Abel Kirui uusi maratonin MM-kultansa

"Vetäkäämme armotonta joukkorallatusta alusta lähtien, jolla murskaamme muut. Voi olla että joku meistäkin silloin sakkaa, mutta aina vähintään yksi meistä on niin kova, että kestää kärjessä maaliin asti." Tämä on ollut kenialaisten miesmaratoonareiden raaka taktiikka Pekingin olympialaisista lähtien ja tulosta on tullut. Pekingissä Samuel Wanjiru voitti, Berliinin MM-maratonilla Abel Kirui ja Emmanuel Mutai ottivat kaksoisvoiton ja nyt Daegun MM-maratonilla Kirui uudisti kahden vuoden takaisen voittonsa Vincent Kipruton säestäessä taaempaa. Kaikissa näissä kilvoitteluissa voittaja on ravannut 2.06-2.07, kun sitä ennen arvokisamaratonien ME oli Jaouad Gharibin Pariisin MM-maratonilla vuonna 2003 leipoma 2.08.31.

Tälläkin kertaa siis painettiin ilman armoa heti ekan verryttelyvitosen (15.58) jälkeen. Kirui ja maanmehensä alkoivat lapata lisää kierroksia maratonkoneeseen siten, että seuraava vitonen vei 15.23, sitä seuraava 15.07, sitten 15.14, 14.43 ja 14.17. Tässä vaiheessa Kirui oli yksin keulassa. Tämän maratonhistorian erään kaikkien aikojen hurjimman kiihdytyksen jälkeen Kiruilla alkoi vähän, mutta vain vähän painaa. Niinpä seuraava vitonen vei 14.40 ja sitä seuraava 15.15, mutta kun muut olivat jänneet kauas taakse, niin hän sai lasketella rauhassa viimeiset 2 km ja 195 m maaliin ajalla 2.07.38. Tuloksen arvoa nostaa se, että keli (lähdössä + 24, kosteus 65%, maalissa + 26, kosteus 57%) ei ollut lähellekään ihanteellista.

Takana muut kamppailivat siitä, kuka hyytyy vähiten, sillä lähes kaikki hyytyivät. Lopulta hopealle sijoittui Kenian Vincent Kipruto ajalla 2.10.06 (hän toki juoksi toisen puoliskon muutaman sekunnin ensimmäistä nopeammin, mutta vitosen pätkissä meno ei todellakaan ollut tasaista). Pronssia kaulaansa sai Etiopian Feyisa Lilesa tuloksella 2.10.32. Afrikkalaisten kovaa panosta jatkoivat sijoille 4-6 juosseet Marokon Abderrahime Bouramdane (2.10.55), Kenian David Tumo (2.11.39) ja Eliud Kiptanui (2.11.50).

Kenian ohella myös Japani sai kymmenen parhaan listalle enemmän kuin yhden miehen, sillä legendaaristen Sohin veljesten valmentama Hiroyuki Horibata sijoittui seitsemänneksi ajalla 2.11.52 ja Kentaro Nakamoto löysi itsensä kymmenentenä maalin jälkeisestä kanveesista 2.13.10 kuluttua lähtölaukauksesta. Kilvan raakuudesta kertoo se, että edes Italian kahdeksanneksi sijoittunut Ruggero Pertile (2.11.57), ei pystynyt tällä kertaa negatiiviseen splittiin (Pekingin olympiamaratonilla hän oli ainoa siihen pystynyt). Tyytyväinen omaan päiväänsä kenties oli myös yhdeksäntenä maaliin ennättänyt Ugandan Stephen Kiprotich (2.12.57).

Koska Kenialla oli kolme miestä viiden parhaan joukossa, ei ole ihme, että se vei nimiinsä maratonin maailman cupin. Toiseksi sijoittui Japani, sillä Horibatan ja Nakamoton takana Yuki "Kawa" Kawauchi raastoi maaliin kilvan 18:nneksi parhaana ajalla 2.16.11. Pronssia saivat kaulaansa Marokon miehet. Hieman yllättäen siis Etiopia jäi ilman mitalia, sillä viidestä juoksijastaan he saivat vain kaksi maaliin. Heille siis kilpa oli joukkueen osalta joltinenkin waterloo.

Jahka kilpa oli päätöksessään ja illan palkintojen jako ohi, niin kyllä kelpasi Kenian poikien hörppiä maratonin maailman cupin voittopokalista mehukatti-mehua MM-kisojen päättäjäishumussa täydessä maratononnellisuudessa.

[raasto.com & iaaf.org]