maanantai 21. marraskuuta 2011

Aikamoista maantierockäänrollia Aktia cupissa

Vantaalla juostiin 20.11. kauden ensimmäinen Aktia cupin osakilpailu. Siellä moni laittoi jalalla koreasti. Siellä moni oli täynnä maantieluottoa kuin rokkari viinajuottoa. Siellä moni oli vauhtihullulla päällä kuin pikaluistelija jäällä. Niinpä 14 sälliä ravasi kympin alle 34 minuutin. Heistä yhdeksän laukkasi alle 33 minuutin. Heistä viisi loikkasi alle 32 minuutin. Heistä ei kukaan viuhtonut alle 31 minuutin, vaikka läheltä piti. Viime kesän Kalevan Kisojen kympin pronssipoika, Sjundeå IF:n raikulipoika Jarkko Hamberg heittäytytyi maaliin ajassa 31.02. Hänen jälkeensä maaliviitoituksella hampaitaan esitti viime kesän Kalevan Kisojen esteiden pronssipoika, Naantalin Löylyn Rami Tuokko (31.30). Sen jälkeen maalilinjan valtasi viime kesän Kalevan Kisojen 1500 metrin pronssipoika, Heinolan Iskun Riku Marttinen (31.37). Paljoa ei hänelle jäänyt Sjundeå IF:n maratonässä Lauri Lipiäinen. Hän käytti 10 000 raastoisaan metriin aikaan 31.42. Hänen jälkeensä maalin jälkeisessä kanveesissa kiviä sylkivät mailerit Panu Jantunen Parikkalan Urheilijoista ja Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitosta. Heidän tuskansa loppui ajoissa 31.50 ja 32.10. Tämän jälkeen maalisen linjan yllä nähtiin kansainvälinen vieras. Sälli, jonka mutsinsa risti David Brickhill-Jonesiksi juoksi nimittäin 32.26. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan, kun jo Porin Yleisurheilun kotiseurakseen tunnustava Tommi Sundell oli maalissa (32.34). Hänen jälkeensä samassa tilanteessa nähtiin hetkeä myöhemmin kilvan kolmanneksi paras Sjundeålainen, kevään SM-maastojen mitalipoika Petteri Muukkonen (32.36). Sitten miehiä lappoikin maaliin kuin poliitikkoja vankilaan. Toivoa sopii, että miesten kunto kehittyy kauden 2011-2012 aikana sillä tavoin, että he eivät olleet marraskuussa parhaassa kunnossaan.

Naisten kilpa Vantaalla ei yltänyt suhteessa vastaaviin sfääreihin kuin miesten. Toki seitsemän naista sai kymppinsä päätökseen ennen kuin kello oli päällittänyt 40 minuuttia. Voittajaksi sahasi Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas ajalla 35.47. Hänen jälkeensä olikin aika lailla välissä tyhjää ilmaa ennen kuin seuraava, Nummen Kipinän esteässätär Viivi Rantanen saavutti maaliin. 37.49 häneltä siihen kului. Kilvan kolmas raastotar oli KU 58:n kivenkovan maantietallin Sari Juuti (38.06). Hän puolestaan kukisti muutama vuosi sitten Hampurin maratonilla 2.50-tuntumaan leiponeen HKV:n Matleena Livsonin jonkinlaisella erolla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Livsoni nähtiin maalilinjan yllä tarkalleen 38.27 kuluttua lähtölaukauksen armottomasta pauhusta. Siiten maalissa nähtiin Keski-Uusimaan Urheilijain värit, sillä Tiina Puranen juoksi niinkin mukavan tuloksen kuin 38.43. Hänen perässään maaliin raikuloi Lahden Ahkeran logoa 100 prosenttisessä ylpeydessä kantava Pauliina Utriainen. Hänelta kului tasan kymmeneen kilometriin, vain kymmeneen kilometriin, eikä enempää eikä vähempää kuin kymmeneen kilometriin 38.56.

Kun kilpa oli kaikkien osalta saatu päätökseen, on täysin tarpeetonta mainitakaan, että kotimatkalla juoksijain autoissa ei soinut mikään muu bändi kuin Iron Steel.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maratonkonetar Sinikka Keskitalo on kuollut

Tämän vuoden aikana viikatemies on niittänyt kestävyysjuoksusihmisiä ennennäkemättömään tahtiin. Vuoden aikana joukostamme ovat poistuneet mm. Jukka Toivola, Tapio Pekola ja viimeisimpänä eräs suomalaisen naismaratonjuoksun uranuurtajista, Sinikka Keskitalo. Tämä Tampereen Urheiljat 38 -seuraa edustanut maratonkonetar (s.29.1.1951, k. 25.10.2011) oli mukana naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla vuonna 1984 Los Angelesissa. Siellä hän sijoittui 15:nneksi ajalla 2.35.15. Kaksi vuotta nyöhemmin hän kamppaili Stuttgartin EM-kisoissa ankarasti maratonmitalista, mutta tuloksena oli neljäs sija ajalla 2.34.31. Ehkä parhaan arvokisajuoksunsa Keskitalo veti kuitenkin Rooman MM-pätsissä vuonna 1987, missä 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin jälkeen hän löytyi maalista maapallomme kahdeksanneksi parhaana toonarittarena, kellon kertoen aikaa kuluneeksi 2.35.16. On sanomattakin selvää, että siinä kelissä tuo oli verratton suoritus. Oman maratonrekordinsa 2.33.18 Keskitalo leipoi Bostonissa vuonna 1986. Keskitalo juoksi maratonin alle 2.40 joka vuosi 1983-1990. Puolimaratoni kulki häneltä parhaimmillaan aikaan 1.11.45. Myös SM-kisoissa Keskitalo teki vuosien varrella kovaa jälkeä. SM-kultaa hän saalisti paitsi maratonilla (viisi kultaa), myös SM-maantiellä ja Kalevan kisojen kympillä. Keskitalo oli epäilemättä eräs parhaita suomalaisia naiskestävyysjuoksijoita, jotka ovat maamme kamaraa kuuna päivänä tallanneet.

[raasto.com & tilastopaja.fi]

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

G. Mutai piti ihmiskyvyn rajoja pilkkanaan New Yorkissa

New Yorkissa juostiin tänään maraton. Siellä moni himosi maratononnistumista kuin rokkari skeban skulausta. Jotkut siellä onnistuivatkin, vaikka Nykin reitti ei vetele nopeudessa vertoja monillekaan muille. Tämä johtuu siitä, että siellä maratonreitille on valikoitunut erinäisiä siltoja, jotka eivät ole kovin pieniä, saatikka mäettömiä. Myös muunlaista muuta nyppylää ja näppylää sisältyy reittiin. Ei siis ole ihme, että kukaan ei ennen tätä päivää ollut pystynyt juoksemaan New Yorkissa 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä sen kovempaa kuin 2.07.43, mikä ei ole nykyisen maratontason vallitessa kummoinenkaan aika. Tälle reittiennätykselle näytettiin nyt pitkää nenää kuin pukumiehelle rock'n roll kapakassa.

Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.

Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.

Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.

New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).

Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.

[ingnycmarathon.org & raasto.com]