Kun maratonvuosi 2012 alkaa olla ohi, on raasto.comin yhden hengen juryn aika tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta.Toisin sanoen, raasto.comin jury listaa maratonvuoden topit ja flopit, vaikkakaan se ei käytä kyseisiä peleistä ja leikeistä tuttuja pelletermejä. Ei suinkaan, vaan raasto.comi listaa vuoden maratonilonaiheet ja maratonwaterloot.
Ilonaiheet
1) Stephen Kiproptichin voitto Lontoon olympiamaratonilla. Ugandalaisen Kiprotichin voitto oli aivan oikein omissa olympiavalinnoissaan käsittämättömästi hölmöilleille Etiopian ja Kenian liitoille. Siitäpähän saivat.
2) Tsegaye Kebeden kosto Chicagon maratonilla. Etiopian liitto jätti Kebeden valitsematta olympiamaratonille, vaikka mies on viime vuosina ollut Etiopian ja koko maailman varmin maratoonari (ei yhtään huonoa maratonia, olympiapronssia 2008, MM-pronssia 2009, Pariisin, Fukuokan ja Lontoon maratonin voitot). Sen sijaan Etiopia valuitsi maratonjoukkueeseensa nuoria koltiaisia vailla kummoistakaan maratonkokemusta ja tulos oli täysi waterloo. Chicagossa seurasi Kebeden kosto: voitto ajalla 2.04.38. Repikää siitä, Etiopian valitsijat!
3) Johanna Kykyri 2.38.27 Firenzessä. Uusi suomalaisnainen alle 2.40. Vihdoinkin Kykyri pystyi juoksemaan kykyjensä edellyttämän maratontuloksen.
4) ForrestG:n pronssi SM-maratonilla. Joskus kova työ palkitaan.
5) Kentaro Nakamoton kuudes sija Lontoon olympiamaratonilla. Maailman maratonhulluimmalle kansalle, Japanille, joka on ollut erittäin huolissaan maansa maratoonareiden putoamisesta kansainvälisestä kelkasta, Nakamoton juoksu Lontoossa merkitsi enemmän kuin ihmisjärki voi käsittää.
Waterloot
1) Etiopian miesten olympiavalinnat. Kun valitaan olympiamaratonjoukkueeseen kolme kaveria, joiden kokemus maratonista yhteensä on vähäisempi kuin suurimman osan kenen tahansa muun olympiamaratonin osaanottajan yksinään, tulos on 3 x DNF. Se on tämän kestävyysjuoksun suurvallan historian totaalisin waterloo, jota maan liiton / olympiakomitean on syytä hävetä syvään.
2) Kenian miesten olympiavalinnat. Miksi viime syksynä maratonin ME:n tehnyt Patrick Makau ei mahtunut Kenian olympiajoukkueeseen? Siinä kysymys, joka tiivistyy Kenian sekava ja vailla minkäänlaista logiikkaa olevat maratonvalinnat. Ensin syksyllä ilmoitetaan, että Makau on varmasti joukkueessa, sitten keväällä ilmoitetaankin, että muutamasta miehestä tehdään valinta ja että Lontoon maratonilla on pääkarsinta. Sitten karsinnan perusteella joukkueeseen valitaan surkeasti jossut Emmanuel Mutai. Ainoa, joka näyttöjensä perusteellla olisi kuulunut joukkueeseen oli Wilson Kipsang. Niin kova on maan taso, että liittonsa korruptoituneesta sekoilusta huolimatta sen miesjuoksijat ottivat olympiamaratonilla hopeaa ja pronssia.
3) Geoffrey Mutain ja Dennis Kimetton sopujuoksu Berliinissä. Sopujuoksut kuuluvat urheiluun yhtä paljon kuin humppa rock and roll -konserttiin. Ilmeisesti manageriportaalla alkaa olla jo niin suuri valta maratonmiehiin, että he sanelevat ennen kilpaa sopimustensa mukaisesti maaliintulojärjestyksen.
4) Lilia Shobukhova Lontoon olympiamaratonilla. Moninkertainen Chicagon ja Lontoon maratonien voittaja ja viime vuonna Chicagon helteessä 2.18.20 leiponut venäläinen Shobukhova oli Lontoon naisten olympiamaratonin suurin voittajasuosikki, mutta siellä hän ei maalia nähnyt.
5) USA:n miehet Lontoon olympiamaratonilla. Yksi maaliin, kaksi DNF. Ilman aina varman Meb Keflezighin neljättä sijaa Lontoon olympiamaraton olisi ollut USA:lle totaalinen waterloo, nyt se oli pelkkä waterloo.
[raasto.com]
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
maanantai 10. joulukuuta 2012
EM-maastot juostiin Budaisessa pestissä
Yleisen urheilun maastossa tapahtuvan kilvanjuoksun Eurooppain mestaruuskilpa juostiin veljeskansamme Unkarin päisessä kaupungissa Budaisessa pestissä. Kyseinen kaupunki ei ole ensi kertaa kansojen välisen maastokilvan järjestäjänä, juostiinhan siellä MM-maastot vuonna 1994, jolloin miesten kilvan voittaja taisi olla Kenian William Sigei. Olisiko naisten voittaja puolestaan silloin ollut Kenian Hellen Chepngeno? Saattoipa olla hyvinkin, jos oli ollakseen.
Kukapa tällä kertaa siellä vei miesten kilvan voiton? No ei ainakaan Ukrainan maastokone Serhii Lebid, tuo yhdeksänkertainen maastossa tapahtuvan kilvanjuoksun Euroopan mestari, MM-maastoissakin parhaimmillaan mitaleilla ollut, vuoden 2000 olympiakisojen 5000 metrin seitsemänneksi nopein ja vuoden 2002 5000 metrin EM-mitalisti. Ei suinkaan, vaan tällä kertaa Serhii löytyy tuloksisesta luettelosta sijalta 15, mikä sekin toki on hieno saavutus 37-vuotiaalle miehen köriläälle. Serhiin sijaan voiton vei Italian Andrea Lalli juoksemalla kymmenen kilometriä aikaan 30.01. Näin Lalli kukisti hopealle sijoittuneen Ranskan Hassan Chahdin kymmenellä sekunnilla, jota voidaan jo pitää joltisenakin ylivoimana. Italian hyvän maastopäivän täydensi pronssille sijoittunut Daniele Meucci (30.13), tuo tämän vuoden olympiakisojen 10 000 metrin 24. Hän kukisti Ison Britannian Thomas Farrellin, vuoden 1956 olympiakisojen 800 metrin viidenneksi parhaan sukunimikaiman sekunnilla.
Viides oli Espanjan ässä, Carles Castillejo samalla ajalla Farellin kanssa. Castillejo ei ole mikään turha poika kestojuoksun saralla, sillä kesällä hän sijoittui Lontoon olympiamaratonilla 24:nneksi. Kuudenneksi muuten sijoittui Espanjan Ayad Lamdassem samalla ajalla Farrellin ja Castillejon kanssa, jos se ketään kiinnostaa ja sehän kiinnostaa, sillä kestojuoksufaneja se kiinnostaa hyvinkin, mitä ei voi sanoa pelien ja leikkien faneista, puhumattakaan moottorin valituksen faneista, mainitsemattakaan palloa reikään tökkijöiden faneja. Joka tapauksessa kokenut Lamdassem (vyöllään mm. kaksi olympiakisojen 10 000 metrin kilpaa) veti jälleen kelpo juoksun. Suomen Jarkko Järvenpää sijoittui 84 maaliin juosseen joukossa 61:nneksi ajalla 31.52. Lisäksi Järvenpää taakse jättämien listaan voidaan laskea kahdeksan keskeyttänyttä, sillä keskeyttäneet ovat kestävyysjuoksukilvan varsinaisia häviäjiä, huonompia kuin huonoinkaan maaliin juossut.
Joukkuekilvan voitto meni Espanjaan, jonka joukkueessa juoksi lisäksi mm. 16:nneksi sijoittunut vanha kunnon Juan Carlos Higuero, joka oli jo vuonna 2000 olympiakisojen 1500 metrillä kahdeksas. Toki hän on juossut 1500 metriä myös vuosien 2004 ja 2008 olympiakisoissa, joista jälkimmäisissä hän sijoittui peräti neljänneksi, vaikka toisaalta se ei ole mikään ihme mieheltä, jonka 1500 metrin rekordi on 3.31.57.
Naisten kahdeksan kilvan mestaruuden Budapestissä voitti Irlannin Fionnuala Britton. Miten niin voitti? No siten niin voitti, että juoksi maaliin ajassa 27.45, mikä oli kaksi sekuntia aiemmin kuin Portugalin Ana Dulce Felix. Tästä kaksikosta molemmat esiintyivät kesällä Lontoon olympiakisoissa, missä Britton sijoittui 10 000 metrillä 15:nneksi ja putosi 5000 metrin alkuerissäja Felix oli puolestaan maratonilla 21. Toki Felix voitti kultaa 10 000 metrillä Helsingin EM-kisoissa Brittonin ollessa neljäs, joten tällä kertaa Britton maksoi kalavelkansa Felixille. Kolmanneksi Budapestin maastoiloittelussa sijoittui Hollannin Adrienne Herzog ajalla 27.48. Se lienee Herzogin toistaiseksi paras saavutus hänen kestojuoksijan urallaan kansainvälisillä kentillä ulkolaisessa kilpaseurassa.
Neljäs oli Belgian Almensh Belete tuloksella 27.54, joten tuskinpa Beleteä jäi hirveästi korpeamaan mitaleilta putoaminen, siksi monta sekuntia oli eroa kolmanneksi sijoittuneeseen. Belete juoksi kesällä myös Lontoon olympiakilvoitteluissa, mutta siellä hän ei selvinnyt 5000 metrin loppuisaan kilpaan. Viidenneksi sijoittui Ranskan Laurane Picoche sekunnin Beletelle hävinneenä. Tällä raastolla Picoche kuitenkin voitti maannaisensa Sophie Duarten, jolle maalinen kamera sai saman ajan.
Joukkuemittelön voiton vei vihreälle kotisaarelleen Irlannin edustajattaret, joten kylläpä heidän kelpaa mennä kotomaansa avarille nummille ihailemaan maisemia mitalit kauloissaan täydessä mitalionnellisuudessa tuulen itkiessä heidän puolestaan 100 prosenttisessa mitaliliikutuksessa.
Monillekaan kestofaneille ei liene yllätys se, että 22-vuotiaiden aikamiesten mestaruuden voitti Norjan Henrik Ingebrigtsen. Hän käytti kahdeksan kilometrin maastokilvanjuoksuun aikaa 24.30. Ingebrigtsen voitti kesällä 1500 metrin Euroopan mestaruuden Helsingin neliskulmaisella radalla, mutta paljon kovempi saavutus on hänen olympiakisojen viides sijansa ajalla 3.35.43. Olympiakisoissahan mies revitti loppukiriään niin kovaa, että häneltä repesivät kisatrikoot erinäisestä kohdasta. Ingebirigtseni oli Budapestin kilvassa totaalisen ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Belgian Soufiane Bouchikhi jäi hänestä kymmenen sekuntia. Viimeistä vuottaan 22-vuotiaissa aikamiehissä juokseman Bouchikhin 5000 metrin rekordi kirjoitetaan tällä haavaa numeroin 13.33.09, joten Suomen pojista samanikäisenä kovempaa juoksivat aikoinaan esimerkiksi Samuli Vasala (13.28.17) ja Lasse Viren (13.29.8). Pronssiselle mitskulle Budassa lisättynä Pestillä juoksi James Wilkinson Suuresta Britanniasta ajalla 27.43. Mukana kilvassa oli myös Suomi Finlandin Antti-Pekka Niinistö, joka sijoittui 53:nneksi ajalla 26.07. Maaliin nuorten aikamiesten kilpailussa juoksi 94 herraa ja lisäksi viisi aikamiestä nuorta ei maalia nähnyt.
Joukkuekilvassa ei kukaan nitistänyt Gallian kukkoa.
22-vuotiaiden nuorten aikanaisten kuuden kilometrin kilpailussa paras oli Ison Britannian värejä passinsa kannessa tunnustava Jessica Coulson ajalla 20.40. Coulson oli aika ylisen voimainen, sillä hopeaa kisaverkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen tunkenut Venäjän Ludmila Lebedeva jäi voittajasta yhdeksän sekuntia. Pronssikahveja maansa yleisurheiluliiton mitalikahveilla kotimaahansa palattua Pariisin pääkadulla sai hörppiä Ranskan Clemence Calvin. Hän juoksi kuusi kilometriä maastossa aikaan 20.52.
Joukkuekisassa Venäjän nelikkotar oli vertaansa vailla, sillä kaikki heistä juoksivat 13 parhaan joukkoon.
Varsinaisten junioreiden eli 19-vuotiaiden sarjassa, sukupuoleltaan poikien, kilvassa kukaan ei voittanut Puolan Szymon Kulkaa. Miten niin ei voittanut? No siten niin ei voittanut, että Kulka oli ensimmäisenä maalissa kuuden kilometrin maastoravaamisen jälkeen 18.43 kuluttua lähtölaukauksesta. Hopeaa sai Bulgarian oma poika, Mitko Rumenov Tsenov ajalla 18.47. Jo on aikakin Bulgarian kestävyysjuoksuun tulla lupaavaa nuorta verta, onhan heillä ollut 1980-luvulla kansainvälisellä huipulla mm. Jevgeni Ignatov, joka pisteli 5000 metriä aikaan 13.13.15 vuonna 1986 ja oli vuoden 1988 olympiakisojen vitosella kahdeksas. Kolmas Budapestin nuorisomaastokekkereissä oli Britannian, Ison sellaisen, Kieran Clements. Hän juoksi 18.57.
Venäjän tasainen joukkue vei joukkuekilvan voiton, vaikka vain yksi heidän nuorisostaan mahtui kymmenen nopeimman maastomenijän joukkoon.
Varsinaisten junioreiden tyttöjen, iältään korkeintaan 19-vuotta, kilvassa voitto meni Serbiaan. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että voittajaksi juoksi Amela Terzic -niminen juoksijatar ajalla 13.29. Ilmeisesti kyseessä oli neljän kilometrin ja siihen vielä 200 metriä päälle pituinen matka. Se, että voiton vei nimeen omaan Terzic, ei ole kummoinenkaan yllätys, sillä hän sijoittui kesällä hopealle junioreiden maailmojen mestaruuskilpailuissa 1500 metrillä ajalla 4.07.59. Toisena maaliin Terzicin jälkeen ryntäsi Britannian Emelia Gorecka tuloksella 13.37. Hänkin oli kesällä junisten jonioreiden MM-kisoissa mitaleilla, mutta matkana hänellä oli siellä 3000 metriä. Hän kipaisi kesällä nopeimmillaan seitsemän ja puoli kierrosta 400 metrin rinkiä aikaan 8.55.11. Se on tietenkin hyvä aika 18-vuotiaalle tytölle, mutta ei mitään verrattuna Suomen Annemari Sandelliin, joka juoksi aikoinaan 15-vuotiaana 3000 metriä aikaan 8.56.02. Kolmantena maalissa juhlivat Saksan värit, sillä Maya Rehbergiä (13.43) ei kukaan muu kilvassa edellä olevaa kaksikkoa lukuun ottamatta kukistanut. Rehberg oli kesällä junioreiden MM-kisoissa 3000 metrin esteissä kuudes.
Mukana kilvassa oli myös Suomi Finlandin Oona Kettunen, eikä miten tahansa ollutkaan, vaan siten, että tuloksista luetteloa selattaessa hän löytyy riviltä 15 ajalla 14.11. Kettusen hyvä suoritus ei ole mikään ihme siihen nähden, että kesällä hän oli ikäluokkansa MM-kisoissa 3000 metrin esteissä seitsemäs heti Rehbergin jälkeen, mutta juoksi kauden parhaallaan esteet saksalaista kilpasisartaan kovempaa. Kaikkiaan varsinaisten junioreiden tyttöjen sarjassa maaliin saapui 93 juoksijatarta ja sen lisäksi yksi keskeytti kilvanjuoksun ennen aikojaan.
Joukkuekilpailun voiton ratkaisi edukseen Iso Britannia, sillä heidän maansa edustajat saivat kolme juoksijatarta kymmenen parhaan joukkoon, eivätkä muutkaan heidän edustajattarensa huonosti juosseet kestävyyspitoista kilvanjuoksua, joka tapahtui maastossa, Budainen pesti -nimisessä paikassa, maapallomme kolkassa, jota Euroopaksi kutsutaan, johon Unkarikin kuuluu.
[raasto.com, european-athletics.org & iaaf.org]
Kukapa tällä kertaa siellä vei miesten kilvan voiton? No ei ainakaan Ukrainan maastokone Serhii Lebid, tuo yhdeksänkertainen maastossa tapahtuvan kilvanjuoksun Euroopan mestari, MM-maastoissakin parhaimmillaan mitaleilla ollut, vuoden 2000 olympiakisojen 5000 metrin seitsemänneksi nopein ja vuoden 2002 5000 metrin EM-mitalisti. Ei suinkaan, vaan tällä kertaa Serhii löytyy tuloksisesta luettelosta sijalta 15, mikä sekin toki on hieno saavutus 37-vuotiaalle miehen köriläälle. Serhiin sijaan voiton vei Italian Andrea Lalli juoksemalla kymmenen kilometriä aikaan 30.01. Näin Lalli kukisti hopealle sijoittuneen Ranskan Hassan Chahdin kymmenellä sekunnilla, jota voidaan jo pitää joltisenakin ylivoimana. Italian hyvän maastopäivän täydensi pronssille sijoittunut Daniele Meucci (30.13), tuo tämän vuoden olympiakisojen 10 000 metrin 24. Hän kukisti Ison Britannian Thomas Farrellin, vuoden 1956 olympiakisojen 800 metrin viidenneksi parhaan sukunimikaiman sekunnilla.
Viides oli Espanjan ässä, Carles Castillejo samalla ajalla Farellin kanssa. Castillejo ei ole mikään turha poika kestojuoksun saralla, sillä kesällä hän sijoittui Lontoon olympiamaratonilla 24:nneksi. Kuudenneksi muuten sijoittui Espanjan Ayad Lamdassem samalla ajalla Farrellin ja Castillejon kanssa, jos se ketään kiinnostaa ja sehän kiinnostaa, sillä kestojuoksufaneja se kiinnostaa hyvinkin, mitä ei voi sanoa pelien ja leikkien faneista, puhumattakaan moottorin valituksen faneista, mainitsemattakaan palloa reikään tökkijöiden faneja. Joka tapauksessa kokenut Lamdassem (vyöllään mm. kaksi olympiakisojen 10 000 metrin kilpaa) veti jälleen kelpo juoksun. Suomen Jarkko Järvenpää sijoittui 84 maaliin juosseen joukossa 61:nneksi ajalla 31.52. Lisäksi Järvenpää taakse jättämien listaan voidaan laskea kahdeksan keskeyttänyttä, sillä keskeyttäneet ovat kestävyysjuoksukilvan varsinaisia häviäjiä, huonompia kuin huonoinkaan maaliin juossut.
Joukkuekilvan voitto meni Espanjaan, jonka joukkueessa juoksi lisäksi mm. 16:nneksi sijoittunut vanha kunnon Juan Carlos Higuero, joka oli jo vuonna 2000 olympiakisojen 1500 metrillä kahdeksas. Toki hän on juossut 1500 metriä myös vuosien 2004 ja 2008 olympiakisoissa, joista jälkimmäisissä hän sijoittui peräti neljänneksi, vaikka toisaalta se ei ole mikään ihme mieheltä, jonka 1500 metrin rekordi on 3.31.57.
Naisten kahdeksan kilvan mestaruuden Budapestissä voitti Irlannin Fionnuala Britton. Miten niin voitti? No siten niin voitti, että juoksi maaliin ajassa 27.45, mikä oli kaksi sekuntia aiemmin kuin Portugalin Ana Dulce Felix. Tästä kaksikosta molemmat esiintyivät kesällä Lontoon olympiakisoissa, missä Britton sijoittui 10 000 metrillä 15:nneksi ja putosi 5000 metrin alkuerissäja Felix oli puolestaan maratonilla 21. Toki Felix voitti kultaa 10 000 metrillä Helsingin EM-kisoissa Brittonin ollessa neljäs, joten tällä kertaa Britton maksoi kalavelkansa Felixille. Kolmanneksi Budapestin maastoiloittelussa sijoittui Hollannin Adrienne Herzog ajalla 27.48. Se lienee Herzogin toistaiseksi paras saavutus hänen kestojuoksijan urallaan kansainvälisillä kentillä ulkolaisessa kilpaseurassa.
Neljäs oli Belgian Almensh Belete tuloksella 27.54, joten tuskinpa Beleteä jäi hirveästi korpeamaan mitaleilta putoaminen, siksi monta sekuntia oli eroa kolmanneksi sijoittuneeseen. Belete juoksi kesällä myös Lontoon olympiakilvoitteluissa, mutta siellä hän ei selvinnyt 5000 metrin loppuisaan kilpaan. Viidenneksi sijoittui Ranskan Laurane Picoche sekunnin Beletelle hävinneenä. Tällä raastolla Picoche kuitenkin voitti maannaisensa Sophie Duarten, jolle maalinen kamera sai saman ajan.
Joukkuemittelön voiton vei vihreälle kotisaarelleen Irlannin edustajattaret, joten kylläpä heidän kelpaa mennä kotomaansa avarille nummille ihailemaan maisemia mitalit kauloissaan täydessä mitalionnellisuudessa tuulen itkiessä heidän puolestaan 100 prosenttisessa mitaliliikutuksessa.
Monillekaan kestofaneille ei liene yllätys se, että 22-vuotiaiden aikamiesten mestaruuden voitti Norjan Henrik Ingebrigtsen. Hän käytti kahdeksan kilometrin maastokilvanjuoksuun aikaa 24.30. Ingebrigtsen voitti kesällä 1500 metrin Euroopan mestaruuden Helsingin neliskulmaisella radalla, mutta paljon kovempi saavutus on hänen olympiakisojen viides sijansa ajalla 3.35.43. Olympiakisoissahan mies revitti loppukiriään niin kovaa, että häneltä repesivät kisatrikoot erinäisestä kohdasta. Ingebirigtseni oli Budapestin kilvassa totaalisen ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Belgian Soufiane Bouchikhi jäi hänestä kymmenen sekuntia. Viimeistä vuottaan 22-vuotiaissa aikamiehissä juokseman Bouchikhin 5000 metrin rekordi kirjoitetaan tällä haavaa numeroin 13.33.09, joten Suomen pojista samanikäisenä kovempaa juoksivat aikoinaan esimerkiksi Samuli Vasala (13.28.17) ja Lasse Viren (13.29.8). Pronssiselle mitskulle Budassa lisättynä Pestillä juoksi James Wilkinson Suuresta Britanniasta ajalla 27.43. Mukana kilvassa oli myös Suomi Finlandin Antti-Pekka Niinistö, joka sijoittui 53:nneksi ajalla 26.07. Maaliin nuorten aikamiesten kilpailussa juoksi 94 herraa ja lisäksi viisi aikamiestä nuorta ei maalia nähnyt.
Joukkuekilvassa ei kukaan nitistänyt Gallian kukkoa.
22-vuotiaiden nuorten aikanaisten kuuden kilometrin kilpailussa paras oli Ison Britannian värejä passinsa kannessa tunnustava Jessica Coulson ajalla 20.40. Coulson oli aika ylisen voimainen, sillä hopeaa kisaverkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen tunkenut Venäjän Ludmila Lebedeva jäi voittajasta yhdeksän sekuntia. Pronssikahveja maansa yleisurheiluliiton mitalikahveilla kotimaahansa palattua Pariisin pääkadulla sai hörppiä Ranskan Clemence Calvin. Hän juoksi kuusi kilometriä maastossa aikaan 20.52.
Joukkuekisassa Venäjän nelikkotar oli vertaansa vailla, sillä kaikki heistä juoksivat 13 parhaan joukkoon.
Varsinaisten junioreiden eli 19-vuotiaiden sarjassa, sukupuoleltaan poikien, kilvassa kukaan ei voittanut Puolan Szymon Kulkaa. Miten niin ei voittanut? No siten niin ei voittanut, että Kulka oli ensimmäisenä maalissa kuuden kilometrin maastoravaamisen jälkeen 18.43 kuluttua lähtölaukauksesta. Hopeaa sai Bulgarian oma poika, Mitko Rumenov Tsenov ajalla 18.47. Jo on aikakin Bulgarian kestävyysjuoksuun tulla lupaavaa nuorta verta, onhan heillä ollut 1980-luvulla kansainvälisellä huipulla mm. Jevgeni Ignatov, joka pisteli 5000 metriä aikaan 13.13.15 vuonna 1986 ja oli vuoden 1988 olympiakisojen vitosella kahdeksas. Kolmas Budapestin nuorisomaastokekkereissä oli Britannian, Ison sellaisen, Kieran Clements. Hän juoksi 18.57.
Venäjän tasainen joukkue vei joukkuekilvan voiton, vaikka vain yksi heidän nuorisostaan mahtui kymmenen nopeimman maastomenijän joukkoon.
Varsinaisten junioreiden tyttöjen, iältään korkeintaan 19-vuotta, kilvassa voitto meni Serbiaan. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että voittajaksi juoksi Amela Terzic -niminen juoksijatar ajalla 13.29. Ilmeisesti kyseessä oli neljän kilometrin ja siihen vielä 200 metriä päälle pituinen matka. Se, että voiton vei nimeen omaan Terzic, ei ole kummoinenkaan yllätys, sillä hän sijoittui kesällä hopealle junioreiden maailmojen mestaruuskilpailuissa 1500 metrillä ajalla 4.07.59. Toisena maaliin Terzicin jälkeen ryntäsi Britannian Emelia Gorecka tuloksella 13.37. Hänkin oli kesällä junisten jonioreiden MM-kisoissa mitaleilla, mutta matkana hänellä oli siellä 3000 metriä. Hän kipaisi kesällä nopeimmillaan seitsemän ja puoli kierrosta 400 metrin rinkiä aikaan 8.55.11. Se on tietenkin hyvä aika 18-vuotiaalle tytölle, mutta ei mitään verrattuna Suomen Annemari Sandelliin, joka juoksi aikoinaan 15-vuotiaana 3000 metriä aikaan 8.56.02. Kolmantena maalissa juhlivat Saksan värit, sillä Maya Rehbergiä (13.43) ei kukaan muu kilvassa edellä olevaa kaksikkoa lukuun ottamatta kukistanut. Rehberg oli kesällä junioreiden MM-kisoissa 3000 metrin esteissä kuudes.
Mukana kilvassa oli myös Suomi Finlandin Oona Kettunen, eikä miten tahansa ollutkaan, vaan siten, että tuloksista luetteloa selattaessa hän löytyy riviltä 15 ajalla 14.11. Kettusen hyvä suoritus ei ole mikään ihme siihen nähden, että kesällä hän oli ikäluokkansa MM-kisoissa 3000 metrin esteissä seitsemäs heti Rehbergin jälkeen, mutta juoksi kauden parhaallaan esteet saksalaista kilpasisartaan kovempaa. Kaikkiaan varsinaisten junioreiden tyttöjen sarjassa maaliin saapui 93 juoksijatarta ja sen lisäksi yksi keskeytti kilvanjuoksun ennen aikojaan.
Joukkuekilpailun voiton ratkaisi edukseen Iso Britannia, sillä heidän maansa edustajat saivat kolme juoksijatarta kymmenen parhaan joukkoon, eivätkä muutkaan heidän edustajattarensa huonosti juosseet kestävyyspitoista kilvanjuoksua, joka tapahtui maastossa, Budainen pesti -nimisessä paikassa, maapallomme kolkassa, jota Euroopaksi kutsutaan, johon Unkarikin kuuluu.
[raasto.com, european-athletics.org & iaaf.org]
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Hui-hai, mitä rillutus-rallatus-rollotus-lallatusta Fukuokan maratonilla
Fukuokassa, tuossa japanilaisen maratonjuoksun hermokeskuksessa järjestettiin 2.12.2012 perinteinen, vain miehille tarkoitettu maraton. Kyseinen kilpahan järjestettiin nyt 66. kertaa, joten esimerkiksi New Yorkin, Chicagon ja Lontoon maratonit ovat täydellisiä juniorikisoja Fukuokaan verrattuna. Toki Bostonin maraton hakkaa Fukuokankin tässä suhteessa selvästi.
Tämän vuoden Fukuokan kilvassa voiton vei Keniaa edustava, mutta japanilaista ammattilaismaratontallia JFE Steeliä edustava Joseph Gitau ajalla 2.06.58. Firman nimen perusteella sen työntekijöiden keskuudessa ei totta vieköön vieroksuta hevimetallia. Gitau paransi aiempaa maratonrekordiaan selvästi, sillä ennen Fukuokan kilpaa hän oli taivaltanut parhaimmillaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.21.54. Toki on otettava huomioon, että Gitau ei ollut aivan eilisen teeren poika maantiellä laukkaamisessa ennen Fukuokaakaan, sillä hän oli pistellyt puolikkaan maratonin 1.01.19:ään. Gitau ratkaisi maratonpelin edukseen loikkaamalla 30-35 kilometrin välisen vitosen 14.54:ään ja sitten kiihdyttämällä 35-40 kilometrin välisen pätkän 14.41:een. Tietenkään kyseessä ei oikeasti ollut mikään maratonpeli, sillä maratonilla ei ole mitään tekemistä pelien saatikka leikkien kanssa. Joka tapauksessa edellä mainittuun rallatukseen muut kilpaveljet eivät pystyneet alkuunkaan vastaamaan, vaan he tippuivat Gitaun völjystä kuin hyttyset lentokilvoittelussa kotkan kanssa. Niin luikutteli Gitau maaliin ajassa 2.06.58 täydessä maratononnellisuudessa.
Parhaiten Gitaulle pyrki laittammaan maratonkampoihin Puolan Henryk Szost, joka oli sijoittunut muutamaa kuukautta aiemmin Lontoon olympiamaratonilla yhdeksänneksi. Szost laittoi maratonkaasunsa pohjaan 33 kilometrin paikkeilla hyökäten kärkeen 100 prosenttisessa maratonpolteessa, mutta joutui sitten maratonantautumaan Gitaun maratonlaittaessa oman maratontallansa maratonlattiaan. Lopussa hivittävissä maratonkärsimyksissä kärvistellyt Szost joutui vielä päästämään ohitsensa Japanin Hiroyuki Horibatan, tuon Sohin veljesten valmentaman vuoden 2011 MM-maratonin setsemänneksi parhaan, joka vaipui maalisen linjan ylle 2.08.24 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Tällä maratonvedolla Horibata todennäköisesti varmisti paikkansa Japanin joukkueeseen ensi kesän Moskovan MM-maratonille. Niin teki oman maansa joukkueeseen myös kolmantena maaliin hiipparoinut Szost ajalla 2.08.42.
Kukapa kilvassa sijoittui neljänneksi? No kukapa muukaan kuin Japanin Arata Fujiwara tuloksella 2.09.31. Se oli kesän olympiamaratonilla epäonnistuneelta Fujiwaralta kelpo tulos. Se vahvisti maratonfanien kuvaa siitä, että Fujiwaran kone ei siedä pienintäkään hellettä. "Wara" on juossut kaikki hyvät maratonkilpansa viileissä olosuhteissa, kun taas silloin kun lämpöinen tila on ylittänyt 20 astetta Celciusta, mies on hyytynyt kerta toisensä jälkeen armottoman vääjäämättömättömättömättömättömättömättömättömättömästi. Toki kaikilla maratoonareilla lämpö heikentää tulosta vääjäämöttämän armottomottomottomottomottomottomasti, mutta Fujiwaralla tämä vaihteluväli on tilastollisesti erittäin merkitsevä.
Fujiwaran jälkeen maaliin saapui Japanin Bunta Kuroki omalla peroonallisella rekordillaan 2.10.08. Se oli selvästi parempi maratonrykäisy kuin Kurokin aiemmin raastoittama 2.12.10. Tällä juoksullaan Kuroki löi myös kuudenneksi sijoittuneen kansan suosikkipojan, maailman parhaan maratonamatöörin Yuki "Kawa" Kawauchin, joka tekaisi tuloksen 2.10.29. Se oli jo Kawan niin mones maratoni tämän vuoden aikana, että maratonfanit ovat jo seonneet laskuissaan, mutta luultavasti Kawa on juossut tänä vuonna seitsemän maratonia ja yhden 50 kilometrin kilvan. Voi tosin olla, että Kawa on hilpaissut lisäksi pari maratonia maratonfaneilta piilossa pelkästä maratonjuoksemisen ilosta.
Seuraavana maaliin saapui kaksi Yhdysvaltojen edustajaa. Tämä johtopäätös on mahdollista vetää sen perusteella, että seitsemänneksi sijoittui herra nimeltään Mohamed Trafeh. Millaisen ajan hän sitten juoksi? No millaisenpa muunlaisenkaan kuin 2.11.41. Tällä hän pieksi maanmiehensä Ryan Vailin (2.11.45) kutkuttavan jännittävässä maratonnäytelmässä, jota katsoessaan herrojen valmentajat joutuivat luultavasti nielemään nitron poikineen. Kaksikosta Trafeh oli varmaan maalissa maratonhelpottuneisuudessa, sillä hänen kolmella aiemmalla maratonillaan mies ei ollut maalia nähnyt. Eipä jäänyt paljon USA:n kaksikosta myöskään Tansanian Cuthbert Nyasango. Hän sai näet lopettaa juoksemisen 2.11.48 kuluttua lähtöstä. Kilvan kymmenenneksi sijoittu Japanin Kota Noguchi ajalla 2.12.24.
Suurimpina ennakkosuosikkeina kilpaan lähteneet Etiopian Haile Gebrselassie ja Kenian Martin Mathathi keskeyttivät kilvan täydessä maratonpettyneisyydessä, edellinen 32 kilometrin ja jälkimmäinen 38 kilometrin paalulla. Ex-ME-mies Gebrselassien viime aikaisten maratonesitysten perusteella on syytä kysyä, onko hänen maratonkoneeseensa tulleet jo kilometrit täyteen? Oli miten oli, ensimmäisen ratamatkojen maailmanennätyksensä jo vuonna 1994 juossut Haile on juoksu-urheilun legenda vailla vertaa, eivätkä sitä tosiasiaa poista viimeaikaiset maratonkeskeytykset (ennen tätä New York 2010, Berliini 2011) tai hyytyminen 2.08-tulokseen (Tokio 2012). Niin oli Fukuokan maraton tältä haavaa juostu ja kohti uutta maratonvuotta vie maratonjuoksijain tie, ellei sitten inkojen ja Nostradamuksen ennustama maailmanloppu tule 21.12.2012.
[raasto.com & iaaf.org]
Tämän vuoden Fukuokan kilvassa voiton vei Keniaa edustava, mutta japanilaista ammattilaismaratontallia JFE Steeliä edustava Joseph Gitau ajalla 2.06.58. Firman nimen perusteella sen työntekijöiden keskuudessa ei totta vieköön vieroksuta hevimetallia. Gitau paransi aiempaa maratonrekordiaan selvästi, sillä ennen Fukuokan kilpaa hän oli taivaltanut parhaimmillaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.21.54. Toki on otettava huomioon, että Gitau ei ollut aivan eilisen teeren poika maantiellä laukkaamisessa ennen Fukuokaakaan, sillä hän oli pistellyt puolikkaan maratonin 1.01.19:ään. Gitau ratkaisi maratonpelin edukseen loikkaamalla 30-35 kilometrin välisen vitosen 14.54:ään ja sitten kiihdyttämällä 35-40 kilometrin välisen pätkän 14.41:een. Tietenkään kyseessä ei oikeasti ollut mikään maratonpeli, sillä maratonilla ei ole mitään tekemistä pelien saatikka leikkien kanssa. Joka tapauksessa edellä mainittuun rallatukseen muut kilpaveljet eivät pystyneet alkuunkaan vastaamaan, vaan he tippuivat Gitaun völjystä kuin hyttyset lentokilvoittelussa kotkan kanssa. Niin luikutteli Gitau maaliin ajassa 2.06.58 täydessä maratononnellisuudessa.
Parhaiten Gitaulle pyrki laittammaan maratonkampoihin Puolan Henryk Szost, joka oli sijoittunut muutamaa kuukautta aiemmin Lontoon olympiamaratonilla yhdeksänneksi. Szost laittoi maratonkaasunsa pohjaan 33 kilometrin paikkeilla hyökäten kärkeen 100 prosenttisessa maratonpolteessa, mutta joutui sitten maratonantautumaan Gitaun maratonlaittaessa oman maratontallansa maratonlattiaan. Lopussa hivittävissä maratonkärsimyksissä kärvistellyt Szost joutui vielä päästämään ohitsensa Japanin Hiroyuki Horibatan, tuon Sohin veljesten valmentaman vuoden 2011 MM-maratonin setsemänneksi parhaan, joka vaipui maalisen linjan ylle 2.08.24 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Tällä maratonvedolla Horibata todennäköisesti varmisti paikkansa Japanin joukkueeseen ensi kesän Moskovan MM-maratonille. Niin teki oman maansa joukkueeseen myös kolmantena maaliin hiipparoinut Szost ajalla 2.08.42.
Kukapa kilvassa sijoittui neljänneksi? No kukapa muukaan kuin Japanin Arata Fujiwara tuloksella 2.09.31. Se oli kesän olympiamaratonilla epäonnistuneelta Fujiwaralta kelpo tulos. Se vahvisti maratonfanien kuvaa siitä, että Fujiwaran kone ei siedä pienintäkään hellettä. "Wara" on juossut kaikki hyvät maratonkilpansa viileissä olosuhteissa, kun taas silloin kun lämpöinen tila on ylittänyt 20 astetta Celciusta, mies on hyytynyt kerta toisensä jälkeen armottoman vääjäämättömättömättömättömättömättömättömättömättömästi. Toki kaikilla maratoonareilla lämpö heikentää tulosta vääjäämöttämän armottomottomottomottomottomottomasti, mutta Fujiwaralla tämä vaihteluväli on tilastollisesti erittäin merkitsevä.
Fujiwaran jälkeen maaliin saapui Japanin Bunta Kuroki omalla peroonallisella rekordillaan 2.10.08. Se oli selvästi parempi maratonrykäisy kuin Kurokin aiemmin raastoittama 2.12.10. Tällä juoksullaan Kuroki löi myös kuudenneksi sijoittuneen kansan suosikkipojan, maailman parhaan maratonamatöörin Yuki "Kawa" Kawauchin, joka tekaisi tuloksen 2.10.29. Se oli jo Kawan niin mones maratoni tämän vuoden aikana, että maratonfanit ovat jo seonneet laskuissaan, mutta luultavasti Kawa on juossut tänä vuonna seitsemän maratonia ja yhden 50 kilometrin kilvan. Voi tosin olla, että Kawa on hilpaissut lisäksi pari maratonia maratonfaneilta piilossa pelkästä maratonjuoksemisen ilosta.
Seuraavana maaliin saapui kaksi Yhdysvaltojen edustajaa. Tämä johtopäätös on mahdollista vetää sen perusteella, että seitsemänneksi sijoittui herra nimeltään Mohamed Trafeh. Millaisen ajan hän sitten juoksi? No millaisenpa muunlaisenkaan kuin 2.11.41. Tällä hän pieksi maanmiehensä Ryan Vailin (2.11.45) kutkuttavan jännittävässä maratonnäytelmässä, jota katsoessaan herrojen valmentajat joutuivat luultavasti nielemään nitron poikineen. Kaksikosta Trafeh oli varmaan maalissa maratonhelpottuneisuudessa, sillä hänen kolmella aiemmalla maratonillaan mies ei ollut maalia nähnyt. Eipä jäänyt paljon USA:n kaksikosta myöskään Tansanian Cuthbert Nyasango. Hän sai näet lopettaa juoksemisen 2.11.48 kuluttua lähtöstä. Kilvan kymmenenneksi sijoittu Japanin Kota Noguchi ajalla 2.12.24.
Suurimpina ennakkosuosikkeina kilpaan lähteneet Etiopian Haile Gebrselassie ja Kenian Martin Mathathi keskeyttivät kilvan täydessä maratonpettyneisyydessä, edellinen 32 kilometrin ja jälkimmäinen 38 kilometrin paalulla. Ex-ME-mies Gebrselassien viime aikaisten maratonesitysten perusteella on syytä kysyä, onko hänen maratonkoneeseensa tulleet jo kilometrit täyteen? Oli miten oli, ensimmäisen ratamatkojen maailmanennätyksensä jo vuonna 1994 juossut Haile on juoksu-urheilun legenda vailla vertaa, eivätkä sitä tosiasiaa poista viimeaikaiset maratonkeskeytykset (ennen tätä New York 2010, Berliini 2011) tai hyytyminen 2.08-tulokseen (Tokio 2012). Niin oli Fukuokan maraton tältä haavaa juostu ja kohti uutta maratonvuotta vie maratonjuoksijain tie, ellei sitten inkojen ja Nostradamuksen ennustama maailmanloppu tule 21.12.2012.
[raasto.com & iaaf.org]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)