Vuoden 2012 yleisen urheilun yleisen
sarjan Suomi Finlandin mestaruuskilpailut käytiin Lahdessa 23.-26.8. Siellä
moni oli kulkevaisuudessa kuin risiiniöljyinen uloste. Siellä moni himosi
menestystä kuin urapyrkyri hyvä veli -verkostoa. Siellä moni oli yhtä kova
juoksemaan kuin poliitikko valehtelemaan. Siellä oli myös täytelajeja, kuten
äkkijuoksentelua, hyppimistä ja heittelyä, mutta sellaiset pelleilyt jäävät
raasto.comin kisaraportissa omaan arvottomuuteensa. Käykäämme kisat läpi laji
lajilta.
800 metriä
Kukapa muukaan vei nimiinsä miesten 800
metrin kilvan kuin IK Falkenin kotiseurakseen tunnustava Niclas Sandells?
Ilmeisesti mies ei halunnut mestaruutta liian helpolla, vaan järjesti itsensä
pussiin lähes koko viimeisen kierroksen ajaksi, josta sitten pääsi ulos noin 80
metrin päässä maalista. Siinä vaiheessa HKV:n Mikko Lahtio oli karannut jo
kauas, mutta kun Lahtio juoksi lopun kuin M 16:n piipusta ammuttu luoti,
Sandells tykitti kuin AK 47:n piipusta ammuttu luoti. Koska ei ole epäselvää
siitä, kumpi edellä mainituista aseista on parempi, ei ollut epäselvää myöskään
siitä, kumpi luoti saavuttaa maalisen linjan ensimmäisenä. Niin sai Sandells
juhlia voittoa ajalla 1.52.72 ennen Lahtiota (1.53.05). Parin päivän kuluttua
kävi myös ilmi, että Lahtiota eivät Ruotsi-ottelun kaltaiset pikkukisat kiinnosta.
Pronssia kotiseuransa Lahden Ahkeran
kisaverkkareiden taskuun sai tunkea Jonas Hamm 1.54.10 kuluttua
lähtölaukauksesta. Se oli Hammin seitsemäs mitali Kalevan Kisoissa kautta
aikain, jos mukaan lasketaan myös 1500 metriltä tulleet mitskut. Näin vuosien
2008 ja 2011 pronssipoika, Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas joutui tyytymään
neljänteen tilaan (1.54.46) valtavassa pettyneisyydessä. Sijalta seitsemän
löydämme Saarijärven Pullistuksen 17-vuotiaan Joonas Rinteen (1.55.56). Aiemmin
kesällä Rinne oli pitänyt pilkkanaan Arska Paunosen ikivanhaa Ikäluokan SE:tä
ajalla 1.51.02. Saapa nähdä, mihin nuorukaisen kehitys on tulevaisuudessa
kulkeva. Joka tapauksessa hän juoksee jo nyt kovempaa kuin monet koskaan
elämänkaarensa kaarella.
Kukapa muukaan vei nimiinsä naisten 800
metrin kilvan kuin IK Falkenin kotiseurakseen tunnustava Karin Storbacka? Sen
hän teki ajalla 2.06.09. Allergia on riivannut tänäkin Storbackaa kuin kyvyttömyys
tehdä kunnollinen opinnäytetyö poliitikkoa, joten Suomen mestaruus vaikean
kesän jälkeen lämmitti varmaan hänen mieltään syysauringon tavoin.
Toivottavasti tulevina vuosina Storbacka saa olla allergialta rauhassa. Jos hän
pystyy urheilemaan ilman allergiaa, hänellä on edellytykset Suomen ennätysaikoihin
sekä 800 että 1500 metrillä. Hopeaa kaulaansa sai viime vuoden tapaan Liedon
Parman nuori Johanna Matintalo. Tällä kertaa hän juoksi 2.07.43. Pronssista
lätkää kilvan jälkeen sai ihailla Heinolan Iskun Heidi Marttinen (2.07.90). Se
tarkoitti sitä, että vuosituhannen kestomenestyjä, HKV:n Suvi Selvenius
(2.08.08) jäi mitalisten sijojen ulkoiselle puolelle täydessä ulkopuolisuudessa.
Kuudenneksi sijoittui Simpeleen Urheilijain Elisa Kirvesniemi (2.11.95), jolta
löytyy aiemmilta vuosilta Kalevan Kisamitali seitsenottelusta. Hänen isänsä ja
mutsinsakin ovat kuulemma joskus jotain urheilleet. Näin väitetään.
1500 metriä
IK Falkenin Niclas Sandellsista tuli
viikkoisen lopun kaksoismestari, kun hän voitti myös päämatkansa, 1500 metriä.
3.44.17 häneltä siihen kului. Kotimaisten kilpaveljiensä joukossa Sandells on
täysin ylivoimainen ja hänellä olisi mahdollisuuksia myös kansainvälisesti,
mistä on osoituksena Norjan Henrik Ingebrigtsenin viides sija Lontoon
olympiakilpailuissa. Ingebrigtsen oli ennen Lontoota3.36-mies aivan kuten
Sandellskin, mutta taktisessa osaamisessa Norjan poika on vielä jonkin verran
meidän poikaamme edellä. IK Falkenin mahtavan kilvan Lahdessa täydensi Mikael
Bergdahlin hopea, joka tuli tuloksella 3.45.56. Kun aikanaan IK Falkenin
seurahistoriikkia kirjoitetaan, tullaan päivä 26.8.2012 luultavasti
mainitsemaan siinä joltisellakin korostuksella. Seuran historiassa on syytä
mainita myös vuosi 2012 kokonaisuudessaan, jolloin samasta seurasta kaksi
miestä juoksi 1500 metriä alle 3.40. Siihen ei tiettävästi ole minkään toisen
seuran edustajat koskaan pystyneet samana vuonna tai ainakaan samassa kilpailussa. Pronssia kisahousuihinsa sai kilvan jälkeen
tunkea Lahden Ahkeran Jonas Hamm. Hän käytti kolmeen kierrokseen ja 300 metriin
aikaa 3.45.58. Tämä kolmikko oli kilvassa totaalisen ylivoimainen ja liian
kauas heistä jäivät muut kotimaiset maileriveljet.
Naisten eurooppalaisen mailin
mestaruuden vei tänä vuonna Suomea EM-kisoissakin edustanut Joensuun Katajan
Johanna Lehtinen ajalla 4.18.31. Se oli jo aika mones Lehtisen yleisen sarjan
SM-mitali. Esimerkiksi edellisen kerran, kun Lahdessa järjestettiin Kalevan
Kisat vuonna 2000, Lehtinen oli pronssilla sekä 800 että 1500 metrillä ja voitti
3000 metrin esteet. Tällä kertaa Lehtinen oli 1500 metrin kilvassa
ylivoimainen, sillä hopealle sijoittunut HKV:n Suvi Selvenius kirjasi
tuloksekseen 4.25.85. Tällä juoksullaan Selvenius kuittasi 800 metrin armottoman
pettyneisyytensä mitalin hohteeksi. Samalla se tarkoitti sitä, että
Selveniuksen pitkä Kalevan Kisojen mitaliputki säilyi kuin säilyikin ehjänä,
ehjänä säilyäkseen. Pronssi heltisi ajalla 4.27.71. Sen otti Haminan Pontevan
Kaisa Tyni. Neljänneksi puolestaan sijoittui 11 vuoden takainen Suomen mestari,
pitkän uran kansallisilla juoksuradoilla tehnyt HKV:n Minna Nummela (ennätykset
kivenkovat 2.05.36 ja 4.14.63). Hänen juoksustaan tekee erityiseksi sen, että
aiemmin päivällä hän oli juossut jo 5000 metrin kilvan. Hän siis juoksi Paavo
Nurmen vuoden 1924 ohjelman toisin päin ja hyvin juoksikin, tosin ei aivan yhtä
hyvin kuin esikuvansa.
5000 metriä
Miesten 5000 metrin kultamitalin tulee talven
koittaessa lentokoneella Keniaan kiikuttamaan Turun Urheiluliiton Lewis Korir.
Hän juoksi ajan 13.55.80. Hän voitti selvällä erolla ensimmäisen SM-mitalinsa
juosseen Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpään, joka juoksi oman persoonallisen
rekordinsa 14.06.92. Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio ennustaakseen, että
tulevassa Ruotsi-ottelussa Järvenpää himoaa 14 minuutin haamurajan alitusta
kuin poliitikko ostogradua. Pronssia 12 ja puolen kierroksen kilvanjuoksussa
sai Koririn seuratoveri, Willy Rotich. Hän pisteli viisi kilometriä aikaan
14.07.17. Se tarkoitti sitä, että seuraavana maaliin juossut JKU:n Henri
Manninen jäi neljänneksi 14.21.04 kuluttua lähtölaukauksesta.
Mahtavan juoksun
teki seitsemänneksi sijoittunut Turun Urheilullisen Liiton Jukka Kero. Miten
niin teki? No, siten niin teki, että 38-vuotiaana hän (14.35.17) juoksi lähes
yhtä kovaa kuin nuoruudessaan (14.28.69). Aiemmin kesällä tämä hidastumaton
veteraani, jo vuonna 1989 16-vuotiaissa pojissa SM-maastoissa kymmenen parhaan
joukkoon sijoittunut ihmemies teki oman ennätyksensä 3000 metrillä (8.31.80).
Moni muukin poika teki kilvassa
ennätyksensä, joista mainittakoon Suolahden Urhon Antti Anttonen. Hän paransi
omaa ennätystään noin 17 sekuntia aikaan 14.43.56. Vielä enemmän rekordiaan
hitsasi Turun Urheiluliiton Matti ”masai” Rauma, jonka elämän paras tulos 5000
metrillä ennen kilpaa oli 15.11.50. Kilvan jälkeen se oli 14.52.60. Kun 15
miestä juoksee 5000 metriä alle 15 minuutin, kertoo se siitä, millaisiin
tuloksiin kansallisilla juoksijoillamme on mahdollisuuksia, kunhan kilpa
järjestetään riittävän myöhään illalla, kuten Lahdessa tehtiin. Suomen kesässä on
yleensä iltaisin kestävyysurheilukilpailuille ihanteelliset olosuhteet, mutta
tätä kilpajärjestäjät eivät juuri maassamme huomio. Ei suinkaan, vaan kilvat
järjestetään järjestään keskellä päivää tai alkuillasta, kuumaa säätä ja tuulta
juoksijoiden kiusaksi kerjäten.
Naisten 5000 metrin voiton vei IF
Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson julmalla viimeisen 100 metrin kirillään.
Hänen lopputuloksensa oli 16.16.04. Aika tiukasti häntä viimeiseen kaarteeseen
asti ahdisti Karhulan Katajaisten Oona Kettunen (16.19.23). Kärkikaksikosta
kumpikin pitää päälajinaan estejuoksua, joten on hyvä että myös 5000 metriä
heiltä kulkee, sillä esteet vaativat sileän vauhtia kuin poliitikot
väitöskirjan plagiointia. Pronssia kilvassa sai KU 58:n maratonkonetar Laura
Markovaara tuloksella 16.21.41. Hän osoitti, että nopeus on päämatkaa ajatellen
kuosissa. Neljänneksi sijoittui kilvassa pelottomasti
vetojuhdattaren roolin valinnut Rovaniemen Lapin Johanna Peiponen (16.41.41). Vaikka
tällä kertaa hänen vetonsa ei riittänyt loppuun asti kärkikahinoita silmällä
pitäen, oli Peiposen juoksu osoitus kestävyysjuoksussa tarvittavasta
pelottomasta rohkeudesta, jossa syöksytään suinpäin tuskaa päin.
Viidenneksi sijoittui HKV:n Minna
Nummela ajalla 16.56.93. Hänen saldonsa oli siis yhden päivän aikana 1500
metrin neljäs ja 5000 metrin viides tila siten, että vitonen juostiin ensiksi. Kahdeksanneksi
sijoittui comebackin kilparadoille tehnyt 1990-luvun kova juniorijuoksija,
Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Risku (17.26.79). Nuoruudessaan hän pisteli
800 metriä aikaan 2.11.18 (16-vuotiaana), 1500 metriä aikaan 4.27.15
(21-vuotiaana) ja 3000 metriä aikaan 9.37.52 (21-vuotiaana). Tällä
vuosituhannella häntä ei ole radoilla nähty ennen kulunutta kesää, mitä nyt
kävi talvella hallissa vetämässä pari kisaa. Kyseessä on hieno komebäkki yli
vuosikymmenen kilpailutauon jälkeen.
10 000 metriä
Ei ole yllätys, että miesten kympin
voiton vei Turun Urheiluliiton Lewis Korir ajalla 28.59.75. Ilmeisesti tuulinen
sää vaati veronsa loppuaikojen suhteen, eikä lämpötilakaan ollut ihanteellisissa
lukemissa. Kun edellisen kerran Lahdessa järjestettiin Kalevan Kisat, silloin
voittajaksi juoksi IF Ålandin Janne Holmen 28.38.42 kuluttua lähtölaukauksesta.
Silloin ei tuullut, mutta lämpöä oli hieman liikaa. Holmenin juoksu oli
TV-selostajina silloin toimivien Bubi ”narisija” Walleniuksen ja Antero ”kitisijä”
Mertarannan mielestä ihan surkea suoritus, ”ei tullut edes kauden kärkitulosta”,
miehet uikuttivat sen jälkeen kun olivat mananneet kestävyysjuoksumme surkeaa
tasoa koko kilvan ajan. Siitä selostuksesta kestävyysjuoksufanit antoivat
arvosanaksi 0, vain 0, eikä minkään muun kuin 0. Nyt katsojien ei tarvinnut
kuunnella moista roskaa, ei siksi, että selostuksen taso olisi nykyäänkään
kummoinen, vaan siksi, että kymppiä ei juuri televisiosta näytetty. Sekös
korpesi kestofaneja kuin poliitikkoja omien opinnäytetöidensä arvostelut.
Hopeaa kympin mittelössä sai Turun Urheiluliiton
Willy Rotich, joka käytti 25 kierron kierrokseen 30.07.18. Se ei aivan ohita
Turun Urheiluliiton kaikkien aikojen tilastossa yhdeksänkertaisen
olympiavoittaja Paavo Nurmen tulosta 30.06,1 vuodelta 1924. Joka tapauksessa
perinteikäs seura sai kotiinsa vietäväksi taas aimo nipun tuiki tärkeitä
Kalevan Maljan pisteitä. Pronssisen mitalin otti JKU:n Henri Manninen
(30.18.65), joka sai näin jonkinlaista lohdutusta sille, ettei viime vuonna
pystynyt osallistumaan Kalevan Kilpailuihin. Vitosen hopeapoika, Tampereen
Pyrinnön Jarkko Järvenpää jäi tällä kertaa neljänneksi ajalla 30.26.05. Se ei
aivan ohita Tampereen Pyrinnön kaikkien aikojen tilastossa viisinkertaisen
olympiavoittaja Ville Ritolan tulosta 30.23,2 vuodelta 1924, mutta toki Järvenpää
on tänä vuonna juossut selvästi kovempaa kuin Ritola (29.08.63). Viidenneksi
sijoittui vuoden 2008 hopeapoika, tänä vuonna pitkäaikaisen haaveensa puolen
tunnin alituksesta toteuttanut JKU:n Miika Takala. Tällä kertaa häneltä kului
kymppiin 30.48.64.
Naisten kympin mestaruuden vei Joensuun
Katajan Johanna Lehtinen ajalla 33.25.70. Hän ei malttanut odottaa nelipäiväisissä
kisoissa mielimatkansa 1500 metrin mittelöä, vaan päätti ottaa ensin kympin
mestaruuden pois kuleksimasta. Lehtinen ei kuitenkaan saanut mestaruutta siinä
mielessä helpolla, että aika tiukasti häntä ahdisti rutkasti nopeutta
jalkoihinsa saanut KU 58:n maratoonari Laura Markovaara. Hän alitti ensimmäistä
kertaa eläissään 34 minuutin rajan ja komeasti alittikin. Tämä on mahdollista
päätellä hänen ajastaan 33.32.96. Nyt hänen kympin nopeutensa ei ole enää kovin
kaukana esimerkiksi Sinikka Keskitalon nopeudesta (33.01.27). Keskitalo juoksi
maratonin parhaimmillaan 2.33.18:aan. Pronssia 25 kierroksen voimainkoetuksessa
sai IF Länkenin Katarina Skräddar. Hän jäi kärkikaksikosta selvästi, mutta otti
kuitenkin elämänsä ensimmäisen Kalevan Kisamitalin.
Esteet
Kun 3000 metrin esteiden viime vuosien
ykkös- ja kakkosmiehemme Joensuun Katajan Jukka Keskisalo ja Ylikiimingin
Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho olivat kirottujen loukkaantumisten takia poissa,
kultamitalikahvit oli katettu Seinäjoen Seudun Urheilijoiden Joonas
Harjamäelle. Hän käyttikin tilaisuutensa hyvin ja voitti ajalla 8.58.94. Voi
olla, että Harjamäki olisi käyttänyt tilaisuutensa, vaikka Keskisalo ja
Ukonmaanaho paikalla olisivat olleetkin. Oli asia niin tai näin, hän on Suomen
mestari, vain Suomen mestari, eikä enempää eikä vähempää kuin Suomen mestari,
puhumattakaan Suomen mestarina olosta. Toki hän oli Suomen mestari jo vuosina
2007 ja 2009, joten eipä poika kuunnellut ensimmäistä kertaa Seinäjoen Seudun
Urheilijoiden kansallislaulua Kalevan Kisojen mitalipallin ylimmällä pallilla. Hopeaa
tiukan alkuvauhdin ja lopun tuskan jälkeen sai kaulaansa Turun Urheiluliiton
poika, mutta Naantalin Löylyn kasvatti Rami Tuokko. Hän juoksi 9.10.28. Se oli
jo Tuokon kolmas perättäinen Kalevan Kisojen mitali.
Pronssia sai juniorivuosiensa jälkeen
kömebäkin esteisiin tehnyt HKV:n Aki Nummela tuloksella 9.18.13. Toki Nummela
teki kåmebäkin esteisiin jo viime vuonna, ei tosin SM-tasolla. Ikuiseksi
arvoitukseksi jää, olisiko Nummela ottanut hopeaa ilman kompastumistaan
viimeiseen kuivaesteeseen. Samalla tavalla kestofanit miettivät yhä
epäsäännöllisen säännöllisesti, että olisiko DDR:n Frank Baumgartl voittanut
olympiakultaa Montrealissa vuonna 1976 ilman kompastumistaan viimeiseen
kuivaesteeseen. Silloin Baumgartl nousi ennen viimeistä estettä Ruotsin Anders Gärderudin
rinnalle, mutta kaatui, jolloin Gärderud juoksi voittoon ajalla 8.08.02 ja
Baumgartl jäi pronssille tuloksella 8.10.36. Estejuoksuun kuuluu kuitenkin
esteiden ylittämisen taito, joten siinä mielessä tällaisten asioiden pohtiminen
on turhaa, mutta mikäpä ei elämässä olisi turhaa, paitsi kestojuoksu.
Viides oli Turun Weikkojen Mikko Virta tuloksella
9.23.06. Hän on juossut mielimatkansa joka vuosi Kalevan Kisoissa vuodesta 1993
alkaen. Silloin aika oli Mikkelin kisoissa 9.08.58 (sijoitus 10.), vuonna 1994
Tuusulassa 9.15.32 (8.), vuonna 1995 Lapualla 9.00.54 (4.), vuonna 1996
Tampereella 9.20.25 (10.), vuonna 1997 Lappeenrannassa 8.51.04 (pronssia),
vuonna 1998 Oulussa 8.53.56 (4.), vuonna 1999 Seinäjoella 9.02.34 (7.), vuonna
2000 Lahdessa 8.59.85 (8.), vuonna 2001 Turussa 9.09.12 (7.), vuonna 2002
Joensuussa 8.55.84 (6.), vuonna 2003 Helsingissä 9.35.74 (11.), vuonna 2004
Vaasassa 9.14.32 (6.), vuonna 2005 Porissa 9.10.90 (7.), vuonna 2006
Jyväskylässä 9.21.96 (6.), vuonna 2007 Lappeenrannassa 9.15.13 (pronssia),
vuonna 2008 Tampereella 9.16.92 (5.), vuonna 2009 Espoossa 9.14.18 (7.), vuonna
2010 Kajaanissa 9.34.97 (6.), vuonna 2011 Turussa 9.12.84 (4.). Tällaisen uran
kansallisella tasolla tehnyt mies (esteiden ennätys 8.47.54) olisi ansainnut urallaan edes yhden Ruotsi-ottelupaikan,
mutta erinäiset kummalliset esteiden Ruotsi-otteluvalinnat pitivät miehen
ulkona maaottelusta kerran jos toisenkin.
Naisten esteiden voitto meni IF
Nykarlebynejdenin juoksijan Sandra Erikssonin nimiin. Tulos oli SM-kisajuoksuksi
varsin mukava, 9.57.72. Hopeaa otti nuorten SE-ajalla 9.59.38 Karhulan
Katajaisten Oona Kettunen, joka on tänä vuonna parantanut aika lailla omaa
rekordiaan. Ennen kauden alkua se nimittäin oli 10.25.73. Pronssille juoksi
Valkeakosken Hakan Mira Tuominen. Häneltä kului 3000 metriin esteillä höystettynä
10.24.47. Se oli Tuomisen yhdeksäs mitali Kalevan Kisoissa ja kovempi kuin
hänen voittoaikansa 10.35.13 Jyväskylän Kalevan kisoista vuodelta 2006.
Niin oli tämän vuoden yleisen urheilun
Suomi Finlandin Kalevan Kilpailut kilpailtu ja jotkut osanottajista ovat jo
tätä kirjoitettaessa täydessä maratonkeskittyneisyydessä himotessaan
syysmaratonia kuin hevoshullu ponia.
[raasto.com]