Berliinin maratonin kisaraportti 2013

Koska raasto.comin fanit ovat pyytäneet allekirjoittaneelta toistuvasti uusia maratonkisaraportteja jo julkaistujen jatkoksi (Frankfurt 2005, Hampuri 2006, Berliini 2006, Hampuri 2007, ks. raasto.comin etusivun valikosta kisaraportit), teen työtä käskettyä. Tämänkertaisen kisaraportin kirjoittamiseen on myös kaksi muuta syytä: ensinnäkin tämän vuoden Berliinin maraton oli meikäläisen uran 20. maraton (0 kertaa alle 2.30, 4 kertaa alle 2.35, 16 kertaa alle 2.40, 20 kertaa alle 3h).  Toiseksi, kyseessä oli ensimmäinen maratonini Berliinin maratonin Jubilee klubin jäsenenä. Kyseisen klubin pääsyvaatimuksena on vähintään 10 maaliin juostua Berliinin maratonia, jonka sain siis täyteen viime vuonna. Tämänkertainen Berliinin reissu meni näin:

Torstai 26.9.

Porista on pitkä matka maailmalle. Niinpä maratonreissulle pitää lähteä jo päivää aikaisemmin verrattuna aikoihin, jolloin asuin Turussa. Herään kotona klo 8.30, syön aamupalan, otan kassit kantoon ja lähden polkemaan vinkuvaisella pyörälläni kohti Porin rautatieasemaa. Juna Tikkurilaan lähtee klo 10.10. Kuuntelen koko matkan Dream Theater -nimisen laulu- ja soitinyhtyeen uutta levyä nimeltään Dream Theater. Se on tosi hyvä LP. Tikkurilaan saavutaan klo 13.45. Ensiksi menen läheiseen ravintolaan syömään, sillä maratontankkauksesta ei saa tinkiä, varsinkaan kun nykyisellä harjoittelulla (joka toinen päivä juoksua, joka toinen päivä spinningiä) aikaa kuluu maratonilla noin 20 minuuttia kauemmin kuin silloin kun juostiin kaksi kertaa päivässä. Ruokailun jälkeen nousen Tikkurilan asemalta lentokenttäbussiin. 

Lentokentälle saavuttuani majoitun aivan kentässä kiinni olevan Hiltonin hotelliin. Majoitus siinä on yllättävän halpa hotellin loisteliaan tason huomion ottaen, mutta se selittyy sillä, että tähän hotellivaraukseen ei kuulunut peruutusturvaa. Hotellissa on äänieristetyt ikkunat, joten lentokoneiden melu ja möly ei kuulu hotellin huoneisiin. Hotellihuoneeseen saavuttuani menen tunniksi nukkumaan. Nukahtaminen on helppoa kun kuuntelee Dream Theateria. Herään tunnin päästä kellon soittoon ja siihen, että korvakuulokkeista ei kuulu enää Dream Theateria. Sen jälkeen lähden lenkille. Ohjelmassa on 10 km kevyttä. Koska en uskalla juosta nykyään enää minkäänlaisia vetoja pohkeiden jatkuvan hirttäytymisriskin vuoksi, minulla on tätä nykyä koneessani vain kaksi vaihdetta: kevyt ja kova. Toisin sanoen, kaikki mikä ei ole kevyttä on kovaa. Lenkin ja suihkun jälkeen sullon hikiset lenkkikamat takaisin kasiin, menen alakerran ravintolaan syömään pastaa ja sitten kävelen noin 200 metrin matkan kassin kanssa lentoaseman lähtöselvitykseen, jonne jätän kassin siis jo lentoa edeltävä iltana, jolloin aamulla voi kävellä suoraan turvatarkastukseen. Toki juoksukengät jätän käsimatkatavaroihin, sillä maratoonari ei voi ottaa riskiä pakkaamalla niitä ruumaan menevään kassiin. Palaan takaisin hotellille, missä kuuntelen hieman Dream Theateria ennen nukkumaan menoa. 

Perjantai 27.9.

Herään klo 5.30 ja menen aamupalapöytään tasan klo 6.00. Syön kunnollisen aamupalan, otan käsimatkatavarat mukaan, luovutan huoneen ja kävelen lentoaseman terminaaliin, menen turvatarkastuksen läpi ja kas kummaa, heti turvatarkastuksen toisella puolella törmään maratontuttuihin. Kukapa muukaan siellä on kuin Lasse Palmberg, Berliinin maratonin Jubilee klubin jäsen hänkin. Menemme Lassen kanssa juomaan kahvit ja puhumaan maratonjuttuja. Sitten on aika mennä lähtöportille ja ketkäpä muutkaan siellä ovat kuin vanhat Kyrkslätt IF:n kasvatit ja nykyiset Sjundeå IF:n miehet Magnus Hellström ja Thomas Sandvall. Toisin kuin minä, pojat eivät todellakaan ole mitään maratonkehäraakkeja, vaan tavoittelevat tulevassa kisassa alle 2.35:n aikoja. Sattuupa vielä niin, että lentokoneessa poikien paikat ovat aivan meikäläisen vieressä, joten koko matkan ajan puhumme poikain kanssa juoksujuttuja. Heistä on helppo huomata, että he suorastaan huokuvat maratonluottoa. 

Berliiniin saapumisen jälkeen otan kassini hihnalta ja kävelen suoraan bussiin, jonka pääteasema on Zoologischer Garten. Aivan sinne asti en kuitenkaan mene, sillä Hotelli Mondial, jonne majoitun, sijaitsee pari kolme pysäkinväliä ennen pääteasemaa. On sanomattakin selvää, että kuuntelen koko bussimatkan Dream Theateria. Olen hotellilla noin klo 10, mutta huoneeni ei ole vielä valmis, joten jätän kassit hotellille ja lähden kohti Savignyplazin S-Bahn asemaa. Matkalla istahdan hetkeksi erääseen kahvilaan ja kuuntelen hieman Dream Theateria. 

Menen Savignyplazin S-Bahnlinjan kautta, vaikka se ei ole lyhin reitti Tempelhofin vanhalle lentokentälle, missä on maratonexpo, koska haluan varmistaa, että linja Savignyplazilta Hauptbahnhofille on toiminnassa, sillä se on paras reitti maratonaamuna lähtöpaikalle. Tämä linja onkin toiminnassa ja menen sitä aina Friedrichstrasselle saakka, jossa tarkoituksena on vaihtaa Tempelhofin ohi kulkevalle U-Bahn –linjalle, mutta valitettavasti korjaustöiden takia olisi käveltävä Friedrichstrasselta 500 metriä ennen kuin pääsee U-Bahnille, mikä on täysin poissuljettu vaihtoehto, sillä ennen maratonia on vältettävä ylimääräistä kävelyä kuin ruttoa. Niinpä otan Friedrichstrasselta taksin Tempelhofiin. Taksimatkan aikana en kuuntele Dream Theateria, sillä juttelen taksikuskin kanssa. Hän on kotoisin vanhan Itä-Saksan alueelta ja muistaa kmmunismin ajat vielä hyvin, sillä mies oli muurin murtuessa vuonna 1989 19-vuotias. Saavun maratonexpon pihalle noin klo 11.30, mutta expo aukeaa vasta klo 12, joten minulla on aikaa istuskella puoli tuntia auringon paisteessa, ihmetellä maailman menoa ja kuunnella Dream Theateria. 

Expon auettua en mene heti hakemaan kisanumeroani, vaan syömään pastaa. Pastaa syödessäni paikalle yllättäen saapuu maratonpariskunta Henkka ja Elina Saari. Henkan paras juoksu Berliinissä taitaa olla vuoden 2010 kaatosateessa juostu 2.37, jolloin asfaltin pinta oli petollisen liukas. Tällä kertaa hän on mukana vaimonsa jäniksenä. Puhun heidän kanssaan hieman maratonjuttuja, minkä jälkeen on aika mennä hakemaan kisanumero. Jubilee klubilaisten numeronhakutiskillä ei ole jonoa ja numeron haettuani ja chipin aktivoituani suuntaan kohti klubilaisten omaa huonetta. Siellä tarjotaan klubin jäsenille ilmaiseksi kahvia ja pullaa ja lisäksi siellä pyörii maratonvideo viime vuoden kisasta. Olisi mielenkiintoista katsoa koko viime vuoden kisa läpi, mutta maratonkeskittyneisyys ei anna siihen mahdollisuutta, vaan on suunnattava kohti hotellia. Ostan vielä exposta vähän powerbarin geelejä sekä CEP:in kompressiosukat ja sitten menen kävelen metroasemalle.

Tällä kertaa menen suorinta reittiä hotellille, U-Bahnilla ensin Hallesches torille ja siellä vaihto toiselle linjalle ja sillä Uhlandstrasselle ja sieltä lyhyt kävelymatka hotellille. Nyt huoneeni on valmis ja sinne päästyäni mennen tunniksi nukkumaan. Nukahtaminen on helppoa kun kuuntelee Dream Theateria. Herään tunnin päästä kellon soittoon ja siihen, että korvakuulokkeista ei kuulu enää Dream Theateria. Sen jälkeen menen syömään tuttuun italialaiseen paikkaan pastaa, minkä jälkeen palaan hotellille. Loppuilta kuluu televisiota äänettömästi katsellessa. Miksi äänettömästi? Siksi, että silloin voi kuunnella Dream Theateria samalla kun katsoo TV:tä. Mennen nukkumaan klo 22.30.

Lauantai 28.9. Maratonin aattopäivä

Maratonin aattopäivä on aina henkisesti piinaavin. Nyt ei kuitenkaan ole enää maratontulospaineita, kuten oli asian laita jokaisella juoksemallani maratonilla vuosien 1997 ja 2010 välillä. Herään klo 8.15, kuuntelen sängyssä hieman Dream Theateria ja sitten mennen aamupalalle. Vedän kunnon aamupalan ja sitten palaan huoneeseen. Tarkoitus ei ole enää nukkua, mutta Dream Theaterin kuuntelu vaivuttaa minut vielä hetkeksi uneen. Herättyäni lähden lenkille. Ohjelmassa on 6 kilometrin kevyt lenkki. Sen jälkeen palaan hotellille, käyn suihkussa, kuuntelen hieman Dream Theateria ja sitten mennen läheiseen italialaiseen ravintolaan syömään pastaa. Ruokailun jälkeen kiinnitän kisanumerot paitaan ja chipin kenkään ja mennen tunniksi nukkumaan. Nukahtaminen on helppoa kun kuuntelee Dream Theateria. Herään tunnin päästä kellon soittoon ja siihen, että korvakuulokkeista ei kuulu enää Dream Theateria. 

Sitten alkaakin maratonpullojen askartelu. Olen käyttänyt jokaisella maratonillani omia juomia ja käytän niitä tälläkin kertaa. Jo ainakin 10 viimeisellä maratonilla tai ehkä jopa 15:lla taktiikka juomien suhteen on ollut seuraava: 5, 10 ja 15 km:n asemilla juon urheilujuomaa. 20 ja 25 km:n paaluilla otan urheilujuoman kera geelit kummallakin asemalla ja 30, 35 ja 40km: juottoloilla nautin urheilujuoman kera kofeiinipitoiset geelit. Geelit teippaan pulloihin kiinni ja lisäksi kannan kisahousujen taskuissa varalta kahta geeliä, jos jostain syytä en löydä pulloani pöydältä. Aina ne ovat kuitenkin löytyneet, kunhan vain merkkaa pullot tarpeeksi hyvin ja maratonammattimaisuudessa oleva henkilöhän merkkaa. 

Pullojen askartelussa ja juomien lantrauksessa menee hyvä tovi. Kun ne ovat valmiita, katselen vähän aikaa äänettömästi televisiota. Miksi äänettömästi? Siksi, että silloin voi samalla kuunnella Dream Theateria kun katsoo TV:tä. Tämän jälkeen menen hotellin alakertaan syömään pastaa ja sitten palaan takaisin huoneeseen. Kuuntelen vielä vähän aikaa Dream Theateria, minkä jälkeen on aika lähteä Kurfürstendamnin päässä olevaan kirkkoon perinteiseen maratonin aattoillan Jumalanpalvelukseen. Sinne ei ole pitkä kävelymatka. Olen kirkossa klo 20.15 ja Jumalanpalvelus alkaa klo 20.30. Istun Palmbergin Lassen viereen. Jumalanpalveluksen aikana pappi kertoo saksaksi perinteiset maratonjuttunsa, mistä meikäläinen ei ymmärrä muuta kuin sanan ”marathon”, mutta tunnelma kirkossa on hyvä, kuten aina. Jumalanpalveluksen jälkeen kävelemme Lassen kanssa takaisin hotelleihimme, Lasse Californiaan ja minä Mondialiin. Sitten suoritan viimeiset toimenpiteet, kuten maratonpussin pakkauksen ja mennen nukkumaan klo 22.30. 

Sunnuntai 29.9. Maratonpäivä

Herään klo 5.15, juon heti herättyäni urheilujuomaa ja kuuntelen hieman Dream Theateria. Sitten sivelen valkovaseliinia varpaisiin ja vedän kompressiosukat jalkaan ja kisavaatteet päälle. Mennen aamupalalle tasan klo 6.00, jolloin se aukeaa tai oikeastaan jo vähän vaille. Syön aamupalan, minkä jälkeen on eräs maratontuloksen kannalta tärkeä jännityksen aihe, nimittäin se, alkaako tunkea. Jos tunkee, maratonilla on odotettavissa päivän kuntoon nähden vähintään kohtalainen kulku, mutta jos ei tunge, on tulossa vaikeuksia. Onneksi meikäläisellä kuitenkin tunkee. Tämän toimenpiteen jälkeen otan huoneesta kisakassin kantoon ja lähden S-bahnilla kisapaikalle. Omat juomat pitää olla järjestäjillä viimeistään klo 7.30. Niiden jättöpaikka on kuitenkin muuttunut 10 edellisestä vuodesta ja hetken aikaa meinaa jo iskeä paniikki, kunnes löydän paikan klo 7.20. 

Pullot jätettyäni makoilen hetken aikaa läheisellä puiston penkillä, minkä jälkeen on aika hinkata vaseliinia nivusiin ja etsiä oma varusteiden jättöpaikka. Jubilee klubilaisilla se on kohtuullisen lähellä lähtökarsinaa. Jätän varustekassin järjestäjille, tungen pöksyihini pari geeliä ja lähden uhrausvaatteet päällä kohti lähtökarsinaa. Jokainen maratonammattilaisuudessa oleva henkilö jättää kisa-asun päälle uhrausvaatekerran, jonka hän riisuu vasta noin 5 min ennen lähtöä. Tämä pitää koneen lämpimänä lähtöhetkeen asti, eikä tuiki tärkeää energiaa kulu paleluun. Tietojeni mukaan uhrausvaatteet luovutetaan kilvan jälkeen Berliinin kodittomille. Matkalla karsinaan törmään Timo, Lasse ja Hannu Keroon, jotka ovat täydessä maratonfiilingissä. Niin pitääkin. Saavun karsinaan noin 15 min ennen lähtöä, riisun uhrausvaatteet muutamaa minuuttia ennen lähtöä ja sitten onkin kaikki valmiina lähtöön. 

Startti tapahtuu klo 8.45. Koska olen ollut tänä vuonna tasaisessa 38 min kympin ”kunnossa” tiedän, että missään olosuhteissa en voi lähteä liikkeelle edes 4 min / km-vauhtia. Jos on hyvä päivä, ajattelen pystyväni nykyisessä kunnossani juoksemaan maratonin läpi noin 4.05 / km. Vedän alun tunteella yrittäen löytää sopivaa rytmiä. Kone tietää tämän ja vauhti pyörii juuri tuon 4.05:n tuntumassa. Ennen 5 kilometriä hieman jännittää kuten aina, että onko juomat toimitettu pöydälle. Jos juoma löytyy helposti 5 kilometrin paalulta, ne löytyvät yleensä myös muilta asemilta, sanoo maratonkokemus. Huoli juoman löytymättömyydestä on kuitenkin aiheeton ja näen pulloni pöydällä jo varmaan 50 metriä ennen pöytää ja nappaan sen mukaani pöydältä ottamalla siihen teippaamastani kepistä kiinni tarvitsematta hidastaa lainkaan vauhtia. 5 kilometrin väliaika on 20.12. 

Koska minulla on ollut viimeiset vuodet jatkuvia pohjevammoja, yritän välttää kaltevaa alusta. Varsinkin vasemmalle kallellaan oleva alusta on sen puolen pohkeelleni myrkkyä (nuorena ei tarvinnut ajatella mitään tien kaltevuuksia lainkaan). Oikealla puolelle kallellaan oleva tie ei puolestaan tee hyvää sen jalan akillesjänteelle. Tämä tarkoittaa sitä, että aina en juokse samalla puolella tietä kuin muu maratoonarijono, vaan etsin mahdollisimman tasaista pintaa. Jos sitä ei ole tarjolla, juoksen mieluummin oikealle puolelle kallellaan olevaa puolta, sillä jos pohje leikkaa kesken maratonin kiinni, matka päättyy siihen. 10 kilometrin paalu tulee vastaan ajassa 40.40. 

Meno tuntuu aika hyvältä ja vauhti kohtuullisen helpolta. Vanhalle Itä-Saksan paraatikadulle Karl-Marx Alleelle käännyttäessä vastaan iskee kuitenkin melkoinen tuuli. Berliinissähän tuuli ei pääse yleensä kovin pahasti maratonreitille, siksi suojainen se on, mutta tällä kertaa tuuli todella tuntuu varsinkin, kun muu joukko juoksee vasemmalle kallellaan olevaa puolesta, mutta meitsi etsii tien keskeltä tasaista. Tältä mahtipontiselta kadulta mahtipontisen suihkulähteen kiertämisen jälkeen pois käännyttäessä pääsen kuitenkin vetäytymään taas maratonjoukon suojaan. 15 kilometrin väliaika on 1.01.05. Tämä on viimeinen geelitön juoma-asema meikäläisen maratonpläänissä. 

Juoksu jatkuu tasaisena ja matka taittuu sitä vauhtia kuin sen on tarkoitettu taittuvan. 20 kilometrin viistalla (1.21.34) vedän ensimmäisen geeli-urheilujuomayhdistelmän. Hyvin tuntuu geeli uppoavan. Jotkut eivät pysty ottamaan geelejä urheilujuoman kera, mutta meikäläisellä se ei ole koskaan ollut ongelma. Puolimatkassa (1.26.02) uskon pystyväni juoksemaan toisen puoliskon suunnilleen samaa vauhtia. 

Berliinin maraton on todella tasainen, mutta ainoa loiva nousu reitillä osuu noin 25 ja 28 kilometrin välille. 25 kilometrin laatalla (väliaika 1.42.00) koittaa kilvan ensimmäinen takaisku. Huomaan, että juomapöydällä on kaksi meikäläisen pulloa. Järjestäjät ovat siis siirtäneet toisen pulloista väärään koriin, vaikka olin itse merkannut pulloihin huolellisesti, että mikä pullo tulee mihinkin koriin ja laittanut pullojen jätön yhteydessä kunkin pullon sille kuuluvaan koriin. Tämä tarkoittaa sitä, että jollain jäljellä olevista juomapisteistä minulle ei ole pulloa lainkaan ja juuri niillä sitä tarvittaisiin eniten. No, onneksi taskussa on kaksi varageeliä ja juoksu kulkee hyvin, joten mikäs hätä tässä on rallattaa. Tuulta on kuitenkin sen verran, että en usko maailman ennätyksen olevan kärjelle tänään mahdollisen. Meikäläisellä tuuli ei sen sijaan haittaa, koska tässä maratonvauhdissa mukana on runsaasti maratonseuraa. 

30 kilometrin matolla (2.02.37) pullo löytyy, joten puuttuva pullo on joko 35 tai 40 kilometrissä. Toivon sen olevan jälkimmäisessä, sillä 35 kilometrin juoma-asema on äärimmäisen tärkeä, koska 35 ja 40 kilometrin välinen vitonen on maratonin piinaavin. Noin 10 kilometrin päässä maalista takaa tulee ohi joku suomalainen, jota en tunne. Hän huikkaa mennessään pari kannustusta. Mies tuntee meikäläisen suomalaiseksi siitä, että selässäni lukee ”Tuomas, 11. Teilnahme”. 

32 kilometrin paalun jälkeen matka alkaa ensimmäisen kerran painaa toden teolla. Pystyn kuitenkin ylläpitämään vauhtia kohtuullisesti. 35 kilometrin paalun jälkeen (2.23.26) tapahtuu kuitenkin juuri se, mitä pelkäsin: pulloani ei ole pöydällä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, vaan kaivan taskustani geelin ja vedän sen alas veden kanssa. Lihaksistosta alkaa olla energiat sen verran vähissä, että kaivan toisen ja viimeisen varageelini taskusta vielä 37 kilometrin paikkeilla. Sen vedän alas kuivana. Kaikki eivät pysty vetämään geelejä alas kuivana, koska se mömmö tarttuu kitalakeen, mutta meikäläiselle se ei tuota ongelmia. Sitä vastoin suurempi ongelma on, että lihaksistosta on kaikki kimmoisuus hävinnyt ja etureidet huutavat maratontuskaa. Pystyn kuitenkin jatkamaan eteenpäin juoksuisaa liikettä. 

Potsdamer Palzilla 38 kilometrin jälkeen kiroan pitkää ja suoraa tietä, jonka loppua ei horisontissa näy. Tiedän reitin kääntyvän vasemmalle hieman ennen 40 kilometrin paalua ja odotan tätä käännöstä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Kilometrit tuntuvat todella pitkiltä, kunnes vihdoin tie kääntyy ja sivuutan 40 kilometrin paalun (2.44.39). Otan viimeisen pulloni pöydältä ja vedän viimeisen geelin ja sitten taon kohti maalia. Hieman 40 kilometrin jälkeen näen edessäni itselleni tuntemattoman nuorukaisen (myöhemmin hänen nimekseen paljastui Maunu Toivari), jonka selässä lukee Turun Urheiluliitto. Juoksen kaverin kiinni juomapullo kädessäni ja tarjoan juomaa. Hän sanoo: ”ei kiitos, join just” ja sitten kenties siitä sisuuntuneena alkaa lappaa jalkaa toisen eteen siihen tahtiin, että meikäläinen ei pysty. Tosin en edes noteeraa kaverin nykäisyä, koska kaali on niin sumussa. Päässä takoo vain, että maaliin on päästävä. Hieman 41 kilometrin jälkeen reitti kääntyy Under den Lindenille, mikä päässä näkyy Branderburgin portti ja 42 kilometrin paalu. Portti tulee vastaa todella hitaasti, mutta tuleepa kumminkin ja sen läpi juostuani on jäljellä enää loppusuora. Erehdyn loppusuoran puolivälissä tuulettamaan, mikä maksaa bruttoajassa 2.54 alituksen. Huomaan tämän liian myöhään ja vaikka vedän viimeiset kymmenet metrit aivan täpöillä, aika on 2.54.00. Nettoaikana toki menee alle (2.53.53, ensi vuonna en muuten kehtaa enää lähteä A-karsinasta, koska viimeisestä 2.40-alituksesta on niin monta vuotta).  

Maalissa on normaali maratonfiilis eli valtava helpottuneisuus siitä, että pääsin maaliin. Tämä ei koskaan ole itsestään selvyys niinkin haastavassa lajissa kuin maraton, sillä mitä tahansa voi matkalla tapahtua kanveesiin vajoamisesta jalkojen pettämiseen. Maalissa otan mitalin vastaan suomea puhuvalta rouvalta. Luulen, että sama rouva pujotti mitalin kaulaani jo vuonna 2000, jolloin juoksin Berliinissä ensimmäisen kerran. Maalissa kaveeraan myös sen kaverin kanssa, joka ohitti minut 32 kilometrin paalulla. Luultavasti hänen nimensä on Kristo Halme Karkkilan pojista. Hänen aikansa on 2.52.32 ja hän kertoo parantaneen rekordiaan noin viidellä minuutilla. Noin ison rekordisiivun leikkaaminen on mahtava suoritus! 

Erottuani Halmeen seurasta menen hakemaan varustekassini, puen vaivalloisesti varusteet päälleni, koska koko ajan meinaa joku paikka krampata, istuskelen vähän aikaa penkillä auringosta nauttien ja sitten kävelen Hauptbahnhofille ja siitä U-Bahnilla Savignyplatzille ja siitä kävellen hotellille. Ennen hotellihuoneeseen menoa katson aulassa netistä virallisen tulokseni ja hieman myös muiden tuloksia. Omat puoliskoni kisassa olivat 1.26.02 ja 1.27.51, joten juoksu oli tähän kuntoon nähden aika lailla optimaalinen. Tuloksia katsoessani iloisen suunnattomasti Thomas Sandvallin juoksemasta 2.31:sta sekä Jarno ”Mogli” Maimosen 2.36:sta. Thomas ei turhaan sanonut perjantaina lentokoneessa olevansa ennätyskunnossa ja saaneensa 40 kilometrin lenkeistä koneeseensa rutkasti maratonkestoa. Mogulin suorituskaan ei yllättänyt millään lailla. Ehkä suomalaisittain kovin veto oli kuitenkin Timo Toivarin uskomaton 2.38.20, jolla hän voitti M50-sarjan. Muistini mukaan Berliinissä ei kukaan suomalainen 50-sarjalainen ole juossut noin kovaa sitten Risto Laitisen päivien. Kaikkien kovin veto kisassa on kuitenkin Wison Kipsangin ME 2.03.23, jota en olisi uskonut tuulen vuoksi mahdolliseksi.

Juon aulassa vielä maratontuloksia katsellessani kupillisen kahvia ja sitten lähden huoneeseen. Siellä lähettelen ensin maratontekstareita kavereille ja sitten mennen suihkuun. Suihkun jälkeen kuuntelen hieman Dream Theateria ja sitten lähden syömään. Suuntaan Hard Rock Cafee:hen, sillä Berliinissä minulla on perinteenä syödä maratonin jälkeen aika siellä, eikä vähiten siksi, että siellä on seinällä Mick Marsin kitara vuoden 1987 Girls, Girls, Girls -kiertueelta. Ruokailun jälkeen on jo kiire Bernauer strasselle, sillä siellä on Berliinin muurin museo, missä en ole koskaan käynyt, enkä tiedä kuinka pitkään se on auki. Niinpä otan Hard Rock Cafen edestä taksin Bernauer Straselle. Onneksi muurimuseo on vielä auki. Katon siellä pari järkyttävää filmiä Berliinin muurin mielettömyydestä, ostan aiheesta pari kirjaa ja sitten menen ulos katsomaan paikkaa, johon muuria on jätetty vielä jäljelle. Istuskelen myös muurien välisellä kuolemanvyöhykkeellä tunnin ajan ja ihmettelen historian tapahtumia. 

Ilta alkaa jo hämärtyä ja aurinko laskea, kun menen U-Bahnilla Potsdamer Plazille. Istun siellä eräässä kahvilassa jonkin aikaa, kunnes menen Portsdamer Plazin pilvenpiirtäjään, jossa on Euroopan nopein hissi. Siellä näköalatasanteella vietän noin puoli tuntia katsellen alla levittäytyvää kaupunkia. Tuuli ylhäällä on kylmä ja kova, joten en viitsi olla siellä pidempään. Alas päästyäni päätän mennä vielä syömään ja sen jälkeen menen U-Bahnilla Witterbergplazille, josta vaihdan junaa Uhlandstrasselle. Sielä kävelen hotelliin, jonne saavun noin klo 22. Katson vielä äänettömästi televisiota jonkin aikaa. Miksi äänettömästi? Siksi, että silloin voi samalla kuunnella Dream Theateria kun katsoo TV:tä. Menen nukkumaan noin klo 22.30, mutta uni ei kuitenkaan meinaa tulla, koska kone käy maratonin jälkeen kierroksilla. Niinpä päätän kuunnella vähän Dream Theateria. Sen jälkeen ei kulu kauaakaan kun olen jo unessa. 

Maanantai 30.9.

Plim! Kuten aina maratonin jälkeisenä yönä, ylikierroksilla käyvä kone herättää minut klo 4.23. Niinpä alan pakkaamaan tavaroitani ja sen jälkeen kuuntelen hieman Dream Theateria. Herään jonkin ajan päästä kellon soittoon ja siihen, että korvakuulokkeista ei kuulu enää Dream Theateria. Sen jälkeen menen aamupalalle, syön rauhassa kunnon aamupalan, haen tavarat huoneestani, luovutan huoneen, menen bussipysäkille ja ajan bussilla lentokentälle. Ostan kentältä vaimolle tuliaisia, kuuntelen siellä hieman Dream Theateria, luovutan kamat hihnalle, menen turvatarkastuksen läpi nousen koneeseen, joka lähtee Suomeen klo 12. Nukun melkein koko lentomatkan Suomeen. Siellä odotan bussia tunnin, jonka aikana sattumalta näen, kun laulu- ja soitinyhtye HIM:n pojat tulevat kotiin ulkomailta. Klo 15.55. hyppään Poriin menevään bussiin, joka on nykyisessä kotikaupungissani hieman ennen klo 20. Sen jälkeen kävelen linja-autoasemalta rautatieasemalle, otan pyöräni ja poljen kotiin, mikä tarkoittaa sitä, että taas on yksi maratonreissu päätöksessään. Kunpa pystyisin juoksemaan maratoneita vielä pitkään. Nykyisin tosin täytyy olla kiitollinen jokaisesta lenkistä, minkä pystyy juoksemaan.

[Z]

Raasto.comin Kalevan Kisaraportti 2013

Tänä vuonna yleisurheilun Suomi Finlandin mestaruuskilpailut, joita myös Kalevan Kisoiksi kutsutaan, järjestettiin Vaasassa. Kyseinen kaupunki ei ollut ensi kertaa järjestämässä moisia mittelöitä, sillä lähihistoriassa näin on tapahtunut vuosina 1986 ja 2004. Vuoden 1986 kisoista kestofaneille jäi mieleen ensinnäkin Porvoon Urheilijoiden Ari Suhosen tuplamestaruus 800 ja 1500 metrillä. Jälkimmäinen mestaruus ei kylläkään tullut Suhoselle helpolla, sillä Pakilan Visan Harri Hänninen veti sellaisen 600 metrin kirin, että se laittoi Suhosen konttaamaan maalissa. Vuotta myöhemmin Suhonen juoksi 1500 metriä 3.36.88 ja kolme vuotta myöhemmin 800 metriä 1.44.10. Hänninen puolestaan juoksi kolme vuotta Vaasan jälkeen 10 000m 28.00.74, vuosi siitä 5000m 13.28.22 ja siitä taas kaksi vuotta eteenpäin hän oli olympiamaratonilla 11. Viimeksi mainittu on suomalaiselle kestävyysjuoksijalle nykyajan äärimmäisen kovassa kilpailussa niin kova saavutus, että sitä on ihmisjärjen vaikea käsittää. 

 

Vuoden 1986 Vaasan Kalevan Kisoista kestofaneille jäi mieleen myös Porvoon Urheilijoiden Tommy Ekblomin tuplamestaruus 5000 metrillä ja esteissä ajoin 13.37.70 ja 8.28.12. Monet kestofanit riemuitsivat, kun hän kukisti vitosen kisassa dopinginkilpailukiellon jälkeen kilpakentille palanneen Martti Vainion, joka ennen kisoja oli leiponut kympin 27.44.57. Eipä Vaasan kisoista kulunut kuin reilu vuosi, niin Ekblom veti New Yorkin maratonilla ajan 2.12.31 ja sijoittui moisessa ”pikkukilvassa” viidenneksi.

Vuoden 2004 kisoissa kestofanit puolestaan ihastelivat Turun Weikkojen Kirsi Valastin menoa, sillä hänen 5000 metrin voittoaikansa oli 15.40.43. Vain pari päivää aiemmin Valasti oli juossut Lontoossa kehiin niinkin mukiin menevän tuloksen kuin 15.10.52. Myös Turun Urheiluliittoa silloin edustaneen ja silloin Johanna Risku -nimeä käyttäneen Johanna Lehtisen 1500 metrin voittoaika 4.15.49 oli oiva, tosin samana vuonna hän oli juossut mielimatkansa 4.07:ään ja seuraavana vuonna hän veti sen 4.06.85.

Se muisteloista ja takaisin tähän päivään. Tänä vuonna maamme mestaruuskisoissa siniristilipun liehuessa salossaan miesten 800 metrin voiton vei kahden edellisvuoden tapaan IK Falkenin Niclas Sandells ajalla 1.51.93. Kun kiri alkoi, Sandells nakutti kuin ilokaasuletkuun kytketty naulapyssy, eikä sellaiseen kukaan pystynyt vastaamaan. Hopeaa sai Espoon Tapiot kotiseurakseen tunnustava ”Suomen Symmondsi” Tuomo Salonen 1.53.04 kuluttua lähtölaukauksesta, vaikka mies kutsuukin itseään Espoon Borzaksi. Jos jonkun mitali Vaasassa oli ansaittu, se oli Salosen, sillä kahtena aiempana vuonna hän oli joutunut seuraamaan Kalavan Kisat katsomosta täydessä pettyneisyydessä jalan murruttua kesken kilpailukauden juoksukelvottomaan kelvottomuuteen. Näistä musertavista takaiskuista huolimatta Salonen jaksoi taistella sauvakävelyn kautta tiensä takaisin juoksijoiden kirjoihin ja vieläpä parempaan kuntoon kuin koskaan. Pronssi kaulassaan kilpailun jälkeisestä palkintojen jaosta puolestaan poistui Suomen 800 metrin tulevaisuus, Ville Lampinen, kotiseura KU-58. Ennen 19-ikävuotta juostu 400 metrin aika 48.50 kuvaa miehen mahdollisuuksia 800 metrillä. Vielä sekunti pois 400 metrin ajasta ja lisää kestoa koneeseen, niin silloin on mahdollisuuksia jopa 1.44-1.45-aikoihin. Niitä tuloksia vetämällä alkaa taskuihin tulla myös aika lailla tuohta kansainvälisissä mittelöissä. Ansiokkaasti tiensä finaaliin ja siinä seitsemännelle sijalle (1.55.29) raivasi Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas, joka oli 800 metrin finaalissa myös edellisissä Vaasan Kalevan Kisoissa vuonna 2004. Silloin tuloksena oli viides sija 1.53.34 kuluttua lähtölaukauksesta. 

Kuinka tällä kertaa kävi naisten 800 metrin kilvassa? No kuinkapa muutenkaan kuin siten, että nuori voima Turun Urheiluliiton Johanna Matintalon muodossa nelisti vastustamattomaan voittoon ajalla 2.08.71. Matintalo veti kisassa molemmat kierrokset suunnilleen samaan vauhtia, sillä 400 metrin väliaika oli 1.04.32. Hyvin Porvoon Urheilijoiden maileriperinteitä puolusti hopealle sijoittunut Sara Kuivisto, jonka maalikamera näki saavuttaneen maalisen linjan ajassa 2.09.19. Kolmas ja samalla viimeinen 2.10 -alittaja kilvassa oli Haminan Pontevan Kaisa Tyni. Hän sai kaksi kierrosta ratajuoksua päätökseen ajassa 2.09.86. Valitettavasti naisten 800 metrillä ei vähäisen osanottajamäärän vuoksi tarvittu alkueriä. Valitettavaa tämä on siksi, että alkuerät kuuluvat mestaruuskilpailujen luonteeseen kuin tappaminen armeijaan. 

Miesten 1500 metriä oli jännittävyydessään kutkuttavainen kilpailu, jossa kilpailijat luottivat kiriinsä kuin lännenmies kuudesti laukeavaan. Niinpä 400 metrin väliaika oli 1.12.35 ja 800 metriin kului 2.24.13. Tällaisessa vauhdissa juoksijat luonnollisesti pakkautuvat tiiviiksi kuin liian vähän vettä saanut puuro, jolloin riskinä on se, että ennen pitkää yksi tai useampi juoksija on radalla kumollaan juoksijain etsiessä paikkaansa tahdinmuutosta kytätessään. Nyt kaatumisen uhriksi joutui valitettavasti useampikin mies. Taktisesti hienon juoksun teki Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen, joka hyökkäsi kärkeen hyvissä ajoin, vanhaan Nouderrine Morcelin taktiikkaan luottaen. Morcelihan oli tunnettu siitä, että hän oli aina kärjessä viimeistään silloin, kun kello kalkatti. Lehtinen pysyikin keulassa aika takasuoran loppuun asti, jolloin IK Falkenin Niclas Sandells sivuutti hänet hirveällä voittoon vievällä kirillään. Muista mitaleista loppusuoralla tappelivat Espoon Tapioiden Tuomo Salonen, Lehtinen ja HKV:n Aki Nummela. Aikamoisen riuhtomisen jälkeen Salonen vei hopean ja Joensuun Morceli Lehtinen pronssin. Niin oli jännittävä 1500 metrin kilpailu päätöksessään osoittaen jälleen kerran matkan vaativan keston, nopeuskeston ja nopeuden lisäksi myös shakkimaista taktiikkaa ja oikeita siirtoja oikeissa kohdissa. 

Eipä ollut naisten 1500 metrillä paljoakaan tapahtunut muutosta sitten vuoteen 2004, sillä jälleen mestaruuden vei sama nainen, Johanna Lehtinen. Ainoastaan seura oli vaihtunut Turun Urheiluliitosta Joensuun Katajaksi. Tällä kertaa Lehtinen sai juosta voittonsa eteen selvästi hiljaisempaa vauhtia kuin vuonna 2004, sillä nyt voittoajaksi kirjautui 4.22.02. Se ei kuitenkaan ole Lehtisen hitain voittoaika Kalevan Kisoissa, sillä Helsingissä vuonna 2003 hänen voittoisa juoksunsa päättyi aikaan 4.23.53 ja vuonna 2005 Porissa kultainen mitsku lohkesi tuloksella 4.22.09. Hopeaa Vaasassa tällä kertaa sai HKV:n Minna Lamminen 4.23.29 kuluttua lähtölaukauksesta. Näin vuoden 2001 mestari ja viimeksi mitaleilla vuonna 2005 ollut Lamminen palasi palkintoiselle pallille täydessä mitalionnellisuudessa. Pronssia Porvooseen vei tiukan loppukiririuhtaisunsa ansiosta Sara Kuivisto (4.25.57). Sijalta 11. löytyy Hämeenlinnan Tarmon kasvatti Hanna Haavikko, nykyinen seura Turun Urheiluliitto, joka voitti 18-vuotiaiden tyttöjen Suomen mestaruuden silloisella sukunimellään Ritakallio jo vuonna 1993 Kemissä ja kiskoi vuonna 2000 800 metriä aikaan 2.05.18. 

Miesten 5000 metriä oli Vaasassa perin juurin eriskummallinen kilpa. Raasto.comilla ei ole tietoa, että oliko kyseessä juoksijain protesti Turun Urheiluliiton kesätyöläisiä kohtaan, mutta joka tapauksessa kukaan ei edes yrittänyt seurata Lewis Koriria tämän laputtaessa 14 minuutin vauhtia ja alussa hieman päällekin, mikä olisi ollut parhaimmille juoksijoillemme ihanteellista kyytiä omien ennätystensä paranteluun. Niin Korir juoksi voittoon ilman minkäänlaista kilpailua ajalla 14.00.02. Loppuvaiheessa muu joukko intoutui juoksemaan sen verran, että hopeaa sai Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpää tuloksella 14.48.63 ja pronssin vei Lapin Lukon Kalle Keskipoikela ajalla 14.51.39. Kyseessä ei todellakaan ollut hyvä mainos Suomalaiselle mieskestävyysjuoksulle, sillä vitosen kisoja on nykyisessä kilpailukalenterissa jo muutenkin tarjolla erittäin harvoin, eikä mahdollisuuksia tehdä kunnon mukaisia aikoja ole montaa tarjolla. Tietenkin mestaruuskisoissa kamppaillaan mitaleista eikä ajoista, mutta tämänkaltaiset tempaukset ovat omiaan lisäämään bensaa kestävyysjuoksua pilkkaavien liekkeihin.  

Naisten 5000 metrillä voiton vei iloinen urheilijatar, sillä viimeksi Minna Lamminen, os. Nummela on päässyt maistamaan Kalevan Kisojen voittoa vuonna 2001 Turussa 19-vuoden iässä, silloin 1500 metrillä kovalla ajalla 4.14.63. Tuohon aikaan Lammisen seura oli KU-58, nyt se on HKV. Lammisen iloa ei varmaan vähentänyt se, että voittoajallaan 16.12.91 hän paransi omaa persoonallista rekordiaan selvästi. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että ennen Vaasan mestaruusjuoksuaan hän oli taittanut 12 ja puoli kierrosta 400 metrin rinkiä parhaimmillaan aikaan 16.28.90. Myös hopeaa itselleen ja Vammalan Seudun Voimalle tuonut Minna Haka-Risku (16.14.48) paransi rekordiaan aika lailla. Ennen Vaasan upeaa kilpaa hänen elämänsä nopein 5000 metriä oli ollut 16.27.42. Haka-Risku juoksi jo vuonna 1992 16-vuotiaana 800 metriä aikaan 2.11.18, mutta lopetti uransa viime vuosituhannen lopulla. On suomalaisen kestävyysjuoksun onni, että hän päätti tehdä comebackin takaisin radoille viime vuonna. Myös pronssi irtosi Vaasassa hyvällä tuloksella. Sen vei Rovaniemen Lappia edustava Johanna Peiponen tuloksella 16.17.48. Nämä kolme kovaa kilpailijatarta tekivät kisassa selvän pesäeron muihin, joten naisten vitosella ei Vaasassa totta vieköön kyttäilty. Vielä kun mukana kilvassa olisivat olleet esimerkiksi Johanna Lehtinen, Oona Kettunen ja Sandra Eriksson, niin siitä olisi saattanut kehkeytyä vitonen vailla vertaa Kalevan Kisojen historiassa.  

Miesten 10 000 metrillä Lewis Koririn voittoaika oli 28.37.14. Se oli aikamoinen soolo, mutta ei läheskään kovin soolo, mitä Kalevan Kisoissa on nähty. Vuonna 1987 Kuopiossa suoraan vuoristoleiriltä viivalle saapunut Martti Vainio veti näet 27.52.80. Lähemmäs nykyisyyttä ja ehkä vilppiepäilemättömyyttä siirryttäessä ei tarvinnut hävetä myöskään esimerkiksi EM-maratonille valmistautuvan Harri Hännisen vuoden 1998 Oulun kilvan voittoaikaa 28.43.56. Koririn kanssa samaa luokkaa olivat muun muassa myös Janne Holmenin voittoajat vuosina 1999 (28.36.71) ja 2000 (28.38.42), mutta kukapa niitä muistelee paitsi muistelevaiset. Toiseksi Vaasassa sijoittui, eipä kukaan muukaan kuin Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpää. Niin hän teki ajalla 29.45.53. Pronssia otti Turun Urheiluliiton Willy Rotich tuloksella 30.23.56 niukasti ennen JKU:n Henri Mannista (30.23.59). On helppo arvata, että moinen tappio 25 kierroksen tappelun jälkeen korpesi Mannista kuin kännikalat absolutistia. 

Naisten 10 000 metrillä kaksi naista juoksi alle 35 minuutin, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena helteisessä kilvassa. Heistä nopeampi oli Karhulan Katajaisten Oona Kettunen ajalla 34.38.89. Se oli hyvä juoksu elämänsä ensimmäisen ratakympin juosseelta raastottarelta, joka oli juossut edellispäivänä esteet ja edellisviikonloppuna nuorten EM-kisoissa 2 x esteet + 5000 metrin mittelön. Kettusen valmentaja Eero Partanen tietää kuinka kestokisoja juostaan, sillä mies veti itse aikoinaan 1500m 3.53.67, 3000m 8.18.37, 5000m 14.25.78 ja 10 000m 30.34.6. Sijoittuipa hän myös hopealle vuonna 1989 SM-viesteissä Kouvolan Urheilijoiden 4 x 1500 metrin joukkueessa. Hopeaa Kettusen jälkeen sai kisaverkkareidensa taskuun tunkea Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Risku. Hänkin juoksi kilvassa ennätyksensä, joka kirjoitetaan tällä haavaa 34.50.71. Pronssia viimeisen parin kierroksen riuhtaisullaan otti Oulun Pyrinnön Elina Lindgren (35.05.39), joka voitti 5000 mestaruuden jo vuonna 2001 Turun hellepätsissä. Voittaja Kettusta ja pronssinaista Lindgreniä yhdistää se, että kumpikin on ollut nuorten EM-kisoissa 5000 metrin hopealla, Lindgren vuonna 2001 Italian Grossetossa ajalla 16.11.55 ja Kettunen Italian Rietissä vuonna 2013 ajalla 16.03.79. Toki heitä yhdistää myös se, että kumpikin inhoaa kulkemattomuutta kuin hevimimmi tangomarkkinoita. 

Miesten esteiden kultaa Vaasassa vei lajin Suomen ennätysmies Jukka Keskisalo Joensuun Katajasta ajalla 8.53.18. Näin hän pääsi voittamaan Kalevan Kisat Vaasassa, mihin vuonna 2004 ei ollut mahdollisuutta miehen kauden päättyessä silloin ennen aikojaan vamman tullessa riivaamaan olympialaisiin tähdännyttä edellisvuoden MM-kisojen yhdeksänneksi parasta. Hopealle sijoittui HKV:n Aki Nummela yhdeksää minuuttia hipovalla ajalla (9.01.50). Keskisalosta poiketen Nummela esiintyi vuoden 2004 Kalevan kisoissa, sijoittuen silloin nuorena poikana 1500 metrillä seitsemänneksi ajalla 3.50.78. Pronssia Vaasasta sai Oulun tuolle puolen esiteltäväksi Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho, jonka ajaksi maalinen kamera sai 9.06.67. Jos tämä lahjakkuutta huokuva kymmenen vuoden takainen nuorten EM-nelonen saa harjoitella vammoista vapaana, on selvää, että hänen viimeinen sanansa esteissä ei tule olemaan toissa vuonna juostu 8.27.08. Koska Teppo Syrjälä ei pystynyt vammasta toipumisen vuoksi osallistumaan tämän vuoden Kalevan Kisojen esteisiin, kukaan ei enää uhkaa Mikko Virran vuodesta 1993 alkanutta katkeamatonta Kalevan Kisojen estesarjaa. Tällä kertaa ennätyksekseen 8.47.54 vuonna 1998 juossut Virta sijoittui kahdeksanneksi ajalla 9.26.66. 

Naisten esteet oli eräs Vaasan kisojen odotetuimpia mittelöitä, sillä Moskovan MM-kisojen A-rajaa jahtasivat IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson ja vastikään nuorten EM-kultaa kovalla ajalla 9.45.51 voittanut Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Jänikseksi heille oli uhrautunut matkan Suomen ennätysnainen Johanna Lehtinen sen uhallakin, että hänen rekordinsa 9.40.28 vuodelta 2006 tultaisiin rikkomaan. Lehtinen tekikin kärjessä tasaisen kovaa työtä surraten kuin litran kahvia kitannut ampiainen, mutta hänen lopetettua vetotyönsä kaksikko Eriksson-Kettunen ei pystynyt pitämään yllä riittävän kovaa vauhtia A-rajan 9.43.00 rikkomiseksi. Nuorten EM-kisat kenties painoivat vielä sen verran Kettusen jaloissa, että hänen oli antauduttava. Eriksson pisti kaikkensa peliin, mutta maalilinjoitus tuli hänen vastaansa A-rajan kannalta liian hitaasti ajassa 9.43.34. Se oli toki Erikssonin ennätys neljän sadasosan turvin ja takasi hänelle paikan parhaana B-rajan alittajana Moskovan MM-kisoihin. Siellä hänellä ei voi olla muuta tavoitetta kuin Suomen ennätyksen rikkominen. Kettunen saapui maaliin hopeamitalistina 9.54.67 kuluttua lähtölaukauksesta. Mikäli takapakkeja ei tule ja harjoittelu maittaa, on selvää, että tulevaisuudessa A-rajat tulevat olemaan Kettuselle helppoja kuin aamupuuron valmistus. Pronssia Vaasan kilvassa sai Kettusen seura- ja harjoittelukaveri Minttu Hukka, nuorten EM-finalisti hänkin, ajalla 10.21.77. Se on hänen persoonallinen rekordinsa. 

Niin oli Vaasan Kalevan Kisat kilpailtu, vain kilpailtu, eikä mitään muuta kuin kilpailtu. Kilpailtu kuin muuta mitään eikä, kilpailtu vain, kilpailtu Kisat Kalevan Vaasan oli niin. 

[raasto.com]

Alkukauden tilastokatsaus

Raasto.comi on saanut aikaiseksi alkukauden tilastokatsauksen. Joissain lajeissa kansallinen tasomme on ollut oiva, joissain loiva. Viimeksi mainittuun syynä on saattanut olla monien huippujen lopettamisten lisäksi vammat, sillä juoksija ei diggaa nilkkaamista kuin petturi kaverin pilkkaamista. Lisäksi kausi on vielä aikainen, eikä loppukaudesta monikaan ole enää vaivainen. Joka tapauksessa kaikki kunnia on annettava niille, jotka edelleen jaksavat juosta ja nousta vähättelijöiden suosta.

Miehet 800 metriä

1.48.79 Niclas Sandells IKFalk. Hän on kova kuin ruohonleikkuri hevipehkossa.

1.49.82 Tuomo Salonen EspTa. Hän on herkkä kuin balladi.

1.51.23 Ville Lampinen KU-58. Hän on nopea kuin speedmetalkitaristi tangomarkkinoilla.

1.52.22 Saku Lehikoinen TuUl. Hän on kova kuin USA vakoilussa. 

1.52.23 Joonas Rinne SaPu. Hän on armoton kuin kovis nuokkarilla.

Naiset 800 metriä

2.06.54. Johanna Matintalo TuUl. Hän on kova kuin pääluottamusmies neuvottelupöydässä.

2.07.38 Heidi Marttinen HeinI. Hän on kova kuin nitrolla öljytty sirkkeli.

2.08.47 Kristiina Mäki LahdA. Hän on armoton kuin kostaja.

2.09.92 Kaisa Tyni HamPo. Hän himoaa kulkua kuin lakkoilija työsulkua.

2.10.26 Minna Lamminen HKV. Hän on peloton kuin rynnäkköjääkäri suoja-asemassa.

Miehet 1500 metriä

3.40.89 Niclas Sandells IKFalk. Hän on kova kuin naula.

3.44.22 Marco Bertolotti TuUl. Hän on kova kuin kettinki.

3.46.52 Ilari Piipponen KarhKa. Hän on kova kuin pultti.

3.47.72 Joonas Lehtinen TuUl. Hän on kova kuin kalteri.

3.47.87 Ossi Kekki LahdA. Hän on kova kuin panssari.

3.47.87 Panu Jantunen ParikkU. Hän on kova kuin naulakettinkipulttikalteripanssari.

Naiset 1500 metriä

4.16.33 Sandra Eriksson IFNykn. Hän on kova kuin piikkauskone.

4.21.03 Kristiina Mäki LahdA. Hän inhoaa kulkemattomuutta kuin hevifani metallisulattamoa.

4.23.45 Minna Lamminen HKV. Hän himoaa kulkua kuin kapiainen räkäpäitä.

4.26.48 Kaisa Tyni HamPo. Hän on kova kuin metalli teräskuosissa.

4.28.39 Oona Kettunen KarhKa. Hän himoaa tulosta kuin sairaanhoitaja verinäytettä.

Miehet 3000 metriä

8.08.11 Lewis Korir TuUl. Hän takoo kuin hevimies miekkaverstaalla.

8.17.78 Niclas Sandells IKFalk. Hän on kova kuin nahkakapinallinen niittipanssarissa.

8.19.53 Antti-Pekka Niinistö TuWe. Hän himoaa kulkevaisuutta kuin risöörtsaaja aineistoa.

8.20.10 Joonas Lehtinen TuUl. Hän himoaa kestojuoksua kuin puheenjohtaja nuijaa.

8.20.61 Martti Siikaluoka KangKi. Hän on pullollaan vauhtikestoa kuin äijäuho testoa.

Naiset 3000 metriä

9.04.75. Sandra Eriksson IFNykn. Hän on kova kuin betonipaalu savimaassa.

9.13.28 Kristiina Mäki LahdA. Hänen kestonsa on täynnä murskaavaa tuhoa kuin kapiainen uhoa.

9.27.45 Nina Chydenius ViipU. Hän vihaa kulkemattomuutta kuin glamrokkari grungea.

9.34.39 Minna Haka-Risku VammsVoi. Hän himoaa kulkua kuin kemisti keittoa.

9.41.28 Minna Lamminen HKV. Hän vireessä kuin sello.

Miehet 5000 metriä

13.43.30 Lewis Korir TuUl. Hän himoaa kulkua kuin hitsari saumaa.

14.23.18 Joonas Harjamäki ViipU. Hän on kova kuin niittäjä yössä.

14.28.64 Martti Siikaluoma KangKi. Hän on kova kuin saha lautakasassa.

14.42.67 Kalle Keskipoikela LapLu. Hän on kotonaan radalla kuin hevimies metallipajalla.

14.48.48 Oskari Pennanen JoKa. Hän himoaa ennätyksiä kuin golfari reikää.

Naiset 5000 metriä

15.50.66 Johanna Lehtinen JoKa. Hän kova kuin kirskuva metalli.

16.22.86 Johanna Peiponen RovLa. Hän on kovempi kuin kiehuva teräs.

16.27.42 Minna Haka-Risku VammsVoi. Hän on nopea kuin laserluoti.

16.28.90 Minna Lamminen HKV. Hän on kova kuin alasin.

16.34.75 Oona Kettunen KarhKa. Hän kova kuin ketjureaktio.

Miehet 10 000 metriä

28.24.74 Lewis Korir TuUl. Hän on kova kuin luunmurskaaja.

29.29.11 Jarkko Järvenpää TampPy. Hän kova kuin Sörkan kundi Guantanamossa.

29.32.20 Henri Manninen JKU. Hän on kova kuin dynamo.

30.02.64 Arttu Vattulainen JoKa. Hän on kova kuin tinkimätön.

30.15.58. Miika Takala JKU. Hän on kova kuin ukkonen.

Naiset 10 000 metriä

35.01.44 Laura Markovaara KU-58. Hän on kulkevainen kuin ohjus.

35.19.37 Kristiina Mäki LahdA. Hän himoaa kulkevaisuutta kuin punkkari hakaneulaa.

35.22.60 Minna Haka-Risku VammsVoi. Hän on armoton kuin metsästäjä.

36.45.58 Nina Chydenius ViipU. Hän on säälimätön kuin saalistaja.

37.23.73 Viivi Rantanen NumKi. Hän vieroksuu kulkemattomuutta kuin tiluttaja Lahdolaa.

Miehet puolimaraton

1.04.30 Jarkko Järvenpää TampPy. Hän on kova kuin kapiainen haluaisi olla.

1.05.03 Lewis Koris TuUl. Hän himoaa menestystä kuin kunnallispoliitikko salailua.

1.07.01 Jussi Utriainen LahdA. Hän on kova kuin katu.

1.08.03 Henri Manninen JKU. Hän on kova kuin raudoittaja.

1.08.14 Miika Takala JKU. Hän on tikissä kuin tiedonjanoinen wikissä.

Naiset puolimaraton

1.15.13 Suvi Miettinen TuUl. Hän vihaa hyytymistä kuin kansalainen epäoikeudenmukaisuuteen tyytymistä.

1.16.18 Laura Markovaara KU-58. Hän on liekeissä kuin molotovin coctail Raatteen tiellä.

1.16.30 Kaisa Lehtonen KU-58. Hän vieroksuu kulkemattomuutta kuin kapiainen etulinjaa.

1.17.08 Anne-Mari Hyryläinen HelsJy. Hänessä on kulkua kuin herravihaa kansassa.

1.17.09 Elina Lindgren OulPy. Hän inhoaa kulkemattomuutta kuin Spiderman aukiota.

Miehet maraton

2.26.40 Janne Holmén IFÅland. Hän on kova kuin kaukopartiomies.

2.34.05 Petri Juuti KU-58. Hän inhoaa kulkemattomuutta kuin poliitikko vaalirahatutkimuksia.

2.34.31 Teemu Piksilä Kokkola. Hän vieroksuu kulkemattomuutta kuin SUL reitin mittausta.

2.34.43 Marko Vaittinen ForsSa. Hän on kova kuin liaani.

2.35.10 Fritjof Fagerlund IFÅland. Hän himoaa menestystä kuin lehdenjakaja postilaatikkoa.

Naiset maraton

2.44.17 Anne-Mari Hyryläinen HelsJy. Hän himoaa kulkua kuin poliisi tiesulkua.

2.45.31 Laura Markovaara KU-58. Hän on kova kuin nyrkki.

2.45.48 Elisa Karhu TuUl. Hän inhoaa kulkemattomuutta kuin rässäri balladeja.

2.48.00 Kukka-Maaria Mustonen KU-58. Hän on kova kuin lähiö.

2.48.52 Sari Juuti KU-58. Hän on kova kuin speedmetalbasisti lavatansseissa.

Miehet esteet

9.09.64 Jimmy Finnholm IKFalk. Hän himoaa esteitä kuin hevikitaristi särkijää.

9.15.72 Aki Nummela HKV. Hän vihaa kulkemattomuutta kuin kovis itkua.

9.16.15 Joonas Harjamäki ViiPu. Hän himoaa tulosta kuin rokkari huivia.

9.23.59 Ville Borgmästars IKFalk. Hän vieroksuu kyttäilyä kuin powermetalrumpali tuplabassarittomuutta.

9.24.28 Eetu Lindfors KarhKa. Hän on kova kuin kuivunut laasti.

Naiset esteet

9.47.76 Sandra Eriksson IFNykn. Hän on kova kuin sankari toimintafilmissä.

9.59.52 Oona Kettunen KarhKa. Hän himoaa kovia aikoja kuin kapiainen varusmiesten vainoja.

10.21.92 Camilla Richardsson VasaIs. Hän vihaa hyytymistä kuin tinkimätön kompromissiin tyytymistä.

10.27.40 Minttu Hukka KarhKa. Hän on kova kuin muukalainen saluunassa.

10.31.69 Sofie Lövdahl VasaIs. Hän on kova kuin leka. 

[raasto.com]