New Yorkissa juostiin tänään maraton. Siellä moni himosi maratononnistumista kuin rokkari skeban skulausta. Jotkut siellä onnistuivatkin, vaikka Nykin reitti ei vetele nopeudessa vertoja monillekaan muille. Tämä johtuu siitä, että siellä maratonreitille on valikoitunut erinäisiä siltoja, jotka eivät ole kovin pieniä, saatikka mäettömiä. Myös muunlaista muuta nyppylää ja näppylää sisältyy reittiin. Ei siis ole ihme, että kukaan ei ennen tätä päivää ollut pystynyt juoksemaan New Yorkissa 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä sen kovempaa kuin 2.07.43, mikä ei ole nykyisen maratontason vallitessa kummoinenkaan aika. Tälle reittiennätykselle näytettiin nyt pitkää nenää kuin pukumiehelle rock'n roll kapakassa.
Kävi nimittäin niin, että Kenian Geoffrey Mutai lähti viimeisen kympin alkaessa sellaiseen loikkaan, että muut jäivät hänestä hetkessä kuin tangomuusikot steedmetalkitaristin völjystä. Mutain jalat läpsyivät vielä 38 kilometrin paalullakin pakaroihin aivan kuin maratonista ei olisi hänelle kummoistakaan vastusta, eikä siitä ollutkaan. Täysin ylivoimaisen viimeisen kympin kiihdytyksen jälkeen (ajan täytyy olla 28 ja jotain) Mutai saapui maaliin New Yorkin mittapuulla käsittämättömässä ajassa 2.05.06, joka vastaa raasto.comin kisastudiossa kilpaa seuranneen vanhan New Yorkin ja Berliinin kävijän mukaan 2.02-aikaa Berliinissä. Se on siis suhteessa kovempi veto kuin Mutain 2.03 kevällä Bostonissa.
Vallattomasti riuhtoneen Mutain takanakin juostiin kovaa. Toisena maalilinjan ylitti tämän vuoden Lontoon maratonin voittaja ja vuoden 2009 MM-hopeamitalisti, Mutai hänkin, etunimeltään Emmanuel, kotoisin Keniasta. Hän loikki kimmoisasti kuin jousen syönyt kenguru maaliin ajassa 2.06.28. Edellisestä kaksikosta poiketen kolmanneksi sijoittuneen kaverin sukunimi ei ollut Mutai, eikä hänen kotimaansa ollut Kenia. Ei suinkaan, vaan syntyessään hän oli saanut Etiopian kansalaisuuden ja nimekseen Tsegaye Kebede. Tämä vuoden 2008 olympiamaratonin ja vuoden 2009 MM-maratonin pronssipoika sekä urallaan myös Lontoon, Fukuokan ja Pariisin maratonit voittanut veijari juoksi tällä kertaa 2.07.14.
Hyvin juoksi myös toinen Etiopian kaveri, takavuosien maastojuoksun maailmanmestari ja viime vuoden New Yorkin maratonin voittaja Gebre Gebremariam. Hän veti tasan 2.08. Paljon ei hänelle jäänyt vanha kunnon maratonjyrä, kaksinkertainen maratonin maailmanmestari (Pariisi 2003 ja Helsinki 2005) ja vuoden 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, Marokon Jaouad Gharib. Hänen aikansa 2.08.27 kertoo, että viimeistään ensi kesänä Lontoon olympiamaratonilla Meksikon Andres Espinosan Veteraanien ME 2.08.46 natisee liitoksistaan. Myös USA:n Meb Keflegzighin tämänkertaiselle tulokselle 2.09.13 monet maratonfanit nostavat hattua. Meb näet rikkoi oman persoonallisen maratonrekordinsa kahdella sekunnilla. Muista juoksijoista minittakoon Sveitsin Vikton Röthlin, jonka aika 2.12.26 (sijoitus 11.) pitäisi riitää olympianäytöksi maansa olympiaiselle komitealle. Sitä vastoin ei ole lainkaan selvää, että vuoden 2008 5000 metrin olympiaseiskan, Meksikon Juan Luis Barrioksen 2.14.10 (sijoitus 13.) riittäisi Meksikon komitealle. Tuosta maasta kun on perinteisesti tullut maratoonareita kuin traktoreita Neuvostoliitosta.
New Yorkin naisten kilvassa Kenian Mary Keitany oli pullollaan maratonluottoa. Itse asiassa hän oli niin pullollaan, että kaikki kunnioitus maratonia kohtaan sekä terve maratonpelkääväisyys olivat poissa. Kenties hyvin sujuneesta Lontoon maratonista (siellä viime keväänä 2.19.19) johtuen Keitany uskoi olevansa kovempi kuin maraton. Muuten ei voi selittää hänen alkuvauhtiaan (ensimmäinen vitonen 16 minuuttiin, sisältäen lähtösillan ylämäen). Tällainen maailmanennätysvauhti New Yorkin raskaalla reitillä kostautuu 100 prosenttisen varmasti. Ei siis ollut ihme että jo puolikkaan pisteellä (noin 1.08) vauhti oli hidastuvainen ja 25 kilometrin tapilla Keitanyn loru voiton suhteen oli loppu, vaikka hänen eronsa siinä vaiheessa takana saalistaviin olikin yli kaksi minuuttia. Enteet olivat kuitenkin siksi selvät, että takana tulevat Firehiwot Dado ja Buzunesh Deba Etiopiasta saavuttivat Keitanyn ennen 40 kilometrin paalua. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun he jo paremman tekemisen puutteessa lähtivät omille teilleen, vain omille teilleen, eivätkä mihinkään muualle kuin omille teilleen. Lopulta voittajaksi nelisti Dado ajalla 2.23.15 ennen Debaa (2.23.19). Kuin ihmeen kaupalla maaliin selvinnyt Keitany oli kolmas (2.23.38).
Sen jälkeen naisia lappoikin maaliin kuin tiluttajia koesoittoon, joista mainittakoon Portugalin Ana Dulce Felix (sijoitus 4., aika 2.25.40), Uuden Seelannin Kim Smith (sijoitus 5., aika 2.25.46), Kenian Caroline Cheptonui Kilel (sijoitus 6., aika 2.25.57), Kenian Caroline Rotich (sijoitus 7., aika 2.27.06), Ruotsin Isabellah Andersson (sijoitus 8., aika 2.28.29), Britannian Jo Pavey (sijoitus 9., aika 2.28.42) ja Venäjän Galina Bogomolova (sijoitus 10., aika 2.29.03). Heidän lisäkseen kukaan muu maratonkissa ei ehtinyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä 30 minuuttia päälle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tämänkertainen New Yorkin maraton oli kilvan historiassa vertaansa vailla.
[ingnycmarathon.org & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti