SM-maastojen ennakko 2011

Kevään kohokohta, SM-maastot on edessä. Tällä kertaa maastojuoksun Suomen mestaruuskilpailut käydään Nivalassa, tuossa entisen presidenttimme Köpi Kallion synnyinkunnassa. Siellä maamme kestävyysjuoksijat kamppailevat seurojensa kunniasta siniristilipun liehuessa uljaana salossaan, isänmaan hengen huokuessa kansastamme, ryhdikkäänä juoksevan nuorison kansoittaessa Nivalan kimmoisat polut, täynnä taisteluhenkeä, hyväkuntoisina, raikasta suomalaista ilmaa hengittäen ja honkien huminaa kuunnellen, kenties ihanan kotimaamme kunniaksi itsensä kantokuntoon vetäen. Seuraava ennakko on tehty ennen lopullisten lähtölistojen valmistumista, perustuen arveluun siitä, ketkä saattaisivat olla mukana.

M 4 km

Miesten pikamatka on etukäteen ajatellen tasaisempi kilpa voitosta kuin vuosiin. Tämä johtuu siitä, että matkaa viime vuodet mielin määrin hallinnut, Joensuun Katajan seurakseen tunnustava Jukka Keskisalo on amerikoissa reenamassa. Koska poissa ovat viime vuoden tapaan myös maastojuoksua vieroksuvat SFI:n mailerit Niclas Sandellsin johdolla, voitto tullaan todennäköisesti ratkaisemaan Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanahon, Karhulan Urheilijoiden Miro Laurilan, Seinäjoen Seudun Urheilijoiden Joonas Harjamäen ja tietenkin Lahden Ahkeran Jussi Utriaisen kesken, jolla on miesten nelosen alkaessa jo 12 km:n kilpa takanaan, mutta yleensä pidemmän matkan kisa on vain herkistänyt hänen lihaksistonsa norjaan kuntoon pikamatkaa silmällä pitäen. Vaan silti kukaan heistä ei voita, sillä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 Joensuun Katajan Matti Räsänen on mukana lyhyellä, joten hän voittaa kilvan.

Toki myös Heinolan Iskun Riku Marttisella, Naantalin Löylyn Rami Tuokolla ja JKU:n Jaakko Niemisellä saattaa olla eriävä mielipiteensä siitä, kuka kilvan voittaa. Marttinen on vetänyt kovaa harjoitusta vanhan huippumailerin Antti Loikkasen ohjauksessa, Tuokon kevään harjoittelu Portugalissa on ollut tehoiltaan aikamoista ja Nieminen on murskannut Amerikassa keväällä ennätyksiään kuin lääkäri potilaita. Älkäämme unohtako myöskään omassa keskittyneisyydessään kilpaan valmistautunutta Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpäätä, joka himoaa voittoa kuin kulkuri yösijaa. Onpa lyhyen matkan yhteydessä pakko mainita myös Teivo Stayersin Teppo Syrjälä, tuo ikiraastaja, joka jo vuonna 1995 söi armeijassa kokonaisen pakillisen suklaavanukasta, koska Vänrikki Ojansuu pakotti tekemään niin. Siinäpä pahaoloraastoa kerrakseen.

Erään ässän puuttuminen heikentää ratkaisevasti toissa vuoden mestarin Joensuun Katajan mahdollisuuksia joukkuekilvassa ja niinpä voi olla, että kilvan jälkeen Ylikiimingin Nuijamiesten, Lahden Ahkeran sekä Sjundeå IF:n miehet lähtevät kotiinsa mitskut seurojensa edustusverkkareiden taskuissa, seuraavalla viikolla seurojensa mitalikahveille pullan kera osallistuen.

M 12 km

Jussi Utriainen on tehnyt vuosien varrella SM-maastoissa vastustajiensa kannalta sen verran pahaa jälkeä, että häntä voidaan hyvällä syyllä kutsua kaikkien aikojen SM-maastojuoksijaksi. Tälläkin kertaa tilanne on se, että vain Utriaisen yli käy tie pitkän matkan voittoon. Asia on näet niin, että 12 kilometriä maastossa vaatii siksi armotonta kestoa, että siinä eivät yleensä pojannöösit pärjää (poikkeuksena Utriainen silloin kun oli vielä itse pojan nöösi). Puolimaratonin SE on osoitus siitä, että muut saavat juosta todella kovaa, mikäli meinaavat ylittää maalisen linjan ennen Utriaista. Siihen tosin pystyi pari vuotta sitten Joensuun Katajan Mätti Räsänen, tuo viime vuoden Kalevan Kisojen tuplamestari ja tänä vuonna jo kympin 28.25:een pistellyt kovapoika. Vaikka Utriainen jäikin selvästi Räsäsestä Amerikassa juostulla kympillä, on luultavaa, että Utriaisen keskittyneisyys SM-maastoihin lienee parempaa kuin USA:n kympille. Ja vaikkei olisikaan, hän voittaa sen mennen tullen Räsäsen keskittyessä lyhyelle matkalle.

Utriaisen jälkeen muista mitaleista tappelevat varmaan Sjundeå IF:n nelikko Obed Kipkurui, Mårten Boström, Petteri Muukkonen ja Jarkko Hamberg sekä JKU:n Henri Manninen. Näistä ehkä mielenkiintoisin seurattava lienee suunnistaja Muukkonen, joka on ollut keväällä suorastaan ilmiömäisessä juoksukunnossa. Tästä on osoituksena SM-puolimaratonin neljäs sija ajalla 1.06.41, jonka perusteella moni on sitä mieltä, että Muukkosen pitäisi heittää kompassinsa hiiteen, tehdä suunnistuskartoistaan nenäliinoja ja keskittyä juoksuun 100 prosenttisessa keskittyneisyydessä.

Jos joku muu kuin Sjundeå IF vie joukkuekilvan voiton, niin maailmankirjat ovat perusteellisesti sekaisin. Itse asiassa voi käydä jopa niin, että Sjundeå saa kaksi joukkuetta mitaleille, onhan heillä mukana myös sellaisia miehiä kuin Lauri Lipiäinen, Tuomas Tervo ja Magnus Hellström vain joitain mainitaksemme. Yhtä hyvin voi olla, että Sjundeå laittaa osan miehistään keskittymään lyhyelle matkalle, tavoitteena voittaa senkin joukkuekilpa. Turun Urheiluliiton juoksijat Jaakko ja Jukka Kero sekä Darby Thomas (lisättynä Matti Raumalla) taistelevat myös joukkuemitalista kuin tappajahait silakoista. Keron veljekset ovat sahanneet SM-maastoja ainakin vuodesta 1987 asti. Niinpä miehet ovat tuoneet vuosien varrella seuralleen sellaisen kasan arvometallia, että siitä voisi sulattaa kalkattavaisen kellon. Lahden Ahkera on myös mitalitaistossa kuin rokkari naistossa.

N 6 km

Viime vuonna naisten mittelössä kaksinkamppailu Joensuun Katajan Johanna Lehtisen ja IF Nykarlebynejdenin Sandra Erikssonin välillä jäi näkemättä, kun Eriksson tyytyi ottamaan juniorien voiton. Tälläkään kertaa moista kamppailua ei nähdä Erikssonin juostessa edelleen hunioreissa. Monien mielestä Erikssonin olisi ollut kannattavampaa juosta Lehtistä vastaan naisissa, muistettakoon vaikka Samuli Vasalan temppu aikoinaan, kun hän siirtyi 19-vuotiaista suoraan miesten sarjaan SM-maastoissa (jolloin voitti heti miesten kultaa 20-vuotiaana), veisaten viis 22-vuotiaiden mittelöstä. Älkäämme unohtako myöskään Paunosen Arskan temppua, jolloin hän voitti miesten maastokultaa 19-vuotiaana. Lehtisen takana hopeasta painivat mitä ilmeisimmin Oulun Pyrinnön Elina Lindgren, Forssan Salaman Janica Mäkelä, Lapinlahden Vedon Saara Pekkarinen, Espoon Tapioiden Hanna Jantunen, Valkeakosken Hakan Mira Tuominen, KU 58:n Laura Markovaara ja IF Länkenin maratonkone Leena Puotiniemi. Markovaaran ja Puotiniemen ase kilvassa on armoton kesto, kun taas Lindgren, Pekkarinen ja Mäkelä luottavat enemmän ratajuoksukykyyn. On tosin muistettava, että Lindgren voitti tänä vuonna puolimaratonin Suomen mestaruuden, joten kyllä hänelläkin piisaa tarvittaessa kestoa. Toki hänellä saattaa piisata kestoa silloinkin, vaikkei sitä tarvittaisikaan.

Joukkuekilvassa vahvimmin mitaleissa lienevät kiinni KU-58, Oulun Pyrintö ja Forssan Salama, mutta tietysti joku muukin voi voittaa, kunhan maalilinja koittaa.

M22 6 km

Jos jonkun sarjan kärkinelikosta olisi valmis lyömään vetoa, niin se on tämä sarja. Etukäteen ajatellen nimittäin Juuan Jänteen Oskari Pennanen, Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistö ja Joensuun Katajan kaksikko Arttu Vattulainen ja Pekka Toivola ovat muihin verrattuna omassa kastissaan. Viime vuonnahan Pennanen voitti 19-sarjan täysin ylivoimaisesti, Niinistö 22-sarjan ja tämän vuoden halli- ja maantiekisoissa he + Vattulainen ovat esittäneet verratonta kuntoa. Toivola puolestaan juoksi viime vuonna radalla vitosen porukasta nopeimmin. Eriävän mielipiteen edellä mainitun nelikon tunkeutumisesta kärkeen esittävät ainakin Parikkalan Urheilijain Panu Jantunen, IF Femmanin Viktor Lövdahl ja Porin Yleisurheilun herkkä maileri Tommi Sundell. Saapa nähdä, kuinka käy nuorten orhien päästessä irti Nivalan maastolaitumelle täynnä kestouhoa. Kävipä siinä miten kävi, näiden nuorten mullikoiden nostattama pölypilvi ei hevillä haihdu Nivalan maastostadionin yltä, eikä sen tarvitsekaan haihtua.

Joukkuekilvassa voiton vie Joensuun Kataja, vieläpä ylivoimaisesti. Muista mitaleista unelmoivat Karhulan Katajaisten ja Porin Yleisurheilun pojat. Sunnuntaina nähdään, realisoituuko tämä unelma nuorille miehille arvometallin kera.

N 22 4 km

Sandra Eriksson voittaa, mutta hopeakamppailu aikuisten tyttöjen sarjassa käydään todennäköisesti Forssan Salaman Sanni Klemelän, Haminan Pontevan Kaisa Tynin, Viipurin Urheilijoiden Nina Chydeniuksen ja Heinolan Iskun Heidi Marttisen välillä. Näistä Klemelä ja Chydenius edustavat raakaa kestoa, kun taas Tyni ja Marttinen herkkää maileriutta. Tietenkin voi olla, että joku muukin on saanut talven aikana sen verran koneeseensa vauhtikestoa, että tunkee itsensä mukaan mitalien jakoon. Toivokaamme, että tyttäret korvaavat sarjansa vähäisen osanottajamäärän julmalla raastolla, jonka johdosta maalilinjan tuolla puolen yksi jos toinenkin retkottaa kanveesissa.

Joukkuekisan vienee nimiinsä Turun Urheilullinen Liitto, jos on viedäkseen.

M 19 6 km

Junioripoikien sarja on ollut yleensä SM-maastojen mielenkiintoisimpia otatuksia. Sitä se tulee olemaan tälläkin kertaa. Kisasta on näet tulossa viime vuonna 1500 metriä reippaasti alle neljän minuutin pistelleiden Ossi Kekin (Lahden Ahkera) ja Kalle Keskipoikelan (Lapin lukko) armoton otatus. Näiden lisäksi monella muullakin on mahdollisuus voittoon. Esimerkiksi SM-maantiellä Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesanen piti Kekkiä tiukilla, eikä Haminan Pontevan Markus Hämäläinenkään jäänyt paljoa. Hallikisoissa puolestaan Kangasalan Kisan Martti Siikaluoma pisti jalkaa toisen eteen siihen malliin, että mitali maastoissa ei olisi suurikaan yllätys. Kun tähän vielä lisätään Padasjoen Yrityksen Konsta Vilkman, Lammin Säkiän Ville Heikkilä ja Karhulan Urheilijain Lari Laurila, suosikkilista alkaa olla kasassa. Jos joku on selvää, niin ainakin se, että nuorisomme hamuaa Nivalasta mitalia kuin hienostorouva plastiikkakirurgiaa.

Joukkuekisassa suurimpia suosikkeja ovat Lapin Lukon, Turun urheiluliiton ja joidenkin muiden seurojen nuorukaiset. Mitaleille pääsy ei edellytä mitään muuta kuin vetämistä itsensä kantoisaan kuntoon. Muistakaa pojat, että maalin jälkeen ei tarvitse enää juosta. Järjestäjien tehtävänä on kantaa raadot pois maalialueelta.

N 19 4 km

Viime vuonna tämän sarjan voiton vei Uudenkaupungin Kenttäkarhujen Ilona Välimäki ja hän pääsee sarjaan mukaan vielä tänäkin vuonna. Mikäli Välimäki meinaa uusia mestaruutensa, hän tulee kuitenkin joutumaan erittäin tiukoille. Hallissa näet Nummen Kipinän Meri Rantanen oli muihin nähden ylivoimaisen potkuisassa lyönnissä, eikä kukaan mahtanut hänelle SM-maantielläkään mitään. Voi olla, että samaan sukuun tulee myös kaksi mitalia, siitä pitää huolen Viivi Rantanen, tuo maantiekilvan kolmonen. Kärkisijoilla tulee varmaan keikkumaan myös Vasa IS:n Camilla Rickhardsson ja saman seuran Sofie Lövdahl. Suosikkeihin on luettava myös Jalasjärven Jalaksen Anne Pentinmäki, jolle maasto sopii kuin niittivyö rokkarille. Älkäämme unohtako myöskään Lapin Lukon tuulennopeaa Anette Haukilahtea. Hän tavoittelee voittoa kuin insinööri ydinvoimaa.

Luultavasti parhaat joukkueet ovat Nummen Kipinällä, Vasa IS:llä, Jalasjärven Jalaksella ja Porvoon Urheilijoilla mutta mistä sen etukäteen tietää?

M 17 4 km

Nuorimpien junnujen sarjoja on aina vaikea ennustaa, koska tilanteet esimerkiksi hallikisoista maastoihin saattavat vaihdella lakkaamattoman herpaantumattomasti. Jos joku voittajasuosikiksi pitää nimetä, niin hän olkoon Lapin Lukon Juho Jumisko. Jumisko oli jo viime vuonna vedossa ja lisäksi hän pisteli hallikaudella 1000 metrillä ikäluokkansa SE:n, voitti nuorten SM-halleissa 1500 metriä ja keväällä SM-maantien. Kovin paljon maantiellä Jumiskolle ei kuitenkaan jäänyt Viipurin Urheilijain valttiässä, Samuel Rautiainen. Sekä halleissa että maantiellä esiintyi edukseen myös Noormarkun Nopsan Vesa Linnamaa, joka ei tavoittele maastoissa mitään muuta kuin voittoa. Siitä eri mieltä varmasti ovat Espoon Tapioiden Aleksi Uusipere, Oulun NMKY:n Miika Eskuri ja monta muuta nuorta kestävyysjuoksijan alkua.

Joukkuekilpailun ennustaminen on täysin mahdoton tehtävä, sillä tässä sarjassa jos missään jokainen sijoitus ratkaisee. Tämän lisäksi tietenkin ratkaisevaa on jokainen sijoitus. Saattaa käydä myös niin, että sijoitus jokainen ratkaisee. Ehkä Lapin Lukolla on kovin trio tähän nuorta voimaa pursuavaan sarjaan.

N 17 4 km

Halleissa nuorimpien tyttärien voiton sekä kasilla että 1500 metrillä vei Karhulan Katajaisten Oona Kettunen, maantiellä paras oli Porvoon Urheilijoiden Ester Schulman. Nämä ovat eräitä mestarisuosikkeja myös maastoissa, mutta viime vuonna Kalevan Kisoissakin juossut Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikander on monien papereissa suurin suosikki voittajaksi. On tosin otettava huomioon, että myös Espoon Tapioiden Taika Nummi ja Lapin Lukon Iida Haataja juoksivat SM-maantiellä kympin alle 40 minuutin. Liedon Parman Johanna Matintalo taas oli viime kesänä kivenkova 15-vuotiaissa. Turun Tovereiden Emilia Maaskola puolestaan sijoittui jo kaksi vuotta sitten tässä sarjassa neljänneksi. Lopuksi on pakko heittää kehiin tietysti nimi Johanna Halonen, seura Alatornion Pirkat. Viime vuonnahan tämän sarjan voitti juuri hän, vain hän, eikä kukaan muu kuin hän. Tämän lisäksi voiton vei hän. Edellä mainittujen ohella matkaan lähtee toki monta muutakin juoksijaa, joista joku voi tunkeutua kärkeen kuin kännikala järveen.

Nuorimpien tyttöjen joukkuekisan ennustaminen on yhtä helppoa kuin Venäjän liittyminen Natoon. Ehkä joukkuemitalit menevät Karhulan Katajaisten, Espoon Tapioiden ja Lapin Lukon tyttärien huomaan tai sitten joidenkin muiden.

Toivokaamme onnea kaikille seurojensa kunniaa SM-maastoihin puolustamaan saapuvia. Kunpa kilpasää olisi viileämpi kuin viime vuonna Lahden pätsissä, mutta silti lämpimämpi kuin vuonna 2008 Vammalassa eli samanlainen kuin Savonlinnassa 2009, puhumattakaan siitä millainen keli oli Imatralla 2007. Valittamista ei ollut kelissä myöskään Saarijärvellä 2006. Jos mennään historiassa hieman kauemmas taaksepäin, niin hyvä keli on ollut esimerkiksi Kalajoella vuonna 1990, Espoossa 1992, Vantaalla 1995, Keuruulla 1996, Mikkelissä 1997, Kemissä 2000, Vehkalahdella 2001, Lapualla 2002 ja Porvoossa 2004. Sen sijaan joidenkin mielestä liian koleaa on ollut Nurmeksessa 1991, Pudasjärvellä 1994, molemmissa syysmaastoissa (Lahti 1998, Maarianhamina 1999), Varkaudessa 2005 sekä liian sateista Liedossa 2003. Tappava helle on puolestaan riivannut juoksijoita viimevuotisen Lahden lisäksi Kankaanpäässä 1993. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, eli täysin varmaa eli varmaakin varmempaa, että mukana on historian pisimmän SM-maastosarjan vetänyt Asmo Ahola. Hän muistaa omakohtaisen kokemuksen perusteella myös kaikkien 1980-luvun maastojen kelit.

Teksti: Z