Osakassa, joka sijaitsee Japanissa, juostiin 27.1.2012 perinteinen naisille, vain naisille, eikä kenellekään muille kuin naisille tarkoitettu maraton. Siellä japanilaiset maratonfanit odottivat omien naaraidensa voittoa maratonvesi kielellä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan voittoon nelisti viime kesän olympiamaratonin viidenneksi nopein, Ukrainan Tetjana Gamera-Shmirko. Niin hän teki ajalla 2.23.58. Se oli samalla Gamera-Shmirkon persoonallinen rekordi, sillä Lontoon olympiamaratonilla hän oli juossut 2.24.32. "Meikäläinen meinasi heittää jo pyyhkeen kehään. Yleensä meitsi pystyy kiristämään 30 km:n paalun jälkeen, mutta nyt ei tuntunut hyvältä. Jotenkin mä kuitenkin löysin lisää spiidii viimeisellä parilla kilsalla", kertoi voittaja maalissa, täydessä maratononnellisuudessa.
Erityisen kalvavaksi Ukrainan tyttären voiton japanilaisille teki se, että hän ohitti Japanin Kayoko Fukushin vasta aivan kilvan lopussa, sillä 40 kilometrin paalulla Fukushi oli vielä 19 sekuntia Gamera-Shmirkoa edellä. Sen jälkeen Fukushi kuitenkin sakkasi kuin liian vähän maitoa saanut puuro, kun taas Gamera-Shmirko lisäsi bensaa jo ennestään valtoimenaan roihuavaan maratonnuotioon. Niin hän höyrysi viimeiset 2195 metriä aikaan 7.14 ja painoi heittämällä Fukushin ohi voittajana maaliin. Täysin lyöty Fukushi hiipparoi maalilinjan ylle ajassa 2.24.21, mikä on niukin naukin hänen rekordinsa. Ennen Osakaa hän oli nimittäin juossut parhaimmilaan 42 kilometriä ynnättynä 195 metrillä aikaan 2.24.38 Chicagossa vuonna 2011. "Meitsi kertoi Gamera-Shmirkolle olevani pettyneisyydessä", sanoi Fukushi maalissa. "Mun tarvii vielä oppia rytminvaihdoskykyä maran lopussa", jatkoi Fukushi maratontuumimistaan.
Fukushin pettyneisyyden maratonin lopussa ohitetuksi tulemisen johdosta toki ymmärtää, onhan hän sentään pitkän linjan sahaajatar, kolmissa olympiakisoissa ja neljissä MM-kisoissa ratamatkoilla maataan edustanut raastotar, jonka alimatkojen ennätykset ovat kovia (3000m 8.44.40, 5000m 14.53.22, 10 000m 30.51.81 ja puolimaraton 1.07.26). Jälleen kerran tuli kuitenkin todistetuksi sellainen asia, että vaikka olisi miten kova ratatykki, alimatkojen tuloksilla ei ole maratonin viimeisillä kilometreillä mitään virkaa. Silloin ratkaisee ainoastaan raaka kesto, eikä mikään muu. Joka tapauksessa Fukushilla on Osakan juoksunsa myötä hyvät mahdollisuudet päästä Japanin maratonjoukkueeseen Moskovan MM-maratonille, joten hänen ei kannata toisesta sijastaan huolimatta olla ylenpalttisen kammottavan ranteetaukisessa maratonpettyneisyydessä.
Kukapa Osakassa tuli kolmanneksi? No, eipä kukaan muukaan kuin Japanin Yuko Watanabe 2.25.56 kuluttua lähtölaukauksesta. Watanabe oli varmaan maalissa aikamoisessa maratontyytyväisyydessä, sillä hän paransi aiempaa maratonrekordiaan reilusti. Ennen Osakaa hän oli näet parhaimmillaan juossut tämän kestävyysurheilun täydellisen kuningatarmatkan aikaan 2.29.20. Neljäs oli hienon comebackin mutsiusloman jälkeen tehnyt 37-vuotias Mari Ozaki ajalla 2.26.41. Maratonrekordinsa (2.23.30) Ozaki juoksi Osakassa kymmenen vuotta sitten ja 10 000 metriä ensimmäinen kerran alle 32 minuutin jo vuonna 1999 sekä edusti ensi kertaa arvokisoissa kotimaataan 10 000 metrillä Edmontonin MM-kisoissa vuonna 2001. Hän on siis todella pitkän tien läpikäynyt kestotar.
Viides ja valitettavasti viimeinen 2.30-alittaja Osakassa oli Australian Lisa Weightman, joka sai maratoninsa päätökseen, kun lähettäjän pistoolin pamahduksesta oli kulunut 2.29.09. Se ei ole Weightmanin ennätys, sillä viime kesänä hän leipoi Lontoon olympiamaratonilla tuloksen 2.27.32 (sijoitus 17.) Olympiamaratonilla hän esiintyi myös vuonna 2008 Pekingissä (2.34.16, sijoitus 33.) Onpa hänet nähty maratonia hitsaamassa myös MM-kisoissa. Aikamoinen pettymys Osakan kilpa oli kahdeksanneksi sijoittuneelle Japanin Yoko Shibuille, joka aika oli 2.32.41. Se ei Japanin kaikkien aikojen toiseksi nopeinta naismaratoonaria (2.19.41, Berliini 2004) paljon lämmitä, vaikka hän menisi 100 asteiseen saunaan ja heittäisi saavin löylyä kiukaalle.
Se oli sen pituinen se. Maratonkun maratonosakan maratonnaisten maraton maratonoli maratonpäätöksessään, maratonse maratonoli maratonpäätöksessään, maratonollakseen maratonpäätöksessään, maratonolematta maratonpäätöksettömyydessään, maratonvain maratonolematta maratontäydessä martonpäätöksettömyydessään, maratoneikä maratonollakseen maratonmissään maratonmuussa martonkuin maratontäydessä maratonpäätöksettömyydessään.
[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]
maanantai 28. tammikuuta 2013
perjantai 25. tammikuuta 2013
Hirveää maratonrallatusta Dubaissa
Dubaissa, joka sijaitsee Dubaissa, vain Dubaissa, eikä missään muualla kuin Dubaissa, sijaitsematta muualla kuin Dubaissa, juostiin maraton varhain aamulla perjantaina 25.1.2013. Sielläpä rillutusrallateltiin oikein joukolla aikamoista maratonlaukkaloikkaa. Kävi nimittäin niin, että 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostun 195 metrin ravaamisen päätteeksi miesten kilvan voittajaksi tuli Etiopian kansalainen, Lelisa Desisa ajalla 2.04.45. Desisa ei ole täysin tuntematon veikko kestävyysjuoksun saralla, koska hän on juossut 10 000m aikaan 27.11.98 ja puolimaratonin 59.30. Nyt ensimaratoninsa juossut Desisa ohitti puolimatkan ajassa 1.02.41 ja laittoi toisella puoliskolla jalkaa toiseen eteen sen verran kovempaa, että se kulki aikaan 1.02.04. Se oli muille kilpakumppaneille liikaa, tosin Berhanu Shiferaw -niminen vaijari, kotimaa Etiopia, ahdisti Desisaa lähes maaliviivoitukselle saakka, sillä hänen aikansa oli 2.04.48. Shiferawin aiemmista tuloksista kestävyysjuoksun saralla ei ole paljoakaan tietoa, mitä nyt äijä oli leiponut maran aiemmin 2.08.51. Hänestä ei puolestaan jäänyt kuin sekunnin vähän tunnetumpi maratonherra, Tadesse Tola, joka omistaa Etiopian passin. Tola on aiemmin juosssut esimerkiksi 10 000 metriä aikaan 27.04.89 ja maratonin 2.05.10.
Ensimmäisenä mitalisen pallin ulkopuolelle jäi Etiopian värejä tunnustava Endeshaw Shumi ajalla 2.04.52. Hän on ainakin 99999999999 kertaa kovempi urheilija kuin eräs moottorin ulvottaja Shumi. Moottorin ulvottaja Shumia ei itse asiassa voi edes kutsua urheilijaksi, eikä ole koskaan voinutkaan. Sen sijaan maratonari Shumi on toista maata, sillä 2.05-alitus on debyyttimaratoniksi oiva. Eipä ole valittamista myöskään Shumin puolimaratonin rekordissa 1.00.03, tosin tunnin päällitys saattoi siinä kilvassa vähän kalvaa tätä Etiopian poikaa, mutta toisaalta 2.05-alitus maratonilla korvaa sen moninkertaisesti.
Vielä viidenneksi sijoittunut Kenian Bernard Koechkin riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt 2.05. Hän näet juoksi 2.04.53. Tuon tyyppistä tulosta tosin osattiin Koechilta odottaa sen perusteella, että viime syyskuussa hän pisteli puolikkaan maratonin aikaan 59.10. Kyse oli siis siitä, että olisiko puolikashirmu Koechin maratoniskutusneisuuskestäväisyys tarpeeksi hyvässä kuosissa maratonia ajatellen ja sehän oli.
Dubain kilvassa kuudenneksi sijoittunut Kenian Nicholas Kipkemboi saapui maaliin ajassa 2.06.33. Se tarkoitti sitä, että Kipkemboi oli tämänkertaisen maratonin ensimmäinen, jonka keskivauhti ei ollut alle 3 min / km. Ei suinkaan, vaan Kipkemboi juoksi 42195 metriä 3.00/km eli 4000 metrin cooperintestivauhtia. Mahtaako Kipkemboi saada sillä hyvän kunnon luokituksen?
Seitsemänneksi ajalla 2.07.55 sijoittunut Etiopian Dadi Yami saattoi olla maalissa pienoisessa maratonpettyneisyydessä. Ei sillä, että hänen ajassaan olisi mitään häpeämistä, mutta viime vuonna maratonin aikaan 2.05.41 juossut Yami varmaan himosi omaa maratonrekordiaan kuin hammaslääkäri purukalustoa. Lisäksi Yamia saattoi hieman kalvaa se, että hänen vauhdinjakonsa Dubain mittelössä oli splitiltään positiivinen (1.02.40 ja 1.05.15). Kovin suureen pettyneisyyteen Yamilla ei kuitenkaan ole syytä, vaan miehen kannattaa nauttia maratonin jälkeen hyvällä maratonomallatunnolla hotellin aulabaarissa hieman jäätelöä.
Kukapa Dubain maratonilla maratonsijoittui kahdeksanneksi? No, kukapa muukaan kuin Kenian Mike Kipruto Kigen. Hän sai maratoninsa maratonpäätökseen maratonajalla 2.08.24. Kigenillä luulisi olevan välityksiä kovempaankin maratonmenoon, onhan hän pistellyt 5000 metriä alle 13 minuutin (12.58.58) ja 10 000 metriä lähelle 27 minuuttia (27.03.49). Joka tapauksessa maratonfanit voivat onnitella Kigeniä siitä, että hän on tehnyt miehen teon ja siirtynyt radan kierämisen sijaan kestävyysurheilun kuninkuusmatkalle. Eiköhän siitä Kigenin maratonrekordi petraannu hänen saadessaan lisää maratonkestoa.
Yhdeksänneksi Dubaissa juoksi Etiopian poika, jolle syntyessään annettiin nimi Habtamu Assefa. Hän tekaisi niinkin mukiin menevän maratonajan kuin 2.08.28. Assefa paransi kilvassa maratonrekordiaan, joka ennen sitä oli viime syksynä Firenzessä juostu 2.10.55. Hän oli viime vuonna myös puolimaratonin MM-kilvassa 16. Kyllä siis kelpasi Assefan mennä kilvan jälkeen polskimaan kisahotellin uima-altaaseen.
Kymmenenneksi Dubaissa muuten sijoittui Gemechu Worku Etiopian maratonkeisarikunnasta. Hänen ajakseen paljastui 2.08.53. Kilvan loppupuolisko lienee ollut Workulle aikamoista maratonkärsimysnäytelmää, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä näytelmän kanssa. Ei suinkaan, vaan Worku on riutunut kilvan lopussa totisen totisissa maratontuskissa, sillä kun hän pisteli maratonin ensimmäinen puoliskon 2.59 / km, toisella puoliskolla miehen vauhti hiipui siitä 10 sek / km.
Kaiken kaikkiaan Dubain maratonilla 14 miestä juoksi alle 2.10. Heihin eivät kuuluneet esimerkiksi Etiopian Dereja Tesfaye (2.10.50, puoliskot 1.04.41 ja 1.08.09), Kenian Moses Masai (2.11.00, puoliskot 1.02.42 ja 1.08.18) tai Etiopian Hailu Mekonnen (2.15.22, puoliskot 1.02.42 ja 1.12.40). Tämä vain osoitaa, kuinka armottoman raaka kilpailumuoto maraton on, eikä sillä luonnollisestikaan ole mitään tekemistä pelien kanssa, puhumattakaan leikeistä.
Dubain naisten maratonkilpa ei ollut tasoltaan aivan miesten veroinen, mutta silti kenenkään on turha sanoa Etiopian Tirfi Tsegayen voittoaikaa 2.23.23 huonoksi. Tsegaye ei tosin tehnyt kilvassa omaa persoonallista rekordiaan, sillä viime syksynä hän juoksi Berliinissä 2.21.19, mutta hyvin hän silti juoksi. Niin juoksi myös toiseksi tullut Ehritu Kiros, kotimaa Etiopia. Hän näet käytti marttiin ja toniin aikaa 2.23.39. Itse asiassa Kiros veti tosi hyvän maratonin, sillä hän paransi aiempaa rekordiaan lähes kymmenen minuuttia. Jos siis joku oli kilvan jälkeen maratononnellisuudessa, niin se oli Kiros. Pronssia kilvan jälkeen maratonverkkareidensa taskuun sai laittaa Etiopian Amane Gobena. Hän juoksi 2.23.50. Se on aiemmin 2.24.13 juosseen Gobenan ennätys, joten hänen kelpasi kilvan jälkeen iloisin mielin loikoilla kisahotellin huoneessaan katselemassa maratondiplomiaan.
Neljänneksi Dubain maratonilotulituksessa sijoittui Etiopian tyttö, Aheza Kiros nimeltään. Mahtaako hän olla sukua toisena maaliin ennättäneelle Kirosille? Joka tapauksessa hän sai maratoninsa päätökseen 2.24.30 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän paransikin rekordiaan aika lailla, sillä ennen kilpaa se kirjoitettiin numeroin 2.33.21. Ei kirjoiteta enää. Nyt Kirosin maratontulos alkaa olla linjassa hänen puolimaratonin rekordinsa (1.09.10) kanssa. Viides Dubaissa muuten oli Belaynesh Oljira, mistäpä muustakaan maasta kuin Etiopiasta. Kyseessä oli viime vuoden olympiakympin viidenneksi parhaan uran ensimaraton.
Kuudes Dubaissa oli Shitaye Bedasa Etiopiasta. 2.25.47 häneltä maratoniin kesti. Seisemäs maalissa puolestaan oli paras ei-etiopialainen, Ruotsin Isabellah Andersson 2.26.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Kyseessä on Anderssonille, jonka rekordi on 2.23.41, rutiinitulos, ei maratononnistuminen, mutta ei myöskään epäonnistuminen. Luultavasti hän oli siis maalissa ainakin maratonhelpottuneisuudessa, jos maratononnellisuus ei tullut täälä kertaa kyseeseen.
Kahdeksanneksi sijoittuneella oli passinsa kannessa Etiopian värit, sillä tuolla sijalla maalisen linjan ylle vaipui Abebech Afework. Hänen tuloksensa oli 2.27.08. Se on ensimaratoniksi aivan hyvä maratonveto, vaikka tasaisesta vauhdinjaosta ei hänen osaltaan voi puhua (1.11.32 ja 1.15.36). Yhdeksäntenä maratonmaalissa maratonurheilujuomaa pääsi puolestaan maratonhörppäämään Namibian edustaja, Beata Naigambo. Hänen tuloksekseen kirjattiin 2.27.55. Tämä uransa aikana jo kahdella olympiamaratonilla esiintynyt Namibian maratonsuurlähettilästär paransi jonkin verran omaa ennätystään, sillä ennen tämänvuotista Dubain mittelöä se oli 2.29.20. Kymmenens oli Japanin Misaki Katsumata, valitettavasti 2.30-päällityksellä (2.30.42). Kilvan loppu on ollut Katsumatalle aikamoista selviytymistaistelua sillä puolimatkaan hän nelisti ajassa 1.12.06. Toiseen puoliskoon kului siis 1.18.36. No, onneksi Katsumata on aiemmin maratonurallaan pystynyt 2.30-rajan alittamaan (ennätys 2.28.01), tosin aiemmat maratontulokset eivät maratotavoitteiden täyttymättömyyden tunteen ollessa maratonmaalissa päällänsä juuri lohduta. Eiköhän Katsumata kuitenkin vielä reilusti alle 30-vuotiaana juoksijana pysty pienentämään tulevaisuudessa maratonrekordiaan kuin höylääjä juustoa.
Suomen, Helsingin Jyryn ja Dubai Creek Stridersin Anne-Mari Hyryläinen juoksi nykyisessä kotikaupungissaan mainiosti, sillä hänen aikansa oli 2.44.13. Se syntyi aika tasaisella vauhdinjaolla (1.20.49 ja 1.23.25). Hyryläinen paransi reilusti aiempaa maratonrekordiaan (2.52.39), joten jos hän ei ollut maalissa täydessä maratononnellisuudessa, niin jo on kumma. Kunhan loputkin maratonkilvoittelijat saapuivat maaliin, niin Dubain maraton oli maratoonailtu ja ulkomaalaisilla maratoonareilla oli aika maratonturismin.
[raasto.com, dubai.mikatiming.de & iaaf.org]
Ensimmäisenä mitalisen pallin ulkopuolelle jäi Etiopian värejä tunnustava Endeshaw Shumi ajalla 2.04.52. Hän on ainakin 99999999999 kertaa kovempi urheilija kuin eräs moottorin ulvottaja Shumi. Moottorin ulvottaja Shumia ei itse asiassa voi edes kutsua urheilijaksi, eikä ole koskaan voinutkaan. Sen sijaan maratonari Shumi on toista maata, sillä 2.05-alitus on debyyttimaratoniksi oiva. Eipä ole valittamista myöskään Shumin puolimaratonin rekordissa 1.00.03, tosin tunnin päällitys saattoi siinä kilvassa vähän kalvaa tätä Etiopian poikaa, mutta toisaalta 2.05-alitus maratonilla korvaa sen moninkertaisesti.
Vielä viidenneksi sijoittunut Kenian Bernard Koechkin riensi maaliin ennen kuin kello oli päällittänyt 2.05. Hän näet juoksi 2.04.53. Tuon tyyppistä tulosta tosin osattiin Koechilta odottaa sen perusteella, että viime syyskuussa hän pisteli puolikkaan maratonin aikaan 59.10. Kyse oli siis siitä, että olisiko puolikashirmu Koechin maratoniskutusneisuuskestäväisyys tarpeeksi hyvässä kuosissa maratonia ajatellen ja sehän oli.
Dubain kilvassa kuudenneksi sijoittunut Kenian Nicholas Kipkemboi saapui maaliin ajassa 2.06.33. Se tarkoitti sitä, että Kipkemboi oli tämänkertaisen maratonin ensimmäinen, jonka keskivauhti ei ollut alle 3 min / km. Ei suinkaan, vaan Kipkemboi juoksi 42195 metriä 3.00/km eli 4000 metrin cooperintestivauhtia. Mahtaako Kipkemboi saada sillä hyvän kunnon luokituksen?
Seitsemänneksi ajalla 2.07.55 sijoittunut Etiopian Dadi Yami saattoi olla maalissa pienoisessa maratonpettyneisyydessä. Ei sillä, että hänen ajassaan olisi mitään häpeämistä, mutta viime vuonna maratonin aikaan 2.05.41 juossut Yami varmaan himosi omaa maratonrekordiaan kuin hammaslääkäri purukalustoa. Lisäksi Yamia saattoi hieman kalvaa se, että hänen vauhdinjakonsa Dubain mittelössä oli splitiltään positiivinen (1.02.40 ja 1.05.15). Kovin suureen pettyneisyyteen Yamilla ei kuitenkaan ole syytä, vaan miehen kannattaa nauttia maratonin jälkeen hyvällä maratonomallatunnolla hotellin aulabaarissa hieman jäätelöä.
Kukapa Dubain maratonilla maratonsijoittui kahdeksanneksi? No, kukapa muukaan kuin Kenian Mike Kipruto Kigen. Hän sai maratoninsa maratonpäätökseen maratonajalla 2.08.24. Kigenillä luulisi olevan välityksiä kovempaankin maratonmenoon, onhan hän pistellyt 5000 metriä alle 13 minuutin (12.58.58) ja 10 000 metriä lähelle 27 minuuttia (27.03.49). Joka tapauksessa maratonfanit voivat onnitella Kigeniä siitä, että hän on tehnyt miehen teon ja siirtynyt radan kierämisen sijaan kestävyysurheilun kuninkuusmatkalle. Eiköhän siitä Kigenin maratonrekordi petraannu hänen saadessaan lisää maratonkestoa.
Yhdeksänneksi Dubaissa juoksi Etiopian poika, jolle syntyessään annettiin nimi Habtamu Assefa. Hän tekaisi niinkin mukiin menevän maratonajan kuin 2.08.28. Assefa paransi kilvassa maratonrekordiaan, joka ennen sitä oli viime syksynä Firenzessä juostu 2.10.55. Hän oli viime vuonna myös puolimaratonin MM-kilvassa 16. Kyllä siis kelpasi Assefan mennä kilvan jälkeen polskimaan kisahotellin uima-altaaseen.
Kymmenenneksi Dubaissa muuten sijoittui Gemechu Worku Etiopian maratonkeisarikunnasta. Hänen ajakseen paljastui 2.08.53. Kilvan loppupuolisko lienee ollut Workulle aikamoista maratonkärsimysnäytelmää, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä näytelmän kanssa. Ei suinkaan, vaan Worku on riutunut kilvan lopussa totisen totisissa maratontuskissa, sillä kun hän pisteli maratonin ensimmäinen puoliskon 2.59 / km, toisella puoliskolla miehen vauhti hiipui siitä 10 sek / km.
Kaiken kaikkiaan Dubain maratonilla 14 miestä juoksi alle 2.10. Heihin eivät kuuluneet esimerkiksi Etiopian Dereja Tesfaye (2.10.50, puoliskot 1.04.41 ja 1.08.09), Kenian Moses Masai (2.11.00, puoliskot 1.02.42 ja 1.08.18) tai Etiopian Hailu Mekonnen (2.15.22, puoliskot 1.02.42 ja 1.12.40). Tämä vain osoitaa, kuinka armottoman raaka kilpailumuoto maraton on, eikä sillä luonnollisestikaan ole mitään tekemistä pelien kanssa, puhumattakaan leikeistä.
Dubain naisten maratonkilpa ei ollut tasoltaan aivan miesten veroinen, mutta silti kenenkään on turha sanoa Etiopian Tirfi Tsegayen voittoaikaa 2.23.23 huonoksi. Tsegaye ei tosin tehnyt kilvassa omaa persoonallista rekordiaan, sillä viime syksynä hän juoksi Berliinissä 2.21.19, mutta hyvin hän silti juoksi. Niin juoksi myös toiseksi tullut Ehritu Kiros, kotimaa Etiopia. Hän näet käytti marttiin ja toniin aikaa 2.23.39. Itse asiassa Kiros veti tosi hyvän maratonin, sillä hän paransi aiempaa rekordiaan lähes kymmenen minuuttia. Jos siis joku oli kilvan jälkeen maratononnellisuudessa, niin se oli Kiros. Pronssia kilvan jälkeen maratonverkkareidensa taskuun sai laittaa Etiopian Amane Gobena. Hän juoksi 2.23.50. Se on aiemmin 2.24.13 juosseen Gobenan ennätys, joten hänen kelpasi kilvan jälkeen iloisin mielin loikoilla kisahotellin huoneessaan katselemassa maratondiplomiaan.
Neljänneksi Dubain maratonilotulituksessa sijoittui Etiopian tyttö, Aheza Kiros nimeltään. Mahtaako hän olla sukua toisena maaliin ennättäneelle Kirosille? Joka tapauksessa hän sai maratoninsa päätökseen 2.24.30 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän paransikin rekordiaan aika lailla, sillä ennen kilpaa se kirjoitettiin numeroin 2.33.21. Ei kirjoiteta enää. Nyt Kirosin maratontulos alkaa olla linjassa hänen puolimaratonin rekordinsa (1.09.10) kanssa. Viides Dubaissa muuten oli Belaynesh Oljira, mistäpä muustakaan maasta kuin Etiopiasta. Kyseessä oli viime vuoden olympiakympin viidenneksi parhaan uran ensimaraton.
Kuudes Dubaissa oli Shitaye Bedasa Etiopiasta. 2.25.47 häneltä maratoniin kesti. Seisemäs maalissa puolestaan oli paras ei-etiopialainen, Ruotsin Isabellah Andersson 2.26.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Kyseessä on Anderssonille, jonka rekordi on 2.23.41, rutiinitulos, ei maratononnistuminen, mutta ei myöskään epäonnistuminen. Luultavasti hän oli siis maalissa ainakin maratonhelpottuneisuudessa, jos maratononnellisuus ei tullut täälä kertaa kyseeseen.
Kahdeksanneksi sijoittuneella oli passinsa kannessa Etiopian värit, sillä tuolla sijalla maalisen linjan ylle vaipui Abebech Afework. Hänen tuloksensa oli 2.27.08. Se on ensimaratoniksi aivan hyvä maratonveto, vaikka tasaisesta vauhdinjaosta ei hänen osaltaan voi puhua (1.11.32 ja 1.15.36). Yhdeksäntenä maratonmaalissa maratonurheilujuomaa pääsi puolestaan maratonhörppäämään Namibian edustaja, Beata Naigambo. Hänen tuloksekseen kirjattiin 2.27.55. Tämä uransa aikana jo kahdella olympiamaratonilla esiintynyt Namibian maratonsuurlähettilästär paransi jonkin verran omaa ennätystään, sillä ennen tämänvuotista Dubain mittelöä se oli 2.29.20. Kymmenens oli Japanin Misaki Katsumata, valitettavasti 2.30-päällityksellä (2.30.42). Kilvan loppu on ollut Katsumatalle aikamoista selviytymistaistelua sillä puolimatkaan hän nelisti ajassa 1.12.06. Toiseen puoliskoon kului siis 1.18.36. No, onneksi Katsumata on aiemmin maratonurallaan pystynyt 2.30-rajan alittamaan (ennätys 2.28.01), tosin aiemmat maratontulokset eivät maratotavoitteiden täyttymättömyyden tunteen ollessa maratonmaalissa päällänsä juuri lohduta. Eiköhän Katsumata kuitenkin vielä reilusti alle 30-vuotiaana juoksijana pysty pienentämään tulevaisuudessa maratonrekordiaan kuin höylääjä juustoa.
Suomen, Helsingin Jyryn ja Dubai Creek Stridersin Anne-Mari Hyryläinen juoksi nykyisessä kotikaupungissaan mainiosti, sillä hänen aikansa oli 2.44.13. Se syntyi aika tasaisella vauhdinjaolla (1.20.49 ja 1.23.25). Hyryläinen paransi reilusti aiempaa maratonrekordiaan (2.52.39), joten jos hän ei ollut maalissa täydessä maratononnellisuudessa, niin jo on kumma. Kunhan loputkin maratonkilvoittelijat saapuivat maaliin, niin Dubain maraton oli maratoonailtu ja ulkomaalaisilla maratoonareilla oli aika maratonturismin.
[raasto.com, dubai.mikatiming.de & iaaf.org]
tiistai 22. tammikuuta 2013
Naoko Sakamoto teki kisapaidoistaan huiveja
Japanilainen maratonkonetar Naoko Sakamoto on päättänyt lopettaa uransa. Toisin sanoen, hän teki kisasukistaan rättejä. Toisin sanoen, hän teki kisapaidoistaan huiveja. Toisin sanoen, hän teki maratonjuomistaan kastiketta. Toisin sanoen, hän teki kisakengistään kukkaruukkuja. Toisin sanoen, hän teki kisahousuistaan silmien pimentäjiä.
Sakamoto (s. 1980) ei turhaan tuhlannut arvokkaita vuosia ihmisen lyhyestä huippu-urheilu urasta radan kiertämiseen, vaan siirtyi jo nuorena maratonille. Tämä ei ole ihme, sillä maraton on ehdoton kestävyysurheilun kuningatarmatka. Hän liittyi Tenmayan kivikovaan maratonammattilaistalliin heti lukion jälkeen ja tempaisi 22 vuoden iässä ensimaratonillaan hurjan tuloksen 2.21.51. Osakassa tammikuussa 2003 tämä tapahtui. Mielenkiintoista siinä on se, että Sakamoton uran ennätykseksi puolimaratonilla jäi 1.09.27 ja kympillä 33.06.17. Toisin sanoen, hän juoksi Osakan debyyttimaratonillaan (väliajat mm. 33.12, 49.57, 1.06.40, 1.10.21, 1.23.40) lähes samaa vauhtia kuin alimatkoilla koskaan uransa aikana. Voittoon se ei kuitenkaan riittänyt, sillä tuleva olympiavoittaja Mizuki Noguchi juoksi 2.21.18, eikä edes toiseen sijaan, sillä vuoden 1997 kympin MM-pronssimitalisti Masako Chiba leipoi 2.21.45, mutta kolmas sija ja lippu Pariisin MM-maratonille oli Sakamoton palkintona Japanin debyyttimaratonrekordin lisäksi.
Kesällä 2003 Pariisin MM-maratonilla Sakamoto sijoittui neljänneksi ajalla 2.25.25, Kenian Catherine Ndereban (2.23.55) Noguchin (2.24.14) ja Chiban (2.25.09) jälkeen. Palkinnoksi tuki kuitenkin maratonin maailmancupin voitto, vain voitto, eikä mikään muu kuin voitto. Paikkansa seuraavan vuoden olympiamaratonille Sakamoto varmisti voittamalla tammikuussa 2004 Osakassa ajalla 2.25.29. Merkille pantavaa tuossa juoksussa oli se, että Sakamoto juoksi 30-35 kilometrin välisen vitosen 15.48, kun hänen uransa ratavitosen ennätykseksi jäi 15.45.75. Hän oli siis maratonkonetar, vain maratonkonetar, eikä enempää eikä vähempää kuin maratonkonetar.
Ateenan olympiamaratonilla vuonna 2004 Sakamotolla ei ollut aivan 100 prosenttinen kulku seuralaisenaan. Hän sijoittui kuumassa pätsissä seitsemänneksi ajalla 2.31.54, aika lailla voittoon viilettäneen Noguchin (2.26.20) ja viidenneksi sijoittuneen Reiko Tosan (2.28.44) takana. Tuosta juoksusta lähtikin Sakamoton uran alamäki.
Ateenan olympiajuksun jälkeen jalkavammat alkoivat näet vainota Sakamotoa kuin poliitikot viattomia. Häntä ei juuri kilpailutouhuissa näkynyt, kunnes vuonna 2007 hän ilmestyi Berliinin maratonin lähtöviivalle. Siellä hän juoksi puolimatkaan ajassa 1.12.31, mutta hyytyi toisella puoliskolla sen verran, että maalissa kellot näyttivät hänelle maratoniin käytetyksi 2.28.33. Se ei 2.21-naaraalle hurraahuutoja aiheuttanut, mutta joka tapauksessa comebäkki oli tosiasia.
Valitettavasti comebäkki ei kuitenkaan jatkunut suotuisissa merkeissä, sillä Sakamoton pyrkimys vuoden 2008 Pekingin olympiamaratonille epäonnistui hänen sijoituttuaan Osakan olympiakarsintamaratonilla vasta kymmenenneksi 2.30.21 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvat eivät jatkuneet maratonsuotuisissa maratonmerkeissä sen jälkeenkään, sillä vuonna 2009 hän jopa päälliitti 2.40, lieventävänä asianhaarana tosin Sapporon maratonilla vallinnut tappava helle. Vuonna 2011 Jokohamassa Sakamotolta kului aikaa 42 kilometriin ja siihen vielä päälle lisättyyn 195 metriin 2.35.17 ja viimeinen yritys olympialaisiin tyssäsi tammikuussa 2012 Osakassa juostuun 2.39.27:ään.
Sakamoton uran viimeiseksi kilvaksi tällä haavaa jäi Kita-Kiushussa 20.2.2013 juostu naisten ekidenviestikilpa. Sen jälkeen hän päästi ilmoille lopettamisilmoituksensa. "Meitsii kyllä himottais palata takaisin huipulle, mutta en pysty enää reenaamaan sillä tavalla, että voisin päästä sinne", Sakamoto sanoi sydän täynnä maratonhaikeutta ja jatkoi: "Päätin, että nyt on aika lopettaa. Olen suruissani siitä, että en pystynyt lopettamaan uraani marakilvassa". Koviin suureen suruun Sakomotolla ei kuitenkaan ole syytä, sillä harvapa meistä kykenee juoksemaan maratonin aikaan 2.21.51 ja sijoittumaan MM-kisoissa neljänneksi ja olympiakisoissa seitsemänneksi.
Japanin kaikkien aikojen naisten maratontilasto vuoden 2013 alussa:
2.19.12 Mizuki Noguchi, Berliini 2005
2.19.41 Yoko Shibui, Berliini 2004
2.19.46 Naoko Takahashi, Berliini 2001
2.21.45 Masako Chiba, Osaka 2003
2.21.51 Naoko Sakamoto, Osaka 2003
2.22.12 Eri Yamaguchi, Tokio 1999
2.22.46 Reiko Tosa, Lontoo 2002
2.22.56 Harumi Hiroyama, Osaka 2000
2.23.23 Risa Shigetomo, Osaka 2012
2.23.26 Hiromi Ominami, Berliini 2004
[raasto.com, japanrunningnews.blogspot.com & iaaf.org]
Sakamoto (s. 1980) ei turhaan tuhlannut arvokkaita vuosia ihmisen lyhyestä huippu-urheilu urasta radan kiertämiseen, vaan siirtyi jo nuorena maratonille. Tämä ei ole ihme, sillä maraton on ehdoton kestävyysurheilun kuningatarmatka. Hän liittyi Tenmayan kivikovaan maratonammattilaistalliin heti lukion jälkeen ja tempaisi 22 vuoden iässä ensimaratonillaan hurjan tuloksen 2.21.51. Osakassa tammikuussa 2003 tämä tapahtui. Mielenkiintoista siinä on se, että Sakamoton uran ennätykseksi puolimaratonilla jäi 1.09.27 ja kympillä 33.06.17. Toisin sanoen, hän juoksi Osakan debyyttimaratonillaan (väliajat mm. 33.12, 49.57, 1.06.40, 1.10.21, 1.23.40) lähes samaa vauhtia kuin alimatkoilla koskaan uransa aikana. Voittoon se ei kuitenkaan riittänyt, sillä tuleva olympiavoittaja Mizuki Noguchi juoksi 2.21.18, eikä edes toiseen sijaan, sillä vuoden 1997 kympin MM-pronssimitalisti Masako Chiba leipoi 2.21.45, mutta kolmas sija ja lippu Pariisin MM-maratonille oli Sakamoton palkintona Japanin debyyttimaratonrekordin lisäksi.
Kesällä 2003 Pariisin MM-maratonilla Sakamoto sijoittui neljänneksi ajalla 2.25.25, Kenian Catherine Ndereban (2.23.55) Noguchin (2.24.14) ja Chiban (2.25.09) jälkeen. Palkinnoksi tuki kuitenkin maratonin maailmancupin voitto, vain voitto, eikä mikään muu kuin voitto. Paikkansa seuraavan vuoden olympiamaratonille Sakamoto varmisti voittamalla tammikuussa 2004 Osakassa ajalla 2.25.29. Merkille pantavaa tuossa juoksussa oli se, että Sakamoto juoksi 30-35 kilometrin välisen vitosen 15.48, kun hänen uransa ratavitosen ennätykseksi jäi 15.45.75. Hän oli siis maratonkonetar, vain maratonkonetar, eikä enempää eikä vähempää kuin maratonkonetar.
Ateenan olympiamaratonilla vuonna 2004 Sakamotolla ei ollut aivan 100 prosenttinen kulku seuralaisenaan. Hän sijoittui kuumassa pätsissä seitsemänneksi ajalla 2.31.54, aika lailla voittoon viilettäneen Noguchin (2.26.20) ja viidenneksi sijoittuneen Reiko Tosan (2.28.44) takana. Tuosta juoksusta lähtikin Sakamoton uran alamäki.
Ateenan olympiajuksun jälkeen jalkavammat alkoivat näet vainota Sakamotoa kuin poliitikot viattomia. Häntä ei juuri kilpailutouhuissa näkynyt, kunnes vuonna 2007 hän ilmestyi Berliinin maratonin lähtöviivalle. Siellä hän juoksi puolimatkaan ajassa 1.12.31, mutta hyytyi toisella puoliskolla sen verran, että maalissa kellot näyttivät hänelle maratoniin käytetyksi 2.28.33. Se ei 2.21-naaraalle hurraahuutoja aiheuttanut, mutta joka tapauksessa comebäkki oli tosiasia.
Valitettavasti comebäkki ei kuitenkaan jatkunut suotuisissa merkeissä, sillä Sakamoton pyrkimys vuoden 2008 Pekingin olympiamaratonille epäonnistui hänen sijoituttuaan Osakan olympiakarsintamaratonilla vasta kymmenenneksi 2.30.21 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvat eivät jatkuneet maratonsuotuisissa maratonmerkeissä sen jälkeenkään, sillä vuonna 2009 hän jopa päälliitti 2.40, lieventävänä asianhaarana tosin Sapporon maratonilla vallinnut tappava helle. Vuonna 2011 Jokohamassa Sakamotolta kului aikaa 42 kilometriin ja siihen vielä päälle lisättyyn 195 metriin 2.35.17 ja viimeinen yritys olympialaisiin tyssäsi tammikuussa 2012 Osakassa juostuun 2.39.27:ään.
Sakamoton uran viimeiseksi kilvaksi tällä haavaa jäi Kita-Kiushussa 20.2.2013 juostu naisten ekidenviestikilpa. Sen jälkeen hän päästi ilmoille lopettamisilmoituksensa. "Meitsii kyllä himottais palata takaisin huipulle, mutta en pysty enää reenaamaan sillä tavalla, että voisin päästä sinne", Sakamoto sanoi sydän täynnä maratonhaikeutta ja jatkoi: "Päätin, että nyt on aika lopettaa. Olen suruissani siitä, että en pystynyt lopettamaan uraani marakilvassa". Koviin suureen suruun Sakomotolla ei kuitenkaan ole syytä, sillä harvapa meistä kykenee juoksemaan maratonin aikaan 2.21.51 ja sijoittumaan MM-kisoissa neljänneksi ja olympiakisoissa seitsemänneksi.
Japanin kaikkien aikojen naisten maratontilasto vuoden 2013 alussa:
2.19.12 Mizuki Noguchi, Berliini 2005
2.19.41 Yoko Shibui, Berliini 2004
2.19.46 Naoko Takahashi, Berliini 2001
2.21.45 Masako Chiba, Osaka 2003
2.21.51 Naoko Sakamoto, Osaka 2003
2.22.12 Eri Yamaguchi, Tokio 1999
2.22.46 Reiko Tosa, Lontoo 2002
2.22.56 Harumi Hiroyama, Osaka 2000
2.23.23 Risa Shigetomo, Osaka 2012
2.23.26 Hiromi Ominami, Berliini 2004
[raasto.com, japanrunningnews.blogspot.com & iaaf.org]
torstai 17. tammikuuta 2013
Felix Limo teki kisanumeroistaan nenäliinoja
Felix Limo, tuo kenialainen huippumaratoonari 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä ilmoitti lopettavansa uransa. Toisin sanoen, hän teki kisanumeroistaan nenäliinoja. Toisin sanoen, hän teki maraton DVD:iestään kahvimukin alusia. Toisin sanoen, hän teki kisapaidoistaan verhoja. Toisin sanoen, hän teki kisakengistään discojalkineita. Toisin sanoen, hän teki kisahousuistaan päähineitä. Toisin sanoen, hän ompeli kisadiplomeistaan pöytäliinoja.
Patrick Sangin valmentama Limo nousi pinnalle vuonna 2000, kun hän kipaisi 10 000 metriä Brysselin hornankattilassa aikaan 27.04.54. Radan kiertäminen kenties tuntui Limon mielestä tylsältä hommalta ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi maratonille. Tälle kestävyysurheilun ehdottomalle kuninkuusmatkalle valmistautuessaan hän juoksi 15 kilometrin ME:n vuonna 2001 (41.29) kilvassa, jossa hän voitti Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassien. Tämä maailmojen rekordi pysyi lyömättömänä aina vuoteen 2010. Debyyttimaratoninsa Limo juoksi vuonna 2003 Amsterdamissa. Siellä mies löytyi maalista 2.06.42 kuluttua lähtölaukauksesta toiseksi nopeimpana, kolme sekuntia voittaja Willam Kipsangille hävinneenä. Sen jälkeen Limo ei vähään aikaan maratonilla hävinnytkään.
Tämä on mahdollista päätellä siitä, että vuonna 2004 hän otti täydessä maratononnellisuudessa voitot sekä Rotterdamin (2.06.14) että Berliinin (2.06.44) maratoneilta. Viimeksi mainitun kisabanketissa mies lisäksi discosi täydessä maratonvapautuneisuudessa kuin mikäkin öljylantio.Vuonna 2005 puolestaan kukaan ei pystynyt miestä voittamaan Chicagon maratonilla (2.07.02). Ehkä uransa merkittävimmän voiton Limo kuitenkin otti vuonna 2006 Lontoon maratonilla. Tuona vuonna Lontoo oli totta vieköön epävirallinen MM-kisa, sillä mukana oli ehkä kovin liuta maailman huippuja maratonilla koskaan. Mukana olivat mm. Haile Gebrselassie, Martin Lel, Khalid Khannouchi, Evans Rutto, Rodgers Rop, Hendrick Ramaala, Jaouad Gharib, Shigeru Aburaya, Tsuyoshi Ogata ja Stefano Baldini, vain muutamia mainitaksemme. Lel, joka sitä ennen, eikä varmaan koskaan sen jälkeenkään ole hävinnyt kenellekään maratonin loppukirissä, kohtasi silloin loppusuoralla parempansa, kun Limo juoksi voittoon ajalla 2.06.39, kaksi sekuntia ennen Leliä. Ramaala oli kolmas (2.06.55), Khannouchi neljäs (2.07.04), Baldini viides (2.07.22), Rop kuudes (2.07.34), Hicham Chatt seitsemäs (2.07.59), Gharib kahdeksas (2.08.45) ja Gebrselassie yhdeksäs (2.09.05). Silloin Limo oli uransa huipulla, mutta siitä alkoi alamäki.
Selkävaivat alkoivat näet riivata Limoa kuin tullimiehet USA:aan pyrkijöitä. Toki hän juoksi vuonna 2007 Lontoossa kolmanneksi ajalla 2.07.47, häviten kuusi sekuntia Martin Lelille ja kolme sekuntia Abderrahhim Goumrille, mutta jatkuvasti pahanevien selkävaivojen takia hän ei pystynyt harjoittamaan täysipainoisesti kestävyyspitoista juoksua vauhti- ja maksimíkestävyysharjoituksilla höystettynä. Niinpä hän joutui keskeyttämään vuonna 2007 Chicagossa täydessä maratonpettyneisyydessä, itku maratonsilmässä. Sen jälkeen Limo taantui 2.09-2.11 -maratonmieheksi (jotka toki ovat kansainvälisen luokan maratontuloksia, mutta Limon mittapuulla eivät huippuaikoja). Tällaisia tuloksia hän jyräsi aina 2010-luvulle, kunnes päätti maratonuransa loppuvan.
"Meitsi pystyisi edeleen vetelemään 2.09-2.10 maratonaikoja, mutta en pysty harjoittelemaan sillä teholla kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten. Meikäläisen täytyy myös olla relialisti, sillä eihän tuollaisilla ajoilla ole nykyisin jakoa kärkisijoille maratoneilla", Limo tuumi lopettamispäätöksen tehtyään, kenties maratonmiettiväisesti leukaperiään sivellen, silmät maratonpohdiskelevaisuudesta viiruina. "Meitsi tulee kuitenkin aina jatkamaan juoksua", Limo jatkoi täydessä juoksuriippuvaisuudessa. Jotkut paikalla olevat luultavasti saattoivat nähdä Limon jo himoavan seuraavaa pitkää lenkkiä kuin hevimies metallipajaa. Maratonfanit eivät voi olla miettimättä, että kuinka mies olisi pärjännyt vuoden 2004 olympiamaratonilla, jos hänet olisi sinne valittu. Silloinhan Kenia lähti olympiakilpaan vajaalla miehityksellä Sammy Koririn vetäydyttyä olympiakilvasta.
[raasto.com & iaaf.org]
Patrick Sangin valmentama Limo nousi pinnalle vuonna 2000, kun hän kipaisi 10 000 metriä Brysselin hornankattilassa aikaan 27.04.54. Radan kiertäminen kenties tuntui Limon mielestä tylsältä hommalta ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi maratonille. Tälle kestävyysurheilun ehdottomalle kuninkuusmatkalle valmistautuessaan hän juoksi 15 kilometrin ME:n vuonna 2001 (41.29) kilvassa, jossa hän voitti Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassien. Tämä maailmojen rekordi pysyi lyömättömänä aina vuoteen 2010. Debyyttimaratoninsa Limo juoksi vuonna 2003 Amsterdamissa. Siellä mies löytyi maalista 2.06.42 kuluttua lähtölaukauksesta toiseksi nopeimpana, kolme sekuntia voittaja Willam Kipsangille hävinneenä. Sen jälkeen Limo ei vähään aikaan maratonilla hävinnytkään.
Tämä on mahdollista päätellä siitä, että vuonna 2004 hän otti täydessä maratononnellisuudessa voitot sekä Rotterdamin (2.06.14) että Berliinin (2.06.44) maratoneilta. Viimeksi mainitun kisabanketissa mies lisäksi discosi täydessä maratonvapautuneisuudessa kuin mikäkin öljylantio.Vuonna 2005 puolestaan kukaan ei pystynyt miestä voittamaan Chicagon maratonilla (2.07.02). Ehkä uransa merkittävimmän voiton Limo kuitenkin otti vuonna 2006 Lontoon maratonilla. Tuona vuonna Lontoo oli totta vieköön epävirallinen MM-kisa, sillä mukana oli ehkä kovin liuta maailman huippuja maratonilla koskaan. Mukana olivat mm. Haile Gebrselassie, Martin Lel, Khalid Khannouchi, Evans Rutto, Rodgers Rop, Hendrick Ramaala, Jaouad Gharib, Shigeru Aburaya, Tsuyoshi Ogata ja Stefano Baldini, vain muutamia mainitaksemme. Lel, joka sitä ennen, eikä varmaan koskaan sen jälkeenkään ole hävinnyt kenellekään maratonin loppukirissä, kohtasi silloin loppusuoralla parempansa, kun Limo juoksi voittoon ajalla 2.06.39, kaksi sekuntia ennen Leliä. Ramaala oli kolmas (2.06.55), Khannouchi neljäs (2.07.04), Baldini viides (2.07.22), Rop kuudes (2.07.34), Hicham Chatt seitsemäs (2.07.59), Gharib kahdeksas (2.08.45) ja Gebrselassie yhdeksäs (2.09.05). Silloin Limo oli uransa huipulla, mutta siitä alkoi alamäki.
Selkävaivat alkoivat näet riivata Limoa kuin tullimiehet USA:aan pyrkijöitä. Toki hän juoksi vuonna 2007 Lontoossa kolmanneksi ajalla 2.07.47, häviten kuusi sekuntia Martin Lelille ja kolme sekuntia Abderrahhim Goumrille, mutta jatkuvasti pahanevien selkävaivojen takia hän ei pystynyt harjoittamaan täysipainoisesti kestävyyspitoista juoksua vauhti- ja maksimíkestävyysharjoituksilla höystettynä. Niinpä hän joutui keskeyttämään vuonna 2007 Chicagossa täydessä maratonpettyneisyydessä, itku maratonsilmässä. Sen jälkeen Limo taantui 2.09-2.11 -maratonmieheksi (jotka toki ovat kansainvälisen luokan maratontuloksia, mutta Limon mittapuulla eivät huippuaikoja). Tällaisia tuloksia hän jyräsi aina 2010-luvulle, kunnes päätti maratonuransa loppuvan.
"Meitsi pystyisi edeleen vetelemään 2.09-2.10 maratonaikoja, mutta en pysty harjoittelemaan sillä teholla kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten. Meikäläisen täytyy myös olla relialisti, sillä eihän tuollaisilla ajoilla ole nykyisin jakoa kärkisijoille maratoneilla", Limo tuumi lopettamispäätöksen tehtyään, kenties maratonmiettiväisesti leukaperiään sivellen, silmät maratonpohdiskelevaisuudesta viiruina. "Meitsi tulee kuitenkin aina jatkamaan juoksua", Limo jatkoi täydessä juoksuriippuvaisuudessa. Jotkut paikalla olevat luultavasti saattoivat nähdä Limon jo himoavan seuraavaa pitkää lenkkiä kuin hevimies metallipajaa. Maratonfanit eivät voi olla miettimättä, että kuinka mies olisi pärjännyt vuoden 2004 olympiamaratonilla, jos hänet olisi sinne valittu. Silloinhan Kenia lähti olympiakilpaan vajaalla miehityksellä Sammy Koririn vetäydyttyä olympiakilvasta.
[raasto.com & iaaf.org]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)