Kun maratonvuosi 2012 alkaa olla ohi, on raasto.comin yhden hengen juryn aika tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta.Toisin sanoen, raasto.comin jury listaa maratonvuoden topit ja flopit, vaikkakaan se ei käytä kyseisiä peleistä ja leikeistä tuttuja pelletermejä. Ei suinkaan, vaan raasto.comi listaa vuoden maratonilonaiheet ja maratonwaterloot.
Ilonaiheet
1) Stephen Kiproptichin voitto Lontoon olympiamaratonilla. Ugandalaisen Kiprotichin voitto oli aivan oikein omissa olympiavalinnoissaan käsittämättömästi hölmöilleille Etiopian ja Kenian liitoille. Siitäpähän saivat.
2) Tsegaye Kebeden kosto Chicagon maratonilla. Etiopian liitto jätti Kebeden valitsematta olympiamaratonille, vaikka mies on viime vuosina ollut Etiopian ja koko maailman varmin maratoonari (ei yhtään huonoa maratonia, olympiapronssia 2008, MM-pronssia 2009, Pariisin, Fukuokan ja Lontoon maratonin voitot). Sen sijaan Etiopia valuitsi maratonjoukkueeseensa nuoria koltiaisia vailla kummoistakaan maratonkokemusta ja tulos oli täysi waterloo. Chicagossa seurasi Kebeden kosto: voitto ajalla 2.04.38. Repikää siitä, Etiopian valitsijat!
3) Johanna Kykyri 2.38.27 Firenzessä. Uusi suomalaisnainen alle 2.40. Vihdoinkin Kykyri pystyi juoksemaan kykyjensä edellyttämän maratontuloksen.
4) ForrestG:n pronssi SM-maratonilla. Joskus kova työ palkitaan.
5) Kentaro Nakamoton kuudes sija Lontoon olympiamaratonilla. Maailman maratonhulluimmalle kansalle, Japanille, joka on ollut erittäin huolissaan maansa maratoonareiden putoamisesta kansainvälisestä kelkasta, Nakamoton juoksu Lontoossa merkitsi enemmän kuin ihmisjärki voi käsittää.
Waterloot
1) Etiopian miesten olympiavalinnat. Kun valitaan olympiamaratonjoukkueeseen kolme kaveria, joiden kokemus maratonista yhteensä on vähäisempi kuin suurimman osan kenen tahansa muun olympiamaratonin osaanottajan yksinään, tulos on 3 x DNF. Se on tämän kestävyysjuoksun suurvallan historian totaalisin waterloo, jota maan liiton / olympiakomitean on syytä hävetä syvään.
2) Kenian miesten olympiavalinnat. Miksi viime syksynä maratonin ME:n tehnyt Patrick Makau ei mahtunut Kenian olympiajoukkueeseen? Siinä kysymys, joka tiivistyy Kenian sekava ja vailla minkäänlaista logiikkaa olevat maratonvalinnat. Ensin syksyllä ilmoitetaan, että Makau on varmasti joukkueessa, sitten keväällä ilmoitetaankin, että muutamasta miehestä tehdään valinta ja että Lontoon maratonilla on pääkarsinta. Sitten karsinnan perusteella joukkueeseen valitaan surkeasti jossut Emmanuel Mutai. Ainoa, joka näyttöjensä perusteellla olisi kuulunut joukkueeseen oli Wilson Kipsang. Niin kova on maan taso, että liittonsa korruptoituneesta sekoilusta huolimatta sen miesjuoksijat ottivat olympiamaratonilla hopeaa ja pronssia.
3) Geoffrey Mutain ja Dennis Kimetton sopujuoksu Berliinissä. Sopujuoksut kuuluvat urheiluun yhtä paljon kuin humppa rock and roll -konserttiin. Ilmeisesti manageriportaalla alkaa olla jo niin suuri valta maratonmiehiin, että he sanelevat ennen kilpaa sopimustensa mukaisesti maaliintulojärjestyksen.
4) Lilia Shobukhova Lontoon olympiamaratonilla. Moninkertainen Chicagon ja Lontoon maratonien voittaja ja viime vuonna Chicagon helteessä 2.18.20 leiponut venäläinen Shobukhova oli Lontoon naisten olympiamaratonin suurin voittajasuosikki, mutta siellä hän ei maalia nähnyt.
5) USA:n miehet Lontoon olympiamaratonilla. Yksi maaliin, kaksi DNF. Ilman aina varman Meb Keflezighin neljättä sijaa Lontoon olympiamaraton olisi ollut USA:lle totaalinen waterloo, nyt se oli pelkkä waterloo.
[raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti