SM-martti + toni juostaan puolentoista viikon päästä 25.9. Joutsenossa. Joutsenon reitti on suomalaiseksi maratonreitiksi parhaasta päästä, eli se ei sisällä ”luonnonkauniita” nousuja. Ainakin niinä kahtena kertana, jolloin allekirjoittanut on juossut Joutsenossa, kilvassa on kierretty 13 kilometrin rinki kolme kertaa ympäri + hieman rataa ja tietä alussa ja lopussa. Reitin ainoa isompi mäki osuu heti alkuun, jolloin urheilukentältä noustaan reitille. Vastaavasti reitiltä laskeudutaan samaa mäkeä alas lopussa, mistä maratoonareiden väsyneet jalat lienevät mielissään. On aivan toista lasketella 41 kilometrin paalun jälkeen alamäkeä kuin jos vaihtoehtona olisi nousta sitä ylös. Maratonin loppukilometreillä näet pienikin mäennyppylä tuntuu suurelta vuorelta. Onpa joskus kuultu sellaisistakin tapauksista, jossa maratonin juossut miesparka on joutunut nousemaan katukivetykselle niin, että on mennyt ensin istualleen maahan ja sitten nostanut jalat kivetyksen yli. Jos joku on selvää, niin se on ainakin selvää, että tällaista ei tapahdu peleissä ja leikeissä eikä moottorien kamppailuissa toisia moottoreita vastaan.
SM-maratonin yhteydessä on viime vuosina ratkottu myös Kalevan Maljan kohtalo HKV:n ja Turun Urheiluliiton välillä. Ketäpä tällainen keinotekoinen suurseurakamppailu kuitenkaan kiinnostaisi, kun Kalevan Maljan -kilpa on sekoittanut viime vuosina perin pahasti joidenkin seuratoimijoiden päät? Tämä on puolestaan aiheuttanut sen, että koko Kalevan Maljakamppailusta on ollut suomalaiselle yleisurheilulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä tätä yleisurheilun irvikuvaa ei ole syytä pohtia raasto.comin kisaennakossa enää hitustakaan, vaan mennä itse asiaan, eli:
Miesten maraton
Miesten kilvassa on vain yksi voittajasuosikki. Hän on saanut aikoinaan nimekseen Obed Kipkurui ja seura, jonka värejä hän tunnustaa on Sjundeå IF. Miksi Kipkurui muka olisi SM-maratonin suurin suosikki? No, minkäpä muunkaan takia kuin sen, että keväällä hän juoksi ensimaratonillaan ajan 2.16.35, eikä tämä tapahtunut missään pöytämäisen tasaisella reitillä ihanteellisen maratonsään vallitessa, vaan Bulgarian Kavarnassa omalla vedolla ensimmäisestä metristä viimeiseen. Tällä juoksullaan Kipkurui on etukäteen osanottajajoukossa täysin omassa luokassaan, mutta kuten tiedetään, maratonilla mikään ei ole varmaa, paitsi epävarmuus.
Nähdäkseni Kipkuruin ykköshaastaja on Turun Urheiluliiton Jaakko Kero, joka totta vieköön tietää miten maratoneja juostaan. Debyyttimaratoninsa tämä maratonkone juoksi samaisella Joutsenon reitillä vuonna 1997 ja sen jälkeen taakse on jäänyt maraton poikineen. Niistä mainittakoon mm. SM-maratonin voitto vuonna 2001, samana syksynä Frankfurtissa juostu 2.19.27, Lontoossa vuonna 2006 juostu 2.20 ja tietenkin EM-kisaedustus samana vuonna. Ainoastaan kolme kertaa runsaasta 20 maratonista tämä maratonille luotu ikiliikkuja on viipynyt päälle 2.30. Siinäpä maratonvarmuutta kerrakseen.
Varsin vahva suosikki mitalistiksi on myös Keuruun Kisailijoiden Marko Partanen (enkka 2.25.35). Tämä 800 metriäkin aikoinaan 1.53:een nelistänyt veijari on harjoitellut viime talvesta alkaen vain tämän syksyn maraton mielessään. Tämä tarkoittaa sitä, että joka ikinen harjoitus on harjoiteltu ja kilpailu kilpailtu vain tulevaa maratonia, ei mitään muuta kisaa silmällä pitäen, kuten miehen blogia seuranneet ovat voineet päätellä. Periaatteena ei siis ole ollut se, että ensin harjoitellaan ratakautta varten ja sitten muuatama viikko maratonia varten, vaan maratonkeskittyneisyys on ollut päällä koko ajan, vaikka toki mies on juossut alimatkan kisoja sopivin väliajoin. On mielenkiintoista nähdä, tuottaako tämä keskittyneisyys tulosta Joutsenossa SM-mitalin muodossa.
Mitaleista tulevat todennäköisesti kamppailemaan myös Turun Weikkojen kaksikko Mikko Virta (enkka 2.23.19) – Juha Hellstén (enkka 2.23.57), HKV:n Simo Wannas (enkka 2.23.57) sekä HIFK:n Wille Keihänen (enkka 2.22.47, juostu muuten Joutsenossa). Virran, Hellstenin ja Wannaksen kohdalla voidaan kuitenkin kysyä, onko heidän maratonkeskittyneisyytensä ollut tarpeeksi perusteellista 42 kilometriä ja siihen vielä päälle juostavaa 195 metriä silmällä pitäen? Ratakauden jäljiltä oleva nopeus on kenties heidän vahvin aseensa edessä olevassa kilvassa, jolloin hieman alle 3.30 / km-laukka saattaa tuntua heille perin helpolta. Tietenkin myös Sjundeån Lauri Lipiäisellä ja Turun Urheiluliiton Mika Luodolla saattaa olla sanansa sanottavana, jahka 35 kilometrin jälkeen aletaan toden teolla katsoa, kenen koneessa on vielä jäljellä maratonvauhtikestoa ja kenen jalkoihin harjoituksissa tehdyt maratoniskutusharjoitukset ovat tehonneet parhaiten. Älkää kukaan unohtako myöskään VU:n Anssi Raittilaa (enkka 2.19.16), joskin hänen maratonvireensä yllä leijuu Helsinki City marathonin perusteella joltinenkin kysymysmerkki. Lisäksi on syytä mainita, että myös Imatran Urheilijain Harri ”Forrestg” Nissinen ja Kälviän Tarmon Pasi Hautamäki himoavat hyvää tulosta SM-maratonilta kuin kännikala maksakirroosia.
Naisten maraton
Naaraiden suomenmestaruusmaraton ei ole saanut suuria joukkoja liikkeelle, joten maratonfanit toivovat osanottajain laadun korvaavan määrän. Suurin suosikki voittajaksi kilvassa taitaa olla Kenttäurheilijat 58:n Sanna Kullberg, joka keväällä jätti 42195 metriä italialaista tietä taakseen ajassa 2.48.09. Vastikään hän myös nelisti puolikkaan maratonin aikaan 1.17, mikä on kyllä tarpeenkin, sillä keväisellä maratonkunnolla ei SM-kilpaa voiteta. Mukana on nimittäin pitkän linjan maratonkonetar, Oulun Pyrinnön edustaja, mutta Rokuan Ryhdin kasvatti Maija Oravamäki (enkka 2.35.37), joka 100 prosenttisen maratonpanostuksen hellitettyäänkin on taatusti alle 2.50-potkussa. Helsinki City Marathonilla tosin taisi tulla Maijan uran eka 2.50-päällitys, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kunhan SM-maratonin lähettäjän pistooli puhuu karua kieltään. Mitalia halajaa myös Espoon Tapioiden Hanna Jantunen (enkka 2.45.07), joka on aiemmin voittanut SM-maratonin pariinkin otteeseen. Tietenkin myös muilla osanottajilla on mahdollisuus voittoon. Se ei edellytä muuta kuin maratonin juoksemista kovempaa kuin muut.
…Ja niin auringonsäteiden pilkottaessa Joutsenon stadionin katsomon takaa maratoonarit ja -toonarittaret kamppailevat kohti maalia onnen kyyneleet silmäkulmissaan maratontunteikkuuden ottaessa heidät valtaansa. He tietävät valon ja varjon leikkiä kesken juoksun seuratessaan tekevänsä urheilu-urallaan jälleen yhden sankariteon, juoksemalla pitkän ja uuvuttavan valmistutumisjakson jälkeen maratonin, tuon kestävyysurheilun kuninkuusmatkan maaliin. He tietävät, että kukaan muu kuin kaltaisensa ei voi ymmärtää maratonin viimeisillä kilometreillä ihmiskehossa vallitsevaa pakahduttavaa maratontunnetta.
[kilpailukalenteri.fi & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti