Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Frankfurtin tuloksia
Francis Kirwa 2.19.08 (puolikas 66.12), Miika Takala 2.23.26 (69.47), Pasi Huhtala (2.34.39), Darby Thomas 2.35.05 (76.45), Veli-Matti Koivu (2.35.58), Petri Juuti (2.36.00), Petteri Kuorikoski (2.36.40), Petteri Muukkonen 2.41.51 (73.13). Miesten kisan voitti Wilson Kipsang vain nelja sekuntia ME-ajan perassa (2.03.42). Lahes sukunimikaimat Levy Matebo (2.05.16) ja Albert Matebor (2.05.25) ratkoivat seuraavat sijat.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tapio Pekola on kuollut
Suomalaisen kestavyysjuoksun fanaattisin aani on poissa. Matti Hannuksen muistokirjoitus.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Hui-hai, mitä maratonrallatusta Amsterdamissa ja puolimaratonrillutusta Kankaanpäässä
Tänään kipaistiin martti ja siihen vielä toni päälle hollantilaisessa kaupungissa, jota myös Amsterdamiksi kutsutaan. Moni luuli, että siellä kovin naama olisi Etiopian Sileshi Sihine, tuo kaksinkertainen 10 000 metrin olympiahopeamies ja aika moninkertainen saman matkan MM-kakkonen. Kävi kuitenkin niin, että kun maaliin oli 10 kilometriä, Sihinen koneesta loppui täysin maratonkesto. Ja kun näin tapahtuu noin kaukana maalista, peli on pelattu kuin iskelmämiehen eväät hevikaraokessa. Niin jäi Sihinen matka vajaaksi, eikä häntä voi täten vielä maratoonariksi kutsua. Sen sijaan Kenian Wilson Chebet sen kuin vain rallatti, ikään kuin maratoni olisi hänelle leikitteleväinen hipsuilu. No, totuuden nimessä on sanottava, että kyllä Chebettiäkin maratontuska hieman rassasi viimeisillä kiloisilla metreillä, mutta äärettömän maratonvauhtikestonsa turvin hän kykeni saavuttamaan maalisen linjan ajassa 2.05.53. Se oli kohtuullisen taisaista luikua, sillä puolimatkaan Chebet oli saapunut ajassa 1.02.38. Tämä oli jo hänen vuoden toinen maratonvoittonsa Hollannin maaperällä, sillä keväällä hän oli nähnyt Rotterdamissa kilpajuoksijajoukosta ensimmäisenä maalin ajassa 2.05.27.
Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.
Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.
Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.
Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.
[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]
Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.
Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.
Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.
Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.
[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]
maanantai 10. lokakuuta 2011
Huh-huh, mitä maraton rock'n rollusta ympäri ämpäri planeettamme
Ste edellä jo mainitsikin Chicagon maratonista. Kyseessä oli kuitenkin sen verran rilluttelevainen rallatus, että tässä hieman lisää siitä. Chicagon maratoni siis lähti liikkeelle klo 7.30 paikallista aikaa. Tässä jäjestäjät olivat fiksuja, sillä mikäli lähtö olisi ollut klo 9.00, kuten normaalisti suurilla kaupunkimaratoneilla, lämpötila olisi kohonnut kilvan edetessä aivan liian korkeaksi toonareiden persoonallisia rekordeja ajatellen. Mikäli raasto.comin toimitus osasi muuntaa amerikalaisten käyttämiä fahrenheittejä celcius-asteiksi, lämpötila lähdössä oli + 18, miesten kärjen saapuessa maaliin + 21 ja naisten kärjen ylittäessä maalisen linjan + 23. Vaikka nämä lämpötilat ovatkin liian korkeita ihanteelliseen maratonkeliin verrattuna, aivan kamalassa pätsissä kärkijuoksijoiden ei siis tarvinnut kilpaansa juosta.
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Sunnuntaita
Chicago livena! Moses Mosop paukutti alle Wanjirun reittiennatyksen ja kellotti 2.05.37. Maanmiehensa Wesley Korir kelloti 2.06.15 ja Bernard Kipyegolle merkitaan paivan suoritukseksi aika 2.06.29. Naisten kisan vei Venajan Liliya Shobukhova kovalla ajalla 2.18.20. Kakkoseksi kiiruhti E. Dibaba ajalla 2.22.09 ja kolmantena maaliin saapui Japanin Kayoko Fukushi, 2.24.38.
Munchenissa Aki Nummela debytoi puolikkaalla hienosti 1.07.44, jolla helti kolmas sija.
Vantaalla Leena Puotiniemi ei jarrutellut puolikkaalla ja ylitti maaliviivan ajassa 1.14.26!
Munchenissa Aki Nummela debytoi puolikkaalla hienosti 1.07.44, jolla helti kolmas sija.
Vantaalla Leena Puotiniemi ei jarrutellut puolikkaalla ja ylitti maaliviivan ajassa 1.14.26!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)