Felix Limo, tuo kenialainen huippumaratoonari 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä ilmoitti lopettavansa uransa. Toisin sanoen, hän teki kisanumeroistaan nenäliinoja. Toisin sanoen, hän teki maraton DVD:iestään kahvimukin alusia. Toisin sanoen, hän teki kisapaidoistaan verhoja. Toisin sanoen, hän teki kisakengistään discojalkineita. Toisin sanoen, hän teki kisahousuistaan päähineitä. Toisin sanoen, hän ompeli kisadiplomeistaan pöytäliinoja.
Patrick Sangin valmentama Limo nousi pinnalle vuonna 2000, kun hän kipaisi 10 000 metriä Brysselin hornankattilassa aikaan 27.04.54. Radan kiertäminen kenties tuntui Limon mielestä tylsältä hommalta ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi maratonille. Tälle kestävyysurheilun ehdottomalle kuninkuusmatkalle valmistautuessaan hän juoksi 15 kilometrin ME:n vuonna 2001 (41.29) kilvassa, jossa hän voitti Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassien. Tämä maailmojen rekordi pysyi lyömättömänä aina vuoteen 2010. Debyyttimaratoninsa Limo juoksi vuonna 2003 Amsterdamissa. Siellä mies löytyi maalista 2.06.42 kuluttua lähtölaukauksesta toiseksi nopeimpana, kolme sekuntia voittaja Willam Kipsangille hävinneenä. Sen jälkeen Limo ei vähään aikaan maratonilla hävinnytkään.
Tämä on mahdollista päätellä siitä, että vuonna 2004 hän otti täydessä maratononnellisuudessa voitot sekä Rotterdamin (2.06.14) että Berliinin (2.06.44) maratoneilta. Viimeksi mainitun kisabanketissa mies lisäksi discosi täydessä maratonvapautuneisuudessa kuin mikäkin öljylantio.Vuonna 2005 puolestaan kukaan ei pystynyt miestä voittamaan Chicagon maratonilla (2.07.02). Ehkä uransa merkittävimmän voiton Limo kuitenkin otti vuonna 2006 Lontoon maratonilla. Tuona vuonna Lontoo oli totta vieköön epävirallinen MM-kisa, sillä mukana oli ehkä kovin liuta maailman huippuja maratonilla koskaan. Mukana olivat mm. Haile Gebrselassie, Martin Lel, Khalid Khannouchi, Evans Rutto, Rodgers Rop, Hendrick Ramaala, Jaouad Gharib, Shigeru Aburaya, Tsuyoshi Ogata ja Stefano Baldini, vain muutamia mainitaksemme. Lel, joka sitä ennen, eikä varmaan koskaan sen jälkeenkään ole hävinnyt kenellekään maratonin loppukirissä, kohtasi silloin loppusuoralla parempansa, kun Limo juoksi voittoon ajalla 2.06.39, kaksi sekuntia ennen Leliä. Ramaala oli kolmas (2.06.55), Khannouchi neljäs (2.07.04), Baldini viides (2.07.22), Rop kuudes (2.07.34), Hicham Chatt seitsemäs (2.07.59), Gharib kahdeksas (2.08.45) ja Gebrselassie yhdeksäs (2.09.05). Silloin Limo oli uransa huipulla, mutta siitä alkoi alamäki.
Selkävaivat alkoivat näet riivata Limoa kuin tullimiehet USA:aan pyrkijöitä. Toki hän juoksi vuonna 2007 Lontoossa kolmanneksi ajalla 2.07.47, häviten kuusi sekuntia Martin Lelille ja kolme sekuntia Abderrahhim Goumrille, mutta jatkuvasti pahanevien selkävaivojen takia hän ei pystynyt harjoittamaan täysipainoisesti kestävyyspitoista juoksua vauhti- ja maksimíkestävyysharjoituksilla höystettynä. Niinpä hän joutui keskeyttämään vuonna 2007 Chicagossa täydessä maratonpettyneisyydessä, itku maratonsilmässä. Sen jälkeen Limo taantui 2.09-2.11 -maratonmieheksi (jotka toki ovat kansainvälisen luokan maratontuloksia, mutta Limon mittapuulla eivät huippuaikoja). Tällaisia tuloksia hän jyräsi aina 2010-luvulle, kunnes päätti maratonuransa loppuvan.
"Meitsi pystyisi edeleen vetelemään 2.09-2.10 maratonaikoja, mutta en pysty harjoittelemaan sillä teholla kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten. Meikäläisen täytyy myös olla relialisti, sillä eihän tuollaisilla ajoilla ole nykyisin jakoa kärkisijoille maratoneilla", Limo tuumi lopettamispäätöksen tehtyään, kenties maratonmiettiväisesti leukaperiään sivellen, silmät maratonpohdiskelevaisuudesta viiruina. "Meitsi tulee kuitenkin aina jatkamaan juoksua", Limo jatkoi täydessä juoksuriippuvaisuudessa. Jotkut paikalla olevat luultavasti saattoivat nähdä Limon jo himoavan seuraavaa pitkää lenkkiä kuin hevimies metallipajaa. Maratonfanit eivät voi olla miettimättä, että kuinka mies olisi pärjännyt vuoden 2004 olympiamaratonilla, jos hänet olisi sinne valittu. Silloinhan Kenia lähti olympiakilpaan vajaalla miehityksellä Sammy Koririn vetäydyttyä olympiakilvasta.
[raasto.com & iaaf.org]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti