SM-maastot 2014 raaston riemujuhlaa

Suomi Finlandin, vain Suomi Finlandin, eikä minkään muun maan kuin Suomi Finlandin maastojuoksun mestaruuskilpailut juostiin 11.5.2014 Lempäälässä äitiemme lippujen liehuessa saloissaan. Kaikki kisoihin osallistuneet voivat onnitella itseään, sillä ovat etuoikeutetussa asemassa, sillä heillä on mahdollisuus ja vapaus raastoon, mitä läheskään kaikilla maapallomme asukkaista ei ole. Raasto on yksi ihmisen perusoikeuksista ja ihmiselon tarkoituksista, mutta valitettavasti kaikilla ei ole siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia terveydentilan tai yhteiskunnallisen tilanteen takia.

M 4 KM

Kukapa muukaan miesten lyhyen matkan voitti kuin Lewis Korir, jonka sydän sykkii IF Länkenille. Niin hän teki käyttämällä neljään kilometriin aikaa vaivaiset 11.25. Lewis oli kilvassa täysin ylivoimainen, sillä muut eivät pysyneet hänen völjyssään lähtösuoraa pidemmälle. Toki Joensuun Katajan Jukka Keskisalo pääsi maalissa yhdeksän sekunnin päähän, mutta hetkeäkään kilvan aikana ei ollut epäselvyyttä, kuka sitä hallitsee. Koririn ylivoima ei ollut sinä mielessä ihme, jos oletetaan hänen olevan tällä hetkellä noin 13.30 vitosen kunnossa. Tietenkin hänellä oli allaan aiemmin päivällä juostu 12 kilometrin mittelö, jonka olisi luullut painavan kehossa edes vähän tuoreisiin Suomi-poikiin verrattuna. Kivan jälkeisessä palkintojenjaossa pronssisen lätkän kisaverkkareidensa taskuun sai tunkea maailman nopein 3000 metrin estejuoksija hammaslääkäreiden sarjassa, Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho. Hän jäi Keskisalosta viiden sekunnin päähän, mutta teki samalla komepäkin SM-maastoihin parin vuoden tauon jälkeen.

Kärkikolmikon takana tulikin aika reipas ero seuraaviin, sillä neljänneksi sijoittunut Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen jäi voittajasta 27 sekunnin päähän. Toistaiseksi Piipponen on keskittynyt urallaan lähinnä 800 metrin ja 1500 metrin koitoksiin, mutta kuten toissa talven hallimestaruus 3000 metrillä osoittaa, olisiko hänen paras matkansa sittenkin 5000 metriä, vain 5000 metriä, eikä enempää eikä vähempää kuin 5000 metriä? Seuraavina Piipposen kanssa samalla ajalla maaliin syöksyivät IF Länkenin Anders Lindahl ja Parikkalan Urheilijoiden Panu Jantunen. Piipposen tapaan kumpikin herroista on urallaan panostanut korkeintaan 3000 metrin mittaisiin juoksuihin, pääpainon ollessa 800 ja 1500 metrillä. Joka tapauksessa poikain kesto lienee riittävää ajatellen ainakin alle 3.45 tuloksia 1500 metrillä, siksi raikulimaiseti he loikkivat pitkin Lempäälää.

Seitsemänneksi sijoittunut Lahden Ahkeran Ossi Kekki lienee puhdasverinen 5000 metrin juoksija, jonka ohessa 1500 metriäkin kulkee, kuten hyvillä vitosen miehillä on tapana. Seitsemänneksi ja kahdeksanneksi sijoittuivat kaksi jo täyden panostukseen juoksuun lopettanutta herraa, nimittäin Lahden Ahkeran Jussi Utriainen ja IK Falkenin Mikael Bergdahl. Bergdahl lienee saanut ikuisen onnellisuuden alittaessaan 1500 metrillä 3.40 pari vuotta sitten. Siihen on pystynyt kautta aikain maassamme vain todelliset valiomailerit. Kärkikymmenikköön Lempäälässä tunki itsensä myös Bergdahlin seuratoveri Jimmy Finnholm, joka himoaa kesällä 3000 metrin esteitä kuin kapiainen kiroilua.

Sijalta 16 löytyy vain viikkoa aikaisemmin Hampurin maratonin juossut Turun Urheiluliiton Matti Rauma, jonka palautuminen 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin rääkistä on ollut uskomatonta. Jokainen maratonin täpöillä vetänyt näet tietää, miltä jalat tuntuvat vielä viikkoa maratonin jälkeen. Sijalle sijoittui18 hiihtäjä Kari Varis, seura Joensuun Kataja, jolla tuntuu olevan myös harppa kohdallaan.

Joukkuekilvan vei nimiinsä Lahden Ahkera pistemäärällä 27, sillä heidän pojistaan Kekin ja Utraisen lisäksi Hannu Granberg suoriutui juoksusta 12. nopeiten.

M 12 KM

Miesten pitkä maastomatka vaatii armottoman raakaa kestoa, joten se ei kuulu usein nuorten poikien temmellyskenttään. Tällä kertaa asia oli kuitenkin toisin, sillä Lewis Koririn ja Jussi Utriaisen jälkeen kolmanneksi sijoittui Joensuun Katajan Arttu Vattulainen verrattomalla raastolla. Jo viime kesänä Vattulainen vetäisi 10 000 metriä puoleen tuntiin, vaikka oli kärsinyt keväällä tärkeimpään harjoitteluaikaan useita viikkoja vammoista, joten on oletettavaa, että hänen tulisi tulevana kesänä pystyä kympillä varovaisesti arvioidenkin alle 29.30 tulokseen. Se taitaa vaatia kuitenkin ulkomaisen kilpailun, sillä kotimaassa kympin juoksuja ei ole liiemmälti tarjolla ja nekin mitkä ovat, juostaan yleensä keskellä kuuminta päivää, vaikka Suomen myöhäinen kesäilta olisi maailman ihanteellisin ajankohta juosta kovia kestotuloksia. Neljänneksi sijoittui Vattulaisen seuratoveri, suunnistaja Jere Pajunen, jonka juoksuvauhti alkaa luultavasti olla riittävää jo kansainvälisen luokan suunnistuskisoihin.

Kukapa oli miesten pitkässä maastokilvassa viides? Eipä kukaan muukaan kuin IF Länkenin edustusasua kantava Willy Rotich. Täälä kertaa Willy jäi mitalista 15 sekunnin päähän, mutta toi siitä huolimatta Länkenille arvokkaita Kalevan Maljan pisteitä. Willy jätti kuudenneksi sijoittuneen Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Jaakko Niemisen viiden sekunnin päähän. Joka tapauksessa Niemiseltä on lupa odottaa tuota pikaa puolen tunnin alitusta kympillä täydessä puolentunninalituskympinodottavaisuudessa. Nieminen löi hirvittävässä kirikamppailussa Turun Weikkojen Tuomas Jokisen ja Jyväskylän Kenttäurheilijain Henri Mannisen sekunnilla. Jokisen juoksu oli hyvä parin vuoden vammatauon jälkeen. Raasto.comin yhden hengen juryn mielestä Jokisen kannattaisi keskittyä jatkossa maratonille, kun jalat eivät kerran tunnu kestävän ratajuoksua, sillä maratonharjoittelu on suuremmista määristään huolimatta jaloille vähemmän kuluttavaa kuin ratamatkoille tähtäävä harjoittelu. Tämä väite perustuu siihen, että maratonharjoittelussa ei välttämättä tarvita rataharjoittelua ja ratatuntuman ylläpitoa, vaan vetoharjoituksia voidaan juosta maantiellä, hiekkatiellä, pururadalla jne., mikä säästää jalkoja.  Lisäksi siinä ei tarvita niin kovia tehoja kuin kirnun kiertämiseen tähtäävässä harjoittelussa. Mallia voi ottaa vaikka Italian parta-Pekka Gelindo Bordinista, joka jätti junnuvuosien jälkeen ratajuoksut hyvin vähälle, koska hänen jalat eivät kestäneet rataharjoittelua. Sen sijaan ne kestivät leiriolosuhteissa 250 kilometrin harjoitusviikkoja ja muun muassa 3 x 7 km:n vetoharjoituksia tiellä. Tuloksena oli maratonin olympiakulta vuonna 1988, vaikka ratakympin rekordi oli vain noin 29 minuuttia. Mannisen veto Lempäälässä taas oli suorastaan ilmiömäinen siksi, että hän veti viikkoa aiemmin Hampurin maratonilla itsensä täydelliseen kantokuntoon juostessaan 2.18.31 ja saavuttaessaan maalisen linjan vailla energian ripettäkään kehossaan.

Joukkuekilpailussa parhaaksi osoittautui Joensuun Katajan Trio, sillä Vattulaisen ja Pajusen lisäksi he saivat kymmenen parhaan joukkoon myös Oskari Pennasen, jolla riittää kestoa kuin äijäuhoisella testoa.  

N 6 KM

Naisten kuuden kilometrin koettelemuksen nopein oli täksi kaudeksi IK Falkenin väreihin vaihtanut Sandra Eriksson, jonka tavoitteena kesällä ei voi olla mikään muu kuin uusi 3000 metrin esteiden Suomen ennätys. Lisäksi hänen tavoitteenaan lienee 3000 metrin esteiden uusi Suomen ennätys. Suomen ennätys 3000 metrin esteissä hänen tavoitteensa lienee. Mikäli se tapahtuu Zürichin Euroopan mestaruuskisoissa, sijoitus voi olla mitä vain. Hopealle sijoittunutta Lahden Ahkeran Kristiina Mäkeä ei voi syyttää rohkeuden puutteesta. Ei suinkaan, vaan Mäki lähti kilvan alussa Erikssonin kansainvälisen luokan vauhtiin, mikä kostautui kilvan loppupuolella niin, että hän hävisi Erikssonille yli puoli minuuttia. Sen verran Mäellä oli kuitenkin voimia, että hän sai riuhtaistua kahdeksan sekunnin eron vuoden 1997 MM-maastojen pronssimitalistiin, Forssan Salamaan vaihtaneeseen Annemari Sandell-Hyväriseen.

Kärkikolmikko oli naisten kilvassa joltisenkin ylivoimainen, sillä neljänneksi sijoittunut, Sandell-Hyvärisen seuratoveritar Janica Mäkelä jäi kärjelle yli minuutin. Joka tapauksessa Mäkelä teki vahvan paluun kansalliselle kärkitasolle, vuoden 2012 ylirasitustilan ja viime vuoden jalkavammojen jälkeen. Viidenneksi puolestaan sijoittui Haminan Pontevan Kaisa Tyni, jonka ominaisuudet saattaisivat viitata ehkä enemmän 5000 kuin 800-1500 metrille, siksi paljon hänen koneessaan on pidättelemätöntä kestoa. Sitä on myös kuudenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneilla Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Riskulla ja Viipurin Urheilijain Nina Chydeniuksella.

On perin mielenkiintoista katsoa, millaisia tuloksia kesällä juoksee entinen pikajuoksija, Kuopion Reippaan Maria Murtorinne, joka sijoittui tämänkertaisessa maastokilpailussa kahdeksanneksi. Kukapa muukaan sijoittui 17:nneksi kuin Ikaalisten Urheilijoiden Krista Lähteenmäki. Hiihtäjien soisi osallistuvan enemmänkin maastojuoksu- ja yleensäkin juoksukilpailuihin keväisin ja kesäisin, mutta kenties he ovat huomanneet, että juoksu on raakuudessaan raaempaa kuin raaka muna.

Koska Forssan Salama sai kaksi naista neljän parhaan joukkoon, ei ole yllätys, että he voittivat myös joukkuekilvan, kolmantena edustajanaan 19:nneksi sijoittunut Sanni Klemelä, joka jätti seuransa kovassa sisäisessä taistelussa Anne-Mari Knuutin joukkuemitalipallin ulkopuolelle vaivaisen yhden sekunnin erolla.

M 22 6 KM

Aikamiespoikien kuuden kilometrin kilpa oli eräs Lempäälän maastopäivän helmistä. Siitä pitivät huolen Lahden Ahkeran Martti Siikaluoma ja Arctic Athleticsin Kalle Keskipoikela armottoman kovalla vauhdinpidollaan. Heidän tuskaa hylkivä kaksinkamppailunsa ratkesi vasta viimeisessä mäessä, jolloin Siikaluoma erkaantui täydellä höyryllä raastavasta Keskipoikelasta voittoon, vain voittoon ja pelkästään voittoon. Koska Keskipoikelakin oli viime kesänä Kalevan Kisojen 5000 metrin pronssilla, kestofanit odottavat ylenpalttisen mielenkiinnon kera, mitä kaksikko saa aikaan lähitulevaisuudessa 12 ja puolen ratakierroksen kilvanjuoksussa. Voi olla, että he tekevät joltistakin tulosta myös seitsemän ja puolen kierroksen ottelussa, unohtamatta kolmen kierroksen ja 300 metrin matsia. Kaksikon kovuudesta kertoo se, että pronssille sijoittunut Lammin Säkiän Ville Heikkilä jäi voittajasta peräti 43 sekunnin päähän. Sijalta 18 löytyy Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Samu Nerg, jonka sukulaiset ovat joskus vetäneet vähän määrää. Eräskin heistä kuulemma juoksi vuoden 1974 aikana 14 000 kilometriä.

Joukkuekilvan voiton vei Jyväskylän Kenttäurheilijat pistemäärällä 25. Heillä oli mukana peräti kaksi joukkuetta, josta kunniamaininta jyväskyläläisille, vain jyväskyläläisille, eikä kenellekään muulle kuin jyväskyläläisille, puhumattakaan jyväskyläläisistä.

N 22 4 KM

Koska 22-vuotiaat aikanaiset juoksevat saman matkan kuin 19-vuotiaat ja 17-vuotiaat kanssasisarensa, on aina mielenkiintoista verrata, millaista heidän kärjen vauhtinsa on nuorempiin sarjoihin verrattuna. Tällä kertaa se oli selvästi kovempaa. Syypää siihen on talven aikana rajusti kehittynyt Vasa IS:n Camilla Richarsson, joka juoksi voittoon noin puoli minuuttia kovemmalla ajalla kuin 19- ja 17-vuotiaat. Richarsson ei saanut kuitenkaan voittoaan helpolla, sillä häntä ahdisti loppuun asti Nummen Kipinän Meri Rantanen, tuo vuonna 2011 19-vuotiaiden sarjassa Euroopan kärkipäähän sijoittunut raastotar. Rantanen jäi lopulta voittajasta kolme sekuntia, mutta sitten tuli suuri ero pronssinaiseen, Kuopion Reippaan Venla Mäkäräiseen. Hän näet jäi kärjestä 36 sekuntia. Neljäntenä maalisen linjan puolestaan ylitti Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikander, joka on ottanut ikäluokkansa SM-mitaleita vuonna jos toisenakin. Kahdeksanneksi tuli Turun Tovereiden Emilia Maaskola, jonka isä on huhujen mukaan juossut joskus jotain. 12:nneksi paras tämänkertaisessa kilvassa oli Porvoon Urheilijain Aurora Holopainen, jota ei ole näkynyt kilvanjuoksun parissa sitten vuoden 2011. Hienoa, että tuo Kalevan Kisojen 800 metrin finaalissa jo vuonna 2008 16-vuotiaana juossut lahjakkuustar on tehnyt komepäkin.   

Viiden joukkueen joukkuekilvan, joista oli kaksi TurunUrheiluliiton joukkuetta, voiton vei Turun Urheiluliitto.

M 19 6 KM

Jos oli 22-vuotiaiden aikamiesten kilpailu upea kamppailu, sitä oli myös 19-vuotiaiden pojannöösien vastaava. Sjundeå IF:n Topi Rainen ja Kuopion Reippaan Samu Mikkonen eivät nimittäin meinanneet millään saada selville paremmuuttaan. Aivan samoin kuin 22-vuotiaiden mittelössä, myös 19-vuotiaissa kilpailu ratkesi viimeiseen nousuun, jossa jo aiemmin pitkän loppuvedon aloittanut Raitanen jätti Mikkosen kuin rokkari morsion. Sjundeå IF sai myös toisen juoksijan mitaleille, sillä pronssia otti tuiman loppukirin jälkeen nuori mies, jonka henkilöllisyystodistuksessa lukee Eero Saleva. Hän voitti hirveällä loppuraastolla Nivalan Urheilijoiden Miika Tenhusen, jonka kohtalona oli jäädä ulos mitalipallilta samalla ajalla pronssimitalistin kanssa. Sellaista on urheilu, jossa paremmuus raastajien välille on saatava.

Seitsemänneksi sijoittui kahden vuoden takainen 17-poikien mestari, Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne, joka kenties tarvitsisi koneeseensa lisää kestoa, ainakin 1500 metriä silmällä pitäen. Toisaalta Rinteen päämatka taitaa olla vielä toistaiseksi 800 metriä, eikä sen matkan kovimmat tykit ole yleensä maastoissa juhlineet, sillä toisin kuin äärimmäistä nopeutta ja herkkyyttä janoava 800 metriä, maasto vaatii osakseen kaiken alleen murskaavaa kestoa. Yhdeksänneksi ei puolestaan sijoittunut kukaan mukaan kuin Lammin Säkiän Anssi Huostila, jonka suvusta löytyy esteet alle yhdeksän minuutin juossut veijari. Vuonna 1990 Oulun Kalevan Kisoissa tämä tapahtui. 16:nneksi taas sijoittui kävelyä päämatkanaan pitävä Lempäälän Kisan Markus Kyrölä, joka on tinkimätön hevimetallin suhteen.

Koska Sjundeå IF sai kaksi miestä henkilökohtaiselle mitalipallille, ei joukkuekilvassa ollut heidän voittanutta.

N 19 4 KM

Viime vuoden esitysten perusteella ei ole yllätys, että 19-vuotiaissa tytöissä maamme paras maastojuoksija oli Karhulan Katajaisten Minttu Hukka. Sen sijaan viime talven harjoittelun perusteella se on yllätys, sillä Hukka pääsi vammojen jälkeen kunnolla harjoittelun makuun vasta valoisuuden lisääntyessä kevään saapumisen merkiksi. Hukan kunto on siis noussut lyhyessä ajassa lakkaamattoman herpaantumattomasti. Helpolla hän ei kuitenkaan voittoa saanut, sillä Lahden Ahkeran Emma Hyyppä hävisi kultaisen mitalin kolmen sekunnin erolla. Sen sijaan pronssille sijoittunut naisten 800 metrin Suomen mestari, Turun Urheiluliittoa edustava Johanna Matintalo jäi kärjestä jo 31 sekuntia. Hiihtotaustastaan huolimatta Matintalon kesto ei siis ole aivan samalla tasolla kuin hänen nopeutensa. Älköön kukaan kuitenkaan sanoko, että pronssi SM-kisoissa olisi huono suoritus. Ei suinkaan, vaan se on verraton suoritus kovuudeltaan äärettömän raatelevassa kestävyysjuoksussa, tuossa urheilulajien kuninkaassa ja kuningattaressa.

Joukkuetuloksia lukiessa on mahdollista päätellä, että voiton vei Karhulan Katajaisten kolmikko, jotka sijoittuivat kaikki 18 parhaan joukkoon. Kenties heidän seuransa manatseri osti kultamitalisteille kotimatkalla siitä palkkioksi jäätelöt.

M 17 4 KM

Kenellekään ei luultavasti tullut yllätyksenä, että 17-vuotiaiden pojanviikarien neljän kilometrin mestaruuden vei Joensuun Katajan Jiri Karjalainen. Näin todellakin tapahtui Karjalaisen viilettäessä karkuun Alajärven Ankkureiden Antti Ihamäeltä viiden sekunnin turvin. Karjalaisella on jo viime vuoden jäljiltä palkintokaapissaan yleisen sarjan SM-mitali. Hän oli näet osa Katajan 4 x 1500 metrin pronssijoukkuetta. Yleisen sarjan mitaliin kaikki eivät välttämättä pysty koskaan juoksijan urallaan, mutta mikäli ennusmerkit pitävät paikkaansa, Karjalainen voi tulevaisuudessa saada muutaman muunkin yleisen sarjan SM-mitalin. Sama pätee tietysti Ihamäkeen, mikäli jalat kestävät ja harjoitus maittaa ja nehän kestävät ja sehän maittaa, näin uskomme. Pronssia kavereilleen sai kilvan jälkeen esitellä Keski-Uusimaan Yleisurheilun Robin Ryynänen, joka himoaa kesällä menestystä kuin muurari laastia. Osanottajamäärää, 86 maaliin juossutta voidaan pitää kohtalaisena, ottaen huomioon pienentyneet ikäluokat ja pelien ja leikkien ylivallan.

Mestaruuden kotikaupunkiinsa vei esiteltäväksi Forssan Salaman trio, sillä he saivat kaksi poikaa kymmenen parhaan joukkoon, kolmannen sijoittuessa 48:nneksi.

N 17 4 KM

17-vuotiaiden tyttöjen sarja oli kilpailussaan kilpailevainen kilpa. Kilvan voittaja oli Lappeenrannan Urheilu-miesten Alisa Vainio sekuntia nopeammalla ajalla kuin Hukka 19-vuotiaissa. Tämän ikäisten kehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa ja vain tulevaisuus tulee kertomaan, miten Alisalle on kestävyysjuoksun kivenkovassa maailmassa käyvä. Joka tapauksessa hän kukisti hopealle sijoittuneen Suolahden Urhon Saija Sepän murskaavan ylivoimaisesti 48 sekunnin erolla. Hän taas oli kahdeksan sekuntia parempi kuin Eurajoen Veikkojen Nelli Nordlund. Viimeksi mainittu joutui tappelemaan tosissaan mitalinsa eteen, sillä Turun Urheiluliiton Hanna Uski hävisi pronssisen mitalin kahden sekunnin erolla, eikä siitä puolestaan ollut suurtakaan eroa seuraavina maaliin rynnistäneisiin. Uskin valmentajalla saattaa olla jotain tietoa siitä, miten 1500 metriä juostaan. Kuinka niin? Eipä kuinkaan muutenkaan kuin siten, että koutsin 1500 metrin rekordi on 3.43.28.

Joukkuekilpailussa ei kukaan voittanut Espoon Tapioita. Heidän edustajistaan nimittäin Taika Nummi oli seitsemäs ja Enni, sukunimeltään Nummi kahdeksas. Essi Kivelä puolestaan pääsi juomaan maalissa mehua 18:nneksi parhaana, mutta Suomen mestarina, vain Suomen mestarina, eikä minään muuna kuin Suomen mestarina. Kuten japanilaismaratoonari Takayuki Nishida totesi vuoden 2001 MM-kisojen joukkuekilvan hopeasijan jälkeen, hänelle ei ole mitään eroa sillä, onko mitali henkilökohtainen vai joukkueena saatu. Se on hyvin sanottu.

Niin oli maastossa tapahtuvan juoksun Suomi Finlandin mestaruuskilpailut vuoden 2014 osalta juostu. Toki Lempäälässä juostiin aiemmista SM-maastoista poiketen myös 15-vuotiaden natiaisten sarjat, mutta siinäpähän juostiin.  

[Z]