Seitsemän alle 2.08 Soulin maratonilla

Eteläkorealaiset ovat maratonhullua kansaa ja miksipä eivät olisi? Ovathan heidän maratonmiehensä voittaneet olympiakultaa vuosina 1936 (Kee Chung-Sohn), 1992 (Hwang Young-Cho), hopeaa vuonna 1996 (Lee Bong-Ju) ja pronssia vuonna 1936(Nam Sung Yong). Niinpä he laittoivat kunnolla paalua pöytään, jotta heidän pääkaupunkinsa Soulin maratonilla olisi kunnon rallatusta kehissä ja siellähän oli. Kävi nimittäin niin, että Kenian Wilson Loyanae oli tulessa kuin Molotovin coctail ja voitti 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostun 195 metrin kilvanjuoksun ajalla 2.05.37. On sanomattakin selvää, että se on Soulin maratonin reittiennätys. Loyanae oli kilvassa täysin piittaamaton tuskasta, mikä on mahdollista päätellä hänen väliajoistaan (5 km 14.56, 10 km 29.45, 15 km 44.46, 20 km 59.46, 25 km 1.14.46, 30 km 1.29.43, 35 km 1.45.14 ja 40 km 1.59.25). 35 kilometrin jälkeen vauhti siis kiihtyi huimasti ja lopun voittaja viiletti kuin tornado keskilännessä. Loyanale paransi aika lailla myös omaa ennätystään, joka ennen Soulin kilpaa oli 2.09.23.

Kukapa kilvassa tuli toiseksi? No, kukapa muu kuin Kenian James Kwambai ajalla 2.06.03. Hän ei tehnyt lähellekään omaa rekordiaan, sillä muutama vuosi sitten Rotterdamissa hän veti 2.04.27. Kwambai oli kuitenkin luultavasti kilvan jälkeen kohtalaisen tyytyväinen juoksuunsa, sillä pariin vuoteen maratoni ei ole ottanut häneltä oikein sujuakseen. Nyt kulkemattomuus oli poissa ja Kwambai sahasi maratonia halki, poikki ja pinoon kuin järkensä menettänyt metsuri.

Kolmantena maaliin ennätti Kenian kansalaisuutta tunnustava Eliud Kiptanui. 2.06.44 häneltä maratoniin kesti, mikä ei ole toissa vuonna 2.05.39 juoseen Kiptanuin oma rekordi, mutta kelpo veto kuitenkin maratonin maailmanmarkkinoilla. Loppukilometrit Kiptanui hakkasi kuin vailla kontrollia oleva timpuri.

Neljäntenä maalilinjan ylle vajosi herra nimeltään Philip Kimutai Sanga. Hänen kotomaansa on Kenia. Hän kulutti lähtölaukaukseta maaliin 2.06.51. Myöskään Sanga ei tehnyt omaa personaalista rekordiaan, sillä äijä on aiemmin leiponut 2.06.07. Joka tapauksessa hän höyläsi maratonia raivokkaasti kuin litran kahvia kitannut puuseppä.

Kilvan viides oli kenialainen veijari, nimeltään Felix Kipkemboi Keny tuoksella 2.07.31. Hänen juoksustaan ei voi olla muuta mieltä kuin että hän oli kova kuin Tex Willer kuulusteluissa. Keny teki myös oman ennätyksensä, sillä aiemmin hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.36. "Huh-huh, onneksi en päällittänyt rekordia", kuulivat jotkut Kenyn puhisivan täydessä maratonrekordihelpottuneisuudessa.

Kuudentana maalisen linjan ylitti Charles Munyeki. Hänen passinsa kannessa lukee "Kenya". Mikä hänen aikansa muka oli? No, ei sen kummempi kuin 99999999999999999999999 kertaa pelejä ja leikkejä kovempi 2.07.41. Charles jäi aavistuksen rekordistaan, joka on Soulin kilvankin jälkeen 2.07.06. Joka tapauksessa hän oli Soulissa iskussa kuin dynamiittipötkö nuotiossa.

Jairus Ondora Chanchaima -niminen kaveri Kenian demokraattisesta tasavallasta hörppi maalissa urheilullista juomaa seuraavana. Moni maratonfani oli sitä mieltä, että poika on urheilullisen juomansa ansainnut. Jos juoksee maratonin läpi ajassa 2.07.43, niin jos ei mies voi sen jälkeen voi juoda urheilullista juomaa, niin koska sitten?

Kilvan kahdeksanneksi paras ei ollutkaan kenialainen. Ei suinkaan, vaan hänen kotimaansa on Eritrea. Kuka tahansa maratonsälli ei kyseessä ollutkaan, vaan jo vuonna 2008 maataan Pekingin olympiamaratonilla edistanut Yonas Kifle. Tällä kertaa hän laukkaloikkasi maratonin ajassa 2.08.51, mikä ei suinkaan ole miehen ennätys, mutta saattaa hyvinkin riittää näytöksi Eritrean olympiakomitealle Lontooseen. On selvää, että maratonin jälkeisillä päiväunilla Kifle alkoi haaveilemaan olympiamaratonista kuin poika naapurintytöstä. Muita kilvassa ei sitten alittanutkaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin rajaa.

Soulin naisten kilvan voitto meni miesten tapaan itäiseen Afrikkaan. Maa oli kuitenkin eri, sillä voittaja Tadese Feyse tunnustaa Etiopian värejä. Hän juoksi maraisen tonin ajassa 2.23.26, joten jos joku sanoo hänen tulostaan waterlooksi, niin on väärässä kuin käyristetty vatupassi.

Etiopia sai kilvassa kaksoisvoiton, sillä toiseksi tuli Askale Tafa Magarsa. Hän juoksi 2.25.29, mikä on aika lailla perusveto hänen tasoisellaan maratonhipsuttarelle. Toki hän sahasi 42,195m kuin hallinnasta riistäytynyt metsäkone.

Kolmanneksi naaraiden maratonmittelössä tuli USA:n Serena Burla ajalla 2:28:27. Hän alitti ensimmäistä kertaa urallaan kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 minuutin rajan. Häntä tosin varmaan korpesi hieman se, että hän ei aivan pystynyt laukkaamaan 42 kilometriä ja 195 metriä 3.30 minuuttia kilometriä kohden. No, todennäköisesti häntä ei kuitenkaan korvennut se yhtään, koska amerikkalaisena hän ei tiedä kilometreistä mitään, vaan laskee mailivauhtejaan into piukassa veisaamatta viis siitä, että suurimmassa osassa maapallon maista maileista ei tiedetä mitään, vaan lasketaan kilometrivauhteja into piukassa. Oli asia niin tai näin, jotkut maratofanit olivat kuulevinaan loppukilometreillä Burlan hengityksen vinkuvan kuin kapiaisen varusmiehille.

Kilvan viimeinen 2.30 alittaja oli isäntämaan edustaja Kim Sung Eun ajalla 2.29.53. Hän joutui kirimään 42 kilometrin paalulta maaliin hampaat irvessä, jotta ei tulisi päällitystä. On ilmeisen selvää, että koska päällitys oli noinkin lähellä, Sung Eun kieriskeli maalilinjan jälkeisessä kanveesissa hyvän tovin. Tämä on siinä mielessä sivuseikka, että kun nainen alittaa maratonilla 2.30 on selvää, että hän on karaistunut kuin auringonpalvoja Barentsinmerellä.

[iaaf.org & raasto.com]

Hirvittävää rallatusta ympäri maailman maantiekisoissa

Sunnuntai on ollut yksi tasokkaimmista maantiejuoksun historiassa. Kovia tuloksia on rallateltu ympäri planeettaamme hirveänä laumana. Aloitetaan Lissabonista. Kuten raasto.com jo aiemmin päivällä mainitsi, Eritrean Zersenay Tadese juoksi Lissabonissa uuden puolimaratonin ME:n (58.23), joten entisen ennätysmiehen Samuel Wanjirun veri varmaan huutaa kostoa tulevalla Lontoon maratonilla. Lisabonin kisassa myös Sammy Kitwara, kotimaa Kenia juoksi alle tunnin. Kolmas (1.00.03) oli Emmanuel Mutai, viime vuoden maratonin MM-hopeapoika, kotimaa Kenia. Kuudennelta sijalta (1.00.33) löydämme kovanpuoleisen maantiehirviön, nimeltään Jaouad Gharib, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari ja vuoden 2008olympiahopeamies. Maratonkone Gharib osoitti nopeutena olevan kohtalaisessa kuosissa tulevaa Lontoon maratonia ajatelen, mutta tunnnin puolikkaan kunnossa on syytä ollakin, kun Lontossa tullaan todennäköisesti paahtamaan maratonin eka puolikas aikaan 1.01 ja osia. Espanjan Jose Manuel Martinez (1.02.52, sijoitus 12.) oli paras kotimantereemme edustaja. Joskus kisoja Turun Urheiluliitonkin merkki paidassaan juossut Kenian Silas Sang juoksi 1.02.57 ja ylitti maalisen linjan heti Martinezin jälkeen.

Naisissa taso ei ollut miesten kaltainen, sillä vain Kenian Peninah Arusei alitti 1.10 ajallaan 1.08.38. Toiseksi sijoittunut Etiopian Askale Tafa hävisi reilusti (1.10.46). Näyttää siltä, että hallitsevan maratonin olympiavoittajan, Romanian Constantina Ditan parhaat juoksun on juostu, sillä hänellä on ollut voittoisan olympiamaransa jälkeen päällä 100 % kulkemattomuus. Tällä kertaa aikaa kului 1.14.39 ja sijoitus oli yhdeksäs.

Puolikkaalla kilpailtiin myös USA:ssa, tarkemmin sanoen New Yorkissa. Sellä voiton vei Kenian Peter "Kamis" Kamais alle tunnin ajalla (59.53). Sen sijaan seuraavaksi sijoittuneet, Kenian Moses Kogen Kipkosgei (1.00.38) ja USA:n Mohamed Trafeh (1.00.39) päällittivät tunnin. Etiopian Heile Gebrselassie ei tällä kertaa maalia nähnyt.

Naisten kilpa oli silkka Britannian Mara Yamauchin ja USA:n Deena Kastorin otatus, jossa viime vuoden MM-maratonilta loukkaantunmisen takia vetäytymään joutunut Yamauchi vei voittoisan voiton ajalla 1.09.25. Kastor sitä vastoin vajosi maalin jälkeiseen kanveesiin ajalla 1.09.43. Eipä hullummin juossut myöskään Meksikon Madai Perez, päätelleen siitä, että kello ei ehtinyt käydä armotonta kieltään kuin vaivaiset 1.09.45 ennen kuin Perez oli maalissa.

Kovaa painettiin täysimittaista maratonia Etekä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Siellä voittajasi rynnisti aiemmin aika lailla tuntematon sälli, Sylvester Teimet ajalla 2.06.49. Myös toiseksi sijoittunut Gilbert Kirwa alitti kovanlaisen rajan 2.07 juostessaan 2.06.59. Kukan ei voi vakavalla naamalla sanoa myöskään kolmanneksi sijoittuneen Paul Kiruin aikaa (2.07.35) huonoksi. Näiden lisäksi myös neljäntenä maalilinjan ylle vaipunut David Kiyeng (2.09.00) alitti 2.10. Kaikkien edellä mainittujen kotimaa on yllättäen Kenia.

Naisten maralla kuningatar oli Etiopian Amane Gobena ajalla 2.24.13. Varsin mukavaa kyytiä 42 kilometriä + 195 metriä pisteli myös toiseksi sijoittunut, vuoden 2007 MM-hopeamitalisti ja vuoden 2008 olympiapronssinaaras, vuonna 2007 Lontoon maratoninkin voittanut Chunxiu Zhou (2.25.01), kotimaa Kiina. Kolmenneksi maaliin säntäsi Kenian Caroline Kilel ajalla 2.26.58. Kilvan viisi parasta alittivat naisille nykyisin jo hyvinkin tavanomaisen 2.30-rajan.

Ooolrait, kuinka sitten kävi Rooman maratonilla, missä joidenkin mielestä juoksijoiden jalkojen alla on liikaakin mukulaista kiveä tekemässä maratonista vieläkin haasteellisemman kuin se todellisuudessa onkaan? No, sielläpä voittoon nelisti Etiopian Siraj Gema ajalla 2.08.39. Kunnioitaakseen 50 vuotta sitten Rooman olympiamaratonilla paljain jaloin maratonvoittoon juossutta maanmiestään Abebe Bikilaa, Gema juoksi viimeiset 300 metriä paljain jaloin. Kaksi seuraavaa sijoitusta menivät Keniaan, sillä Benson Barus laukkasi siihen malliin, että maalilinja ylittyi hänellä 2.09.00 lähtölaukauksesta, eikä Nixon Machichimilläkään siihen mennyt kuin 2.09.08. Myös neljänneksi sijoittunut Etiopian Kedir Fikadu (2.09.15) ehti maaliin ennen 2.10 täyttymistä.

Naisten kilvassa Etiopia otti kolmoisvoiton Firehiwot Dadon (2.25.28), Haile Kebebushin (2.25.31, näköjään Haile voi olla Etiopiassa myös naisen nimi)ja Mare Dibaban(2.25.38)ravaamattarena.

Maraton juokstiin tänään myös Los Angelesissa, USA:ssa. Siellä voittajan kotimaaksi muodostui Kenia, sillä Wesley Korir -niminen veijari ehätti ensimmäisenä maaliin juosten maratonin mittaisen kilpareitin läpi ajassa 2.09.19. Toiseksi sijoittui vanha radan tahkoaja, mutta viime vuodet maratonilla viihtynyt ja hyvin sillä viihtynytkin Richard Limo (2.09.48). Limo tulee muuten Keniasta. Kolmanneksi juoksi, jos oli juostakseen Paul Samoei, ilmeisesti Keniasta, 2.09.54 kuluttua lähtökäskystä.

Naisten kilvan paras, ykkönen ja voittaja, vain paras, ykkönen ja voittaja, eikä mikään muu kuin paras, ykkönen ja voittaja oli Edna Kiplagat ajalla 2.25.38. Hän on muuten kenialainen. Toiseksi sijoittui Teyba Naser Etiopiasta laukaten 2.26.20. Kuka oli sitten kolmes? No kukapa muukaan kuin itäisestä naapurimaastamme maratonkilpailuihin ponnistava Silvia Kvortsova (2.27.20).

Huh-Huh. Olipa melkoinen maantiepäivä tänään maailmalla. Ai niin, Kenian Filomena Cheyech muuten juoksi naisten puolimaratonin Japanin mastaruuskisoissa ajan 1.09.01, voittaen viime vuoden maratonin MM-hopeanaisen Yoshimi Ozakin (1.10.06) selvästi.

Ähäkutti, eipä loppunutkaan maantieilotulitus tähän. Italiassa Stramilanon puolimaratonilla nimittäin Kenian Moses Mosop Cheruyot tuli, näki ja juoksi 59.20. Silas Kipruto -niminen kolli veti perässä 59.39, mutta kolmanneksi sijoittuneella Limo Philemon Kimelillä "kesti" jo päälle tunnin (1.00.34).Naisten kilvassa Kenian Jane Kiptoo Jepkosgei alitti ainoana 1.10, juostessaan maaliin 1.09.52 kuluttua lähdöstä. Maratonin olpympianelonen, Kiinan Zhu Xiaolin päällitti niukasti 1.10 (1.10.07).

[iaaf.org, lamarathon.com, stramilano.it & raasto.com]

Vanha kunnon Lee Bong-Ju leipoi 2.16 Soulissa

Viime sunnuntain (15.3.) Soulin maratonin voitti Kenian Moses Arusei ajalla 2.07.54. Merkille pantavampaa tuossa kilvassa varsinkin eteläkorealaisille oli kuitenkin se, että heidän suuri sankarinsaLee Bong-Ju (tänä vuonna 39 v.) oli kilvan 14. ajalla 2.16.46. Oliko tuo Bong-Ju:n pitkän uran päätöskilpailu, miettii moni kutiseva pala kurkussaan ja roska silmässään.

Lee Bong-Ju nousi pinnalle vuonna 1994 juoksemassa Bostonissa 2.09.57. Atlantan olympiakisoissa vuonna 1996 hän juoksi hopeaa tiukassa taistelussa Etelä-Afrikan Josiah Thugwanen ja Kenian Eric Wainainan kanssa. Siinä kyydissä mm. edellisen vuoden maailmanmestari, Espanjan Martin Fiz oli kevyttä poikaa. Aiemmin olympiavuoden keväällä Bong-Ju oli vielä hävinnyt Kyongjun maratonila niukasti Fizille ajoin 2.08.25-2.08.26. Loppuvuodesta hän voitti vielä Fukuokan maratonin (2.10.48).

Olympiahopeansa jälkeen Bong-Justa tuli suuri sankari kotimaassaan. Seuraavien vuosien aikana hän paukutti maratonilla huipputuloksia juoksemalla mm. vuonna 1998 Rotterdamissa 2.07.44 ja vuonna 2000 Tokiossa 2.07.20. Hän lähti Sydneyn olympiamaratonille vuonna 2000 suurin toivein, mutta joutui tyytymään siellä täydellisessä kulkemattomuudessaan sijaan 24. Joukukuussa hän kuitenkin oli taas kohtalaisessa iskussa sijoittuessaan toiseksi Fukuokassa ajalla 2.09.04.

Seuraavana vuonna hän oli taas maratonin kimpussa, vaikka keskeyttikin Edmontonin MM-maratonilla. Keväällä hän voitti Bostonin maratonin (2.09.43) ja joulukuussa hän juoksi Milanossa 2.09.11. Vuonna 2002 hän palasi jälleen Bostoniin, mutta tällä kertaa hän jäi ajallaan 2.10.30 aika kauaksi voittoon nelistäneestä Kenian Rodgers Ropista (2.09.02). Samana vuonna hän voitti Aasian kisojen maratonin.

Vuonna 2003 Bong-Ju päätti juosta Lontoossa ja hyvin hän siellä juoksikin. Aikaa lähdöstä kului 2.08.10 kunnes hän oli maalissa. Se riitti kuitenkin kovatasoisessa kilvassa vasta 7. sijaan. Samana vuonna Pariisin MM-maratonilla Bong-Ju oli 11. ajalla 2.10.38. Hän tähtäsi vuoden 2004 Ateenan olympiamaratonille kuin herkeämätön kerkeämätön ja juoksikin Soulissa maaliskuussa 2.08.15, mutta itse olympialaisista hänen käteensä jäi 14. sija.

Kahtena seuraavana vuonna Bong-Ju juoksi hänelle keskinkertaisia tuloksia, vuonna 2005 Berliinissä 2.12.19 ja vuonna 2006 Soulissa 2.10.49. Toki hän jälkimmäisenä vuonna otti toisen Aasian kisojen voittonsa. Sitten, vuonna 2007 Bong-Ju vetäisi vielä yhden huippujuoksun voittamalla Soulissa ajalla 2.08.04. Samana vuonna hän täytti 37. Hän tähtäsi Pekingin olympialaisiin ja sinne myös pääsi, mutta Pekingistä tuliaisina oli vain 28. sija täydessä maratonpettyneisyydessä.

Urallaan Lee Bong-Ju on juossut maratonin 10 kertaa alle 2.10, mikä on aika äijämäinen sarja. Hänen ensimmäisellä ja viimeisimmällä 2.10 alituksillaan on väliä 13 vuotta. Tämä kertoo sen, että hän ei todellakaan ollut mikään maratonin tähdenlento. Saapa nähdä, jatkaako tämä veijari vielä uransa, vai ovatko hänen maratoninsa nyt juostu.

Lee Bong-Jun (s. 1970) 2.10-alitukset maratonilla

2.07.20 (2.) Tokio 13.2.2000
2.07.44 (2.) Rotterdam 19.4.1998
2.08.04 (1.) Soul 18.3.2007
2.08.10 (7.) Lontoo 13.4.2003
2.08.15 (5.) Soul 14.3.2004
2.08.26 (2.) Kyongju 24.3.1996
2.09.04 (2.) Fukuoka 3.12.2000
2.09.11 (4.) Milano 2.12.2001
2.09.43 (1.) Boston 16.4.2001
2.09.57 (11.) Boston 18.4.1994

[Raasto.com]