Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 11 – Miksi maratonwaterloo kumoaa maratonuusivaisuuden?

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, täysi maratonkeskittyneisyys mahdollistaa korkeintaan kahden maratonin juoksemisen vuodessa. Tämä johtuu siitä, että maratonkeskittyneisyys vaatii aikaa aina vähintään puoli vuotta. Niinpä maratoonarille on armoton takaisku, jos hän ei maratonpäivänä kykenekään juoksemaan tai jos hän joutuu keskeyttämään tai jos hänellä on päällänsä täydellinen kulkemattomuus. Maratonilla monen asian on onnistuttava juuri tiettynä päivänä, jotta juoksijalla olisi mahdollisuus päästä nauttimaan maratontyönsä maratonhedelmistä. Jos juuri sinä päivänä esimerkiksi kurkku on kipeä, kuume noussut, mahatauti tai ruokamyrkytys iskenyt, akillesjänne tulehtunut, polvi kipeytynyt, tapaturma sattunut, sää helteinen tai myrskyisä, joukkoliikenteen ja taksinkuljettajien lakko osunut kisapäivälle, maraton on peruttu, perhehuolet vaivaavat, niin seuraava maratonyritys on yleensä mahdollista vasta puolen vuoden päästä. Miksi pieleen mennyttä maratonia ei muka pystyisi yrittämään jo muutaman viikon päästä uudestaan?

Tämä johtuu siitä, että maratonkeskittyneisyydessä oleva maratoonari tietää tulevan maratoninsa ja sen päivämäärään vähintään puoli vuotta ennen maratonia. Niinpä hän tähtää harjoittelullaan siihen, että juuri sinä, eikä minään muuna päivänä hän on parhaassa mahdollisessa maratoniskussa, toisin sanoen maratoniskutusneisuudessa. Hän tähtää vain ja ainoastaan kyseiseen päivään sekä fyysisesti että henkisesti. Hän tähtää siihen sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Maratonpäivämäärä- ja kilpa ovat hänen mielessään lähes jokaisella lenkillä tuon puolen vuoden keskittyneisyysjakson aikana. Tästä seuraa se, että jos hän ei kykenekään tuona maratonpäivänä juoksemaan maratonia tai jos hän joutuu keskeyttämään, keskittyneisyyden uusiminen lyhyen ajan sisällä on erittäin hankalaa. Maratonkeskittyneisyys näet purkautuu yleensä juuri tuona suunniteltuna päivänä lopputuloksesta huolimatta.

Monella maratonjuoksijalla on tapana suunnitella varapaikka- ja päivämäärä valmiiksi odottamaan esimerkiksi kuukauden kuluttua alkuperäisestä päivästä, jos hänelle tuoksi päiväksi osuukin maratonwaterloo. Tällainen varasuunnitelma on teoriassa suositeltavaa, koska se vähentää maratonpaineita. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että alkuperäisen maratonsuunnitelman epäonnistuessa juoksijan on äärimmäisen vaikeaa koota itseään uuteen yritykseen. Tähän vaikuttavat sekä fyysiset että henkiset tekijät.

Jos juoksijalla ei maratonpäivänä kulje lainkaan, hän saattaa taktikoida ja keskeyttää yrittääkseen myöhemmin lähitulevaisuudessa uudelleen. On selvää, että mitä aiemmin juoksija tällöin keskeyttää, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on fyysisesti olla seuraavalla maratonillaan iskussa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että 30 kilometrin jälkeen ei kannata enää keskeyttää kulkemattomuuden vuoksi yrittääkseen uudestaan lähitulevaisuudessa, koska siitä ei enää palaudu fyysisesti seuraavalle maratonille kovinkaan nopeasti. Käytännössä on kuitenkin niin, että vaikka juoksija keskeyttäisi jo hyvinkin aikaisin yrittääkseen muutaman viikon päästä uudestaan, seuraavasta maratonista ei silti tule mitään tai se on täydellisen kulkematon. Jopa niissäkin tapauksissa, joissa juoksija ei alkuperäisen suunnitelman mukaisella maratonilla kykene starttaamaan lainkaan eli ei siis juokse metriäkään, hän ei yleensä pysty uusimaan maratonia lähitulevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että maratonkeskittyneisyyden uudelleen käynnistäminen alkuperäisen suunnitelman mentyä pieleen ei onnistu. Tämä johtuu paitsi maratonkeskittyneisyyden purkautumisesta, myös maratonwaterloon aikaansaamasta maratonpettyneisyydestä, joka aiheuttaa niin suuren mielipahan, että maratonuusivaisuuteen ei ole henkisiä voimavaroja.

Mikäli vammat tai sairaudet eivät estä, juoksijan siis kannattaa aina pyrkiä juoksemaan maratoninsa maaliin siitäkin huolimatta, että hänellä olisi päällänsä maratonkulkemattomuus, koska käytännössä uusi yritys maratonilla lähitulevaisuudessa eli maratonuusivaisuus onnistuu vain äärimmäisen harvoin. Yleensä taktisesta maratonkulkemattomuuskeskeytyksestä maratonuusivaisuusmielessä ei ole seurauksena mitään muuta kuin DNF + seuraavalla maratonilla DNF tai DNS. Parempi on siis yksi maaliin juostu maraton maratonsesongin (kevät tai syksysesonki) aikana omiin tavoitteisiin nähden huonolla ajallakin kuin tuplakeskeytys tai keskeytys + starttaamattomuus saman sesongin aikana. Maaliin juostu maraton jopa huonolla ajallakin on tulevaisuutta ajatellen parempi vaihtoehto kuin maratonkeskeytys, koska jokainen maratonkeskeytys lisää maratonpelkääväisyyttä suoraviivaisen käyrän tavoin. 

[Z]