SM-maastojen kisaraportti 2012

Yleisen urheilun maastossa tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuskilpailut pidettiin Pudaksisella järvellä. Kuka siellä oli kova? No kukapa muukaan kuin kaikki maaliin juosseet sarjasta riippumatta. Miten niin? No siten niin, että jokainen heistä on enemmän urheilija kuin yksikään pelien ja leikkien harrastaja, koska pelien ja leikkien harrastajat eivät ole urheilijoita, eivätkä varsinkaan kovia, vaikka luulevat olevansa. Sen sijaan kestävyysjuoksun harrastajat ovat kovista kovimpia. Pelien ja leikkien harrastajat eivät kestäisi hetkeäkään sitä tuskaa, minkä kanssa kestävyysjuoksun harrastajat ovat lajissaan tekemisissä. Sen sijaan pelien ja leikkien harrastajat luulevat tuskan olevan sitä, kun pelataan jäällä 30 sekunnin pyrähdyksiä ennen kuin taas istuskellaan, jonka jälkeen mennään kenties hakkaamaan vastustaja mailalla tohjoksi. 

M 4 km

Miesten nelosella mentiin aika raikulointia. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että monen kestokoneen naama vääntyi kilvan aikana tuskaiseen irvistykseen. Maalissa puolestaan moni putosi polvilleen ja oli kantokunnossa. Niin kuuluukin. Kilvan voittajaksi ja kaikkien aikojen toiseksi tuplamestariksi juoksi Turun Urheiluliiton Lewis Korir. Se yllätti vain harvat, sillä viime vuosina maassamme kilpaillessaan Korir on osoittautunut olevansa verraton muihin maamme ravureihin verrattuna. Turun Urheilullinen liitto otti kaksoisvoiton, sillä toiseksi sijoittui Willy Rotich, tosin jo 14 sekunnin päässä Korirista. Rotich hieman sakkasi lopussa ja niinpä Seinäjoen Seudun Urheilijoiden Joonas Harjamäki lähestyi häntä voimallisesti viimeisellä kilometrillä. 

Neljäs oli Tampereen Pyrinnön oma poika, Jarkko Järvenpää, joka saattoi kilvassa sortua kenties ylikovaan alkuvauhtiin, sen verran hurjan näköistä miehen pidättelemätön tykitys oli ensimmäisillä sadoilla metreillä. Viides oli jo vuonna 2003 Liedon liejuisissa SM-maastoissa ensimmäisen tuplauksensa (molempien matkojen juokseminen) tehnyt Utriainen. Kovin usein mies ei ole pudonnut lyhyelläkään matkalla mitalisten sijojen ulkoiselle puolelle. Kuudentena maaliin saapui IF Länkenin Anders Lindahl. Hänelle ei mahtanut kirissä mitään Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg, joka sijoittui seitsemänneksi. Kahdeksannelta sijalta löytyy paikallista tai ainakin lähes paikallista väriä, sillä Ylikiimingin Nuijamiesten Jaakko Leinonen sijoittui tälle riville tuloksisessa luettelossa. Kunniamaininnan Koririn ja Utriaisen lisäksi matkatuplauksessa saa Turun Urheiluliiton Jukka Kero (pitkän kahdeksas, lyhyen 12.)

Joukkuekilpailun vei nimiinsä Turun Urheiluliitto Koririn, Rotichin ja Rami Tuokon voimin. Lahden Ahkera oli toinen joukkueella Utriainen, Hannu Granberg, Joseph Tanui ja pronssia sai ilahduttavasti Seinäjoen Seudun urheilijat joukkueella Harjamäki sekä Matti ja Antti Taini. Ilahduttavaa tämä on siksi, että saatiin hieman uutta väriä aikuisten miesten mitalitilastoon. Turun Urheiluliitolle on syytä antaa tunnustusta siitä, että seura lähetti kehiin peräti neljä joukkuetta. Siinä on yritystä. Hurraahuutoja kestofanien keskuudessa aiheutti myös se, että mukana oli 13 joukkuetta. 

M 12 km

Turun Urheilullisen Liiton Lewis Korir juoksi hetken aikaa suomalaisten kilpakumppaneidensa mukana, mutta eipä siitä kulunut kauaakaan, kun hän jo päätti lähetä paremman tekemisen puutteessa omille teilleen. Viimeiset kierrokset olivatkin Koririn tiluttelevaista sooloa kohti kultaista metallia. Samalla mies taisi hieman säästellä konettaan myöhemmin päivällä odottavaa neljän kilometrin koitosta ajatellen. Korir jätti toiseksi tullutta Lahden Ahkeran Jussi Utriaista minuutin. Hänen juoksustaan monelle tulivat mieleen Risto Ulmalan kolme legendaarista maastosooloa 1990-luvun taitteesta. Lapinlahdella vuonna 1989 Saarijärven Pullistusta edustanut Ulmala jätti pitkän matkan kilvassa seuraavaksi sijoittunutta VU:n Juha Korhosta minuutin, vuonna 1990 Kalajoella jälleen toiseksi sijoittunutta Korhosta 1.11 ja vuonna 1991 Nurmeksessa Tampereen Yrityksen Kari Kanasta peräti 1.33. Noina kertoina matka oli tosin 15 km, mutta niiden perusteella ei ollut minkäänlainen ihme, että Ulmala juoksi vuonna 1991 3000m 7.44, 5000m 13.21 ja 10 000m 27.53 ja oli MM-kisoissa vitosella seitsemäs. 

Toiseksi sijoittunut Utriainen saavutti jo aika monennen SM-maastomitalinsa. Hän voitti 17-vuotiaiden poikien kultaa jo Vantaalla 1995 (muut mitalistit Jari Matinlauri ja Tuomo Lehtinen, jotka myöhemmin myös jotain juoksivat) ja ensimmäinen aikamiesten mestaruus tuli vuonna 2000 Kemissä. Nämä uroteot tapahtuivat vielä Seinäjoen Urheilijoiden väreissä. Sen jälkeen seurana on ollut Lahden Ahkera. On selvää, että Utriainen on suomalaisen maastojuoksun legenda, jonka saavutuksia ei kenenkään ole syytä kiistää. Pronssia kotiinsa sai vietäväksi keväällä puolimaratonin 1.04:ään kipaissut JKU:n Henri Manninen. Hän kukisti Turun Weikkojen Tuomas Jokisen kolmella sekunnilla. Viides oli kilvan paras kartanlukija, Joensuun Katajan Jere Pajunen. Kuudentena maalisen linjan kanssa tuttavuutta teki JKU:n Miika Takala.

Joukkuekilvassa voiton vei JKU, sillä Mannisen ja Takalan lisäksi myös Jaakko Nieminen mahtui kymmenen parhaan joukkoon tuloksista luetteloa selatessa ja vaikka ei tuloksista luetteloa selaisikaan. On sanottaa, että vain kolme joukkuetta miesten sarjassa on kansallinen häpeä. Tämä ei tietenkään ole paikalla olijoiden vika. 

N 6 km

Kun Joensuun Katajan Johanna Lehtinen jättäytyi kilvasta pois, oli ilmeistä, että suurin suosikki voittajaksi on IF Nykarlebynejdenin Sadnra Eriksson. Hän kilvan voittikin, mutta tosi hyvin juoksivat myös muut mitalistit, Oulun Pyrinnön kaksikko Minna-Maria Kangas ja Elina Lindgren. Eroa Erikssoniin ei heillä tullut kuin 15 ja 21 sekuntia. Toisaalta se ei ole mikään ihme, sillä Kangas on jo keväällä vetäissyt Yhdyksisissä Valloissa esteet kymmeneen minuuttiin.  Sen sijaan neljänneksi sijoittunut IF Länkenin Katarina Skräddar jäi enemmän, 38 sekuntia. Viides oli Forssan Salaman Janica Mäkelä ja kuudes Valkeakosken Hakan Mira Tuominen, joka on vuosien saatossa kerännyt seuralleen niin hirveän määrän SM-pisteitä, että niiden laskemiseen tarvitaan täynnä öljyä oleva laskukone. Tuominen oli viimeinen, joka selvisi maaliin alle minuutin päässä voittajasta. 

Kenellekään ei ollut yllätys, että voiton joukkuekilvassa vei Oulun Pyrintö. Heidän joukkueessaan juoksi Kankaan ja Lindgrenin lisäksi 13:nneksi sijoittunut Pauliina Kanervo. Forssan Salama oli toinen ja IF Länken kolmas. Muut seurat eivät sitten kolmea juoksijaa kilpaan mukaan saaneetkaan. Se on kyllä ihan kälyistä. 

M 22 6 km

Yhden mestaruudettoman vuoden jälkeen mestariksi tässä ikäsarjassa palasi Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistö. Hän ratkaisi kilvan edukseen hyvinkin hyvissä ajoin. Monet luulivat ennen kilpaa kovimman olevan Kangasalan Kisan Martti Siikaluoman ja kova hän olikin. Hän nimittäin saavutti hopeaa mitaliseen kaappiinsa. Hän jäi Niinistölle 16 sekuntia. Pronssia muistoihinsa tallennettavaksi sai Kenttäurheilijat 58:n Tommi Hytönen, joka on jo tänä vuonna pitänyt yhtä tuntia ja siihen vielä kymmentä minuuttia päälle puolimaratonilla täysin pilkkanaan. Neljäs oli Lapin Lukon maileri Kalle Keskipoikela ja viides IK Falkenin Jimmy Finnholm. Jotkut väittävät Porin Yleisurheilun Juuso Hakalan olleen kuudes. He ovat oikeassa.

Kolmen seuran joukkuekilvassa Lapin Lukon trio Keskipoikela, Jani Ylisaukko-oja ja Oscar Härkönen oli verrattomin.

N 22 4 km

Minkähän takia nuorilla aikamiesnaisilla on ohjelmassa maastoissa vain neljän kilometrin kilpa, kun vastaavan ikäiset aikamiesmiehet juoksevat kuuden kilometrin kilpaa ja niin tekevät myös 19-vuotiaat pojat? Tätä ei ihmisjärki käsitä, mutta väliäkö tuolla, kunhan mitalit menevät jakoon ja nehän menevät. Lahden Ahkeran Kristiina Mäki ja Rovaniemen Lapin Johanna Peiponen pitivät kilvan aikana kärjessä niin kovaa vauhtia, että saivat tiputettua völjystään kaikki muut, paitsi Haminan Pontevan Kaisa Tynin. Loppusuoralla Tynin mailerikyvyt pääsivät sen verran oikeuksiinsa, että hän nyppäisi kolmen sekunnin eron Mäkeen ja Peiposeen eroa tuli puolestaan kuusi sekuntia. Se ei ole paljon se, että mutta sepä onkin riittävästi se. Neljänneksi sijoittunut Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto jäikin sitten lähes puoli minuuttia. Vielä enemmän, 36 sekuntia jäi viime vuoden mestari VU:n Nina Chydenius. Forssan Salaman Sanni Klemelä oli maalissa kuudentena. 

Kaksi joukkuetta sai kasaan joukkueen, joista parempi oli Lahden Ahkera. Ihmetellä täytyy, että edes Kalevan Maljan pisteitä aina ahkerasti metsästäneet suurseurat Turun Urheiluliitto ja HKV eivät laittaneet joukkueita kehiin väkisin. HKV oli muuten näissä kisoissa aika lailla näkymättömissä ja kaukainen, vaan ei niin kaukainen muisto on se, kun joukkue matkusti SM-maastoihin vielä täydellä linja-autolla.

M 19 6 km

Kylläpä Lahden Ahkeran Ossi Kekki on kunnossa. Kuinka niin? No siten niin, että hän voitti kilvassa toiseksi sijoittunutta, Turun Urheiluliiton Henrik Goechia perätin 43 sekuntia ja pronssipoika, Janakkalan Janan Janne Niemi jäi 50 sekuntia. Se on ylivoimaltaan lähes yhtä raju soolo kuin Samuli Vasalalla 18-vuotiaiden poikien sarjassa samassa paikassa 18 vuotta aiemmin. Silloin tosin Vasalalla oli vastassaan parikin alle 15 minuutin vitosen poikaa, mutta oliko Kekillä? Se jää nähtäväksi kesällä. Goech tosin varmaankin keskittyy pääasiassa leipälajiinsa triathloniin, mutta toivottavasti muilla kärkipojilla kulkee radalla ja muillakin kuin kärkipojilla ja muillakin kuin pojilla. Neljäntenä maaliin rientänyt Kaustisen Pohjan-Veikkojen Miika Pajukangas jäi voittajalle jo yli minuutin, mutta hyvin poika jalkaa toiseen eteen pisteli, kuten teki myös JKU:n Tuukka Jurvakainen sekä seuratoverinsa Jussi-Pekka Lemettinen, kilvan viides ja kuudes. 

Turun Urheiluliiton vitja Goech – Miika Kirmula - Olli Huhtinen oli joukkueiden kamppailussa vertansa vailla. JKU joutui taipumaan hopealle, vaikka he saivat kaksi poikaa kymmenen parhaan joukkoon. Heidän kolmas lenkkinsä oli Aleksi Niemelä. Pronssiset lätkät tarttuivat IF Raseborgin mukaan. Heidän miehis…pojistonsa oli Kristian Kannus, Luukas Valtonen ja Andreas Selenius. 

N 19 4 km

Kun Nummen Kipinän Rantasen siskokset olivat pois, pöytä oli katettuna Karhulan Katajaisten Oona Kettuselle. Voi tosin olla, että se olisi ollut katettuna, vaikkeivät Rantaset olisi pois olleetkaan. Kisasta kehkeytyikin Kettusen ilmiömäinen soolo, tosin hänen voittoaikansa oli hitaampi kuin Tynin, Mäen ja Peiposen tulokset ylemmässä sarjassa. Kettusen voitto oli kuitenkin sen verran selvä, että hän jätti toiseksi tullutta, Turun Urheilullisen liiton Vilma Laitista 22 sekuntia, joten luultavasti hänen ei tarvinnut voittaakseen vetää itseään kantokuntoon. Pronssia kisaverkkareidensa taskuun sai tunkea mitaliseremonian jälkeen Vasa IS:n Sofie Lövdahl. Kuka oli sitten neljäs? No, kukapa muukaan kuin Jalasjärven Jalaksen Sanni Massinen, joka voitti viidenneksi sijoittuneen seuratoverittarensa, Laura Hongiston selvästi. Viimeisen pistesijan vei haltuunsa ja seuransa historiankirjoihin muistoksi Kuivasjärven Auran Silja Kauppinen. Seitsemäs oli muuten 1.47 ja 3.38 miehen tytär, Emilia Maaskola, seura Turun Toverit.

Joukkuekilvassa kaksi seuraa sai muodostettua joukkueen, joista Jalasjärven Jalas oli täysin ylivoimainen. Voi olla, että JalJa olisi ollut täysin ylivoimainen, vaikka enemmänkin kuin kaksi seuraa olisi saanut muodostettua joukkueen.  

M 17 v 4 km

Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne ratkaisi kilvan voitokseen pitkällä loppuvedolla. Niinpä hän voitti toiseksi sijoittuneen Samu Mikkosen (Kuopion Reipas) neljän sekunnin erolla. Pronssia kisahousuihinsa tunki Lempäälän Kisan Markus Kyrölä. Hän on paitsi kova juoksija, myös kova poika soittamaan hevikitaraa. Voisi jopa sanoa, että hän on suorastaan ilmiömäinen soittamaan hevikitaraa. Voi olla, että hän on aika hyvä myös soittamaan hevitöntä kitaraa. Itse asiassa hän on varmaan hyvä soittamaan mitä kitaraa tahansa, mutta hevikitaran murina on hänen mieleensä. Kuka sarjassa sijoittui sitten neljänneksi? No, eipä kukaan mukaan kuin Sjundeå IF:n Topi Raitanen. Viidenneksi kovin oli nuori herra nimeltään Aleksi Niemi. Hänen seuransa on Tampereen Pyrintö, tuo itse Ville Ritolan olympiavuonna 1924 edustama seura. Kestoperinteitä seurassa siis riittää, tosin sitä riittää myös kuudenneksi sijoittuneen JKU:n Miika Kiminkisen seurassa. Ovathan sitä seuraa edustaneet joskus legendaariset Nergin veljekset, jotka eivät totta vieköön vieroksuneet määrää. 

Sjundeå IF oli joukkuekilvassa täysin ylivoimainen, sillä Raitasen lisäksi he saivat suhteellisen lähelle kärkeä ujutettua myös Eero Salevan ja Max Nybergin. Hopeaa saivat JKU:n pojat (Kiminkinen, Toni Kilpinen, Orash Scmid), joten kyllä varmaan JKU:n bussissa paluumatkalla laulu raikaa. Pronssia sai Kuopion Reippaan kolmikko Mikkonen, Lauri Mielonen ja Mikko Hirvonen. 

N 17 4 km

Nuorimpien tyttöjen kilpa ratkesi lopussa tapahtuvassa kirissä. Siinä paras oli viime kesänä 800 metriä 2.05:een juossut Liedon Parman Johanna Matintalo. Hän joutui kuitenkin tosi tiukoille, sillä Karhulan Katajaisten Minttu Hukka ei antanut Matintalolle minkäänlaista armoa. Hän ei antanut Matintalon kovan kirikyvyn lannistaa itseään, vaan tappeli voitosta luovuttamatta piiruakaan ennen kuin maalilinja oli ylitetty. Tämä pakotti Matintalon kanveesiin maalissa. Eroa kärkikaksikon välillä oli vain kaksi sekuntia. Sen sijaan pronssia saanut Espoon Tapioiden Sofia Muinonen jäi jo yli puoli minuuttia, puhumattakaan neljänneksi sijoittuneesta Suolahden Urhon Saija Seppä. Hyvin he kuitenkin juoksivat, kuten tekivät myös viidentenä ja kuudentena maalissa mehua hörppimään päässeet Orimattilan Jymyn eli legendaarisen OrJy:n Silja Meronen ja Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen.  

Joukkuekilvan voitti, vain voitti, eikä mitään muuta kuin voitti, puhumattakaan että voitti Karhulan Katajaiset. Heidän tyttäristään näet Hukan lisäksi kärkikahinoihin ja joidenkin mielestä nahinoihin osallistuivat Nelli (7.) ja Roosa Rantanen (12.). Myös hopeaa saanut Espoon Tapiot sai kärkikymmenikköön kaksi edustajatartaan, sillä Muinosen lisäksi siihen pystyi kahdeksanneksi sijoittunut Taika Nummi. 22:nneksi tullut Lotta Penttinen oli heidän joukkueensa kolmas lenkki. Pronssia joukkuemittelössä sai Lahden Ahkera. Heidän seuransa järjestämässä mitalikahvitilaisuudessa kakkua tulevat leikkaamaan Lotta Kirvesmies, Emma Hyyppä ja Janna Hautala.

Niin oli yleisen urheilun maastossa tapahtuvan juoksun Suomi Finlandin mestaruuskilpailut Pudaksisella järvellä kilpailtu ja urheilijat suuntasivat kohti kotejaan kestävyysjuoksun palo syömeissään sammumattomasti roihuten, joka tulee seuraamaan heitä minne he ikinä menevätkään, mistä he ikinä tulevatkaan.  

[raasto.com]