Raasto.comin Kalevan Kisaraportti 2013

Tänä vuonna yleisurheilun Suomi Finlandin mestaruuskilpailut, joita myös Kalevan Kisoiksi kutsutaan, järjestettiin Vaasassa. Kyseinen kaupunki ei ollut ensi kertaa järjestämässä moisia mittelöitä, sillä lähihistoriassa näin on tapahtunut vuosina 1986 ja 2004. Vuoden 1986 kisoista kestofaneille jäi mieleen ensinnäkin Porvoon Urheilijoiden Ari Suhosen tuplamestaruus 800 ja 1500 metrillä. Jälkimmäinen mestaruus ei kylläkään tullut Suhoselle helpolla, sillä Pakilan Visan Harri Hänninen veti sellaisen 600 metrin kirin, että se laittoi Suhosen konttaamaan maalissa. Vuotta myöhemmin Suhonen juoksi 1500 metriä 3.36.88 ja kolme vuotta myöhemmin 800 metriä 1.44.10. Hänninen puolestaan juoksi kolme vuotta Vaasan jälkeen 10 000m 28.00.74, vuosi siitä 5000m 13.28.22 ja siitä taas kaksi vuotta eteenpäin hän oli olympiamaratonilla 11. Viimeksi mainittu on suomalaiselle kestävyysjuoksijalle nykyajan äärimmäisen kovassa kilpailussa niin kova saavutus, että sitä on ihmisjärjen vaikea käsittää. 

 

Vuoden 1986 Vaasan Kalevan Kisoista kestofaneille jäi mieleen myös Porvoon Urheilijoiden Tommy Ekblomin tuplamestaruus 5000 metrillä ja esteissä ajoin 13.37.70 ja 8.28.12. Monet kestofanit riemuitsivat, kun hän kukisti vitosen kisassa dopinginkilpailukiellon jälkeen kilpakentille palanneen Martti Vainion, joka ennen kisoja oli leiponut kympin 27.44.57. Eipä Vaasan kisoista kulunut kuin reilu vuosi, niin Ekblom veti New Yorkin maratonilla ajan 2.12.31 ja sijoittui moisessa ”pikkukilvassa” viidenneksi.

Vuoden 2004 kisoissa kestofanit puolestaan ihastelivat Turun Weikkojen Kirsi Valastin menoa, sillä hänen 5000 metrin voittoaikansa oli 15.40.43. Vain pari päivää aiemmin Valasti oli juossut Lontoossa kehiin niinkin mukiin menevän tuloksen kuin 15.10.52. Myös Turun Urheiluliittoa silloin edustaneen ja silloin Johanna Risku -nimeä käyttäneen Johanna Lehtisen 1500 metrin voittoaika 4.15.49 oli oiva, tosin samana vuonna hän oli juossut mielimatkansa 4.07:ään ja seuraavana vuonna hän veti sen 4.06.85.

Se muisteloista ja takaisin tähän päivään. Tänä vuonna maamme mestaruuskisoissa siniristilipun liehuessa salossaan miesten 800 metrin voiton vei kahden edellisvuoden tapaan IK Falkenin Niclas Sandells ajalla 1.51.93. Kun kiri alkoi, Sandells nakutti kuin ilokaasuletkuun kytketty naulapyssy, eikä sellaiseen kukaan pystynyt vastaamaan. Hopeaa sai Espoon Tapiot kotiseurakseen tunnustava ”Suomen Symmondsi” Tuomo Salonen 1.53.04 kuluttua lähtölaukauksesta, vaikka mies kutsuukin itseään Espoon Borzaksi. Jos jonkun mitali Vaasassa oli ansaittu, se oli Salosen, sillä kahtena aiempana vuonna hän oli joutunut seuraamaan Kalavan Kisat katsomosta täydessä pettyneisyydessä jalan murruttua kesken kilpailukauden juoksukelvottomaan kelvottomuuteen. Näistä musertavista takaiskuista huolimatta Salonen jaksoi taistella sauvakävelyn kautta tiensä takaisin juoksijoiden kirjoihin ja vieläpä parempaan kuntoon kuin koskaan. Pronssi kaulassaan kilpailun jälkeisestä palkintojen jaosta puolestaan poistui Suomen 800 metrin tulevaisuus, Ville Lampinen, kotiseura KU-58. Ennen 19-ikävuotta juostu 400 metrin aika 48.50 kuvaa miehen mahdollisuuksia 800 metrillä. Vielä sekunti pois 400 metrin ajasta ja lisää kestoa koneeseen, niin silloin on mahdollisuuksia jopa 1.44-1.45-aikoihin. Niitä tuloksia vetämällä alkaa taskuihin tulla myös aika lailla tuohta kansainvälisissä mittelöissä. Ansiokkaasti tiensä finaaliin ja siinä seitsemännelle sijalle (1.55.29) raivasi Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas, joka oli 800 metrin finaalissa myös edellisissä Vaasan Kalevan Kisoissa vuonna 2004. Silloin tuloksena oli viides sija 1.53.34 kuluttua lähtölaukauksesta. 

Kuinka tällä kertaa kävi naisten 800 metrin kilvassa? No kuinkapa muutenkaan kuin siten, että nuori voima Turun Urheiluliiton Johanna Matintalon muodossa nelisti vastustamattomaan voittoon ajalla 2.08.71. Matintalo veti kisassa molemmat kierrokset suunnilleen samaan vauhtia, sillä 400 metrin väliaika oli 1.04.32. Hyvin Porvoon Urheilijoiden maileriperinteitä puolusti hopealle sijoittunut Sara Kuivisto, jonka maalikamera näki saavuttaneen maalisen linjan ajassa 2.09.19. Kolmas ja samalla viimeinen 2.10 -alittaja kilvassa oli Haminan Pontevan Kaisa Tyni. Hän sai kaksi kierrosta ratajuoksua päätökseen ajassa 2.09.86. Valitettavasti naisten 800 metrillä ei vähäisen osanottajamäärän vuoksi tarvittu alkueriä. Valitettavaa tämä on siksi, että alkuerät kuuluvat mestaruuskilpailujen luonteeseen kuin tappaminen armeijaan. 

Miesten 1500 metriä oli jännittävyydessään kutkuttavainen kilpailu, jossa kilpailijat luottivat kiriinsä kuin lännenmies kuudesti laukeavaan. Niinpä 400 metrin väliaika oli 1.12.35 ja 800 metriin kului 2.24.13. Tällaisessa vauhdissa juoksijat luonnollisesti pakkautuvat tiiviiksi kuin liian vähän vettä saanut puuro, jolloin riskinä on se, että ennen pitkää yksi tai useampi juoksija on radalla kumollaan juoksijain etsiessä paikkaansa tahdinmuutosta kytätessään. Nyt kaatumisen uhriksi joutui valitettavasti useampikin mies. Taktisesti hienon juoksun teki Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen, joka hyökkäsi kärkeen hyvissä ajoin, vanhaan Nouderrine Morcelin taktiikkaan luottaen. Morcelihan oli tunnettu siitä, että hän oli aina kärjessä viimeistään silloin, kun kello kalkatti. Lehtinen pysyikin keulassa aika takasuoran loppuun asti, jolloin IK Falkenin Niclas Sandells sivuutti hänet hirveällä voittoon vievällä kirillään. Muista mitaleista loppusuoralla tappelivat Espoon Tapioiden Tuomo Salonen, Lehtinen ja HKV:n Aki Nummela. Aikamoisen riuhtomisen jälkeen Salonen vei hopean ja Joensuun Morceli Lehtinen pronssin. Niin oli jännittävä 1500 metrin kilpailu päätöksessään osoittaen jälleen kerran matkan vaativan keston, nopeuskeston ja nopeuden lisäksi myös shakkimaista taktiikkaa ja oikeita siirtoja oikeissa kohdissa. 

Eipä ollut naisten 1500 metrillä paljoakaan tapahtunut muutosta sitten vuoteen 2004, sillä jälleen mestaruuden vei sama nainen, Johanna Lehtinen. Ainoastaan seura oli vaihtunut Turun Urheiluliitosta Joensuun Katajaksi. Tällä kertaa Lehtinen sai juosta voittonsa eteen selvästi hiljaisempaa vauhtia kuin vuonna 2004, sillä nyt voittoajaksi kirjautui 4.22.02. Se ei kuitenkaan ole Lehtisen hitain voittoaika Kalevan Kisoissa, sillä Helsingissä vuonna 2003 hänen voittoisa juoksunsa päättyi aikaan 4.23.53 ja vuonna 2005 Porissa kultainen mitsku lohkesi tuloksella 4.22.09. Hopeaa Vaasassa tällä kertaa sai HKV:n Minna Lamminen 4.23.29 kuluttua lähtölaukauksesta. Näin vuoden 2001 mestari ja viimeksi mitaleilla vuonna 2005 ollut Lamminen palasi palkintoiselle pallille täydessä mitalionnellisuudessa. Pronssia Porvooseen vei tiukan loppukiririuhtaisunsa ansiosta Sara Kuivisto (4.25.57). Sijalta 11. löytyy Hämeenlinnan Tarmon kasvatti Hanna Haavikko, nykyinen seura Turun Urheiluliitto, joka voitti 18-vuotiaiden tyttöjen Suomen mestaruuden silloisella sukunimellään Ritakallio jo vuonna 1993 Kemissä ja kiskoi vuonna 2000 800 metriä aikaan 2.05.18. 

Miesten 5000 metriä oli Vaasassa perin juurin eriskummallinen kilpa. Raasto.comilla ei ole tietoa, että oliko kyseessä juoksijain protesti Turun Urheiluliiton kesätyöläisiä kohtaan, mutta joka tapauksessa kukaan ei edes yrittänyt seurata Lewis Koriria tämän laputtaessa 14 minuutin vauhtia ja alussa hieman päällekin, mikä olisi ollut parhaimmille juoksijoillemme ihanteellista kyytiä omien ennätystensä paranteluun. Niin Korir juoksi voittoon ilman minkäänlaista kilpailua ajalla 14.00.02. Loppuvaiheessa muu joukko intoutui juoksemaan sen verran, että hopeaa sai Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpää tuloksella 14.48.63 ja pronssin vei Lapin Lukon Kalle Keskipoikela ajalla 14.51.39. Kyseessä ei todellakaan ollut hyvä mainos Suomalaiselle mieskestävyysjuoksulle, sillä vitosen kisoja on nykyisessä kilpailukalenterissa jo muutenkin tarjolla erittäin harvoin, eikä mahdollisuuksia tehdä kunnon mukaisia aikoja ole montaa tarjolla. Tietenkin mestaruuskisoissa kamppaillaan mitaleista eikä ajoista, mutta tämänkaltaiset tempaukset ovat omiaan lisäämään bensaa kestävyysjuoksua pilkkaavien liekkeihin.  

Naisten 5000 metrillä voiton vei iloinen urheilijatar, sillä viimeksi Minna Lamminen, os. Nummela on päässyt maistamaan Kalevan Kisojen voittoa vuonna 2001 Turussa 19-vuoden iässä, silloin 1500 metrillä kovalla ajalla 4.14.63. Tuohon aikaan Lammisen seura oli KU-58, nyt se on HKV. Lammisen iloa ei varmaan vähentänyt se, että voittoajallaan 16.12.91 hän paransi omaa persoonallista rekordiaan selvästi. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että ennen Vaasan mestaruusjuoksuaan hän oli taittanut 12 ja puoli kierrosta 400 metrin rinkiä parhaimmillaan aikaan 16.28.90. Myös hopeaa itselleen ja Vammalan Seudun Voimalle tuonut Minna Haka-Risku (16.14.48) paransi rekordiaan aika lailla. Ennen Vaasan upeaa kilpaa hänen elämänsä nopein 5000 metriä oli ollut 16.27.42. Haka-Risku juoksi jo vuonna 1992 16-vuotiaana 800 metriä aikaan 2.11.18, mutta lopetti uransa viime vuosituhannen lopulla. On suomalaisen kestävyysjuoksun onni, että hän päätti tehdä comebackin takaisin radoille viime vuonna. Myös pronssi irtosi Vaasassa hyvällä tuloksella. Sen vei Rovaniemen Lappia edustava Johanna Peiponen tuloksella 16.17.48. Nämä kolme kovaa kilpailijatarta tekivät kisassa selvän pesäeron muihin, joten naisten vitosella ei Vaasassa totta vieköön kyttäilty. Vielä kun mukana kilvassa olisivat olleet esimerkiksi Johanna Lehtinen, Oona Kettunen ja Sandra Eriksson, niin siitä olisi saattanut kehkeytyä vitonen vailla vertaa Kalevan Kisojen historiassa.  

Miesten 10 000 metrillä Lewis Koririn voittoaika oli 28.37.14. Se oli aikamoinen soolo, mutta ei läheskään kovin soolo, mitä Kalevan Kisoissa on nähty. Vuonna 1987 Kuopiossa suoraan vuoristoleiriltä viivalle saapunut Martti Vainio veti näet 27.52.80. Lähemmäs nykyisyyttä ja ehkä vilppiepäilemättömyyttä siirryttäessä ei tarvinnut hävetä myöskään esimerkiksi EM-maratonille valmistautuvan Harri Hännisen vuoden 1998 Oulun kilvan voittoaikaa 28.43.56. Koririn kanssa samaa luokkaa olivat muun muassa myös Janne Holmenin voittoajat vuosina 1999 (28.36.71) ja 2000 (28.38.42), mutta kukapa niitä muistelee paitsi muistelevaiset. Toiseksi Vaasassa sijoittui, eipä kukaan muukaan kuin Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpää. Niin hän teki ajalla 29.45.53. Pronssia otti Turun Urheiluliiton Willy Rotich tuloksella 30.23.56 niukasti ennen JKU:n Henri Mannista (30.23.59). On helppo arvata, että moinen tappio 25 kierroksen tappelun jälkeen korpesi Mannista kuin kännikalat absolutistia. 

Naisten 10 000 metrillä kaksi naista juoksi alle 35 minuutin, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena helteisessä kilvassa. Heistä nopeampi oli Karhulan Katajaisten Oona Kettunen ajalla 34.38.89. Se oli hyvä juoksu elämänsä ensimmäisen ratakympin juosseelta raastottarelta, joka oli juossut edellispäivänä esteet ja edellisviikonloppuna nuorten EM-kisoissa 2 x esteet + 5000 metrin mittelön. Kettusen valmentaja Eero Partanen tietää kuinka kestokisoja juostaan, sillä mies veti itse aikoinaan 1500m 3.53.67, 3000m 8.18.37, 5000m 14.25.78 ja 10 000m 30.34.6. Sijoittuipa hän myös hopealle vuonna 1989 SM-viesteissä Kouvolan Urheilijoiden 4 x 1500 metrin joukkueessa. Hopeaa Kettusen jälkeen sai kisaverkkareidensa taskuun tunkea Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Risku. Hänkin juoksi kilvassa ennätyksensä, joka kirjoitetaan tällä haavaa 34.50.71. Pronssia viimeisen parin kierroksen riuhtaisullaan otti Oulun Pyrinnön Elina Lindgren (35.05.39), joka voitti 5000 mestaruuden jo vuonna 2001 Turun hellepätsissä. Voittaja Kettusta ja pronssinaista Lindgreniä yhdistää se, että kumpikin on ollut nuorten EM-kisoissa 5000 metrin hopealla, Lindgren vuonna 2001 Italian Grossetossa ajalla 16.11.55 ja Kettunen Italian Rietissä vuonna 2013 ajalla 16.03.79. Toki heitä yhdistää myös se, että kumpikin inhoaa kulkemattomuutta kuin hevimimmi tangomarkkinoita. 

Miesten esteiden kultaa Vaasassa vei lajin Suomen ennätysmies Jukka Keskisalo Joensuun Katajasta ajalla 8.53.18. Näin hän pääsi voittamaan Kalevan Kisat Vaasassa, mihin vuonna 2004 ei ollut mahdollisuutta miehen kauden päättyessä silloin ennen aikojaan vamman tullessa riivaamaan olympialaisiin tähdännyttä edellisvuoden MM-kisojen yhdeksänneksi parasta. Hopealle sijoittui HKV:n Aki Nummela yhdeksää minuuttia hipovalla ajalla (9.01.50). Keskisalosta poiketen Nummela esiintyi vuoden 2004 Kalevan kisoissa, sijoittuen silloin nuorena poikana 1500 metrillä seitsemänneksi ajalla 3.50.78. Pronssia Vaasasta sai Oulun tuolle puolen esiteltäväksi Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho, jonka ajaksi maalinen kamera sai 9.06.67. Jos tämä lahjakkuutta huokuva kymmenen vuoden takainen nuorten EM-nelonen saa harjoitella vammoista vapaana, on selvää, että hänen viimeinen sanansa esteissä ei tule olemaan toissa vuonna juostu 8.27.08. Koska Teppo Syrjälä ei pystynyt vammasta toipumisen vuoksi osallistumaan tämän vuoden Kalevan Kisojen esteisiin, kukaan ei enää uhkaa Mikko Virran vuodesta 1993 alkanutta katkeamatonta Kalevan Kisojen estesarjaa. Tällä kertaa ennätyksekseen 8.47.54 vuonna 1998 juossut Virta sijoittui kahdeksanneksi ajalla 9.26.66. 

Naisten esteet oli eräs Vaasan kisojen odotetuimpia mittelöitä, sillä Moskovan MM-kisojen A-rajaa jahtasivat IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson ja vastikään nuorten EM-kultaa kovalla ajalla 9.45.51 voittanut Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Jänikseksi heille oli uhrautunut matkan Suomen ennätysnainen Johanna Lehtinen sen uhallakin, että hänen rekordinsa 9.40.28 vuodelta 2006 tultaisiin rikkomaan. Lehtinen tekikin kärjessä tasaisen kovaa työtä surraten kuin litran kahvia kitannut ampiainen, mutta hänen lopetettua vetotyönsä kaksikko Eriksson-Kettunen ei pystynyt pitämään yllä riittävän kovaa vauhtia A-rajan 9.43.00 rikkomiseksi. Nuorten EM-kisat kenties painoivat vielä sen verran Kettusen jaloissa, että hänen oli antauduttava. Eriksson pisti kaikkensa peliin, mutta maalilinjoitus tuli hänen vastaansa A-rajan kannalta liian hitaasti ajassa 9.43.34. Se oli toki Erikssonin ennätys neljän sadasosan turvin ja takasi hänelle paikan parhaana B-rajan alittajana Moskovan MM-kisoihin. Siellä hänellä ei voi olla muuta tavoitetta kuin Suomen ennätyksen rikkominen. Kettunen saapui maaliin hopeamitalistina 9.54.67 kuluttua lähtölaukauksesta. Mikäli takapakkeja ei tule ja harjoittelu maittaa, on selvää, että tulevaisuudessa A-rajat tulevat olemaan Kettuselle helppoja kuin aamupuuron valmistus. Pronssia Vaasan kilvassa sai Kettusen seura- ja harjoittelukaveri Minttu Hukka, nuorten EM-finalisti hänkin, ajalla 10.21.77. Se on hänen persoonallinen rekordinsa. 

Niin oli Vaasan Kalevan Kisat kilpailtu, vain kilpailtu, eikä mitään muuta kuin kilpailtu. Kilpailtu kuin muuta mitään eikä, kilpailtu vain, kilpailtu Kisat Kalevan Vaasan oli niin. 

[raasto.com]