Frankfurtissa, tuossa rahanhimoisten pankkimaakareiden keskuksessa, kipaistiin vastikään 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä palan painikkeeksi. Eikä miten tahansa kipaistukaan, vaan vallan raikulimaista vauhtia. Kävi näet niin, että Kenian kansalainen, Wilson Kipsang nimeltään juoksi ohi viiden kilometrin paalusta 14.49 kuluttua lähtölaukauksesta. Sen jälkeen hän jolkotti kymmenen kilometrin tolpan ohi ajassa 29.26. Siitä ei kulunut kauaakaan, kun hänet nähtiin jo 15 kilometrin peitsellä, kellojen näyttäessä kuluneeksi 43.59. Kuinka sitten kävi? No, kuinkapa muutenkaan kuin siten, että 20 kilometrin mopo ylittyi 58.31 kuluttua kilvan lähdöstä. Se puolestaan merkitsi sitä, että puolimatkan väliajaksi muodostui kotvan kuluttua 1.01.40. Tässä vaiheessa maratonfanien into oli jo yhtä piukassa kuin nahkapöksyt saksankielen opettajalla.
Niin jatkui maratoni kulkuaan, eikä vauhti osoittanut pienempiäkään talttumisen merkkejä. Ei suinkaan, vaan 25 kilometrin runko saavutettiin ajassa 1.13.08. Vielä silloinkin tässä hurjassa ravissa oli vauhtihullun Kipsangin lisäksi mukana vielä kuusi lämminveristä maratoonaria. Alkupuolen kepeä rallattelevaisuus alkoi kuitenkin olla monen kohdalla muisto vain ja esimerkiksi Etiopian Deriba Mergan kasvot alkoivat vääntyä tuskaiseen irveen ja askellus muuttua kulmikkaaksi kuin piirustukset insinöörin pöydällä.
Niinpä ei ollut ihme, että Mergan pää alkoi olla 30 kilometrin kohdalla maratonpölkyllä, eikä hän maalia nähnyt. Sen sijaan Kipsang (1.27.49) sen kuin vain jatkoi öljyistä luikuaan kohti ME-aikaa. Se alkoi olla monen mielessä viimeistään 35 kilometrin viistalla (1.42.43), mutta mikä mielenkiintoisinta, Kipsangin mukana oli vielä tässäkin maratonvaiheessa kaksi verratonta maratonrallattajaa. Heidän mutsinsa ja ukkonsa opettivat heidät aikoinaan tottelemaan nimiä Levy Matebo ja Peter Kirui. Keniassa tämä tapahtui. Kaukana eivät myöskään olleet maratonveljet nimiltään Philip Sanga ja Albert Matebor (1.42.56). On täysin tarpeetonta mainitakaan, että näille kavereille joku 3 minuutin vauhti kilometriä kohden on aivan liian hiljaista, sillä moinen himmailu kerää helposti liikaa karstaa heidän koneisiinsa. Niinpä he juoksivat vielä näinkin kaukana lähdöstä reilusti tätä kovempaa.
Mitä sitten tapahtui? No eipä mitään kummempaa kuin, että vasta 40 kilometrin laatalla Kipsang oli yksin keulassa. Silloin kello kertoi ajoitukseksi lukemat 1.57.19. Tässä vaiheessa maratonfänit tekivät päissään maratonlaskutoimituksia aivot täynnä maratonaivoituksia ja päätyivät siihen, että ME on mahdollinen, mutta se vaatii lähes, vaan ei läheskään Stefumaista rallatusta (mallia Ateena 2004) viimeisellä 2 kilometrilla ja siihen vielä päälle juostavalla 195 metrillä. Kovasti Kipsang viimeisillä kiloisilla metreillä koitti, mutta valitettavasti kello on tunteeton kone, joka kävi tällä kertaa liian nopeasti. Niin saapui Kipsangi maaliin ajassa 2.03.42, vaivaiset neljä sekuntia liian myöhään ME tulosta ajatellen. Se saattaa kalvaa häntä myöhemmin kuin kivikossa tylsytetty puukko.
Verrattoman Kipsangin takanakin tehtiin pahaa maratonjälkeä. Toisena maaliin ennätti Levy Matebo tuloksessa 2.05.16. Se ei ole huono tulos, kuten ei myöskään ole kolmanneksi sijoittuneen Albert Mateborin lallatus 2.05.25. Neljättäkään miestä ei jouduttu odottamaan pitkään maaliin saapuvaksi. Asia oli näet niin, että Philip Sanga korskui maalisen linjan ylle 2.06.07 kuluttua lähdöstä. Hyvin lopun laukka-loikannut edellä olevien herrojen maanmies Robert Kiprono Cheruiyot puolestaan yllätettiin maalista ajassa 2.06.29. Sen sijaan vielä 35 tikulla kärjessä sahannut Peter Kirui vähän sakkasi lopussa, mutta kenenkään on siitä huolimatta turha sanoa hänen aikaansa 2.06.31 kelvottomaksi valuutaksi maratonin maailmanmarkkinoilla.
Kilvan seitsemänneksi muuten sijoittui kenialainen juoksija. Hänen nimensä on Chumba Dickson Kiptolo. Hänen aikansa oli 2.07.23. Etiopian värejä kilvassa puolusti parhaiten Siraj Gena. Hän ilakoitsi maalissa 2.08.31 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Entä kuka saapui seuraavaki maaliin tanssimaan maratonsambaa? Ei enempää eikä vähempää kuin Koechin Duncani. Hänen kotimaansa on Kenia. Häneltä kului siihen 2.08.38. Jotta kilvan tason kovuudesta ei jäisi kenellekään epäselvyyksiä, kerrotakoon vielä että kymmenenneksi sijoittunut Henry Sugut, monien tapaan Kenian poikia, aloitti valmistautumisen kisahotellissa odottavaan saunaan ajassa 2.08.56.
"Kuinka kävi oman kotimaanosamme maratonpoikien", tuumi moni eurooppalainen maratonfani leukojansa sivellen, silmät maratonmiettiväisyydestä viiruina. Aika hyvin maratonista selvää tekivät 12. sijalta tulosluetelosta löytyvä Puolan Henryk Szost, sillä hän ohitti maalisen linjan ennen kuin kello oli raksuttanut kaksi ja kymmenen (2.09.39). Heti perässä Szostia jäljestivät Ranskan Meftah Abdellatif (2.09.46) ja Venäjän maratonässä Aleksei Reynkov (2.09.54). "Huh-huh, onneksi ei tullut päällitystä", kuulivat jotkut tämän maratontrion maalissa puhisevan.
Aika mukavan tuloksen pisteli myös Venäjän Grigori Andrejev, sillä tuloksisessa luettelossa hän löytyy riviltä 19, perässään aika 2.10.25. Luultavasti myös Itävallan Günther Weidlinger saavutti tavoitteensa eli olympiapaikan ensi vuoden olympiamaratonille juoksemalla ajan 2.12.23. Jos nimittäin Itävällan olympiakomitea ei vanhaa kunnon Güntheriä tämän näytön perusteella kilpaan valitse, sen johtoporras on melkein yhtä dorka kuin Suomen vuonna 1984. Ikään kuin tässä iloisessa maratontulituksessa ei olisi tarpeeksi, on vielä syytä mainita Puolan Marius Gizynskin oiva maratoveto, 2.12.34.
Myös suomalaiset maratonpojat lähtivät kilpaan kovin ja vielä kovemmin odotuksin. Parhaiten heistä maratonselviytyi Francis Kirwa, joka on kärsinyt jatkuvista loukkaantumisista sitten vuoden 2008 loistavasti menneen Pekingin olympiamaratonin. Tällä kertaa Kirwa löi maratonkorttinsa pöytään heti alkumatkalla lähtemällä liikenteeseen 2.12 vauhtia, mutta viime vuosien harjoittelutauot olivat vaatineet veronsa, joten Kirwa saapui maaiin maratonin päätteeksi ajassa 2.19.08 (sijoitus 42 eli maraton). Miika Takala ylitti maalisen linjan 2.23.26 kuluttua lähdöstä. Pasi Huhtala leipoi selvän uuden meratonrekordinsa 2.34.39. Samoin taisi tehdä Darby Thomas (2.35.05). Veli-Heikki Koivu (2.35.58) sen sijaan jäi kolmisen minuttia viime vuonna Berliinissä juoksemastaan rekordista ja Petri Juuti (2.36.00) reilut kaksi minuutia kolme vuotta sitten Hampurissa juostusta omastaan. Kuorikosken Pete pisteli 2.36.40 ja vanha suunnistaja Janne Salmi 2.38.52.
Nykyinen sunnistaja ja tämän vuoden SM-maastojen mitalisti Petteri Muukkonen puolestaan koki maratonin koston 2.20-vauhtia enteilevän alun jälkeen saapuessaan maaliin ajassa 2.41.51. Miehen taistelu maaliin on kuitenkin oiva näyttö maratonsitkulaisuudesta. Kunnon maratonkeskittyneisyydellä tulos saattaisi olla maalissa tämänkertaisen alkuvauhdin mukainen. Valitettavasti Henri Manninen ja Pekka Toivola joutuivat tällä kertaa keskeyttämään kilvan. Poikien alkuvauhdit olivat omiin puolimaratonin ennätyksiin ja sitä kautta maratonrealistisuuteen nähden hurjat ja ilmeisesti myös kavalat jalkavammat saapuivat riivaamaan ainakin toista heistä. Toivottavasti he kuitenkin vielä jatkavat maratonyritystään tulevaisuudessa, sillä molempien paras matka on maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton.
Naisetkin juoksivat Frankfurtissa joltistakin luikua. Nimittäin Etiopian Mamitu Daska oli maalissa kädet oikoisenaan ajassa 2.21.59. Toiseksi sijoittunut Kenian Agnes Kiprop löytyi maalista täydessä maratontyytyväisyydessä ajassa 2.23.45. Kenian Flomena Chepchirchir puolestaan söi järjestäjien tarjoamia hedelmiä 2.24.21 kuluttua maratonlähtöruoskan lävähdyksestä. Jonkin ajan kuluttua tästä Etiopian Merima Mohammed (2.24.32) nähtiin olevan 100 prosenttisessa maratonmaalissaolevaisuudessa. Entäpä sitten Kenian Rita Jeptoo Businei, jonka jotkut epäilevät olevan sama Rita Jeptoo, joka juniorina oli 1990-luvulla Suomessakin harjoittamassa kestävyyspitoista juoksua. Hän juoksi tällä kertaa 2.25.44. Kuudentena naisena maalissa oli Italian Nadia Ejaffini ajalla 2.26.15. Ejaffini piti maansa olympiamaratonvalintapelin tiukaksi, sillä Berliinissä viisi viikkoa aiemmin kolme italiatarta oli vetäissyt martin ja tonin samoille lukemille.
Jotkut varmaan miettivät, että kuka oli kilvan seitsemäs. Ei tarvitse miettiä enää, sillä hän oli Etiopian Fate Tola, joka kulutti maratonin mittaiseen taipaleeseen niikin vähän aikaa kuin 2.27.18. Kovin paljoa enempää siihen ei kulunut Etiopian Biruktait Degefalta. Hän näet sai kilpansa tällä haavaa päätökseen ajassa 2.27.34. Aika vahvan olympianäytön maalleen antoi Saksan Sabrina Mockenhaupt juoksemalla 2.28.08. Sen sijaan kymmenenneksi sijoittuneen Venäjän Alekna Samokhvalovan 2.28.43 ei taida riittää Itäisen naapurimaamme olypiaedustukseen sen enempää kuin suomalaisen poliitikon kykeneväisyys rehelliseen työntekoon. Paras Suomen passin, joka kannessa lukee EU, omaava oli Sari Juuti, joka juoksi 2.54.27.
Niin oli tämänkertainen Frankfurtin maratoni takana ja järjestäjien kuve oli aika lailla kevyempi kilvan jälkeen kuin ennen kilpaa, sen verran he joutuivat kaivamaan tuohta aikabonusten alittamisesta maratontulosta takoville toonareille. Ne rahatukot kourassa kelpasi maratonkoneiden ja -konettarien maistaa kisahotellin aulabaarista hieman vonkaletta.
[bmw-frankfurt-marathon.com & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti