Lontoon naisten olympiamaraton oli totta
vieköön komea maratonkilvoittelu. Kuinka niin oli? No niinpä niin oli, että
kuusi naista juoksi alle 2.25, kymmenen naarasta alle 2.26, peräti 29
maratonkissaa alle 2.30 ja 54 kilpailijatarta alle 2.35! Naisten maratontaso on siis maailmassa hurjasti
laventunut, leventynyt ja levistynyt. Tällaista tason laajuutta ei ole nähty milloinkaan yhdelläkään naisten maratonilla. 1990-luvulla kovana kansainvälisenä
rajapyykkinä pidetty 2.30 ei siis ole nykyisin enää naisille kummoinenkaan
tulos, siis ehdottomasta kansainvälisestä huipputasosta puhuttaessa.
Kilvoittelu naisten maratonjuoksussa on siis erittäin kovaa ja laajaa, eikä
sitä voi edes verrata peleihin ja leikkeihin, eikä ole koskaan voinutkaan.
Tällä kertaa naisten maratonkultamitali
meni Etiopiaan, sillä voittajaksi juoksi Tiki Gelana ajalla 2.23.07. Näin hän
rikkoi Japanin Naoko Takahashin nimissä olleen olympiaennätyksen 2.23.14 vuodelta
2000 Sydneyn olympiamaratonilta. Gelana ratkaisi kultamitalin voimakkaalla
viimeisen 2,2 kilometrin rynnistyksellä, jonka hän tykitti peräti 6.58:aan.
Harvoin maratonfanit ovat nähneet naisten juoksevan 40 kilometristä maaliin
alle seitsemän minuutin, mutta nytpä näkivät. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa
Gelanan voittoa yllätykseksi hänen kevään Rotterdamin juoksunsa (2.18.58)
jälkeen. Voitollaan hän piti mainiosti yllä Etiopian naismaratonperinteitä,
sillä Fatuma Roban voittaessa Etiopian ensimmäisen naisten maratonin
olympiakullan vuonna 1996 Atlantassa, Gelana oli iältään vajaat yhdeksän vuotta.
Siitä asti etiopialaiset ovat odottaneet naaraidensa voittavan olympiakultaa
kuumeen kaltaisen horkan kourissa, mutta kerta toisensa jälkeen he ovat
joutuneet poistumaan maratonkisakatsomosta maratonpenkkiurheilupettyneisyydessä.
Nyt etiopialaiset maratonfanit sen sijaan saavat olla maratonpenkkiurheiluonnellisuudessa.
Hopeaa kilvan jälkeisessä
palkintojoenjaossa kaulaansa sai Kenian Priscah Jeptoo ajalla 2.23.12. Hän on
Kenian kisakolmikosta ainoa, joka ei ole alittanut maratonilla 2.20-rajaa,
mutta niinpä vain etukäteen keniattarista huonoimman tuloksen juossut raastotar
oli joukkueensa paras. Tämä kuvaa oivalla tavalla sitä, että tilastoajoilla ei
ole välttämättä maratonilla ylenpalttisen suurta merkitystä moniin muihin
yleisurheilulajeihin verrattuna. On täysin selvää, että Jeptoo oli kilvan
jälkeen aikamoisessa maratontunteellisuudessa.
Pronssia ei ottanut Etopian eikä Kenian
edustaja, vaan Venäjän kotimaakseen tunnustava Tatjana Petrova Arkhipova
(2.23.29). Hän juoksi kilvassa oman persoonallisen rekordinsa. Jos oli pieni
yllätys, että Jeptoo oli kenialaisista paras, paljon suurempi yllätys oli se,
että venäläisten ykkönen oli Arkhipova, jonka rekordi ennen kilpaa oli
Berliinissä viime syksynä juostu 2.25.01. Maratonkansa odotti venäläisistä
kovimman olevan ilman muuta 2.18-naisen Lilia Shobukhovan, joka joutui
kuitenkin keskeyttämään kilvan takareisivamman takia 100 prosenttisessa
maratonpettyneisyydessä. Valtavassa maratonpettyneisyydessä kilvan jälkeen oli
luultavasti myös neljänneksi sijoittunut Kenian Mary Keitany, joka keväällä latoi
uudeksi Kenian ennätykseksi 2.18.37. Tällä kertaa Keitany hyytyi kuitenkin 40
kilometrin jälkeen kuin pohjaan palanut puuro, sillä hän hävisi viimeisellä 2,2
kilometrillä voittajalle 49 sekuntia ja pronssinaisellekin lähes puoli
minuuttia!
Kukapa sijoittui kilvan viidenneksi? No, kukapa muukaan kuin Ukrainan Tetjana Gamera-Shmirko. Hän juoksi ajan 2.24.32, joka on paitsi naisen oma ennätys, myös uusi Ukrainan ennätys. Omaa rekordiaan Gamera-Shmirko parasi aika lailla, sillä ennen Lontoon olympiakoitosta hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.28.14. Lisäksi hän sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla 15:nneksi. Gamera-Shmirkon juoksu on jälleen eräs osoitus maraton viehättävyydestä, sillä maratonilla ja vain maratonilla sekä ainoastaan maratonilla hänen tekemänsä juoksu on mahdollinen, jossa 30 kilometrin 18:nnelta sijalta noustaan maaliin tultaessa viidennelle sijalle.
Kuudentena maaliin saapui viime vuosien
tasaisin arvokisajyrä, Kiinan Xiaolin Zhu. Hän pisti tällä kertaa martyn ja tonyn
kumoon ajassa 2.24.48. Tälle Osakan MM-kisojen ja Pekingin olympiakisojen
neloselle, Berliinin MM-kisojen viitoselle sekä Deagun MM-kisojen kuutoselle
soisi vielä joskus arvokisamitalin, niin varma maratonkonetar hän on. Onnekseen
hän on sentään päässyt aiemmin maistamaan mitalin makoisaa makua. MM-kisojen
yhteydessä juostussa maratonin maailmancupin joukkuekisassa
Jos joku väittää, että Portugalin
Jessica Augusto juoksi Lontoon olympiamaratonilla huonosti, hän puhuu kyllä 100
prosenttista palturia. Seitsemäntenä maalin jälkeiseen maratonkanveesiin
vajonnut Augusto juoksi nimittäin erittäin hyvin. Moni tyttö ja aika moni
poikakin sekoaisi maratononnesta, jos pystyisi juoksemaan maratonin yhtä kovaa
kuin Augosto. Tällä kertaa 2.25.11 hänellä siihen kului. Se ei ole aivan
2.24.33 parhaimmillaan juosseen maratonladyn rekordi, mutta sairaalloisen kova
maratontulos kylläkin.
Myös kahdeksannelta tilalta löydämme
eurooppalaisen naaman, sillä Italian Valeria Straneo riensi iloksemme maaliin varsin
mukiin menevällä ajalla, 2.25.27. Itse asiassa Straneon aika on 999999999999 x
kovempi kuin pelit ja leikit, puhumattakaan moottorin ulvottajista. Samat sanat
voimme sanoa yhdeksänneksi sijoittuneen Venäjän Albina Majorovan maratonvedosta
(2.25.38), eikä kymmenenneksi sijoittuneen USA:n Shalane Flanaganinkaan
(2.25.51) tarvitse olla kilvan jälkeen pettynyt maratonsuoritukseensa. Toki
viime olympialaisten 10 000 metrin pronssijuoksija Flanagan olisi
saattanut sijoittua muutaman sijan korkeammallekin, ellei hän olisi pyrkinyt
kilvan kuluessa väkisin mukaan kenialais-etiopialaiseen nykäykseen.
11:nneksi sijoittui vuoden 2007 10 000
metrin MM-pronssinaisen, USA:n Kara Koucher (2.26.07), 12:nneksi komean
Namibian ennätyksen juossut Helalia Johannes (2.26.09, ilmeisesti ensimmäistä
kertaa alle 2.30), 13:nneksi Portugalin Marisa Barros (2.26.13), 14:nneksi
Saksan takavuosien World marathon Majors –hirmu Irina Mikotenko (2.26.44) ja
15:nneksi Uuden Seelannin raastotar Kimberly Smith (2.26.59). Japanilaisten maratonfanien
pettymykseksi vasta sijalta 16 löytyy heidän parhaansa, Ryoko Kizaki tuloksella
2.27.16. Etukäteen ajatellen Kizakin (ennätys 2.26.32) piti olla heidän
juoksijoista huonoin, mutta hänpä olikin paras.
Moni varmaan miettii, kuka sijoittui
olympiamaratonkoetuksen 17:nneksi. No, ei tarvitse miettiä enää, sillä hän on
Australian passia kisakylän hotellihuoneessaan säilyttävä Lisa Jane Weightman.
Hän juoksi kilvassa oman ennätyksensä 2.27.32, mitä enempää keneltäkään ei ole syytä
maratonilla vaatia. ”Oma ennätys on aina oma ennätys, vaikka voissa paistaisi”,
kuulivat kenties jotkut Weightmanin kilvan jälkeen lauleskelevan. Sijalta 18 löydämme
Pohjoismaista edustusta, siitä pitää huolen Ruotsin Isabellah Andersson, joka
saavutti maaliin 2.27.36 kuluttua lähtölaukauksesta. 19. nopein oli puolestaan
Japanin Yoshimi Ozaki ajalla 2.27.43. Tämä saattoi olla 2.23-juoksijalle ja
vuoden 2009 MM-hopeanaiselle pieni pettymys, mutta täydellinen maratonwaterloo
se ei missään nimessä ole. Sijalla 20 maaliin saapui lopussa tosi pahasti
katkennut Kenian Edna Kiplagat (2.27.52), joka oli aivan kärjen tuntumassa
vielä 35 kilometrin viistalla. Sitä seuraava vitonen kuitenkin vei häneltä
lähes 19 minuuttia ja viimeiset 2,2 kilometriä 40 kilometristä maaliin peräti 9.32.
Sitkeästi keniatar kuitenkin taivalsi maaliin, kuten olympiamaratonin henkeen
kuuluu.
Mainittakoon vielä, että alle 2.20
juossut Etiopian Mare Dibaba oli armottoman kilvan 23. ajalla 2.28.48) ja kovat
italialaiset Anna Incerti sekä Rosaria Console löytyvät sijoilta 29 ja 30
(2.29.38 ja 2.30.09). Tanskan Jessica Draskau-Petterson oli puolestaan 40.
omalla ennätyksellään 2.31.43. Etiopian
alle 2.20-juoksija Aselefech Mergia taas oli 42. ajalla 2.32.03, joten ilman
Gelanan voittoa kilpa olisi ollut etiopialaisille täydellinen waterloo kovista
tilastoajoista huolimatta. Vuoden 2000 olympiahopeamitalisti, Romanian Lidia
Simon oli 45. 2.32.46 kuluttua lähtölaukauksesta ja 79. Japanin 2.23-juoksija
Risa Shigetomo (2.40.06). 86:nneksi sijoittui Romanian Constantina Dita
(2.41.34), joka puolusti kilvassa olympiavoittoa ja joka on leiponut maratonin
parhaimmillaan 2.21:een.
Suomen edustaja Leena Puotiniemi
saavutti maalisen linjan heti Ditan jälkeen ajalla 2.42.01. Luultavasti
takareisivaivat ovat sen verran syöneet Leenan harjoittelua ja saattoivat
vaikuttaa myös kilvanjuoksuun, että tällä kertaa hänen ei ollut mahdollista
juosta omaa persoonallista rekordiaan. Hänen ei kannata kuitenkaan olla
suoritukseensa pettynyt, sillä paitsi että Puotiniemi juoksi sitkeästi maaliin,
hän jätti olympialaisessa kilvassa taakseen 20 juoksijaa (heidän joukossaan
vuoden 2004 maastojuoksun maailmanmestari, Australian Benita Willis, ennätys
2.22.36, nyt sijoitus sadas, aika 2.49.38) + keskeyttäneet (heidän joukossaan Venäjän
Shobukhovan lisäksi mm. Britannian Mara Yamauchi, edellisten olympiakisojen
kuudes). Puotiniemen ennätyksellä 2.35.54 olisi sijoittunut tällä kertaa olympiamaratonilla
sijalle 60. kun vuonna 1984, naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla sillä
ajalla olisi ollut 16. Sellaiseksi on noussut naisten maratontaso.
[raasto.com]
1 kommentti:
Vielä joitain huomioita.
Voittaja Gelanan serkku Gezehagne Abera voitti miesten maratonin olympiakultaa Sydneyssä 2000 ja maratonin MM-kultaa Edmontonissa 2001. Aberan ura katkesi ennen aikojaan akillevammoihin, vaikka kävi Suomessa leikkauttamassa akilleksensa.
Pronssinainen Venäjän Tatjana Petrova Arkhipova on entinen tosi kova estejuoksija, esteiden rekordi 9.09.19, MM-hopeaa 2007, olympiakisojen neljäs 2008. Sitten siirtyi maralle.
Leena Puotiniemelle hävinnyt ja 97. sijoittuneen Espanjan Venessa Veigan (ennätys 2.32.57) aviomies ja valmentaja on Hampurin maratonin legenda Julio Rey (mara 2.06.52).
Lähetä kommentti