Tokion maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton juostiin Tokiossa, eikä missään muualla kuin Tokiossa. Siellä moni odotti innoissaan maratonin laukkaamista kuin T-Rex lihan haukkaamista. Siellä moni oli maratonintoutuneisuudessa kuin käsikranaatti sinkoutuneisuudessa. Siellä moni oli maratonmotivoituneisuudessa kuin kapiainen sotivoituneisuudessa.
Voittoon kutkuttavan jännittävässä maratonraastossa juoksi Kenian passia verkkareidensa taskussa kanniskeleva Michael Kipyego Kipkorir ajalla 2.07.37. Hän ratkaisi kilvan edukseen viimeisen kuuden kilometrin mäkisemällä osuudella, jolloin muun muassa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie putosi kyydistä armottoman vääjäämättömättömättömättömästi. Lisäksi hän putosi kyydistä mättömästi.
Haile putosi jopa kokonaan kilvan mitaliselta pallilta, sillä lopulta kovanlaiseen hammasrivistön esittelyyn intoutui Japanin oma poika, comebackin huipulle parin vaisumman viime vuoden jälkeen tehnyt Arata Fujiwara henkilökohtaisella ennätyksellään 2.07.48. Fujiwara ei lähtenyt kilvan alkuvaiheessa mukaan kärkijoukon maratonluottoa pursuavaan pullistelumullisteluun (puolimatka 1.02.51), vaan alkoi saalistaa kärkeä kiinni vasta 25 kilometrin paalun sivuutettuaan. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että lopun Fujiwara juoksi täydessä maratontranssissa kuin ballerina tanssissa. Juoksunsa ansiosta Fujiwara todennäköisesti pukee ensi elokuussa Japanin maajoukkueen kisapaidan päälleen kaupungissa nimeltään Lontoo, jossa mitellään olympialaisesta maratonparemmuudesta.
Vain kaksi sekuntia Fujiwaralle hävisi tiukassa maratonloppukirissä Ugandan Stephen Kiprotich. Hänen on kuitenkin turha olla kilvan jälkeen murheellisin mielin, sillä on hyvinkin ilmeistä, että 2.07.50 riittää Ugandan olympiakomitealle näytöksi Lontoota ajatellen. Lisäksi Kiprotich sai kolmannesta sijastaan sen verran seteleitä reidenlämittäjiksi, että sillä kelpasi kilvan jälkeen ostaa kisahotellin aulabaarista lasin maitoa.
Neljänneksi lopun vaikeuksiensa murtamana sijoittui Haile Gebrselassie ajalla 2.08.17. Kysessä on tietenkin Hailen mittapuulla vaatimaton aika, mutta on muistettava, että nyt Haile sentään pääsi maratonin maaliin parin keskeytyksen jälkeen. Valitettavasti Hailen tulos kylläkin tarkoittaa sitä, että häntä ei nähdä Lontoon olympiamaratonilla, koska Etiopian joukkueeseen päästäkseen on juostava 2.04-pintaan oleva aika. Tosin Hailella on vielä mahdollisuus yrittää uudestaan jollain kevään maratonilla. Kenties Haile siis nähdään vielä olypiapaikan tavoittelevaisuudessa kuin teurastaja paloittelevaisuudessa.
Viides Tokiossa oli oman kotimaanosamme paras maratoonari, Sveitsin Viktor Röthlin, mukavalla ajalla 2.08.32. Se ei ole viime olympiamaratonilla kuudenneksi sijoittuneen Röthlinin oma rekordi, mutta kuitenkin hänen paras tuloksensa neljään vuoteen. Japani tuntuu olevan Röthlinille onnen paikka, sillä vuonna 2007 hän oli Osakan MM-maratonilla pronssilla ja seuraavana vuonna hän pisteli Tokion maratonilla 2.07.23. On ilmeistä, että kisan jälkeen hotellilla Viktor oli täydessä maratoninnoituksessa kuin uljas ritari linnoituksessa.
Kuka oli Tokiossa maratonkamppalussa kuudes? Hän oli Japanin Kazuhiro Maeda omalla persoonallisella rakordillaan 2.08.38. Samalla Kazuhiro puhkaisi ensi kertaa urallaan 2.10 -muurin. Alle 28 minuutin kympin mies Maedalta on odoteltu jo vuosia kunnon maratontulosta ja nyt sellainen tuli tärkeässä paikassa. Kun kaksi kolmesta Japanin olympiakarsintamaratonista on nyt juostu, Maedalla on hyvät mahdollisuudet päästä olympiajoukkueeseen, sillä tulevalla Lake Biwan maratonilla kahden japanilaisen miehen pitäisi juosta hänen aikansa alle, eikä sen tasoisia maratonkoneita ole viime vuosina maasta löytynyt.
Seitsemäntenä maalista löydettiin hervottomana kanveesissa retkottanut Japanin 5000 metrin ennätysmies (13.13.20) Takayuki Matsumiya 2.09.28 kuluttua lähtölaukauksesta. Japanilaiseksi kovia ratatuloksia juossut Matsumiya (vitosen lisäksi mm. kymppi 27.41.45) alitti vasta nyt ensi kertaa urallaan 2.10, vaikka juoksi jo viisi vuotta sitten silloin tappavan helteisellä Rotterdamin maratonilla 2.10.04. Ei ole näköjään helppoa maratoni koville ratamiehillekään.
Kahdeksas ja samalla kilvan viimeinen 2.10-alittaja tuloksellaan 2.09.59 oli Etiopian Hailu Mekonnen. Hän juoksi lopussa aika lailla kivimuuria päin, sillä hän oli kilvan kärjessä yhdessä Gabrselassien kanssa vielä 36 kilometrin kohdalla ja poikain 35 kilometrin väliaika 1.44.41 ennusti 2.06-alkuista tulosta.
Japanin suosikkipoika, Yuki Kawauchi hyytyi armottoman kilpailurallinsa (maratoneja parin-kolmen viikon välein) rasittamana sijalle 14. ajalla 2.12.51. Maratoneja hän kuitenkin haluaa jatkuvalla syötöllä juosta kuin marjastaja kömpiä suosta.
Tokion naisten kilvan voiton vei Etiopian kansalainen Atsede Habtamu ajalla 2.25.28. Se on Tokion maratonin reittirekordi. Luultavasti tästä johtuen Habtamu oli maalissa maratonkiihtyneisyydessä kuin lahjottu poliitikko viihtyneisyydessä. Etiopian keisarikunta otti kilvassa kasoisvoiton, sillä Yeshi Esayias leipoi ikioman rekordinsa 2.26.00. Pronssia kovan loppukirimittelön jälkeen sai Kenian Helena Loshanyang Kirop 2.26.02 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Mahtoiko Kiropille kolmas sija ei-omalla rekordillaan olla pettymys, sillä hän tavoitteli maratonvoittoa kuin vampyyrien ahdistama aamunkoittoa?
Neljänneksi sijoittui parhaana japanilaisena Eri Okubo omalla ennätyksellään 2.26.08. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Japanin naisten olympiakarsintamaratoni, joten Okubon verraton vetäisy ei kelpaa olympianäytöksi, tosin Japanissa 2.26-tuloksella ei muutenkaan olisi mitään asiaa olympiajoukkueeseen. Joka tapauksessa Okubo halusi juosta erittäin kovaa kuin varusmies turpeesta ottaa lomaa.
Kilvan viides ja samalla viimeinen 2.27-alittaja oli Venäjän Tatjana Arkhipova. Hän pisteli 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.26.46. Se ei varmaankaan tule riittämään Venäjän naarasmaratonjoukkueeseen Lontoon olympialaisiin. Se on kuitenkin selvää, että Arkhipova himoaisi olympialaisissa maratonin kipittämistä kuin kännikala viinan lipittämistä.
Niin oli Tokion tämän vuotinen maratoni juostu ja kohti seuraavia maratoneja vie maratonkoneiden ja -konettarien tie täydessä maratonkeskittyneisyydessä kuin rokkari seksittyneisyydessä.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
maanantai 20. helmikuuta 2012
SM-hallit Tampereella
Yleisen urheilun sisä SM-kisat pidettiin Tampereella 18.-19.2. Siellä moni himosi tuloksellisuutta kuin ummetuksesta kärsivät uloksellisuutta. Valitettavasti eräät tällä hallikaudella juosseet huippumme pysyivät Tampereelta poissa kuin suunnistajat soissa, mutta se ei tietenkään ollut paikalla olijoiden vika.
Ensimmäinen kilpailupäivänä ohjelmassa oli ainoastaan 1500 metrin koitokset. Toki ohjelmassa oli jotain äkki- ja pomppulajeja, mutta kun puhutaan urheilusta, äkki- ja pomppulajit jäävät tietenkin urheilullisen toiminnan ulkopuolelle.
Miesten 1500 metrillä alku mentiin päälle neljän minuutin vauhtia ja loppu alle neljän minuutin vauhtia. Tässä armottomassa kiihdytyksessä kovin oli kovaa kuntoa hallikaudella esittänyt Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ajalla 3.52.47. Sundell saattaa hyvinkin hätyytellä mielimatkallaan 3.40-rajaa ensi kesänä, vetihän hän 200 hallikirnussa taannoin ajan 3.47.97. On myös muistettava, että viime kesänä hän juoksi ennätyksekseen niinkin mukavat lukemat kuin 3.44.14. Hopeisen mitskun verkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen sai tunkea Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (3.53.97). Salosen hallikausi on ollut melkoisen hyvä siihen nähden, että vielä marraskuussa hän harjoitteli sauvakävelyä kestävyyspitoisen kirmaamisen sijaan. Pronssia kotiinsa sai vietäväksi HKV:n edustaja, Yhdysvalloista isiemme maahan palannut Aki Nummela. Hänen aikansa oli 3.54.42. Hieman Nummelalle hävisi (3.54.63) viime kesänä läpimurtonsa kansalliselle mailerihuipulle tehnyt Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että viidenneksi, kuudenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneet Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg (3.55.67), Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen (3.56.26) ja Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen (3.58.63) tulevat kesällä juoksemaan 1500 metriä alle 3.50. Piipponen sen jo viime kesänä tekikin ja Hamberg on rikkonut kyseisen rajan kolme vuotta sitten hallissa. Toki nämä kaverit tavoittelevat unelmissaan paljon muutakin kuin 3.50 alitusta. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka heidän on kestävyysjuoksun armottoman sällitämmättömässä maailmassa käyvä.
Naisten 1500 metrillä mentiin ensimmäinen 400 metriä samaa vauhtia kuin miesten kilvassa, mutta sitten naisilla alkoi alkuvauhti painaa. Voittajaksi tässä selviytymistaistelussa selvisi eurooppalaisesta mailista leipälajinsa löytänyt IK Falkenin Karin Storbacka ajalla 4.19.75. Paljoa hänelle eivät kuitenkaan jääneet muut mitalistit, Haminan Pontevan Kaisa Tyni (4.20.56) ja IF Nykarlebynejdenin Heidi Eriksson (4.21.47). Sen jälkeen tulikin suuri ero seuraavaksi sijoittuneeseen Karhulan Katajaisten Oona Kettuseen (4.27.15). Tämä nelikko alitti neljän ja puolen minuutin haamuisan rajan, mutta maaliin juoksi yhdeksän kilpailijatarta, mikä tarkoittaa sitä, että naaraat peittosivat osanottajamäärässään urokset kuin rokkarit humppamiehet.
Seuraavana päivänä Pirkkahallissa nähtii kaiken maailman hyppylajien pullistelijoita, ilveilijöitä ja huonoja amatöörinäyttelijöitä ilman paitaa, mutta toki kisoissa myös urheiltiin. Miesten 3000 metrillä oli 16 miestä tavoittelemassa onnistuneisuutta kuin Kanervan Ike sonnistuneisuutta. Kärkikolmikko mullistelikin täydessä sonnistuneisuudessa alle kahdeksan minuutin ja 20 sekunnin. Voittajaksi selvisi loppusuoran välienselvittelyssä Sjundeå IF:n vuoristokauris Jarkko Hamberg ajalla 8.17.35. Hän voitti samalla myös SM-hallien paras irvistys -kilpailun. Sekä 3000 metrillä että paras irvistys -kilpalussa hopeaa sai HKV:n Aki Nummela. Hän juoksi 8.18.23, mikä ennustaa selvähköä yhdeksän minuutin alitusta kesällä 3000 metrin esteissä. Huono irvistys ei ollut myöskään pronssia saaneella Seinäjoen Seudun Urheilijoiden miehellä Joonas Harjamäellä, joka latoi tuloksiselle taululle ajan 8.19.78. Estemiehelle meni myös seuraava sija, mikä on mahdollista päätellä siitä, että Naantalin Löylyn keltamustat värit Turun Urheiluliiton mustakeltaisiin väreihin vaihtanut Rami Tuokko oli maalin jälkeisessä kanveesissa neljäntenä 8.21.58 kuluttua lähtölaukauksesta. Viides oli saman seuran mies ja Itä-Suomen yliopiston kauhu Joonas Lehtinen (8.26.38). Vielä kuudeskin mies, Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen alitti kahdeksan ja puolen minuutin rajan. Hän näet latoi 3000 metriä aikaan 8.27.84.
Eipä ollut huono kilpa naistenkaan 3000 metriä, sillä siinä IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson teki tiluttelevaisen soolon. Hän ei peesalillut metriäkään, vaan veti kuin vauhkoontunut kenguru 10 kierrosta Pirkkahallin rataa aikaan 9.06.75. Hänen tämän hallikauden kunnollaan pitäisi kulkea esteet noin 9.30:een, jos estetekniikka on kuosissaan. Hopealle sijoittui jatkuville vastoinkäymisille jatkuvasti pitkää nenää näyttävä Joensuun Katajan Johanna Lehtinen, hyvällä ajalla hänkin (9.13.67). Jos Lehtisen jalat kestävät, hänet nähdään ensi kesänä Suomea edustamassa ainakin EM-kisoissa. Kolmanneksi kilvassa sijoittui nuori voima tai pikemminkin nuori voimatar, Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Hänen aikansa oli 9.29.46. Mitalisen kolmikon lisäksi mukaan muu nainen ei alittanut yhdeksän minuutin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 sekunnin rajaa, mutta seitsemän naistä riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt kymmenen tuskaista minuuttia.
Kuinka kävi sitten pika- ja kestojuoksun sekoituksessa 800 metrillä? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että Porin Yleisurheilun Tommi Sundell voitti kirissä muut ajallaan 1.53.47. Tiukille hänet kuitenkin pistivät Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (1.53.56) ja Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas (1.53.86). Kilpa juostiin kahdessa erässä, sillä alkueriä ei paremman tekemisen puutteessa vaivauduttu järjestämään. Sundellin ja kumppaneiden kanssa eri erässä pinkonut Esbo IF:n Robet Rotkirch sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi ajalla 1.54.15 ja kisoissa kolme matkaa juossut HKV:n Aki Nummela viidenneksi tuloksella 1.54.39. Myös kokonaistuloksissa kuudenneksi sijoittunut Kristiinan Urheilijoiden eli Krisun Mikko Pellin raaka peli 1.55-muuria vastaan tuotti tulosta (1.54.70).
Naisten 800 metrillä HKV:n Suvi Selvenius ampaisi paukusta keulaan täynnä patoutunutta vauhti-intoa. Hän pysyikin keulassa lähes, mutta vain lähes maaliin asti. Metrin päässä maalissa Selveniuksen sivuutti Haminan Pontevain Kaisa Tyni. Hän leikkasi elektronisen maalikamerasäteen ajassa 2.09.42. Selveniuksen (2.09.45) jälkeen pronssille sijoittui Raision Kuulan Heidi Pappila (2.10.28), jolla oli loppusuoralla vielä seuraa Turun Urheiluliiton kaksikosta Venla (2.11.21) ja Aino (2.12.73) Paunonen. Heidän isänsä ja äitinsä ovat kuulemma joskus jotain juosseet. Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivistokin (2.12.74) saattoi maalissa onnitella itseään 2.13-alituksesta.
Niin olivat yleisen urheilun sisällä pidettävien lajien Suomen mestaruuskilpailut kilpailtu ja kohti etelän maita vie monen kestokoneen keväinen tie. Siellä hiotaan vauhtikestonopeuskestokestokesto sellaiseksi, että ennätykset rikkoutuvat olympiakesänä kuin kävyt oravan hampaissa.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
Ensimmäinen kilpailupäivänä ohjelmassa oli ainoastaan 1500 metrin koitokset. Toki ohjelmassa oli jotain äkki- ja pomppulajeja, mutta kun puhutaan urheilusta, äkki- ja pomppulajit jäävät tietenkin urheilullisen toiminnan ulkopuolelle.
Miesten 1500 metrillä alku mentiin päälle neljän minuutin vauhtia ja loppu alle neljän minuutin vauhtia. Tässä armottomassa kiihdytyksessä kovin oli kovaa kuntoa hallikaudella esittänyt Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ajalla 3.52.47. Sundell saattaa hyvinkin hätyytellä mielimatkallaan 3.40-rajaa ensi kesänä, vetihän hän 200 hallikirnussa taannoin ajan 3.47.97. On myös muistettava, että viime kesänä hän juoksi ennätyksekseen niinkin mukavat lukemat kuin 3.44.14. Hopeisen mitskun verkkareidensa taskuun palkintojen jaon jälkeen sai tunkea Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (3.53.97). Salosen hallikausi on ollut melkoisen hyvä siihen nähden, että vielä marraskuussa hän harjoitteli sauvakävelyä kestävyyspitoisen kirmaamisen sijaan. Pronssia kotiinsa sai vietäväksi HKV:n edustaja, Yhdysvalloista isiemme maahan palannut Aki Nummela. Hänen aikansa oli 3.54.42. Hieman Nummelalle hävisi (3.54.63) viime kesänä läpimurtonsa kansalliselle mailerihuipulle tehnyt Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että viidenneksi, kuudenneksi ja seitsemänneksi sijoittuneet Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg (3.55.67), Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen (3.56.26) ja Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen (3.58.63) tulevat kesällä juoksemaan 1500 metriä alle 3.50. Piipponen sen jo viime kesänä tekikin ja Hamberg on rikkonut kyseisen rajan kolme vuotta sitten hallissa. Toki nämä kaverit tavoittelevat unelmissaan paljon muutakin kuin 3.50 alitusta. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka heidän on kestävyysjuoksun armottoman sällitämmättömässä maailmassa käyvä.
Naisten 1500 metrillä mentiin ensimmäinen 400 metriä samaa vauhtia kuin miesten kilvassa, mutta sitten naisilla alkoi alkuvauhti painaa. Voittajaksi tässä selviytymistaistelussa selvisi eurooppalaisesta mailista leipälajinsa löytänyt IK Falkenin Karin Storbacka ajalla 4.19.75. Paljoa hänelle eivät kuitenkaan jääneet muut mitalistit, Haminan Pontevan Kaisa Tyni (4.20.56) ja IF Nykarlebynejdenin Heidi Eriksson (4.21.47). Sen jälkeen tulikin suuri ero seuraavaksi sijoittuneeseen Karhulan Katajaisten Oona Kettuseen (4.27.15). Tämä nelikko alitti neljän ja puolen minuutin haamuisan rajan, mutta maaliin juoksi yhdeksän kilpailijatarta, mikä tarkoittaa sitä, että naaraat peittosivat osanottajamäärässään urokset kuin rokkarit humppamiehet.
Seuraavana päivänä Pirkkahallissa nähtii kaiken maailman hyppylajien pullistelijoita, ilveilijöitä ja huonoja amatöörinäyttelijöitä ilman paitaa, mutta toki kisoissa myös urheiltiin. Miesten 3000 metrillä oli 16 miestä tavoittelemassa onnistuneisuutta kuin Kanervan Ike sonnistuneisuutta. Kärkikolmikko mullistelikin täydessä sonnistuneisuudessa alle kahdeksan minuutin ja 20 sekunnin. Voittajaksi selvisi loppusuoran välienselvittelyssä Sjundeå IF:n vuoristokauris Jarkko Hamberg ajalla 8.17.35. Hän voitti samalla myös SM-hallien paras irvistys -kilpailun. Sekä 3000 metrillä että paras irvistys -kilpalussa hopeaa sai HKV:n Aki Nummela. Hän juoksi 8.18.23, mikä ennustaa selvähköä yhdeksän minuutin alitusta kesällä 3000 metrin esteissä. Huono irvistys ei ollut myöskään pronssia saaneella Seinäjoen Seudun Urheilijoiden miehellä Joonas Harjamäellä, joka latoi tuloksiselle taululle ajan 8.19.78. Estemiehelle meni myös seuraava sija, mikä on mahdollista päätellä siitä, että Naantalin Löylyn keltamustat värit Turun Urheiluliiton mustakeltaisiin väreihin vaihtanut Rami Tuokko oli maalin jälkeisessä kanveesissa neljäntenä 8.21.58 kuluttua lähtölaukauksesta. Viides oli saman seuran mies ja Itä-Suomen yliopiston kauhu Joonas Lehtinen (8.26.38). Vielä kuudeskin mies, Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen alitti kahdeksan ja puolen minuutin rajan. Hän näet latoi 3000 metriä aikaan 8.27.84.
Eipä ollut huono kilpa naistenkaan 3000 metriä, sillä siinä IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson teki tiluttelevaisen soolon. Hän ei peesalillut metriäkään, vaan veti kuin vauhkoontunut kenguru 10 kierrosta Pirkkahallin rataa aikaan 9.06.75. Hänen tämän hallikauden kunnollaan pitäisi kulkea esteet noin 9.30:een, jos estetekniikka on kuosissaan. Hopealle sijoittui jatkuville vastoinkäymisille jatkuvasti pitkää nenää näyttävä Joensuun Katajan Johanna Lehtinen, hyvällä ajalla hänkin (9.13.67). Jos Lehtisen jalat kestävät, hänet nähdään ensi kesänä Suomea edustamassa ainakin EM-kisoissa. Kolmanneksi kilvassa sijoittui nuori voima tai pikemminkin nuori voimatar, Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Hänen aikansa oli 9.29.46. Mitalisen kolmikon lisäksi mukaan muu nainen ei alittanut yhdeksän minuutin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 sekunnin rajaa, mutta seitsemän naistä riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt kymmenen tuskaista minuuttia.
Kuinka kävi sitten pika- ja kestojuoksun sekoituksessa 800 metrillä? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että Porin Yleisurheilun Tommi Sundell voitti kirissä muut ajallaan 1.53.47. Tiukille hänet kuitenkin pistivät Espoon Tapioiden Tuomo Salonen (1.53.56) ja Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas (1.53.86). Kilpa juostiin kahdessa erässä, sillä alkueriä ei paremman tekemisen puutteessa vaivauduttu järjestämään. Sundellin ja kumppaneiden kanssa eri erässä pinkonut Esbo IF:n Robet Rotkirch sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi ajalla 1.54.15 ja kisoissa kolme matkaa juossut HKV:n Aki Nummela viidenneksi tuloksella 1.54.39. Myös kokonaistuloksissa kuudenneksi sijoittunut Kristiinan Urheilijoiden eli Krisun Mikko Pellin raaka peli 1.55-muuria vastaan tuotti tulosta (1.54.70).
Naisten 800 metrillä HKV:n Suvi Selvenius ampaisi paukusta keulaan täynnä patoutunutta vauhti-intoa. Hän pysyikin keulassa lähes, mutta vain lähes maaliin asti. Metrin päässä maalissa Selveniuksen sivuutti Haminan Pontevain Kaisa Tyni. Hän leikkasi elektronisen maalikamerasäteen ajassa 2.09.42. Selveniuksen (2.09.45) jälkeen pronssille sijoittui Raision Kuulan Heidi Pappila (2.10.28), jolla oli loppusuoralla vielä seuraa Turun Urheiluliiton kaksikosta Venla (2.11.21) ja Aino (2.12.73) Paunonen. Heidän isänsä ja äitinsä ovat kuulemma joskus jotain juosseet. Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivistokin (2.12.74) saattoi maalissa onnitella itseään 2.13-alituksesta.
Niin olivat yleisen urheilun sisällä pidettävien lajien Suomen mestaruuskilpailut kilpailtu ja kohti etelän maita vie monen kestokoneen keväinen tie. Siellä hiotaan vauhtikestonopeuskestokestokesto sellaiseksi, että ennätykset rikkoutuvat olympiakesänä kuin kävyt oravan hampaissa.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)