tiistai 5. kesäkuuta 2012

Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 9 – Kumoaako maratonkeskittyneisyys maratonolevinaanolevaisuuden?


Maratonjuoksu asettaa harjoittajalleen omanlaisiaan fyysisiä ja henkisiä vaatimuksia. Maratonilla ei vetele pikajuoksijoiden harjoittama uhoaminen ja pullistelu ennen kilpaa ja lähtöviivalla, koska se vie turhaa energiaa ja kuten jokainen maratonin täpöillä juossut tietää, maraton vaatii ihmiskehosta kaikki mahdolliset voimavarat. Maratoonaria ei hyödytä yhtään, jos hän on täydessä raivossa ja uhossa ennen maratonkilpaa, koska maraton suorituksena ei vaadi lyhytkestoista räjähtävää voimantuottoa, kuten lyhytkestoiset äkkilajit. Päinvastoin, jos maratoonari on täydessä aggressiossa ennen kilpaa, hän hyytyy jo ennen puolta matkaa ja tuloksena on 100 prosenttisen varmasti maratonwaterloo. Niinpä maratoonarit eroavat ihmistyyppinä aika lailla esimerkiksi pikajuoksijoista ja muista äkkilajien edustajista.

Maratonin luonteesta johtuu, että lajin pariin eivät yleensä hakeudu lyhytjännitteiset, levottomat, keskittymiskyvyttömät ja pitkän tähtäyksen suunnittelua vieroksuvat poukkoilijat. Samoin ulkonäkökeskeiset narsistiset pullistelijat ja väkivaltaiset uhoajat loistavat yleensä maratonkilvoista poissaolollaan. Maratoonarit ovat keskimäärin hyvinkin pitkäjänteistä, turhaa mölyä ja pintaliitoa välttävää porukkaa. He ovat usein vaatimatonta väkeä, jatkuvaa hälinää ja joukkoa ympärilleen kaipaamattomia puurtajia, jotka antavat jalkojensa puhua puolestaan. Koska maraton on kuitenkin ihmiskeholle äärimmäisen kova rasitus ja koska se herättää harjoittajassaan suuria tunteita, jotkut maratoonarit unohtavat maratonnöyryyden ja he sortuvat maratonolevinaanolevaisuuteen.

Maratonolevinaanolevaisuus tarkoittaa perusteetonta kerskailua omilla maratonsuorituksilla. Maratonoleviaanolevaisuudella on muutamia tunnuspiirteitä. Ensinnäkin maratonolevinaanolevaisuudessa ei yleensä olla ennen elämän ensimmäistä maratonia, mutta toisesta maratonista alkean maratonolevinaanolevaisuuteen taipuvaisilla on möly päällänsä ja 50 maratonin jälkeen möly vasta suuri on. Sen sijaan maratonien laadulla ei ole väliä. Toiseksi maratonlevinaanolevaisuus on tyypillisempää maratonin jälkeen kuin ennen maratonia, johtuen ennen kisaa tunnettavasta maratonpelkääväisyydestä. Toki jotkut ovat maratonlevinaanolevaisuudessa myös ennen maratonia. Kolmanneksi, maratonolevinaanolevaisuus on prosentuaalisesti selvästi yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. Neljänneksi, mitä vähemmän on aihetta maratonolevinaanolevaisuuteen, sitä tyypillisemmin ollaan maratonolevinaanolevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että niiden, joilla tulosten puolesta saattaisi olla aihetta maratonolevinaanolevaisuuteen, ei tarvitse olla maratonolevinaanolevaisuudessa, koska tulokset puhuvat puolestaan. He eivät ole maratonolevinaanolevaisuudessa, koska he ovat.

Tyypillisin esimerkki maratonolevinaanolevaisuudesta on maratonin 3-5 tuntiin juossut mieshenkilö tai joukko mieshenkilöitä, jotka puhuvat lentokoneessa tai muissa julkisissa tiloissa suureen ääneen, että kaikki vähän kauempana olijatkin varmasti kuulevat, kuinka ”he jäpittivät viiteen tuntiin, vaikka jalka oli aivan paskana” tai ”kuinka he ovat juosseet jo ainakin 50 maratonia” tai ”30 kilometrin kohdalla olin aivan puhki, mutta taas tuli vedettyä neljään tuntiin." Toinen tyypillinen piirre maratonolevinaanolevaisille on oman harjoittelun jatkuva vähättely tyyliin ”en oo treenannu paljoakaan, ei oo tullu juostua pitkiä lenkkejä, mutta taas tuli maratoni vedettyä”. Kolmas piirre maratonolevinaanolevaisilla on toisten juoksijoiden vammojen vähättely. Jos joku joutuu jättäytymään maratonkilvasta pois vamman takia tai keskeyttämään vamman takia, maratonolevinaanolevainen saattaa sanoa: ”kyllä sillä vammalla pystyy juoksemaan, minullakin oli sinä ja sinä vuonna akilles aivan hajalla, mutta vedin hirveillä kivuilla maratonin läpi”. Jos kuuluvin maratonolevinaanolevaisten porukka on julkisissa tiloissa maratontuloksiaan huutava miesporukka, näkyvimpiä maratonolevinaanolevaisia ovat puolestaan sellaiset yritysjohtajat ja poliitikot, jotka taatusti vähintään joka toisessa heistä kertovassa lehtihaastattelussa muistavat kertoa maratontuloksistaan, vaikka haastattelu koskisi heidän työasioitaan.

Maratonolevinaanolevaisuudella on myös taipumus murentaa maratonkeskittyneisyyttä. Tämä johtuu siitä, että huomio kiinnittyy silloin maratonin kannalta vääriin asioihin. Kun juoksija on täydessä maratonolevinaanolevaisuudessa, hän on myös täydessä maratonkeskittymättömyydessä. Jos henkilö on puolestaan täydessä maratonkeskittyneisyydessä, hän ei voi olla maratonolevinaanolevaisuudessa, koska täysi maratonkeskittyneisyys kumoaa maratonolevinaanolevaisuuden. Täyden maratonkeskittyneisyyden maratonolevinaanolevaisuuden kumoava vaikutus ulottuu myös maratonin jälkeiseen aikaan, jolloin maratonkeskittyneisyys on antanut juoksijalla maratonnöyryyttä, jolloin maratonolevinaanolevaisuus ei pääse juoksijaan käsiksi edes maratonin jälkeen. Juoksija ei ole maratonolevinaanolevaisuudessa edes silloin, jos hän on maratononnellisuudessa, koska maratononnellisuutta ei ole mahdollista saavuttaa ilman maratonkeskittyneisyyttä, joka puolestaan kumoaa maratonolevinaanolevaisuuden. On tärkeää muistaa, että juoksija voi aidosti iloita maratontuloksistaan esimerkiksi ystäviensä ja tuttaviensa kanssa ja olla tyytyväinen maratontuloksiinsa ilman maratonolevinaanolevaisuutta.  

[Z]

Ei kommentteja: