Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 2 – Voiko maratonluottoa olla ilman maratonkeskittyneisyyttä?

Edellisessä maratonfilosofian osassa kävi ilmi, että maratonkeskittyneisyys on tärkeintä oman maratonsuorituskyvyn täydellisen hyödyntämisen kannalta. Paitsi että maratonkeskittyneisyys valmistaa kehoa ja mieltä maratonia varten, se myös kumoaa kaikkien muiden matkojen paitsi maratonin pelkääväisyyden. Maratonpelkääväisyyden torjunnassakin sillä on tärkeä merkitys, vaikkakaan edes täysi maratonkeskittyneisyys ei välttämättä poista kokonaan maratonpelkääväisyyttä.

Maratonkeskittyneisyyden maratonpelkääväisyyttä ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että maratonkeskittyneisyydellä on taipumus lisätä maratonluottoa, mikä puolestaan on maratonpelkääväisyyden vihollinen. Toisin sanoen, mitä enemmän henkilöllä on maratonluottoa, sitä vähemmän hänellä on maratonpelkääväisyyttä. Asia voidaan ilmaista myös niin päin, että mitä enemmän henkilö on maratonpelkääväisyydessä, sitä vähemmän hänellä on maratonluottoa.

Tämän perusteella maratonluoton luulisi siis olevan pelkästään maratonsuoritusta edistävä asia. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Maratonluotolla voi olla ainakin kahdessa tapauksessa myös maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus. Ensinnäkin, mikäli maratonluotto pohjautuu valheelliselle perustalle, siitä on juoksijalle haittaa. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun juoksija on valmistautunut maratonille ilman maratonkeskittyneisyyttä ja luulee maratonin kulkevan tuosta vain esimerkiksi ratakauden jälkeisellä lyhyellä maratonharjoittelujaksolla tai jopa ilman maratonharjoittelujaksoa. On myös tilanteita, joissa juoksija luulee olleensa maratonkeskittyneisyydessä, vaikka hänen toimintansa on tosiasiassa ollut kaikkea muuta, esimerkiksi kilpailemista joka viikonloppu usean viikon ajan ennen maratonia. Tällainen toiminta saattaa toki lisätä maratonluottoa, mutta maratonkeskittyneisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maratonkeskittyneisyyden valheellisesta perustasta on lukuisia muitakin esimerkkejä, joita ei tässä ruveta tarkemmin käsittelemään. Niitä tullaan käsittelemään yksityiskohtaisemmin raasto.comin maratonkeskittyneisyyden oppikirjassa, mikäli sellainen joskus ilmestyy.

Toinen tapaus, jossa maratonluotolla voi olla maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus, on kyseessä silloin, jos maratonluottoa on liikaa. Tapissaan olevalla maratonluotolla on näet taipumus aiheuttaa maratontakkiaukisuutta, eli maratonnöyryyden katoamista. Jos maratonille lähtee 100 prosenttisen varmana siitä, että nyt tulee kova tulos tai oma ennätys, tuloksena on yleensä maratonwaterloo. Tämä puolestaan johtuu siitä, että tapissaan olevalla maratonluotolla on taipumus murentaa maratonkeskittyneisyyttä. Mikä kavalinta, tätä ylenpalttisen maratonluoton aiheuttamaa maratonkeskittyneisyyden katoamista ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Maratonluotto on tietysti tärkeää maratonille lähdettäessä jo pelkästään maratonpelkääväisyyden ehkäisijänä, mutta luottoa on oltava sopivassa määriin, ei liikaa. Ehkä optimaalisena tasona voidaan pitää 75-80 prosentin maratonluottoa. Tämä on toki maratonpiireissä jossain määrin kiistanalainen asia ja pitkälti yksilöstä riippuvainen. On olemassa myös maratonkoulukunta, jonka mielestä maratonluoton on oltava tapissaan parhaan mahdollisen maratontuloksen aikaansaamiseksi, eikä juoksijalla voi koskaan olla liikaa maratonluottoa. Joka tapauksessa maratonluottoa voi siis olla ilman maratonkeskittyneisyyttäkin, sillä maratonluotto voi pohjautua maratonpilvilinnoille, ilman maratonkeskittyneisyyden aikaansaamaa armottoman raakaa faktaa.

[Z]

Optimaalisen maratonsuorituksen saavuttaminen

Viimeaikaisten maratonkeskustelujen ja aiemmin esitetyn maratonnelikentän perusteella luotiin vielä testaamaton käsitteellinen malli optimaalisen maratonsuorituksen saavuttamisesta. Oletuksena on, että mallissa kuvattujen käsitteiden välillä on hypoteettisia positiivisia yhteyksiä. Malli on kuvattu alla olevassa kuvassa.

Mallissa oletetaan, että maratonharjoittelu edistää optimaalisen maratonsuorituksen saavuttamista. Mitä parempaa ja laadukkaampaa treeniä on paukuttanut, sitä parempi maratontulos on ennustettavissa. Mutta maratonille ja siihen valmistauduttaessa pitää olla keskittynyt harjoittelussa maratonia ja vain maratonia edistävään harjoitteluun. Lisäksi ajallisesti lähellä maratonsuoritusta tulisi olla keskittynyt itse suoritukseen. Tämä antaa olettaa, että maratonkeskittyneisyyttä on kahta eri laatua: harjoittelukeskittyneisyyttä ja varsinaista suorituspainotteista maratonkeskittyneisyyttä. Näistä harjoittelukeskittyneisyys edeltää harjoittelua. Tämä tarkoittaa muun muassa aiotun maratonin lukkoon lyöminen viimeistään 3 kk ennen kisaa, harjoiteluohjelman ja kilpailuohjelman rakentaminen pelkästään maratonia silmällä pitäen ja varsinaisen maratonviimeistelyn. Varsinainen maratonkeskittyneisyys käsittää maratonviikonlopun aikataulujen, ruokailujen, siirtymisten ja muiden viime tipan asioiden hallitsemista. Mallissa kuitenkin oletetaan keskittyneisyyttä kahtia pilkkomatta, että maratonkeskittyneisyys edistää maratonharjoittelua (ja edeltää sitä ajallisesti) ja edistää suoraan optimaalisen suorituksen saavuttamista.

Optimaalisen maratontuloksen saavuttaminen on sidoksissa myös muihin tekijöihin. Maratonharjoittelun yhteys optimaaliseen suoritukseen kulkeutuu myös maratonluoton kautta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että maratonharjoittelu lisää maratonluottoa, joka puolestaan vahvistaa mahdollisuuksia saavuttaa optimaalinen maratontulos. Päinvastaisessa tilanteessa maratonharjoittelun ongelmat syövät maratonluottoa, mikä taas vähentää todennäköisyyttä saavuttaa optimaalinen tulos. Nuo samaiset harjoitteluongelmat haittaavat optimaalisen maratontuloksen saavuttamista myös suoran yhteytensä kautta.

Edellisten käsitteiden lisäksi niin sanottu maratonnöyryys ja suorituksen aikaiset ulkoiset tekijät (tuuliolosuhteet, lämpötila, sade, juoksualusta, juomien löytyminen, väliaikojen äkkääminen, kannustus, jne.) vaikuttavat maratonharjoittelun ja optimaalisen maratonsuorituksen väliseen yhteyteen. Suorituksen aikaisia tekijät voivat vaikuttaa joko myönteisesti tai negatiivisesti suoritukseen, joten siitä tullee muodostaa summiensa suhdeluku. Tällöin positiivisten ulkoisten tekijöiden ylittäessä negatiiviset suhdeluku on positiivinen, ja ulkoiset tekijät vahvistavat maratonharjoittelun positiivista yhteyttä maratontulokseen. Suorituksen aikaisiin ulkoisiin tekijöihin ei lukeudu juostavan maratonin reitti ja sen profiili, sillä ne ovat osa maratonharjoittelua: mäkiselle maratonreitille harjoiteltaessa keskitytään mäkiin ja mutkaiselle reitille valmistaudutaan vähemmän suoralla tiestöllä. Maratonnöyryyden läsnäolo puolestaan edistää optimaalisen suorituksen saavuttamista. Ilman riittävää nöyryyttä voi haukata turhan kovaa heti alussa, kun kuitenkin juoksija on todennäköisesti täynnä maratonkeskittyneisyyden ja -luoton puskemaan iskua ja maratonnälkää. Kyse on tavallaan vauhdin ja tuntemusten kontrollista. Muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta alkukiihdytyksen muokkaama vauhdinjako on tuhon oma, eikä edistä optimaalisen tuloksen saavuttamista.

Siinäpä se.


[raasto.com]