Sunnuntai 15.4. oli päivä, jolloin moni kaupunki oli päättänyt järjestää maratonin. Niinpä jotkut olivat maratonkeskittyneisyydessä kuin lakimies lexittyneisyydessä. Keskittykäämme kisaraportissamme Rotterdamiin, joka sijaitsee Hollannissa. Siellä ei ole mäen mäkeä, joten maan maratonreirit ovat tasaisempia kuin pöytä, mutta merellisestä sijainnistaan johtuen myös tuulelle alttiita. Tällä kertaa puhuri hönki myös Rotterdamissa maratoonareiden inhottavana seuralaisena. Se ei kuitenkaan estänyt Etiopian juoksijoita pistämätä pystyyn verratonta maratonshowta. Kävi nimittäin niin, että Yemane Adhane -niminen veikko , joka ilmeisesti tunnetaan maratonpiireissä paremmin nimellä Yemane Tsegay, jätti kilometri ennen maalia kansallisuustoverinsa, Getu Feleken ja voitti ajalla 2.04.48. Feleke pisteli 2.04.50.
Vielä 30 kilometrin puikolla kaksikko oli 12 sekuntia maailman ennätysvauhtia edellä ja 35 kilometrin vatkullakin tasoissa, mutta sitten "veljesten" harppa ei enää kyennyt syömään maantietä yhtä tuhoisasti, vaan edessä oli hiuksenhieno hyytyneisyys. Adhanen (eli Tsegayn) aika on tällä haavaa Etiopian toiseksi kovin tänä vuonna, joten se saattaa riittää maan olympialippuun Lontooseen. Heidän maan tilastokärkensä on Dubaissa tammikuussa 2.04.23 vispannut Yayele Abshero. Sen sijaan Feleken 2.04.50 on siinä ja siinä Lontoon suhteen, sillä Dubaissa Dino Sefir takoi saman 2.04.50 kuin Feleke nyt Rotterdamissa. Jos tilanne säilyy samanlaisena muiden kevätmaratonien jälkeenkin, niin kuinkakohan Etiopia ratkaiseen kolmannen miehen valinnan? Jos jompikumpi olisi juossut sekunnin kovempaa, niin valitsijoilla olisi helppo työ.
Monet odottivat, että Kenian Moses Mosop olisi kovin Rotterdamissa, mutta eipä ollut. Hän jäi etiopialaisten hurjasta vedätyksestä jo ennen 30 kilometrin viistaa ja oli jossain vaiheessa jo noin 20 sekuntia jäljessä, mutta saalisti lopussa naapurimaansa miehiä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Se ei riittänyt kolmatta sijaa korkeammalle ajalla 2.05.03. Valitettavasti se saattaa tarkoittaa sitä, että Mosop ei mahdu maansa olympiajoukkueeseen Lontooseen, sillä niin hurjaa on maratonpeli maailman huipulla. Mosopin jälkeen tulikin suuri ero seuraavan mieheen, sillä Kenian Stephen Kibet sai 42 kilometriä ja 195 metriä päätökseen 2.08.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän olikin viimeinen maratonsälli, joka tällä kertaa alitti 2.10.
Kilvassa oli mukana myös suomalaisia, joista nopein oli Lahden Ahkeran Jussi Utriainen. Hän oli vedossa kuin reki ja tekaisi tuloksen 2.16.34, mikä tarkoittaa sitä, että Jussi sai pitkän tauon jälkeen maratononnistuneisuuden tuloksiselle taululle. Riittääkö tämä olympialaisen B-rajan alitus maamme olympiakomitealle, jää nähtäväksi. Suomen toiseksi paras rotterisessa damissa oli Sjundeå IF:n Mårten Boström ajalla 2.21.03. Koska miehen maratontavoitteet ovat selvästi kovemmat, se ei luultavasti aiheuta Boströmille maratononnellisuutta. Sen sijaan seuratoveri Lauri Lipiäisen 2.29.34 saataa aiheuttaa latelle onnellisuuden, olihan kyseessä miehen ensimmäinen 2.30 -rajan alittavaisuus. Ei ole siis liioiteltua väittää, että Lipiäinen jyräsi Rotterdamin kaduilla kuin riistäytynyt panssarivaunu.
Kukapa voitti Rotterdamin naisten kilvan? No, hänhän oli Etiopian Tiki Gelana maansa ennätyksellä 2.18.58. Gelana polki lopussa väsymättömästi kuin rumpali speedmetalkomppia. On päivänselvää, että hänen tuloksensa riittää näytöksi Etiopian olympiajoukkueeseen. Lontoossa hän onkin eräs suurimmista voittajasuosikkitarista. Tänä keväänä muuten jo kolme etiopialaisnaista on juossut maratonin alle 2.20, joten heidän olypiajoukkueensa on vauhdikas kuin hirttäytynyt kaasu.
Toiseksi Rotterdamissa tuli Italian Valeria Straneo kansansa ennätyksellä 2.23.43. Tuollainen juoksu teki Straneolle terää olympiavalintoja ajatellen, sillä hänen kotimaassaan on ylitarjontaa 2.25-2.26 -naisista kolmea olympialippua kohden. Kolmanneksi sijoittui Etiopian Merima Hasen tuloksella 2.25.48. Se on hyvää kansainvälistä huipputasoa, mutta ei alkuunkaan riittävän kova Etiopian olympiajoukkueeseen. Vielä neljänneksi sijoittunut Hollannin Miranda Boonstrakin alitti 2.30, sillä hänet tavoitettiin maalilinjan yltä 2.27.32 kuluttua lähtölaukauksesta. Tänä vuonna 40 vuoden ikäpaalun tavoittava Boonstra on tahkonnut 3000 metrin esteitä pienen ikänsä, joten on jo hänen aikakin ollut siirtyä todenteolla kestävyysurheilun ylivertaisen kuniinkuusmatkan pariin.
[iaaf.org, hevoskuuri.fi & raasto.com]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moses Mosop. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moses Mosop. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
maanantai 10. lokakuuta 2011
Huh-huh, mitä maraton rock'n rollusta ympäri ämpäri planeettamme
Ste edellä jo mainitsikin Chicagon maratonista. Kyseessä oli kuitenkin sen verran rilluttelevainen rallatus, että tässä hieman lisää siitä. Chicagon maratoni siis lähti liikkeelle klo 7.30 paikallista aikaa. Tässä jäjestäjät olivat fiksuja, sillä mikäli lähtö olisi ollut klo 9.00, kuten normaalisti suurilla kaupunkimaratoneilla, lämpötila olisi kohonnut kilvan edetessä aivan liian korkeaksi toonareiden persoonallisia rekordeja ajatellen. Mikäli raasto.comin toimitus osasi muuntaa amerikalaisten käyttämiä fahrenheittejä celcius-asteiksi, lämpötila lähdössä oli + 18, miesten kärjen saapuessa maaliin + 21 ja naisten kärjen ylittäessä maalisen linjan + 23. Vaikka nämä lämpötilat ovatkin liian korkeita ihanteelliseen maratonkeliin verrattuna, aivan kamalassa pätsissä kärkijuoksijoiden ei siis tarvinnut kilpaansa juosta.
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)