Kun
maratononnellisuus on tila, johon jokainen maratonaari pyrkii,
maratonpettyneisyys on puolestaan tunne, jota kukaan maratoonari ei koskaan
haluaisi kokea. Maratonpettyneisyys on musertavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin
esimerkiksi 800 metrin pettyneisyys, 5000 metrin pettyneisyys tai 3000 metrin
esteiden pettyneisyys. Tämä johtuu siitä, että maratonia ei voi uusia joka
viikko, kuten 800 metriä, 5000 metriä tai 3000 metrin esteitä (tosin ehkä olympiakisoissa esiin tullutta lyhempien matkojen pettyneisyyttä voi verrata maratonpettyneisyyteen). Maraton on
ainutkertaisuudeltaan täysin eri asia kuin sitä lyhyemmät matkat, sillä
täydessä maratonkeskittyneisyydessä juostuja maratoneja voi juosta vain
maksimissaan kaksi vuodessa. Jos juoksija juoksee enemmän kuin kaksi maratonia
vuodessa, hän ei ole voinut valmistautua niihin täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Esimerkiksi kolme maratonia vuodessa
tarkoittaa vain 75 prosentin maratonkeskittyneisyyttä. Tätä useammin juostut
maratonit pudottavat maratonkeskittyneisyyden astetta niin nopeasti, että viisi
maratonia tai sitä enemmän maratoneja vuodessa juoksevat ovat täydessä
maratonkeskittymättömyydessä. Maratonkeräilyllä ja maratonkeskittyneisyydellä
ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Maratonpettyneisyyden
musertava vaikutus ihmiseen perustuu siihen, että maraton vaatii usean kuukauden valmistutumisen,
jolloin jokainen maraton on ainutkertaisuudessaan vertaansa vailla oleva
juoksukilpa. Jos maraton sitten meneekin pieleen, maratonpettyneisyys vyöryy päälle
lumivyöryn tavoin. Maratonilla ja siihen valmistuessa on niin monta muuttujaa, että
täysi maratonkeskittyneisyyskään ei välttämättä takaa suojaa maratonpettyneisyydeltä.
Toki täysi maratonkeskittyneisyys pienentää maratonpettyneisyyden todennäköisyyttä
edessä olevassa maratonkilvassa selvästi.
Maratonpettyneisyys
on niin voimakas tunne, että se imee ihmisestä hetkellisesti elämänhalun ja saattaa
aiheuttaa itsetuhoisuuteen viittaavaa käytöstä. Tavatonta tällöin ei ole houkutus
maratonkaupungin metron raiteille hyppäämisestä tai mielihalusta vetää ranteet auki.
Yleensä tällaiset pahimmat maratonpettyneisyyden aiheuttamat ajatukset menevät muutamassa
tunnissa tai päivässä ohi, mutta maratonpettyneisyys jää usein kytemään taustalle
lievempänä, aiheuttaen myöhemmin muun muassa vaikeuksia sopeutua arkeen ja yleistä
elämän tyhjäksi kokemisen tunnetta. Ehkä paras lääke maratonpettyneisyyteen on aloittaa
mahdollisimman pian uusi maratonkeskittyneisyys - varsinkinkin henkinen maratonkeskittyneisyys
- seuraavaa maratonia varten.
Maratonpettyneisyydellä
on myös siitä ikävä vaikutus, että se ruokkii maratonpelkääväisyyttä. Mitä useammin
juoksija on joutunut kokemaan maratonpettyneisyyden, sen suuremmaksi maratonpelkääväisyys
kertaantuu. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa sen, että juoksijalle on tullut perättäisten
maratonpettyneisyyksien johdosta niin hirveä maratonpelkääväisyys, että hän ei enää
uskalla juosta maratonia. Maratonpettyneisyyden tunne tulee näet niin voimakkaaksi,
että ihmisen maratonitsesuojeluvaisto estää juoksijaa oman turvallisuutensa vuoksi juoksemasta
enää maratonia. Onkin niin, että henkisesti vahvimmatkaan ihmiset eivät kestä
montaa maratonpettyneisyyttä peräkkäin, joskin maratonpettyneisyyksien kestokyky on yksilöllinen, eikä siihen
voi antaa mitään yleispätevää peräkkäisten maratonpettyneisyyksien raja-arvoa.
Onneksi kuitenkin
maratononnistuneisuus, aiheuttaen esimerkiksi maratontyytyväisyyden, neutraloi edellisen
maratonpettyneisyyden vaikutuksen siinä mielessä, että se poistaa maratonpelkääväisyyttä.
Jos juoksijalla on esimerkiksi takana kaksi maratonpettyneisyyttä peräkkäin, mutta
sitten hän onnistuukin seuraavalla maratonilla saavuttamaan maratontyytyväisyyden,
hänen maratonpelkääväisyyden asteensa on sitä seuraavalla maratonilla huomattavasti
pienempi. Niinpä, jos juoksijalla on takana monta maratonpettyneisyyttä, suositeltavaa on seuraavalla maratonilla lähteä liikkeelle varman päälle, mieluummin liian hiljaa kuin liian kovaa, että maratonpettyneisyyksien väliin saisi yhden ehjän maratonin ja täten maratontyytyväisyyden. Sen jälkeisellä maratonilla voi taas halutessaan luukuttaa maratonriskillä, sillä edellisellä maratonilla saavutettu maratontyytyväisyys on vähentänyt maratonpelkääväisyyttä. Ja kuten edellisessä raasto.comin maratonfilosofian osassa kävi ilmi,
maratononnellisuus puolestaan aiheuttaa ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan,
poistaen täten myös maratonpelkääväisyyden ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen voi vedellä vaikka joka maratonin hirveällä maratonriskillä vailla pienintäkkän pelkoa maratonpettyneisyydestä.
[Z]
