Rallattelevainen SM-maraton Vantaalla

42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin kilvanjuoksun Suomi Finlandin mestaruuskilpailut järjestettiin Vantaalla 14.10. Kyseessä oli paikalla olijoiden mukaan niin onnistunut tapahtuma, että SUL:n olisi syytä vakavasti pohtia sitä, että SM-maraton järjestettäisiin joka vuosi Vantaalla, vain Vantaalla, eikä missään muualla kuin Vantaalla. Pohtimisen jälkeen tulisi nuijia pöytään päätös, että SM-maraton järjestettäisiin joka vuosi Vantaalla, vain Vantaalla, eikä missään muualla kuin Vantaalla. Ero esimerkiksi viime vuoden Helsinki cityn waterloohon, eikä enempää eikä vähempää kuin täydellisen waterloohon, puhumattakaan täydellisesti watarloosta -jossa juoksijat joutuivat maratonjuoksun lisäksi myös suunnistamaan - on melkoinen. 

Miehet

Kenellekään ei ole maratonyllätys, että miesten kilvan Vantaalla vei omiin sekä seuransa Turun Urheilullisen Liiton nimiin Lewis Korir. Sen sijaan se, että hän leipoi omalla vedolla kehiin niinkin kovan ajan kuin 2.13.36, saattoi olla yllätys tai sitten ei. Joka tapauksessa on päivänselvää, että Korir on aivan liian hyvä juoksija kiertämään kaiket kesät Suomen kyläkisoja parin kisan viikkotahdilla. Panostamalla järkevään kilpailuohjelmaan ja kunnon ulkomaisiin kisoihin, jossa on tarjolla oman tasoista vetoapua, Korir pystyisi hyödyntämään juoksijan kykynsä niiden ansaitsemalla tavalla. Lidingöloppetin ja tämänkertaisen SM-maratonin perusteella hänellä olisi mahdollisuuksia esimerkiksi juosta maraton alle 2.10 kunnon maratonkeskittyneisyydellä kilvassa, jossa hänelle on tarjolla tasoistaan vetoapua.  Samoin 10 000 metrillä tulos saattaisi olla lähempänä 27.30 -aikoja kansainvälisessä kilvassa ja -seurassa. Nyt miehen uran parhaat vuodet juoksijana menevät hukkaan hänen vetäessään Suomen suvessa kisoja hirveällä kilpailutahdilla ilman minkäänlaista vastusta. 

Edes raha ei liene järkevä perustelu moiseen, sillä luultavasti kansainvälisistä mittelöistä kisat oikein valiten Koririn tilille tulisi myös enemmän hilloa kuin Suomesta. Hillojen maksimoiseksi tämä edellyttäisi häneltä tosin Word Marathon majors -kilpailujen välttämistä (liikaa 2.03-2.07-miehiä), mutta osallistumista ns. toisen tai kolmannen kategorian maratonkisoihin, jotka ovat silti hyviä kisoja, järjestetään nopeilla reiteillä ja oikeaan aikaan vuodesta, mutta joissa on mahdollisuus myös kärkisijoille. Tätä taktiikkaa on noudattanut aikoinaan mm. Francis Kirwa. Tämä takttiikka ei estäisi myöskään Suomen kansalaisuuden hakemista, jos Korir todella haluaa päästä arvokisoihin Suomea edustamaan.

Jos ei SM-maratonin voitosta muodostunut tällä kertaa kutkuttavaa jännitysnäytelmää, sellainen saatiin aikaiseksi hopeisesta mitalista. Tähän mittelöön osallistuivat HKV:n maratonensikertailainen, mutta maratonriippuvuudesta jo ennen ensimmäistäkään maratonkisaa kärsivä Aki Nummela ja Joensuun Katajan mies, elämänsä maratonille omistanut Harri ”forrestg” Nissinen. Tämä maratonveijarikaksikko juoksi yhdessä hieman päälle kymmeneen kilometriin asti, minkä jälkeen Nummela lähti paremman tekemisen puutteessa omille teilleen. Puolimatkaan he saapuivat 1.13.07 ja 1.13.24 kuluttua lähtöisästä laukauksesta. Runsaan kymmenen kilometrin päässä maalista Nummela oli maratonkollegaansa Nissistä edellä noin minuutin, mutta sitten jälkimmäinen aloitti suorastaan horrorimaisen maratonsaalituksen, tavoitteenaan edellisen päinen nahka. Maalissa eroa miesten välillä oli kaksi sekuntia (Nummela 2.27.12, Nissinen 2.27.14). Molemmat juoksivat omat persoonalliset rekordinsa. Nummela teki näin siksi, että kyseessä oli ensimmäinen maraton hänen elonsa tiellä ja Nissinen siksi, että hän oli niin kova. 

Myös neljänneksi sijoittunut Sjudeå IF:n Lauri Lipiäinen (2.29.35) juoksi oman ennätyksensä. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hänen aiempi rekordinsa oli 2.29.40. Japanilaisia maratoonareita maratonpiireissä liikkuvan huhun mukaan suunnattomasti ihaileva Lipiäinen paransi ennätystään siis reilusti, sillä jokaisen sekunnin parannus omaan rekordiin vaatii alle 2.30-vauhdeissa 99999999999999999999999999999999 kertaa kovemman työn kuin peleissä ja leikeissä kuuna päivänä.

Viidenneltä maratonsijalta maratontulosluettelossa maratonlöytyy HKV:n Jussi Makkonen. Hän juoksi 2.32.51. Hän ei ennätystään aivan vähän parantanutkaan, sillä ilmeisesti Makkosen edellinen rekordi oli 2.41.24. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä oli tämänkertaisen SM-maratonin suurin onnistuja ja se on hieno osoitus siitä, millaisiin suorituksiin maratonilla saattaa olla mahdollisuuksia maratonkeskittyneisyyden osuessa täydellisesti puikkareihin. Puolimatkaan Makkonen oli saapunut ajassa 1.15.53, mikä on aika lailla rohkea aloitus hänen puolikkaan ennätykseensä (1.13.49) ja tänä vuonna Jyväskylässä juoksemaansa 1.14.22:een nähden. Makkonen ei kuitenkaan hyytynyt, sillä kun maratoniskutusneisuus on kunnossa, se on kunnossa. 

Kuudentena maalisen linjan ylle saapui Iisalmen Visan Kimmo Randelin 2.33.06 kuluttua lähtölaukauksesta. Edellä mainittujen juoksijoiden tapaan myös hän juoksi oman rekordinsa, parantaen aiempaa puolisentoista minuuttia täydessä rekordiparantavaisuudessa. Maratonhuhut tosin ennen kilpaa tiesivät kertoa, että Randelin himoaa rekordiparannusta kuin kunnallispoliitikko lautakunnan ulkomaanmatkaa veronmaksajien piikkiin. 

Kukapa kilvassa sijoittui seitsemänneksi? No, kukapa muukaan kuin pitkän kestotien uransa aikana kulkenut Kuortaneen Kunnon Petteri Kuorikoski. Hän sai Martin ja siihen vielä päälle lisätyn Tonin päätökseen ajassa 2.33.28. Koska kaikki ennen Kuorikoskea maaliin tulleet olivat tehneet ennätyksensä, ei hänkään voinut tyytyä vähempään, vaan paransi reilut kolme minuuttia aiempaansa. Se, että kärkimiehistä kaikki leipovat omat ennätyksensä, on lahjomaton fakta Vantaan SM-maratonin onnistuneisuudesta.

Viimeisen pistesijan tämänkertaisessa SM-kilvassa otti Leppävirran Virin Teemu Toivanen. Kuinka niin otti? No, niinpä niin otti, että hän juoksi 42,2 kilometriä aikaan 2.34.42. Tämä aika ei ollut aivan tämän entisen triathlonistin oma ennätys, sillä moinen tulos on Vantaan kilvankin jälkeen 2.33.12. Kenenkään on kuitenkaan turha haukkua Toivasen maratonesitystä millään tavalla huonoksi, sillä jos sitä esimeriksi verrataan peleihin ja leikkeihin, niin niillä on yhtä paljon eroa kuin työntekijän ja poliitikon rehellisyydellä.

Tuloksisessa luettelossa sijalta 12 löytyy maratonikiliikkuja Lauri Friari Mikkelin Kilpa-Veikoista. Tällä kertaa tämä vuosien 1998 ja 1999 Suomen mestari ja parhaimmillaan 2.20-rajaa maratonkutitellut (2.20.13) veijari juoksi 2.36.37. Se ei ole huono tulos 46-vuotiaalle maratonmiehelle.  Se ei olisi huono tulos monelle alle 46-vuotiaallekaan maratonmiehelle. 

Naiset

Jos joku väittää, että Kälviän Tarmon Johanna Kykyrin Suomen mestaruus oli naisten kilvassa yllätys, hän saa mennä väitteineen yksinään nurkkaan häpeämään. Paitsi että Kykyri voitti mestaruuden, hän juoksi myös SM-maratoniksi kovan ajan, 2.43.11. Se ei ole aivan ulkoisilla mailla kansainvälisen vetoavun turvin pari vuotta sitten ennätyksensä sahanneen Kykyrin oma rekordi (2.42.17), mutta kelpo veto kuitenkin. Kykyri oli kilvassa aika lailla ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut KU58:n Sari Juuti juoksi 2.50.03. Se tarkoittaa samalla sitä, että maratononnellisuuden pauloissa maalissa ollut Juuti paransi aiempaa uransa parasta maratontulosta kolme minuuttia. Pronssia kisaverkkareidensa taskuun palkintojen jaon päätteeksi sai tunkea Valkeakosken Hakan Mira Tuominen (2.50.08). Häntä ei todellaan voi sanoa aloittelijaksi, mitä tulee SM-mitalien kisaverkkareiden taskuun tunkemisessa palkintojenjaon päätteeksi. 

Moni maratonfani miettii varmaan kuumeen kaltaisessa miettiväisyydessä, että kuka oli naisten SM-maratonkivan neljäs, vain neljäs, eikä mikään muu kuin neljäs, puhumattakaan siitä, että oli neljäs. No, hän on Viipurin Urheilijain Veera Vainio tuloksella 2.52.34. Vainiolla ei kuitenkaan ole mitalisten sijoitusten ulkopuolelle jäämisestään huolimatta minkäänlaista syytä maratonpettyneisyyteen, sillä hän juoksi tämänkertaisessa maratonkilvassa ensimmäistä kertaa elonsa taipaleella maratonin alle kolmen tunnin, eikä ihan vähän juossutkaan. Tällaiset rekordiparannukset antavat juoksijalle uskoa maratonharjoitteluun enemmän kuin fanien palvonta rokkarille skeban skulaukseen. 

Myös viidenneksi sijoittunut Vaasan Tovereiden Jaana Mäkiranta ennätti maaliin selvästi ennen kolmen tunnin päällitysneisyyttä. Tästä lahjomattomana todisteena on maratonkello, joka kertoi aikaa kuluneeksi 2.56.25 Mäkirannan vaipuessa maalisen linjan ylle. Moni kestofani miettii, että onkohan Jaana Mäkiranta sukua niin ikään Vaasan Tovereiden kasvatille, mutta uransa parhaat vuodet Teuvan Rivakkaa edustaneelle Ari Mäkirannalle, joka vuosituhannen taitteen molemmin puolin tekaisi tulokset 8.24.22 (3000m), 14.41.95 (5000m), 30.55.89 (10 000m) ja 1.09.33 (puolimaraton)?

Kukapa kilvassa sijoittui kuudenneksi? No, ei enempää eikä vähempää, eikä kukaan muu kuin Turun Urheiluliiton Andreina Kero. Hän juoksi ajan 2.56.40. Aviomies Jukka Kero, raasto.comin edesmenneellä keskustelupalstalla nimimerkki ”jääkiekkoilija”, varmaan seurasi kilvan aikana puolisonsa maratonedesottamuksia lakkaamattoman kiinnostuneisuuden vallassa, samoin kuin koko Keron kestojuoksusuku, jonka edustajat ovat tuoneet edustamilleen seuroille (pääosin Turun Urheilluliitto tai Kankaanpään seudun leisku) ainakin XXXXXXX määrän SM-pisteitä. 

Viimeiset pistesijat menivät Rovaniemen Roadrunnersien Elli (2.57.39) ja Anni (2.58.58) Hemmingille. Nyt, saatuaan elämänsä ensimmäisen maratonin vyölleen, Hemmingit voivat oikeasti sanoa olevansa roadrunnerseja. Jotta juoksija voisi nimittäin sanoa puhtaalla omalla tunnolla olevansa Roadrunner, hänen on juostava maraton, vain maraton, eikä vähempää kuin maraton. Puolimaratonit ja tätä lyhyemmät maantiejuoksut ovat nimittäin sen verran pilipalitouhua maratoniin verrattuna, että ne eivät kerro harjoittajalleen mitään maantiejuoksun syvimmistä olemuksista, jossa juoksija joutuu kamppailemaan vääjäämätöntä iskutusneisuuden loppumista vastaan, täydessä maratoniskutusneisuusloppuvaisuudessa.  

[raasto.com] 

Foorumi on suljettu lopullisesti

Kaikenlaisen sätkimisen ja raasto.comin hyvin pienen pihinän edesauttamana joskus silloin paljon iloa tarjonnut ja tunteiden paloa lietsonut raasto.comin keskustelufoorumi on nyt manan mailla.

Ne olivat hyviä aikoja. Kiitos niistä.

SM-maratonin ennakko 2012

Yleisen urheilun vuoden 2012 Suomi Finlandin maratonimestaruuskilpa juostaan Vantaalla 14.10. Se on hyvä valinta maratonmestaruuskilvoittelun pitopaikaksi, sillä Vantaan maratonin reitti on kotimaiseksi reitiksi kaikin puolin hyvä. Sijoitusten tavoittelun lisäksi juoksijoilla on siis hyvät mahdollisuudet myös omiin persoonallisiin rekordeihinsa. Kukaan ei voi siis väittää, etteivätkö SM-maratonille osallistuvat himoaisi maratonia kuin heviskeban skulaaja särkijää. 

Miehet

Miesten maratonin suurin ennakkosuosikki tulee Turun Urheilullisesta liitosta. Hänen nimensä on Lewis Korir, joka on jo tällä kaudella vuollut SM-kultaa  puolimaratonilla, 12 km ja 4 km:n maastojuoksussa + 4 km:n maastojuoksun joukkuekisassa, SM-viestien 4 x 1500 metrillä sekä Kalevan Kisojen 5000 ja 10 000 metrillä. Koririlla ei tosin ole paljon maratonkokemusta, mitä nyt kävi voittamassa muina miehinä SM-maratonin vuonna 2009 Jyväskylässä. Vielä vähemmän maratonkokemusta on Koririn seuratoverilla, niin ikään Turun Urheiluliiton kotiseurakseen tunnustavalla Willy Rotichilla. Tälle entiselle mailerille 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä kovalla asfaltilla on todennäköisesti suurempi haaste kuin Korirille. Joka tapauksessa tämä kaksikko janoaa SM-maratonin kaksoisvoittoa kuin maajussi heinäseivästä.

Mitaleista tulee ehkä maratontappelemaan myös tämän vuoden olympiaedustajamme, Lahden Ahkeran Jussi Utriainen, joka keväällä leipoi Rotterdamissa kehiin 2.16 -alkuiset maratonlukemat. Utriainen on aina himonnut SM-mitaleita kuin keräilijä postimerkkejä, eikä tämäkään kilpa tuo poikkeusta krooniseen mitalinnälkään. SM-maratonilla on yleensä myös onnistunut kahdeksankertainen maratonin SM-mitalisti, Helsingin IFK:n Wille Keihänen. Viime vuoden SM-mara tosin toi poikkeuksen Keihäsen mitalisarjaan (joukossa esimerkiksi kymmenen vuoden takaisella SM-maratonilla juostu 2.22.47), mutta nyt Keihänen on taas valmiina kilpaan kuin hevimies nahkapöksyihin. Erittäin mielenkiintoinen juoksija kilvassa on myös HKV:n Aki Nummela, tuo maratondebytantti, joka tosin on juossut puolimaratonin 1.07:ään. Puolimaraton on kuitenkin täysin eri asia kuin maraton, sen tietävät maratonkoneet paremmin kuin lukutoukka aapisen, mutta onnistuessaan Nummelalla on mahdollisuus seistä maratonkilvan jälkeisessä palkintojen jaossa mitalisella pallilla täydessä maratononnellisuudessa, tai ainakin maratontyytyväisyydessä. 

Erittäin huolellisesti kilpaan on valmistautunut myös Joensuun Katajan Harri Nissinen. Hän on juossut toistaiseksi voimassaolevan rekordinsa 2.28.26 nimenomaan Vantaalla. Vuonna 2009 tämä tapahtui. Jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että se on täysin varmaa, että määrään puutteeseen Nissisen maraton ei tule Vantaalla kaatumaan. Omat mahdollisuutensa kilvassa on niin ikään Sjundeå IF:n Lauri Lipiäisellä (rekordi 2.29.40, juostu tänä vuonna Rotterdamissa). Hän näet on keskittynyt SM-maralle täydessä maratonkeskittyneisyydessä, mikäli maratonpiireissä liikkuvia maratonhuhuja on uskominen. Voi myös olla, että hän on keskittynyt SM-maralle täydessä maratonkeskittyneisyydessä, vaikkei maratonpiireissä liikkuvia maratonhuhuja olisikaan uskominen. 

Eräs mielenkiintoinen seurannan aihe maratonfaneilla maratonkilvassa on myös se, miten kokeneen maratonpolven edustajat onnistuvat. Nimittäin Mikkelin Kilpaveikkojen Lauri Friarilla (ennätys 2.20.13, Hampurista 2001, Suomen mestari vuosilta 1998 ja 1999, SM-hopeaa jo vuonna 1995, ensi kertaa mukana SM-maralla vuonna 1991),  Forssan Salaman Marko Vaittisella (2.19.50, Frankfurt 2003, SM-kultaa vuodelta 2007, ensi kertaa mukana SM-maralla jo vuonna 1996) ja Sjundeå IF:n Asmo Aholalla (ennätys 2.24.26 vuodelta 1994, SM-hopeaa vuodelta 1999) on maratonkokemusta enemmän kuin muilla kilpailijoilla yhteensä. Nämä kaverit todella tuntevat maratonin. Kenenkään on turha alkaa jakelemaan tämän kaliiberin maratonkoneille maratonoppejaan täydessä maratonnäsäviisaudessa. He ovat maratoonareita isolla M:llä. Suomen valtion tulisi antaa heille tunnustus elämäntyöstä maratonin parissa. Tällaiset uskomattomat maratonmasiinat ansaitsisivat kutsun linnan juhlien Suomi Finlandin itsenäisyysjuhliin 999999999999999999999 potenssiin 10 kertaa enemmän kuin jotkut turhanpäiväiset poliitikot. 

Mikä ilahduttavinta, tämän vuoden SM-maraton on kerännyt mukaan aika kattavan joukon kotimaisia maratonveljiä. Mukana on esimerkiksi runsas joukko maratonin hieman päälle 2.30 juosseita, joista kuka tahansa voi onnistuessaan tunkea kilvan jälkeen SM-mitalin kisaverkkareidensa taskuun. Heistä mainittakoon esimerkiksi Turun Urheiluliiton Matti ”masai” Rauma, joka on tällä kaudella parannellut rekordejaan vääjäämättömän määräämättömästi. Hieman, eikä ihan hiemankaan, maratonfaneja huolestuttaa se, että missä on Suomen maratonnuoriso? Suuri osa SM-maratonille osallistuvista on nimittäin jo veteraani-ikäistä tai sitä lähestyvää väkeä. Missä ovat 22-27-vuotiaat maratoonarit? Miksi rataa kesällä kiertävä nuorisomme hylkii maratonia kuin A-veriryhmän veri B-veriryhmän verta? Toki mukana on joitain nuoria maratonhurjapäitä, kuten KU58:n Tommi Hytönen, mutta vähissäpä ovat maratonhimoiset nuorison edustajat. 

Naiset

Kuka on naisten SM-maratonin suosikeista suurin? Tähän on vaikea vastata, mutta eräs heistä lienee Kälviän Tarmon Johanna Kykyri, jonka rekordiksi kirjoitettaan tällä haavaa 2.42.17. Sen hän kipaisi vuonna 2010 Frarkkisessa furtissa. Jos hän on nyt edes lähelle samassa kunnossa, ei Kykyrin voittanutta kilvassa löydy. Osanottajista toiseksi parhaimman rekordin (2.46.44) omaa KU 58:n Sanna Kullberg, tuo vuoden 2010 Suomen mestari, mutta onko hän tällä kertaa parhaimmassa iskussaan, on eri asia. Jos Kullberg on keskittynyt ennen kaikkea maratoniskutusneisuuden hiomiseen, on hän maratonilla mitalikunnossa kuin speedmetalkitaristi tilutuskisassa. Se on ainakin varmaa, että Valkeakosken Hakan Mira Tuominen (ennätys 2.49.08) on keskittynyt SM-maratonille 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Kenellekään ei olisi maratonyllätys, jos hän tulisi maratonpoistumaan maratonkilvan maratonjälkeen maratonmitalinaaraille maratonojennettava maratonruusukupuska maratonkädessään. 

2000-luvun toisen vuosikymmenen puolella maratonennätyksensä juosseista ainakin KU 58:n Sari Juuti (2.53.02) ja Keski-Uusimaan Yleisurheilun Tiina Puranen (2.54.00) saattavat niin ikään kamppailla maratoonarillisista mitaleista kuin maanpuolustushenkinen nuoriso kuntsareista. Samoin voi tehdä moni muukin, joista mainittakoon mm. maratondebyyttinsä SM-kilvassa tekevät Rovaniemen Roadrunnersien Anni ja Elli Hemminki. On jo tytärten aikakin tehdä tuttavuutta maratonin kanssa, sillä mitä roadrunnerseja ne sellaiset ovat, jotka eivät ole juosseet yhtään maratonia? 

Kilvan yhteydessä ratkeaa myös Suomi Finlandin yleisurheiluseurain Kalevan Maljan kisamittelö, mutta maratonfaneja moinen pistekisa kiinnostaa yhtä paljon kuin tetsaus gonamiestä. 

[raasto.com]