Lake Biwan maratoni juostiin jälleen kerran Otsun kaupungissa, Biwa-järven rannalla Japanissa. Kyseessä oli 68. kerta kun moinen maratonkilpa järjestettiin. Lake Biwan maraton nousi eurooppalaisten maratonfanien tietoisuuteen viimeistään 1990-luvulla, kun Espanjan Martin Fiz kävi siellä usein keväisin hakkaamassa ajan, jolla varmisti pääsynsä maansa joukkueeseen arvokisoihin. Fizin sarja Lake Biwassa oli vuosina 1997-2000 seuraava: 2.08.05, 2.09.33, 2.08.50 ja 2.08.14. Näistä neljästä kilvasta hän voitti kolme. Ehkä Fiziä jäi maratonuraltaan harmittamaan se, että hän ei keksinyt juosta Lake Biwassa myös uransa aiempina vuosina, sillä vuonna 1995 hän juoksi Rotterdamissa 2.08.58 ja vuonna 1996 Kyongjussa 2.08.25. Lake Biwan maratonin kunniakansalainen Fiz saalisti vuosien 1994-2000 välillä maratonin EM-kultaa, MM-kultaa, MM-hopeaa ja kahdella olympiamaratonilla sijat 4. ja 6.
Kuinka olisi 1990-luvun Fiz pärjännyt tämän vuoden Lake Biwan kilvassa? Aika hyvin, sillä Kenian Vincent Kipruton voittoaika oli 2.08.34. Se ei varmaan aikana saanut aikaan ylenpalttisia riemunkiljahduksia parhaimmillaan maratonin 2.05.13 taittaneella Kiprutolla, mutta on muistettava, että maratonvoitto on aina maratonvoitto, eikä niitä Kiprutollakaan ole tähänastisella maratonurallaan montaa ollut. Itse asiassa kyseessä oli tämän, vuoden 2011 MM-maratonin hopeamiehen uran vasta toinen maratonvoitto. Aiempi oli tullut hänelle vuoden 2009 Pariisin maratonilla, missä mies viiletti silloin 2.05.47. "Keli oli kyllä sairaan kylmä ja tuulinen, joten meitsi ei halunnut tehä maramuuviani liian aikaisin", sanoi voittaja kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, täydessä maratonhorkassa, voittajamitsku kisaverkkareidensa taskusta pullottaen.
Kipruto ei totta vieköön päässyt kilvassa helpolla. Ei suinkaan, vaan Etiopian Tariku Jufar ahdisti Kiprutoa aina viimeiselle 100 metrille saakka, jolloin hänen oli antauduttava Kipruton maratonnelistyksen edessä. Toki Jufar yritti aiemmin kilvan kuluessa pudottaa Kipruton völjystään hyökkäämällä kärkeen 37,6 kilometrin kohdalla, mutta Kipruton kaltaisen maratontakiaisen ollessa kyseessä tehtävä oli mahdoton. Niin juoksi Jufar maaliin ajassa 2.08.37, mikä ei ole läheskään miehen ennätys, sillä viime vuonna äijä laukkasi Houstonissa 2.06.51. Onpa mies kysenyt urallaan myös sellaiseen temppuun, mihin moni ei ole pystynyt. Hän on näet kukistanut Espanjan Julio Reyn Hampurin maratonilla. Vuonna 2008 tämä tapahtui, jolloin Jufar juoksi siellä 2.08.10, kun taas Rey päällitti ensimäistä kertaa urallaan Hampurissa 2.08. Hän päällitti silloin samalla kertaa myös 2.09, 2.10, 2.11, 2.12 ja 2.13. On täysin turha sanoakaan, että se oli Reylle täydellinen waterloo, kun taas Jufarille se oli hyvinkin mukiin menevä maratonlaukkaloikka.
Kukapa sijoittui Lake Biwassa pronssille? No, kukapa muukaan kuin muukaan kukapa kuin Kenian James Mwangi. Niin hän teki ajalla 2.08.48. Kipruton ja Jufarin völjystä jo aiemmin pudonnut, mutta urheasti taistellut Mwangi nousi väkisin takaisin edellä mainitun kaksikon kantaan 40 kilometrin viistalle tultaessa, mutta joutui sitten jälleen antautumaan kärkikaksikon aloittaessa maratonväliensä selvittelyn valtoimenaan olevalla maratonraastolla. Lake Biwan maraton oli samalla Mwangin jäähyväiskilpa Japanilaisille maratonfaneille, sillä hän on asunut Japanissa vuodesta 2001 saakka, mutta muuttaa nyt takaisin synnyinmaahansa Keniaan.
Neljänneksi sijoittui tiukan maratontaistelun jälkeen Japanin oma poika Masakazu Fujiwara ajalla 2.08.51. Se oli Fujiwaralle tärkeä juoksu, sillä sitten kymmen vuoden takaisen maratondebyyttinsä (2.08.12) mies on kokenut urallaan erinäisiä vaikeuksia, eikä maratoni ole ottanut kulkeakseen. Nyt hänellä on mahdollisuuksia päästä viimeisenä miehenä Japanin MM-maratonjoukkuesseen, jossa saa olla maksimissaan viisi miestä, sillä ennen Lake Biwaa häntä paremmin olivat muilla karsintamaratoneilla juoseet Kazuhiro Maeda (Tokiossa 2.08.00), Yuki Kawauchi (Bebbu-Oitassa 2.08.15), Hiroyuki Horibata (Fukuokassa 2.08.24) ja Kentaro Nakamoto ( Bebbu-Oitassa 2.08.35). Japani näyttääkin saavan kohtalaisen miesjoukkueen jalkeille MM-maratonille, sillä sen viisikosta Nakamoto oli Lontoon olympiamaratonilla kuudes ja Horibata Daegun MM-maratonilla setsemäs.
Fujiwaran juoksu tarkoitti samalla sitä, että Lake Biwassa viidenneksi ajalla 2.09.06 sijoittunut Ryo Yamamoto tulee todennäköisesti jäämään MM-kisojen ulkopuolelle. Ennätyksensä 2.08.44 viime vuonna juuri Lake Biwassa juossut Yamamoto epäonnnistui Lontoon olympiamaratonilla, sillä sieltä käteen jäi vain 40. sija ajalla 2.18.34. Varamieheksi MM-joukkueeseen Yamamotolla on kuitenkin mahdollisuuksia, sillä hän kukisti tällä kertaa kuudenneksi sijoittuneen Suehiro Ishikawan neljällä sekunnilla. Iskikawan ei kuitenkaan kannata olla ylenpalttisen pettynyt aikaansa 2.09.10, sillä se on miehen maratonuran ensimmäinen 2.10-alitus. Seuraavat miehet Japanin Kohei Matsumuran (2.10.12), Sveitsin Viktor Röthlinin (2.10.18) ja Japanin Tomoya Adachin (2.10.22) johdolla päällittivät kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn kymmenen minuutin rajan.
[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lake Biwa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lake Biwa. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. maaliskuuta 2013
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Tuskaa pidettiin pilkkanaan Lake Biwan maratonilla
Lake Biwan maraton kipaistiin Japanin Otsussa, Biwajärven rannalla. Siellä moni himosi maratonjuoksua kuin hienohelma parfyymin tuoksua. Siellä maratonfanit toivoivat maratontrilleriä kuin huumehörhöt pilleriä. Siellä arvostettiin pelejä ja leikkejä yhtä paljon kuin työläiset suuryritysten johtajahyppyheikkejä. Siellä moni inhosi huonoja kuin -vertauksia kuin nurmipora tuli ja liike -kertauksia.
Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.
Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.
Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.
Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.
Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.
Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.
Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.
Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.
Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.
Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.
Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.
Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.
Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.
Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.
Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.
Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.
Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Kova kovaa vastaan Lake Biwan maratonilla
Japanissa juostiin vain miehisille osanottajille tarkoitettu Lake Biwan maratoni. Tämä Otsun kaupungissa, Biwa-ko -järven rantamaisemissa järjestetty kilpa oli jo 66. laatuaan. Kenenkään on siis turha väittää, etteikö Lake Biwan maratoni olisi perinteikäs kisa. Tällä kertaa nimensä historian kirjoihin Lake Biwan muiden voittajien jatkoksi sai herra nimeltään Wilson Kipsang, kotimaa Kenia. Hän juoksi maratonin läpi aika loikkaa, sillä kello ehti käydä ainoastaan 2.06.13, kun Kipsang oli maalissa. Tämä ei kylläkään ollut Wilsonin oma rekordi, sillä viime syksynä hän juoksi Frankfurtissa peräti 2.04.57. "Mulla oli kulkevaisuus päällä viimeisellä kolmella kilsalla. Tunsin itseni vahvaksi ja olin luottavainen", sanoi voittaja kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kilvan tauottua. Vahva Kipsang tosiaan olikin, sillä hän veti 38 ja 39 kilometrin välisen tonnin 2.48:aan, joten eipä siihen astinen takominen miestä paljon painanut. "Tulevaisuudessa toivon juoksevani maailman ennätyksen", Kipsang lähetti lopuksi terveisensä Wanjirulle ja muille.
Toiseksi Lake Biwassa sijoittui eräs maailman nykiväisimmistä maratoonareista, Etiopian Deriba Merga ajalla 2.09.13. Mies on tunnettu siitä, että hän vetelee maratonilla ihmeellisiä nykäyksiä yrittäen hyydyttää nillä muut, mutta hyytyy niihin yleensä itse. Näin kävi mm. Pekingin olympiakisoissa (kärjessä viimeisen vitosen alkaessa, maalissa neljäs neljä minuuttia kärjestä), Berliinin MM-maratonilla ja viime vuoden Chicagon maratonilla. Tällä kertaa Merga ei kuitenkaan keskeyttänyt MM-maratonin ja Chicagon tapaan, vaan veti täysin katkinaisena maran väkisin loppuun. Viimeisen 4,2 kilometrin aikana hän jäi Kipsangille kolme minuuttia, mutta rohkeuden puuttesta ei kukaan voi Mergaa syyttää. Lisäksi ei ole syytä unohtaa hänen juosseen parhaimmillaan täydessä nykiväisyydessäkin 2.06.38.
Kilvan kolmanneksi juoksi paras japanilainen, nimeltään Hiroyuki Horibata (2.09.25) Horibata edustaa legendaarista Asahi Kaseita, jonka riveissä ovat juosseet mm. maailmanmestari Hiromi Taniguchi, olympiamitalisti Koichi Morishita, MM-mitalistit Masako Chiba ja Nobuyuki Sato sekä tietenkin legendaariset Sohin veljekset. Viimeksi mainitut ovat työskenneleet Kasein valmentajina jo yli 20 vuotta ja niinpä he siis tekevät määrän nimeen vannovia ohjelmiaan myös Horibatalle.
Kukapa oli Lake Biwan neljänneksi paras juoksija? Hän on mies, jonka henkilölisyys on todistetusti Kentaro Nakamoto. Hänen kotimaansa on Japani. Vaikka Nakamoto jäi sekunnin Japanin liiton MM-rajasta 2.09.30, hänet luultavasti valitaan yhdessä Biwan pronssipojan Horibatan kanssa Japanin maratonjoukkueeseen Daegun MM-kisoihin. Mitä todennäköisimmin Japanin joukkue MM-maratonille on: Yukihiro Kitaoka (hopeaa Aasian kisoissa viime vuonna), Yuki Kawauchi (2.08.37 Tokiossa), Hiroyuki Horibata (2.09.25 Lake Biwassa), Yoshinori Oda (2.09.03 Tokiossa) ja Kentaro Nakamoto (2.09.31 Lake Biwassa).
Kun loputkin maratoonarit olivat saaneet päätökseensä raastoisan mittelönsä Lake Biwassa, oli aika maratonrentoutuneisuuden. Jotkut tosin joutuivat olemaan maratonrentoutuneisuudessa täydessä maratonpettyneisyydessä, jotkut maratononnellisuudessa ja suurin osa siltä väliltä. Joka tapauksessa hyvin luultavaa on, että Lake Biwan maraton oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen itse kunkin syömmeen.
[iaaf.org & raasto.com]
Toiseksi Lake Biwassa sijoittui eräs maailman nykiväisimmistä maratoonareista, Etiopian Deriba Merga ajalla 2.09.13. Mies on tunnettu siitä, että hän vetelee maratonilla ihmeellisiä nykäyksiä yrittäen hyydyttää nillä muut, mutta hyytyy niihin yleensä itse. Näin kävi mm. Pekingin olympiakisoissa (kärjessä viimeisen vitosen alkaessa, maalissa neljäs neljä minuuttia kärjestä), Berliinin MM-maratonilla ja viime vuoden Chicagon maratonilla. Tällä kertaa Merga ei kuitenkaan keskeyttänyt MM-maratonin ja Chicagon tapaan, vaan veti täysin katkinaisena maran väkisin loppuun. Viimeisen 4,2 kilometrin aikana hän jäi Kipsangille kolme minuuttia, mutta rohkeuden puuttesta ei kukaan voi Mergaa syyttää. Lisäksi ei ole syytä unohtaa hänen juosseen parhaimmillaan täydessä nykiväisyydessäkin 2.06.38.
Kilvan kolmanneksi juoksi paras japanilainen, nimeltään Hiroyuki Horibata (2.09.25) Horibata edustaa legendaarista Asahi Kaseita, jonka riveissä ovat juosseet mm. maailmanmestari Hiromi Taniguchi, olympiamitalisti Koichi Morishita, MM-mitalistit Masako Chiba ja Nobuyuki Sato sekä tietenkin legendaariset Sohin veljekset. Viimeksi mainitut ovat työskenneleet Kasein valmentajina jo yli 20 vuotta ja niinpä he siis tekevät määrän nimeen vannovia ohjelmiaan myös Horibatalle.
Kukapa oli Lake Biwan neljänneksi paras juoksija? Hän on mies, jonka henkilölisyys on todistetusti Kentaro Nakamoto. Hänen kotimaansa on Japani. Vaikka Nakamoto jäi sekunnin Japanin liiton MM-rajasta 2.09.30, hänet luultavasti valitaan yhdessä Biwan pronssipojan Horibatan kanssa Japanin maratonjoukkueeseen Daegun MM-kisoihin. Mitä todennäköisimmin Japanin joukkue MM-maratonille on: Yukihiro Kitaoka (hopeaa Aasian kisoissa viime vuonna), Yuki Kawauchi (2.08.37 Tokiossa), Hiroyuki Horibata (2.09.25 Lake Biwassa), Yoshinori Oda (2.09.03 Tokiossa) ja Kentaro Nakamoto (2.09.31 Lake Biwassa).
Kun loputkin maratoonarit olivat saaneet päätökseensä raastoisan mittelönsä Lake Biwassa, oli aika maratonrentoutuneisuuden. Jotkut tosin joutuivat olemaan maratonrentoutuneisuudessa täydessä maratonpettyneisyydessä, jotkut maratononnellisuudessa ja suurin osa siltä väliltä. Joka tapauksessa hyvin luultavaa on, että Lake Biwan maraton oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen itse kunkin syömmeen.
[iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Lake Biwan maratonin voitto Etiopiaan
Etiopia on viime vuosina selvästi parantanut asemiaan maailman maratonmarkkinoilla vuoden 2000 olympiavoittajan ja vuoden 2001 maailmanmestari Gezahegne Aberan lopettamisen jälkeisen matalapaineen jälkeen. Vuosien 2003, 2005 ja 2007 MM-kisoissa ja vuoden 2004 olympialaisissahan Etiopialaismaratoonarit eivät tapelleet kärkisijoituksista, mutta sitten alkoi uusi Etiopian maratonnousu. Tähän tietenkin vaikutti Hailen keskittyminen maratonille vuoden 2004 olympialaisten ja sen jälkeisen akillesjänneleikkauksen jälkeen, mutta sen lisäksi maasta rynnisti äkkiä suuri joukko nuoria maratonkoneita Tsegaye Kebeden ja Deriba Mergan johdolla.
Edellä maintun johdosta ei ole ihme, että tämän vuoden Lake Biwan maratonin voitto meni Etiopiaan. Voittajaksi nimittäin juoksi Yemane Tsegay -niminen kaveri ajalla 2.09.34. Tämä ei tietenkään ole Tsegaylle kummoinenkaan aika, onhan hänen rekordinsa 2.06.30 viime vuoden Pariisin kilvasta, mutta voitto on aina voitto. Toiseksi kilvassa sijoittui Japanin Tomoyuki Sato 2.10.07 kuluttua lähtölaukauksesta. Sato on vanha kunnon maratonsaha, sijoittuihan hän vuoden 2007 MM-maratonilla 13.nneksi, tosin Suomen "eläin" Holmenille hävinneenä. Se on ainakin varmaa, että Sato oli vetänyt riittävän pitkiä lenkkejä Lake Biwaan valmistautuessaan, siitä pitävät huolen hänen edustamansa firman, Asahi Kasein valmentajat, Sohin veljekset. Aivan omaa rekordiaan Sato ei pystynyt Lake Biwassa lyömään, sillä aiemmin hän on nelistänyt 42195 metriä aikaan 2.09.43. Kolmanneksi Lake Biwan tämänvuotisessa koitoksessa sijoittui Eritrean oma poika, Abraham Tadesse, 2.10.46 kuluttua lähtölaukauksesta. Tadesse juoksi aika lähelle omaa rekodriaan, sillä viime vuonna Zürichissä hän juoksi 2.10.09.
Voittaja Tsegay totesi kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa: "Täksi vuodeksi uudistettu Lake Biwan retti oli hyvä, mutta sää kilvan aikana oli kyllä aivan kälyinen. Jääkylmä sade aiheutti sen, että en pystynyt pitämään tarpeeksi kovaa vauhtia yllä. Halusin juosta tänään 2.06 tai paremmin, mutta sää kilvan toisella puoliskolla huononi niin paljon, että se oli mahdotonta." Pahimmillaan voittajan vauhti putosi toisen puoliskon myrkyssä ja tyrkyssä päälle 3.20 / km, mikä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kisan suurin ennakkosuosikki, Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala viipyi tällä kertaa matkalla niinkin kauan kuin 2.15.29 ja sijoittui 11:nneksi. Eipä kulkenut myöskään viime vuonna Chicagossa 2.07.06 juosseella Kenian Charles Munyekillä (DNF) ja saman maan Laban Kagikalla (DNF). Muuta huomionarvoista Lake Biwan kilvassa oli Japanin nuorten maratonpoikien Yukiko Kitaokan (sijoitus neljäs, aika 2.10.51), Naoto Yonedan (viides, 2.11.00) ja Satoshi Yoshiin (seitsemäs, 2.12.24) ensimaratonit.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Edellä maintun johdosta ei ole ihme, että tämän vuoden Lake Biwan maratonin voitto meni Etiopiaan. Voittajaksi nimittäin juoksi Yemane Tsegay -niminen kaveri ajalla 2.09.34. Tämä ei tietenkään ole Tsegaylle kummoinenkaan aika, onhan hänen rekordinsa 2.06.30 viime vuoden Pariisin kilvasta, mutta voitto on aina voitto. Toiseksi kilvassa sijoittui Japanin Tomoyuki Sato 2.10.07 kuluttua lähtölaukauksesta. Sato on vanha kunnon maratonsaha, sijoittuihan hän vuoden 2007 MM-maratonilla 13.nneksi, tosin Suomen "eläin" Holmenille hävinneenä. Se on ainakin varmaa, että Sato oli vetänyt riittävän pitkiä lenkkejä Lake Biwaan valmistautuessaan, siitä pitävät huolen hänen edustamansa firman, Asahi Kasein valmentajat, Sohin veljekset. Aivan omaa rekordiaan Sato ei pystynyt Lake Biwassa lyömään, sillä aiemmin hän on nelistänyt 42195 metriä aikaan 2.09.43. Kolmanneksi Lake Biwan tämänvuotisessa koitoksessa sijoittui Eritrean oma poika, Abraham Tadesse, 2.10.46 kuluttua lähtölaukauksesta. Tadesse juoksi aika lähelle omaa rekodriaan, sillä viime vuonna Zürichissä hän juoksi 2.10.09.
Voittaja Tsegay totesi kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa: "Täksi vuodeksi uudistettu Lake Biwan retti oli hyvä, mutta sää kilvan aikana oli kyllä aivan kälyinen. Jääkylmä sade aiheutti sen, että en pystynyt pitämään tarpeeksi kovaa vauhtia yllä. Halusin juosta tänään 2.06 tai paremmin, mutta sää kilvan toisella puoliskolla huononi niin paljon, että se oli mahdotonta." Pahimmillaan voittajan vauhti putosi toisen puoliskon myrkyssä ja tyrkyssä päälle 3.20 / km, mikä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kisan suurin ennakkosuosikki, Etelä-Afrikan Hendrick Ramaala viipyi tällä kertaa matkalla niinkin kauan kuin 2.15.29 ja sijoittui 11:nneksi. Eipä kulkenut myöskään viime vuonna Chicagossa 2.07.06 juosseella Kenian Charles Munyekillä (DNF) ja saman maan Laban Kagikalla (DNF). Muuta huomionarvoista Lake Biwan kilvassa oli Japanin nuorten maratonpoikien Yukiko Kitaokan (sijoitus neljäs, aika 2.10.51), Naoto Yonedan (viides, 2.11.00) ja Satoshi Yoshiin (seitsemäs, 2.12.24) ensimaratonit.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Paul Tergat voittoon Lake Biwan maratonilla
Tänään juostiin Japanissa Biwa-järven lähistöllä Lake Biwan maraton. Huhujen mukaan Biwa-järvi kuhisee maratonpirajoita, jotka syövät suihinsa kaikki, jotka eivät ole maratonfaneja. Sen sijaan maratonintoiset uimarit nuo julmat pedot jättävät rauhaan. Joka tapauksessa tuon perinteikkään maratonkisan, joka on Japanin vanhin maratonkisa, voittoon nelisti entinen maratonin ME-mies Paul Tergat ajalla 2.10.22. "Tämä oli meitsin vuoden eka mara ja aikaerokin painoi kintuissani. Lisäksi reitillä oli aika hevi puhuri", sanoi Tergat kisan jälkeen puolustukseksi nykypäivän mittapuulla hitahkoon voittoikaansa.
Toiseksi juoksi Espanjan Jose Rios 2.10.36 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän jäi Tergatin völjystä 1,3 km:n päässä maalissa. Vaikka Rios onkin juossut Lake Biwassa hyvin lähes joka vuosi (enkka 2.07), hänen arvokisaesityksensä ovat maratonilla olleet aikamoisia waterloita. Viimeksi Pekingin olympiamaralla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.32.35 ja saapui maaliin kilvan 72. parhaana, toki keskeyttämiselle ilkkuen.
Kuka oli sitten kilvan kolmas? No kukapa muukaan kuin Eritrean olympiakasi Pekingistä, Yared Asmerom (2.10.49). Kisan neljäntenä maaliviivan ylle hervottomana kanveesiin vaipui parhaana japanilaisena Masaya Shimizu, hänkin vielä 2.11 alittaen (2.10.50). Shimitzu huolehti suurimmaksi osaksi kilvan vauhdinpidosta kilvan jälkimmäisennä puoliskolla. Hänen velipoikansa, Tomoya Shimitsu sijoittui kuudenneksi (2.12.30). "Enemmän kuin muita huippujuoksijoita, pelkäsin veljeni nelistävän takaa ohitseni täydessä nelistäväisyydessä, siksi vedin kärjessä tuulesta huolimatta", sanoi Shimizun veljeksistä tällä kertaa nopeampi. Siinäpä ovat veljekset kuin maratonilvekset. Koska M.Shimizu oli kisan paras japanilainen, hän lunasti näin paikkansa nousevan auringon maan edustajana Berliinin MM-maratonille.
Tulokset:
1. Paul Tergat (KEN) 2:10:22
2. Jose Rios (ESP) 2:10:36
3. Yared Asmeron (ERI) 2:10:49
4. Masaya Shimizu (JPN) 2:10:50
5. Abiyote Guta (ETH) 2:11:18
6. Tomoya Shimizu (JPN) 2:12:30
7. Satoru Sasaki (JPN) 2:14:00
8. Takeshi Makabe (JPN) 2:14:34
[IAAF.org & japanrunningnews.blogspot.com]
Toiseksi juoksi Espanjan Jose Rios 2.10.36 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän jäi Tergatin völjystä 1,3 km:n päässä maalissa. Vaikka Rios onkin juossut Lake Biwassa hyvin lähes joka vuosi (enkka 2.07), hänen arvokisaesityksensä ovat maratonilla olleet aikamoisia waterloita. Viimeksi Pekingin olympiamaralla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.32.35 ja saapui maaliin kilvan 72. parhaana, toki keskeyttämiselle ilkkuen.
Kuka oli sitten kilvan kolmas? No kukapa muukaan kuin Eritrean olympiakasi Pekingistä, Yared Asmerom (2.10.49). Kisan neljäntenä maaliviivan ylle hervottomana kanveesiin vaipui parhaana japanilaisena Masaya Shimizu, hänkin vielä 2.11 alittaen (2.10.50). Shimitzu huolehti suurimmaksi osaksi kilvan vauhdinpidosta kilvan jälkimmäisennä puoliskolla. Hänen velipoikansa, Tomoya Shimitsu sijoittui kuudenneksi (2.12.30). "Enemmän kuin muita huippujuoksijoita, pelkäsin veljeni nelistävän takaa ohitseni täydessä nelistäväisyydessä, siksi vedin kärjessä tuulesta huolimatta", sanoi Shimizun veljeksistä tällä kertaa nopeampi. Siinäpä ovat veljekset kuin maratonilvekset. Koska M.Shimizu oli kisan paras japanilainen, hän lunasti näin paikkansa nousevan auringon maan edustajana Berliinin MM-maratonille.
Tulokset:
1. Paul Tergat (KEN) 2:10:22
2. Jose Rios (ESP) 2:10:36
3. Yared Asmeron (ERI) 2:10:49
4. Masaya Shimizu (JPN) 2:10:50
5. Abiyote Guta (ETH) 2:11:18
6. Tomoya Shimizu (JPN) 2:12:30
7. Satoru Sasaki (JPN) 2:14:00
8. Takeshi Makabe (JPN) 2:14:34
[IAAF.org & japanrunningnews.blogspot.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)