Juoksijat jyräsivät SM-maantiellä kuin kaulin

Maalla olevalla tiellä tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuskilpailut kilpailtiin Kuopiossa 21.4.2012. Siellä miehet ja naiset kirmasivat puolikkaan maratonin ja juniorit kymmenen kilometrin mittaisen taipaleen täydessä juoksevaisuudessa. Kuka oli siellä puolimaratonin kovin? No, kukapa muukaan kuin Turun Urheiluliiton kotiseurakseen tunnustavan Lewis Korir. Hän tempaisi ajan 1.05.22, mikä ei Lewisin tasoisen juoksijan kyseessä ollessa ole ylenpalttisen ilmiömäinen tulos, mutta kuitenkin Suomen mestaruuden arvoinen. Luultavasti Korir ei joutunut voittonsa eteen juoksemaan läheskään täpöillä. Hän on niin kova, että SM-maastoissa voimme odottaa hänen voittavan 4 km ja 12 km, Kalevan kisoissa 5000m ja 10 000m sekä syksyllä SM-maratonin. Tällaiseen sarjaan yhden vuoden aikana ei ole pystynyt kukaan maamme yleisen urheilun historiassa.

Hopeaa Kuopiossa juoksi Jyväskyläin Kenttäurheilijain Miika Takala ajalla 1.07.06. Kesällä Takala tavoittelee puolen tunnin alitusta ratakympiltä kuin yritysjohtaja henkilöstövähennyksiä. Pronssisen lätkän HKV:n logolla koristettujen tuulihousujensa taskuun sai tunkea Aki Nummela. Hän latoi 21,1 km noin 3.15 kilometriä kohden. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että puolimaratonfanit näkivät hänet maalisen linjan yllä 1.08.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Olisiko asian laita niin, että Nummela himoaa kesällä tulosta 3000 metrin esteissä kuin poliisi nahkasaappaita? Valitettavasti kilvan viimeinen yhden tunnin ja kymmenen minuutin alittaja oli KU 58:n Tommi Hytönen. Hän käytti puolikkaaseen martyyn aikaa 1.09.23. Hänen tuloksensa on kuitenkin kelpoinen kuin laki pykälässä.

Puolimaratonfanit raapivat päätään mietteliäästi pohtien päissänsä kysymystä siitä, ketkä olivat kilvassa viides ja kuudes. No, he olivat Turun Urheilullisen liiton edustajat, mutta Liedon Parman kasvatit, nitrolla tankatun juoksumaton kaltaisesti jauhaneet Jukka (1.10.17) ja Jaakko (1.10.22) Kero. Veljekset olivat tälläkin kertaa vahvoja kuin porot. On muistettava miesten esiintyneen SM-maantiellä jo 1990-luvun alkupuoleleta lähtien. Radoilla he ovat esiintyneet vieläkin kauemmin kuin SM-maantiellä. Älköön kukaan unohtako esimerkiksi Jaakon Suomen mestaruutta 16-vuotiaiden poikien 4 x 800 metrillä vuodelta 1988 Kokkolan SM-viesteissä tai Jukan 16-vuotiaiden poikien SM-maastojen kahdeksatta sijaa vuodelta 1989 Lapinlahden SM-maastoissa. Uransa kuluessa pojat ovat juoseet seuralleen niin paljon SM-mitaleita ja -pisteitä, että sitä on ihmisjärjen vaikea käsittää. Näitä kavereita on seuransa syytä totta vieköön arvostaa.

Kestävyysjuoksumme kannalta olisi ollut verratonta, jos 1.10-alittaja olisi ollut Kuopion kilvassa suurempi lukumäärä kuin oli, mutta toki on otettava huomioon, että kaikki Kopiossa maaliin juosseet ovat 9999999999 x kovempia urheilijoita kuin yksikään pelien ja leikkien harrastaja tai moottorin ulvottaja, puhumattakaan viheriöllä palloa reikään tökkijöistä. Jos joku väittää, että näin ei ole, hän on väärässä kuin rahoja kymmeniä tuhansia euroja roistomaisilta liikemiehiltä vastaan ottanut poliitikko, joka väittää että ei ole tehnyt mitään väärää. Eräs Kuopion kisan kovista on esimerkiksi Sjundeå IF:n Thomas Sadvall, joka sijoittui 14:nneksi ajalla 1.12.15. Tämä Kyrsklätt IF:n kasvatti juoksi 21 vuotta sitten, vuonna 1991, silloin 16-vuotiaana 800 metriä aikaan 1.58.11. Silloin sillä heltisi 16-vuotiaiden SM-kisoissa viides tila. Vuotta myöhemmin vuonna 1992, 17 vuoden ikään varttuneena, hän tekaisi silloisella mielimatkallaan, kahden ratakierroksen kierrossa aika mukavan oloisen tuloksen, 1.55.30. Nykyään mies on täydessä maratonkeskittyneisyydessä.  

Naisten kilvan Kuopiossa vei nimiinsä Oulun Pyrinnön Elina Lindgren ajalla 1.18.53. Se ei ole lähellekään Lindgrenin rekordi, mutta mestaruus on aina mestaruus, vain mestaruus, eikä mikään muu kuin mestaruus, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Lindgren voitti aika selvästi mestaruuden, vain mestaruuden, eikä minkään muun kuin mestaruuden, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Tästä kertoo se, että hopealle sijoittuneen IF Ålandin Johanna Kahlrothin aika oli 1.20.02. Mahtoiko Kahlrothia korpea niukka päällitys? Tuskinpa vain, sillä aika harva maamme väestöstä on niin kova, että sijoittuu lajien kuninkaassa, kestävyysjuoksussa, Suomen mestaruusmitaleille. Pronssisen mitskun kotiinsa kuljetettavaksi sai Viipurin Urheilijain Nina Chydenius 1.21.38 kuluttua laukauksisesta lähdöstä. Neljäs oli jo monennenkin kilpansa kestävyyspitoisessa juoksussa kilvoitellut KU 58:n Sanna Kullberg ajalla 1.21.57. Tällä juoksulla hän kukisti Rovaniemen Roadrunnersin Anni (1.22.09) ja Elli Hemmingin (1.22.18) niukasti, mutta kuintenkin selvästi. Kaikki heistä, samoin kuin muista maaliin juosseista olivat kovia kuin kenguru kolmiloikassa.

Mitenkä sitten kävi Kuopiossa junioristen orien 10 kilometrillä? Kävipä siinä siten, että voiton vei Lahden Ahkeran Ossi Kekki ajalla 31.54. Hän himoaa kesällä kovaa tulosta 1500 metrillä kuin asianajaja lakikirjaa. Toiseksi ajalla 32.01 tulleesta Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesasesta voidaa sanoa, että hän inhosi kulkemattomuutta kuin sheriffi muukalaista, minkä vuoksi hän ei kärsinyt kulkemattomuudesta. Pronssia sai Turun Urheiluliittoa edustava Henrik Goesch 32.30 kuluttua juoksijain liikkeelle laittamisesta. Hän himoaa menestystä triathlonissa kuin palomies vesiletkua.  

Junioristen naisten 10 kilometrillä kävi niin, että voiton vei Nummen Kipinän Meri Rantanen tuloksella 36.14. Viime kaudella maamme juniorisarjaa hallinnut ja Euroopan tasollakin maanosan kärkeä ahdistellut Rantanen ei kuitenkaan saanut voittoa helpolla, sillä kestävyysjuoksussa mikään ei tule koskaan helpolla, toisin kuin peleissä ja leikeissä sekä moottoteiden kamppailussa toisia moottoreita vastaan. Lisäksi Rantasta ahdisti lähes maaliselle linjalle saakka Karhulan katajaisten Oona Kettunen. Hän näet käytti kilpaan aikaa 36.18. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Jalasjärven Jalaksen Sanni Massinen joutui antautumaan enemmän kärkiselle kaksikolle, sillä hän juoksi maaliin ajassa 37.27. Joka tapauksessa hän on SM-mitalisti, eikä kukaan voi muuta väittää.  

17-vuotiain nuorison saadessa elämänsä keväässä suoritetun SM-maantiekilvan päätökseen, tulostaululta voitiin lukea, että poikien mittelön oli ratkaissut voitokseen Alajärven Ankkurien Antti Ihamäki 34.26 kuluttua pyssyn puhumisesta. Hän himoaa tuloksia kuin timpuri pattinkia. Hopeaa itsensä ja kotikenttänsä iloksi sai Kuopion Reippaan Samu Mikkonen ajalla 34.37. Hän on aika reipas sälli. Pronssia kotoonsa kantoi Lempäälän Kisan Markus Kyrölä. Hän laukkasiloikkasi reitin päätökseensä ajassa 35.01.

Tyttöjen kammoittelussa parhaaksi osoitteutui käytännössä kotikentällään juossut Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen. Hän piti 40 minuutia totaalisen pilkkanaan juostessaan 38.49. Sen sijaan hopeaa saanut Espoon Tapioiden Taika Nummi ei aivan ennättänyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello päällitti 40 minuuttia, mutta väliäkö tuolla kun kouraan lyötiin silveristä metallia kilvan päätteeksi. Pronssille sijoittui Karhulan Katajaisten Minttu Hukka, käyttäen kymmeneen kilometriin 40 minuuttia ja siihen vielä 22 sekuntia päälle.

Niin oli SM-maantiejuoksut juostu. Seuraavaksi SM-karavaani suuntaa kohti Pudasjärveä, jossa kilpaillaan maastossa tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuksista 13.5. Toki siellä mitellään myös muista sijoituksista kuin mestaruuksista, sillä yksi vain voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa. No, toki kolmekin voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa, sillä joukkuekilpailuissa kammoiltellaan mestaruuksista niin ikään, joten siinä kultaista metallia lätkitään aina kolmen kestävyysjuoksulle sydämensä menettäneen raaston tai raastottaren kouraan kerrallaan. [raasto.com]