Eteläkorealaiset ovat maratonhullua kansaa ja miksipä eivät olisi? Ovathan heidän maratonmiehensä voittaneet olympiakultaa vuosina 1936 (Kee Chung-Sohn), 1992 (Hwang Young-Cho), hopeaa vuonna 1996 (Lee Bong-Ju) ja pronssia vuonna 1936(Nam Sung Yong). Niinpä he laittoivat kunnolla paalua pöytään, jotta heidän pääkaupunkinsa Soulin maratonilla olisi kunnon rallatusta kehissä ja siellähän oli. Kävi nimittäin niin, että Kenian Wilson Loyanae oli tulessa kuin Molotovin coctail ja voitti 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostun 195 metrin kilvanjuoksun ajalla 2.05.37. On sanomattakin selvää, että se on Soulin maratonin reittiennätys. Loyanae oli kilvassa täysin piittaamaton tuskasta, mikä on mahdollista päätellä hänen väliajoistaan (5 km 14.56, 10 km 29.45, 15 km 44.46, 20 km 59.46, 25 km 1.14.46, 30 km 1.29.43, 35 km 1.45.14 ja 40 km 1.59.25). 35 kilometrin jälkeen vauhti siis kiihtyi huimasti ja lopun voittaja viiletti kuin tornado keskilännessä. Loyanale paransi aika lailla myös omaa ennätystään, joka ennen Soulin kilpaa oli 2.09.23.
Kukapa kilvassa tuli toiseksi? No, kukapa muu kuin Kenian James Kwambai ajalla 2.06.03. Hän ei tehnyt lähellekään omaa rekordiaan, sillä muutama vuosi sitten Rotterdamissa hän veti 2.04.27. Kwambai oli kuitenkin luultavasti kilvan jälkeen kohtalaisen tyytyväinen juoksuunsa, sillä pariin vuoteen maratoni ei ole ottanut häneltä oikein sujuakseen. Nyt kulkemattomuus oli poissa ja Kwambai sahasi maratonia halki, poikki ja pinoon kuin järkensä menettänyt metsuri.
Kolmantena maaliin ennätti Kenian kansalaisuutta tunnustava Eliud Kiptanui. 2.06.44 häneltä maratoniin kesti, mikä ei ole toissa vuonna 2.05.39 juoseen Kiptanuin oma rekordi, mutta kelpo veto kuitenkin maratonin maailmanmarkkinoilla. Loppukilometrit Kiptanui hakkasi kuin vailla kontrollia oleva timpuri.
Neljäntenä maalilinjan ylle vajosi herra nimeltään Philip Kimutai Sanga. Hänen kotomaansa on Kenia. Hän kulutti lähtölaukaukseta maaliin 2.06.51. Myöskään Sanga ei tehnyt omaa personaalista rekordiaan, sillä äijä on aiemmin leiponut 2.06.07. Joka tapauksessa hän höyläsi maratonia raivokkaasti kuin litran kahvia kitannut puuseppä.
Kilvan viides oli kenialainen veijari, nimeltään Felix Kipkemboi Keny tuoksella 2.07.31. Hänen juoksustaan ei voi olla muuta mieltä kuin että hän oli kova kuin Tex Willer kuulusteluissa. Keny teki myös oman ennätyksensä, sillä aiemmin hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.36. "Huh-huh, onneksi en päällittänyt rekordia", kuulivat jotkut Kenyn puhisivan täydessä maratonrekordihelpottuneisuudessa.
Kuudentana maalisen linjan ylitti Charles Munyeki. Hänen passinsa kannessa lukee "Kenya". Mikä hänen aikansa muka oli? No, ei sen kummempi kuin 99999999999999999999999 kertaa pelejä ja leikkejä kovempi 2.07.41. Charles jäi aavistuksen rekordistaan, joka on Soulin kilvankin jälkeen 2.07.06. Joka tapauksessa hän oli Soulissa iskussa kuin dynamiittipötkö nuotiossa.
Jairus Ondora Chanchaima -niminen kaveri Kenian demokraattisesta tasavallasta hörppi maalissa urheilullista juomaa seuraavana. Moni maratonfani oli sitä mieltä, että poika on urheilullisen juomansa ansainnut. Jos juoksee maratonin läpi ajassa 2.07.43, niin jos ei mies voi sen jälkeen voi juoda urheilullista juomaa, niin koska sitten?
Kilvan kahdeksanneksi paras ei ollutkaan kenialainen. Ei suinkaan, vaan hänen kotimaansa on Eritrea. Kuka tahansa maratonsälli ei kyseessä ollutkaan, vaan jo vuonna 2008 maataan Pekingin olympiamaratonilla edistanut Yonas Kifle. Tällä kertaa hän laukkaloikkasi maratonin ajassa 2.08.51, mikä ei suinkaan ole miehen ennätys, mutta saattaa hyvinkin riittää näytöksi Eritrean olympiakomitealle Lontooseen. On selvää, että maratonin jälkeisillä päiväunilla Kifle alkoi haaveilemaan olympiamaratonista kuin poika naapurintytöstä. Muita kilvassa ei sitten alittanutkaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin rajaa.
Soulin naisten kilvan voitto meni miesten tapaan itäiseen Afrikkaan. Maa oli kuitenkin eri, sillä voittaja Tadese Feyse tunnustaa Etiopian värejä. Hän juoksi maraisen tonin ajassa 2.23.26, joten jos joku sanoo hänen tulostaan waterlooksi, niin on väärässä kuin käyristetty vatupassi.
Etiopia sai kilvassa kaksoisvoiton, sillä toiseksi tuli Askale Tafa Magarsa. Hän juoksi 2.25.29, mikä on aika lailla perusveto hänen tasoisellaan maratonhipsuttarelle. Toki hän sahasi 42,195m kuin hallinnasta riistäytynyt metsäkone.
Kolmanneksi naaraiden maratonmittelössä tuli USA:n Serena Burla ajalla 2:28:27. Hän alitti ensimmäistä kertaa urallaan kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 minuutin rajan. Häntä tosin varmaan korpesi hieman se, että hän ei aivan pystynyt laukkaamaan 42 kilometriä ja 195 metriä 3.30 minuuttia kilometriä kohden. No, todennäköisesti häntä ei kuitenkaan korvennut se yhtään, koska amerikkalaisena hän ei tiedä kilometreistä mitään, vaan laskee mailivauhtejaan into piukassa veisaamatta viis siitä, että suurimmassa osassa maapallon maista maileista ei tiedetä mitään, vaan lasketaan kilometrivauhteja into piukassa. Oli asia niin tai näin, jotkut maratofanit olivat kuulevinaan loppukilometreillä Burlan hengityksen vinkuvan kuin kapiaisen varusmiehille.
Kilvan viimeinen 2.30 alittaja oli isäntämaan edustaja Kim Sung Eun ajalla 2.29.53. Hän joutui kirimään 42 kilometrin paalulta maaliin hampaat irvessä, jotta ei tulisi päällitystä. On ilmeisen selvää, että koska päällitys oli noinkin lähellä, Sung Eun kieriskeli maalilinjan jälkeisessä kanveesissa hyvän tovin. Tämä on siinä mielessä sivuseikka, että kun nainen alittaa maratonilla 2.30 on selvää, että hän on karaistunut kuin auringonpalvoja Barentsinmerellä.
[iaaf.org & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti