Juoksijat vireessä Rotterdamissa kuin kerosiinilla tankattu Mosse

Sunnuntai 15.4. oli päivä, jolloin moni kaupunki oli päättänyt järjestää maratonin. Niinpä jotkut olivat maratonkeskittyneisyydessä kuin lakimies lexittyneisyydessä. Keskittykäämme kisaraportissamme Rotterdamiin, joka sijaitsee Hollannissa. Siellä ei ole mäen mäkeä, joten maan maratonreirit ovat tasaisempia kuin pöytä, mutta merellisestä sijainnistaan johtuen myös tuulelle alttiita. Tällä kertaa puhuri hönki myös Rotterdamissa maratoonareiden inhottavana seuralaisena. Se ei kuitenkaan estänyt Etiopian juoksijoita pistämätä pystyyn verratonta maratonshowta. Kävi nimittäin niin, että Yemane Adhane -niminen veikko , joka ilmeisesti tunnetaan maratonpiireissä paremmin nimellä Yemane Tsegay, jätti kilometri ennen maalia kansallisuustoverinsa, Getu Feleken ja voitti ajalla 2.04.48. Feleke pisteli 2.04.50.

Vielä 30 kilometrin puikolla kaksikko oli 12 sekuntia maailman ennätysvauhtia edellä ja 35 kilometrin vatkullakin tasoissa, mutta sitten "veljesten" harppa ei enää kyennyt syömään maantietä yhtä tuhoisasti, vaan edessä oli hiuksenhieno hyytyneisyys. Adhanen (eli Tsegayn) aika on tällä haavaa Etiopian toiseksi kovin tänä vuonna, joten se saattaa riittää maan olympialippuun Lontooseen. Heidän maan tilastokärkensä on Dubaissa tammikuussa 2.04.23 vispannut Yayele Abshero. Sen sijaan Feleken 2.04.50 on siinä ja siinä Lontoon suhteen, sillä Dubaissa Dino Sefir takoi saman 2.04.50 kuin Feleke nyt Rotterdamissa. Jos tilanne säilyy samanlaisena muiden kevätmaratonien jälkeenkin, niin kuinkakohan Etiopia ratkaiseen kolmannen miehen valinnan? Jos jompikumpi olisi juossut sekunnin kovempaa, niin valitsijoilla olisi helppo työ.

Monet odottivat, että Kenian Moses Mosop olisi kovin Rotterdamissa, mutta eipä ollut. Hän jäi etiopialaisten hurjasta vedätyksestä jo ennen 30 kilometrin viistaa ja oli jossain vaiheessa jo noin 20 sekuntia jäljessä, mutta saalisti lopussa naapurimaansa miehiä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Se ei riittänyt kolmatta sijaa korkeammalle ajalla 2.05.03. Valitettavasti se saattaa tarkoittaa sitä, että Mosop ei mahdu maansa olympiajoukkueeseen Lontooseen, sillä niin hurjaa on maratonpeli maailman huipulla. Mosopin jälkeen tulikin suuri ero seuraavan mieheen, sillä Kenian Stephen Kibet sai 42 kilometriä ja 195 metriä päätökseen 2.08.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän olikin viimeinen maratonsälli, joka tällä kertaa alitti 2.10.

Kilvassa oli mukana myös suomalaisia, joista nopein oli Lahden Ahkeran Jussi Utriainen. Hän oli vedossa kuin reki ja tekaisi tuloksen 2.16.34, mikä tarkoittaa sitä, että Jussi sai pitkän tauon jälkeen maratononnistuneisuuden tuloksiselle taululle. Riittääkö tämä olympialaisen B-rajan alitus maamme olympiakomitealle, jää nähtäväksi. Suomen toiseksi paras rotterisessa damissa oli Sjundeå IF:n Mårten Boström ajalla 2.21.03. Koska miehen maratontavoitteet ovat selvästi kovemmat, se ei luultavasti aiheuta Boströmille maratononnellisuutta. Sen sijaan seuratoveri Lauri Lipiäisen 2.29.34 saataa aiheuttaa latelle onnellisuuden, olihan kyseessä miehen ensimmäinen 2.30 -rajan alittavaisuus. Ei ole siis liioiteltua väittää, että Lipiäinen jyräsi Rotterdamin kaduilla kuin riistäytynyt panssarivaunu.

Kukapa voitti Rotterdamin naisten kilvan? No, hänhän oli Etiopian Tiki Gelana maansa ennätyksellä 2.18.58. Gelana polki lopussa väsymättömästi kuin rumpali speedmetalkomppia. On päivänselvää, että hänen tuloksensa riittää näytöksi Etiopian olympiajoukkueeseen. Lontoossa hän onkin eräs suurimmista voittajasuosikkitarista. Tänä keväänä muuten jo kolme etiopialaisnaista on juossut maratonin alle 2.20, joten heidän olypiajoukkueensa on vauhdikas kuin hirttäytynyt kaasu.

Toiseksi Rotterdamissa tuli Italian Valeria Straneo kansansa ennätyksellä 2.23.43. Tuollainen juoksu teki Straneolle terää olympiavalintoja ajatellen, sillä hänen kotimaassaan on ylitarjontaa 2.25-2.26 -naisista kolmea olympialippua kohden. Kolmanneksi sijoittui Etiopian Merima Hasen tuloksella 2.25.48. Se on hyvää kansainvälistä huipputasoa, mutta ei alkuunkaan riittävän kova Etiopian olympiajoukkueeseen. Vielä neljänneksi sijoittunut Hollannin Miranda Boonstrakin alitti 2.30, sillä hänet tavoitettiin maalilinjan yltä 2.27.32 kuluttua lähtölaukauksesta. Tänä vuonna 40 vuoden ikäpaalun tavoittava Boonstra on tahkonnut 3000 metrin esteitä pienen ikänsä, joten on jo hänen aikakin ollut siirtyä todenteolla kestävyysurheilun ylivertaisen kuniinkuusmatkan pariin.

[iaaf.org, hevoskuuri.fi & raasto.com]

Hui-hai, mitä maratonrallatusta Amsterdamissa ja puolimaratonrillutusta Kankaanpäässä

Tänään kipaistiin martti ja siihen vielä toni päälle hollantilaisessa kaupungissa, jota myös Amsterdamiksi kutsutaan. Moni luuli, että siellä kovin naama olisi Etiopian Sileshi Sihine, tuo kaksinkertainen 10 000 metrin olympiahopeamies ja aika moninkertainen saman matkan MM-kakkonen. Kävi kuitenkin niin, että kun maaliin oli 10 kilometriä, Sihinen koneesta loppui täysin maratonkesto. Ja kun näin tapahtuu noin kaukana maalista, peli on pelattu kuin iskelmämiehen eväät hevikaraokessa. Niin jäi Sihinen matka vajaaksi, eikä häntä voi täten vielä maratoonariksi kutsua. Sen sijaan Kenian Wilson Chebet sen kuin vain rallatti, ikään kuin maratoni olisi hänelle leikitteleväinen hipsuilu. No, totuuden nimessä on sanottava, että kyllä Chebettiäkin maratontuska hieman rassasi viimeisillä kiloisilla metreillä, mutta äärettömän maratonvauhtikestonsa turvin hän kykeni saavuttamaan maalisen linjan ajassa 2.05.53. Se oli kohtuullisen taisaista luikua, sillä puolimatkaan Chebet oli saapunut ajassa 1.02.38. Tämä oli jo hänen vuoden toinen maratonvoittonsa Hollannin maaperällä, sillä keväällä hän oli nähnyt Rotterdamissa kilpajuoksijajoukosta ensimmäisenä maalin ajassa 2.05.27.

Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.

Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.

Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.

Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.

[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]