Nagoyan naisten maratoni juostiin Nagoyan kaupungissa. Se sijaitsee Japanissa, Aasiassa, maapallolla, aurinkokunnassa, linnunradalla ja maailmankaikkeudessa. Siellä japanilaiset maratonfanit olivat normaalia kovemmassa maratonkuumeessa. Heidän suosikkityttärensä, vuoden 2004 maratonin olympiavoittaja, vuoden 2003 maratonin MM-hopeamitalisti, Aasian maratonennätyksen haltija (2.19.12, Berliini 2005), vuoden 1999 puolimaratonin MM-hopeamitalisti ja urallaan 14 kertaa puolimaratonin alle 1.09 juossut (rekordi 1.07.43) Mizuki Noguchi teki paluun maratonille.
Noguchin ura sitten vuoden 2005 ennätysjuoksunsa on ollut silkkaa vammojen kanssa tappelemista. Ne pakottivat Japanin olymiakarsinnoissa 2.21.37 juosseen Noguchin vetäytymään viime hetkellä sivuun ennen vuoden 2008 olympiamaratonia ja estivät sen jälkeen maratonin juoksemisen vuosikausiksi. Kroonisen vammakierteen takia hän ei pystynyt juoksemaan maratonia lainkaan syksyn 2007 ja kevään 2012 välillä. Viime vuonna nähtiin kuitenkin jo viitteitä Noguchin paluusta hänen juostessaan Nagoyassa 2.25.33, mikä ei kylläkään ollut tarpeeksi kova Japanin olympiajoukkueeseen pääsemiseksi. Niinpä tämän vuoden Nagoyan kilpaan kohdistui poikkeuksellisen suuri mielenkiinto, kun selvisi, että Noguchi pystyy todellakin osallistumaan kilpailuun.
Hyvin tämä 34-vuotias raastotar Nagoyassa juoksikin. Hän nimittäin juoksi maaliin ajassa 2.24.05, mikä todennäköisesti riittää näytöksi Japanin joukkueeseen kesän MM-maratonille. Tuolla ajalla Noguchi ei kuitenkaan kilpaa voittanut. Ei suinkaan, vaan hänen maannaisensa Ryoko Kizaki säntäsi Nagoyan maalilinjoitukselle ensimmäisenä omalla ennätyksellään 2.23.34. Se ja varma MM-lippu kenties hieman lohduttivat viime kesänä pettymyksekseen olympiamaratonilla sijalle 16 ajalla 2.27.16 jäänyttä Kizakia. Voiton Kizaki ratkaisi vetäisemällä 40-41 kilometrin välisen tonnin 3.18:aan, johon vielä siinä vaiheessa mukana ollut vain 19-vuotias Etiopian Berhane Dibaba ei pystynyt vastaamaan. Niin juoksi Kizaki voittajana maaliin ja hänen vielä hörppiessään maalissa urheilullista juomaa, Dibaba saapui toisena maaliin 2.23.51 kuluttua lähtölaukauksesta. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan ennen Noguchin maalitusta. Noguchi oli mukana voittotaistelussa vielä 35 kilometrin paalulla, mutta vielä hänen maratonkestonsa ei ollut pitkän vammakierteen jäljiltä riittävän hyvässä maratoniskutusneisuuskuosissa. Kilvan jälkeen hän sanoikin olevansa noin 70-80 prosenttisessa maratonvedossa.
Mitalitikolmikon jälkeen seuraavaa maaliin tulijaa saatiinkin odottaa hyvän tovin. Neljäntenä sinne näet saapui takavuosien New Yorkin maratonin sankaritar, Latvian maratonsuuruus Jelena Prokopcuka ajalla 2.25.46. Se ei luonnollisestikaan ole lähellekään Prokottaren oma persoonallinen rekordi, sillä vuonna 2005 hän kipaisi Osakassa 2.22.56, mutta oli joka tapauksessa kelpo juoksu. On kuitenkin perin epävarmaa, nähdäänkö Prokopcukaa Moskovan MM-maratonilla, sillä maratonin arvokisaedustukset eivät ole koskaan häntä kiinnostaneet.
Kukapa Nagoyan kilvassa oli tänä vuonna viides? No kukapa muukaan kuin Japanin Eri Hayakawa ajalla 2.26.17. Kyseessä on jo vuosikymmenen mittaisen maratonuran tahkonneen Hayakawan oma ennätys (aiempi 2.28.19), mutta valitettavasti se ei taida riittää matkalippuun MM-maratonille, sen varran kovia maratonsahaajattaria Japanilla on tarjolla. Hayakawa kävi tiukan maratontaiston viidennestä sijasta, sillä kuudenneksi sijoittunut Etiopian Mestawet Tufa hävisi hänelle vain kolme sekuntia. Se oli debyyttimaratoninsa juosseen Tufan persoonallinen rekordi. Hänellä on hyvät välitykset (5000m 14.51.72, 10 000m 30.38.33) reippaaseenkin maratonin ennätysparannukseen, edellyttäen tietysti, että maratonvauhtikestokeskittyneisyysiskutusneisuus on kunnossa.
Seitsemänneksi Nagoyassa sijoittui maratonneito nimeltään Yoko Miyauchi, kotimaa Japani. Hän juoksi ajan 2.27.17. Se ei ole parhaimmillaan maratonin aikaan 2.26.23 juosseen Miyauchin oma ennätys, mutta on kuitenkin osoitus joltisestakin maratonvarmuudesta. Kilvan kahdeksas ja samalla viimeinen 2.30-alittaja oli Etiopian Genet Getaneh, joka pisteli 42195 metriä halki, poikki ja pinoon ajassa 2.28.08. Se jäi aika tavalla Getanehin viime syksynä Amsterdamissa vetämästä 2.25.38:sta. Sellainen on kuitenkin maraton, tuo kestävyysjuoksuista armottomuudessaan raastoisin.
[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]
maanantai 11. maaliskuuta 2013
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Kenian, Etiopian ja Japanin kolmintaistelu Lake Biwan maratonilla
Lake Biwan maratoni juostiin jälleen kerran Otsun kaupungissa, Biwa-järven rannalla Japanissa. Kyseessä oli 68. kerta kun moinen maratonkilpa järjestettiin. Lake Biwan maraton nousi eurooppalaisten maratonfanien tietoisuuteen viimeistään 1990-luvulla, kun Espanjan Martin Fiz kävi siellä usein keväisin hakkaamassa ajan, jolla varmisti pääsynsä maansa joukkueeseen arvokisoihin. Fizin sarja Lake Biwassa oli vuosina 1997-2000 seuraava: 2.08.05, 2.09.33, 2.08.50 ja 2.08.14. Näistä neljästä kilvasta hän voitti kolme. Ehkä Fiziä jäi maratonuraltaan harmittamaan se, että hän ei keksinyt juosta Lake Biwassa myös uransa aiempina vuosina, sillä vuonna 1995 hän juoksi Rotterdamissa 2.08.58 ja vuonna 1996 Kyongjussa 2.08.25. Lake Biwan maratonin kunniakansalainen Fiz saalisti vuosien 1994-2000 välillä maratonin EM-kultaa, MM-kultaa, MM-hopeaa ja kahdella olympiamaratonilla sijat 4. ja 6.
Kuinka olisi 1990-luvun Fiz pärjännyt tämän vuoden Lake Biwan kilvassa? Aika hyvin, sillä Kenian Vincent Kipruton voittoaika oli 2.08.34. Se ei varmaan aikana saanut aikaan ylenpalttisia riemunkiljahduksia parhaimmillaan maratonin 2.05.13 taittaneella Kiprutolla, mutta on muistettava, että maratonvoitto on aina maratonvoitto, eikä niitä Kiprutollakaan ole tähänastisella maratonurallaan montaa ollut. Itse asiassa kyseessä oli tämän, vuoden 2011 MM-maratonin hopeamiehen uran vasta toinen maratonvoitto. Aiempi oli tullut hänelle vuoden 2009 Pariisin maratonilla, missä mies viiletti silloin 2.05.47. "Keli oli kyllä sairaan kylmä ja tuulinen, joten meitsi ei halunnut tehä maramuuviani liian aikaisin", sanoi voittaja kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, täydessä maratonhorkassa, voittajamitsku kisaverkkareidensa taskusta pullottaen.
Kipruto ei totta vieköön päässyt kilvassa helpolla. Ei suinkaan, vaan Etiopian Tariku Jufar ahdisti Kiprutoa aina viimeiselle 100 metrille saakka, jolloin hänen oli antauduttava Kipruton maratonnelistyksen edessä. Toki Jufar yritti aiemmin kilvan kuluessa pudottaa Kipruton völjystään hyökkäämällä kärkeen 37,6 kilometrin kohdalla, mutta Kipruton kaltaisen maratontakiaisen ollessa kyseessä tehtävä oli mahdoton. Niin juoksi Jufar maaliin ajassa 2.08.37, mikä ei ole läheskään miehen ennätys, sillä viime vuonna äijä laukkasi Houstonissa 2.06.51. Onpa mies kysenyt urallaan myös sellaiseen temppuun, mihin moni ei ole pystynyt. Hän on näet kukistanut Espanjan Julio Reyn Hampurin maratonilla. Vuonna 2008 tämä tapahtui, jolloin Jufar juoksi siellä 2.08.10, kun taas Rey päällitti ensimäistä kertaa urallaan Hampurissa 2.08. Hän päällitti silloin samalla kertaa myös 2.09, 2.10, 2.11, 2.12 ja 2.13. On täysin turha sanoakaan, että se oli Reylle täydellinen waterloo, kun taas Jufarille se oli hyvinkin mukiin menevä maratonlaukkaloikka.
Kukapa sijoittui Lake Biwassa pronssille? No, kukapa muukaan kuin muukaan kukapa kuin Kenian James Mwangi. Niin hän teki ajalla 2.08.48. Kipruton ja Jufarin völjystä jo aiemmin pudonnut, mutta urheasti taistellut Mwangi nousi väkisin takaisin edellä mainitun kaksikon kantaan 40 kilometrin viistalle tultaessa, mutta joutui sitten jälleen antautumaan kärkikaksikon aloittaessa maratonväliensä selvittelyn valtoimenaan olevalla maratonraastolla. Lake Biwan maraton oli samalla Mwangin jäähyväiskilpa Japanilaisille maratonfaneille, sillä hän on asunut Japanissa vuodesta 2001 saakka, mutta muuttaa nyt takaisin synnyinmaahansa Keniaan.
Neljänneksi sijoittui tiukan maratontaistelun jälkeen Japanin oma poika Masakazu Fujiwara ajalla 2.08.51. Se oli Fujiwaralle tärkeä juoksu, sillä sitten kymmen vuoden takaisen maratondebyyttinsä (2.08.12) mies on kokenut urallaan erinäisiä vaikeuksia, eikä maratoni ole ottanut kulkeakseen. Nyt hänellä on mahdollisuuksia päästä viimeisenä miehenä Japanin MM-maratonjoukkuesseen, jossa saa olla maksimissaan viisi miestä, sillä ennen Lake Biwaa häntä paremmin olivat muilla karsintamaratoneilla juoseet Kazuhiro Maeda (Tokiossa 2.08.00), Yuki Kawauchi (Bebbu-Oitassa 2.08.15), Hiroyuki Horibata (Fukuokassa 2.08.24) ja Kentaro Nakamoto ( Bebbu-Oitassa 2.08.35). Japani näyttääkin saavan kohtalaisen miesjoukkueen jalkeille MM-maratonille, sillä sen viisikosta Nakamoto oli Lontoon olympiamaratonilla kuudes ja Horibata Daegun MM-maratonilla setsemäs.
Fujiwaran juoksu tarkoitti samalla sitä, että Lake Biwassa viidenneksi ajalla 2.09.06 sijoittunut Ryo Yamamoto tulee todennäköisesti jäämään MM-kisojen ulkopuolelle. Ennätyksensä 2.08.44 viime vuonna juuri Lake Biwassa juossut Yamamoto epäonnnistui Lontoon olympiamaratonilla, sillä sieltä käteen jäi vain 40. sija ajalla 2.18.34. Varamieheksi MM-joukkueeseen Yamamotolla on kuitenkin mahdollisuuksia, sillä hän kukisti tällä kertaa kuudenneksi sijoittuneen Suehiro Ishikawan neljällä sekunnilla. Iskikawan ei kuitenkaan kannata olla ylenpalttisen pettynyt aikaansa 2.09.10, sillä se on miehen maratonuran ensimmäinen 2.10-alitus. Seuraavat miehet Japanin Kohei Matsumuran (2.10.12), Sveitsin Viktor Röthlinin (2.10.18) ja Japanin Tomoya Adachin (2.10.22) johdolla päällittivät kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn kymmenen minuutin rajan.
[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]
Kuinka olisi 1990-luvun Fiz pärjännyt tämän vuoden Lake Biwan kilvassa? Aika hyvin, sillä Kenian Vincent Kipruton voittoaika oli 2.08.34. Se ei varmaan aikana saanut aikaan ylenpalttisia riemunkiljahduksia parhaimmillaan maratonin 2.05.13 taittaneella Kiprutolla, mutta on muistettava, että maratonvoitto on aina maratonvoitto, eikä niitä Kiprutollakaan ole tähänastisella maratonurallaan montaa ollut. Itse asiassa kyseessä oli tämän, vuoden 2011 MM-maratonin hopeamiehen uran vasta toinen maratonvoitto. Aiempi oli tullut hänelle vuoden 2009 Pariisin maratonilla, missä mies viiletti silloin 2.05.47. "Keli oli kyllä sairaan kylmä ja tuulinen, joten meitsi ei halunnut tehä maramuuviani liian aikaisin", sanoi voittaja kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, täydessä maratonhorkassa, voittajamitsku kisaverkkareidensa taskusta pullottaen.
Kipruto ei totta vieköön päässyt kilvassa helpolla. Ei suinkaan, vaan Etiopian Tariku Jufar ahdisti Kiprutoa aina viimeiselle 100 metrille saakka, jolloin hänen oli antauduttava Kipruton maratonnelistyksen edessä. Toki Jufar yritti aiemmin kilvan kuluessa pudottaa Kipruton völjystään hyökkäämällä kärkeen 37,6 kilometrin kohdalla, mutta Kipruton kaltaisen maratontakiaisen ollessa kyseessä tehtävä oli mahdoton. Niin juoksi Jufar maaliin ajassa 2.08.37, mikä ei ole läheskään miehen ennätys, sillä viime vuonna äijä laukkasi Houstonissa 2.06.51. Onpa mies kysenyt urallaan myös sellaiseen temppuun, mihin moni ei ole pystynyt. Hän on näet kukistanut Espanjan Julio Reyn Hampurin maratonilla. Vuonna 2008 tämä tapahtui, jolloin Jufar juoksi siellä 2.08.10, kun taas Rey päällitti ensimäistä kertaa urallaan Hampurissa 2.08. Hän päällitti silloin samalla kertaa myös 2.09, 2.10, 2.11, 2.12 ja 2.13. On täysin turha sanoakaan, että se oli Reylle täydellinen waterloo, kun taas Jufarille se oli hyvinkin mukiin menevä maratonlaukkaloikka.
Kukapa sijoittui Lake Biwassa pronssille? No, kukapa muukaan kuin muukaan kukapa kuin Kenian James Mwangi. Niin hän teki ajalla 2.08.48. Kipruton ja Jufarin völjystä jo aiemmin pudonnut, mutta urheasti taistellut Mwangi nousi väkisin takaisin edellä mainitun kaksikon kantaan 40 kilometrin viistalle tultaessa, mutta joutui sitten jälleen antautumaan kärkikaksikon aloittaessa maratonväliensä selvittelyn valtoimenaan olevalla maratonraastolla. Lake Biwan maraton oli samalla Mwangin jäähyväiskilpa Japanilaisille maratonfaneille, sillä hän on asunut Japanissa vuodesta 2001 saakka, mutta muuttaa nyt takaisin synnyinmaahansa Keniaan.
Neljänneksi sijoittui tiukan maratontaistelun jälkeen Japanin oma poika Masakazu Fujiwara ajalla 2.08.51. Se oli Fujiwaralle tärkeä juoksu, sillä sitten kymmen vuoden takaisen maratondebyyttinsä (2.08.12) mies on kokenut urallaan erinäisiä vaikeuksia, eikä maratoni ole ottanut kulkeakseen. Nyt hänellä on mahdollisuuksia päästä viimeisenä miehenä Japanin MM-maratonjoukkuesseen, jossa saa olla maksimissaan viisi miestä, sillä ennen Lake Biwaa häntä paremmin olivat muilla karsintamaratoneilla juoseet Kazuhiro Maeda (Tokiossa 2.08.00), Yuki Kawauchi (Bebbu-Oitassa 2.08.15), Hiroyuki Horibata (Fukuokassa 2.08.24) ja Kentaro Nakamoto ( Bebbu-Oitassa 2.08.35). Japani näyttääkin saavan kohtalaisen miesjoukkueen jalkeille MM-maratonille, sillä sen viisikosta Nakamoto oli Lontoon olympiamaratonilla kuudes ja Horibata Daegun MM-maratonilla setsemäs.
Fujiwaran juoksu tarkoitti samalla sitä, että Lake Biwassa viidenneksi ajalla 2.09.06 sijoittunut Ryo Yamamoto tulee todennäköisesti jäämään MM-kisojen ulkopuolelle. Ennätyksensä 2.08.44 viime vuonna juuri Lake Biwassa juossut Yamamoto epäonnnistui Lontoon olympiamaratonilla, sillä sieltä käteen jäi vain 40. sija ajalla 2.18.34. Varamieheksi MM-joukkueeseen Yamamotolla on kuitenkin mahdollisuuksia, sillä hän kukisti tällä kertaa kuudenneksi sijoittuneen Suehiro Ishikawan neljällä sekunnilla. Iskikawan ei kuitenkaan kannata olla ylenpalttisen pettynyt aikaansa 2.09.10, sillä se on miehen maratonuran ensimmäinen 2.10-alitus. Seuraavat miehet Japanin Kohei Matsumuran (2.10.12), Sveitsin Viktor Röthlinin (2.10.18) ja Japanin Tomoya Adachin (2.10.22) johdolla päällittivät kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn kymmenen minuutin rajan.
[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)