perjantai 27. huhtikuuta 2012

Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 3 - Antaako maratononnellisuus ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan?

On selvää, että jokaisen maratoonarin tavoite maratonkilvan maalissa on maratononnellisuus. Yhtä selvää on, että maratononnellisuuteen ei ole mahdollista päästä ilman maratonkeskittyneisyyttä, koska maratonkeskittyneisyys on välttämätöntä maratononnistuneisuuden kannalta ja maratononnistuneisuus on puolestaan maratononnellisuuden edellytys. Kuitenkaan edes täysi maratonkeskittyneisyys ei välttämättä takaa maratononnistuneisuutta ja sen johdannaisena maratononnellisuutta (tähän teemaan palaan myöhemmissä raasto.comin maratonfilosofian kirjoituksissa). On myös niin, että maratononnistuneisuuskaan ei välttämättä takaa maratononnellisuutta. Maratononnistuneisuutta ja maratononnellisuutta ei myöskään pidä sekoittaa keskenään, sillä siinä missä maratononnistuneisuus on lähinnä kellolla mittava asia, maratononnellisuus on ennen kaikkea sisäinen tunne. Tämän vuoksi maratononnistuneisuus ei kuulu seuraavaan maratontuneen asteikkoon (huom. juoksijan maratontunne voi olla myös näiden välimuoto):.

Maratonpettyneisyys (keskeytys, ei pysty starttaamaan, totaalinen romahdus maratonilla)
 

Maratontyytymättömyys (jonkin verran alakanttiin juostu maraton, mutta ei romahdus)

Maratontyytyväisyys (perushyvä juoksu tai jopa oma ennätys)

Maratononnellisuus (maratonuran tavoitteen saavuttaminenm esim. tietyn "haamurajan" saavuttaminen tai juokseminen kovempaa kuin olisi koskaan kuvitellut pystyvänsä)


Maratononnellisuus on äärimmäisen harvinainen tunne, johon suurin osa maratoonareista ei pääse koskaan elämänsä aikana. Maratononnellisuutta ei pidäkään sekoittaa maratontyytyväisyyteen, joka on paljon tavanomaisempi tunne maratonin jälkeen kuin maratononnellisuus. Lisäksi maratontyytyväisyys on huomattavasti maratononnellisuutta lievempi tunne. Juoksija saattaa olla monen maratonkilvan jälkeen maratontyytyväisyydessä juostessaan itselleen perustuloksen tai jopa oman ennätyksensä, mutta silti hän ei välttämättä ole maratononnellisuudessa. 

Maratononnellisuus määräytyy jokaisen itselleen asettaman maratonpäätavoitteen mukaan. Joillekin se on olympiavoitto, joillekin 2.20-alitus, joillekin 2.30-alitus tai joillekin kolmen tunnin alitus. Vasta tällaisen, uran päätavoitteen saavuttaminen maratonilla on välttämätön, joskaan ei aina riittävä edellytys maratononnellisuudelle. Kaikki eivät siltikään saavuta koskaan maratononnellisuutta, vaikka pystyisivät saavuttamaan maratonpäätavoitteensa. Se miksi maratonpäätavoitteen saavuttaminenkaan ei aina saa aikaan maratononnellisuutta, on arvoitus, joka liittyy ihmismielen maratonaivoituksiin.

Joka tapauksessa, jos juoksija saavuttaa maratononnellisuuden, se on niin vahva tunne, että sen kerran koettuaan juoksija ei enää koskaan voi tuntea maratonpettyneisyyttä, meni maraton miten tahansa, koska maratononnellisuus antaa hänelle ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan koko hänen loppuelämänsä ajan. Se ikään kuin rakentaa läpitunkemattoman muurin ihmisen ympärille, jonka läpi maratonpettyneisyys ei voi tunkeutua, vaikka maraton menisi maratononnellisuuden kokemisen jälkeen miten huonosti tahansa. Tällaista ikuista suojaa voitaisiin verrata esimerkiksi syytesuojaan, tässä tapauksessa kysymys on maratonsyytesuojasta.

Siihen, onko henkilö kokenut maratononnellisuuden, on olemassa yksinkertainen testi: jos henkilö ei enää koskaan ole maratonpettyneisyydessä, vaikka juoksisi miten huonosti, hän on kokenut maratononnellisuuden. Moni mietti aikoinaan, oliko Haile Gebrselassie maratononnellisuudessa juostessaan pitkään jahtaamansa maratonin ME:n. Vastaus tuli pari vuotta myöhemmin New Yorkin maratonilla, jossa Haile keskeytettyään kilvan oli maratonpettyneisyydessä ja ilmoitti lopettavansa uransa (minkä ilmoituksen hän sittemmin perui). Tämä on todiste siitä, että edes ME:n tehtyään Haile ei ollut maratononnellisuudessa, koska jos hän olisi ollut maratononnellisuudessa ME:nsä jälkeen, hän ei olisi voinut olla New Yorkin jälkeen maratonpettyneisyydessä. Toki hänen maratontyytyväisyyttään ME:n jälkeen ei ole kiistäminen.

Maratononnellisuuden ehdot ovat niin tiukat, että monille varmaan herää kysymys, onko kukaan koskaan oikeasti ollut maratononnellisuudessa? Tiedossa on ainakin yksi tapaus, jolloin raasto.comin toimittaja Z on päässyt todistamaan paikan päällä juoksijan maratononnellisuutta. Tässä tilassa oli eräs Helsingin seudulla asuva juoksija vuoden 2004 Berliinin maratonin jälkeen. Maratononnellisuus on siis maratoonareiden  saavutettavissa.  

[Z] 

Ei kommentteja: