putoaminen varanaiseksi. Akaba tosin lievästi epäonnistui Nagoyan karsinnassa (2.26.08), mutta siltikin hänen aikansa oli siellä parempi kuin joukkueeseen valitun Kizakin. On myös muistettava, että Akaba on juossut urallaan kaksi kertaa alle 2.25 (ennätys vuoden 2011 Lontoosta 2.24.08) ja hänen nopeutensa (5000m 15.06, 10 000, 31.15, puolimaraton 1.08.11) on japanilaiseksi maratoonarittareksi harvinaista.
Tästä, kuten myös 2.24.28 ja 2.24.57 juosseiden Remi Nakazaton (kolmas Osakassa) ja Azusa Nojirin (kolmas Nagoyassa) pudottamisesta Kizakin sijaan käydään varmaan vielä Japanissa keskustelua. Jotkut varmaan kysyvät: miksi 2.26-maratoonari olisi parempi kuin 2.24-toonari tai MM-kisojen viidenneksi paras? Joka tapauksessa valinnat on tehty ja nyt alkavat joukkueeseen valitut keskittymään Lontooseen täydessä maratonkeskittyneisyydessä, toivottavasti koneessaan riittävästi maratonluottoa.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Manninen ja Takala puolimaratonrokkaavaisuudessa Haagissa
Talven aikana kovavauhtisia kilometrejä kuin puimuri horsmaa niittäneet Suomen ja Jyväskylän Kenttäurheilijain pojat Henri Manninen ja Miika Takala olivat puolimaratonkeskittyneisyydessä kuin velallinen veksittyneisyydessä. He eivät uponneet kuin kapiainen suohon. He juoksivat Haagin puolimaratonin Hollannissa. He eivät katkenneet kuin Mosse moottoritiellä. He olivat täynnä puolimaratonuhoa kuin röökaaja itsetuhoa. He eivät poikkinaistuneet kuin heinänkorsi tornadossa. He himosivat puolimaratonin ahmimista kuin Wall streetin pankkiirit omaisuuden kahmimista. He eivät särkyneet kuin pilvenpiirtäjätä pudotettu lasi. He olivat kovempia kuin kattilaan jämähtänyt puuro.
Täten ei ollut yllätys, että Mannisella ja Takalalla oli kilvassa päällänsä kulkevaisuus kuin työpaikkakiusaajalla ulossulkevaisuus. He sivuuttivat viiden kilometrin paalun ajoissa 15.05 ja 15.24. He eivät hyytyneet kuin blizkrieg Ukrainan aroille. He ohittivat 10 kilometrin paalun 30.24 ja 31.27 kuluttua lähtölaukauksesta. He eivät katkenneet kuin jenkit namissa. Heidät nähtiin 15 kilometrin laatan yllä ajoissa 45.53 ja 47.28. He eivät sakanneet kuin puna-armeija Raatteen tiellä. He olivat maalissa kellojen näyttässä 1.04.13 (Manninen, oma ennätys) ja 1.06.34 (Takala, oma kaikkien aikojen toiseksi paras). Heidän juoksunsa ei tökännyt kuin moottorikelkka hiekkaan. He olivat kilvassa ydinpommista selviävää torakkaakin sitkeämpiä. He eivät hämärtyneet kuin yritysjohtajan oikeustaju. Kunhan ilta sitä vastoin hämärsi, he olivat puolimaratononnellisuudessa kuin ay-aktiivi ponnellisuudessa.
[Z]
Täten ei ollut yllätys, että Mannisella ja Takalalla oli kilvassa päällänsä kulkevaisuus kuin työpaikkakiusaajalla ulossulkevaisuus. He sivuuttivat viiden kilometrin paalun ajoissa 15.05 ja 15.24. He eivät hyytyneet kuin blizkrieg Ukrainan aroille. He ohittivat 10 kilometrin paalun 30.24 ja 31.27 kuluttua lähtölaukauksesta. He eivät katkenneet kuin jenkit namissa. Heidät nähtiin 15 kilometrin laatan yllä ajoissa 45.53 ja 47.28. He eivät sakanneet kuin puna-armeija Raatteen tiellä. He olivat maalissa kellojen näyttässä 1.04.13 (Manninen, oma ennätys) ja 1.06.34 (Takala, oma kaikkien aikojen toiseksi paras). Heidän juoksunsa ei tökännyt kuin moottorikelkka hiekkaan. He olivat kilvassa ydinpommista selviävää torakkaakin sitkeämpiä. He eivät hämärtyneet kuin yritysjohtajan oikeustaju. Kunhan ilta sitä vastoin hämärsi, he olivat puolimaratononnellisuudessa kuin ay-aktiivi ponnellisuudessa.
[Z]
sunnuntai, 11. maaliskuuta 2012
Kova Japanilaistaso Nagoyan naisten maratonilla
Nagoyan naisten maratonilla oli jaossa viimeiset liput ja laput Japanin joukkueeseen Lontoon olypiamaratonille. Ennen kilpaahaan edellisissä karsintakoitoksissa parhaat maratontulokset olivat veivanneet Risa Shigetomo (2.23.23 Osakassa), Azusa Nojiri (2.24.57 Osakassa) ja Ryoko Kizaki (2.26.32 Jokohamassa). Lisäksi vaakaupupissa painoi lyijyn tavoin Yukiko Akaban viides tila Daegun MM-maratonilla. Oli siis selvää, että Nagoyassa raastottaret olivat maratoninnoissaan kuin kännikala viinoissaan.
Kilvasta ei kuitenkaan tullut Japanin maratonjuhlaa, sillä voittajaksi juoksi Venäjän Albina Mayorova omalla ennätyksellään 2.23.52. Mayorova ei todellakaan ollut ensi kertaa eläissään tekemisissä maratonin loputtoman tuskan kanssa, sillä pitkällä maratonurallaan hän on takonut alle 2.30-aikoja jo vuosikymmenen ajan. Nagoyan juoksullaan hänellä on oivat mahdollisuudet päästä Venäjän joukkueeseen kesän olympiamaratonille, joten ei ollut ihme, että Mayorova oli maalissa maratontyytyväisyydessä kuin kasan käpyjä kerännyt orava.
Toisena maaliin ennätti vuoden 2009 Berliinin MM-maratonin hopeamitalisti Yoshimi Ozaki Japanista ajalla 2.24.14. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kulkemattomuudesta kärsineelle Ozakille tulos oli varmaan jonkinlainen helpotus, vaikka hänen tasoiselleen maratonkonettarelle 2.24-tulokset ovat perusvetoja, eivätkä suinkaan häikäisevän loisteliaita maratontaideteoksia. Joka tapauksessa Ozaki on niin kova raastamaan, ettei edes hammaslääkärin timanttipora pysty hänen purukalustoonsa, joten tällä ominaisuudellaan hän todennäköisesti kiilasi itsensä Japanin olympiajoukkueeseen. Siellä hänellä on kunnossa ollessaan mahdollisuus olla kilvan jälkeen palkintojenjaossa arvometallia kaulassaan.
Lähellä olympialippua on myös kolmanneksi sijoittunut Japanin Remi Nakazato persoonallisella rekordillaan 2.24.28. Hän paransi aiempaa rekordiaan yhdellä sekunnilla. "Huh-huh, onneksi ei tullut rekordipäällitystä", kuulivat jotkut Nakazaton maalissa puhisevan. Viime kesänä Daedun MM-maratonilla Nakazato sijoittui kymmenenneksi, joten hän on niin kova raastamaan, ettei monikaan häntä pysty siinä haastamaan.
Armoton on neljänneksi sijoittuneen Japanin Yoko Shibuin (2.25.02) kohtalo. Maailman maratonhuipulla jo 12 vuotta juosseen ja ennätyksekseen vuonna 2004 Berliinissä 2.19.41 hipsutelleen Shibuin kohtaloa eivät voi olla maratonfanit säälimättä. Näyttää siltä, että jo kolmannen kerran peräkkäin Shibui on putoava maansa olympiajoukkueesta katkeran vääjäämättömästi. Maratonfanien tuskaa varmasti lisää myös, kun he muistavat roska silmissään ja kutiseva pala kurkussaan Shibuin katkeran itkun tämän hävittyä vuoden 2001 Edmontonin MM-maratonin prossikamppailun loppukirissä Venäjän Svetlana Shakharovalle. On selvää, että Shibui oli nagoyan maalissa täydessä maratonpettyneisyydessä, vain maratonpettyneisyydessä, eikä missään muussa kuin maratonpettyneisyydessä. Maratonfanit voivat vain toivoa, ettei Shibui heittäytisi kilvan jälkeen itsetuhoiseksi.
Japanin naisten kova taso Nagoyassa jatkui myös Shibuin maaliin saapumisen jälkeen. Viidentenä nimittäin maalisen linjan ylle vajosi Mai Ito elämänsä tähän mennessä parhaalla maratontuloksella 2.25.26. Nuori Ito paransi entistä ennätystään puolisentoista minuuttia, joten hänen on turha olla maalissa olympiapaikan lipeämisestä huolimatta kovinkaan ylenpalttisessa maratonpettyneisyydessä, vaikka tietysti olympiapaikan lipeäminen korpeaa Iton tasoista maailman ehdotonta huippuluokan menijätärtä kuin napalmilla lämmitetty sauna.
Kisan kovin naaras taustoihin nähden oli kuitenkin kuudenneksi sijoittunut, Japanin kotimaakseen tunnustava Mizuki Noguchi, joka sai 42 kilometriä yhdistettynä 195 metriin päätökseen 2.25.33 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä vuoden 2004 olympiavoittaja ja Japanin ennätysnainen (2.19.12) on viimeiset neljä vuotta kärsinyt niin hirveistä vammoista, että ne olisivat lannistaneet vähäpätöisemmän juoksijan kuin wall streetin pankkiirit köyhälistön. Noguchi pystyi nyt juoksemaan ensi kertaa maratonin maaliin yli neljään vuoteen ja vieläpä aikaan 2.25! Tähän ei moni ennen kilpaa uskonut varsinkaan, kun Noguchin viimeisin vamma pakotti hänet vetäytymään pari kuukautta sitten juostulta Osakan naisten maratonilta. Se, että hän pystyy loputtoman vammakirteen jälkeisellä puutteellisella harjoittelulla vetämään 2.25 on sellaista, jota ihmisjärki ei voi käsittää ja se on osoitus siitä, kuinka ylivertainen lahjakkuus Noguchi on. Jatkuvat comebackit jatkuvien vammojen jälkeen ovat osoitus siitä, että Noguchi rakastaa maratonharjoittelua kuin kapiainen karjoittelua.
Kilvan seitsemänneksi juossut Ukrainan maratonässätär Olena Shurkhno (2.25.49, oma ennätys) todennäköisesti nähdään Lontoon olympiamaratonilla, sillä tuskinpa Ukrainasta tulee kolmea häntä kovempaa maratonkonetarta, jotka voisivat syrjäyttää hänet isiensä maansa juokkueesta. Myös kahdeksanneksi sijoittuneella Japanin Yukoko Akaballa (2.26.08) on pienet mahdollisuudet olympiajoukkueeseen, riippuen siitä, millä tavoin Japanin olympiakomitea painottaa hänen viime kesäistä Daegun MM-maratonin viidettä tilaansa. Selvää kuitenkin on, että hänen Naogoyan kilpansa oli sekä Akaballe että valtsijoille raaka pettymys, sillä jos hän olisi juossut pari minuutia kovempaa, häntä ei syrjäyttäisi olypialaisesta joukkueesta kukaan. Älköön kukaan kuitenkaan väittäkö, etteikö Akaba saisi maratonista kiksejä kuin strutsi munista.
Akaban vielä puhkuessa maalissa maratonpettyneisyyttään, seraavana maaliin saapui Japanin Yoko Miyauchi. 2.26.23 kuluttua lähtölaukauksesta tämä tapahtui. Tulos oli Miyauchin paras kuuna päivänä ja antaa hänelle varmaan maratonluottoa tulevaisuutta varten. Maraton on Miyauchin valitsema tie, joka kohti onnelaa häntä vie. Näin on epäilemättä asian laita myös kymmenenneksi sijoittuneella Japanin Misaki Katsumatalla. Hänkin näet leipoi kisassa persoonallisen rekordinsa, mikä Nagoyan historiankirjoihin jää tuloksena 2.28.01.
Tuloksisessa luettelossa sijalta 19. löytyy vuoden 2000 olympiamaratonin hopeamitalisti ja vuoden 2001 maailmanmestari Romanian Lidia Simon (2.33.41) sekä sijalta 22. kenialainen, vuosien 2004 ja 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, sekä vuosien 2003 ja 2007 maailmanmestari Catherine Ndereba ajalla 2.35.08. Tänä vuonna 40-vuotiden sarjaan siirtyvälle maratonlegenda Ndereballe tulee tekemään tiukkaa, mikäli hän meinaa rikkoa Venäjän Ludmila Petrovan N40 ME:n 2.25.43. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka hänen on sen suhteen käyvä.
[iaaf.org & raasto.com]
Kilvasta ei kuitenkaan tullut Japanin maratonjuhlaa, sillä voittajaksi juoksi Venäjän Albina Mayorova omalla ennätyksellään 2.23.52. Mayorova ei todellakaan ollut ensi kertaa eläissään tekemisissä maratonin loputtoman tuskan kanssa, sillä pitkällä maratonurallaan hän on takonut alle 2.30-aikoja jo vuosikymmenen ajan. Nagoyan juoksullaan hänellä on oivat mahdollisuudet päästä Venäjän joukkueeseen kesän olympiamaratonille, joten ei ollut ihme, että Mayorova oli maalissa maratontyytyväisyydessä kuin kasan käpyjä kerännyt orava.
Toisena maaliin ennätti vuoden 2009 Berliinin MM-maratonin hopeamitalisti Yoshimi Ozaki Japanista ajalla 2.24.14. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kulkemattomuudesta kärsineelle Ozakille tulos oli varmaan jonkinlainen helpotus, vaikka hänen tasoiselleen maratonkonettarelle 2.24-tulokset ovat perusvetoja, eivätkä suinkaan häikäisevän loisteliaita maratontaideteoksia. Joka tapauksessa Ozaki on niin kova raastamaan, ettei edes hammaslääkärin timanttipora pysty hänen purukalustoonsa, joten tällä ominaisuudellaan hän todennäköisesti kiilasi itsensä Japanin olympiajoukkueeseen. Siellä hänellä on kunnossa ollessaan mahdollisuus olla kilvan jälkeen palkintojenjaossa arvometallia kaulassaan.
Lähellä olympialippua on myös kolmanneksi sijoittunut Japanin Remi Nakazato persoonallisella rekordillaan 2.24.28. Hän paransi aiempaa rekordiaan yhdellä sekunnilla. "Huh-huh, onneksi ei tullut rekordipäällitystä", kuulivat jotkut Nakazaton maalissa puhisevan. Viime kesänä Daedun MM-maratonilla Nakazato sijoittui kymmenenneksi, joten hän on niin kova raastamaan, ettei monikaan häntä pysty siinä haastamaan.
Armoton on neljänneksi sijoittuneen Japanin Yoko Shibuin (2.25.02) kohtalo. Maailman maratonhuipulla jo 12 vuotta juosseen ja ennätyksekseen vuonna 2004 Berliinissä 2.19.41 hipsutelleen Shibuin kohtaloa eivät voi olla maratonfanit säälimättä. Näyttää siltä, että jo kolmannen kerran peräkkäin Shibui on putoava maansa olympiajoukkueesta katkeran vääjäämättömästi. Maratonfanien tuskaa varmasti lisää myös, kun he muistavat roska silmissään ja kutiseva pala kurkussaan Shibuin katkeran itkun tämän hävittyä vuoden 2001 Edmontonin MM-maratonin prossikamppailun loppukirissä Venäjän Svetlana Shakharovalle. On selvää, että Shibui oli nagoyan maalissa täydessä maratonpettyneisyydessä, vain maratonpettyneisyydessä, eikä missään muussa kuin maratonpettyneisyydessä. Maratonfanit voivat vain toivoa, ettei Shibui heittäytisi kilvan jälkeen itsetuhoiseksi.
Japanin naisten kova taso Nagoyassa jatkui myös Shibuin maaliin saapumisen jälkeen. Viidentenä nimittäin maalisen linjan ylle vajosi Mai Ito elämänsä tähän mennessä parhaalla maratontuloksella 2.25.26. Nuori Ito paransi entistä ennätystään puolisentoista minuuttia, joten hänen on turha olla maalissa olympiapaikan lipeämisestä huolimatta kovinkaan ylenpalttisessa maratonpettyneisyydessä, vaikka tietysti olympiapaikan lipeäminen korpeaa Iton tasoista maailman ehdotonta huippuluokan menijätärtä kuin napalmilla lämmitetty sauna.
Kisan kovin naaras taustoihin nähden oli kuitenkin kuudenneksi sijoittunut, Japanin kotimaakseen tunnustava Mizuki Noguchi, joka sai 42 kilometriä yhdistettynä 195 metriin päätökseen 2.25.33 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä vuoden 2004 olympiavoittaja ja Japanin ennätysnainen (2.19.12) on viimeiset neljä vuotta kärsinyt niin hirveistä vammoista, että ne olisivat lannistaneet vähäpätöisemmän juoksijan kuin wall streetin pankkiirit köyhälistön. Noguchi pystyi nyt juoksemaan ensi kertaa maratonin maaliin yli neljään vuoteen ja vieläpä aikaan 2.25! Tähän ei moni ennen kilpaa uskonut varsinkaan, kun Noguchin viimeisin vamma pakotti hänet vetäytymään pari kuukautta sitten juostulta Osakan naisten maratonilta. Se, että hän pystyy loputtoman vammakirteen jälkeisellä puutteellisella harjoittelulla vetämään 2.25 on sellaista, jota ihmisjärki ei voi käsittää ja se on osoitus siitä, kuinka ylivertainen lahjakkuus Noguchi on. Jatkuvat comebackit jatkuvien vammojen jälkeen ovat osoitus siitä, että Noguchi rakastaa maratonharjoittelua kuin kapiainen karjoittelua.
Kilvan seitsemänneksi juossut Ukrainan maratonässätär Olena Shurkhno (2.25.49, oma ennätys) todennäköisesti nähdään Lontoon olympiamaratonilla, sillä tuskinpa Ukrainasta tulee kolmea häntä kovempaa maratonkonetarta, jotka voisivat syrjäyttää hänet isiensä maansa juokkueesta. Myös kahdeksanneksi sijoittuneella Japanin Yukoko Akaballa (2.26.08) on pienet mahdollisuudet olympiajoukkueeseen, riippuen siitä, millä tavoin Japanin olympiakomitea painottaa hänen viime kesäistä Daegun MM-maratonin viidettä tilaansa. Selvää kuitenkin on, että hänen Naogoyan kilpansa oli sekä Akaballe että valtsijoille raaka pettymys, sillä jos hän olisi juossut pari minuutia kovempaa, häntä ei syrjäyttäisi olypialaisesta joukkueesta kukaan. Älköön kukaan kuitenkaan väittäkö, etteikö Akaba saisi maratonista kiksejä kuin strutsi munista.
Akaban vielä puhkuessa maalissa maratonpettyneisyyttään, seraavana maaliin saapui Japanin Yoko Miyauchi. 2.26.23 kuluttua lähtölaukauksesta tämä tapahtui. Tulos oli Miyauchin paras kuuna päivänä ja antaa hänelle varmaan maratonluottoa tulevaisuutta varten. Maraton on Miyauchin valitsema tie, joka kohti onnelaa häntä vie. Näin on epäilemättä asian laita myös kymmenenneksi sijoittuneella Japanin Misaki Katsumatalla. Hänkin näet leipoi kisassa persoonallisen rekordinsa, mikä Nagoyan historiankirjoihin jää tuloksena 2.28.01.
Tuloksisessa luettelossa sijalta 19. löytyy vuoden 2000 olympiamaratonin hopeamitalisti ja vuoden 2001 maailmanmestari Romanian Lidia Simon (2.33.41) sekä sijalta 22. kenialainen, vuosien 2004 ja 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, sekä vuosien 2003 ja 2007 maailmanmestari Catherine Ndereba ajalla 2.35.08. Tänä vuonna 40-vuotiden sarjaan siirtyvälle maratonlegenda Ndereballe tulee tekemään tiukkaa, mikäli hän meinaa rikkoa Venäjän Ludmila Petrovan N40 ME:n 2.25.43. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka hänen on sen suhteen käyvä.
[iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai, 4. maaliskuuta 2012
Tuskaa pidettiin pilkkanaan Lake Biwan maratonilla
Lake Biwan maraton kipaistiin Japanin Otsussa, Biwajärven rannalla. Siellä moni himosi maratonjuoksua kuin hienohelma parfyymin tuoksua. Siellä maratonfanit toivoivat maratontrilleriä kuin huumehörhöt pilleriä. Siellä arvostettiin pelejä ja leikkejä yhtä paljon kuin työläiset suuryritysten johtajahyppyheikkejä. Siellä moni inhosi huonoja kuin -vertauksia kuin nurmipora tuli ja liike -kertauksia.
Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.
Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.
Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.
Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.
Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.
Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.
Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.
Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.
Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.
Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.
Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.
Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.
Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.
Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.
Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.
Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.
Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai, 26. helmikuuta 2012
Kibyego voittamaton Tokion maratonilla
Tokion maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton juostiin Tokiossa, eikä missään muualla kuin Tokiossa. Siellä moni odotti innoissaan maratonin laukkaamista kuin T-Rex lihan haukkaamista. Siellä moni oli maratonintoutuneisuudessa kuin käsikranaatti sinkoutuneisuudessa. Siellä moni oli maratonmotivoituneisuudessa kuin kapiainen sotivoituneisuudessa.
Voittoon kutkuttavan jännittävässä maratonraastossa juoksi Kenian passia verkkareidensa taskussa kanniskeleva Michael Kipyego Kipkorir ajalla 2.07.37. Hän ratkaisi kilvan edukseen viimeisen kuuden kilometrin mäkisemällä osuudella, jolloin muun muassa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie putosi kyydistä armottoman vääjäämättömättömättömättömästi. Lisäksi hän putosi kyydistä mättömästi.
Haile putosi jopa kokonaan kilvan mitaliselta pallilta, sillä lopulta kovanlaiseen hammasrivistön esittelyyn intoutui Japanin oma poika, comebackin huipulle parin vaisumman viime vuoden jälkeen tehnyt Arata Fujiwara henkilökohtaisella ennätyksellään 2.07.48. Fujiwara ei lähtenyt kilvan alkuvaiheessa mukaan kärkijoukon maratonluottoa pursuavaan pullistelumullisteluun (puolimatka 1.02.51), vaan alkoi saalistaa kärkeä kiinni vasta 25 kilometrin paalun sivuutettuaan. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että lopun Fujiwara juoksi täydessä maratontranssissa kuin ballerina tanssissa. Juoksunsa ansiosta Fujiwara todennäköisesti pukee ensi elokuussa Japanin maajoukkueen kisapaidan päälleen kaupungissa nimeltään Lontoo, jossa mitellään olympialaisesta maratonparemmuudesta.
Vain kaksi sekuntia Fujiwaralle hävisi tiukassa maratonloppukirissä Ugandan Stephen Kiprotich. Hänen on kuitenkin turha olla kilvan jälkeen murheellisin mielin, sillä on hyvinkin ilmeistä, että 2.07.50 riittää Ugandan olympiakomitealle näytöksi Lontoota ajatellen. Lisäksi Kiprotich sai kolmannesta sijastaan sen verran seteleitä reidenlämittäjiksi, että sillä kelpasi kilvan jälkeen ostaa kisahotellin aulabaarista lasin maitoa.
Neljänneksi lopun vaikeuksiensa murtamana sijoittui Haile Gebrselassie ajalla 2.08.17. Kysessä on tietenkin Hailen mittapuulla vaatimaton aika, mutta on muistettava, että nyt Haile sentään pääsi maratonin maaliin parin keskeytyksen jälkeen. Valitettavasti Hailen tulos kylläkin tarkoittaa sitä, että häntä ei nähdä Lontoon olympiamaratonilla, koska Etiopian joukkueeseen päästäkseen on juostava 2.04-pintaan oleva aika. Tosin Hailella on vielä mahdollisuus yrittää uudestaan jollain kevään maratonilla. Kenties Haile siis nähdään vielä olypiapaikan tavoittelevaisuudessa kuin teurastaja paloittelevaisuudessa.
Viides Tokiossa oli oman kotimaanosamme paras maratoonari, Sveitsin Viktor Röthlin, mukavalla ajalla 2.08.32. Se ei ole viime olympiamaratonilla kuudenneksi sijoittuneen Röthlinin oma rekordi, mutta kuitenkin hänen paras tuloksensa neljään vuoteen. Japani tuntuu olevan Röthlinille onnen paikka, sillä vuonna 2007 hän oli Osakan MM-maratonilla pronssilla ja seuraavana vuonna hän pisteli Tokion maratonilla 2.07.23. On ilmeistä, että kisan jälkeen hotellilla Viktor oli täydessä maratoninnoituksessa kuin uljas ritari linnoituksessa.
Kuka oli Tokiossa maratonkamppalussa kuudes? Hän oli Japanin Kazuhiro Maeda omalla persoonallisella rakordillaan 2.08.38. Samalla Kazuhiro puhkaisi ensi kertaa urallaan 2.10 -muurin. Alle 28 minuutin kympin mies Maedalta on odoteltu jo vuosia kunnon maratontulosta ja nyt sellainen tuli tärkeässä paikassa. Kun kaksi kolmesta Japanin olympiakarsintamaratonista on nyt juostu, Maedalla on hyvät mahdollisuudet päästä olympiajoukkueeseen, sillä tulevalla Lake Biwan maratonilla kahden japanilaisen miehen pitäisi juosta hänen aikansa alle, eikä sen tasoisia maratonkoneita ole viime vuosina maasta löytynyt.
Seitsemäntenä maalista löydettiin hervottomana kanveesissa retkottanut Japanin 5000 metrin ennätysmies (13.13.20) Takayuki Matsumiya 2.09.28 kuluttua lähtölaukauksesta. Japanilaiseksi kovia ratatuloksia juossut Matsumiya (vitosen lisäksi mm. kymppi 27.41.45) alitti vasta nyt ensi kertaa urallaan 2.10, vaikka juoksi jo viisi vuotta sitten silloin tappavan helteisellä Rotterdamin maratonilla 2.10.04. Ei ole näköjään helppoa maratoni koville ratamiehillekään.
Kahdeksas ja samalla kilvan viimeinen 2.10-alittaja tuloksellaan 2.09.59 oli Etiopian Hailu Mekonnen. Hän juoksi lopussa aika lailla kivimuuria päin, sillä hän oli kilvan kärjessä yhdessä Gabrselassien kanssa vielä 36 kilometrin kohdalla ja poikain 35 kilometrin väliaika 1.44.41 ennusti 2.06-alkuista tulosta.
Japanin suosikkipoika, Yuki Kawauchi hyytyi armottoman kilpailurallinsa (maratoneja parin-kolmen viikon välein) rasittamana sijalle 14. ajalla 2.12.51. Maratoneja hän kuitenkin haluaa jatkuvalla syötöllä juosta kuin marjastaja kömpiä suosta.
Tokion naisten kilvan voiton vei Etiopian kansalainen Atsede Habtamu ajalla 2.25.28. Se on Tokion maratonin reittirekordi. Luultavasti tästä johtuen Habtamu oli maalissa maratonkiihtyneisyydessä kuin lahjottu poliitikko viihtyneisyydessä. Etiopian keisarikunta otti kilvassa kasoisvoiton, sillä Yeshi Esayias leipoi ikioman rekordinsa 2.26.00. Pronssia kovan loppukirimittelön jälkeen sai Kenian Helena Loshanyang Kirop 2.26.02 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Mahtoiko Kiropille kolmas sija ei-omalla rekordillaan olla pettymys, sillä hän tavoitteli maratonvoittoa kuin vampyyrien ahdistama aamunkoittoa?
Neljänneksi sijoittui parhaana japanilaisena Eri Okubo omalla ennätyksellään 2.26.08. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Japanin naisten olympiakarsintamaratoni, joten Okubon verraton vetäisy ei kelpaa olympianäytöksi, tosin Japanissa 2.26-tuloksella ei muutenkaan olisi mitään asiaa olympiajoukkueeseen. Joka tapauksessa Okubo halusi juosta erittäin kovaa kuin varusmies turpeesta ottaa lomaa.
Kilvan viides ja samalla viimeinen 2.27-alittaja oli Venäjän Tatjana Arkhipova. Hän pisteli 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.26.46. Se ei varmaankaan tule riittämään Venäjän naarasmaratonjoukkueeseen Lontoon olympialaisiin. Se on kuitenkin selvää, että Arkhipova himoaisi olympialaisissa maratonin kipittämistä kuin kännikala viinan lipittämistä.
Niin oli Tokion tämän vuotinen maratoni juostu ja kohti seuraavia maratoneja vie maratonkoneiden ja -konettarien tie täydessä maratonkeskittyneisyydessä kuin rokkari seksittyneisyydessä.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Voittoon kutkuttavan jännittävässä maratonraastossa juoksi Kenian passia verkkareidensa taskussa kanniskeleva Michael Kipyego Kipkorir ajalla 2.07.37. Hän ratkaisi kilvan edukseen viimeisen kuuden kilometrin mäkisemällä osuudella, jolloin muun muassa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie putosi kyydistä armottoman vääjäämättömättömättömättömästi. Lisäksi hän putosi kyydistä mättömästi.
Haile putosi jopa kokonaan kilvan mitaliselta pallilta, sillä lopulta kovanlaiseen hammasrivistön esittelyyn intoutui Japanin oma poika, comebackin huipulle parin vaisumman viime vuoden jälkeen tehnyt Arata Fujiwara henkilökohtaisella ennätyksellään 2.07.48. Fujiwara ei lähtenyt kilvan alkuvaiheessa mukaan kärkijoukon maratonluottoa pursuavaan pullistelumullisteluun (puolimatka 1.02.51), vaan alkoi saalistaa kärkeä kiinni vasta 25 kilometrin paalun sivuutettuaan. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että lopun Fujiwara juoksi täydessä maratontranssissa kuin ballerina tanssissa. Juoksunsa ansiosta Fujiwara todennäköisesti pukee ensi elokuussa Japanin maajoukkueen kisapaidan päälleen kaupungissa nimeltään Lontoo, jossa mitellään olympialaisesta maratonparemmuudesta.
Vain kaksi sekuntia Fujiwaralle hävisi tiukassa maratonloppukirissä Ugandan Stephen Kiprotich. Hänen on kuitenkin turha olla kilvan jälkeen murheellisin mielin, sillä on hyvinkin ilmeistä, että 2.07.50 riittää Ugandan olympiakomitealle näytöksi Lontoota ajatellen. Lisäksi Kiprotich sai kolmannesta sijastaan sen verran seteleitä reidenlämittäjiksi, että sillä kelpasi kilvan jälkeen ostaa kisahotellin aulabaarista lasin maitoa.
Neljänneksi lopun vaikeuksiensa murtamana sijoittui Haile Gebrselassie ajalla 2.08.17. Kysessä on tietenkin Hailen mittapuulla vaatimaton aika, mutta on muistettava, että nyt Haile sentään pääsi maratonin maaliin parin keskeytyksen jälkeen. Valitettavasti Hailen tulos kylläkin tarkoittaa sitä, että häntä ei nähdä Lontoon olympiamaratonilla, koska Etiopian joukkueeseen päästäkseen on juostava 2.04-pintaan oleva aika. Tosin Hailella on vielä mahdollisuus yrittää uudestaan jollain kevään maratonilla. Kenties Haile siis nähdään vielä olypiapaikan tavoittelevaisuudessa kuin teurastaja paloittelevaisuudessa.
Viides Tokiossa oli oman kotimaanosamme paras maratoonari, Sveitsin Viktor Röthlin, mukavalla ajalla 2.08.32. Se ei ole viime olympiamaratonilla kuudenneksi sijoittuneen Röthlinin oma rekordi, mutta kuitenkin hänen paras tuloksensa neljään vuoteen. Japani tuntuu olevan Röthlinille onnen paikka, sillä vuonna 2007 hän oli Osakan MM-maratonilla pronssilla ja seuraavana vuonna hän pisteli Tokion maratonilla 2.07.23. On ilmeistä, että kisan jälkeen hotellilla Viktor oli täydessä maratoninnoituksessa kuin uljas ritari linnoituksessa.
Kuka oli Tokiossa maratonkamppalussa kuudes? Hän oli Japanin Kazuhiro Maeda omalla persoonallisella rakordillaan 2.08.38. Samalla Kazuhiro puhkaisi ensi kertaa urallaan 2.10 -muurin. Alle 28 minuutin kympin mies Maedalta on odoteltu jo vuosia kunnon maratontulosta ja nyt sellainen tuli tärkeässä paikassa. Kun kaksi kolmesta Japanin olympiakarsintamaratonista on nyt juostu, Maedalla on hyvät mahdollisuudet päästä olympiajoukkueeseen, sillä tulevalla Lake Biwan maratonilla kahden japanilaisen miehen pitäisi juosta hänen aikansa alle, eikä sen tasoisia maratonkoneita ole viime vuosina maasta löytynyt.
Seitsemäntenä maalista löydettiin hervottomana kanveesissa retkottanut Japanin 5000 metrin ennätysmies (13.13.20) Takayuki Matsumiya 2.09.28 kuluttua lähtölaukauksesta. Japanilaiseksi kovia ratatuloksia juossut Matsumiya (vitosen lisäksi mm. kymppi 27.41.45) alitti vasta nyt ensi kertaa urallaan 2.10, vaikka juoksi jo viisi vuotta sitten silloin tappavan helteisellä Rotterdamin maratonilla 2.10.04. Ei ole näköjään helppoa maratoni koville ratamiehillekään.
Kahdeksas ja samalla kilvan viimeinen 2.10-alittaja tuloksellaan 2.09.59 oli Etiopian Hailu Mekonnen. Hän juoksi lopussa aika lailla kivimuuria päin, sillä hän oli kilvan kärjessä yhdessä Gabrselassien kanssa vielä 36 kilometrin kohdalla ja poikain 35 kilometrin väliaika 1.44.41 ennusti 2.06-alkuista tulosta.
Japanin suosikkipoika, Yuki Kawauchi hyytyi armottoman kilpailurallinsa (maratoneja parin-kolmen viikon välein) rasittamana sijalle 14. ajalla 2.12.51. Maratoneja hän kuitenkin haluaa jatkuvalla syötöllä juosta kuin marjastaja kömpiä suosta.
Tokion naisten kilvan voiton vei Etiopian kansalainen Atsede Habtamu ajalla 2.25.28. Se on Tokion maratonin reittirekordi. Luultavasti tästä johtuen Habtamu oli maalissa maratonkiihtyneisyydessä kuin lahjottu poliitikko viihtyneisyydessä. Etiopian keisarikunta otti kilvassa kasoisvoiton, sillä Yeshi Esayias leipoi ikioman rekordinsa 2.26.00. Pronssia kovan loppukirimittelön jälkeen sai Kenian Helena Loshanyang Kirop 2.26.02 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Mahtoiko Kiropille kolmas sija ei-omalla rekordillaan olla pettymys, sillä hän tavoitteli maratonvoittoa kuin vampyyrien ahdistama aamunkoittoa?
Neljänneksi sijoittui parhaana japanilaisena Eri Okubo omalla ennätyksellään 2.26.08. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Japanin naisten olympiakarsintamaratoni, joten Okubon verraton vetäisy ei kelpaa olympianäytöksi, tosin Japanissa 2.26-tuloksella ei muutenkaan olisi mitään asiaa olympiajoukkueeseen. Joka tapauksessa Okubo halusi juosta erittäin kovaa kuin varusmies turpeesta ottaa lomaa.
Kilvan viides ja samalla viimeinen 2.27-alittaja oli Venäjän Tatjana Arkhipova. Hän pisteli 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.26.46. Se ei varmaankaan tule riittämään Venäjän naarasmaratonjoukkueeseen Lontoon olympialaisiin. Se on kuitenkin selvää, että Arkhipova himoaisi olympialaisissa maratonin kipittämistä kuin kännikala viinan lipittämistä.
Niin oli Tokion tämän vuotinen maratoni juostu ja kohti seuraavia maratoneja vie maratonkoneiden ja -konettarien tie täydessä maratonkeskittyneisyydessä kuin rokkari seksittyneisyydessä.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
maanantai, 20. helmikuuta 2012
SM-hallit Tampereella
Yleisen urheilun sisä SM-kisat pidettiin Tampereella 18.-19.2. Siellä moni himosi tuloksellisuutta kuin ummetuksesta kärsivät uloksellisuutta. Valitettavasti eräät tällä hallikaudella juosseet huippumme pysyivät Tampereelta poissa kuin suunnistajat soissa, mutta se ei tietenkään ollut paikalla olijoiden vika.
Ensimmäinen kilpailupäivänä ohjelmassa oli ainoastaan 1500 metrin koitokset. Toki ohjelmassa oli jotain äkki- ja pomppulajeja, mutta kun puhutaan urheilusta, äkki- ja pomppulajit jäävät tietenkin urheilullisen toiminnan ulkopuolelle.
Miesten 1500 metrillä alku mentiin päälle neljän minuutin vauhtia ja loppu alle neljän minuutin vauhtia. Tässä armottomassa kiihdytyksessä kovin oli kovaa kuntoa hallikaudella esittänyt Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ajalla 3.52.47. Sundell saattaa hyvinkin hätyytellä mielimatkallaan 3.40-rajaa ensi kesänä, vetihän hän 200 hallikirnussa taannoin ajan 3.47.97. On myös muistettava, että viime kesänä hän juoksi ennätyksekseen niinkin mukavat lukemat kuin 3.44.14. Hopeisen mitskun verkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen sai tunkea Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (3.53.97). Salosen hallikausi on ollut melkoisen hyvä siihen nähden, että vielä marraskuussa hän harjoitteli sauvakävelyä kestävyyspitoisen kirmaamisen sijaan. Pronssia kotiinsa sai vietäväksi HKV:n edustaja, Yhdysvalloista isiemme maahan palannut Aki Nummela. Hänen aikansa oli 3.54.42. Hieman Nummelalle hävisi (3.54.63) viime kesänä läpimurtonsa kansalliselle mailerihuipulle tehnyt Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että viidenneksi, kuudenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneet Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg (3.55.67), Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen (3.56.26) ja Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen (3.58.63) tulevat kesällä juoksemaan 1500 metriä alle 3.50. Piipponen sen jo viime kesänä tekikin ja Hamberg on rikkonut kyseisen rajan kolme vuotta sitten hallissa. Toki nämä kaverit tavoittelevat unelmissaan paljon muutakin kuin 3.50 alitusta. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka heidän on kestävyysjuoksun armottoman sällitämmättömässä maailmassa käyvä.
Naisten 1500 metrillä mentiin ensimmäinen 400 metriä samaa vauhtia kuin miesten kilvassa, mutta sitten naisilla alkoi alkuvauhti painaa. Voittajaksi tässä selviytymistaistelussa selvisi eurooppalaisesta mailista leipälajinsa löytänyt IK Falkenin Karin Storbacka ajalla 4.19.75. Paljoa hänelle eivät kuitenkaan jääneet muut mitalistit, Haminan Pontevan Kaisa Tyni (4.20.56) ja IF Nykarlebynejdenin Heidi Eriksson (4.21.47). Sen jälkeen tulikin suuri ero seuraavaksi sijoittuneeseen Karhulan Katajaisten Oona Kettuseen (4.27.15). Tämä nelikko alitti neljän ja puolen minuutin haamuisan rajan, mutta maaliin juoksi yhdeksän kilpailijatarta, mikä tarkoittaa sitä, että naaraat peittosivat osanottajamäärässään urokset kuin rokkarit humppamiehet.
Seuraavana päivänä Pirkkahallissa nähtii kaiken maailman hyppylajien pullistelijoita, ilveilijöitä ja huonoja amatöörinäyttelijöitä ilman paitaa, mutta toki kisoissa myös urheiltiin. Miesten 3000 metrillä oli 16 miestä tavoittelemassa onnistuneisuutta kuin Kanervan Ike sonnistuneisuutta. Kärkikolmikko mullistelikin täydessä sonnistuneisuudessa alle kahdeksan minuutin ja 20 sekunnin. Voittajaksi selvisi loppusuoran välienselvittelyssä Sjundeå IF:n vuoristokauris Jarkko Hamberg ajalla 8.17.35. Hän voitti samalla myös SM-hallien paras irvistys -kilpailun. Sekä 3000 metrillä että paras irvistys -kilpalussa hopeaa sai HKV:n Aki Nummela. Hän juoksi 8.18.23, mikä ennustaa selvähköä yhdeksän minuutin alitusta kesällä 3000 metrin esteissä. Huono irvistys ei ollut myöskään pronssia saaneella Seinäjoen Seudun Urheilijoiden miehellä Joonas Harjamäellä, joka latoi tuloksiselle taululle ajan 8.19.78. Estemiehelle meni myös seuraava sija, mikä on mahdollista päätellä siitä, että Naantalin Löylyn keltamustat värit Turun Urheiluliiton mustakeltaisiin väreihin vaihtanut Rami Tuokko oli maalin jälkeisessä kanveesissa neljäntenä 8.21.58 kuluttua lähtölaukauksesta. Viides oli saman seuran mies ja Itä-Suomen yliopiston kauhu Joonas Lehtinen (8.26.38). Vielä kuudeskin mies, Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen alitti kahdeksan ja puolen minuutin rajan. Hän näet latoi 3000 metriä aikaan 8.27.84.
Eipä ollut huono kilpa naistenkaan 3000 metriä, sillä siinä IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson teki tiluttelevaisen soolon. Hän ei peesalillut metriäkään, vaan veti kuin vauhkoontunut kenguru 10 kierrosta Pirkkahallin rataa aikaan 9.06.75. Hänen tämän hallikauden kunnollaan pitäisi kulkea esteet noin 9.30:een, jos estetekniikka on kuosissaan. Hopealle sijoittui jatkuville vastoinkäymisille jatkuvasti pitkää nenää näyttävä Joensuun Katajan Johanna Lehtinen, hyvällä ajalla hänkin (9.13.67). Jos Lehtisen jalat kestävät, hänet nähdään ensi kesänä Suomea edustamassa ainakin EM-kisoissa. Kolmanneksi kilvassa sijoittui nuori voima tai pikemminkin nuori voimatar, Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Hänen aikansa oli 9.29.46. Mitalisen kolmikon lisäksi mukaan muu nainen ei alittanut yhdeksän minuutin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 sekunnin rajaa, mutta seitsemän naistä riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt kymmenen tuskaista minuuttia.
Kuinka kävi sitten pika- ja kestojuoksun sekoituksessa 800 metrillä? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että Porin Yleisurheilun Tommi Sundell voitti kirissä muut ajallaan 1.53.47. Tiukille hänet kuitenkin pistivät Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (1.53.56) ja Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas (1.53.86). Kilpa juostiin kahdessa erässä, sillä alkueriä ei paremman tekemisen puutteessa vaivauduttu järjestämään. Sundellin ja kumppaneiden kanssa eri erässä pinkonut Esbo IF:n Robet Rotkirch sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi ajalla 1.54.15 ja kisoissa kolme matkaa juossut HKV:n Aki Nummela viidenneksi tuloksella 1.54.39. Myös kokonaistuloksissa kuudenneksi sijoittunut Kristiinan Urheilijoiden eli Krisun Mikko Pellin raaka peli 1.55-muuria vastaan tuotti tulosta (1.54.70).
Naisten 800 metrillä HKV:n Suvi Selvenius ampaisi paukusta keulaan täynnä patoutunutta vauhti-intoa. Hän pysyikin keulassa lähes, mutta vain lähes maaliin asti. Metrin päässä maalissa Selveniuksen sivuutti Haminan Pontevain Kaisa Tyni. Hän leikkasi elektronisen maalikamerasäteen ajassa 2.09.42. Selveniuksen (2.09.45) jälkeen pronssille sijoittui Raision Kuulan Heidi Pappila (2.10.28), jolla oli loppusuoralla vielä seuraa Turun Urheiluliiton kaksikosta Venla (2.11.21) ja Aino (2.12.73) Paunonen. Heidän isänsä ja äitinsä ovat kuulemma joskus jotain juosseet. Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivistokin (2.12.74) saattoi maalissa onnitella itseään 2.13-alituksesta.
Niin olivat yleisen urheilun sisällä pidettävien lajien Suomen mestaruuskilpailut kilpailtu ja kohti etelän maita vie monen kestokoneen keväinen tie. Siellä hiotaan vauhtikestonopeuskestokestokesto sellaiseksi, että ennätykset rikkoutuvat olympiakesänä kuin kävyt oravan hampaissa.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
Ensimmäinen kilpailupäivänä ohjelmassa oli ainoastaan 1500 metrin koitokset. Toki ohjelmassa oli jotain äkki- ja pomppulajeja, mutta kun puhutaan urheilusta, äkki- ja pomppulajit jäävät tietenkin urheilullisen toiminnan ulkopuolelle.
Miesten 1500 metrillä alku mentiin päälle neljän minuutin vauhtia ja loppu alle neljän minuutin vauhtia. Tässä armottomassa kiihdytyksessä kovin oli kovaa kuntoa hallikaudella esittänyt Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ajalla 3.52.47. Sundell saattaa hyvinkin hätyytellä mielimatkallaan 3.40-rajaa ensi kesänä, vetihän hän 200 hallikirnussa taannoin ajan 3.47.97. On myös muistettava, että viime kesänä hän juoksi ennätyksekseen niinkin mukavat lukemat kuin 3.44.14. Hopeisen mitskun verkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen sai tunkea Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (3.53.97). Salosen hallikausi on ollut melkoisen hyvä siihen nähden, että vielä marraskuussa hän harjoitteli sauvakävelyä kestävyyspitoisen kirmaamisen sijaan. Pronssia kotiinsa sai vietäväksi HKV:n edustaja, Yhdysvalloista isiemme maahan palannut Aki Nummela. Hänen aikansa oli 3.54.42. Hieman Nummelalle hävisi (3.54.63) viime kesänä läpimurtonsa kansalliselle mailerihuipulle tehnyt Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että viidenneksi, kuudenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneet Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg (3.55.67), Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen (3.56.26) ja Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen (3.58.63) tulevat kesällä juoksemaan 1500 metriä alle 3.50. Piipponen sen jo viime kesänä tekikin ja Hamberg on rikkonut kyseisen rajan kolme vuotta sitten hallissa. Toki nämä kaverit tavoittelevat unelmissaan paljon muutakin kuin 3.50 alitusta. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka heidän on kestävyysjuoksun armottoman sällitämmättömässä maailmassa käyvä.
Naisten 1500 metrillä mentiin ensimmäinen 400 metriä samaa vauhtia kuin miesten kilvassa, mutta sitten naisilla alkoi alkuvauhti painaa. Voittajaksi tässä selviytymistaistelussa selvisi eurooppalaisesta mailista leipälajinsa löytänyt IK Falkenin Karin Storbacka ajalla 4.19.75. Paljoa hänelle eivät kuitenkaan jääneet muut mitalistit, Haminan Pontevan Kaisa Tyni (4.20.56) ja IF Nykarlebynejdenin Heidi Eriksson (4.21.47). Sen jälkeen tulikin suuri ero seuraavaksi sijoittuneeseen Karhulan Katajaisten Oona Kettuseen (4.27.15). Tämä nelikko alitti neljän ja puolen minuutin haamuisan rajan, mutta maaliin juoksi yhdeksän kilpailijatarta, mikä tarkoittaa sitä, että naaraat peittosivat osanottajamäärässään urokset kuin rokkarit humppamiehet.
Seuraavana päivänä Pirkkahallissa nähtii kaiken maailman hyppylajien pullistelijoita, ilveilijöitä ja huonoja amatöörinäyttelijöitä ilman paitaa, mutta toki kisoissa myös urheiltiin. Miesten 3000 metrillä oli 16 miestä tavoittelemassa onnistuneisuutta kuin Kanervan Ike sonnistuneisuutta. Kärkikolmikko mullistelikin täydessä sonnistuneisuudessa alle kahdeksan minuutin ja 20 sekunnin. Voittajaksi selvisi loppusuoran välienselvittelyssä Sjundeå IF:n vuoristokauris Jarkko Hamberg ajalla 8.17.35. Hän voitti samalla myös SM-hallien paras irvistys -kilpailun. Sekä 3000 metrillä että paras irvistys -kilpalussa hopeaa sai HKV:n Aki Nummela. Hän juoksi 8.18.23, mikä ennustaa selvähköä yhdeksän minuutin alitusta kesällä 3000 metrin esteissä. Huono irvistys ei ollut myöskään pronssia saaneella Seinäjoen Seudun Urheilijoiden miehellä Joonas Harjamäellä, joka latoi tuloksiselle taululle ajan 8.19.78. Estemiehelle meni myös seuraava sija, mikä on mahdollista päätellä siitä, että Naantalin Löylyn keltamustat värit Turun Urheiluliiton mustakeltaisiin väreihin vaihtanut Rami Tuokko oli maalin jälkeisessä kanveesissa neljäntenä 8.21.58 kuluttua lähtölaukauksesta. Viides oli saman seuran mies ja Itä-Suomen yliopiston kauhu Joonas Lehtinen (8.26.38). Vielä kuudeskin mies, Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen alitti kahdeksan ja puolen minuutin rajan. Hän näet latoi 3000 metriä aikaan 8.27.84.
Eipä ollut huono kilpa naistenkaan 3000 metriä, sillä siinä IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson teki tiluttelevaisen soolon. Hän ei peesalillut metriäkään, vaan veti kuin vauhkoontunut kenguru 10 kierrosta Pirkkahallin rataa aikaan 9.06.75. Hänen tämän hallikauden kunnollaan pitäisi kulkea esteet noin 9.30:een, jos estetekniikka on kuosissaan. Hopealle sijoittui jatkuville vastoinkäymisille jatkuvasti pitkää nenää näyttävä Joensuun Katajan Johanna Lehtinen, hyvällä ajalla hänkin (9.13.67). Jos Lehtisen jalat kestävät, hänet nähdään ensi kesänä Suomea edustamassa ainakin EM-kisoissa. Kolmanneksi kilvassa sijoittui nuori voima tai pikemminkin nuori voimatar, Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Hänen aikansa oli 9.29.46. Mitalisen kolmikon lisäksi mukaan muu nainen ei alittanut yhdeksän minuutin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 sekunnin rajaa, mutta seitsemän naistä riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt kymmenen tuskaista minuuttia.
Kuinka kävi sitten pika- ja kestojuoksun sekoituksessa 800 metrillä? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että Porin Yleisurheilun Tommi Sundell voitti kirissä muut ajallaan 1.53.47. Tiukille hänet kuitenkin pistivät Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (1.53.56) ja Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas (1.53.86). Kilpa juostiin kahdessa erässä, sillä alkueriä ei paremman tekemisen puutteessa vaivauduttu järjestämään. Sundellin ja kumppaneiden kanssa eri erässä pinkonut Esbo IF:n Robet Rotkirch sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi ajalla 1.54.15 ja kisoissa kolme matkaa juossut HKV:n Aki Nummela viidenneksi tuloksella 1.54.39. Myös kokonaistuloksissa kuudenneksi sijoittunut Kristiinan Urheilijoiden eli Krisun Mikko Pellin raaka peli 1.55-muuria vastaan tuotti tulosta (1.54.70).
Naisten 800 metrillä HKV:n Suvi Selvenius ampaisi paukusta keulaan täynnä patoutunutta vauhti-intoa. Hän pysyikin keulassa lähes, mutta vain lähes maaliin asti. Metrin päässä maalissa Selveniuksen sivuutti Haminan Pontevain Kaisa Tyni. Hän leikkasi elektronisen maalikamerasäteen ajassa 2.09.42. Selveniuksen (2.09.45) jälkeen pronssille sijoittui Raision Kuulan Heidi Pappila (2.10.28), jolla oli loppusuoralla vielä seuraa Turun Urheiluliiton kaksikosta Venla (2.11.21) ja Aino (2.12.73) Paunonen. Heidän isänsä ja äitinsä ovat kuulemma joskus jotain juosseet. Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivistokin (2.12.74) saattoi maalissa onnitella itseään 2.13-alituksesta.
Niin olivat yleisen urheilun sisällä pidettävien lajien Suomen mestaruuskilpailut kilpailtu ja kohti etelän maita vie monen kestokoneen keväinen tie. Siellä hiotaan vauhtikestonopeuskestokestokesto sellaiseksi, että ennätykset rikkoutuvat olympiakesänä kuin kävyt oravan hampaissa.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
sunnuntai, 29. tammikuuta 2012
Risa Shigetomo ylitsekäymätön Osakan naisten maratonilla
Japanin Risa Shigetomo juoksi voittoon Osakan naisten maratonilla. Hänen aikansa 2.23.23 merkitsi aikamoista parannusta naisen aiempaan persoonalliseen rekordiin, viime keväänä Lontoossa juostuun 2.31.28:aan. Nyt näyttää siltä, että myös tänä vuonna Shigetomo tulee juoksemaan Lontoossa, tällä kertaa maataan olympialaisissa edustaen. Vaikka vielä yksi Japanin naisten olympiakarsintamaratoneista Lontooseen on jäljellä (Nagoya), on vaikea uskoa siellä kolmen japanittaren juoksevan Shigetomon Osakan aikaa vikkelämmin. Omat persoonalliset rekordinsa Osakassa juoksivat myös toiseksi sijoittunut Ukrainan Tetiana Gamera-Shmirko (2.24.46) ja kolmantena maaliin rientänyt Japanin Azusa Nojiri (2.24.57). Entinen maastohiihtäjä Nojiri joutuu vielä jännittämään olympialippunsa puolesta kuin tappajan armoilla oleva uhri kauhufilmissä.
Kärkikolmikon takana Osakan kilvan taso oli valitettavan vaatimaton, eikä enempää kuin viisi maratonkonetarta ennättänyt maalisen linjan ylle nopeammassa ajassa kuin kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Japanin kaksikko Chika Horie (2.28.35) ja Kiyoko Shimahara (2.29.51) olivat kärkikolmikon lisäksi muut 2.30 alittajat. Kilvan suurin pettymys oli 2.24 -toonarin ja 1.07 -puolitoonarin Kayoko Fukushin katkeaminen aikaan 2.37.35. Fukushi oli tähdännyt Lontoon olympiakisoihin 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Kovin suuressa maratononnellisuudessa maalissa ei ollut myöskään vanha 2.21 -42195m juoksija Naoko Sakamoto, sillä tällä kertaa hänellä kesti 2.39.27 maaliin pääsyyn. Hallitseva olympiavoittaja Constantina Dita Romaniasta päällitti 2.40 ajallaan 2.40.08.
[japanrunningnews.blogspot.com]
Kärkikolmikon takana Osakan kilvan taso oli valitettavan vaatimaton, eikä enempää kuin viisi maratonkonetarta ennättänyt maalisen linjan ylle nopeammassa ajassa kuin kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Japanin kaksikko Chika Horie (2.28.35) ja Kiyoko Shimahara (2.29.51) olivat kärkikolmikon lisäksi muut 2.30 alittajat. Kilvan suurin pettymys oli 2.24 -toonarin ja 1.07 -puolitoonarin Kayoko Fukushin katkeaminen aikaan 2.37.35. Fukushi oli tähdännyt Lontoon olympiakisoihin 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Kovin suuressa maratononnellisuudessa maalissa ei ollut myöskään vanha 2.21 -42195m juoksija Naoko Sakamoto, sillä tällä kertaa hänellä kesti 2.39.27 maaliin pääsyyn. Hallitseva olympiavoittaja Constantina Dita Romaniasta päällitti 2.40 ajallaan 2.40.08.
[japanrunningnews.blogspot.com]
perjantai, 27. tammikuuta 2012
Etiopialaisten kosto Dubain maratonilla
Alkoipa maratonvuosi rallattelevaisissa merkeissä! Dubaissa nimittäin neljä miestä jauhoi maratonin alle 2.05, kahdeksan miestä alle 2.06 ja kymmenen miestä alle 2.07. Naisissa puolestaan kolme maratonjauhajatarta ennätti maaliin ennen kuin kloku oli nykinyt 2.20, viisi ennen 2.21 täyttymistä ja yhdeksän alitti 2.25. Jos tuo ei ole maratonrillutusta, niin mikä sitten?
Kun viime vuonna kenialaiset jyräsivät etiopialaiset maanrakoon maratonilla, alkoi olympiavuosi etiopialaisten valtaisalla maratonryntäyksellä. Dubain miesten kilvan voittoon juoksi maratonveijari nimeltään Ayele Abshero Etiopiasta ajalla 2.04.23. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viuhtoi maratonin läpi 2.57 / km. Viimeinen kilometri vei aikaa niinkin kauan kuin 2.52. Absheron aika on debyyttimaratoniksi kelpo. Taitaapa tulos olla ensimaratonien maailmojen rekordi. Näin hän teki kertaheitolla itsestään yhden Lontoon olympiamaratonin voittajasuosikeista. Puolimaratonilla Abshero veteli viime vuonna ajan 59.42.
Kuka kilvassa tuli toiseksi? No, hänen nimensä on Dino Kemal Etiopiasta ja hänen aikansa oli 2.04.50. Pronssisen mitskun verkkareidensa taskuun sai Etiopian kansalainen Markos Geneti. Hän veivasi 2.04.54. 13 minuutin vitosen miehenä Genetillä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi välityksiä vastata loppukilometreillä maanmiestensä loikkaan. Poikien ravi 2.05 tuolle puolen laittaa muuten Etiopian olympiavalinnat mielenkiintoiseen valoon, sillä nyt heidän viime vuosien ykkösässänsä ja viime olympialaisten pronssipojan Tsegaye Kebeden olympiapaikka on vaarassa. Useasti urallaan 2.05 -alkuisen ajan hakannut Kebede ei ole vielä koskaan juossut niin kovaa kuin tämänvuotinen Dubain kärkikolmikko. Siinäpä vähän Kebedelle harjoitusmotivaatiota kevään Lontoon maratonille. Samoin, mikäli Haile Gebrselassie meinaa mahtua Etiopian Lontoon tiimiin, on hänen vedeltävä aivan oman ja Etiopian ennätyksensä tuntumaan helmikuisella Tokion maratonilla
Neljänneksi Dubain maratoniloittelussa sijoittui Kenian mies, nimeltään Jonathan Maiyo. Hänen ei ole kuitenkaan syytä olla pettynyt palkintokorokkeen ulkopuolelle jäämiseensä, sillä 2.05 päällityksen aiheuttamasta henkisestä itseruoskinnasta ei hänenkään tarvinnut kärsiä. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hän juoksi 2.04.56. Sen sijaan viidenneksi sijoittunutta Etiopian Tadese Tolaa saattaa hieman korpea aikansa 2.05.10, koska sillä ei ole todennäköisesti pääsyä Etiopian olympiajoukkueeseen. Samat sanat voidaan lausua kuudenneksi sijoittuneesta Etiopian Dadi Yamista, jonka aika 2.05.41 ei riitä alkuunkaan maansa valitsijoille. Siinä mielesttä Yami tuskin kulkee kilvan jälkeen kuitenkaan pää painuksissa ja murheisin mielin, että hänen aiempi maratonrekordinsa oli 2.11.04.
Seitsemänneksi nopein Dubaissa oli herra, joka tottelee nimeä Abdullah Dawit. Hänen kotomaansa on Etiopia. Hän juoksi tuloksen 2.05.42. Hän paransi aiempaa maratonrekordiaan neljä minuuttia. Kahdeksas oli Etiopian passin hotellihuoneensa kassakaappiin lukinnut Deressa Chimsa niin ikään ajalla 2.05.42. Joku varmaan miettii, että kuka oli kilvan yhdeksäs. No, hänen mutsinsa keksi hänelle aikoinaan nimen Seboka Tola. Etiopiassa tämä muuten tapahtui. Mahtoiko Tolan mutsi silloin uskoa, että vielä joku päivä hänen poikansa tulee leipomaan Dubaissa maratonin aikaan 2.06.17? Dubain kisa oli siitä raaka, että kymmenen parhaan joukkoon juostakseen piti miekkailla aika 2.06.29. Sen teki Etiopian Yemane Tsegay, jonka piti ennen kisaa olla ehkä etiopialaisista kovin, olihan hänellä aiemmin maratonvyöllään aika 2.06.30 Pariisin maratonilta. Sekunnin parannus omaan ennätykseen ei riittänyt tuon korkeammalle tuloksisessa luettelossa, koska muut etiopialaiset paransivat rekordejaan useita minuutteja. Tsegayn jälkeen muuten seuraavat seitsemän miestä huitoivat alle 2.10. Eräänä ennakkosuosikeista kisaan lähtenyt Kenian Martin Lel sakkasi puolimatkan (1.02.22) jälkeen sen verran, että toiseen puoliskoon kului aikaa 1.32.36, joten Lel saapui maaliin ajassa 2.34.57.
Myös naisten kilvan jälkeen Dubaissa liehuivat Etiopian liput, sillä voittajaksi nelisti Asefelech Mergia ajalla 2.19.31. Se on Etiopian rekordi. Erittäin tiukille Mergian pisti Kenian Lucy Wangui Kabuu, sillä hänen aikansa oli 2.19.34. Kyseessä oli hänen ensimmäinen maratoninsa, mutta aivan tuntematon kv. kestomarkkinoilla tämä Pekingin olympialaisten 10 000 metrin 7. ja vitosellakin ajan 14.33 juossut raastotar ei ole. Myöskään kolmanneksi sijoittunutta Etiopian Mare Dibabaa ei voi syyttää maratonhidastelusta, sillä hänkin ennätti maalilinjan ylle ennen 2.20 täyttymistä ajallaan 2.19.52. "Huh-huh, onneksi ei tulut päällitystä", saattoi aiemmin maratonin 2.23:een juossut Dibaba ajatella syödessään maalissa jäätelöä.
Pari seuraavaa naista, Etiopian Bezunesh Bekele (2.20.30) ja saman maan Aberu Kebede (2.20.33) päällittivät 2.20, mutta alittivat 2.21, joten kenenkään on turha väittää heidän maratoniaan waterlooksi. Bekele sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla neljänneksi ja on naulannut 2.23 -aikoja jo monena vuonna, kun taas Kebeden aiemmin rekordi oli vuoden 2010 Berliinin sadekisassa juostu 2.23.58. Kuudenneksi puolestaan Dubain maratonvoimainkoetuksessa sijoittui pitkän linjan kestonaaras, Lidia Cheromei Keniasta, loistoajalla hänkin (2.21.30).
Kilvan seitsemänneksi nopein oli muuten Kenian Sharon Cherop ajalla 2.22.39. Näin ollen hän paransi aiempaa henkilökohtaista rekordiaan neljällä sekunnilla. Kahdeksas oli vaihtelun vuoksi Etiopian edustaja. Hänen nimensä on Atsede Baysa. Hän juoksi ajan 2.23.13, mikä tarkoitaa sitä, että hän ei tehnyt omaa persoonallista rekordiaan, mikä on vuonna 2010 Pariisissa juostu 2.22.04. Rekordistaan jäi myös yhdeksäntenä maaliin rientänyt Etiopian Mamitu Daska ajallaan 2.24.24, juoksihan hän viime syksynä Frankfurtissa 2.21.51. Kymmenenneksi paras maratonnaaras Dubaissa oli Ruotsin kotimaakseen tunnustava Isabellah Andersson tuoksella 2.25.41. Se ei ole Isabellahille waterloo, mutta silti hän jäi pari minuuttia viime vuonna Dubaissa juoksemastaan omasta ja läntisen naapurimaamme rekordista. Suomen Anne-Mari Hyryläinen oli mittelön 17. paras ajalla 2.55.47.
Dubain maratonin tultua päätökseensä on päivänselvää, että kyllä kelpasi monen maratonkoneen ja -konettaren mennä hotellihuoneeseensa päiväunille varhaisaamun maratonhuhkimisen jälkeen.
[dubai.mikatiming.de, iaaf.org & raasto.com]
Kun viime vuonna kenialaiset jyräsivät etiopialaiset maanrakoon maratonilla, alkoi olympiavuosi etiopialaisten valtaisalla maratonryntäyksellä. Dubain miesten kilvan voittoon juoksi maratonveijari nimeltään Ayele Abshero Etiopiasta ajalla 2.04.23. Tämä tarkoittaa sitä, että hän viuhtoi maratonin läpi 2.57 / km. Viimeinen kilometri vei aikaa niinkin kauan kuin 2.52. Absheron aika on debyyttimaratoniksi kelpo. Taitaapa tulos olla ensimaratonien maailmojen rekordi. Näin hän teki kertaheitolla itsestään yhden Lontoon olympiamaratonin voittajasuosikeista. Puolimaratonilla Abshero veteli viime vuonna ajan 59.42.
Kuka kilvassa tuli toiseksi? No, hänen nimensä on Dino Kemal Etiopiasta ja hänen aikansa oli 2.04.50. Pronssisen mitskun verkkareidensa taskuun sai Etiopian kansalainen Markos Geneti. Hän veivasi 2.04.54. 13 minuutin vitosen miehenä Genetillä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi välityksiä vastata loppukilometreillä maanmiestensä loikkaan. Poikien ravi 2.05 tuolle puolen laittaa muuten Etiopian olympiavalinnat mielenkiintoiseen valoon, sillä nyt heidän viime vuosien ykkösässänsä ja viime olympialaisten pronssipojan Tsegaye Kebeden olympiapaikka on vaarassa. Useasti urallaan 2.05 -alkuisen ajan hakannut Kebede ei ole vielä koskaan juossut niin kovaa kuin tämänvuotinen Dubain kärkikolmikko. Siinäpä vähän Kebedelle harjoitusmotivaatiota kevään Lontoon maratonille. Samoin, mikäli Haile Gebrselassie meinaa mahtua Etiopian Lontoon tiimiin, on hänen vedeltävä aivan oman ja Etiopian ennätyksensä tuntumaan helmikuisella Tokion maratonilla
Neljänneksi Dubain maratoniloittelussa sijoittui Kenian mies, nimeltään Jonathan Maiyo. Hänen ei ole kuitenkaan syytä olla pettynyt palkintokorokkeen ulkopuolelle jäämiseensä, sillä 2.05 päällityksen aiheuttamasta henkisestä itseruoskinnasta ei hänenkään tarvinnut kärsiä. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hän juoksi 2.04.56. Sen sijaan viidenneksi sijoittunutta Etiopian Tadese Tolaa saattaa hieman korpea aikansa 2.05.10, koska sillä ei ole todennäköisesti pääsyä Etiopian olympiajoukkueeseen. Samat sanat voidaan lausua kuudenneksi sijoittuneesta Etiopian Dadi Yamista, jonka aika 2.05.41 ei riitä alkuunkaan maansa valitsijoille. Siinä mielesttä Yami tuskin kulkee kilvan jälkeen kuitenkaan pää painuksissa ja murheisin mielin, että hänen aiempi maratonrekordinsa oli 2.11.04.
Seitsemänneksi nopein Dubaissa oli herra, joka tottelee nimeä Abdullah Dawit. Hänen kotomaansa on Etiopia. Hän juoksi tuloksen 2.05.42. Hän paransi aiempaa maratonrekordiaan neljä minuuttia. Kahdeksas oli Etiopian passin hotellihuoneensa kassakaappiin lukinnut Deressa Chimsa niin ikään ajalla 2.05.42. Joku varmaan miettii, että kuka oli kilvan yhdeksäs. No, hänen mutsinsa keksi hänelle aikoinaan nimen Seboka Tola. Etiopiassa tämä muuten tapahtui. Mahtoiko Tolan mutsi silloin uskoa, että vielä joku päivä hänen poikansa tulee leipomaan Dubaissa maratonin aikaan 2.06.17? Dubain kisa oli siitä raaka, että kymmenen parhaan joukkoon juostakseen piti miekkailla aika 2.06.29. Sen teki Etiopian Yemane Tsegay, jonka piti ennen kisaa olla ehkä etiopialaisista kovin, olihan hänellä aiemmin maratonvyöllään aika 2.06.30 Pariisin maratonilta. Sekunnin parannus omaan ennätykseen ei riittänyt tuon korkeammalle tuloksisessa luettelossa, koska muut etiopialaiset paransivat rekordejaan useita minuutteja. Tsegayn jälkeen muuten seuraavat seitsemän miestä huitoivat alle 2.10. Eräänä ennakkosuosikeista kisaan lähtenyt Kenian Martin Lel sakkasi puolimatkan (1.02.22) jälkeen sen verran, että toiseen puoliskoon kului aikaa 1.32.36, joten Lel saapui maaliin ajassa 2.34.57.
Myös naisten kilvan jälkeen Dubaissa liehuivat Etiopian liput, sillä voittajaksi nelisti Asefelech Mergia ajalla 2.19.31. Se on Etiopian rekordi. Erittäin tiukille Mergian pisti Kenian Lucy Wangui Kabuu, sillä hänen aikansa oli 2.19.34. Kyseessä oli hänen ensimmäinen maratoninsa, mutta aivan tuntematon kv. kestomarkkinoilla tämä Pekingin olympialaisten 10 000 metrin 7. ja vitosellakin ajan 14.33 juossut raastotar ei ole. Myöskään kolmanneksi sijoittunutta Etiopian Mare Dibabaa ei voi syyttää maratonhidastelusta, sillä hänkin ennätti maalilinjan ylle ennen 2.20 täyttymistä ajallaan 2.19.52. "Huh-huh, onneksi ei tulut päällitystä", saattoi aiemmin maratonin 2.23:een juossut Dibaba ajatella syödessään maalissa jäätelöä.
Pari seuraavaa naista, Etiopian Bezunesh Bekele (2.20.30) ja saman maan Aberu Kebede (2.20.33) päällittivät 2.20, mutta alittivat 2.21, joten kenenkään on turha väittää heidän maratoniaan waterlooksi. Bekele sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla neljänneksi ja on naulannut 2.23 -aikoja jo monena vuonna, kun taas Kebeden aiemmin rekordi oli vuoden 2010 Berliinin sadekisassa juostu 2.23.58. Kuudenneksi puolestaan Dubain maratonvoimainkoetuksessa sijoittui pitkän linjan kestonaaras, Lidia Cheromei Keniasta, loistoajalla hänkin (2.21.30).
Kilvan seitsemänneksi nopein oli muuten Kenian Sharon Cherop ajalla 2.22.39. Näin ollen hän paransi aiempaa henkilökohtaista rekordiaan neljällä sekunnilla. Kahdeksas oli vaihtelun vuoksi Etiopian edustaja. Hänen nimensä on Atsede Baysa. Hän juoksi ajan 2.23.13, mikä tarkoitaa sitä, että hän ei tehnyt omaa persoonallista rekordiaan, mikä on vuonna 2010 Pariisissa juostu 2.22.04. Rekordistaan jäi myös yhdeksäntenä maaliin rientänyt Etiopian Mamitu Daska ajallaan 2.24.24, juoksihan hän viime syksynä Frankfurtissa 2.21.51. Kymmenenneksi paras maratonnaaras Dubaissa oli Ruotsin kotimaakseen tunnustava Isabellah Andersson tuoksella 2.25.41. Se ei ole Isabellahille waterloo, mutta silti hän jäi pari minuuttia viime vuonna Dubaissa juoksemastaan omasta ja läntisen naapurimaamme rekordista. Suomen Anne-Mari Hyryläinen oli mittelön 17. paras ajalla 2.55.47.
Dubain maratonin tultua päätökseensä on päivänselvää, että kyllä kelpasi monen maratonkoneen ja -konettaren mennä hotellihuoneeseensa päiväunille varhaisaamun maratonhuhkimisen jälkeen.
[dubai.mikatiming.de, iaaf.org & raasto.com]
torstai, 26. tammikuuta 2012
Valtava pettymys -Noguchi ulkona Osakan olympiakarsintamaratonilta
Valtava pettymys. Peli on pelattu. Game over. Shakki matti. Rutkasti viime vuosina vammoista kärsinyt Japanin Mizuki Noguchi joutuu jättämään Osakan olympiakarsintamaratonin väliin takareisivamman takia. Kyllä Mizukia koetellaan. Vuonna 2008 hän joutui jättäytymään sivuun Pekingin olympiamaratonilta vain muutamaa päivää ennen kilpaa. Sen jälkeen toinen toistaan seuraavat comebackyritykset ovat kilpistyneet jatkuvasti vammoihin ja viimeinkin kun Noguchi pääsi valmistautumaan maratonille kunnolla, kävi taas näin. Maratonmaailma ei ole reilu paikka. Onneksi Noguchi on sentään ehtinyt voittamaan urallaan maratonin olympiakultaa vuonna 2004 Ateenassa, joten tuon olympiamitskun katselu saattaa tuoda hänelle lohtua tänä lohduttomana hetkenä. Viimeksi hän on pystynyt juoksemaan maratonin syksyllä 2007, jolloin aikaa kului 2.21.37. Ennätyksensä 2.19.12 Noguchi juoksi vuonna 2005 Berliinissä. Noguchin viimeinen mahdollisuus päästä Lontoon olympiakisoihin on maaliskuun Nagoyan olympiakarsintamaraton, mutta Noguchin vammahistorian tietäen kyseessä on erittäin ohut oljenkorsi. Lisäksi, vaikka hän koneeseen pääsisikin, miten ihmeessä hänen jalkansa kestävät Lontooseen asti riittävän kovaa maratonharjoitusta, jotta kisoissa voisi menestyä?
[japanrunningnews.blogspot.com]
[japanrunningnews.blogspot.com]
tiistai, 24. tammikuuta 2012
Osakan naisten maraton 29.1.
Osakassa juostaan toinen kolmesta Japanin naisten olympiakarsintamaratonista. Siellä moni on täynnä maratonluottavaisuutta kuin rokkari kossujuottavaisuutta. Siellä on monella kovat maratonpiipussa, sillä olympialaiset himottavat raastottaria kuin hiilarittomuus paastottaria. Kilvan suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, miten vuoden 2004 olympiavoittajan, vuoden 2003 MM-hopeamitalistin ja puolimaratonin MM-kisoissakin aikoinaan mitskuille sijoittuneen Mizuki Noguchin (mararekordi 2.19.12) comebäkki onnistuu. Noguchihan on viime vuosien aikana kärsinyt vammoista kuin hyeena kasviksista. Mikäli Noguchi on kunnossa häntä ei voita kukaan... paitsi ehkä hänet kerran puolimaratonilla kukistanut Japanin puolimaratonin ennätysnainen Kayoko Fukushi. Onpa Fukushin ratakympinkin rekordi alle 31 minuutin. Fukushi on aika kova naaras myös siinä, mitä tulee 42km ja 195m kestävään kilvanjuoksuun, sillä viime lokakuussa hän juoksi Chicagossa ajan 2.24.38.
Mitä kilvassa mahtaa tehdä Azusa Nojiri, miettii varmasti moni. Nojiri näet miekkaili viime vuoden Lontoon maratonilla ajan 2.25.11. Entinen maastohiihtäjä Nojiri on Japanin nousevia maratontähtösiä, kun taas vuoden 2003 MM-maratonin nelosella ja vuoden 2004 olympiamaratonilla seitsemänneksi nopeimmalla Naoko Sakamotolla (mararekordi 2.21.51) tuloskehitys on ollut viime vuosina taantumaan päin. Mikäli Sakamoto onnistuu kuitenkin hiomaan itsensä takaisin vuosien 2003-2004 maratonvireeseensä, on hän kovempi kuin betoni, kun kyse on 42195 metrin mittaisesta kestokilvoittelusta. Sanansa sanottavana kilvassa on varmasti myös maratonkonetar Kiyoko Shimaharalla (mararekordi 2.25.10), onhan hänellä aika kova maratonnäyttö arvokisoista vuoden 2007 MM-maratonilta. Tuossa 99999 kertaa pelejä ja leikkejä raaemmassa mittelössä hän riensi maaliin maailmojen mestaruusmaratonin kuudenneksi parhaimpana. Japanittarista on lopuksi syytä mainita myös 2.26 -toonarit Chika Horie ja Madoka Ogi, joiden unelmissa siintää kotimaansa edustaminen olympian kentillä utuisen haaveen tavoin.
Onpa Osakan maratonilla mukana myös jokunen ulkovaltojenkin edustaja. Yksi heistä on vieläpä hallitseva olympiavoittaja, maratonriippuvuutta sairastava Constantina Dita Romaniasta (mararekordi 2.21.30). Olympiavoittonsa jälkeen Dita ei ole kuitenkaan ollut enää vireessä, mutta sitkeästi hän edelleen veivaa maratoneja maratoneista toiseen. Ditan viime vuosien kulkemattomuuden johdosta Romanian kansan toiveet lepääväät vahvimpana Mihaela Botezanin harteilla (mararekordi 2.25.32) Voi vain kuvitella sitä maratonjännityksen määrää, missä Romanian kansa kärvistelee Osakan maratonin startatessa ja koko kansakunnan seuratessa suoraa tv-lähetystä hypnoottisen transsin vallassa. Ehkäpä kilvan paras ei-japanilainen tulee kuitenkin olemaan Venäjän Lidia Grigorieva. Hänen maratonrekordikseen kirjoitetaan tällä haavaa 2.25.10. Osakassa ei ole tänä vuonna paljoakaan mukana Kenian edustajattaria, sillä moni heistä tähtää Lontoon maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä, sillä heidän olympialippunsa ratkeavat siellä, jos ovat ratketakseen. Ainakin yksi kenialainen on kuitenkin Osakaanin saapunut. Hän on nimeltään Irene Kemunto, joka tulee taatusti juoksemaan maratonin paljon nopeammin kuin kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle.
[japanrunningnews.blogspot.com & Raasto.com]
Mitä kilvassa mahtaa tehdä Azusa Nojiri, miettii varmasti moni. Nojiri näet miekkaili viime vuoden Lontoon maratonilla ajan 2.25.11. Entinen maastohiihtäjä Nojiri on Japanin nousevia maratontähtösiä, kun taas vuoden 2003 MM-maratonin nelosella ja vuoden 2004 olympiamaratonilla seitsemänneksi nopeimmalla Naoko Sakamotolla (mararekordi 2.21.51) tuloskehitys on ollut viime vuosina taantumaan päin. Mikäli Sakamoto onnistuu kuitenkin hiomaan itsensä takaisin vuosien 2003-2004 maratonvireeseensä, on hän kovempi kuin betoni, kun kyse on 42195 metrin mittaisesta kestokilvoittelusta. Sanansa sanottavana kilvassa on varmasti myös maratonkonetar Kiyoko Shimaharalla (mararekordi 2.25.10), onhan hänellä aika kova maratonnäyttö arvokisoista vuoden 2007 MM-maratonilta. Tuossa 99999 kertaa pelejä ja leikkejä raaemmassa mittelössä hän riensi maaliin maailmojen mestaruusmaratonin kuudenneksi parhaimpana. Japanittarista on lopuksi syytä mainita myös 2.26 -toonarit Chika Horie ja Madoka Ogi, joiden unelmissa siintää kotimaansa edustaminen olympian kentillä utuisen haaveen tavoin.
Onpa Osakan maratonilla mukana myös jokunen ulkovaltojenkin edustaja. Yksi heistä on vieläpä hallitseva olympiavoittaja, maratonriippuvuutta sairastava Constantina Dita Romaniasta (mararekordi 2.21.30). Olympiavoittonsa jälkeen Dita ei ole kuitenkaan ollut enää vireessä, mutta sitkeästi hän edelleen veivaa maratoneja maratoneista toiseen. Ditan viime vuosien kulkemattomuuden johdosta Romanian kansan toiveet lepääväät vahvimpana Mihaela Botezanin harteilla (mararekordi 2.25.32) Voi vain kuvitella sitä maratonjännityksen määrää, missä Romanian kansa kärvistelee Osakan maratonin startatessa ja koko kansakunnan seuratessa suoraa tv-lähetystä hypnoottisen transsin vallassa. Ehkäpä kilvan paras ei-japanilainen tulee kuitenkin olemaan Venäjän Lidia Grigorieva. Hänen maratonrekordikseen kirjoitetaan tällä haavaa 2.25.10. Osakassa ei ole tänä vuonna paljoakaan mukana Kenian edustajattaria, sillä moni heistä tähtää Lontoon maratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä, sillä heidän olympialippunsa ratkeavat siellä, jos ovat ratketakseen. Ainakin yksi kenialainen on kuitenkin Osakaanin saapunut. Hän on nimeltään Irene Kemunto, joka tulee taatusti juoksemaan maratonin paljon nopeammin kuin kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle.
[japanrunningnews.blogspot.com & Raasto.com]
lauantai, 14. tammikuuta 2012
Meb ja Flanagan veivat USA:n marakarsinnan voitot
Meb Keflezighi tiputti muut matkasta pari kilsaa ennen maalia ja kellotti voiton USA:n lipun kera ajassa 2:09:08. Meb juoksi toisen ennatyksensa 69 paivan sisalla. Koko matkan karjessa ja noin 2:07-vauhtia juosseista kolleista Ryan Hall (2:09:30) ja Abdi Abdirahman (2:09:47) tempoivat itsensa mukaan Lontoon kisakoneeseen. Dathan Ritzenhein alitti ensimmaista kertaa 2:10, mutta 2:09:55 olikin ainoa, mita Ritzille jai kisasta varapaikan ja muutaman taalan lisaksi matkaan.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Men-Finish.pdf
Naisten kisassa Hansonin veljesten tiimissa juokseva Desire Davila koulutti Houstonin asvalttia ja hajotti naisten joukkion seuralaisinaan Shalane Flanagan, Kara Goucher ja valilla karjessakin piipahtanut Amy Hastings. Davila yritti kaikkensa loppuun asti, mutta edessa oli Bostonin toisinto kun Flanagan nosti kytkinta. Han (2:25:38), Davila (2:25:55) ja Kara Goucher (2:26:06) suoriutuivat olympiajoukkueeseen.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Women-Finish.pdf
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Men-Finish.pdf
Naisten kisassa Hansonin veljesten tiimissa juokseva Desire Davila koulutti Houstonin asvalttia ja hajotti naisten joukkion seuralaisinaan Shalane Flanagan, Kara Goucher ja valilla karjessakin piipahtanut Amy Hastings. Davila yritti kaikkensa loppuun asti, mutta edessa oli Bostonin toisinto kun Flanagan nosti kytkinta. Han (2:25:38), Davila (2:25:55) ja Kara Goucher (2:26:06) suoriutuivat olympiajoukkueeseen.
http://www.usatf.org/events/2012/OlympicTrials-Marathon/Women-Finish.pdf
keskiviikko, 11. tammikuuta 2012
USA:n olympiakarsintamaraton 14.1.
Yhdysvaltojen, tuon riistokapitalisteja pullollaan olevan valtion olympiakarsintamaraton juostaan 14.1. Houstonissa. Myös paskaa amerikka syytää taivaalle asukasta kohden enemmän kuin mikään muu maailman valtio, mutta silti ilmastosopimuksiin osallistuta ei. Onneksi sieltä tulee sentään aikamoinen joukko maratonkoneita ja -konettaria, joten aivan läpeensä paha maa ei sentään ole kyseessä.
Naisten kilvassa suurimpia suosikkeja lienevät vuoden 2008 kympin olempiapronssinainen Shalane Flanagan, joka himoaa nyt maratonin olympiamitskua kuin Vietkong jenkin päänahkaa. Hän ei tule kuitenkaan pääsemaan helpolla, sillä vuooden 2007 kympin MM-mitalisti ja 2.24-toonari Kara Koucher tavoitelee olympiapaikkaa kuin Republikaani luonnonsuojelualueita öljynporaukseen. Ehkä kovin jenkkilän maratontytsy on kuitenkin Desiree Darvilla, onhan hän sentään leiponut maratonin aikaan 2.22.38. Hän halajaa olympialippua kuin jenkit Israelin tukemista, että ne saavat listiä palestiinalaisia lapsia. Moni toivoo menestystä myös Magdalena Levy-Bouletille, onhan hän sentään iältään jo 38-vuotias maratonin 2.26:een kipaissut maratonkettutar. On tarpeetonta sanoakaan, että "levy" unelmoi olympiamaratonista kuin Texasilainen tuomari-pyöveli vankien hirttämisestä. Älköön kukaan unohtako myösköään vuoden 2004 maratonin olympiapronssitar Deena Kastoria. Hän tähtää olympialippuun kuin teekutsuliike köyhien riistämiseen. Kastori on myös ainoa jenkkitär, joka on kuuna päivänä juossut maratonin alle 2.20. Joidenkin mielestä myös 42195 metriä tai 26,2 mailia, kuten amerikassa jostain käsittämättömästä syystä matkoja lasketaan 2.27:ään juossut Amy Hastings saattaa olla kova, mutta se nähdään ensi viikonloppuna. Joka tapauksessa hän tavoittelee olympiaedustusta kuin jenkkisotilas siviilien tappamista.
Entämä Amerikan maratonmiehet? No, suurin suosikki voittajaksi lienee Ryan Hall, jota tosin voi lokakuussa juostu Chicagon maratoni painaa tai sitten ei. Kunnossa ollesaan Hallia ei voita kukaan. Hän tahtoo hyvittää vuoden 2008 olympiapettymyksensä kuin rebupoliitikko tappamattomuutensa. Kocin haastaja Ryanille lienee vuoden 2008 olypiamaran yhdeksäs Dathan Ritzenhein. Hän on kova poika maratoonaamaan. Ritz himoaa olympialippua kuin jenkkitiedemies atomipommin rakentamista 40-luvulla. Onpa USA:n karsinnoissa mukana myös olympiamitalisti, vuoden 2004 olympiamaran hopeapoika Meb Keflegzighi. On kumma, jos Mebiä ei vastikään juostu New Yorkin maratoni paina, mutta siitä huolimatta hän janoaa olympiapaikkaa kuin maanmiehensä ostoshelvettejä. Niitäkin löytyy, joiden mielestä 2.10-mies Brett Koucheri olisi kovakin maratonsälli, mutta joka tapauksessa hän tähtää olympiamaratonille kuin jenkit sotimiseen muilla mailla vierahilla. Lopuksi yllätysveto USA:n maratonkarsintaan on alle 27 minuutin kympin mies Galen Rupp, jonka maratonkyvyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa kuin perusjenkkien tiedot muun maailman menosta. Ruppi on kuitenkin karsintamaratonin suhteen tosissaan kuin maanmiehensä intiaanien kansanmurhassa.
[raastio.com & running.competitor.com]
Naisten kilvassa suurimpia suosikkeja lienevät vuoden 2008 kympin olempiapronssinainen Shalane Flanagan, joka himoaa nyt maratonin olympiamitskua kuin Vietkong jenkin päänahkaa. Hän ei tule kuitenkaan pääsemaan helpolla, sillä vuooden 2007 kympin MM-mitalisti ja 2.24-toonari Kara Koucher tavoitelee olympiapaikkaa kuin Republikaani luonnonsuojelualueita öljynporaukseen. Ehkä kovin jenkkilän maratontytsy on kuitenkin Desiree Darvilla, onhan hän sentään leiponut maratonin aikaan 2.22.38. Hän halajaa olympialippua kuin jenkit Israelin tukemista, että ne saavat listiä palestiinalaisia lapsia. Moni toivoo menestystä myös Magdalena Levy-Bouletille, onhan hän sentään iältään jo 38-vuotias maratonin 2.26:een kipaissut maratonkettutar. On tarpeetonta sanoakaan, että "levy" unelmoi olympiamaratonista kuin Texasilainen tuomari-pyöveli vankien hirttämisestä. Älköön kukaan unohtako myösköään vuoden 2004 maratonin olympiapronssitar Deena Kastoria. Hän tähtää olympialippuun kuin teekutsuliike köyhien riistämiseen. Kastori on myös ainoa jenkkitär, joka on kuuna päivänä juossut maratonin alle 2.20. Joidenkin mielestä myös 42195 metriä tai 26,2 mailia, kuten amerikassa jostain käsittämättömästä syystä matkoja lasketaan 2.27:ään juossut Amy Hastings saattaa olla kova, mutta se nähdään ensi viikonloppuna. Joka tapauksessa hän tavoittelee olympiaedustusta kuin jenkkisotilas siviilien tappamista.
Entämä Amerikan maratonmiehet? No, suurin suosikki voittajaksi lienee Ryan Hall, jota tosin voi lokakuussa juostu Chicagon maratoni painaa tai sitten ei. Kunnossa ollesaan Hallia ei voita kukaan. Hän tahtoo hyvittää vuoden 2008 olympiapettymyksensä kuin rebupoliitikko tappamattomuutensa. Kocin haastaja Ryanille lienee vuoden 2008 olypiamaran yhdeksäs Dathan Ritzenhein. Hän on kova poika maratoonaamaan. Ritz himoaa olympialippua kuin jenkkitiedemies atomipommin rakentamista 40-luvulla. Onpa USA:n karsinnoissa mukana myös olympiamitalisti, vuoden 2004 olympiamaran hopeapoika Meb Keflegzighi. On kumma, jos Mebiä ei vastikään juostu New Yorkin maratoni paina, mutta siitä huolimatta hän janoaa olympiapaikkaa kuin maanmiehensä ostoshelvettejä. Niitäkin löytyy, joiden mielestä 2.10-mies Brett Koucheri olisi kovakin maratonsälli, mutta joka tapauksessa hän tähtää olympiamaratonille kuin jenkit sotimiseen muilla mailla vierahilla. Lopuksi yllätysveto USA:n maratonkarsintaan on alle 27 minuutin kympin mies Galen Rupp, jonka maratonkyvyt ovat toistaiseksi hämärän peitossa kuin perusjenkkien tiedot muun maailman menosta. Ruppi on kuitenkin karsintamaratonin suhteen tosissaan kuin maanmiehensä intiaanien kansanmurhassa.
[raastio.com & running.competitor.com]
tiistai, 20. joulukuuta 2011
Mizuki Noguchi halajaa olympiamaratonille
Mizuki Noguchi, tuo Japanin oma maratonmisu, on valmistautunut tammikuussa juostavalle Osakan olympiakarsintamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Vuoden 2004 olympiavoittaja ja maratonin Aasian ennätysnainen (2.19.12) Noguchi on kärsinyt viimeisten vuosien aikana jalkavammoista kuin marjastaja hyttysistä. Inhottavien vammojen takia Noguchi ei ole pystynyt juoksemaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle sitten vuoden 2007 marraskuun, jolloin hän pisteli Tokiossa niinkin mukiinmenevän ajan kuin 2.21.37. Uransa kamalimman paikan hän koki muutamaa päivää ennen Pekingin olympiamaratonia vuonna 2008, kun hän joutui vetäytymään olympiavoiton puolustamisesta vasemman jalan sanottua yhteistyösopimuksen kerta kaikkiaan irti ilman maratonammattiliitolle tehtävää ennakkovaroitusta. Sen jälkeen Noguchin paluuyritykset ovat kilpistyneet kerta toisensa jälkeen vammoihin. Niinpä monet ovat olleet varmoja siitä, että Noguchin juoksut huipputasolla ovat juostu, mutta sitkeästi tämä maratonsitkutar on jatkanut comebäkkiyrityksiään comebäkkiyritysten perään, puhumattakaan comebäkkiyrityksistä.
Viime aikoina tunnelin päässä on alkanut taas näkyä valoa, sillä Noguchi on pystynyt valmistautumaan Osakan maratonille niin kuin maratonille kuuluu valmistautua. Boulderissa, Coloradon vuorilla hän on vedellyt muina naisina lähes 60 kilometrin päiviä (todennäköisesti kovaa) ja 40 kilometrin pitkiä lenkkejä (todennäköisesti vielä kovempaa). Ei siis ihme, että hänen suustaan on kuultu maratonluottoa huokuvia lausuntoja, kuten: "Meitsi on juossut hyvin. Olen ollut yhtä hyvässä iskussa kuin ennen Pekingin olympiamaraa". Tai: "Olen niin, niin, [niin x 42195, toim. huom.] onnellinen, että pystyn taas mättämään kovaa harjoitusta". Tai: "Ensi kertaa sitten vammavuosieni olen pystynyt leipomaan 40 kilometrin lenkin". Tai: "Maratonviimeistelyssäni meitsi tulee panostamaan määrän lisäksi nopeuteen". Nopeuttahan Noguchilla on ainakin aiemmin piisannut, onhan hänen puolimaratonin rekordinsa 1.07.43. On täysin tarpeetonta sanoakaan, on täysin turha mainita, on sanomattakin selvää, on ilmeistäkin ilmeisempää, että raasto.com toivoo Noguchin juoksevan Osakassa riittävän hyvin päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen ja pystyvän juoksemaan myös Lontoon olympiakisoissa. Tuo vastoinkäymisistä lannistumaton maratonyrittäjätär olisi sen totta vieköön ansainnut.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Viime aikoina tunnelin päässä on alkanut taas näkyä valoa, sillä Noguchi on pystynyt valmistautumaan Osakan maratonille niin kuin maratonille kuuluu valmistautua. Boulderissa, Coloradon vuorilla hän on vedellyt muina naisina lähes 60 kilometrin päiviä (todennäköisesti kovaa) ja 40 kilometrin pitkiä lenkkejä (todennäköisesti vielä kovempaa). Ei siis ihme, että hänen suustaan on kuultu maratonluottoa huokuvia lausuntoja, kuten: "Meitsi on juossut hyvin. Olen ollut yhtä hyvässä iskussa kuin ennen Pekingin olympiamaraa". Tai: "Olen niin, niin, [niin x 42195, toim. huom.] onnellinen, että pystyn taas mättämään kovaa harjoitusta". Tai: "Ensi kertaa sitten vammavuosieni olen pystynyt leipomaan 40 kilometrin lenkin". Tai: "Maratonviimeistelyssäni meitsi tulee panostamaan määrän lisäksi nopeuteen". Nopeuttahan Noguchilla on ainakin aiemmin piisannut, onhan hänen puolimaratonin rekordinsa 1.07.43. On täysin tarpeetonta sanoakaan, on täysin turha mainita, on sanomattakin selvää, on ilmeistäkin ilmeisempää, että raasto.com toivoo Noguchin juoksevan Osakassa riittävän hyvin päästäkseen Japanin olympiajoukkueeseen ja pystyvän juoksemaan myös Lontoon olympiakisoissa. Tuo vastoinkäymisistä lannistumaton maratonyrittäjätär olisi sen totta vieköön ansainnut.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)