Mallissa oletetaan, että maratonharjoittelu edistää optimaalisen maratonsuorituksen saavuttamista. Mitä parempaa ja laadukkaampaa treeniä on paukuttanut, sitä parempi maratontulos on ennustettavissa. Mutta maratonille ja siihen valmistauduttaessa pitää olla keskittynyt harjoittelussa maratonia ja vain maratonia edistävään harjoitteluun. Lisäksi ajallisesti lähellä maratonsuoritusta tulisi olla keskittynyt itse suoritukseen. Tämä antaa olettaa, että maratonkeskittyneisyyttä on kahta eri laatua: harjoittelukeskittyneisyyttä ja varsinaista suorituspainotteista maratonkeskittyneisyyttä. Näistä harjoittelukeskittyneisyys edeltää harjoittelua. Tämä tarkoittaa muun muassa aiotun maratonin lukkoon lyöminen viimeistään 3 kk ennen kisaa, harjoiteluohjelman ja kilpailuohjelman rakentaminen pelkästään maratonia silmällä pitäen ja varsinaisen maratonviimeistelyn. Varsinainen maratonkeskittyneisyys käsittää maratonviikonlopun aikataulujen, ruokailujen, siirtymisten ja muiden viime tipan asioiden hallitsemista. Mallissa kuitenkin oletetaan keskittyneisyyttä kahtia pilkkomatta, että maratonkeskittyneisyys edistää maratonharjoittelua (ja edeltää sitä ajallisesti) ja edistää suoraan optimaalisen suorituksen saavuttamista.
Optimaalisen maratontuloksen saavuttaminen on sidoksissa myös muihin tekijöihin. Maratonharjoittelun yhteys optimaaliseen suoritukseen kulkeutuu myös maratonluoton kautta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että maratonharjoittelu lisää maratonluottoa, joka puolestaan vahvistaa mahdollisuuksia saavuttaa optimaalinen maratontulos. Päinvastaisessa tilanteessa maratonharjoittelun ongelmat syövät maratonluottoa, mikä taas vähentää todennäköisyyttä saavuttaa optimaalinen tulos. Nuo samaiset harjoitteluongelmat haittaavat optimaalisen maratontuloksen saavuttamista myös suoran yhteytensä kautta.
Edellisten käsitteiden lisäksi niin sanottu maratonnöyryys ja suorituksen aikaiset ulkoiset tekijät (tuuliolosuhteet, lämpötila, sade, juoksualusta, juomien löytyminen, väliaikojen äkkääminen, kannustus, jne.) vaikuttavat maratonharjoittelun ja optimaalisen maratonsuorituksen väliseen yhteyteen. Suorituksen aikaisia tekijät voivat vaikuttaa joko myönteisesti tai negatiivisesti suoritukseen, joten siitä tullee muodostaa summiensa suhdeluku. Tällöin positiivisten ulkoisten tekijöiden ylittäessä negatiiviset suhdeluku on positiivinen, ja ulkoiset tekijät vahvistavat maratonharjoittelun positiivista yhteyttä maratontulokseen. Suorituksen aikaisiin ulkoisiin tekijöihin ei lukeudu juostavan maratonin reitti ja sen profiili, sillä ne ovat osa maratonharjoittelua: mäkiselle maratonreitille harjoiteltaessa keskitytään mäkiin ja mutkaiselle reitille valmistaudutaan vähemmän suoralla tiestöllä. Maratonnöyryyden läsnäolo puolestaan edistää optimaalisen suorituksen saavuttamista. Ilman riittävää nöyryyttä voi haukata turhan kovaa heti alussa, kun kuitenkin juoksija on todennäköisesti täynnä maratonkeskittyneisyyden ja -luoton puskemaan iskua ja maratonnälkää. Kyse on tavallaan vauhdin ja tuntemusten kontrollista. Muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta alkukiihdytyksen muokkaama vauhdinjako on tuhon oma, eikä edistä optimaalisen tuloksen saavuttamista.
Siinäpä se.
[raasto.com]
2 kommenttia:
Joo, tästä puhuttiin sunnuntaina kaverin kanssa lenkillä, että maratonkeskittyneisyys on aika laaja käsite: siihen luuluu fyysinen ja henkinen maratonkeskittyneisyys. Maratonkeskittyneisyyteen kuuluu siis sellaiset asiat kuin maratonin lukoon lyöminen viim. 3 kk ennen kisaa, harjoiteluohjelman rakentaminen pelkästään maratonia silmällä pitäen, kilpailuohjelman rakentaminen pelkästään maratonia (eikä esim. rahahölkkiä) silmällä pitäen ja maratonviimeistely.
Samalla koko ajan harjoittelussa on läsnä myös henkinen maratonkeskittyneisyys. Esimeriksiksi yksittäisille kulkevaisille tai kulkemattomille harjoituksille tai kisoille ei anneta liian suurta painoarvoa, vaan tarkastellaan kokonaisuutta. Esimerkki: Petri Saavalainen keskeytti Kalevan Kisojen kympillä vuonna 2000 3 viikkoa ennen Berliinin maraa. Silti keskittyneisyys pysyi kasassa ja Berliinissä meni 2.21. Mun mielestä erityisesti viimeisten 2-3 viikon aikana aikana henkinen maratonkeskittyneisyys korostuu, ettei aleta hölmöilemään ja luotetaan tehtyyn työhön.
Samaa mieltä Sten:n kanssa myös siitä, että kun maratonkeskittyneisyys ja harjoittelu onnistuu, se lisää maratonluottoa. Sen sijaan pitkään kestänyt kulkemattomuus harjoituksissa vähentää maratonluottoa ja alkaa murentaa maratonkeskittyneisyyttä.
Edeleen samaa mieltä maratonnöyryyden ja ulkoisten tekijöiden roolista. Niiden rooli on kuitenkin pieni verrattuna maratonkeskittyneisyyteen.
Haluaisin vielä korostaa sitä, että jos juoksee yli kolme maratonia vuodessa, aika ja valmistautuminen eivät mitenkään silloin enää riitä täyteen maratonkeskittyneisyyteen. Ja sitten jos puhutaan maratonkeräilystä, niin sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä maratonkeskittyneisyyden kanssa. Ihmisillä on erilaiset motiivit maratonjuoksuun ja maratonkeräilijöillä se on mahdollisimman monen maratonin juokseminen, eikä oman kehon maksimaalisen maratonpotentiaalin testaaminen. On täysin selvää, että omien kykyjen mukaista parasta mahdollista maratontulosta ei ole mahdollista saavuttaa ilman maratonkeskittyneisyyttä.
Lähetä kommentti