Ste edellä jo mainitsikin Chicagon maratonista. Kyseessä oli kuitenkin sen verran rilluttelevainen rallatus, että tässä hieman lisää siitä. Chicagon maratoni siis lähti liikkeelle klo 7.30 paikallista aikaa. Tässä jäjestäjät olivat fiksuja, sillä mikäli lähtö olisi ollut klo 9.00, kuten normaalisti suurilla kaupunkimaratoneilla, lämpötila olisi kohonnut kilvan edetessä aivan liian korkeaksi toonareiden persoonallisia rekordeja ajatellen. Mikäli raasto.comin toimitus osasi muuntaa amerikalaisten käyttämiä fahrenheittejä celcius-asteiksi, lämpötila lähdössä oli + 18, miesten kärjen saapuessa maaliin + 21 ja naisten kärjen ylittäessä maalisen linjan + 23. Vaikka nämä lämpötilat ovatkin liian korkeita ihanteelliseen maratonkeliin verrattuna, aivan kamalassa pätsissä kärkijuoksijoiden ei siis tarvinnut kilpaansa juosta.
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lilia Shobukhova. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lilia Shobukhova. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. lokakuuta 2011
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Kebede ja Shobukhova maratonvoittoon Lontoossa
Tänään juostiin kovasti odotettu Lontoon maraton, jota etukäteen pidettiin jopa kaikkien aikojen kovimpana maratonina. Tällä(kään) kertaa kilpa ei kuitenkaan osoittautunut niin huimaksi joukkoraviksi, kuin osanottajaluettelo antoi odottaa. Perinteiseen tyyliin naisten elittiryhmä lähti Lontoossa maratontaipaleelleen hyvissä ajoin ennen muita. Meno oli alusta asti hieman päälle 2.20-loikkaa, joten mikäpä oli kovakuntoisilla naarailla rallatellessa mukana joukon jatkona. 5 km ohitettiin ajassa 16.33, 10 km saavutettiin 33.17 kuluttua lähtölaukauksesta ja 15 km:n kulmaus hyökkäsi vastaan silloin, kun kello näytti lukemia 50.11. Meno oli siis aika lailla 3.20 kilometriä kohden, joten naaraiden koneet varmaan hyrisivät siinä vaiheessa tyytyväisinä siitä, että liian hidas meno ei karstoittanut putkia. 20 km ja puolimatka viuhuivat ohi ajoissa 1.07.17 ja 1.10.55.
Kärkijoukko harveni koko ajan matkan ja vauhdin tehdessä niittotyötään (25 km 1.24.04), kunnes 30 km:n muurilla (1.41.10) kärjessä rymistelivät enää Venäjän Lilia Shobukhova ja Inga Abitova, Etiopian Aselefesh Mergia, Bezunesh Bekele ja Askale Tafa sekä Japanin Yukiko Akaba ja Mari Ozaki. Tämän jälkeen venäläiset ja etiopialaiset erkaantuivat omaan maratonvälienselvittelyynsä, jossa armolla ei luonnollisestikaan ollut tuntoa. 35 km:n pultilla (1.58.25) oli jo selvää, että tulossa oli kova maratonaika, mutta 2.20-alitus oli valumassa tavoittavattomiin utuisen toiveajattelun tavoin. 40 km:n oksalla (2.15.07) voitosta tappelivat enää Shobukhova, Abitova ja Mergia. Tämän jälkeen ensiksi mainittu erkaantui muista konemaisesti maratonhakaten.
Niin juostiin maaliin jäjestyksessä Shobukhova (2.22.00), Abitova (2.22.19), Mergia (2.22.38), Bekele (2.23.17) ja Tafa (2.24.39). Paras ei venäläis-etiopialainen oli kuudenneksi sijoittunut Japanin Yukiko Akaba (2.24.55), tuo Pekingin olympiakisojen 5000 metrin 12., joka sai koneeseensa jälleen maratononnistumisen Berliinin MM-maratonin (31.) pettymyksen jälkeen. Akaba paransi aiempaa maratonenkkaansa vajaan minuutin. Hänen jälkeensä maaliin rynnistivät hallitseva maratonin maailmanmestari, Kiinan Xue Bai (2.25.18), Uuden Seelannin Kim Smith (2.25.21), Japanin kokenut Mari Ozaki (2.25.43) sekä kenties omaksi ja faniensa pettymykseksi Britannian Mara Yamauchi (2.26.16). Monille muillekin ennakkosuosikeille kilpa oli raaka pettymys. Heihin kuuluivat mm. 13:nneksi sijoittunut viime kesän maratonin MM-hopeamitalisti, Japanin Yoshimi Ozaki (2.32.26) ja USA:n Deena Kastor (sijoitus 18. aika 2.36.20).
Lontoon miesten kilvassa odotettiin vain ja ainoastaan maratonin maailmanennätystä tapahtuvaksi, mutta jälleen kerran kävi ilmi, että Haile Gebrselassien ME 2.03.59 on niin kova tulos, että senpä rikkominen ei käykään tuosta vain, vaikka kilpa olisi täynnä toinen toistaan kovempia maratonkoneita. Kilvan alku näytti ennätystä ajatellen hyvältä, sillä 5 km:n kanki saavutettiin ajassa 14.39. Tämän jälkeen vauhti kuitenkin hiljeni 3 min / km-vauhtiin, eikä sellainen "hidastelu" tietenkään riitä Hailen aikaan. Niinpä 10 km:n - puolimatkan väliajat (29.42, 44.51, 59.54 ja 1.03.07) olivat maratonfaneille pettymyksiä. Jo tässä vaiheessa oli jokseenkin selvää, että Hailen Rekordi tulisi olemaan voimassa myös tämän kilvan jälkeen, sillä tuskimpa kovinkaan moni uskoi kärjen vetävät toista puoliskoa alle 1.01 varsinkaan, kun suurimpien ennakkosuosikkien Kenian olympiavoittaja Samuel Wanjirun ja Eritrean puolimaratonin ME-miehen Zersenay Tadesan meno ei näyttänyt lainkaan kulkevaiselta. Poissa oli Wanjirun normaali rullaus, jossa kantapäät hipovat pakaroita (ks. Pekingin olympiamaraton).
Sen sijaan Etiopian olympia ja MM-kolmosella Tsegaye Kebedellä oli kulku päällänsä. Niinpä hän sai laittoi tuota pikaa maratonkaasun pohjaan ja alkoi vetää toista puoliskoa negatiivisena splittinä yhdessä Kenian viime vuoden MM-mitalistien Emmanuel Mutain ja Abel Kiruin kanssa. 25 km:n taululla (1.14.19) vauhti oli jo selvästi kohentunut, mikä aiheutti Wanirun, Tadesen ja monen muun kovan maratonsällin putoamisen. Kilvan loppu (30 km 1.28.46, 35 km 1.43.30, 40 km 1.58.41) oli silkkaa Kebeden sooloa. Kirui tosin roikkui lähituntumassa aina 37 km:n asti, kunnes hyytyi kuin veteraani junnukisoissa ja miehiä alkoi nelistää hänen ohitsensa lakkaamattomana virtana.
Niin kävi, että Kebede otti uransa tähän asti suuriman maratonvoiton ajalla 2.05.19. Sitten tulikin suuri ero seuraaviin, sillä toiseksi sijoittui Mutai 2.06.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Pronssia kaulaansa sai aina varma maratonkone, Marokon olympiahopeamies Jaouad Gharib ajalla 2.06.55. Sitten maaliin saapui yllätysmies, Marokon Abderrahime Bouramdane (2.07.33). Hänen aiempi enkkansa oli tosin 2.08.20 ja viime vuonna Bostonissa kehiin oli tullut toinen sija, mutta etukäteen tuskin kukaan uskoi Pekingin olympiamaralla maaliin 26:nnetena tullutta Bouramdanea sijoittuvaksi näin korkealle tämän vuoden Lontoon tähtisikermässä. Viides oli lopen uupunut Abel Kirui (2.08.04, 40 km:sta maaliin yli 8 min)ja kuudes taannoinen New Yorkin sankari, Brasilian Marilson Gomes Dos Santos (2.08.46). Dos Santos otti muuten kärkiryhmän kiinni vasta hieman ennen 10 km:n pistettä, sillä hän aloitti kilpansa ekan vitosen osalta huomattavasti hiljempaa (15.09). Yllätysten yllätykseksi kukaan muu ei sitten alittanutkaan 2.10-rajaa, vaan seuraavana maaliin tuli katkinaisen puhkinainen Tadese (2.12.03), joka ei viime vuodesta poiketen halunnut tällä kertaa keskeyttää kisaa. Kärkiryhmän mukaan alussa kamikazemaisesti lähteneistä Eritrean Yonas Kifle (2.14.39) sekä Japanin pojat Satoshi Irifune (2.19.25) ja Takayuki Matsumiya (2.21.34) juoksivat myös maaliin kaikkea muuta kuin negatiivisen splitin tehneinä.
[virginlondonmarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Kärkijoukko harveni koko ajan matkan ja vauhdin tehdessä niittotyötään (25 km 1.24.04), kunnes 30 km:n muurilla (1.41.10) kärjessä rymistelivät enää Venäjän Lilia Shobukhova ja Inga Abitova, Etiopian Aselefesh Mergia, Bezunesh Bekele ja Askale Tafa sekä Japanin Yukiko Akaba ja Mari Ozaki. Tämän jälkeen venäläiset ja etiopialaiset erkaantuivat omaan maratonvälienselvittelyynsä, jossa armolla ei luonnollisestikaan ollut tuntoa. 35 km:n pultilla (1.58.25) oli jo selvää, että tulossa oli kova maratonaika, mutta 2.20-alitus oli valumassa tavoittavattomiin utuisen toiveajattelun tavoin. 40 km:n oksalla (2.15.07) voitosta tappelivat enää Shobukhova, Abitova ja Mergia. Tämän jälkeen ensiksi mainittu erkaantui muista konemaisesti maratonhakaten.
Niin juostiin maaliin jäjestyksessä Shobukhova (2.22.00), Abitova (2.22.19), Mergia (2.22.38), Bekele (2.23.17) ja Tafa (2.24.39). Paras ei venäläis-etiopialainen oli kuudenneksi sijoittunut Japanin Yukiko Akaba (2.24.55), tuo Pekingin olympiakisojen 5000 metrin 12., joka sai koneeseensa jälleen maratononnistumisen Berliinin MM-maratonin (31.) pettymyksen jälkeen. Akaba paransi aiempaa maratonenkkaansa vajaan minuutin. Hänen jälkeensä maaliin rynnistivät hallitseva maratonin maailmanmestari, Kiinan Xue Bai (2.25.18), Uuden Seelannin Kim Smith (2.25.21), Japanin kokenut Mari Ozaki (2.25.43) sekä kenties omaksi ja faniensa pettymykseksi Britannian Mara Yamauchi (2.26.16). Monille muillekin ennakkosuosikeille kilpa oli raaka pettymys. Heihin kuuluivat mm. 13:nneksi sijoittunut viime kesän maratonin MM-hopeamitalisti, Japanin Yoshimi Ozaki (2.32.26) ja USA:n Deena Kastor (sijoitus 18. aika 2.36.20).
Lontoon miesten kilvassa odotettiin vain ja ainoastaan maratonin maailmanennätystä tapahtuvaksi, mutta jälleen kerran kävi ilmi, että Haile Gebrselassien ME 2.03.59 on niin kova tulos, että senpä rikkominen ei käykään tuosta vain, vaikka kilpa olisi täynnä toinen toistaan kovempia maratonkoneita. Kilvan alku näytti ennätystä ajatellen hyvältä, sillä 5 km:n kanki saavutettiin ajassa 14.39. Tämän jälkeen vauhti kuitenkin hiljeni 3 min / km-vauhtiin, eikä sellainen "hidastelu" tietenkään riitä Hailen aikaan. Niinpä 10 km:n - puolimatkan väliajat (29.42, 44.51, 59.54 ja 1.03.07) olivat maratonfaneille pettymyksiä. Jo tässä vaiheessa oli jokseenkin selvää, että Hailen Rekordi tulisi olemaan voimassa myös tämän kilvan jälkeen, sillä tuskimpa kovinkaan moni uskoi kärjen vetävät toista puoliskoa alle 1.01 varsinkaan, kun suurimpien ennakkosuosikkien Kenian olympiavoittaja Samuel Wanjirun ja Eritrean puolimaratonin ME-miehen Zersenay Tadesan meno ei näyttänyt lainkaan kulkevaiselta. Poissa oli Wanjirun normaali rullaus, jossa kantapäät hipovat pakaroita (ks. Pekingin olympiamaraton).
Sen sijaan Etiopian olympia ja MM-kolmosella Tsegaye Kebedellä oli kulku päällänsä. Niinpä hän sai laittoi tuota pikaa maratonkaasun pohjaan ja alkoi vetää toista puoliskoa negatiivisena splittinä yhdessä Kenian viime vuoden MM-mitalistien Emmanuel Mutain ja Abel Kiruin kanssa. 25 km:n taululla (1.14.19) vauhti oli jo selvästi kohentunut, mikä aiheutti Wanirun, Tadesen ja monen muun kovan maratonsällin putoamisen. Kilvan loppu (30 km 1.28.46, 35 km 1.43.30, 40 km 1.58.41) oli silkkaa Kebeden sooloa. Kirui tosin roikkui lähituntumassa aina 37 km:n asti, kunnes hyytyi kuin veteraani junnukisoissa ja miehiä alkoi nelistää hänen ohitsensa lakkaamattomana virtana.
Niin kävi, että Kebede otti uransa tähän asti suuriman maratonvoiton ajalla 2.05.19. Sitten tulikin suuri ero seuraaviin, sillä toiseksi sijoittui Mutai 2.06.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Pronssia kaulaansa sai aina varma maratonkone, Marokon olympiahopeamies Jaouad Gharib ajalla 2.06.55. Sitten maaliin saapui yllätysmies, Marokon Abderrahime Bouramdane (2.07.33). Hänen aiempi enkkansa oli tosin 2.08.20 ja viime vuonna Bostonissa kehiin oli tullut toinen sija, mutta etukäteen tuskin kukaan uskoi Pekingin olympiamaralla maaliin 26:nnetena tullutta Bouramdanea sijoittuvaksi näin korkealle tämän vuoden Lontoon tähtisikermässä. Viides oli lopen uupunut Abel Kirui (2.08.04, 40 km:sta maaliin yli 8 min)ja kuudes taannoinen New Yorkin sankari, Brasilian Marilson Gomes Dos Santos (2.08.46). Dos Santos otti muuten kärkiryhmän kiinni vasta hieman ennen 10 km:n pistettä, sillä hän aloitti kilpansa ekan vitosen osalta huomattavasti hiljempaa (15.09). Yllätysten yllätykseksi kukaan muu ei sitten alittanutkaan 2.10-rajaa, vaan seuraavana maaliin tuli katkinaisen puhkinainen Tadese (2.12.03), joka ei viime vuodesta poiketen halunnut tällä kertaa keskeyttää kisaa. Kärkiryhmän mukaan alussa kamikazemaisesti lähteneistä Eritrean Yonas Kifle (2.14.39) sekä Japanin pojat Satoshi Irifune (2.19.25) ja Takayuki Matsumiya (2.21.34) juoksivat myös maaliin kaikkea muuta kuin negatiivisen splitin tehneinä.
[virginlondonmarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)