Joka vuosi, kun Lontoon maraton julkaisee eiittiryhmänsä osanottajalistan, maratonfanit odottavat vesi kielellä maailman ennätystä juostavaksi, mutta joka vuosi he joutuvat näissä ylenpalttisissa maratonodotuksissaan pettymään. Viimeksi Lontoossa on juostu maailmojen ennätys vuonna 2003, kun Paula Radcliffe teki naisten voimassa olevan ME:n 2.15.25. Miesten ME puolestaan on juostu Lontoossa viimeksi vuonna 2002, jolloin asialla oli USA:n Khalid Khannouchi. Hän leipoi silloin 2.05.38. Vain kaksi maailmojen ennätystä 2000-luvun aikana on kiistatta pettymys siihen nähden, kuinka paljon Lontoo on panostanut eliittiryhmiensä määrään ja laatuun. Kenties juuri tässä piilee syy siihen, miksi ME tulokset ovat kiertäneet Lontoota kuin korppikotkat saalista. Liian suuri eliittiryhmän koko näet aiheuttaa väistämättä sen, että ryhmä alkaa jänisten hypättyä syrjään kytätä toisiaan voittorahojen toivossa, jolloin vauhti väistämättä hidastuu. Näin on käynyt useana vuonna.
Tänä vuonna maratonfanit olivat jälleen tännä maratontoivoa sen suhteen, että he saisivat todistaa maailmojen ennätystä tapahtuvaksi. Ensimmäisen vitosen jälkeen näyttikin miesten kilvassa hyvältä, sillä kärkiryhmä ravasi sen 14.36:een, mikä on sekunnin kovampaa kuin Kenian Patrick Makaun viime syksyn Berliinin ME-juoksussa. Valittavasti tämän jälkeen maratonilla äärimmäisen tärkeälle tasaiselle vauhdinjaolle heitettiin hyvästit. Kympin väliaika nimittäin oli 29.36, eli toinen vitonen vei 15 minuuttia, kun Makaun juoksussa väliaika oli 29.17 (14.40). Eipä Lontoossa vauhti kiristynyt tämän jälkeenkään, sillä 15 kilometrin väliaika oli 44.30, kolmas vitonen siis 14.54 (Makau 43.52, vitonen 14.35). Tässä vaiheessa maratonfanit alkoivat olla jo aika epäileväisiä ME:n suhteen.
Tämän jälkeen vauhti kuitenkin kiristyi, sillä 20 kilometrin paalulle saavuttiin ajassa 59.13 (vitonen 14.43, Makaun ME-juoksussa 58.30, vitonen 14.38). Tämä ei poistanut armotonta totuutta siitä, että Lontoossa kärjen vauhti oli ollut aivan liian poukkoilevaa, jos verrataan Makaun ME-juoksun äärimmäisen tasaiseen alkumatkaan. Puolimatka koitti ajassa 1.02.12 (Makau Berliinissä 1.01.44).
Heti puolimatkan jälkeen, eräs suurimmista voittajasuosikeista, viime vuonna Frankfurtissa ME:n pintaan juossut Kenian Wilson Kipsang sai jänisten laadusta tarpeekseen ja lähti omille teilleen. Tuota pikaa hän sai seuraa maanmiehestään, kaksinkertaisesta maratonin maailmojen mestarista Abel Kiruista sekä Etiopian Feyisa Lilesasta. Yhdessä he raapaisivat hetkessä suuren eron maailman tähtia vilisevään takaa-ajoryhmään (josta ME mies Makau oli hypännyt tien sivuun) ja saapuivat 25 kilometrin viistalle 1.13.22 kuluttua lähtölaukauksesta (Makau Berliinissä 1.13.18). Tämä sai maratonfanit innostumaan alun epäileväisyyden jälkeen, josko ME olisi sittenkin mahdollinen. Tämä into eli vielä 30 kilometrin laatoituksella (1.28.05, edellinen vitonen 14.43, Makau Berliinissä 1.27.38, 14.20).
Toivo alkoi kuitenkin hiipua 35 kilometrin polkimella (1.42.47, vitonen 14.42), sillä Makaun väliaika Berliinissä oli ollut 1.42.16 (vitonen 14.38). Maratonfanit tiesivät, että puolen minuutin kiinni kurominen viimeisellä 7,2 kilometrillä olisi äärimmäisen vaikeaa, sillä Makau ei ennätysjuoksussaan lopussa juuri hidastunut, mitä nyt käytti 35-40 kilometrin väliseen pätkään aikaa 14.59. Nyt kuitenkin kävi niin, että Kiruin ja Lilesan kelkastaan pudottanut Kipsang käytti samaiseen vitoseen 15.11, joten 40 kilometrin kohdalla (1.57.58, Makau Berliinissä 1.57.15) oli ilmeistä, että maailman ennätystä ei nähtäisi. Niin juoksi Kipsang voittajana maaliin ajassa 2.04.44. Se jäi neljä sekuntia Emmanuel Mutain vuosi aiemmin juoksemasta Lontoon reittirekordista. Kipsangin kannalta tärkeintä kuitenkin lienee se, että Lontoon voittonsa ansiosta häntä ei voi syrjäyttää enää mikään Kenian Lontoon olympiakoneesta, onhan miehellä pohjalla viime syksynä Frankfurtissa juostu 2.03.42.
Muut sijoitukset vauhtuivat Lontoossa perinpohjin lopun kilometreillä. Syystä tai toisesta moni suosikki hyytyi perusteellisesti. Vielä 40 kilometrin paalulla sijoilla kaksi ja kolme taitavaltaneet Kirui ja Lilesa sakkasivat kuin paksuuntunut jogurtti. Niinpä Lilesa juoksi lopusta maaliin 3.50 / km-vauhtia ja Kiruin vauhti viimeisellä 2,2 kilometrillä oli 3.54 / km. Näin totaalinen hyytyminen maailman huippujuoksijoilla on harvinaista, mikä on jälleen kerran eräs osoitus maratonin uskomattomasta raakuudesta. Täten ei ole ihme, että tasaisemmin kilvassa vauhtinsa jakaneet vanhat kunnon maratonkoneet, Kenian Martin Lel ja Etiopian Tsegaye Kebede jyräsivät lopussa sijoille kaksi ja kolme ajoin 2.06.51 ja 2.06.52. Nämä juoksut eivät kuitenkaan liene riittäviä miesten kotimaiden olympiajoukkueeseen kiilaamiseksi. Samoin Marokon kaksikko Adil Annani (2.07.43) ja Jaouad Gharib (2.07.44) sivuuttivat katkeneen Kiruin (2.07.56). Lilesan (2.08.20) ohi puolestaan nelistivät edellisten lisäksi vielä reittiennätyksen haltija Kenian Emmanuel Mutai (2.08.01), Brasilian Marilson Dos Santos (2.08.03) ja Eritrean Samuel Tsegay (2.08.02). On kuitenkin sanottava, että kukaan Lilesan viimeisellä 2,2 kilometrilla ohittaneista ei tykittänyt loppua heidän tasoisilleen miehille erityisen kovaa, vaan esimerkiksi lopussa voimakkaasti nouseet marokkolaisetkin vetivät lopun 3.07-3.08 / km eli suunnilleen samaa vauhtia kuin Mary Keitany naisissa.
Joka tapauksessa maratonfanit eivät voi olla nostamatta hattua tänä vuonna 40 vuotta täyttävällä Gharibille, jonka M 40 sarjan maailman ennätyksen (Meksikon Adres Espinosa 2.08.46, Berliini 2003) murskaamisen esti ainoastaan se, että Gharib täyttää 40 vasta 22.5 (veteraanisääntöjen mukaan saman kalenterivuoden aikana täytetty ikä ei riitä). Nyt 40-vuotiaiden ennätysmurskajaiset jäävät siis Gharibin osalta joko Lontoon olympialaisiin (jonne hänet tämän juoksun perusteella Marokon joukkueeseen valittaneen) tai sitten syksyyn. Gharibin, tuon vuoden 2008 olympiahopeamiehen ja kaksinkertaisen maailmanmestarin (2003 & 2005) kunniaksi on vielä sanottava, että vuodesta 2003 alkaen, jolloin hän juoksi ensimmäisen maratoninsa, miehelle on osunut ainostaan yksi huono maraton, Ateenan olympiakisoissa 2004. Mies on uskomaraton maraton k.o.n.e.!
Sijalta 14 Lontoon tulosluettelosta löytyy puolimaratonin ME-mies ja vuoden 2004 kympin olympiapronssipoika sekä vuoden 2009 MM-hopeapoika Eritrean Zersenay Tadese ajalla 2.10.41. Tadeselta ei vaan ota maraton kulkeakseen. Miehen saldo kolmella yrityksellään on keskeytys, 2.12.03 ja tämän kertainen 2.10-päällitys. Kun mies on vetänyt 10 000 metriä 26.37.25 ja puolimaratonin 58.23, on ilmeistä, että hänen täytyy harjoitella täysin väärin maratonia ajatellen, millään muulla asialla alimatkojen ja maratontulosten täydellistä epäsuhtaa on vaikea selittää.
Jos oli miesten Lontoon kilpa vauhdiltaan turhan pukkoilevaa, oli naisten vauhdinjako tasaisempaa. Valitettavasti vain vauhti oli alussa tasaisen hiljaista maratonnaaraiden ja järjestäjien suunnitelmia ajatellen. Kävi näet niin, että neljä ensimmäistä vitosta kestivät 16.51, 16.45, 16.51 ja 16.47. Sen jälkeen saavuttiin puolimatkaan 1.10.53 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä oli ainakin minuutin liian hiljaista rallatusta monien himoamia 2.19-alkuisia tuloksia ajatellen. Toisaalta parempi oli minuutin liian hiljainen kuin minuutin liian kova vauhti. Tämän tiedostaen kärkiryhmä, johon kuuluivat Kenian Mary Keitany, Edna Kiplagat, Lucy Kabuu, Priscah Jeptoo ja Florence Kiplagat sekä Etiopian Aberu Kebede ja Atsede Baysa, heittivät lisää löylyä maratonkiukaalle, joten vauhti alkoi kiihtyä salakavalan kamalasti. Kun ensimmäisellä puoliskolla oli käytetty aikaa keskimäärin 3.22-3.23 kilometriä kohden, nyt kilometrien ohi juostiin 3.16-vauhtia.
Vauhti alkoikin tehdä tuhoaan. 30 kilometrin seipäällä (1.39.53) mukana olivat enää Keitany, Kiplagat x 2, Kabuu ja Jeptoo. Monen maratonfanin sympatiat olivat tässä kohtaa Kabuun puolella, jota Kenian liitto ei täysin käsittämättömästä syystä ollut kelpuuttanut olympiaehdokkaiden joukkoon tammikuussa Dubaissa juoksemastaan 2.19.34:stä huolimatta. Valittettavasti Kabuuta saattoi tammikuinen Dubain koitos vielä painaa, sillä 35 kilometrin vitjalla hän oli pudonnut edellä mainittujen maannaistensa vauhdista. Ratkaisut odottivat tuloaan kuin juonenkäänteet jännittäväisessä filmissä.
Tämän jälkeen Keitany ja Kiplagat huomasivat olevansa keskenään kärjessä ja eipä tästä kulunut kauaakaan, kun Keitany oli siellä täydessä maratonyksinäisyydessä. Hän kiihdytti 35-40 kilometrin välisen, yleensä maratonin raskaimman vitosen peräti 15.45 (3.09 / km) ja sen päälle viimeiset 2,2 kilometriä 3.08 / km, joten hän saapui maaliin Afrikan ja Kenian ennätysajassa 2.18.37. Se rikkoi Catherine Ndereban vuonna 2001 Chicagossa juokseman rekordin kymmenellä sekunnilla. Myös toiseksi sijoittunut Edna Kiplagat alitti 2.20, sillä hän hän löytyi maalista 2.19.50 kuluttua lähdöstä. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Priscah Jeptoo päällitti haamurajan niukasti juoksemalla 2.20.14. Loistava oli myös neljänneksi sijoittuneen Florence Kiplagatin 2.20.57. Sen sijaan viidenneksi tullut Lucu Kabuu saattoi olla aavistuksen pettyneisyydessä aikansa 2.23.12 ja sijoituksena johdosta, sillä Kenian liiton toimesta sorsittu Kabuu halusi varmasti näyttää isänmaalleen olevansa kovempi kuin kukaan muu kenialainen, jolloin hänet olisi ollut suorastaan pakko valita olympiajoukkueeseen.
Kuudentena maalista tavoitettu Etiopian Aberu Kebede (2.24.04) hyytyi hieman lopussa, sillä viimeiset 2,2 kilometriä hän juoksi 3.43 kilometriä kohden ja 35-40 kilometrin pätkälläkin hänen vauhtinsa oli pudonnut 3.37-vauhtiin. Hänen yrityksensä tunkeutua Etiopian olympiajoukkueeseen oli kuitenkin osoitus maratonrohkeudesta, sillä päästäkseen tavoitteeseensa hänen olisi tullut juosta alle 2.20. Hän laittoi siis kaikki yhden maratonkortin varaan, josta ei tällä kertaa ässää löytynyt. Samat sanat pätevät Kebeden maannaiseen Atsede Baysaan, joka hiipparoi maaliin joltisessakin pettyneisyydessä kilvan yhdeksäntenä, mutta kuitenkin kansainvälisen mittapuun mukaan kelpo ajalla 2.25.59.
Viimeksi mainitun edeltä, sijoilta seitsemän ja kahdesan löytyi eurooppalaista väriä, sillä ne menivät Saksan Irina Mikitenkolle (2.24.53) Portugalin Jessica Augustolle (2.24.59). Näillä juoksuillaan he varmistivat maittensa olympiakomiteoille jo ennestään varmat olympiapaikkansa. Niin ikään olympiapaikkansa taisi varmistaa pari edellisvuotta hiljaiseloa viettänyt kaksinkertainen New Yorkin maratonin voittaja, Latvian Jelena Prokopcuka, sillä hän sijoittui kilvan kymmenenneksi ajalla 2.27.04. Se ei hätyyttele Prokopcukan ennätystä, mutta on kuitenkin hieno osoitus siitä, että hän on palannut maratonkehiin olympiakisat mielessään. Prokopcukalla ei selvästikään ollut kilvassa muuta tavoitetta kuin tehdä ehjä olympiapaikan varmistava juoksu, siksi riskitön hänen tämänkertainen maratonveronsa oli (puoliskot 1.13.31 ja 1.13.33).
Vielä neljä muutakin maratonkissaa ehti maaliin ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle. Heistä viimeisenä maalin saapui Ruotsin Isabellah Andersson, joka juoksi 2.29.57. Jo viime vuoden puolella olympiapaikkansa Ruotsin joukkueessa varmistaneen Anderssonin kilpailutahti täydellä maratonilla on ihmeen kova, sillä tammikuussa hän oli kipaissut Dubain maratonin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, Andersson juoksee vielä Tukholman maratonin ennen elokuun olympiamaratonia.
Niin oli Lontoon maratoni juostu ja kärjen osalta naisten kilpa oli suhteessa tällä kertaa kovempi kuin miesten, vaikka uroiden kilpaan oli haalittu jälleen kerran sellainen maratonjoukkio, että sille vetää vertoja vain aiempien vuosien Lontooseen haalitut maratonjoukkiot.
[virginlondonmarathon.com & raasto.com]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wilson Kipsang. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wilson Kipsang. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. huhtikuuta 2012
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Kipsang ME:n partaalla Frankfurtissa
Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Kova kovaa vastaan Lake Biwan maratonilla
Japanissa juostiin vain miehisille osanottajille tarkoitettu Lake Biwan maratoni. Tämä Otsun kaupungissa, Biwa-ko -järven rantamaisemissa järjestetty kilpa oli jo 66. laatuaan. Kenenkään on siis turha väittää, etteikö Lake Biwan maratoni olisi perinteikäs kisa. Tällä kertaa nimensä historian kirjoihin Lake Biwan muiden voittajien jatkoksi sai herra nimeltään Wilson Kipsang, kotimaa Kenia. Hän juoksi maratonin läpi aika loikkaa, sillä kello ehti käydä ainoastaan 2.06.13, kun Kipsang oli maalissa. Tämä ei kylläkään ollut Wilsonin oma rekordi, sillä viime syksynä hän juoksi Frankfurtissa peräti 2.04.57. "Mulla oli kulkevaisuus päällä viimeisellä kolmella kilsalla. Tunsin itseni vahvaksi ja olin luottavainen", sanoi voittaja kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kilvan tauottua. Vahva Kipsang tosiaan olikin, sillä hän veti 38 ja 39 kilometrin välisen tonnin 2.48:aan, joten eipä siihen astinen takominen miestä paljon painanut. "Tulevaisuudessa toivon juoksevani maailman ennätyksen", Kipsang lähetti lopuksi terveisensä Wanjirulle ja muille.
Toiseksi Lake Biwassa sijoittui eräs maailman nykiväisimmistä maratoonareista, Etiopian Deriba Merga ajalla 2.09.13. Mies on tunnettu siitä, että hän vetelee maratonilla ihmeellisiä nykäyksiä yrittäen hyydyttää nillä muut, mutta hyytyy niihin yleensä itse. Näin kävi mm. Pekingin olympiakisoissa (kärjessä viimeisen vitosen alkaessa, maalissa neljäs neljä minuuttia kärjestä), Berliinin MM-maratonilla ja viime vuoden Chicagon maratonilla. Tällä kertaa Merga ei kuitenkaan keskeyttänyt MM-maratonin ja Chicagon tapaan, vaan veti täysin katkinaisena maran väkisin loppuun. Viimeisen 4,2 kilometrin aikana hän jäi Kipsangille kolme minuuttia, mutta rohkeuden puuttesta ei kukaan voi Mergaa syyttää. Lisäksi ei ole syytä unohtaa hänen juosseen parhaimmillaan täydessä nykiväisyydessäkin 2.06.38.
Kilvan kolmanneksi juoksi paras japanilainen, nimeltään Hiroyuki Horibata (2.09.25) Horibata edustaa legendaarista Asahi Kaseita, jonka riveissä ovat juosseet mm. maailmanmestari Hiromi Taniguchi, olympiamitalisti Koichi Morishita, MM-mitalistit Masako Chiba ja Nobuyuki Sato sekä tietenkin legendaariset Sohin veljekset. Viimeksi mainitut ovat työskenneleet Kasein valmentajina jo yli 20 vuotta ja niinpä he siis tekevät määrän nimeen vannovia ohjelmiaan myös Horibatalle.
Kukapa oli Lake Biwan neljänneksi paras juoksija? Hän on mies, jonka henkilölisyys on todistetusti Kentaro Nakamoto. Hänen kotimaansa on Japani. Vaikka Nakamoto jäi sekunnin Japanin liiton MM-rajasta 2.09.30, hänet luultavasti valitaan yhdessä Biwan pronssipojan Horibatan kanssa Japanin maratonjoukkueeseen Daegun MM-kisoihin. Mitä todennäköisimmin Japanin joukkue MM-maratonille on: Yukihiro Kitaoka (hopeaa Aasian kisoissa viime vuonna), Yuki Kawauchi (2.08.37 Tokiossa), Hiroyuki Horibata (2.09.25 Lake Biwassa), Yoshinori Oda (2.09.03 Tokiossa) ja Kentaro Nakamoto (2.09.31 Lake Biwassa).
Kun loputkin maratoonarit olivat saaneet päätökseensä raastoisan mittelönsä Lake Biwassa, oli aika maratonrentoutuneisuuden. Jotkut tosin joutuivat olemaan maratonrentoutuneisuudessa täydessä maratonpettyneisyydessä, jotkut maratononnellisuudessa ja suurin osa siltä väliltä. Joka tapauksessa hyvin luultavaa on, että Lake Biwan maraton oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen itse kunkin syömmeen.
[iaaf.org & raasto.com]
Toiseksi Lake Biwassa sijoittui eräs maailman nykiväisimmistä maratoonareista, Etiopian Deriba Merga ajalla 2.09.13. Mies on tunnettu siitä, että hän vetelee maratonilla ihmeellisiä nykäyksiä yrittäen hyydyttää nillä muut, mutta hyytyy niihin yleensä itse. Näin kävi mm. Pekingin olympiakisoissa (kärjessä viimeisen vitosen alkaessa, maalissa neljäs neljä minuuttia kärjestä), Berliinin MM-maratonilla ja viime vuoden Chicagon maratonilla. Tällä kertaa Merga ei kuitenkaan keskeyttänyt MM-maratonin ja Chicagon tapaan, vaan veti täysin katkinaisena maran väkisin loppuun. Viimeisen 4,2 kilometrin aikana hän jäi Kipsangille kolme minuuttia, mutta rohkeuden puuttesta ei kukaan voi Mergaa syyttää. Lisäksi ei ole syytä unohtaa hänen juosseen parhaimmillaan täydessä nykiväisyydessäkin 2.06.38.
Kilvan kolmanneksi juoksi paras japanilainen, nimeltään Hiroyuki Horibata (2.09.25) Horibata edustaa legendaarista Asahi Kaseita, jonka riveissä ovat juosseet mm. maailmanmestari Hiromi Taniguchi, olympiamitalisti Koichi Morishita, MM-mitalistit Masako Chiba ja Nobuyuki Sato sekä tietenkin legendaariset Sohin veljekset. Viimeksi mainitut ovat työskenneleet Kasein valmentajina jo yli 20 vuotta ja niinpä he siis tekevät määrän nimeen vannovia ohjelmiaan myös Horibatalle.
Kukapa oli Lake Biwan neljänneksi paras juoksija? Hän on mies, jonka henkilölisyys on todistetusti Kentaro Nakamoto. Hänen kotimaansa on Japani. Vaikka Nakamoto jäi sekunnin Japanin liiton MM-rajasta 2.09.30, hänet luultavasti valitaan yhdessä Biwan pronssipojan Horibatan kanssa Japanin maratonjoukkueeseen Daegun MM-kisoihin. Mitä todennäköisimmin Japanin joukkue MM-maratonille on: Yukihiro Kitaoka (hopeaa Aasian kisoissa viime vuonna), Yuki Kawauchi (2.08.37 Tokiossa), Hiroyuki Horibata (2.09.25 Lake Biwassa), Yoshinori Oda (2.09.03 Tokiossa) ja Kentaro Nakamoto (2.09.31 Lake Biwassa).
Kun loputkin maratoonarit olivat saaneet päätökseensä raastoisan mittelönsä Lake Biwassa, oli aika maratonrentoutuneisuuden. Jotkut tosin joutuivat olemaan maratonrentoutuneisuudessa täydessä maratonpettyneisyydessä, jotkut maratononnellisuudessa ja suurin osa siltä väliltä. Joka tapauksessa hyvin luultavaa on, että Lake Biwan maraton oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen itse kunkin syömmeen.
[iaaf.org & raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)