Fukuokan maraton juostiin Fukuokassa, vain Fukuoakassa, eikä missään muualla kuin Fukuokassa, puhumattakaan Fukuokasta.Siellä voittoon viiletti Kenian kotimaakseen tunnustava, mutta Japanissa asuva ja Komori -firman palkkalistoilla juokseva Josphat Ndambiri ajalla 2.07.36. Kyseessä oli Ndambirin ensimmäinen maratonkilpa, mutta hän ei totta vieköön ole aloittelija, mitä tulee kestävyyspitoiseen juoksuun. Mies on nimittäin ehtinyt jo urallaan juosta 10 000 metriä alle 27 minuutin ja edustaa maataan MM-kisoissa. Aikamoinen veijari on siis kyseessä. Ndambiri ratkaisi Fukuokan kilvan voiton juoksemalla 25-30 kilometrin välisen vitosen niinkin mukiin menevään aikaan kuin 14.32. Tällaisessa rillutuksessa ei ymmärrettävästi kukaan muu pysynyt mukana, joten Ndambiri sai lasketella loppumatkan maaliin rattoisasti rallatellen (esim. 35-40 kilometrin väli 15.45). "Meitsin plääni on juosta mara keväällä Lontoossa, Rotterdamissa, Pariisissa tai Bostonissa", sanoi Kenian olympiajoukkueeseen hinkuava voittaja kilvan jälkeen. Mikäli hän todellakin meinaa tunkea itsensä Kenian joukkueeseen, siihen ei keväällä riitä mikään kuin maailmojen ennätys. Sen lisäksi siihen tarvitaan maailmojen ennätys. Maailmojen ennätys siihen tarvitaan lisäksi. Siihen maailmojen ennätys lisäksi tarvitaan.
Myös Fukuokassa toiseksi sijoittunut mies oli Kenialainen, joka tienaa leipänsä juoksemalla japanilaisen firman nimeen. Hänen nimnesä on James Mwangi ja hän kulutti martyyn ja tonyyn aikaa 2.08.38. Se on aika mukavan puoleista noin 3.02/km-luikua, mietti moni maratonfäni päätään miettiväisesti haroen.
Kilvan kolmanneksi paras oli puolestaan Japanin suosikkipoika, täyttä työpäivää painava maailman paras maratonamatööri Yuki Kawauchi tulosella 2.09.57. Olemalla kilvan paras japanilainen hän tarrasi jollain lailla kiinni olympialippuun Lontoota ajatellen, mutta tuskinpa vain Kawan niukka 2.10 alitus tulee siihen riittämään, kunhan kaikki jäljellä olevat Japanin olympiakarsintamaratonit on saatu päätökseen. Tämän Kawa tiedostaa itsekin ja niinpä hän sanoi kilvan jälkeen Fukuokan olleen hänelle vain verryttelyjuoksu alkukevään Tokion maratonia ajatellen. Sinne hän tähtää täydessä maratonkeskittyneisyydessä. Myöskään Japanin olympiavalitsijat eivät olleet tyytyväisiä japanilaismiesten esityksiin Fukuokassa, sillä kukaan heistä ei pystynyt maratonin aikana kiihdyttämään yhtään vitosta alle 15 minuutin.
Kärkikolmikon lisäksi kukaan ei Fukuokassa alittanut 2 tuntia ja kymmentä minuuttia, joten kilpa oli niin juoksijoille kuin maratonfaneillekin raaka pettymys. Neljäntenä maalin saavutti Japanin Masato Imai 2.10.32 kuluttua lähtölaukausta. Paras eurooppalainen oli Venäjän passia verkkareidensa taskussa kantava Dimitri Safronov. Hän juoksi 2.11.29 ja sijoittui viidenneksi. Entä kuka oli kilvan kuudes? No, hänen sai syntymätoditukseensa nimekseen Kazuhiro Maeda. Tuskinpa silloin monikaan vielä aavisti, että vielä joskus tuo kapaloissa rääkyvä ihmispolo tulisi juoksemaan Fukuokassa 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.11.46. Seitsemänneksi sijoittui jokunen vuosi sitten Fukuokassa 2.07-ajan leiponut Dimitri Baranovski Ukrainasta ajalla 2.12.08. Tämä viiden minuutin päähän jääminen omasta rekordista olympianäyttöjuoksussa sai tuskin Dimitriä kilvan jälkeen kovinkaan hilpeälle mielelle hänen istuskellessaan kisahotellin saunaun lauteilla 100 prosenttisessa maratonmiettiväisyydessä.
Kunhan muutkin maratonkoneet olivat saaneet kilpansa päätökseen, oli tämän vuoden Fukuokan kilpailu kilvoiteltu, ja Japanin samenttiseen pehmeään iltaan vei monen maratonpettyneisyydessä kärvisteleväisen kärvistelijän kärveistelyn kärvistelemä tie.
[iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Aikamoista maantierockäänrollia Aktia cupissa
Vantaalla juostiin 20.11. kauden ensimmäinen Aktia cupin osakilpailu. Siellä moni laittoi jalalla koreasti. Siellä moni oli täynnä maantieluottoa kuin rokkari viinajuottoa. Siellä moni oli vauhtihullulla päällä kuin pikaluistelija jäällä. Niinpä 14 sälliä ravasi kympin alle 34 minuutin. Heistä yhdeksän laukkasi alle 33 minuutin. Heistä viisi loikkasi alle 32 minuutin. Heistä ei kukaan viuhtonut alle 31 minuutin, vaikka läheltä piti. Viime kesän Kalevan Kisojen kympin pronssipoika, Sjundeå IF:n raikulipoika Jarkko Hamberg heittäytytyi maaliin ajassa 31.02. Hänen jälkeensä maaliviitoituksella hampaitaan esitti viime kesän Kalevan Kisojen esteiden pronssipoika, Naantalin Löylyn Rami Tuokko (31.30). Sen jälkeen maalilinjan valtasi viime kesän Kalevan Kisojen 1500 metrin pronssipoika, Heinolan Iskun Riku Marttinen (31.37). Paljoa ei hänelle jäänyt Sjundeå IF:n maratonässä Lauri Lipiäinen. Hän käytti 10 000 raastoisaan metriin aikaan 31.42. Hänen jälkeensä maalin jälkeisessä kanveesissa kiviä sylkivät mailerit Panu Jantunen Parikkalan Urheilijoista ja Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitosta. Heidän tuskansa loppui ajoissa 31.50 ja 32.10. Tämän jälkeen maalisen linjan yllä nähtiin kansainvälinen vieras. Sälli, jonka mutsinsa risti David Brickhill-Jonesiksi juoksi nimittäin 32.26. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan, kun jo Porin Yleisurheilun kotiseurakseen tunnustava Tommi Sundell oli maalissa (32.34). Hänen jälkeensä samassa tilanteessa nähtiin hetkeä myöhemmin kilvan kolmanneksi paras Sjundeålainen, kevään SM-maastojen mitalipoika Petteri Muukkonen (32.36). Sitten miehiä lappoikin maaliin kuin poliitikkoja vankilaan. Toivoa sopii, että miesten kunto kehittyy kauden 2011-2012 aikana sillä tavoin, että he eivät olleet marraskuussa parhaassa kunnossaan.
Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.
Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.
Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.
Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Maratonkonetar Sinikka Keskitalo on kuollut
Tämän vuoden aikana viikatemies on niittänyt kestävyysjuoksusihmisiä ennennäkemättömään tahtiin. Vuoden aikana joukostamme ovat poistuneet mm. Jukka Toivola, Tapio Pekola ja viimeisimpänä eräs suomalaisen naismaratonjuoksun uranuurtajista, Sinikka Keskitalo. Tämä Tampereen Urheiljat 38 -seuraa edustanut maratonkonetar (s.29.1.1951, k. 25.10.2011) oli mukana naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla vuonna 1984 Los Angelesissa. Siellä hän sijoittui 15:nneksi ajalla 2.35.15. Kaksi vuotta nyöhemmin hän kamppaili Stuttgartin EM-kisoissa ankarasti maratonmitalista, mutta tuloksena oli neljäs sija ajalla 2.34.31. Ehkä parhaan arvokisajuoksunsa Keskitalo veti kuitenkin Rooman MM-pätsissä vuonna 1987, missä 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin jälkeen hän löytyi maalista maapallomme kahdeksanneksi parhaana toonarittarena, kellon kertoen aikaa kuluneeksi 2.35.16. On sanomattakin selvää, että siinä kelissä tuo oli verratton suoritus. Oman maratonrekordinsa 2.33.18 Keskitalo leipoi Bostonissa vuonna 1986. Keskitalo juoksi maratonin alle 2.40 joka vuosi 1983-1990. Puolimaratoni kulki häneltä parhaimmillaan aikaan 1.11.45. Myös SM-kisoissa Keskitalo teki vuosien varrella kovaa jälkeä. SM-kultaa hän saalisti paitsi maratonilla (viisi kultaa), myös SM-maantiellä ja Kalevan kisojen kympillä. Keskitalo oli epäilemättä eräs parhaita suomalaisia naiskestävyysjuoksijoita, jotka ovat maamme kamaraa kuuna päivänä tallanneet.
[raasto.com & tilastopaja.fi]
[raasto.com & tilastopaja.fi]
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
G. Mutai piti ihmiskyvyn rajoja pilkkanaan New Yorkissa
New Yorkissa juostiin tänään maraton. Siellä moni himosi maratononnistumista kuin rokkari skeban skulausta. Jotkut siellä onnistuivatkin, vaikka Nykin reitti ei vetele nopeudessa vertoja monillekaan muille. Tämä johtuu siitä, että siellä maratonreitille on valikoitunut erinäisiä siltoja, jotka eivät ole kovin pieniä, saatikka mäettömiä. Myös muunlaista muuta nyppylää ja näppylää sisältyy reittiin. Ei siis ole ihme, että kukaan ei ennen tätä päivää ollut pystynyt juoksemaan New Yorkissa 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä sen kovempaa kuin 2.07.43, mikä ei ole nykyisen maratontason vallitessa kummoinenkaan aika. Tälle reittiennätykselle näytettiin nyt pitkää nenää kuin pukumiehelle rock'n roll kapakassa.
Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.
Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.
Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.
New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).
Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.
[ingnycmarathon.org & raasto.com]
Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.
Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.
Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.
New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).
Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.
[ingnycmarathon.org & raasto.com]
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Kipsang ME:n partaalla Frankfurtissa
Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Frankfurtin tuloksia
Francis Kirwa 2.19.08 (puolikas 66.12), Miika Takala 2.23.26 (69.47), Pasi Huhtala (2.34.39), Darby Thomas 2.35.05 (76.45), Veli-Matti Koivu (2.35.58), Petri Juuti (2.36.00), Petteri Kuorikoski (2.36.40), Petteri Muukkonen 2.41.51 (73.13). Miesten kisan voitti Wilson Kipsang vain nelja sekuntia ME-ajan perassa (2.03.42). Lahes sukunimikaimat Levy Matebo (2.05.16) ja Albert Matebor (2.05.25) ratkoivat seuraavat sijat.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
Naisten kisan voitti Mamitu Daska reittiennatyksella 2.21.57. Anges Kiprop (2.23.52) ja Flomena Chepchirchir (2.24.19) olivat siina voljyssa.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tapio Pekola on kuollut
Suomalaisen kestavyysjuoksun fanaattisin aani on poissa. Matti Hannuksen muistokirjoitus.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Hui-hai, mitä maratonrallatusta Amsterdamissa ja puolimaratonrillutusta Kankaanpäässä
Tänään kipaistiin martti ja siihen vielä toni päälle hollantilaisessa kaupungissa, jota myös Amsterdamiksi kutsutaan. Moni luuli, että siellä kovin naama olisi Etiopian Sileshi Sihine, tuo kaksinkertainen 10 000 metrin olympiahopeamies ja aika moninkertainen saman matkan MM-kakkonen. Kävi kuitenkin niin, että kun maaliin oli 10 kilometriä, Sihinen koneesta loppui täysin maratonkesto. Ja kun näin tapahtuu noin kaukana maalista, peli on pelattu kuin iskelmämiehen eväät hevikaraokessa. Niin jäi Sihinen matka vajaaksi, eikä häntä voi täten vielä maratoonariksi kutsua. Sen sijaan Kenian Wilson Chebet sen kuin vain rallatti, ikään kuin maratoni olisi hänelle leikitteleväinen hipsuilu. No, totuuden nimessä on sanottava, että kyllä Chebettiäkin maratontuska hieman rassasi viimeisillä kiloisilla metreillä, mutta äärettömän maratonvauhtikestonsa turvin hän kykeni saavuttamaan maalisen linjan ajassa 2.05.53. Se oli kohtuullisen taisaista luikua, sillä puolimatkaan Chebet oli saapunut ajassa 1.02.38. Tämä oli jo hänen vuoden toinen maratonvoittonsa Hollannin maaperällä, sillä keväällä hän oli nähnyt Rotterdamissa kilpajuoksijajoukosta ensimmäisenä maalin ajassa 2.05.27.
Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.
Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.
Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.
Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.
[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]
Entä kuka tuli Amsterdamin maratonkoitoksessa toiseksi? No ei enempää eikä vähempää kuin Kenian Laban Korir. Hän kipsutteli 42195 metriä kahdessa tunnissa, kuudessa minuutissa ja viidessä sekunnissa. Paljon hänelle ei jäänyt veikko nimeltään Eric Ndiema Keniasta (2.06.07). Se tuskin jäniksenä kilpaan lähtenyttä Ndiemaa juurikaan kalvoi. Tasoltaan huikeassa hammasrivistön esittelyssä vielä kolme seuraavaakin miestä, Nicholas Manza (2.06.34), Elijah Keitany (2.06.53) ja Paul Biwott (2.06.54), kaikki Keniasta juoksivat maaliin ennen kuin kello oli käynyt 2.07.
Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seitsemänneksi sijoittunut Kenian John Kiprotich ja kahdeksantena maalissa olevien nesteiden kimppuun päässyt Eritrean Samuel Tsegay alittivat hekin muinoin niinkin kovana pidetyn tuoksen kuin 2.08. Tämän jälkeen vielä yksi mies, Joseph Biwott, jonka passin kannessa lukee "Kenya", juoksi alle 2.10 (2.09.40). Kilvan yhteydessä juostun Hollannin mestaruuden vei nimiinsä Michel Butter (koko kisan sijoitus 15., aika 2.12.59). Butterin porukassa olisi ollut Jussi Utriaiselle oiva völjy tarjolla, mutta valitettavasti kuume vei hänen mahdollisuutensa osallistua Amsterdamin maratonkilpaan. Suomalaisista kilvan paras oli Turun Urheilluliiton Matti Rauma, joka pisteli maratonin 3.37/km, eli saapui maaliin nettoajassa 2.33.03. Masa paransi aiempaa maratonrekordiaan noin 11 minuuttia, joten siinäpä oli maratonrekordiparannusta kerrakseen. Vanha 2.22.04 -toonari (Berliini 1996) Ami Laamokin leipoi 2.40.49, jota voidaan pitää verrattomana saavutuksena siihen nähden, että pohjevammat pilasivat miehen maratonvalmistautumisen kuin vasarattomuus timpurin.
Eivätpä naisetkaan huonosti Amsterdamissa juosseet. Voittajaksi heidän kilvassaan nimittäin rynnisti Etiopian Tiki Gelana reittiennätyksellä 2.22.08. Tämä murskasi hänen legendaarisen maannaisensa Gete Wamin aiemman reittirekordin 2.22.19 kuin moukari näkkileivän. Kukaan ei voi sanoa myöskään toiseksi sijoittuneen Etiopian Eyerusalem Kuman (2.24.55) ja kolmantena maaliin rientäneen Hollannin Lornah Kiplagatin (2.25.52) juoksuja huonoiksi. Ja jos josku väittää, että eipä ole Etiopian Genet Getanehin (2.25.57) tai Venäjän Nailia Yulamanovan (2.26.39) tulokset kummoisikaan, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Paras suomalaisnainen kilvassa oli Pauliina Utriainen tuloksellaan 2.55.29.
Kovaa raavattiin päivää ennen Amsterdamin maraa myös puolikkaalla maratonilla. Siitä ei ole kuin viikko, kun Aki Nummela jyskytti Münchenissä puolimaran 1.07 ja jälleen nuoret kestohurjimuksemme pistelivät 21,1 kilometriä melkoista loikkaa. Paikkana oli tälla kertaa Kankaanpää, jonka monet tietävät sijaitsevan kotoisessa maassamme. Siellä voiton vei JKU:n Henri Manninen ajalla 1.05.52. On sanomattakin selvää, että se lupailee hyvää parin viikon päässä odottavalle Frankfurtin maratonille. Toiseksi nopeiten Kankaanpään kilvassa oikoi jalkojaan TampPyn:n Jarkko Järvenpää. Hän hitsasi kilvan läpi noin 3.12 / km raikua ajallaan 1.07.23. Sepä taisi olla Järvenpään persoonallinen rekordi. Kolmantena maalilinjan jälkeiseen kanveesiin vaipui Hiisirastin seurakseen tunnustava Andrei Hramov (1.07.43). Hänen jälkeensä maalin saavutti Joensuun Katajan Pekka Toivola ennätyksellään 1.07.53. Harvoinpa kotimaan kamaralla koetaan moista vauhti-iloittelua.
[iaaf.org, uitslagen.com, championchip.fi & raasto.com]
maanantai 10. lokakuuta 2011
Huh-huh, mitä maraton rock'n rollusta ympäri ämpäri planeettamme
Ste edellä jo mainitsikin Chicagon maratonista. Kyseessä oli kuitenkin sen verran rilluttelevainen rallatus, että tässä hieman lisää siitä. Chicagon maratoni siis lähti liikkeelle klo 7.30 paikallista aikaa. Tässä jäjestäjät olivat fiksuja, sillä mikäli lähtö olisi ollut klo 9.00, kuten normaalisti suurilla kaupunkimaratoneilla, lämpötila olisi kohonnut kilvan edetessä aivan liian korkeaksi toonareiden persoonallisia rekordeja ajatellen. Mikäli raasto.comin toimitus osasi muuntaa amerikalaisten käyttämiä fahrenheittejä celcius-asteiksi, lämpötila lähdössä oli + 18, miesten kärjen saapuessa maaliin + 21 ja naisten kärjen ylittäessä maalisen linjan + 23. Vaikka nämä lämpötilat ovatkin liian korkeita ihanteelliseen maratonkeliin verrattuna, aivan kamalassa pätsissä kärkijuoksijoiden ei siis tarvinnut kilpaansa juosta.
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Miesten kilvassa jänikset veisasivat viis tasaisesta vauhdinpidosta. Niinpä kilvan vauhti poukkoili kuin väyrysen mielipiteet presidenttikilvassa. Tällainen on maratonilla tietenkin silkkaa myrkkyä, sillä vauhti pitäisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman tasaisena. Puolimatkaan saavuttiin ajassa 1.02.54 täydessä paukkoilussa. Tällainen vauhtileikittely alkoi tuntua Kenian Wesley Korirista kuitenkin tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä vähän 25 kilometrin seipään jälkeen omille teilleen. Ainoa, joka pystyi edes jollain lailla seuraamaan tätä iloittelua oli Kenian Moses Mosop, joka keväällä oli vatkannut Bostonissa 2.03.06. Hailen manatseri oli ilmeisesti kieltänyt häntä osallistumasta Berliinin maratonille, joten Chicagoon Mosoppi saapui täynnä näytönhalua.Tosin akillesvaivan takia hän ei ollut viimeisen pariin kuukauteen pystynyt harjoittamaan täysipainosesti kestävyyspitoista juoksua, mutta siitä huolimatta hän tarjosi maratonfaneille aikamoisen näytöksen.
30 kilometrin pukille saavuttaessa Mosop oli saanut Koririn kiinni, eikä kulunut kauaakaan, kun hän jo lähti ylhäiseen yksinäisyyteensä. Joidenkin mielestä hän lähti myös yksinäisyyteensä ylhäiseen. Oli asia niin tai näin, pian kävi selväksi, että kukaan ei kilvassa Mosoppia voita. Hän loikki 30-35 välise vitosen 14.29:ään ja toisen puoliskon kimmoisilla jaloillaan hieman kovempaa kuin ensimmäinen. Niinpä maalilinja tuli jonkin ajan kuluttua vastaan ajassa 2.05.37. Siitä hän (ja hänen manatserinsa) saivat dollarin poikineen varkkareidensa taskuun. Hyvin juoksi myös innokas maratonsäntäilijä Wesley Korir, sillä hänet nähtiin maalisen linjan yllä ajassa 2.06.15. Kauaa sen jälkeen ei tarvinnut odotella sitä, että kilvan kolmonen, Kenian Bernard Kipyego ennätti maaliin. 2.06.29 häneltä siihen kului. Aika hyvin pistelivät myös Etiopian Bekana Daba (2.07.59) ja USA:n Ryan Hall (2.08.04). Viimeksi mainitulle jää nyt 14 viikkoa aikaa palautua maratonista ja harjoitella itsensä uuteen iskuun ennen kuin USA:n armoton olympiakarsintamaraton saa lähtökäskyn.
Chicagon naisten kilpa oli täydellinen Venäjän Lilia Shobukhovan näytös. Tasaisesti kuin rasvattu mäntä, hän nakutti puolimatkaan 1.09.25 kuluttua lähtölaukauksesta ja toisen puoliskon aavistuksen kovempaa, kunnes kallo näytti maratonin taitetuksi ajassa 2.18.20. Tämä oli Shobukhovan uran ensimmäinen 2.20-alitus ja kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein tulos. Vielä puolimatkassa Shobukhovan völjyssä kärvistelleet Etiopian Ejagaehy Dibaba ja Japanin Kayoko Fukushi jäivät toisella puoliskolla selvästi. Lopulta Diababa löysi itsensä maalista ajassa 2.22.09 ja Fukushi 2.24.38 kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeksi mainitulle tämä oli varmaan suuri helpotus, sillä Japanin viime aikojen ylivoimaisesti parhaana ratajuoksijana (5000m 14.53, 10 000m alle 31 min) häneltä on odotettu kovaa maratontulosta. Ainolla maratonillaan ennen Chicagoa, vuonna 2008 Osakassa hän oli päällittänyt 2.40 vajottuaan sitä ennen useita kertoja kanveesiin ennen maalilinjaa. Aika hyvin Chicagossa maratonin potkivat myös Etiopian Belainesh Gebre (2.26.17) ja Ranskan Christelle Daynay (2.26.41).
Chicago ei suinkaan ollut sunnuntaian ainoa maratoni. Kovaa hakattiin myös Hollannin Eindhovenissa. Siellä Kenian kotimaakseen tunnustava Jafred Chirchir Kipchumba pilkkoi miesten kilvassa maratonin aikaan 2.05.48. Eikä siinä kaikki, myös toiseksi tullut Kenian Nathaniel Kipkosgei (2.06.28) ja pronssia saanut Kenian Mike Kipyego (2.06.48) ilkkuivat 2.07-rajalle. Eikä siinä kaikki. Kilvan neljänneksi paras mies, Etiopian Tadessa Tola kirmasi CV:hensä niinkin mukiin menevän ajan kuin 2.07.13. Eikä siinä kaikki. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kenian pojat Charles Munyeki Kiama, Augustine Rono sekä seitsemäntenä maaliin saapunut Etiopian Deribe Robi Melka vetivät kaikki tauluun 2.08-alkuiset lukemat. Tasoltaan siis Eindhoveni oli kovempi kuin World Marathon Majors -sarjaan kuuluva Chicago.
Myös naiset kunnostautuivat Eindhovenissa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kenian Georgina Rono taittoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ajassa 2.24.33. Valittamista ei ole myöskään toiseksi sijoittuneen, Etiopian Shitaye Bedason ajassa 2.25.09. Kovin pettynyt tulokseensa ei myöskään liene kolmanneksi sijoittunut Etiopian Feyse Tadese Boru, sillä hän juoksi ajan 2.25.20. Jäätelötötterön kilvan jälkeen sai hyvällä omallatunnolla syödä myös neljänneksi paras toonaritar, Kenian Rael Kiyara Kguriatuka (2.25.23). Sitten maaliin saapuikin kisan paras isäntämaan edustaja, Hilda Kibet, 2.26.36 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka tuli seuraavaksi maaliin syömään suolakurkkuja? No kukapa muukaan kuin Etiopian Melkaw Gizaw. Hän rillutusrallatusrollotuslallatteli ajan 2.26.52.
Siinäpä oli maratoiloittelua kerrakseen yhdelle päivälle, tuumivat maratonfanit ennen kuin lähtivät kotiinsa lukemaan maratontilastoja, katsomaan maratonvideoita, ompelemaan maratonnumeroistaan pöytäliitoja sekä liimaamaan muovisista maratonviitoistaan lattiapeitteitä, ettei parketti mene pilalle maratonhikoilun vuoksi.
[chicagomarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Sunnuntaita
Chicago livena! Moses Mosop paukutti alle Wanjirun reittiennatyksen ja kellotti 2.05.37. Maanmiehensa Wesley Korir kelloti 2.06.15 ja Bernard Kipyegolle merkitaan paivan suoritukseksi aika 2.06.29. Naisten kisan vei Venajan Liliya Shobukhova kovalla ajalla 2.18.20. Kakkoseksi kiiruhti E. Dibaba ajalla 2.22.09 ja kolmantena maaliin saapui Japanin Kayoko Fukushi, 2.24.38.
Munchenissa Aki Nummela debytoi puolikkaalla hienosti 1.07.44, jolla helti kolmas sija.
Vantaalla Leena Puotiniemi ei jarrutellut puolikkaalla ja ylitti maaliviivan ajassa 1.14.26!
Munchenissa Aki Nummela debytoi puolikkaalla hienosti 1.07.44, jolla helti kolmas sija.
Vantaalla Leena Puotiniemi ei jarrutellut puolikkaalla ja ylitti maaliviivan ajassa 1.14.26!
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Makau leipoi maratonin ME:n Berliinissä, Puotiniemi piti olympiarajaa pilkkanaan
Raasto.comin Berliinin kisaportti on hieman myöhässä, koska paikan päällä Euroopan maratonpääkaupungissa olleet raasto.comin toimittajat Ste ja Z ovat olleet henkisessä tyhjiössä Berliinin maalilinjan ylittämisen jälkeen. Tämä puolestaan on ollut seurasta kisaa edeltävien viikkojen maratonepätoivon, -pelkääväisyyden, ja -lohduttomuuden päättymisestä. Nyt raasto.comin toimittajat ovat päässeet sen verran henkisesti jaloilleen, että he ovat kykeneviä kirjoittamaan kilvasta.
Lähihistorian aikana maratonin ME:n ovat Berliinissä juosseet Ronaldo Da Costa (2.06.05, vuonna 1998), Tegla Loroupe (2.20.43, vuonna 1999) Naoko Takahashi (2.19.46, vuonna 2001), Paul Tergat (2.04.55, vuonna 2003), Haile Gebrselassie (2.04.26 ja 2.03.59, vuosina 2007-2008). Niinpä tälläkään kertaa Berliinissä ei odotettu muuta kuin ME:tä, vain ME:tä, eikä mitään muuta kuin ME:tä.Näissä odotuksissa ei totta vieköön jouduttu pettymään.
Viime vuoden rankkasade oli muisto vain kun maratonaamu tänä vuonna Berliinissä valkeni. Koska kisa-aamuna lähtöpaikalla oli kylmä, se tarkoitti sitä, että keli tulisi kilvan aikana olemaan ihanteellinen. Niinpä kilvassa lähdettiin liikkeelle melkoista luikua. Kärki ohitti puolimatkan 1.01.44 kuluttua lähtölaukauksesta täydessä maratonkeskittyneisyydessä (full marathon concentration, käänsi termin amerikkalaisille kavereilleen Ste). Tällainen luikurointi alkoi kuitenkin jonkin ajan kuluttua tuntua Kenian Patrick Makausta pitkästyttävältä ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi ohjaksiin 26 kilometrin tapilla ja lähti 27 kilometrin tikulla omille teilleen. Tässä vaiheessa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie alkoi kärsiä astmaa muistuttavasta hengenahdistuksesta ja meinasi heittää pyhkeen kehään ensimmäisen kerran, jatkaen kuitenkin matkaansa. Haile nousikin jonkin ajan kuluttua kilvan toiselle sijalle, mutta 35 kilometrin sahalla, läntisen Berliinin valtaväylä Kurfürsdendamnin varrella hänen oli pakko lopettaa juoksu tykkänään astman estäessä hapen kulkeutumisen koneeseen kuin tukkoon mennyt ilmanvaihtohormi bensalla lämmitetyssä saunassa.
Samaan aikaan Makau jatkoi loikkaansa kohti maalia ennätys mielessään. Hän rallattelikin toisen puoliskon lähes ensimmäisen veroisesti (1.01.54) ja niinpä hän saavutti maalisen linjan ME-ajassa 2.03.38. Hän oli kisassa perin juurin ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Kenian Stephen Chemlany juoksi 2.07.55 ja kolmanneksi ennättänyt Kenian Emannuel Kimayo 2.09.50. Viimeksi mainittu oli muuten illan päättäjäisbanketin lavalla täydessä maratonpettyneisyydessä, eivätkä hänen naamaltaan pystyneet edes lavan eturivissä olevat näkemään pienintäkään maratontyytyväisyyttä.Takavuosien 2.06-2.07-miehistä Kenian Felix Limo juoksi 2.10.38 (sijoitus neljäs), Ranskan Driss El Himer 2.14.46 (sijoitus yhdeksäs) ja Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala 2.16.00 (sijoitus kymmenes). Suomalaismiehistä parhaiten vetivät Sjundeå IF:n raastoveljekset Thomas Sandvall (2.37.28) ja valmentajansa Magnus Hellström (2.38.05).
Myös naisten kilpa oli Berliinissä komea. Voittaja, Kenian Florence Kiplagat nimittäin juoksi alle 2.20 täydessä maratononnellisuudessa (2.19.44). Tämä oli jo viides kerta kun Berliinissä naisten voittoaika on alle 2.20. Toiseksi tämän vuoden kilvassa tuli Saksan Irina "irkku" Mikitenko ajalla 2.22.18 ja kolmanneksi ilahduttavan paluun huipulle tehnyt Britannian Paula Radcliffe (2.23.46). Radcliffe oli kilvan jälkeen pienoisessa pettyneisyydessä, mutta siihen hänellä ei ole syytä, koska hänen kuntonsa on noussut hurjasti sitten kevään, jolloin maantiekymppi vei aikaa 33 minuuttia. Lisäksi Paula varmisti tällä juoksulla paikkansa maansa joukkueeseen ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. Siellä hänen voittoaan toivoo jokainen sitkeää yritystä arvostava.
Naisten kisa oli muutenkin kovatasoinen, sillä koko kärkikymmenikkö juoksi alle 2.30. Huomionarvoista on italiattarien mahtava panos, sillä kolme heidän naarastaan (Anna Incerti 2.25.32, Rosaria Console, 2.26.10 ja Valeria Straneo, 2.26.33) sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Mikäli esimerkiksi vuosikaudet Italian parhaan maratoonarittaren titteliä hallussaan pitänyt Bruna Genovese meinaa mahtua maansa joukkueeseen ensi vuoden olympialaisiin, on hänen juostava jollain lähikuukausien maratonilla aika rillutusta.
Ilahduttavinta Berliinin kilvassa suomalaisittain oli tietenkin IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys 2.35.54, mikä tarkoittaa samalla sitä, että hän särki Lontoon olympiarajan 2.37.00 säpäleiksi kuin leka pähkinän. Jos Suomen olympiakomitea ei siitä huolimatta valitse Puotiniemeä kisoihin, niin kyseessä on oikeusmnurha, mutta niitähän Suomessa on tapahtunut kautta olympiakomiteamme synkän valintahistorian. Mikään ei siis ole varmaa ennen kuin olympiavalinnat on tehty. Toivoa kuitenkin on, että sillä enää Kallu Tuominen, Jukka Uunila, eivätkä muut vastaavat jyrät ole urheilujohtomme puikoissa. Siihen aikaan kun näin oli, 2.11 maratonilla ja 28.06 kympillä ei riittänyt miesten puolella olympiavalintaan.
Kun maratoniltana aurinko laski Berliinin historiallisten rakennusten silhuettien ylle, maratoonarit ja -toonarittaret ympäri ämpäri maailmamme kansoittivat kaupungin yleiset tilat täydessä maratontranssissa riippumatta siitä, olivatko he maratononnellisuudessa, maratonpettyneisyydessä vai jossain siltä väliltä. Ja kunhan yö saapui, vajosivat maratoonarit ja -toonarittaret maratonkoiranuneensa jalat itsekseen nykien, suunnitellen jo alitajunnassaan seuraavia siirtojaan maratonriippuvaisuuden kyllästämällä elon tiellään.
[raasto.com, bmw-berlin-marathon.com, iaaf.org]
Lähihistorian aikana maratonin ME:n ovat Berliinissä juosseet Ronaldo Da Costa (2.06.05, vuonna 1998), Tegla Loroupe (2.20.43, vuonna 1999) Naoko Takahashi (2.19.46, vuonna 2001), Paul Tergat (2.04.55, vuonna 2003), Haile Gebrselassie (2.04.26 ja 2.03.59, vuosina 2007-2008). Niinpä tälläkään kertaa Berliinissä ei odotettu muuta kuin ME:tä, vain ME:tä, eikä mitään muuta kuin ME:tä.Näissä odotuksissa ei totta vieköön jouduttu pettymään.
Viime vuoden rankkasade oli muisto vain kun maratonaamu tänä vuonna Berliinissä valkeni. Koska kisa-aamuna lähtöpaikalla oli kylmä, se tarkoitti sitä, että keli tulisi kilvan aikana olemaan ihanteellinen. Niinpä kilvassa lähdettiin liikkeelle melkoista luikua. Kärki ohitti puolimatkan 1.01.44 kuluttua lähtölaukauksesta täydessä maratonkeskittyneisyydessä (full marathon concentration, käänsi termin amerikkalaisille kavereilleen Ste). Tällainen luikurointi alkoi kuitenkin jonkin ajan kuluttua tuntua Kenian Patrick Makausta pitkästyttävältä ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi ohjaksiin 26 kilometrin tapilla ja lähti 27 kilometrin tikulla omille teilleen. Tässä vaiheessa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie alkoi kärsiä astmaa muistuttavasta hengenahdistuksesta ja meinasi heittää pyhkeen kehään ensimmäisen kerran, jatkaen kuitenkin matkaansa. Haile nousikin jonkin ajan kuluttua kilvan toiselle sijalle, mutta 35 kilometrin sahalla, läntisen Berliinin valtaväylä Kurfürsdendamnin varrella hänen oli pakko lopettaa juoksu tykkänään astman estäessä hapen kulkeutumisen koneeseen kuin tukkoon mennyt ilmanvaihtohormi bensalla lämmitetyssä saunassa.
Samaan aikaan Makau jatkoi loikkaansa kohti maalia ennätys mielessään. Hän rallattelikin toisen puoliskon lähes ensimmäisen veroisesti (1.01.54) ja niinpä hän saavutti maalisen linjan ME-ajassa 2.03.38. Hän oli kisassa perin juurin ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Kenian Stephen Chemlany juoksi 2.07.55 ja kolmanneksi ennättänyt Kenian Emannuel Kimayo 2.09.50. Viimeksi mainittu oli muuten illan päättäjäisbanketin lavalla täydessä maratonpettyneisyydessä, eivätkä hänen naamaltaan pystyneet edes lavan eturivissä olevat näkemään pienintäkään maratontyytyväisyyttä.Takavuosien 2.06-2.07-miehistä Kenian Felix Limo juoksi 2.10.38 (sijoitus neljäs), Ranskan Driss El Himer 2.14.46 (sijoitus yhdeksäs) ja Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala 2.16.00 (sijoitus kymmenes). Suomalaismiehistä parhaiten vetivät Sjundeå IF:n raastoveljekset Thomas Sandvall (2.37.28) ja valmentajansa Magnus Hellström (2.38.05).
 |
| Hieman ennen kuin Florence ja Patrick laittavat jalalla koreasti |
Myös naisten kilpa oli Berliinissä komea. Voittaja, Kenian Florence Kiplagat nimittäin juoksi alle 2.20 täydessä maratononnellisuudessa (2.19.44). Tämä oli jo viides kerta kun Berliinissä naisten voittoaika on alle 2.20. Toiseksi tämän vuoden kilvassa tuli Saksan Irina "irkku" Mikitenko ajalla 2.22.18 ja kolmanneksi ilahduttavan paluun huipulle tehnyt Britannian Paula Radcliffe (2.23.46). Radcliffe oli kilvan jälkeen pienoisessa pettyneisyydessä, mutta siihen hänellä ei ole syytä, koska hänen kuntonsa on noussut hurjasti sitten kevään, jolloin maantiekymppi vei aikaa 33 minuuttia. Lisäksi Paula varmisti tällä juoksulla paikkansa maansa joukkueeseen ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. Siellä hänen voittoaan toivoo jokainen sitkeää yritystä arvostava.
Naisten kisa oli muutenkin kovatasoinen, sillä koko kärkikymmenikkö juoksi alle 2.30. Huomionarvoista on italiattarien mahtava panos, sillä kolme heidän naarastaan (Anna Incerti 2.25.32, Rosaria Console, 2.26.10 ja Valeria Straneo, 2.26.33) sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Mikäli esimerkiksi vuosikaudet Italian parhaan maratoonarittaren titteliä hallussaan pitänyt Bruna Genovese meinaa mahtua maansa joukkueeseen ensi vuoden olympialaisiin, on hänen juostava jollain lähikuukausien maratonilla aika rillutusta.
Ilahduttavinta Berliinin kilvassa suomalaisittain oli tietenkin IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys 2.35.54, mikä tarkoittaa samalla sitä, että hän särki Lontoon olympiarajan 2.37.00 säpäleiksi kuin leka pähkinän. Jos Suomen olympiakomitea ei siitä huolimatta valitse Puotiniemeä kisoihin, niin kyseessä on oikeusmnurha, mutta niitähän Suomessa on tapahtunut kautta olympiakomiteamme synkän valintahistorian. Mikään ei siis ole varmaa ennen kuin olympiavalinnat on tehty. Toivoa kuitenkin on, että sillä enää Kallu Tuominen, Jukka Uunila, eivätkä muut vastaavat jyrät ole urheilujohtomme puikoissa. Siihen aikaan kun näin oli, 2.11 maratonilla ja 28.06 kympillä ei riittänyt miesten puolella olympiavalintaan.
Kun maratoniltana aurinko laski Berliinin historiallisten rakennusten silhuettien ylle, maratoonarit ja -toonarittaret ympäri ämpäri maailmamme kansoittivat kaupungin yleiset tilat täydessä maratontranssissa riippumatta siitä, olivatko he maratononnellisuudessa, maratonpettyneisyydessä vai jossain siltä väliltä. Ja kunhan yö saapui, vajosivat maratoonarit ja -toonarittaret maratonkoiranuneensa jalat itsekseen nykien, suunnitellen jo alitajunnassaan seuraavia siirtojaan maratonriippuvaisuuden kyllästämällä elon tiellään.
[raasto.com, bmw-berlin-marathon.com, iaaf.org]
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Phillyn puolikas
Taas on juostu yksi kova puolikas. Vaikka viime vuosina legendaarisella Philadelphia Distance Runissa ei ole paukutettu hirmuisia aikoja, niin ei se nakojaan estanyt Kenian Matthew Kisoriota ja Sammy Kitwaraa tekemesta selvaa jalkea. Kaverit latoivat tasatahtiin seuraavat valiajat: 14:00, 27:48, (10M:44:53) ja kah maalissa kello naytti Kisoriolle 58:45 ja Kitwaralle 58:48. Huh huh! Kolmanneksi juossut James Mwangi pysaytti kellon ajassa 60:43 ja siita sitten aina yhdennaksi asti juossut USA:n Bobby Curtiskin alitti 62:00 ajassa 61:52.
Naisten kisan vei Uuden-Seelannin (USA:n itarannikkolla treenaava) Kim Smith kovalla ajalla, 67:11. Han jatti Etiopian Werknesh Kidanea (67:28) hieman lopussa. Kisan kolmanneksi juoksi Etiopian Bizunesh Deba (69:55).
[competitor.com]
Naisten kisan vei Uuden-Seelannin (USA:n itarannikkolla treenaava) Kim Smith kovalla ajalla, 67:11. Han jatti Etiopian Werknesh Kidanea (67:28) hieman lopussa. Kisan kolmanneksi juoksi Etiopian Bizunesh Deba (69:55).
[competitor.com]
lauantai 17. syyskuuta 2011
Anne-Mari is back ja Pexilla kulkee
Anne-Mari Sandell-Hyvarinen juoksi tanaan Turun Ruissalossa maantie/maastokympin aikaan 35:55.70. Tiia Taipale oli kisan toinen ajalla 38:26.20. Miesten vastaavan matkan vei Mikko Virta ajalla 33:01.20.
Miesten puolikkaalla Pekka "Pexi" Toivola iski (ainakin lahelle reittiennatysta) 68.23 selvalla erolla kisan kakkoseen myos syysmaratonille valmistautuvaan Turun Matti Raumaan (72.07).
[paavonurmisports.fi]
Miesten puolikkaalla Pekka "Pexi" Toivola iski (ainakin lahelle reittiennatysta) 68.23 selvalla erolla kisan kakkoseen myos syysmaratonille valmistautuvaan Turun Matti Raumaan (72.07).
[paavonurmisports.fi]
perjantai 16. syyskuuta 2011
Bryssel!!!
Siella ravattiin taas armoton kymppi! Kenenisa Bekele kellotti 26:43.16, kauden karkituloksen. Kenian Lucas Rotich oli siina aivan hollilla juosten 26:43.98. Ja sitten... USA:n V. Orttenvuori Galen Rupp takoi uuden USA:n rekordin 26:48.00. Siina sita oli Salazarin "pojalla" kova kauden paatos. Viela nelja muuta kaveri latoi alle 27:00, niin siinahan se oli - kauden rajuin ratakymppi!
Naisten tonnivitosella USA:n Morgan Uceny juoksi kauden karkituloksen 4:00.06 ja piti Mariem Selsoulin (4:00.77) ja Maryam Yusuf Jamalin (4:01.40) takanaan.
[iaaf.org]
Naisten tonnivitosella USA:n Morgan Uceny juoksi kauden karkituloksen 4:00.06 ja piti Mariem Selsoulin (4:00.77) ja Maryam Yusuf Jamalin (4:01.40) takanaan.
[iaaf.org]
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Abel Kirui uusi maratonin MM-kultansa
"Vetäkäämme armotonta joukkorallatusta alusta lähtien, jolla murskaamme muut. Voi olla että joku meistäkin silloin sakkaa, mutta aina vähintään yksi meistä on niin kova, että kestää kärjessä maaliin asti." Tämä on ollut kenialaisten miesmaratoonareiden raaka taktiikka Pekingin olympialaisista lähtien ja tulosta on tullut. Pekingissä Samuel Wanjiru voitti, Berliinin MM-maratonilla Abel Kirui ja Emmanuel Mutai ottivat kaksoisvoiton ja nyt Daegun MM-maratonilla Kirui uudisti kahden vuoden takaisen voittonsa Vincent Kipruton säestäessä taaempaa. Kaikissa näissä kilvoitteluissa voittaja on ravannut 2.06-2.07, kun sitä ennen arvokisamaratonien ME oli Jaouad Gharibin Pariisin MM-maratonilla vuonna 2003 leipoma 2.08.31.
Tälläkin kertaa siis painettiin ilman armoa heti ekan verryttelyvitosen (15.58) jälkeen. Kirui ja maanmehensä alkoivat lapata lisää kierroksia maratonkoneeseen siten, että seuraava vitonen vei 15.23, sitä seuraava 15.07, sitten 15.14, 14.43 ja 14.17. Tässä vaiheessa Kirui oli yksin keulassa. Tämän maratonhistorian erään kaikkien aikojen hurjimman kiihdytyksen jälkeen Kiruilla alkoi vähän, mutta vain vähän painaa. Niinpä seuraava vitonen vei 14.40 ja sitä seuraava 15.15, mutta kun muut olivat jänneet kauas taakse, niin hän sai lasketella rauhassa viimeiset 2 km ja 195 m maaliin ajalla 2.07.38. Tuloksen arvoa nostaa se, että keli (lähdössä + 24, kosteus 65%, maalissa + 26, kosteus 57%) ei ollut lähellekään ihanteellista.
Takana muut kamppailivat siitä, kuka hyytyy vähiten, sillä lähes kaikki hyytyivät. Lopulta hopealle sijoittui Kenian Vincent Kipruto ajalla 2.10.06 (hän toki juoksi toisen puoliskon muutaman sekunnin ensimmäistä nopeammin, mutta vitosen pätkissä meno ei todellakaan ollut tasaista). Pronssia kaulaansa sai Etiopian Feyisa Lilesa tuloksella 2.10.32. Afrikkalaisten kovaa panosta jatkoivat sijoille 4-6 juosseet Marokon Abderrahime Bouramdane (2.10.55), Kenian David Tumo (2.11.39) ja Eliud Kiptanui (2.11.50).
Kenian ohella myös Japani sai kymmenen parhaan listalle enemmän kuin yhden miehen, sillä legendaaristen Sohin veljesten valmentama Hiroyuki Horibata sijoittui seitsemänneksi ajalla 2.11.52 ja Kentaro Nakamoto löysi itsensä kymmenentenä maalin jälkeisestä kanveesista 2.13.10 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvan raakuudesta kertoo se, että edes Italian kahdeksanneksi sijoittunut Ruggero Pertile (2.11.57), ei pystynyt tällä kertaa negatiiviseen splittiin (Pekingin olympiamaratonilla hän oli ainoa siihen pystynyt). Tyytyväinen omaan päiväänsä kenties oli myös yhdeksäntenä maaliin ennättänyt Ugandan Stephen Kiprotich (2.12.57).
Koska Kenialla oli kolme miestä viiden parhaan joukossa, ei ole ihme, että se vei nimiinsä maratonin maailman cupin. Toiseksi sijoittui Japani, sillä Horibatan ja Nakamoton takana Yuki "Kawa" Kawauchi raastoi maaliin kilvan 18:nneksi parhaana ajalla 2.16.11. Pronssia saivat kaulaansa Marokon miehet. Hieman yllättäen siis Etiopia jäi ilman mitalia, sillä viidestä juoksijastaan he saivat vain kaksi maaliin. Heille siis kilpa oli joukkueen osalta joltinenkin waterloo.
Jahka kilpa oli päätöksessään ja illan palkintojen jako ohi, niin kyllä kelpasi Kenian poikien hörppiä maratonin maailman cupin voittopokalista mehukatti-mehua MM-kisojen päättäjäishumussa täydessä maratononnellisuudessa.
[raasto.com & iaaf.org]
Tälläkin kertaa siis painettiin ilman armoa heti ekan verryttelyvitosen (15.58) jälkeen. Kirui ja maanmehensä alkoivat lapata lisää kierroksia maratonkoneeseen siten, että seuraava vitonen vei 15.23, sitä seuraava 15.07, sitten 15.14, 14.43 ja 14.17. Tässä vaiheessa Kirui oli yksin keulassa. Tämän maratonhistorian erään kaikkien aikojen hurjimman kiihdytyksen jälkeen Kiruilla alkoi vähän, mutta vain vähän painaa. Niinpä seuraava vitonen vei 14.40 ja sitä seuraava 15.15, mutta kun muut olivat jänneet kauas taakse, niin hän sai lasketella rauhassa viimeiset 2 km ja 195 m maaliin ajalla 2.07.38. Tuloksen arvoa nostaa se, että keli (lähdössä + 24, kosteus 65%, maalissa + 26, kosteus 57%) ei ollut lähellekään ihanteellista.
Takana muut kamppailivat siitä, kuka hyytyy vähiten, sillä lähes kaikki hyytyivät. Lopulta hopealle sijoittui Kenian Vincent Kipruto ajalla 2.10.06 (hän toki juoksi toisen puoliskon muutaman sekunnin ensimmäistä nopeammin, mutta vitosen pätkissä meno ei todellakaan ollut tasaista). Pronssia kaulaansa sai Etiopian Feyisa Lilesa tuloksella 2.10.32. Afrikkalaisten kovaa panosta jatkoivat sijoille 4-6 juosseet Marokon Abderrahime Bouramdane (2.10.55), Kenian David Tumo (2.11.39) ja Eliud Kiptanui (2.11.50).
Kenian ohella myös Japani sai kymmenen parhaan listalle enemmän kuin yhden miehen, sillä legendaaristen Sohin veljesten valmentama Hiroyuki Horibata sijoittui seitsemänneksi ajalla 2.11.52 ja Kentaro Nakamoto löysi itsensä kymmenentenä maalin jälkeisestä kanveesista 2.13.10 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvan raakuudesta kertoo se, että edes Italian kahdeksanneksi sijoittunut Ruggero Pertile (2.11.57), ei pystynyt tällä kertaa negatiiviseen splittiin (Pekingin olympiamaratonilla hän oli ainoa siihen pystynyt). Tyytyväinen omaan päiväänsä kenties oli myös yhdeksäntenä maaliin ennättänyt Ugandan Stephen Kiprotich (2.12.57).
Koska Kenialla oli kolme miestä viiden parhaan joukossa, ei ole ihme, että se vei nimiinsä maratonin maailman cupin. Toiseksi sijoittui Japani, sillä Horibatan ja Nakamoton takana Yuki "Kawa" Kawauchi raastoi maaliin kilvan 18:nneksi parhaana ajalla 2.16.11. Pronssia saivat kaulaansa Marokon miehet. Hieman yllättäen siis Etiopia jäi ilman mitalia, sillä viidestä juoksijastaan he saivat vain kaksi maaliin. Heille siis kilpa oli joukkueen osalta joltinenkin waterloo.
Jahka kilpa oli päätöksessään ja illan palkintojen jako ohi, niin kyllä kelpasi Kenian poikien hörppiä maratonin maailman cupin voittopokalista mehukatti-mehua MM-kisojen päättäjäishumussa täydessä maratononnellisuudessa.
[raasto.com & iaaf.org]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)