Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 4 – Ruokkiiko maratonpettyneisyys maratonpelkääväisyyttä?

Kun maratononnellisuus on tila, johon jokainen maratonaari pyrkii, maratonpettyneisyys on puolestaan tunne, jota kukaan maratoonari ei koskaan haluaisi kokea. Maratonpettyneisyys on musertavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi 800 metrin pettyneisyys, 5000 metrin pettyneisyys tai 3000 metrin esteiden pettyneisyys. Tämä johtuu siitä, että maratonia ei voi uusia joka viikko, kuten 800 metriä, 5000 metriä tai 3000 metrin esteitä (tosin ehkä olympiakisoissa esiin tullutta lyhempien matkojen pettyneisyyttä voi verrata maratonpettyneisyyteen). Maraton on ainutkertaisuudeltaan täysin eri asia kuin sitä lyhyemmät matkat, sillä täydessä maratonkeskittyneisyydessä juostuja maratoneja voi juosta vain maksimissaan kaksi vuodessa. Jos juoksija juoksee enemmän kuin kaksi maratonia vuodessa, hän ei ole voinut valmistautua niihin täydessä maratonkeskittyneisyydessä.  Esimerkiksi kolme maratonia vuodessa tarkoittaa vain 75 prosentin maratonkeskittyneisyyttä. Tätä useammin juostut maratonit pudottavat maratonkeskittyneisyyden astetta niin nopeasti, että viisi maratonia tai sitä enemmän maratoneja vuodessa juoksevat ovat täydessä maratonkeskittymättömyydessä. Maratonkeräilyllä ja maratonkeskittyneisyydellä ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa.

Maratonpettyneisyyden musertava vaikutus ihmiseen perustuu siihen, että maraton vaatii usean kuukauden valmistutumisen, jolloin jokainen maraton on ainutkertaisuudessaan vertaansa vailla oleva juoksukilpa. Jos maraton sitten meneekin pieleen, maratonpettyneisyys vyöryy päälle lumivyöryn tavoin. Maratonilla ja siihen valmistuessa on niin monta muuttujaa, että täysi maratonkeskittyneisyyskään ei välttämättä takaa suojaa maratonpettyneisyydeltä. Toki täysi maratonkeskittyneisyys pienentää maratonpettyneisyyden todennäköisyyttä edessä olevassa maratonkilvassa selvästi.

Maratonpettyneisyys on niin voimakas tunne, että se imee ihmisestä hetkellisesti elämänhalun ja saattaa aiheuttaa itsetuhoisuuteen viittaavaa käytöstä. Tavatonta tällöin ei ole houkutus maratonkaupungin metron raiteille hyppäämisestä tai mielihalusta vetää ranteet auki. Yleensä tällaiset pahimmat maratonpettyneisyyden aiheuttamat ajatukset menevät muutamassa tunnissa tai päivässä ohi, mutta maratonpettyneisyys jää usein kytemään taustalle lievempänä, aiheuttaen myöhemmin muun muassa vaikeuksia sopeutua arkeen ja yleistä elämän tyhjäksi kokemisen tunnetta. Ehkä paras lääke maratonpettyneisyyteen on aloittaa mahdollisimman pian uusi maratonkeskittyneisyys - varsinkinkin henkinen maratonkeskittyneisyys - seuraavaa maratonia varten.

Maratonpettyneisyydellä on myös siitä ikävä vaikutus, että se ruokkii maratonpelkääväisyyttä. Mitä useammin juoksija on joutunut kokemaan maratonpettyneisyyden, sen suuremmaksi maratonpelkääväisyys kertaantuu. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa sen, että juoksijalle on tullut perättäisten maratonpettyneisyyksien johdosta niin hirveä maratonpelkääväisyys, että hän ei enää uskalla juosta maratonia. Maratonpettyneisyyden tunne tulee näet niin voimakkaaksi, että ihmisen maratonitsesuojeluvaisto estää juoksijaa oman turvallisuutensa vuoksi juoksemasta enää maratonia. Onkin niin, että henkisesti vahvimmatkaan ihmiset eivät kestä montaa maratonpettyneisyyttä peräkkäin, joskin maratonpettyneisyyksien kestokyky on yksilöllinen, eikä siihen voi antaa mitään yleispätevää peräkkäisten maratonpettyneisyyksien raja-arvoa.

Onneksi kuitenkin maratononnistuneisuus, aiheuttaen esimerkiksi maratontyytyväisyyden, neutraloi edellisen maratonpettyneisyyden vaikutuksen siinä mielessä, että se poistaa maratonpelkääväisyyttä. Jos juoksijalla on esimerkiksi takana kaksi maratonpettyneisyyttä peräkkäin, mutta sitten hän onnistuukin seuraavalla maratonilla saavuttamaan maratontyytyväisyyden, hänen maratonpelkääväisyyden asteensa on sitä seuraavalla maratonilla huomattavasti pienempi. Niinpä, jos juoksijalla on takana monta maratonpettyneisyyttä, suositeltavaa on seuraavalla maratonilla lähteä liikkeelle varman päälle, mieluummin liian hiljaa kuin liian kovaa, että maratonpettyneisyyksien väliin saisi yhden ehjän maratonin ja täten maratontyytyväisyyden. Sen jälkeisellä maratonilla voi taas halutessaan luukuttaa maratonriskillä, sillä edellisellä maratonilla saavutettu maratontyytyväisyys on vähentänyt maratonpelkääväisyyttä. Ja kuten edellisessä raasto.comin maratonfilosofian osassa kävi ilmi, maratononnellisuus puolestaan aiheuttaa ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan, poistaen täten myös maratonpelkääväisyyden ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen voi vedellä vaikka joka maratonin hirveällä maratonriskillä vailla pienintäkkän pelkoa maratonpettyneisyydestä.  

[Z]