Lake Biwan maraton kipaistiin Japanin Otsussa, Biwajärven rannalla. Siellä moni himosi maratonjuoksua kuin hienohelma parfyymin tuoksua. Siellä maratonfanit toivoivat maratontrilleriä kuin huumehörhöt pilleriä. Siellä arvostettiin pelejä ja leikkejä yhtä paljon kuin työläiset suuryritysten johtajahyppyheikkejä. Siellä moni inhosi huonoja kuin -vertauksia kuin nurmipora tuli ja liike -kertauksia.
Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.
Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.
Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.
Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.
Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.
Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.
Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.
Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.
Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti