maanantai 13. toukokuuta 2013

Raasto valloillaan Vantaan SM-maastoissa



Suomi Finlandin maastossa tapahtuvan juoksun mestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Vantaalla. Viimeksi siellä järjestettiin vastaavat kilpailut vuonna 1995, jolloin miesten 12 kilometrin mestaruuden vei Veli-Matti Ranta -niminen juoksija. Samana kesänä Veli-Matti Ranta -niminen juoksija järjesti Tampereella mahtavan 10 000 metrin kilpailun myöhään illalla, jossa mukana oli lähes maamme koko kansallinen kärki ja hieman kärjen takainenkin massa A- ja B-erissä. Niissä kilpailuissa ei ollut rahaa tarjolla, mutta juoksijat tulivatkin sinne joku muu kuin raha mielessään. He halusivat juosta ennätyksensä ihanteellisissa oloissa. Moni juoksija juoksi siellä koko elämän mittaisen ennätyksensä 10 000 metrin kilvanjuoksussa ja muistelee vieläkin tuota unohtumatonta iltaa alahuuli lerpattaen, ääni väristen, kutiseva pala kurkussaan ja roska silmässään. 

Se muisteloista ja takaisin tähän päivään. Tämän vuoden SM-maastoissa Veli-Matti Ranta -nimisen juoksijan valmennettava Jarkko Järvenpää, seura Tampereen Pyrintö, tavoitteli miesten 4 kilometrin kilpailussa voittoa kuin ay-liike tuponeuvotteluja. Hyvin hän juoksikin, mutta maalissa ensimmäisenä siitä huolimatta oli Turun Urheilullisen Liiton edustaja Lewis Korir. Jo aiemmin päivällä 12 kilometrin kilvan voittanut Korir lähti tuota pikaa lähtölaukauksen kuultuaan omille teilleen, mutta eroa Järvenpäähään ei kertynyt loppujen lopuksi ylenpalttista määrää, vain 11 sekuntia. Kesällä Järvenpäältä onkin syytä odottaa reilua 14 minuutin alitusta 5000 metrillä, puhumattakaan 29 minuutin alituksesta 10 000 metrillä. Raakoja ennätysparannuksia 1500 ja 5000 metrin koitoksista on puolestaan lupa odottaa pronssille sijoittuneelta Karhulan Katajaisten Ilari Piipposelta, jonka kunto on paisunut talven ja kevään aikana vääjäämättömän määräämättömästi. 

Jos kärkikolmikko ei ollut monellekaan yllätys, monellekin yllätys oli se, että myös neljäntenä maaliin saapui Karhulan Katajaisten toinen mies. Hänen nimensä on Eetu Lindfors. Kuluneen kevään kahdeksas sija Pentin Pinkaisussa ja kuudes sija Pyynikki-juoksussa eivät antaneet odottaa Lindforsilta aivan SM-maastojen neljännen sijan kaltaista uljasta ravia, mutta juoksullaan Lindfors saattoi hänen kuntoaan epäilleet häpeään. Kestofanit odottavat mielenkiinnolla Lindforsin aikaansaannoksia kesän ratakarkeloissa. Viidennen sijan otti suunnistuksen MM-kisalippua suunnattomasti himoava Sjundeå IF:n Mårten Boström, kaksi sekuntia Lindforsin takana. Eipä Boströmin maalin tulosta ollut kulunut kuin toiset kaksi sekuntia, kun seuraava mies, Ylikiimingin Nuijamiesten Jaakko Leinonen oli maalissa. Leinosen vahvaa juoksua ei voi pitää minkäänlaisena yllätyksenä, mutta kahdeksanneksi sijoittuneen Kalajoen Junkkarien Tapani Kärjän voidaan. 15 minuuttia 5000 metrillä on vielä Kärjältä uraltaan alittamatta, mutta eipä ole kauaa, mikäli ennustukset käyvät toteen ja nehän käyvät.

Kahdeksanneksi sijoittui Naantalin löy…Turun Urheiluliiton estejuoksija Rami Tuokko. Yhdeksäs taas oli Lahden Ahkeran Hannu Garnberg, jonka vitosen ennätyksestä 15.49.13 tulee kesällä lähtemään pois ehkä minuutin kokoinen siivu. Kymmenes oli Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen, joka haluaa olla kesällä 1500 metrillä kova kuin metallimies puutavarakaupassa. Sijalta 13 löytyy lisää kestoa koneeseensa saanut Espoon Tapioiden 800 metrin spesialisti Tuomo Salonen, sijalta 23 kenties kilvan kovimman 800 metrin ennätyksen (1.47.33) omaava Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Jouni Haatainen, sijalta 26 3.43 1500 metrin mies, Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila ja sijalta 47 jo monensissaankin SM-maastoissa juossut Endurancea edustava Asmo Ahola. Viimeksi mainitun uralta ovat jääneet monelle mieleen vuoden 1999 SM-maratonin hopeamitali, 2.24.26 -maraton, aika monta Berliinin maratonia, vuodesta 1981 alkanut SM-maastosarja sekä Etelä-Afrikan legendaarinen Comrades.

Vaikka Willy Rotich ei lyhyttä matkaa juossut, joukkuekulta meni siitä huolimatta ylivoimaisesti Turun Urheiluliitolle, sillä he saivat kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon. Raasto.comia ilahduttaa suuresti se, että hopealle sijoittui Ylikiimingin Nuijamiesten miehistö (Leinonen, Antti Taini, Ossi Peltoniemi). Pienille maakuntien seuroille SM-mitaleilla on suurempi merkitys kuin suurseuroissa pystytään käsittämäänkään. 

Jos joku väittää, että hänelle oli yllätys, että miesten 12 kilometrin voiton vei Turun Urheiluliiton Lewis Korir, niin hän puhuu 100 prosenttista palturia. Korir teki pelin selväksi heti kilvan alussa ja juoksi voittoon minuutin ja 42 sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen Turun Urheiluliiton U-kirjan sydämensä kohdalla juosseeseen Willy Rotichiin. Rotichin hopeamitali pitkällä matkalla saattoi olla joillekin yllätys, sillä monet odottivat maileritaustaisen Rotichin juoksevan lyhyen matkan, kuten hän teki viime vuonna. Eipä kuitenkaan juossut, vaan otti toisen sijan ennen JKU:n Henri Mannista. Viimeksi mainittu himoaa syksyllä maratononnistuneisuutta kuin sirkkeli lautakasaa. Neljänneksi pitkällä matkalla sijoittui SM-maastojen kaikkien aikojen mitalirohmu Jussi Utriainen Lahden Ahkerasta, joka jäi siis tällä kertaa ilman mitalia. Sitä ei ole tapahtunut kovin usein 2000-luvulla. Neljäs sija on kuitenkin jo totisen harjoittelun lopettaneelle ikijuoksijalle oiva saavutus. Viides oli JKU:n Miika Takala, joka ei sairasta maratonriippuvaisuutta. Ei suinkaan, vaan hän sairastaa 10 000 metrin riippuvaisuutta ja mies janoaa uransa toista puolen tunnin alitusta kympillä kuin kapiainen koppalakkia. 

Kuudes oli Joensuun Katajan suunnistaja Jere Pajunen, joka jatkoi tutuksi tulleita vahvoja suorituksiaan maastojuoksun saralla. Seitsemänneksi sijoittui Iisalmen Visan Kimmo Randelin, joka tavoittelee maratonilla 2.30-alitusta kuin poliisi pamputettavia. Kahdeksas puolestaan oli Kuortaneen Kunnon Petteri Kuorikoski, joka on juossut pitkällä urallaan kilpailun poikineen, yhdeksäs Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistö ja kymmenes ilahduttavan paluun ilahduttavan kovakuntoisena kilpakentille tehnyt Naantalin Löylyn Marko Tuokko. 11:nneksi sijoittunut mies on myös pakko mainita, sillä hän on Turun Urheiluliiton Jaakko Kero, joka raasto.comin muistin mukaan juoksi SM-maastoissa ensimmäistä kertaa joko vuonna 1986 tai vuonna 1987. Sama mies on päässyt Turun kaupungin yleisen sarjan SM-kultamitalisteille kuuluvalle vastaanotolle ainakin vuosina 2001 ja 2011 (SM-maratonin kultaa) ja eräitä muita keroja SM-maastojen joukkuekilvan sankarina. SM-maastojen kisasarjasta puheen ollen, 26:nneksi sijoittui ensimmäistä kertaa SM-maastoissa vuonna 1987 13-vuotiaana kilpaillut Turun Weikkojen Mikko Virta, tuo vuoden 1990 16-poikien voittaja, jonka paras saavutus pitkällä matkalla on vuoden 1998 neljäs sija. 

Joukkuekilpa oli Turun Urheiluliiton heiniä. Voitto olisi tullut myös silloin, jos heidän neljäs miehensä, 14:nneksi sijoittunut Matti ”masai” Rauma olisi ollut heidän kolmas miehensä.

Naisten 6 kilometrin mittelö oli täydellinen yhden naisen soolo. Kilvan voittanut IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson näet voitti hopealle sijoittuneen Rovaniemen Lapin Johanna Peiposen 43 sekunnilla. Tämä puolestaan voitti pronssimitalisti Laura Markovaaran, seura KU-58, 25 sekunnilla. Hänestä taas HKV:n Minna Nummela jäi 22 sekuntia. Mitaleista ei siis tullut katsojilta nitroa vaativaa jännitysnäytelmää. Tämä johtui siitä, että Eriksson lähti tykittämään alusta asti niin armottoman kovaa, että se repi naarasporukan täysin riekaleiksi kaikkien juostessa alusta asti aivan täpöillä maastoselviytymistaistelussaan.

KU-58:n Kaisa Lehtonen pelasi venäläistä rulettia lähtemällä alkumatkasta Erikssonin kyytiin ja ensimmäisten satojen metrien aikana jopa edelle, mutta uhkarohkea yritys päättyi totaaliseen sakkaamiseen ja kahdeksanteen sijaan yli kaksi minuuttia kärjestä. Hänen edellään maaliin ennättivät kärkinelikon lisäksi Valkeakosken Hakan ja Helsingfors IFK:n ikiraastottaret Mira Tuominen ja Maria Söderström sekä Viipurin Urheilijoiden Nina Chydenius. Yhdeksäs maalissa oli Turun Urheiluliiton Tiia Taipale ja kymmenenneksi sijoittui viime vuosina huomattavasti lähempänä kärkeä vieraillut IF Länkenin Katarina Skräddar. 

Joukkuekilvan voittajina kotiyleisönsä edessä juhlivat KU-58:n tyttäret. Markovaaran ja Lehtosen lisäksi heidän trioonsa selvisi 16:nneksi sijoittunut Sanna Kullberg. Saapa nähdä, järjestääkö Vantaan kaupunki heille torijuhlan, kuten SM-kultaa voittaneille jääkiekkoilijoille on maassamme tapana tehdä. 

Nuorten aikamiespoikien 6 kilometrillä pisteltiin selvästi kovempaa tahtia kuin 19-vuotiaiden pojannatiaisten vastaavalla, kuten yleisen sarjan kynnystä kolkuttelevan nuorison kuuluukin. Kovasta vauhdista piti huolen Kangasalan Kisan Martti Siikaluoma, joka lähti vetämään täyttä maastoraikua ensi metreistä alkaen. Koko matkan Siikaluoman tuntumassa, vaan ei völjyssä taivalsi Lapin Lukon Kalle Keskipoikela, tuo vuoriston hurjapää. Keskipoikela jäi Siikaluomasta kymmenen sekunnin päähään, eikä tarvitse olla kummoinenkaan meedio väittäessään, että tämä kaksikko olisi ollut miesten neljällä kilometrillä kymmenen parhaan joukossa. Päivän kovimman loppukirin esitti pronssia saanut IK Falkenin Ville Borgmästars. Kenties hän on niin totaalinen ratajuoksuspesialisti, että heti kun miehen jalkojen alle tulee ratapinnoite, alkavat ne nelistää vallan vastustamatonta vauhtia. IK Falkenin seurahistoriikkiin varmasti kirjataan myös Jimmy Finnholmin neljäs sija suuren fontin kera. Viidenneksi maaliin riensi Sjundeå IF:n Jesse Laukkarinen ja kuudes oli Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesanen. Jos joku on selvää, niin se on aivan selvää, että Piesasen Jaska himoaa 5000 metrillä 15 minuutin alitusta ja puolimaratonilla 1.10 alitusta kuin stadin kundi betoniporsasta. 

Joukkuekilvassa kukaan ei voittanut IK Falkenin kolmikkoa. Koska heidän kaksi lähes aikamiestään sijoittui neljän parhaan joukkoon, riitti ylivoimaiseen joukkuekultaan kolmannen miehen, Chistoffer Wärnin 24. sija ja olisi riittänyt paljon huonompikin sija. 

Nuorten aikanaistyttöjen 4 kilometrillä mentiin kovaa. Voittajaksi selviytynyt Lahden Ahkeran Kristiina Mäki nimittäin juoksi selvästi kovempaa kuin talvella ikäluokkansa Suomen ennätyksiä murskannut Oona Kettunen 19-vuotiaissa tytöissä. Aina 22-vuotiaat tyttäret eivät suinkaan ole juosseet kovempaa kuin 19-vuotiaat ja välillä he ovat juosseet myös hiljempaa kuin 17-vuotiaat. Nyt oli tahti toinen. Mäki näet teki kilvan raa’aksi sekä itselleen että muille vetämällä armottoman kovaa ensimmäisestä metristä viimeiseen. Tästä hirmuvauhdista huolimatta hopealle sijoittunut Turun Urheiluliiton Vilma Laitinen ei jäänyt paljoakaan, vain seitsemän sekuntia. Ei ihme, että Laitisella kulkee, onhan hänen valmentajansa Timo Kero juossut aikoinaan 1500 metriä aikaan 3.43.28, joten tietotaitoa omakohtaisesta kovaa juoksemisesta on luultavasti tarttunut jonkin verran koutsin haaviin. Pronssille Vantaan mittelössä sijoittui Nummen Kipinän Viivi Rantanen, joka hävisi kaksi sekuntia Laitiselle. Rantanen varmaan tavoittelee kesällä 3000 metrin esteiden kulkevaisuutta kuin maanviljelijä perunasatoa. Neljäs oli Vasa IS:n Camilla Richarsson ja viides Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto. Viimeksi mainitun jotkut odottivat sijoittuvan lähemmäs kärkeä, mutta on muistettava, että hänen koutsinsa Ari Suhonen ei koskaan maastossa viihtynyt kummoisestikaan, mutta kunhan kesä koitti rata aukesi, niin silloin 800 metriä ja joskus myös 1500 metriä kulki. Viimeisen pistesijan vei Uudenkaupungin Kenttäkarhujen Ilona Välimäki.
 
Kukapa joukkuekilpailussa olisi voittanut Turun Urheiluliiton kolmikon (Laitinen, Emma Silvennoinen, Roosa-Maria Mattila)? 

19-vuotiaiden poikien kilvasta monet odottivat Turun Urheiluliiton triathlonkestokone Henrik Goeschin näytöstä, olihan hän ollut mitaleilla jo kahtena edellisvuonna, ensin 17-vuotiaissa ja viime vuonna käsillä olevassa sarjassa. Goesch ei kuitenkaan kilpaa voittanut, eikä tullut edes toiseksi, siitä pitivät huolen Viipurin Urheilijoiden Samuel Rautiainen ja Espoon Tapioiden Aleksi Uusipere. Niin he tekivät Rautiaisen murskatessa vastustajansa raakalaismaisen kestonsa ikeen alle Uusiperen säestäessä tuntumassa terässä kuin katupora. Neljänneksi edellä mainittujen jälkeen sijoittui Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne, jolla näyttää olevan koneessaan myös kohtalaisesti kestoa kesyttämättömän nopeuden lisäksi. Viidentenä maalissa nähtiin Sjundeå IF:n Eero Saleva, joka puolestaan kukisti Gamlakarleby IF:n Pauli Ruostesaaren sekunnilla. Mukava nähdä, että perinteinen kestävyysjuoksuseura GIF on edelleen voimissaan.

Joukkuekilpa meni ilahduttavasti IF Raseborgin nimiin. Vain yksi heidän edustajistaan sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (Marko Vendelin), mutta kun tasaisen trion kaksi muutakin poikaa säestivät tuntumassa (Arto Talvinen ja Otto Loukkalahti), voitto oli raseborgilaisten, vain raseborgilaisten, eikä kenenkään muun kuin raseborgilaisten. Muutenkin IF Raseborgissa tehdään hyvää juniorityötä kestävyysjuoksun saralla, sillä Vantaan SM-maastoissa heidän juniorinsa saalistivat myös pronssia 17-vuotiaden poikien joukkuekilvassa. Se on pienelle seuralle hieno saavutus. 

Karhulan Katajaisten Oona Kettunen oli ylivoimainen suosikki 19-vuotiaiden tyttöjen 4 kilometrin koetuksessa ja sen hän voittikin selvällä 22 sekunnin erolla Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikanderiin. Kettusen juoksu oli kohtalaisen vakuuttava siihen nähden, että keväällä hän oli kärsinyt erinäisistä vaivoista, jotka estivät kestävyyspitoisen juoksun täysipainoisen harjoittamisen. Pronssille Kettusen ja Nikanderin jälkeen sijoittui Lahden Ahkeran Emma Hyyppä. Hän voitti neljänneksi sijoittuneen Turun Tovereiden Hanna Paasion ilman loppukirikamppailua. Jo on aikakin legendaarisen TuTo:n kestävyysjuoksun nostaa päätään, sillä seurassa on ollut sillä saralla kohtalaisen hiljaista sitten vuosituhannen vaihteen. Viides Vantaan kilvassa oli Karhulan Katajaisten Minttu Hukka ja kuudes Lapin Lukon Iida Haataja. Eri puolilta maatamme tulivat siis tämänkin sarjan kärkijuoksijattaret.

Kun Karhulan Katajaiset sai kaksi edustajaansa viiden parhaan joukkoon ja heidän kolmanneksi parhaansa (Roosa Rantanen) oli 12., ei ole ihme, että muut seurat eivät pystyneet antamaan Karhulan Katajaisille joukkuekilvassa vastusta. 

On aina iloinen asia nähdä nuori juoksijajoukko 17-vuotiaiden lähtöviivalla. Vaikka osanottajamäärät ovat pudonneet takavuosikymmenten päivistä, on 84 maaliin juossutta poikien sarjassa ja 65 juoksijaa tyttöjen sarjassa osoitus kuitenkin siitä, että tässä pelien ja leikkien luvatussa maassa jotkut nuoristamme vielä harrastavat kovuudessaan kovinta lajia eli kestävyysjuoksua. Poikien 4 kilometrin kilvassa voiton vei jalkojen pituudeltaan Sabastian Coen mieleen tuova Samu Mikkonen Kuopion Reippaasta. Hän ei häkeltynyt Sjundeå IF:n Topi Raitasen kovasta alkuvauhdista, vaan ratkaisi voiton edukseen pitkällä harpallaan. Mikkosen aika olisi riittänyt miesten nelosella 15. sijaan. Mikkonen on lupaava lupaus kestävyysjuoksussamme ja vain tulevaisuus tulee näyttämään, kuinka hänen on siinä maailmassa käyvä. Joka tapauksessa viime vuonna 16-vuotiaana juostu 1500 metrin aika 4.04.93 kertoo jotain pojan edellytyksistä lajiin. 

Alussa hurjastellut Raitanen sai tosissaan tapella hopeamitalinsa puolesta, sillä lopussa hänen jalkansa olivat siksi täynnä hapanta maitoa, että Keski-Uudenmaan Yleisurheilun Robin Ryynänen saavutti häntä lakkaamattoman herpaantumattomasti, joutuen kuitenkin tyytymään pronssiseen mitaliin. Neljäs oli SM-maantiellä voittanut Alajärven Ankkureiden Antti Ihamäki, jolle saatiin tällä kertaa aika, toisin kuin SM-maantiellä, mutta olivatpa järjestelytkin nyt 9999999 kertaa paremmat kuin SM-maantiellä. Kukapa sijoittui nuorten poikain juoksukilvassa viidenneksi? No kukapa muukaan kuin Kuopion Reippaan Vili Holopainen, jonka ei tarvinnut kiriä viimeisellä suoralla voittaakseen kuudenneksi sijoittuneen Joensuun Katajan Jiri Karjalaisen. Sen sijaan hän joutui kirimään viimeisellä suoralla hävitäkseen Ihamäelle. 

Joukkuemittelössä Kuopion Reipas oli täysin ylivoimainen Mikkosen voiton, Holopaisen viidennen ja Sami Hännisen 22. sijan ansiosta. Kuopion Reippaan joukkue-esityksestä tuli monille katsojille mieleen Kankaanpään SM-maastot vuonna 1993, jolloin Joensuun Katajan pojat voittivat 16-vuotiaiden sarjan joukkuekisan Miikka ”rock n’ roll” Järvisen, Markus Volotisen ja jonkun kolmannen juoksijan johdolla, joka sijoittui myös kymmenen kärkeen, jonka nimeä raasto.com ei muista, koska vuoden 1993 tilastokirja on Jari Lahdella lainassa, eikä raasto.comilla ole aikaa kaivaa satojen juoksija-lehtien joukosta sen vuoden SM-maastoraporttia. 

Ei ole yllätys, että 17-vuotiaiden tyttöjen sarjan 4 kilometrin kilpailun voitti Turun Urheiluliittoon täksi kaudeksi vaihtanut Johanna Matintalo. Se ei ole yllätys siksi, että Matintalolta löytyy paitsi kykyä nopeaa juoksuun (kaksi Kalevan Kisojen hopeaa 800 metrillä), myös kestoa (lukuisia nuorten SM-mitaleita hiihdosta). Hiihdosta saatua kestoa hän käytti pysytellessään kilvan kärkiryhmässä loppusuoralle asti ja kykyä nopeaan juoksuun erkaantuessaan kilpasisaristaan viimeisellä suoralla. Matintalon voittoaika olisi riittänyt 22-vuotiaiden kilvassa kuudenteen sijaan ja19-vuotiaissa pronssiin. Hopeamitalilla kilvan jälkeisessä palkintojenjaossa palkittiin Porvoon Urheilijat kotiseurakseen tunnustava Mona Jäppinen, joka hävisi Matintalolle sekunnin. Pronssia sai Espoon Tapioiden Essi Kivelä, joka kiskaisi loppusuoralla eroon Orimattilan Jymyn Silja Merosesta. Tästä viisikosta tuli hieman suurempi ero loppuihin pistesijajuoksijoihin, Kuortaneen Kunnon Aino Kivenmäkeen ja Lappeenrannan Urheilumiesten Alisa Vainioon, puhumattakaan lopusta juoksijatarkatraasta.

Turun Urheiluliitto oli joukkuekilvassa väkevin, sillä Matintalon lisäksi he saivat Laura Nakolinnan kymmenen parhaan joukkoon, eikä Jemina Salokaan jäänyt 20 parhaan ulkopuolelle. 

Ensi vuonna maastossa tapahtuvan juoksun Suomi Finlandin mestaruuskisat järjestetään Lempäälässä. Se ei olekaan mikä tahansa kunta, vaan Ryysyrannan Jooseppi-nimisen elokuvan ohjaajan kotikunta. 

[raasto.com]

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Se kolmas oli Tero Kiiski.