Miesten olympiamaratonin ennakko

Raasto.comin olympiamaratonennakon toisessa osassa ovat vuorossa miehet. He lähtevät olympiamaratonilleen tuttuun tyyliin kisojen viimeisenä päivänä, joka näissä kisoissa on 12.8. Tämä ei ole ihme, onhan kyseessä olympiahistorian ja koko urheiluhistorian perinteikkäin laji. Kyseisenä päivänä ei ole enää ohjelmassa mitään muuta yleisurheilulajia, eikä kuulukaan olla, sillä maraton ylivoimainen yleisurheilun kuninkuuslaji, joka ansaitsee kokonaan oman kisapäivänsä. Maratonin asemasta urheilulajien keskuudessa kertoo myös se, että olympiakisojen päättäjäisissä on yleensä jaettu vain yhden lajin palkinnot kaikista olympialajeista. Tämä laji on miesten maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton. 

Kuten tiedetään, maailman maratontaso on erittäin kova. Kaikkein kovimman kolmikon heittää tällä kertaa kehiin Etiopia. Heidän trionsa muodostuu herroista, joille on syntyessään annettu nimet Ayele Abshero (tänä vuonna 2.04.23), Dino Sefir (2.04.50) ja Getu Feleke (2.04.50). Tästä kolmikosta Abshero ja Sefir pistelivät aikansa tammikuussa Dubaissa, kun taas Feleke juoksi kauden tilastoaikansa Rotterdamissa. Juoksuillaan he pudottivat Etiopian joukkueesta pois mm. viime olympiakisojen pronssipojan, Tsegaye Kebeden, jonka Lontoossa juostu 2.06.52 riittää Etiopian tämän kauden tilastossa vasta 14. sijaan! Eräs heikkous Etiopian joukkueessa kuitenkin on. Kaikki heistä ovat maratoonareina erittäin kokemattomia. Esimerkiksi maailmantilaston ykkösmies Abshero ei ole juossut elämässään kuin yhden maratonin, eikä niitä vyöllään kovin montaa ole myöskään Sefirillä tai Felekellä. Toisaalta se merkitsee sitä, että miehet eivät ole tylsyttäneet maratonteräänsä lukuisilla kantokuntoon vedetyillä maratoneilla. 

Voi hyvinkin olla, että kovimman vastuksen etiopialaisille tarjoavat Kenian edustajat. Heidän joukostaan löytyy mies, jonka maratonennätys on vielä kovempi kuin tämän kauden kärkimiehen Absheron. Hän on nimeltään Wilson Kipsang, joka latoi viime syksynä Frankfurtissa peräti 2.03.42. Se uupuu vain neljä sekuntia maanmiehensä Patrick Makaun viime syksynä Berliinissä tekemästä ME:stä 2.03.38. Jostain käsittämättömästä syystä Makauta ei kuitenkaan valittu Kenian joukkueeseen viime syksyisestä ajastaan huolimatta, vaan mies laitettiin vaivaisena karsimaan paikastaan vielä kevään Lontoon maratonilla sen sijaan, että hän olisi saanut hoitaa vaivansa kuntoon ja keskittyä olympiamaratonille täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Makau olisi hyvinkin saattanut olla olympiakilvassa kovempi kuin joukkueeseen valittu Abel Kirui (ennätys 2.05.04, mutta tänä vuonna ”vain” 2.07.56. Toki Kirui on kaksinkertainen maratonin maailmanmestari ja siten erittäin kova kaveri, mutta luultavasti ei kuuluisi kolmen kovimman kenialaisen joukkoon. Kenian kolmas edustaja on viime vuoden Lontoon maratonin voittaja Emmanuel Mutai (ennätys 2.04.40), mutta tänä keväänä hän oli Lontoossa vasta seitsemäs ajalla 2.08.01. Kenian joukkueen yllä leijuu siis erinäisiä kysymysmerkkejä ja mikäli he eivät ole kilvassa parhaassa terässään, etiopialaiset saattavat hyvinkin pyyhkiä heillä lattiaa (tai maantietä). 

Perinteikäs maratonmaa Japani heittää kehiin tasaisen kolmikon, johon kuuluvat Arata Fujiwara (2.07.48), Ryo Yamamoto (2.08.44) ja Kentaro Nakamoto (2.08.53). Tästä kolmikosta selvästi kokenein maratonkettu on Fujiwara, jolla on tosin taipumus ailahdella aika lailla. Silloin kun kulkee, aika on 2.07-2.09, mutta silloin kun ei kulje, saattaa mennä päälle 2.20. Aina kun lämpötila on ollut yli 20 asetetta, Fujiwaran suoritustaso on suorastaan romahtanut, joten hän ainakin toivoo maratonpäiväksi viileää keliä. Sen sijaan Nakamoto on osoittautunut kestävänsä hellettä selvästi paremmin, sillä viime vuonna Deagun kostean pätsisellä MM-maratonilla hän oli kymmenes. 

USA:n olympiakarsintamaratonilta tiensä maansa joukkueeseen raivasi ensimmäisenä vuoden 2004 Ateenan olympiamaratonin hopeapoika Meb Keflezighi, jonka ennätys on tosin miehen saavutuksiin nähden (olympiahopean lisäksi mm. New Yorkin maratonin voitto) kohtalaisen vaatimaton, 2.09.08. Meb on kuitenkin yleensä kunnossa silloin kun tarvitaan, joten hän voi olla kilpailussa hyvinkin korkealla. Toiseksi USA:n karsinnoissa sijoittui viime olympiamaratonin kymmenenneksi paras, Ryan Hall, jonka ennätys on kova, 2.06.17. Lisäksi hän on pistellyt alamäkireitillä myötätuuleen niinkin mukavasti kuin 2.04.58. Parhaimmassa kunnossaan Hall taistelee siis jopa mitaleista. Hallin valmistautumista olympiamaratonille on kuitenkin häirinnyt pirullinen, monille kestävyysjuoksijoille tuttu vamma nimeltään plantaarifaskiitti sekä kenties tästä johtunut kulkemattomuus. Niinpä voi olla, että Hall joutuu katsomaan olympiamaratonilla paitsi Keflegzighin, myös toisen joukkuetoverinsa, Abdi Abdirahmanin (ennätys 2.08.56, tänä vuonna 2.09.47) kantapäitä. Abdirahman on edustanut kotimaataan jo kolmissa edeltävissä olympiakisoissa 10 000 metrin juoksijana, joten kyseessä on todella pitkän linjan tossunsyöttäjä. 

Maratonfanit varmaan pohtivat ennakkospekulaatioissaan myös sitä, kuinka kilvassa pärjäävät Eritrean miehet. Heidän juoksijansa eivät nimittäin ole mitään eilisen teeren poikia, mitä tulee maratonjuoksuun. Tästä on osoituksena mm. se, että heidän joukkueensa ässä, Yared Asmerom (2.07.27) oli neljä vuotta sitten Pekingin olympiamaratonilla kahdeksas. Myös Yonas Kifle (ennätys 2.07.34, tänä vuonna 2.08.51) on kokenut maratonsahaaja. Sen sijaan heidän trionsa kolmas mies, Samuel Tsegay (ennätys 2.07.28, tänä vuonna 2.08.06) ei ole vielä urallaan ehtinyt montaa maratonia juosta. Joka tapauksessa Tsegay saapui keväällä Lontoon maratonilla maaliin aivan Kenian olympiajoukkuetta edustavan Emmanuel Mutain kannassa, joten kova poika on kyseessä. 

Afrikkalaisista maratonjoukkueista on mainittava vielä Marokon tiimi, josta tosin valitettavasti puuttuu jalkavammojen takia viime olympiakisojen hopeapoika Jaouad Gharib. Niinpä heidän ykkösaseensa taistelussa olympialaisesta maratonherruudesta lienee Abderrahime Bouramdane, joka on leiponut ennätyksekseen ajan 2.07.33. Tänä vuonna ei tosin ole kulkenut kuin 2.10.13, mutta on otettava huomioon, että mies oli viime kesänä MM-maratonilla neljäs. Kova on myös vuoden 2009 MM-maratonin seitsemänneksi paras ja tänä keväänä Lontoossa tuloksen 2.07.43 (sijoitus neljäs) vatkannut Adil Annani. Marokon kolmas mies on Rachid Kisri, jolla on kova ennätys (2.06.48), mutta parin viime vuoden aikana 2.10 -raja on tehnyt hänelle tiukkaa. 

Eurooppalaisista täysistä kolmen maratonmiehen joukkueista on syytä mainita Ranskan edustajat, sillä heidän miehistään Patrick Tambwe kipaisi alkuvuodesta 2.07.30, eikä Abraham Kiprotichin (2.08.35) tai Abdellatif  Meftahinkaan (2.09.46) tarvitse hävetä persoonallisia rekordejaan. Myös Venäjällä on laittaa kilpaan tasainen kolmikko (Grigori Andrejev, Aleksei Reynkov, Dimitri Safronov), mutta riittääkö heidän noin 2.10 -tasonsa korkeallekaan, on hyvä maratonkysymys. 

Mukana on myös joukko erittäin kovia yksittäisiä maratoonareita, joiden joukkuetoverit eivät ole läheskään yhtä kovia tai joiden edustamista maista ei ole mukana täyttä kolmen maratonkoneen miehistöä. Kostoa hautoo kaksinkertainen New Yorkin maratonin voittaja, Brasilian Marilson Dos Santos (ennätys viime vuodelta 2.06.34, tänä vuonna 2.08.03). Hän näet joutui neljä vuotta sitten keskeyttämään olympiamaratonilla armottomassa maratonkatkeruudessa. Kovia maratontavoitteita on varmaan myös Puolan Henryk Szostilla. Nämä tavoitteet hän perustaa tänä vuonna juoksemaansa 2.07.39:ään. Niin ikään näytön paikka on Sveitsin Viktor Röthlinillä (ennätys 2.07.23, tänä vuonna 2.08.32), tosin vuoden 2007 MM-pronssimiehen, vuoden 2008 olympiakuutosen ja vuoden 2010 Euroopan mestarin ei tarvitse enää todistella kenellekään muulle kuin itselleen yhtään mitään. Edelleen, Ugandan Stephen Kiprotich (ennätys 2.07.20, tänä vuonna 2.07.50) himoaa maalleen ja itselleen olympiamitalia armottomassa mitalinälässä, puhumattakaan mitalijanosta. Kiprotich oli viime vuonna Daegun MM-maratonilla yhdeksäs. Lopuksi, jos joku juoksee kilvassa tasaisella vauhdinjaolla välittämättä muiden kilpailijoiden tekemisistä, hän on Italian ainoa edustaja, Ruggero Pertile (ennätys 2.09.53, tänä vuonna 2.10.09). Niinpä, mikäli suurin osa kilpailijoista sortuu maratonin alkupuoliskolla omaan suorituskykyynsä nähden liian kovaan maratonsäntäilyyn, Pertile tulee nousemaan tulosluettelossa yllättävän korkealle. Pekingin olympiamaratonilla neljä vuotta sitten Pertile oli koko juoksijajoukon ainoa, joka juoksi negatiivisen splitin, eli toisen puoliskon ensimmäistä nopeammin, koska kaikki muut lähtivät matkaan hirveää vauhtia kenialaisten raa’an taktiikan pakottamina. Se nosti Pertilen tuloksisessa luettelossa aina 15. tilalle. 

Edellä mainittujen lisäksi mukana on melkoinen joukko ennätyksiltään alle 2.10-miehiä, joista kaikilla on onnistuessaan mahdollisuudet aina kymmenen parhaan joukkoon. Meikäläisten maratoonareiden kannalta on innoittavaa, että mukana on myös Jussi Utriainen. Näin hänellä on mahdollisuus ottaa hyvitys vuoden 2004 jalkavamman takia tapahtuneelle Ateenan olympiamaratonin keskeytykselleen. Mikäli Jussi saa aikaiseksi ehjän juoksun, tulee se olemaan hieno kruunu hänen kotimaisittain komealle juoksu-uralleen.

Vain lähitulevaisuus tulee näyttämään, kuinka miesten olympiamaratonilla tulee käymän. Kävi siinä miten kävi, maratonfanit saavat jälleen kerran makeaa mahan täydeltä ja he varmasti virtsaavat hunajaa vielä pitkään olympiamaratonin jälkeen katsoessaan kuvanauhureiltaan olympiamaratonia yhä uudestaan ja uudestaan, ylenpalttisen maratonkiinnostuneisuuden vallassa. 

[raasto.com]