Mallissa oletetaan, että maratonharjoittelu edistää optimaalisen maratonsuorituksen saavuttamista. Mitä parempaa ja laadukkaampaa treeniä on paukuttanut, sitä parempi maratontulos on ennustettavissa. Mutta maratonille ja siihen valmistauduttaessa pitää olla keskittynyt harjoittelussa maratonia ja vain maratonia edistävään harjoitteluun. Lisäksi ajallisesti lähellä maratonsuoritusta tulisi olla keskittynyt itse suoritukseen. Tämä antaa olettaa, että maratonkeskittyneisyyttä on kahta eri laatua: harjoittelukeskittyneisyyttä ja varsinaista suorituspainotteista maratonkeskittyneisyyttä. Näistä harjoittelukeskittyneisyys edeltää harjoittelua. Tämä tarkoittaa muun muassa aiotun maratonin lukkoon lyöminen viimeistään 3 kk ennen kisaa, harjoiteluohjelman ja kilpailuohjelman rakentaminen pelkästään maratonia silmällä pitäen ja varsinaisen maratonviimeistelyn. Varsinainen maratonkeskittyneisyys käsittää maratonviikonlopun aikataulujen, ruokailujen, siirtymisten ja muiden viime tipan asioiden hallitsemista. Mallissa kuitenkin oletetaan keskittyneisyyttä kahtia pilkkomatta, että maratonkeskittyneisyys edistää maratonharjoittelua (ja edeltää sitä ajallisesti) ja edistää suoraan optimaalisen suorituksen saavuttamista.
Optimaalisen maratontuloksen saavuttaminen on sidoksissa myös muihin tekijöihin. Maratonharjoittelun yhteys optimaaliseen suoritukseen kulkeutuu myös maratonluoton kautta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että maratonharjoittelu lisää maratonluottoa, joka puolestaan vahvistaa mahdollisuuksia saavuttaa optimaalinen maratontulos. Päinvastaisessa tilanteessa maratonharjoittelun ongelmat syövät maratonluottoa, mikä taas vähentää todennäköisyyttä saavuttaa optimaalinen tulos. Nuo samaiset harjoitteluongelmat haittaavat optimaalisen maratontuloksen saavuttamista myös suoran yhteytensä kautta.
Edellisten käsitteiden lisäksi niin sanottu maratonnöyryys ja suorituksen aikaiset ulkoiset tekijät (tuuliolosuhteet, lämpötila, sade, juoksualusta, juomien löytyminen, väliaikojen äkkääminen, kannustus, jne.) vaikuttavat maratonharjoittelun ja optimaalisen maratonsuorituksen väliseen yhteyteen. Suorituksen aikaisia tekijät voivat vaikuttaa joko myönteisesti tai negatiivisesti suoritukseen, joten siitä tullee muodostaa summiensa suhdeluku. Tällöin positiivisten ulkoisten tekijöiden ylittäessä negatiiviset suhdeluku on positiivinen, ja ulkoiset tekijät vahvistavat maratonharjoittelun positiivista yhteyttä maratontulokseen. Suorituksen aikaisiin ulkoisiin tekijöihin ei lukeudu juostavan maratonin reitti ja sen profiili, sillä ne ovat osa maratonharjoittelua: mäkiselle maratonreitille harjoiteltaessa keskitytään mäkiin ja mutkaiselle reitille valmistaudutaan vähemmän suoralla tiestöllä. Maratonnöyryyden läsnäolo puolestaan edistää optimaalisen suorituksen saavuttamista. Ilman riittävää nöyryyttä voi haukata turhan kovaa heti alussa, kun kuitenkin juoksija on todennäköisesti täynnä maratonkeskittyneisyyden ja -luoton puskemaan iskua ja maratonnälkää. Kyse on tavallaan vauhdin ja tuntemusten kontrollista. Muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta alkukiihdytyksen muokkaama vauhdinjako on tuhon oma, eikä edistä optimaalisen tuloksen saavuttamista.
Siinäpä se.
[raasto.com]
