Suomi Finlandin maastossa tapahtuvan
juoksun mestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Vantaalla. Viimeksi siellä
järjestettiin vastaavat kilpailut vuonna 1995, jolloin miesten 12 kilometrin
mestaruuden vei Veli-Matti Ranta -niminen juoksija. Samana kesänä Veli-Matti
Ranta -niminen juoksija järjesti Tampereella mahtavan 10 000 metrin
kilpailun myöhään illalla, jossa mukana oli lähes maamme koko kansallinen kärki
ja hieman kärjen takainenkin massa A- ja B-erissä. Niissä kilpailuissa ei ollut
rahaa tarjolla, mutta juoksijat tulivatkin sinne joku muu kuin raha mielessään.
He halusivat juosta ennätyksensä ihanteellisissa oloissa. Moni juoksija juoksi
siellä koko elämän mittaisen ennätyksensä 10 000 metrin kilvanjuoksussa ja
muistelee vieläkin tuota unohtumatonta iltaa alahuuli lerpattaen, ääni
väristen, kutiseva pala kurkussaan ja roska silmässään.
Se muisteloista ja takaisin tähän
päivään. Tämän vuoden SM-maastoissa Veli-Matti Ranta -nimisen juoksijan
valmennettava Jarkko Järvenpää, seura Tampereen Pyrintö, tavoitteli miesten 4
kilometrin kilpailussa voittoa kuin ay-liike tuponeuvotteluja. Hyvin hän
juoksikin, mutta maalissa ensimmäisenä siitä huolimatta oli Turun Urheilullisen Liiton edustaja Lewis Korir. Jo aiemmin päivällä 12 kilometrin kilvan voittanut
Korir lähti tuota pikaa lähtölaukauksen kuultuaan omille teilleen, mutta eroa
Järvenpäähään ei kertynyt loppujen lopuksi ylenpalttista määrää, vain 11
sekuntia. Kesällä Järvenpäältä onkin syytä odottaa reilua 14 minuutin alitusta
5000 metrillä, puhumattakaan 29 minuutin alituksesta 10 000 metrillä. Raakoja
ennätysparannuksia 1500 ja 5000 metrin koitoksista on puolestaan lupa odottaa
pronssille sijoittuneelta Karhulan Katajaisten Ilari Piipposelta, jonka kunto
on paisunut talven ja kevään aikana vääjäämättömän määräämättömästi.
Jos kärkikolmikko ei ollut monellekaan
yllätys, monellekin yllätys oli se, että myös neljäntenä maaliin saapui
Karhulan Katajaisten toinen mies. Hänen nimensä on Eetu Lindfors. Kuluneen kevään
kahdeksas sija Pentin Pinkaisussa ja kuudes sija Pyynikki-juoksussa eivät
antaneet odottaa Lindforsilta aivan SM-maastojen neljännen sijan kaltaista
uljasta ravia, mutta juoksullaan Lindfors saattoi hänen kuntoaan epäilleet häpeään.
Kestofanit odottavat mielenkiinnolla Lindforsin aikaansaannoksia kesän
ratakarkeloissa. Viidennen sijan otti suunnistuksen MM-kisalippua
suunnattomasti himoava Sjundeå IF:n Mårten Boström, kaksi sekuntia Lindforsin
takana. Eipä Boströmin maalin tulosta ollut kulunut kuin toiset kaksi sekuntia,
kun seuraava mies, Ylikiimingin Nuijamiesten Jaakko Leinonen oli maalissa.
Leinosen vahvaa juoksua ei voi pitää minkäänlaisena yllätyksenä, mutta
kahdeksanneksi sijoittuneen Kalajoen Junkkarien Tapani Kärjän voidaan. 15
minuuttia 5000 metrillä on vielä Kärjältä uraltaan alittamatta, mutta eipä ole
kauaa, mikäli ennustukset käyvät toteen ja nehän käyvät.
Kahdeksanneksi sijoittui Naantalin löy…Turun
Urheiluliiton estejuoksija Rami Tuokko. Yhdeksäs taas oli Lahden Ahkeran Hannu Garnberg,
jonka vitosen ennätyksestä 15.49.13 tulee kesällä lähtemään pois ehkä minuutin
kokoinen siivu. Kymmenes oli Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen, joka haluaa
olla kesällä 1500 metrillä kova kuin metallimies puutavarakaupassa. Sijalta 13
löytyy lisää kestoa koneeseensa saanut Espoon Tapioiden 800 metrin spesialisti
Tuomo Salonen, sijalta 23 kenties kilvan kovimman 800 metrin ennätyksen
(1.47.33) omaava Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Jouni Haatainen, sijalta 26
3.43 1500 metrin mies, Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila ja sijalta 47 jo
monensissaankin SM-maastoissa juossut Endurancea edustava Asmo Ahola. Viimeksi
mainitun uralta ovat jääneet monelle mieleen vuoden 1999 SM-maratonin
hopeamitali, 2.24.26 -maraton, aika monta Berliinin maratonia, vuodesta 1981
alkanut SM-maastosarja sekä Etelä-Afrikan legendaarinen Comrades.
Vaikka Willy Rotich ei lyhyttä matkaa
juossut, joukkuekulta meni siitä huolimatta ylivoimaisesti Turun
Urheiluliitolle, sillä he saivat kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon.
Raasto.comia ilahduttaa suuresti se, että hopealle sijoittui Ylikiimingin
Nuijamiesten miehistö (Leinonen, Antti Taini, Ossi Peltoniemi). Pienille maakuntien
seuroille SM-mitaleilla on suurempi merkitys kuin suurseuroissa pystytään
käsittämäänkään.
Jos joku väittää, että hänelle oli
yllätys, että miesten 12 kilometrin voiton vei Turun Urheiluliiton Lewis Korir,
niin hän puhuu 100 prosenttista palturia. Korir teki pelin selväksi heti kilvan
alussa ja juoksi voittoon minuutin ja 42 sekunnin erolla toiseksi
sijoittuneeseen Turun Urheiluliiton U-kirjan sydämensä kohdalla juosseeseen
Willy Rotichiin. Rotichin hopeamitali pitkällä matkalla saattoi olla joillekin
yllätys, sillä monet odottivat maileritaustaisen Rotichin juoksevan lyhyen
matkan, kuten hän teki viime vuonna. Eipä kuitenkaan juossut, vaan otti toisen
sijan ennen JKU:n Henri Mannista. Viimeksi mainittu himoaa syksyllä
maratononnistuneisuutta kuin sirkkeli lautakasaa. Neljänneksi pitkällä matkalla
sijoittui SM-maastojen kaikkien aikojen mitalirohmu Jussi Utriainen Lahden Ahkerasta, joka jäi siis tällä kertaa ilman mitalia. Sitä ei ole tapahtunut kovin usein 2000-luvulla. Neljäs sija on kuitenkin jo totisen harjoittelun lopettaneelle
ikijuoksijalle oiva saavutus. Viides oli JKU:n Miika Takala, joka ei sairasta
maratonriippuvaisuutta. Ei suinkaan, vaan hän sairastaa 10 000 metrin
riippuvaisuutta ja mies janoaa uransa toista puolen tunnin alitusta kympillä
kuin kapiainen koppalakkia.
Kuudes oli Joensuun Katajan suunnistaja
Jere Pajunen, joka jatkoi tutuksi tulleita vahvoja suorituksiaan maastojuoksun
saralla. Seitsemänneksi sijoittui Iisalmen Visan Kimmo Randelin, joka
tavoittelee maratonilla 2.30-alitusta kuin poliisi pamputettavia. Kahdeksas
puolestaan oli Kuortaneen Kunnon Petteri Kuorikoski, joka on juossut pitkällä
urallaan kilpailun poikineen, yhdeksäs Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistö ja
kymmenes ilahduttavan paluun ilahduttavan kovakuntoisena kilpakentille tehnyt
Naantalin Löylyn Marko Tuokko. 11:nneksi sijoittunut mies on myös pakko
mainita, sillä hän on Turun Urheiluliiton Jaakko Kero, joka raasto.comin
muistin mukaan juoksi SM-maastoissa ensimmäistä kertaa joko vuonna 1986 tai
vuonna 1987. Sama mies on päässyt Turun kaupungin yleisen sarjan
SM-kultamitalisteille kuuluvalle vastaanotolle ainakin vuosina 2001 ja 2011
(SM-maratonin kultaa) ja eräitä muita keroja SM-maastojen joukkuekilvan
sankarina. SM-maastojen kisasarjasta puheen ollen, 26:nneksi sijoittui
ensimmäistä kertaa SM-maastoissa vuonna 1987 13-vuotiaana kilpaillut Turun
Weikkojen Mikko Virta, tuo vuoden 1990 16-poikien voittaja, jonka paras saavutus pitkällä matkalla on vuoden 1998 neljäs
sija.
Joukkuekilpa oli Turun Urheiluliiton
heiniä. Voitto olisi tullut myös silloin, jos heidän neljäs miehensä, 14:nneksi
sijoittunut Matti ”masai” Rauma olisi ollut heidän kolmas miehensä.
Naisten 6 kilometrin mittelö oli
täydellinen yhden naisen soolo. Kilvan voittanut IF Nykarlebynejdenin Sandra
Eriksson näet voitti hopealle sijoittuneen Rovaniemen Lapin Johanna Peiposen 43
sekunnilla. Tämä puolestaan voitti pronssimitalisti Laura Markovaaran, seura
KU-58, 25 sekunnilla. Hänestä taas HKV:n Minna Nummela jäi 22 sekuntia. Mitaleista
ei siis tullut katsojilta nitroa vaativaa jännitysnäytelmää. Tämä johtui siitä,
että Eriksson lähti tykittämään alusta asti niin armottoman kovaa, että se repi
naarasporukan täysin riekaleiksi kaikkien juostessa alusta asti aivan täpöillä
maastoselviytymistaistelussaan.
KU-58:n Kaisa Lehtonen pelasi venäläistä
rulettia lähtemällä alkumatkasta Erikssonin kyytiin ja ensimmäisten satojen
metrien aikana jopa edelle, mutta uhkarohkea yritys päättyi totaaliseen
sakkaamiseen ja kahdeksanteen sijaan yli kaksi minuuttia kärjestä. Hänen
edellään maaliin ennättivät kärkinelikon lisäksi Valkeakosken Hakan ja Helsingfors
IFK:n ikiraastottaret Mira Tuominen ja Maria Söderström sekä Viipurin
Urheilijoiden Nina Chydenius. Yhdeksäs maalissa oli Turun Urheiluliiton Tiia
Taipale ja kymmenenneksi sijoittui viime vuosina huomattavasti lähempänä kärkeä
vieraillut IF Länkenin Katarina Skräddar.
Joukkuekilvan voittajina kotiyleisönsä
edessä juhlivat KU-58:n tyttäret. Markovaaran ja Lehtosen lisäksi heidän
trioonsa selvisi 16:nneksi sijoittunut Sanna Kullberg. Saapa nähdä, järjestääkö
Vantaan kaupunki heille torijuhlan, kuten SM-kultaa voittaneille jääkiekkoilijoille
on maassamme tapana tehdä.
Nuorten aikamiespoikien 6 kilometrillä
pisteltiin selvästi kovempaa tahtia kuin 19-vuotiaiden pojannatiaisten
vastaavalla, kuten yleisen sarjan kynnystä kolkuttelevan nuorison kuuluukin.
Kovasta vauhdista piti huolen Kangasalan Kisan Martti Siikaluoma, joka lähti
vetämään täyttä maastoraikua ensi metreistä alkaen. Koko matkan Siikaluoman
tuntumassa, vaan ei völjyssä taivalsi Lapin Lukon Kalle Keskipoikela, tuo
vuoriston hurjapää. Keskipoikela jäi Siikaluomasta kymmenen sekunnin päähään,
eikä tarvitse olla kummoinenkaan meedio väittäessään, että tämä kaksikko olisi
ollut miesten neljällä kilometrillä kymmenen parhaan joukossa. Päivän kovimman
loppukirin esitti pronssia saanut IK Falkenin Ville Borgmästars. Kenties hän on
niin totaalinen ratajuoksuspesialisti, että heti kun miehen jalkojen alle tulee
ratapinnoite, alkavat ne nelistää vallan vastustamatonta vauhtia. IK Falkenin
seurahistoriikkiin varmasti kirjataan myös Jimmy Finnholmin neljäs sija suuren
fontin kera. Viidenneksi maaliin riensi Sjundeå IF:n Jesse Laukkarinen ja
kuudes oli Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesanen. Jos joku on selvää, niin
se on aivan selvää, että Piesasen Jaska himoaa 5000 metrillä 15 minuutin
alitusta ja puolimaratonilla 1.10 alitusta kuin stadin kundi betoniporsasta.
Joukkuekilvassa kukaan ei voittanut IK
Falkenin kolmikkoa. Koska heidän kaksi lähes aikamiestään sijoittui neljän
parhaan joukkoon, riitti ylivoimaiseen joukkuekultaan kolmannen miehen, Chistoffer
Wärnin 24. sija ja olisi riittänyt paljon huonompikin sija.
Nuorten aikanaistyttöjen 4 kilometrillä
mentiin kovaa. Voittajaksi selviytynyt Lahden Ahkeran Kristiina Mäki nimittäin
juoksi selvästi kovempaa kuin talvella ikäluokkansa Suomen ennätyksiä
murskannut Oona Kettunen 19-vuotiaissa tytöissä. Aina 22-vuotiaat tyttäret
eivät suinkaan ole juosseet kovempaa kuin 19-vuotiaat ja välillä he ovat
juosseet myös hiljempaa kuin 17-vuotiaat. Nyt oli tahti toinen. Mäki näet teki
kilvan raa’aksi sekä itselleen että muille vetämällä armottoman kovaa
ensimmäisestä metristä viimeiseen. Tästä hirmuvauhdista huolimatta hopealle
sijoittunut Turun Urheiluliiton Vilma Laitinen ei jäänyt paljoakaan, vain
seitsemän sekuntia. Ei ihme, että Laitisella kulkee, onhan hänen valmentajansa
Timo Kero juossut aikoinaan 1500 metriä aikaan 3.43.28, joten tietotaitoa
omakohtaisesta kovaa juoksemisesta on luultavasti tarttunut jonkin verran
koutsin haaviin. Pronssille Vantaan mittelössä sijoittui Nummen Kipinän Viivi
Rantanen, joka hävisi kaksi sekuntia Laitiselle. Rantanen varmaan tavoittelee
kesällä 3000 metrin esteiden kulkevaisuutta kuin maanviljelijä perunasatoa. Neljäs
oli Vasa IS:n Camilla Richarsson ja viides Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto.
Viimeksi mainitun jotkut odottivat sijoittuvan lähemmäs kärkeä, mutta on
muistettava, että hänen koutsinsa Ari Suhonen ei koskaan maastossa viihtynyt
kummoisestikaan, mutta kunhan kesä koitti rata aukesi, niin silloin 800 metriä
ja joskus myös 1500 metriä kulki. Viimeisen pistesijan vei Uudenkaupungin
Kenttäkarhujen Ilona Välimäki.
Kukapa joukkuekilpailussa olisi voittanut
Turun Urheiluliiton kolmikon (Laitinen, Emma Silvennoinen, Roosa-Maria
Mattila)?
19-vuotiaiden poikien kilvasta monet
odottivat Turun Urheiluliiton triathlonkestokone Henrik Goeschin näytöstä,
olihan hän ollut mitaleilla jo kahtena edellisvuonna, ensin 17-vuotiaissa ja viime
vuonna käsillä olevassa sarjassa. Goesch ei kuitenkaan kilpaa voittanut, eikä
tullut edes toiseksi, siitä pitivät huolen Viipurin Urheilijoiden Samuel
Rautiainen ja Espoon Tapioiden Aleksi Uusipere. Niin he tekivät Rautiaisen
murskatessa vastustajansa raakalaismaisen kestonsa ikeen alle Uusiperen
säestäessä tuntumassa terässä kuin katupora. Neljänneksi edellä mainittujen
jälkeen sijoittui Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne, jolla näyttää olevan
koneessaan myös kohtalaisesti kestoa kesyttämättömän nopeuden lisäksi.
Viidentenä maalissa nähtiin Sjundeå IF:n Eero Saleva, joka puolestaan kukisti
Gamlakarleby IF:n Pauli Ruostesaaren sekunnilla. Mukava nähdä, että perinteinen
kestävyysjuoksuseura GIF on edelleen voimissaan.
Joukkuekilpa meni ilahduttavasti IF
Raseborgin nimiin. Vain yksi heidän edustajistaan sijoittui kymmenen parhaan
joukkoon (Marko Vendelin), mutta kun tasaisen trion kaksi muutakin poikaa
säestivät tuntumassa (Arto Talvinen ja Otto Loukkalahti), voitto oli
raseborgilaisten, vain raseborgilaisten, eikä kenenkään muun kuin
raseborgilaisten. Muutenkin IF Raseborgissa tehdään hyvää juniorityötä
kestävyysjuoksun saralla, sillä Vantaan SM-maastoissa heidän juniorinsa
saalistivat myös pronssia 17-vuotiaden poikien joukkuekilvassa. Se on pienelle
seuralle hieno saavutus.
Karhulan Katajaisten Oona Kettunen oli
ylivoimainen suosikki 19-vuotiaiden tyttöjen 4 kilometrin koetuksessa ja sen
hän voittikin selvällä 22 sekunnin erolla Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara
Nikanderiin. Kettusen juoksu oli kohtalaisen vakuuttava siihen nähden, että
keväällä hän oli kärsinyt erinäisistä vaivoista, jotka estivät
kestävyyspitoisen juoksun täysipainoisen harjoittamisen. Pronssille Kettusen ja
Nikanderin jälkeen sijoittui Lahden Ahkeran Emma Hyyppä. Hän voitti neljänneksi
sijoittuneen Turun Tovereiden Hanna Paasion ilman loppukirikamppailua. Jo on
aikakin legendaarisen TuTo:n kestävyysjuoksun nostaa päätään, sillä seurassa on
ollut sillä saralla kohtalaisen hiljaista sitten vuosituhannen vaihteen. Viides
Vantaan kilvassa oli Karhulan Katajaisten Minttu Hukka ja kuudes Lapin Lukon Iida
Haataja. Eri puolilta maatamme tulivat siis tämänkin sarjan
kärkijuoksijattaret.
Kun Karhulan Katajaiset sai kaksi
edustajaansa viiden parhaan joukkoon ja heidän kolmanneksi parhaansa (Roosa
Rantanen) oli 12., ei ole ihme, että muut seurat eivät pystyneet antamaan
Karhulan Katajaisille joukkuekilvassa vastusta.
On aina iloinen asia nähdä nuori juoksijajoukko
17-vuotiaiden lähtöviivalla. Vaikka osanottajamäärät ovat pudonneet
takavuosikymmenten päivistä, on 84 maaliin juossutta poikien sarjassa ja 65
juoksijaa tyttöjen sarjassa osoitus kuitenkin siitä, että tässä pelien ja
leikkien luvatussa maassa jotkut nuoristamme vielä harrastavat kovuudessaan
kovinta lajia eli kestävyysjuoksua. Poikien 4 kilometrin kilvassa voiton vei jalkojen
pituudeltaan Sabastian Coen mieleen tuova Samu Mikkonen Kuopion Reippaasta. Hän
ei häkeltynyt Sjundeå IF:n Topi Raitasen kovasta alkuvauhdista, vaan ratkaisi
voiton edukseen pitkällä harpallaan. Mikkosen aika olisi riittänyt miesten
nelosella 15. sijaan. Mikkonen on lupaava lupaus kestävyysjuoksussamme ja vain
tulevaisuus tulee näyttämään, kuinka hänen on siinä maailmassa käyvä. Joka
tapauksessa viime vuonna 16-vuotiaana juostu 1500 metrin aika 4.04.93 kertoo
jotain pojan edellytyksistä lajiin.
Alussa hurjastellut Raitanen sai
tosissaan tapella hopeamitalinsa puolesta, sillä lopussa hänen jalkansa olivat
siksi täynnä hapanta maitoa, että Keski-Uudenmaan Yleisurheilun Robin Ryynänen
saavutti häntä lakkaamattoman herpaantumattomasti, joutuen kuitenkin tyytymään
pronssiseen mitaliin. Neljäs oli SM-maantiellä voittanut Alajärven Ankkureiden
Antti Ihamäki, jolle saatiin tällä kertaa aika, toisin kuin SM-maantiellä,
mutta olivatpa järjestelytkin nyt 9999999 kertaa paremmat kuin SM-maantiellä. Kukapa
sijoittui nuorten poikain juoksukilvassa viidenneksi? No kukapa muukaan kuin
Kuopion Reippaan Vili Holopainen, jonka ei tarvinnut kiriä viimeisellä suoralla
voittaakseen kuudenneksi sijoittuneen Joensuun Katajan Jiri Karjalaisen. Sen
sijaan hän joutui kirimään viimeisellä suoralla hävitäkseen Ihamäelle.
Joukkuemittelössä Kuopion Reipas oli
täysin ylivoimainen Mikkosen voiton, Holopaisen viidennen ja Sami Hännisen 22. sijan
ansiosta. Kuopion Reippaan joukkue-esityksestä tuli monille katsojille mieleen Kankaanpään
SM-maastot vuonna 1993, jolloin Joensuun Katajan pojat voittivat 16-vuotiaiden
sarjan joukkuekisan Miikka ”rock n’ roll” Järvisen, Markus Volotisen ja jonkun
kolmannen juoksijan johdolla, joka sijoittui myös kymmenen kärkeen, jonka nimeä
raasto.com ei muista, koska vuoden 1993 tilastokirja on Jari Lahdella lainassa,
eikä raasto.comilla ole aikaa kaivaa satojen juoksija-lehtien joukosta sen
vuoden SM-maastoraporttia.
Ei ole yllätys, että 17-vuotiaiden
tyttöjen sarjan 4 kilometrin kilpailun voitti Turun Urheiluliittoon täksi kaudeksi
vaihtanut Johanna Matintalo. Se ei ole yllätys siksi, että Matintalolta löytyy
paitsi kykyä nopeaa juoksuun (kaksi Kalevan Kisojen hopeaa 800 metrillä), myös
kestoa (lukuisia nuorten SM-mitaleita hiihdosta). Hiihdosta saatua kestoa hän
käytti pysytellessään kilvan kärkiryhmässä loppusuoralle asti ja kykyä nopeaan
juoksuun erkaantuessaan kilpasisaristaan viimeisellä suoralla. Matintalon
voittoaika olisi riittänyt 22-vuotiaiden kilvassa kuudenteen sijaan ja19-vuotiaissa
pronssiin. Hopeamitalilla kilvan jälkeisessä palkintojenjaossa palkittiin
Porvoon Urheilijat kotiseurakseen tunnustava Mona Jäppinen, joka hävisi
Matintalolle sekunnin. Pronssia sai Espoon Tapioiden Essi Kivelä, joka kiskaisi
loppusuoralla eroon Orimattilan Jymyn Silja Merosesta. Tästä viisikosta tuli
hieman suurempi ero loppuihin pistesijajuoksijoihin, Kuortaneen Kunnon Aino
Kivenmäkeen ja Lappeenrannan Urheilumiesten Alisa Vainioon, puhumattakaan
lopusta juoksijatarkatraasta.
Turun Urheiluliitto oli joukkuekilvassa
väkevin, sillä Matintalon lisäksi he saivat Laura Nakolinnan kymmenen parhaan
joukkoon, eikä Jemina Salokaan jäänyt 20 parhaan ulkopuolelle.
Ensi vuonna maastossa tapahtuvan juoksun
Suomi Finlandin mestaruuskisat järjestetään Lempäälässä. Se ei olekaan mikä
tahansa kunta, vaan Ryysyrannan Jooseppi-nimisen elokuvan ohjaajan kotikunta.
[raasto.com]