Makau leipoi maratonin ME:n Berliinissä, Puotiniemi piti olympiarajaa pilkkanaan

Raasto.comin Berliinin kisaportti on hieman myöhässä, koska paikan päällä Euroopan maratonpääkaupungissa olleet raasto.comin toimittajat Ste ja Z ovat olleet henkisessä tyhjiössä Berliinin maalilinjan ylittämisen jälkeen. Tämä puolestaan on ollut seurasta kisaa edeltävien viikkojen maratonepätoivon, -pelkääväisyyden, ja -lohduttomuuden päättymisestä. Nyt raasto.comin toimittajat ovat päässeet sen verran henkisesti jaloilleen, että he ovat kykeneviä kirjoittamaan kilvasta.

Lähihistorian aikana maratonin ME:n ovat Berliinissä juosseet Ronaldo Da Costa (2.06.05, vuonna 1998), Tegla Loroupe (2.20.43, vuonna 1999) Naoko Takahashi (2.19.46, vuonna 2001), Paul Tergat (2.04.55, vuonna 2003), Haile Gebrselassie (2.04.26 ja 2.03.59, vuosina 2007-2008). Niinpä tälläkään kertaa Berliinissä ei odotettu muuta kuin ME:tä, vain ME:tä, eikä mitään muuta kuin ME:tä.Näissä odotuksissa ei totta vieköön jouduttu pettymään.

Viime vuoden rankkasade oli muisto vain kun maratonaamu tänä vuonna Berliinissä valkeni. Koska kisa-aamuna lähtöpaikalla oli kylmä, se tarkoitti sitä, että keli tulisi kilvan aikana olemaan ihanteellinen. Niinpä kilvassa lähdettiin liikkeelle melkoista luikua. Kärki ohitti puolimatkan 1.01.44 kuluttua lähtölaukauksesta täydessä maratonkeskittyneisyydessä (full marathon concentration, käänsi termin amerikkalaisille kavereilleen Ste). Tällainen luikurointi alkoi kuitenkin jonkin ajan kuluttua tuntua Kenian Patrick Makausta pitkästyttävältä ja niinpä hän paremman tekemisen puutteessa siirtyi ohjaksiin 26 kilometrin tapilla ja lähti 27 kilometrin tikulla omille teilleen. Tässä vaiheessa Etiopian suurjuoksija Haile Gebrselassie alkoi kärsiä astmaa muistuttavasta hengenahdistuksesta ja meinasi heittää pyhkeen kehään ensimmäisen kerran, jatkaen kuitenkin matkaansa. Haile nousikin jonkin ajan kuluttua kilvan toiselle sijalle, mutta 35 kilometrin sahalla, läntisen Berliinin valtaväylä Kurfürsdendamnin varrella hänen oli pakko lopettaa juoksu tykkänään astman estäessä hapen kulkeutumisen koneeseen kuin tukkoon mennyt ilmanvaihtohormi bensalla lämmitetyssä saunassa.

Samaan aikaan Makau jatkoi loikkaansa kohti maalia ennätys mielessään. Hän rallattelikin toisen puoliskon lähes ensimmäisen veroisesti (1.01.54) ja niinpä hän saavutti maalisen linjan ME-ajassa 2.03.38. Hän oli kisassa perin juurin ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Kenian Stephen Chemlany juoksi 2.07.55 ja kolmanneksi ennättänyt Kenian Emannuel Kimayo 2.09.50. Viimeksi mainittu oli muuten illan päättäjäisbanketin lavalla täydessä maratonpettyneisyydessä, eivätkä hänen naamaltaan pystyneet edes lavan eturivissä olevat näkemään pienintäkään maratontyytyväisyyttä.Takavuosien 2.06-2.07-miehistä Kenian Felix Limo juoksi 2.10.38 (sijoitus neljäs), Ranskan Driss El Himer 2.14.46 (sijoitus yhdeksäs) ja Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala 2.16.00 (sijoitus kymmenes). Suomalaismiehistä parhaiten vetivät Sjundeå IF:n raastoveljekset Thomas Sandvall (2.37.28) ja valmentajansa Magnus Hellström (2.38.05).

Hieman ennen kuin Florence ja Patrick laittavat jalalla koreasti 

Myös naisten kilpa oli Berliinissä komea. Voittaja, Kenian Florence Kiplagat nimittäin juoksi alle 2.20 täydessä maratononnellisuudessa (2.19.44). Tämä oli jo viides kerta kun Berliinissä naisten voittoaika on alle 2.20. Toiseksi tämän vuoden kilvassa tuli Saksan Irina "irkku" Mikitenko ajalla 2.22.18 ja kolmanneksi ilahduttavan paluun huipulle tehnyt Britannian Paula Radcliffe (2.23.46). Radcliffe oli kilvan jälkeen pienoisessa pettyneisyydessä, mutta siihen hänellä ei ole syytä, koska hänen kuntonsa on noussut hurjasti sitten kevään, jolloin maantiekymppi vei aikaa 33 minuuttia. Lisäksi Paula varmisti tällä juoksulla paikkansa maansa joukkueeseen ensi vuoden Lontoon olympialaisiin. Siellä hänen voittoaan toivoo jokainen sitkeää yritystä arvostava.

Naisten kisa oli muutenkin kovatasoinen, sillä koko kärkikymmenikkö juoksi alle 2.30. Huomionarvoista on italiattarien mahtava panos, sillä kolme heidän naarastaan (Anna Incerti 2.25.32, Rosaria Console, 2.26.10 ja Valeria Straneo, 2.26.33) sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Mikäli esimerkiksi vuosikaudet Italian parhaan maratoonarittaren titteliä hallussaan pitänyt Bruna Genovese meinaa mahtua maansa joukkueeseen ensi vuoden olympialaisiin, on hänen juostava jollain lähikuukausien maratonilla aika rillutusta.

Ilahduttavinta Berliinin kilvassa suomalaisittain oli tietenkin IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys 2.35.54, mikä tarkoittaa samalla sitä, että hän särki Lontoon olympiarajan 2.37.00 säpäleiksi kuin leka pähkinän. Jos Suomen olympiakomitea ei siitä huolimatta valitse Puotiniemeä kisoihin, niin kyseessä on oikeusmnurha, mutta niitähän Suomessa on tapahtunut kautta olympiakomiteamme synkän valintahistorian. Mikään ei siis ole varmaa ennen kuin olympiavalinnat on tehty. Toivoa kuitenkin on, että sillä enää Kallu Tuominen, Jukka Uunila, eivätkä muut vastaavat jyrät ole urheilujohtomme puikoissa. Siihen aikaan kun näin oli, 2.11 maratonilla ja 28.06 kympillä ei riittänyt miesten puolella olympiavalintaan.

Kun maratoniltana aurinko laski Berliinin historiallisten rakennusten silhuettien ylle, maratoonarit ja -toonarittaret ympäri ämpäri maailmamme kansoittivat kaupungin yleiset tilat täydessä maratontranssissa riippumatta siitä, olivatko he maratononnellisuudessa, maratonpettyneisyydessä vai jossain siltä väliltä. Ja kunhan yö saapui, vajosivat maratoonarit ja -toonarittaret maratonkoiranuneensa jalat itsekseen nykien, suunnitellen jo alitajunnassaan seuraavia siirtojaan maratonriippuvaisuuden kyllästämällä elon tiellään.

[raasto.com, bmw-berlin-marathon.com, iaaf.org]