Niin ovat tämän vuoden Kalevan Kisat ohi, mutta mitä niistä jäi kestofaneille mieleen?
Ensinnäkin miesten vitonen, jossa useampikin mies ja jokunen poika intoutui rallattamaan oman persoonallisen rekordinsa, osa vieläpä sitä huikeasti parantaen. Tuollaista jälkeä syntyy, kun kestävyysjuoksijat laitetaan radalle illan hämyssä, eikä keskellä päivää tappavassa helteessä, kuten Suomessa on yleensä tapana. Niinpä kaksi miestä juoksi alle 14 minuutin, kuusi alle 14.25, 12 alle 14.40 ja 20 alle 15. Toisin sanoen 20 miestä latoi Cooperin testin vähintään 4000 metriin ja siihen vielä matkaa päälle.
Toiseksi Sandra Erikssonin kolmoismestairuus naisten tonnivitosella, esteissä ja vitosella perättäisinä päivinä. Tätä urakkaa tosin helpotti ratkaisevasti Johanna Lehtisen loukkaantuminen sekä ylenpalttinen kyttäilly naisten tonnivitosella. Kolmoismestaruus on kuitenkin kolmoismestaruus vaikka voissa paistaisi. Se säilyy tulosluettelossa ikuisesti tulevaisuuden kestävyysjuoksufanien ihmettelyn kohteena.
Kolmanneksi miesten tonnivitonen, jolla näytettiin kyttäilylle pitkää nenää ja painettiin täyttä raikua (the full raiku) ensimmäisestä metristä alkaen. Niinpä viisi miestä alitti samassa kilvassa 3.47, minkä kaikki (paitsi pelien ja leikkien ja kaikki mulle heti nyt -lajien fanit) tajuavat olevan hyvän saavutuksen kansallisella tasolla.
Neljänneksi miesten kymppi, jossa mitalimiehet vetivät keliin nähden uskomattoman kovaa vauhtia. Suunnilleen samanlainen keli oli Turussa vuonna 2001 ja siellä ainoastaan voittaja Janne Holmén alitti puoli tuntia (niukasti), vaikka oli siihen aikaan 28.30 kympin mies. Monillakaan sellaisilla, jotka eivät ole itse juosseet, ei ole mitään mitään käsitystä siitä, kuinka tuskaa on juosta 25 kierrosta radalla tuollaisessa kelissä. Toki löytyy niitäkin umpiluita, jotka väittävät että helle ei vaikuta tulostasoon kestävyysjuoksussa mitenkään. Sellainen mies on muuten aikoinaan ollut Suomen kestävyysjuoksun päävalmentajanakin.
Myös naisten kymppi oli odotuksia parempi kisa, sillä mitalikolmikko intoutui kohentamaan ennätyksiään kuin taidehihhuli vinobaskeriaan. Kärkikaksikon kympin nopeus lupaa maratonilla 2.40 pintaan menevää aikaa, edellyttäen että maratonvauhtikesto, maratoniskutus, maratonkeskittyneisyys ja maratonluotto ovat täydessä kuosissaan.
[raasto.com]
1 kommentti:
Hienoa analyysiä Z!
Lähetä kommentti