On selvää, että jokaisen maratoonarin tavoite maratonkilvan maalissa on maratononnellisuus. Yhtä selvää on, että maratononnellisuuteen ei ole mahdollista päästä ilman maratonkeskittyneisyyttä, koska maratonkeskittyneisyys on välttämätöntä maratononnistuneisuuden kannalta ja maratononnistuneisuus on puolestaan maratononnellisuuden edellytys. Kuitenkaan edes täysi maratonkeskittyneisyys ei välttämättä takaa
maratononnistuneisuutta ja sen johdannaisena maratononnellisuutta (tähän
teemaan palaan myöhemmissä raasto.comin maratonfilosofian
kirjoituksissa). On myös niin, että maratononnistuneisuuskaan ei
välttämättä takaa maratononnellisuutta. Maratononnistuneisuutta ja maratononnellisuutta ei myöskään pidä sekoittaa keskenään, sillä siinä missä maratononnistuneisuus on lähinnä kellolla mittava asia, maratononnellisuus on ennen kaikkea sisäinen tunne. Tämän vuoksi maratononnistuneisuus ei kuulu seuraavaan maratontuneen asteikkoon (huom. juoksijan maratontunne voi olla myös näiden välimuoto):.
Maratonpettyneisyys (keskeytys, ei pysty starttaamaan, totaalinen romahdus maratonilla)
Maratontyytymättömyys (jonkin verran alakanttiin juostu maraton, mutta ei romahdus)
Maratontyytyväisyys (perushyvä juoksu tai jopa oma ennätys)
Maratononnellisuus (maratonuran tavoitteen saavuttaminenm esim. tietyn
"haamurajan" saavuttaminen tai juokseminen kovempaa kuin olisi koskaan
kuvitellut pystyvänsä)
Maratononnellisuus on äärimmäisen harvinainen tunne, johon suurin osa maratoonareista ei pääse koskaan elämänsä aikana. Maratononnellisuutta ei pidäkään sekoittaa maratontyytyväisyyteen, joka on paljon tavanomaisempi tunne maratonin jälkeen kuin maratononnellisuus. Lisäksi maratontyytyväisyys on huomattavasti
maratononnellisuutta lievempi tunne. Juoksija saattaa olla monen
maratonkilvan jälkeen maratontyytyväisyydessä juostessaan itselleen
perustuloksen tai jopa oman ennätyksensä, mutta silti hän ei välttämättä ole maratononnellisuudessa.
Maratononnellisuus määräytyy jokaisen itselleen asettaman maratonpäätavoitteen mukaan. Joillekin se on olympiavoitto, joillekin 2.20-alitus, joillekin 2.30-alitus tai joillekin kolmen tunnin alitus. Vasta tällaisen, uran päätavoitteen saavuttaminen maratonilla on välttämätön, joskaan ei aina riittävä edellytys maratononnellisuudelle. Kaikki eivät siltikään saavuta koskaan maratononnellisuutta, vaikka pystyisivät saavuttamaan maratonpäätavoitteensa. Se miksi maratonpäätavoitteen saavuttaminenkaan ei aina saa aikaan maratononnellisuutta, on arvoitus, joka liittyy ihmismielen maratonaivoituksiin.
Joka tapauksessa, jos juoksija saavuttaa maratononnellisuuden, se on niin vahva tunne, että sen kerran koettuaan juoksija ei enää koskaan voi tuntea maratonpettyneisyyttä, meni maraton miten tahansa, koska maratononnellisuus antaa hänelle ikuisen suojan
maratonpettyneisyyttä vastaan koko hänen loppuelämänsä ajan. Se ikään kuin rakentaa
läpitunkemattoman muurin ihmisen ympärille, jonka läpi
maratonpettyneisyys ei voi tunkeutua, vaikka maraton menisi maratononnellisuuden kokemisen jälkeen miten huonosti tahansa. Tällaista ikuista suojaa voitaisiin verrata esimerkiksi syytesuojaan, tässä tapauksessa kysymys on maratonsyytesuojasta.
Siihen, onko henkilö kokenut maratononnellisuuden, on olemassa yksinkertainen testi: jos henkilö ei enää koskaan ole maratonpettyneisyydessä, vaikka juoksisi miten huonosti, hän on kokenut maratononnellisuuden. Moni mietti aikoinaan, oliko Haile Gebrselassie maratononnellisuudessa juostessaan pitkään jahtaamansa maratonin ME:n. Vastaus tuli pari vuotta myöhemmin New Yorkin maratonilla, jossa Haile keskeytettyään kilvan oli maratonpettyneisyydessä ja ilmoitti lopettavansa uransa (minkä ilmoituksen hän sittemmin perui). Tämä on todiste siitä, että edes ME:n tehtyään Haile ei ollut maratononnellisuudessa, koska jos hän olisi ollut maratononnellisuudessa ME:nsä jälkeen, hän ei olisi voinut olla New Yorkin jälkeen maratonpettyneisyydessä. Toki hänen maratontyytyväisyyttään ME:n jälkeen ei ole kiistäminen.
Maratononnellisuuden ehdot ovat niin tiukat, että monille varmaan herää kysymys, onko kukaan koskaan oikeasti ollut maratononnellisuudessa? Tiedossa on ainakin yksi tapaus, jolloin raasto.comin toimittaja Z on päässyt todistamaan paikan päällä juoksijan maratononnellisuutta. Tässä tilassa oli eräs Helsingin seudulla asuva juoksija vuoden 2004 Berliinin maratonin jälkeen. Maratononnellisuus on siis maratoonareiden saavutettavissa.
[Z]
perjantai 27. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kipsang ja Keitany voittajia Lontoon maratonilla
Joka vuosi, kun Lontoon maraton julkaisee eiittiryhmänsä osanottajalistan, maratonfanit odottavat vesi kielellä maailman ennätystä juostavaksi, mutta joka vuosi he joutuvat näissä ylenpalttisissa maratonodotuksissaan pettymään. Viimeksi Lontoossa on juostu maailmojen ennätys vuonna 2003, kun Paula Radcliffe teki naisten voimassa olevan ME:n 2.15.25. Miesten ME puolestaan on juostu Lontoossa viimeksi vuonna 2002, jolloin asialla oli USA:n Khalid Khannouchi. Hän leipoi silloin 2.05.38. Vain kaksi maailmojen ennätystä 2000-luvun aikana on kiistatta pettymys siihen nähden, kuinka paljon Lontoo on panostanut eliittiryhmiensä määrään ja laatuun. Kenties juuri tässä piilee syy siihen, miksi ME tulokset ovat kiertäneet Lontoota kuin korppikotkat saalista. Liian suuri eliittiryhmän koko näet aiheuttaa väistämättä sen, että ryhmä alkaa jänisten hypättyä syrjään kytätä toisiaan voittorahojen toivossa, jolloin vauhti väistämättä hidastuu. Näin on käynyt useana vuonna.
Tänä vuonna maratonfanit olivat jälleen tännä maratontoivoa sen suhteen, että he saisivat todistaa maailmojen ennätystä tapahtuvaksi. Ensimmäisen vitosen jälkeen näyttikin miesten kilvassa hyvältä, sillä kärkiryhmä ravasi sen 14.36:een, mikä on sekunnin kovampaa kuin Kenian Patrick Makaun viime syksyn Berliinin ME-juoksussa. Valittavasti tämän jälkeen maratonilla äärimmäisen tärkeälle tasaiselle vauhdinjaolle heitettiin hyvästit. Kympin väliaika nimittäin oli 29.36, eli toinen vitonen vei 15 minuuttia, kun Makaun juoksussa väliaika oli 29.17 (14.40). Eipä Lontoossa vauhti kiristynyt tämän jälkeenkään, sillä 15 kilometrin väliaika oli 44.30, kolmas vitonen siis 14.54 (Makau 43.52, vitonen 14.35). Tässä vaiheessa maratonfanit alkoivat olla jo aika epäileväisiä ME:n suhteen.
Tämän jälkeen vauhti kuitenkin kiristyi, sillä 20 kilometrin paalulle saavuttiin ajassa 59.13 (vitonen 14.43, Makaun ME-juoksussa 58.30, vitonen 14.38). Tämä ei poistanut armotonta totuutta siitä, että Lontoossa kärjen vauhti oli ollut aivan liian poukkoilevaa, jos verrataan Makaun ME-juoksun äärimmäisen tasaiseen alkumatkaan. Puolimatka koitti ajassa 1.02.12 (Makau Berliinissä 1.01.44).
Heti puolimatkan jälkeen, eräs suurimmista voittajasuosikeista, viime vuonna Frankfurtissa ME:n pintaan juossut Kenian Wilson Kipsang sai jänisten laadusta tarpeekseen ja lähti omille teilleen. Tuota pikaa hän sai seuraa maanmiehestään, kaksinkertaisesta maratonin maailmojen mestarista Abel Kiruista sekä Etiopian Feyisa Lilesasta. Yhdessä he raapaisivat hetkessä suuren eron maailman tähtia vilisevään takaa-ajoryhmään (josta ME mies Makau oli hypännyt tien sivuun) ja saapuivat 25 kilometrin viistalle 1.13.22 kuluttua lähtölaukauksesta (Makau Berliinissä 1.13.18). Tämä sai maratonfanit innostumaan alun epäileväisyyden jälkeen, josko ME olisi sittenkin mahdollinen. Tämä into eli vielä 30 kilometrin laatoituksella (1.28.05, edellinen vitonen 14.43, Makau Berliinissä 1.27.38, 14.20).
Toivo alkoi kuitenkin hiipua 35 kilometrin polkimella (1.42.47, vitonen 14.42), sillä Makaun väliaika Berliinissä oli ollut 1.42.16 (vitonen 14.38). Maratonfanit tiesivät, että puolen minuutin kiinni kurominen viimeisellä 7,2 kilometrillä olisi äärimmäisen vaikeaa, sillä Makau ei ennätysjuoksussaan lopussa juuri hidastunut, mitä nyt käytti 35-40 kilometrin väliseen pätkään aikaa 14.59. Nyt kuitenkin kävi niin, että Kiruin ja Lilesan kelkastaan pudottanut Kipsang käytti samaiseen vitoseen 15.11, joten 40 kilometrin kohdalla (1.57.58, Makau Berliinissä 1.57.15) oli ilmeistä, että maailman ennätystä ei nähtäisi. Niin juoksi Kipsang voittajana maaliin ajassa 2.04.44. Se jäi neljä sekuntia Emmanuel Mutain vuosi aiemmin juoksemasta Lontoon reittirekordista. Kipsangin kannalta tärkeintä kuitenkin lienee se, että Lontoon voittonsa ansiosta häntä ei voi syrjäyttää enää mikään Kenian Lontoon olympiakoneesta, onhan miehellä pohjalla viime syksynä Frankfurtissa juostu 2.03.42.
Muut sijoitukset vauhtuivat Lontoossa perinpohjin lopun kilometreillä. Syystä tai toisesta moni suosikki hyytyi perusteellisesti. Vielä 40 kilometrin paalulla sijoilla kaksi ja kolme taitavaltaneet Kirui ja Lilesa sakkasivat kuin paksuuntunut jogurtti. Niinpä Lilesa juoksi lopusta maaliin 3.50 / km-vauhtia ja Kiruin vauhti viimeisellä 2,2 kilometrillä oli 3.54 / km. Näin totaalinen hyytyminen maailman huippujuoksijoilla on harvinaista, mikä on jälleen kerran eräs osoitus maratonin uskomattomasta raakuudesta. Täten ei ole ihme, että tasaisemmin kilvassa vauhtinsa jakaneet vanhat kunnon maratonkoneet, Kenian Martin Lel ja Etiopian Tsegaye Kebede jyräsivät lopussa sijoille kaksi ja kolme ajoin 2.06.51 ja 2.06.52. Nämä juoksut eivät kuitenkaan liene riittäviä miesten kotimaiden olympiajoukkueeseen kiilaamiseksi. Samoin Marokon kaksikko Adil Annani (2.07.43) ja Jaouad Gharib (2.07.44) sivuuttivat katkeneen Kiruin (2.07.56). Lilesan (2.08.20) ohi puolestaan nelistivät edellisten lisäksi vielä reittiennätyksen haltija Kenian Emmanuel Mutai (2.08.01), Brasilian Marilson Dos Santos (2.08.03) ja Eritrean Samuel Tsegay (2.08.02). On kuitenkin sanottava, että kukaan Lilesan viimeisellä 2,2 kilometrilla ohittaneista ei tykittänyt loppua heidän tasoisilleen miehille erityisen kovaa, vaan esimerkiksi lopussa voimakkaasti nouseet marokkolaisetkin vetivät lopun 3.07-3.08 / km eli suunnilleen samaa vauhtia kuin Mary Keitany naisissa.
Joka tapauksessa maratonfanit eivät voi olla nostamatta hattua tänä vuonna 40 vuotta täyttävällä Gharibille, jonka M 40 sarjan maailman ennätyksen (Meksikon Adres Espinosa 2.08.46, Berliini 2003) murskaamisen esti ainoastaan se, että Gharib täyttää 40 vasta 22.5 (veteraanisääntöjen mukaan saman kalenterivuoden aikana täytetty ikä ei riitä). Nyt 40-vuotiaiden ennätysmurskajaiset jäävät siis Gharibin osalta joko Lontoon olympialaisiin (jonne hänet tämän juoksun perusteella Marokon joukkueeseen valittaneen) tai sitten syksyyn. Gharibin, tuon vuoden 2008 olympiahopeamiehen ja kaksinkertaisen maailmanmestarin (2003 & 2005) kunniaksi on vielä sanottava, että vuodesta 2003 alkaen, jolloin hän juoksi ensimmäisen maratoninsa, miehelle on osunut ainostaan yksi huono maraton, Ateenan olympiakisoissa 2004. Mies on uskomaraton maraton k.o.n.e.!
Sijalta 14 Lontoon tulosluettelosta löytyy puolimaratonin ME-mies ja vuoden 2004 kympin olympiapronssipoika sekä vuoden 2009 MM-hopeapoika Eritrean Zersenay Tadese ajalla 2.10.41. Tadeselta ei vaan ota maraton kulkeakseen. Miehen saldo kolmella yrityksellään on keskeytys, 2.12.03 ja tämän kertainen 2.10-päällitys. Kun mies on vetänyt 10 000 metriä 26.37.25 ja puolimaratonin 58.23, on ilmeistä, että hänen täytyy harjoitella täysin väärin maratonia ajatellen, millään muulla asialla alimatkojen ja maratontulosten täydellistä epäsuhtaa on vaikea selittää.
Jos oli miesten Lontoon kilpa vauhdiltaan turhan pukkoilevaa, oli naisten vauhdinjako tasaisempaa. Valitettavasti vain vauhti oli alussa tasaisen hiljaista maratonnaaraiden ja järjestäjien suunnitelmia ajatellen. Kävi näet niin, että neljä ensimmäistä vitosta kestivät 16.51, 16.45, 16.51 ja 16.47. Sen jälkeen saavuttiin puolimatkaan 1.10.53 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä oli ainakin minuutin liian hiljaista rallatusta monien himoamia 2.19-alkuisia tuloksia ajatellen. Toisaalta parempi oli minuutin liian hiljainen kuin minuutin liian kova vauhti. Tämän tiedostaen kärkiryhmä, johon kuuluivat Kenian Mary Keitany, Edna Kiplagat, Lucy Kabuu, Priscah Jeptoo ja Florence Kiplagat sekä Etiopian Aberu Kebede ja Atsede Baysa, heittivät lisää löylyä maratonkiukaalle, joten vauhti alkoi kiihtyä salakavalan kamalasti. Kun ensimmäisellä puoliskolla oli käytetty aikaa keskimäärin 3.22-3.23 kilometriä kohden, nyt kilometrien ohi juostiin 3.16-vauhtia.
Vauhti alkoikin tehdä tuhoaan. 30 kilometrin seipäällä (1.39.53) mukana olivat enää Keitany, Kiplagat x 2, Kabuu ja Jeptoo. Monen maratonfanin sympatiat olivat tässä kohtaa Kabuun puolella, jota Kenian liitto ei täysin käsittämättömästä syystä ollut kelpuuttanut olympiaehdokkaiden joukkoon tammikuussa Dubaissa juoksemastaan 2.19.34:stä huolimatta. Valittettavasti Kabuuta saattoi tammikuinen Dubain koitos vielä painaa, sillä 35 kilometrin vitjalla hän oli pudonnut edellä mainittujen maannaistensa vauhdista. Ratkaisut odottivat tuloaan kuin juonenkäänteet jännittäväisessä filmissä.
Tämän jälkeen Keitany ja Kiplagat huomasivat olevansa keskenään kärjessä ja eipä tästä kulunut kauaakaan, kun Keitany oli siellä täydessä maratonyksinäisyydessä. Hän kiihdytti 35-40 kilometrin välisen, yleensä maratonin raskaimman vitosen peräti 15.45 (3.09 / km) ja sen päälle viimeiset 2,2 kilometriä 3.08 / km, joten hän saapui maaliin Afrikan ja Kenian ennätysajassa 2.18.37. Se rikkoi Catherine Ndereban vuonna 2001 Chicagossa juokseman rekordin kymmenellä sekunnilla. Myös toiseksi sijoittunut Edna Kiplagat alitti 2.20, sillä hän hän löytyi maalista 2.19.50 kuluttua lähdöstä. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Priscah Jeptoo päällitti haamurajan niukasti juoksemalla 2.20.14. Loistava oli myös neljänneksi sijoittuneen Florence Kiplagatin 2.20.57. Sen sijaan viidenneksi tullut Lucu Kabuu saattoi olla aavistuksen pettyneisyydessä aikansa 2.23.12 ja sijoituksena johdosta, sillä Kenian liiton toimesta sorsittu Kabuu halusi varmasti näyttää isänmaalleen olevansa kovempi kuin kukaan muu kenialainen, jolloin hänet olisi ollut suorastaan pakko valita olympiajoukkueeseen.
Kuudentena maalista tavoitettu Etiopian Aberu Kebede (2.24.04) hyytyi hieman lopussa, sillä viimeiset 2,2 kilometriä hän juoksi 3.43 kilometriä kohden ja 35-40 kilometrin pätkälläkin hänen vauhtinsa oli pudonnut 3.37-vauhtiin. Hänen yrityksensä tunkeutua Etiopian olympiajoukkueeseen oli kuitenkin osoitus maratonrohkeudesta, sillä päästäkseen tavoitteeseensa hänen olisi tullut juosta alle 2.20. Hän laittoi siis kaikki yhden maratonkortin varaan, josta ei tällä kertaa ässää löytynyt. Samat sanat pätevät Kebeden maannaiseen Atsede Baysaan, joka hiipparoi maaliin joltisessakin pettyneisyydessä kilvan yhdeksäntenä, mutta kuitenkin kansainvälisen mittapuun mukaan kelpo ajalla 2.25.59.
Viimeksi mainitun edeltä, sijoilta seitsemän ja kahdesan löytyi eurooppalaista väriä, sillä ne menivät Saksan Irina Mikitenkolle (2.24.53) Portugalin Jessica Augustolle (2.24.59). Näillä juoksuillaan he varmistivat maittensa olympiakomiteoille jo ennestään varmat olympiapaikkansa. Niin ikään olympiapaikkansa taisi varmistaa pari edellisvuotta hiljaiseloa viettänyt kaksinkertainen New Yorkin maratonin voittaja, Latvian Jelena Prokopcuka, sillä hän sijoittui kilvan kymmenenneksi ajalla 2.27.04. Se ei hätyyttele Prokopcukan ennätystä, mutta on kuitenkin hieno osoitus siitä, että hän on palannut maratonkehiin olympiakisat mielessään. Prokopcukalla ei selvästikään ollut kilvassa muuta tavoitetta kuin tehdä ehjä olympiapaikan varmistava juoksu, siksi riskitön hänen tämänkertainen maratonveronsa oli (puoliskot 1.13.31 ja 1.13.33).
Vielä neljä muutakin maratonkissaa ehti maaliin ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle. Heistä viimeisenä maalin saapui Ruotsin Isabellah Andersson, joka juoksi 2.29.57. Jo viime vuoden puolella olympiapaikkansa Ruotsin joukkueessa varmistaneen Anderssonin kilpailutahti täydellä maratonilla on ihmeen kova, sillä tammikuussa hän oli kipaissut Dubain maratonin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, Andersson juoksee vielä Tukholman maratonin ennen elokuun olympiamaratonia.
Niin oli Lontoon maratoni juostu ja kärjen osalta naisten kilpa oli suhteessa tällä kertaa kovempi kuin miesten, vaikka uroiden kilpaan oli haalittu jälleen kerran sellainen maratonjoukkio, että sille vetää vertoja vain aiempien vuosien Lontooseen haalitut maratonjoukkiot.
[virginlondonmarathon.com & raasto.com]
Tänä vuonna maratonfanit olivat jälleen tännä maratontoivoa sen suhteen, että he saisivat todistaa maailmojen ennätystä tapahtuvaksi. Ensimmäisen vitosen jälkeen näyttikin miesten kilvassa hyvältä, sillä kärkiryhmä ravasi sen 14.36:een, mikä on sekunnin kovampaa kuin Kenian Patrick Makaun viime syksyn Berliinin ME-juoksussa. Valittavasti tämän jälkeen maratonilla äärimmäisen tärkeälle tasaiselle vauhdinjaolle heitettiin hyvästit. Kympin väliaika nimittäin oli 29.36, eli toinen vitonen vei 15 minuuttia, kun Makaun juoksussa väliaika oli 29.17 (14.40). Eipä Lontoossa vauhti kiristynyt tämän jälkeenkään, sillä 15 kilometrin väliaika oli 44.30, kolmas vitonen siis 14.54 (Makau 43.52, vitonen 14.35). Tässä vaiheessa maratonfanit alkoivat olla jo aika epäileväisiä ME:n suhteen.
Tämän jälkeen vauhti kuitenkin kiristyi, sillä 20 kilometrin paalulle saavuttiin ajassa 59.13 (vitonen 14.43, Makaun ME-juoksussa 58.30, vitonen 14.38). Tämä ei poistanut armotonta totuutta siitä, että Lontoossa kärjen vauhti oli ollut aivan liian poukkoilevaa, jos verrataan Makaun ME-juoksun äärimmäisen tasaiseen alkumatkaan. Puolimatka koitti ajassa 1.02.12 (Makau Berliinissä 1.01.44).
Heti puolimatkan jälkeen, eräs suurimmista voittajasuosikeista, viime vuonna Frankfurtissa ME:n pintaan juossut Kenian Wilson Kipsang sai jänisten laadusta tarpeekseen ja lähti omille teilleen. Tuota pikaa hän sai seuraa maanmiehestään, kaksinkertaisesta maratonin maailmojen mestarista Abel Kiruista sekä Etiopian Feyisa Lilesasta. Yhdessä he raapaisivat hetkessä suuren eron maailman tähtia vilisevään takaa-ajoryhmään (josta ME mies Makau oli hypännyt tien sivuun) ja saapuivat 25 kilometrin viistalle 1.13.22 kuluttua lähtölaukauksesta (Makau Berliinissä 1.13.18). Tämä sai maratonfanit innostumaan alun epäileväisyyden jälkeen, josko ME olisi sittenkin mahdollinen. Tämä into eli vielä 30 kilometrin laatoituksella (1.28.05, edellinen vitonen 14.43, Makau Berliinissä 1.27.38, 14.20).
Toivo alkoi kuitenkin hiipua 35 kilometrin polkimella (1.42.47, vitonen 14.42), sillä Makaun väliaika Berliinissä oli ollut 1.42.16 (vitonen 14.38). Maratonfanit tiesivät, että puolen minuutin kiinni kurominen viimeisellä 7,2 kilometrillä olisi äärimmäisen vaikeaa, sillä Makau ei ennätysjuoksussaan lopussa juuri hidastunut, mitä nyt käytti 35-40 kilometrin väliseen pätkään aikaa 14.59. Nyt kuitenkin kävi niin, että Kiruin ja Lilesan kelkastaan pudottanut Kipsang käytti samaiseen vitoseen 15.11, joten 40 kilometrin kohdalla (1.57.58, Makau Berliinissä 1.57.15) oli ilmeistä, että maailman ennätystä ei nähtäisi. Niin juoksi Kipsang voittajana maaliin ajassa 2.04.44. Se jäi neljä sekuntia Emmanuel Mutain vuosi aiemmin juoksemasta Lontoon reittirekordista. Kipsangin kannalta tärkeintä kuitenkin lienee se, että Lontoon voittonsa ansiosta häntä ei voi syrjäyttää enää mikään Kenian Lontoon olympiakoneesta, onhan miehellä pohjalla viime syksynä Frankfurtissa juostu 2.03.42.
Muut sijoitukset vauhtuivat Lontoossa perinpohjin lopun kilometreillä. Syystä tai toisesta moni suosikki hyytyi perusteellisesti. Vielä 40 kilometrin paalulla sijoilla kaksi ja kolme taitavaltaneet Kirui ja Lilesa sakkasivat kuin paksuuntunut jogurtti. Niinpä Lilesa juoksi lopusta maaliin 3.50 / km-vauhtia ja Kiruin vauhti viimeisellä 2,2 kilometrillä oli 3.54 / km. Näin totaalinen hyytyminen maailman huippujuoksijoilla on harvinaista, mikä on jälleen kerran eräs osoitus maratonin uskomattomasta raakuudesta. Täten ei ole ihme, että tasaisemmin kilvassa vauhtinsa jakaneet vanhat kunnon maratonkoneet, Kenian Martin Lel ja Etiopian Tsegaye Kebede jyräsivät lopussa sijoille kaksi ja kolme ajoin 2.06.51 ja 2.06.52. Nämä juoksut eivät kuitenkaan liene riittäviä miesten kotimaiden olympiajoukkueeseen kiilaamiseksi. Samoin Marokon kaksikko Adil Annani (2.07.43) ja Jaouad Gharib (2.07.44) sivuuttivat katkeneen Kiruin (2.07.56). Lilesan (2.08.20) ohi puolestaan nelistivät edellisten lisäksi vielä reittiennätyksen haltija Kenian Emmanuel Mutai (2.08.01), Brasilian Marilson Dos Santos (2.08.03) ja Eritrean Samuel Tsegay (2.08.02). On kuitenkin sanottava, että kukaan Lilesan viimeisellä 2,2 kilometrilla ohittaneista ei tykittänyt loppua heidän tasoisilleen miehille erityisen kovaa, vaan esimerkiksi lopussa voimakkaasti nouseet marokkolaisetkin vetivät lopun 3.07-3.08 / km eli suunnilleen samaa vauhtia kuin Mary Keitany naisissa.
Joka tapauksessa maratonfanit eivät voi olla nostamatta hattua tänä vuonna 40 vuotta täyttävällä Gharibille, jonka M 40 sarjan maailman ennätyksen (Meksikon Adres Espinosa 2.08.46, Berliini 2003) murskaamisen esti ainoastaan se, että Gharib täyttää 40 vasta 22.5 (veteraanisääntöjen mukaan saman kalenterivuoden aikana täytetty ikä ei riitä). Nyt 40-vuotiaiden ennätysmurskajaiset jäävät siis Gharibin osalta joko Lontoon olympialaisiin (jonne hänet tämän juoksun perusteella Marokon joukkueeseen valittaneen) tai sitten syksyyn. Gharibin, tuon vuoden 2008 olympiahopeamiehen ja kaksinkertaisen maailmanmestarin (2003 & 2005) kunniaksi on vielä sanottava, että vuodesta 2003 alkaen, jolloin hän juoksi ensimmäisen maratoninsa, miehelle on osunut ainostaan yksi huono maraton, Ateenan olympiakisoissa 2004. Mies on uskomaraton maraton k.o.n.e.!
Sijalta 14 Lontoon tulosluettelosta löytyy puolimaratonin ME-mies ja vuoden 2004 kympin olympiapronssipoika sekä vuoden 2009 MM-hopeapoika Eritrean Zersenay Tadese ajalla 2.10.41. Tadeselta ei vaan ota maraton kulkeakseen. Miehen saldo kolmella yrityksellään on keskeytys, 2.12.03 ja tämän kertainen 2.10-päällitys. Kun mies on vetänyt 10 000 metriä 26.37.25 ja puolimaratonin 58.23, on ilmeistä, että hänen täytyy harjoitella täysin väärin maratonia ajatellen, millään muulla asialla alimatkojen ja maratontulosten täydellistä epäsuhtaa on vaikea selittää.
Jos oli miesten Lontoon kilpa vauhdiltaan turhan pukkoilevaa, oli naisten vauhdinjako tasaisempaa. Valitettavasti vain vauhti oli alussa tasaisen hiljaista maratonnaaraiden ja järjestäjien suunnitelmia ajatellen. Kävi näet niin, että neljä ensimmäistä vitosta kestivät 16.51, 16.45, 16.51 ja 16.47. Sen jälkeen saavuttiin puolimatkaan 1.10.53 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä oli ainakin minuutin liian hiljaista rallatusta monien himoamia 2.19-alkuisia tuloksia ajatellen. Toisaalta parempi oli minuutin liian hiljainen kuin minuutin liian kova vauhti. Tämän tiedostaen kärkiryhmä, johon kuuluivat Kenian Mary Keitany, Edna Kiplagat, Lucy Kabuu, Priscah Jeptoo ja Florence Kiplagat sekä Etiopian Aberu Kebede ja Atsede Baysa, heittivät lisää löylyä maratonkiukaalle, joten vauhti alkoi kiihtyä salakavalan kamalasti. Kun ensimmäisellä puoliskolla oli käytetty aikaa keskimäärin 3.22-3.23 kilometriä kohden, nyt kilometrien ohi juostiin 3.16-vauhtia.
Vauhti alkoikin tehdä tuhoaan. 30 kilometrin seipäällä (1.39.53) mukana olivat enää Keitany, Kiplagat x 2, Kabuu ja Jeptoo. Monen maratonfanin sympatiat olivat tässä kohtaa Kabuun puolella, jota Kenian liitto ei täysin käsittämättömästä syystä ollut kelpuuttanut olympiaehdokkaiden joukkoon tammikuussa Dubaissa juoksemastaan 2.19.34:stä huolimatta. Valittettavasti Kabuuta saattoi tammikuinen Dubain koitos vielä painaa, sillä 35 kilometrin vitjalla hän oli pudonnut edellä mainittujen maannaistensa vauhdista. Ratkaisut odottivat tuloaan kuin juonenkäänteet jännittäväisessä filmissä.
Tämän jälkeen Keitany ja Kiplagat huomasivat olevansa keskenään kärjessä ja eipä tästä kulunut kauaakaan, kun Keitany oli siellä täydessä maratonyksinäisyydessä. Hän kiihdytti 35-40 kilometrin välisen, yleensä maratonin raskaimman vitosen peräti 15.45 (3.09 / km) ja sen päälle viimeiset 2,2 kilometriä 3.08 / km, joten hän saapui maaliin Afrikan ja Kenian ennätysajassa 2.18.37. Se rikkoi Catherine Ndereban vuonna 2001 Chicagossa juokseman rekordin kymmenellä sekunnilla. Myös toiseksi sijoittunut Edna Kiplagat alitti 2.20, sillä hän hän löytyi maalista 2.19.50 kuluttua lähdöstä. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Priscah Jeptoo päällitti haamurajan niukasti juoksemalla 2.20.14. Loistava oli myös neljänneksi sijoittuneen Florence Kiplagatin 2.20.57. Sen sijaan viidenneksi tullut Lucu Kabuu saattoi olla aavistuksen pettyneisyydessä aikansa 2.23.12 ja sijoituksena johdosta, sillä Kenian liiton toimesta sorsittu Kabuu halusi varmasti näyttää isänmaalleen olevansa kovempi kuin kukaan muu kenialainen, jolloin hänet olisi ollut suorastaan pakko valita olympiajoukkueeseen.
Kuudentena maalista tavoitettu Etiopian Aberu Kebede (2.24.04) hyytyi hieman lopussa, sillä viimeiset 2,2 kilometriä hän juoksi 3.43 kilometriä kohden ja 35-40 kilometrin pätkälläkin hänen vauhtinsa oli pudonnut 3.37-vauhtiin. Hänen yrityksensä tunkeutua Etiopian olympiajoukkueeseen oli kuitenkin osoitus maratonrohkeudesta, sillä päästäkseen tavoitteeseensa hänen olisi tullut juosta alle 2.20. Hän laittoi siis kaikki yhden maratonkortin varaan, josta ei tällä kertaa ässää löytynyt. Samat sanat pätevät Kebeden maannaiseen Atsede Baysaan, joka hiipparoi maaliin joltisessakin pettyneisyydessä kilvan yhdeksäntenä, mutta kuitenkin kansainvälisen mittapuun mukaan kelpo ajalla 2.25.59.
Viimeksi mainitun edeltä, sijoilta seitsemän ja kahdesan löytyi eurooppalaista väriä, sillä ne menivät Saksan Irina Mikitenkolle (2.24.53) Portugalin Jessica Augustolle (2.24.59). Näillä juoksuillaan he varmistivat maittensa olympiakomiteoille jo ennestään varmat olympiapaikkansa. Niin ikään olympiapaikkansa taisi varmistaa pari edellisvuotta hiljaiseloa viettänyt kaksinkertainen New Yorkin maratonin voittaja, Latvian Jelena Prokopcuka, sillä hän sijoittui kilvan kymmenenneksi ajalla 2.27.04. Se ei hätyyttele Prokopcukan ennätystä, mutta on kuitenkin hieno osoitus siitä, että hän on palannut maratonkehiin olympiakisat mielessään. Prokopcukalla ei selvästikään ollut kilvassa muuta tavoitetta kuin tehdä ehjä olympiapaikan varmistava juoksu, siksi riskitön hänen tämänkertainen maratonveronsa oli (puoliskot 1.13.31 ja 1.13.33).
Vielä neljä muutakin maratonkissaa ehti maaliin ennen kuin kello oli käynyt kaksi tuntia ja siihen vielä puoli tuntia päälle. Heistä viimeisenä maalin saapui Ruotsin Isabellah Andersson, joka juoksi 2.29.57. Jo viime vuoden puolella olympiapaikkansa Ruotsin joukkueessa varmistaneen Anderssonin kilpailutahti täydellä maratonilla on ihmeen kova, sillä tammikuussa hän oli kipaissut Dubain maratonin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, Andersson juoksee vielä Tukholman maratonin ennen elokuun olympiamaratonia.
Niin oli Lontoon maratoni juostu ja kärjen osalta naisten kilpa oli suhteessa tällä kertaa kovempi kuin miesten, vaikka uroiden kilpaan oli haalittu jälleen kerran sellainen maratonjoukkio, että sille vetää vertoja vain aiempien vuosien Lontooseen haalitut maratonjoukkiot.
[virginlondonmarathon.com & raasto.com]
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Juoksijat jyräsivät SM-maantiellä kuin kaulin
Maalla olevalla tiellä tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuskilpailut kilpailtiin Kuopiossa 21.4.2012. Siellä miehet ja naiset kirmasivat puolikkaan maratonin ja juniorit kymmenen kilometrin mittaisen taipaleen täydessä juoksevaisuudessa. Kuka oli siellä puolimaratonin kovin? No, kukapa muukaan kuin Turun Urheiluliiton kotiseurakseen tunnustavan Lewis Korir. Hän tempaisi ajan 1.05.22, mikä ei Lewisin tasoisen juoksijan kyseessä ollessa ole ylenpalttisen ilmiömäinen tulos, mutta kuitenkin Suomen mestaruuden arvoinen. Luultavasti Korir ei joutunut voittonsa eteen juoksemaan läheskään täpöillä. Hän on niin kova, että SM-maastoissa voimme odottaa hänen voittavan 4 km ja 12 km, Kalevan kisoissa 5000m ja 10 000m sekä syksyllä SM-maratonin. Tällaiseen sarjaan yhden vuoden aikana ei ole pystynyt kukaan maamme yleisen urheilun historiassa.
Hopeaa Kuopiossa juoksi Jyväskyläin Kenttäurheilijain Miika Takala ajalla 1.07.06. Kesällä Takala tavoittelee puolen tunnin alitusta ratakympiltä kuin yritysjohtaja henkilöstövähennyksiä. Pronssisen lätkän HKV:n logolla koristettujen tuulihousujensa taskuun sai tunkea Aki Nummela. Hän latoi 21,1 km noin 3.15 kilometriä kohden. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että puolimaratonfanit näkivät hänet maalisen linjan yllä 1.08.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Olisiko asian laita niin, että Nummela himoaa kesällä tulosta 3000 metrin esteissä kuin poliisi nahkasaappaita? Valitettavasti kilvan viimeinen yhden tunnin ja kymmenen minuutin alittaja oli KU 58:n Tommi Hytönen. Hän käytti puolikkaaseen martyyn aikaa 1.09.23. Hänen tuloksensa on kuitenkin kelpoinen kuin laki pykälässä.
Puolimaratonfanit raapivat päätään mietteliäästi pohtien päissänsä kysymystä siitä, ketkä olivat kilvassa viides ja kuudes. No, he olivat Turun Urheilullisen liiton edustajat, mutta Liedon Parman kasvatit, nitrolla tankatun juoksumaton kaltaisesti jauhaneet Jukka (1.10.17) ja Jaakko (1.10.22) Kero. Veljekset olivat tälläkin kertaa vahvoja kuin porot. On muistettava miesten esiintyneen SM-maantiellä jo 1990-luvun alkupuoleleta lähtien. Radoilla he ovat esiintyneet vieläkin kauemmin kuin SM-maantiellä. Älköön kukaan unohtako esimerkiksi Jaakon Suomen mestaruutta 16-vuotiaiden poikien 4 x 800 metrillä vuodelta 1988 Kokkolan SM-viesteissä tai Jukan 16-vuotiaiden poikien SM-maastojen kahdeksatta sijaa vuodelta 1989 Lapinlahden SM-maastoissa. Uransa kuluessa pojat ovat juoseet seuralleen niin paljon SM-mitaleita ja -pisteitä, että sitä on ihmisjärjen vaikea käsittää. Näitä kavereita on seuransa syytä totta vieköön arvostaa.
Kestävyysjuoksumme kannalta olisi ollut verratonta, jos 1.10-alittaja olisi ollut Kuopion kilvassa suurempi lukumäärä kuin oli, mutta toki on otettava huomioon, että kaikki Kopiossa maaliin juosseet ovat 9999999999 x kovempia urheilijoita kuin yksikään pelien ja leikkien harrastaja tai moottorin ulvottaja, puhumattakaan viheriöllä palloa reikään tökkijöistä. Jos joku väittää, että näin ei ole, hän on väärässä kuin rahoja kymmeniä tuhansia euroja roistomaisilta liikemiehiltä vastaan ottanut poliitikko, joka väittää että ei ole tehnyt mitään väärää. Eräs Kuopion kisan kovista on esimerkiksi Sjundeå IF:n Thomas Sadvall, joka sijoittui 14:nneksi ajalla 1.12.15. Tämä Kyrsklätt IF:n kasvatti juoksi 21 vuotta sitten, vuonna 1991, silloin 16-vuotiaana 800 metriä aikaan 1.58.11. Silloin sillä heltisi 16-vuotiaiden SM-kisoissa viides tila. Vuotta myöhemmin vuonna 1992, 17 vuoden ikään varttuneena, hän tekaisi silloisella mielimatkallaan, kahden ratakierroksen kierrossa aika mukavan oloisen tuloksen, 1.55.30. Nykyään mies on täydessä maratonkeskittyneisyydessä.
Naisten kilvan Kuopiossa vei nimiinsä Oulun Pyrinnön Elina Lindgren ajalla 1.18.53. Se ei ole lähellekään Lindgrenin rekordi, mutta mestaruus on aina mestaruus, vain mestaruus, eikä mikään muu kuin mestaruus, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Lindgren voitti aika selvästi mestaruuden, vain mestaruuden, eikä minkään muun kuin mestaruuden, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Tästä kertoo se, että hopealle sijoittuneen IF Ålandin Johanna Kahlrothin aika oli 1.20.02. Mahtoiko Kahlrothia korpea niukka päällitys? Tuskinpa vain, sillä aika harva maamme väestöstä on niin kova, että sijoittuu lajien kuninkaassa, kestävyysjuoksussa, Suomen mestaruusmitaleille. Pronssisen mitskun kotiinsa kuljetettavaksi sai Viipurin Urheilijain Nina Chydenius 1.21.38 kuluttua laukauksisesta lähdöstä. Neljäs oli jo monennenkin kilpansa kestävyyspitoisessa juoksussa kilvoitellut KU 58:n Sanna Kullberg ajalla 1.21.57. Tällä juoksulla hän kukisti Rovaniemen Roadrunnersin Anni (1.22.09) ja Elli Hemmingin (1.22.18) niukasti, mutta kuintenkin selvästi. Kaikki heistä, samoin kuin muista maaliin juosseista olivat kovia kuin kenguru kolmiloikassa.
Mitenkä sitten kävi Kuopiossa junioristen orien 10 kilometrillä? Kävipä siinä siten, että voiton vei Lahden Ahkeran Ossi Kekki ajalla 31.54. Hän himoaa kesällä kovaa tulosta 1500 metrillä kuin asianajaja lakikirjaa. Toiseksi ajalla 32.01 tulleesta Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesasesta voidaa sanoa, että hän inhosi kulkemattomuutta kuin sheriffi muukalaista, minkä vuoksi hän ei kärsinyt kulkemattomuudesta. Pronssia sai Turun Urheiluliittoa edustava Henrik Goesch 32.30 kuluttua juoksijain liikkeelle laittamisesta. Hän himoaa menestystä triathlonissa kuin palomies vesiletkua.
Junioristen naisten 10 kilometrillä kävi niin, että voiton vei Nummen Kipinän Meri Rantanen tuloksella 36.14. Viime kaudella maamme juniorisarjaa hallinnut ja Euroopan tasollakin maanosan kärkeä ahdistellut Rantanen ei kuitenkaan saanut voittoa helpolla, sillä kestävyysjuoksussa mikään ei tule koskaan helpolla, toisin kuin peleissä ja leikeissä sekä moottoteiden kamppailussa toisia moottoreita vastaan. Lisäksi Rantasta ahdisti lähes maaliselle linjalle saakka Karhulan katajaisten Oona Kettunen. Hän näet käytti kilpaan aikaa 36.18. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Jalasjärven Jalaksen Sanni Massinen joutui antautumaan enemmän kärkiselle kaksikolle, sillä hän juoksi maaliin ajassa 37.27. Joka tapauksessa hän on SM-mitalisti, eikä kukaan voi muuta väittää.
17-vuotiain nuorison saadessa elämänsä keväässä suoritetun SM-maantiekilvan päätökseen, tulostaululta voitiin lukea, että poikien mittelön oli ratkaissut voitokseen Alajärven Ankkurien Antti Ihamäki 34.26 kuluttua pyssyn puhumisesta. Hän himoaa tuloksia kuin timpuri pattinkia. Hopeaa itsensä ja kotikenttänsä iloksi sai Kuopion Reippaan Samu Mikkonen ajalla 34.37. Hän on aika reipas sälli. Pronssia kotoonsa kantoi Lempäälän Kisan Markus Kyrölä. Hän laukkasiloikkasi reitin päätökseensä ajassa 35.01.
Tyttöjen kammoittelussa parhaaksi osoitteutui käytännössä kotikentällään juossut Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen. Hän piti 40 minuutia totaalisen pilkkanaan juostessaan 38.49. Sen sijaan hopeaa saanut Espoon Tapioiden Taika Nummi ei aivan ennättänyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello päällitti 40 minuuttia, mutta väliäkö tuolla kun kouraan lyötiin silveristä metallia kilvan päätteeksi. Pronssille sijoittui Karhulan Katajaisten Minttu Hukka, käyttäen kymmeneen kilometriin 40 minuuttia ja siihen vielä 22 sekuntia päälle.
Niin oli SM-maantiejuoksut juostu. Seuraavaksi SM-karavaani suuntaa kohti Pudasjärveä, jossa kilpaillaan maastossa tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuksista 13.5. Toki siellä mitellään myös muista sijoituksista kuin mestaruuksista, sillä yksi vain voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa. No, toki kolmekin voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa, sillä joukkuekilpailuissa kammoiltellaan mestaruuksista niin ikään, joten siinä kultaista metallia lätkitään aina kolmen kestävyysjuoksulle sydämensä menettäneen raaston tai raastottaren kouraan kerrallaan. [raasto.com]
Hopeaa Kuopiossa juoksi Jyväskyläin Kenttäurheilijain Miika Takala ajalla 1.07.06. Kesällä Takala tavoittelee puolen tunnin alitusta ratakympiltä kuin yritysjohtaja henkilöstövähennyksiä. Pronssisen lätkän HKV:n logolla koristettujen tuulihousujensa taskuun sai tunkea Aki Nummela. Hän latoi 21,1 km noin 3.15 kilometriä kohden. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että puolimaratonfanit näkivät hänet maalisen linjan yllä 1.08.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Olisiko asian laita niin, että Nummela himoaa kesällä tulosta 3000 metrin esteissä kuin poliisi nahkasaappaita? Valitettavasti kilvan viimeinen yhden tunnin ja kymmenen minuutin alittaja oli KU 58:n Tommi Hytönen. Hän käytti puolikkaaseen martyyn aikaa 1.09.23. Hänen tuloksensa on kuitenkin kelpoinen kuin laki pykälässä.
Puolimaratonfanit raapivat päätään mietteliäästi pohtien päissänsä kysymystä siitä, ketkä olivat kilvassa viides ja kuudes. No, he olivat Turun Urheilullisen liiton edustajat, mutta Liedon Parman kasvatit, nitrolla tankatun juoksumaton kaltaisesti jauhaneet Jukka (1.10.17) ja Jaakko (1.10.22) Kero. Veljekset olivat tälläkin kertaa vahvoja kuin porot. On muistettava miesten esiintyneen SM-maantiellä jo 1990-luvun alkupuoleleta lähtien. Radoilla he ovat esiintyneet vieläkin kauemmin kuin SM-maantiellä. Älköön kukaan unohtako esimerkiksi Jaakon Suomen mestaruutta 16-vuotiaiden poikien 4 x 800 metrillä vuodelta 1988 Kokkolan SM-viesteissä tai Jukan 16-vuotiaiden poikien SM-maastojen kahdeksatta sijaa vuodelta 1989 Lapinlahden SM-maastoissa. Uransa kuluessa pojat ovat juoseet seuralleen niin paljon SM-mitaleita ja -pisteitä, että sitä on ihmisjärjen vaikea käsittää. Näitä kavereita on seuransa syytä totta vieköön arvostaa.
Kestävyysjuoksumme kannalta olisi ollut verratonta, jos 1.10-alittaja olisi ollut Kuopion kilvassa suurempi lukumäärä kuin oli, mutta toki on otettava huomioon, että kaikki Kopiossa maaliin juosseet ovat 9999999999 x kovempia urheilijoita kuin yksikään pelien ja leikkien harrastaja tai moottorin ulvottaja, puhumattakaan viheriöllä palloa reikään tökkijöistä. Jos joku väittää, että näin ei ole, hän on väärässä kuin rahoja kymmeniä tuhansia euroja roistomaisilta liikemiehiltä vastaan ottanut poliitikko, joka väittää että ei ole tehnyt mitään väärää. Eräs Kuopion kisan kovista on esimerkiksi Sjundeå IF:n Thomas Sadvall, joka sijoittui 14:nneksi ajalla 1.12.15. Tämä Kyrsklätt IF:n kasvatti juoksi 21 vuotta sitten, vuonna 1991, silloin 16-vuotiaana 800 metriä aikaan 1.58.11. Silloin sillä heltisi 16-vuotiaiden SM-kisoissa viides tila. Vuotta myöhemmin vuonna 1992, 17 vuoden ikään varttuneena, hän tekaisi silloisella mielimatkallaan, kahden ratakierroksen kierrossa aika mukavan oloisen tuloksen, 1.55.30. Nykyään mies on täydessä maratonkeskittyneisyydessä.
Naisten kilvan Kuopiossa vei nimiinsä Oulun Pyrinnön Elina Lindgren ajalla 1.18.53. Se ei ole lähellekään Lindgrenin rekordi, mutta mestaruus on aina mestaruus, vain mestaruus, eikä mikään muu kuin mestaruus, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Lindgren voitti aika selvästi mestaruuden, vain mestaruuden, eikä minkään muun kuin mestaruuden, puhumattakaan mestaruudesta, vain mestaruudesta, eikä mistään muusta kuin mestaruudesta. Tästä kertoo se, että hopealle sijoittuneen IF Ålandin Johanna Kahlrothin aika oli 1.20.02. Mahtoiko Kahlrothia korpea niukka päällitys? Tuskinpa vain, sillä aika harva maamme väestöstä on niin kova, että sijoittuu lajien kuninkaassa, kestävyysjuoksussa, Suomen mestaruusmitaleille. Pronssisen mitskun kotiinsa kuljetettavaksi sai Viipurin Urheilijain Nina Chydenius 1.21.38 kuluttua laukauksisesta lähdöstä. Neljäs oli jo monennenkin kilpansa kestävyyspitoisessa juoksussa kilvoitellut KU 58:n Sanna Kullberg ajalla 1.21.57. Tällä juoksulla hän kukisti Rovaniemen Roadrunnersin Anni (1.22.09) ja Elli Hemmingin (1.22.18) niukasti, mutta kuintenkin selvästi. Kaikki heistä, samoin kuin muista maaliin juosseista olivat kovia kuin kenguru kolmiloikassa.
Mitenkä sitten kävi Kuopiossa junioristen orien 10 kilometrillä? Kävipä siinä siten, että voiton vei Lahden Ahkeran Ossi Kekki ajalla 31.54. Hän himoaa kesällä kovaa tulosta 1500 metrillä kuin asianajaja lakikirjaa. Toiseksi ajalla 32.01 tulleesta Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesasesta voidaa sanoa, että hän inhosi kulkemattomuutta kuin sheriffi muukalaista, minkä vuoksi hän ei kärsinyt kulkemattomuudesta. Pronssia sai Turun Urheiluliittoa edustava Henrik Goesch 32.30 kuluttua juoksijain liikkeelle laittamisesta. Hän himoaa menestystä triathlonissa kuin palomies vesiletkua.
Junioristen naisten 10 kilometrillä kävi niin, että voiton vei Nummen Kipinän Meri Rantanen tuloksella 36.14. Viime kaudella maamme juniorisarjaa hallinnut ja Euroopan tasollakin maanosan kärkeä ahdistellut Rantanen ei kuitenkaan saanut voittoa helpolla, sillä kestävyysjuoksussa mikään ei tule koskaan helpolla, toisin kuin peleissä ja leikeissä sekä moottoteiden kamppailussa toisia moottoreita vastaan. Lisäksi Rantasta ahdisti lähes maaliselle linjalle saakka Karhulan katajaisten Oona Kettunen. Hän näet käytti kilpaan aikaa 36.18. Sen sijaan kolmanneksi sijoittunut Jalasjärven Jalaksen Sanni Massinen joutui antautumaan enemmän kärkiselle kaksikolle, sillä hän juoksi maaliin ajassa 37.27. Joka tapauksessa hän on SM-mitalisti, eikä kukaan voi muuta väittää.
17-vuotiain nuorison saadessa elämänsä keväässä suoritetun SM-maantiekilvan päätökseen, tulostaululta voitiin lukea, että poikien mittelön oli ratkaissut voitokseen Alajärven Ankkurien Antti Ihamäki 34.26 kuluttua pyssyn puhumisesta. Hän himoaa tuloksia kuin timpuri pattinkia. Hopeaa itsensä ja kotikenttänsä iloksi sai Kuopion Reippaan Samu Mikkonen ajalla 34.37. Hän on aika reipas sälli. Pronssia kotoonsa kantoi Lempäälän Kisan Markus Kyrölä. Hän laukkasiloikkasi reitin päätökseensä ajassa 35.01.
Tyttöjen kammoittelussa parhaaksi osoitteutui käytännössä kotikentällään juossut Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen. Hän piti 40 minuutia totaalisen pilkkanaan juostessaan 38.49. Sen sijaan hopeaa saanut Espoon Tapioiden Taika Nummi ei aivan ennättänyt maalisen linjan ylle ennen kuin kello päällitti 40 minuuttia, mutta väliäkö tuolla kun kouraan lyötiin silveristä metallia kilvan päätteeksi. Pronssille sijoittui Karhulan Katajaisten Minttu Hukka, käyttäen kymmeneen kilometriin 40 minuuttia ja siihen vielä 22 sekuntia päälle.
Niin oli SM-maantiejuoksut juostu. Seuraavaksi SM-karavaani suuntaa kohti Pudasjärveä, jossa kilpaillaan maastossa tapahtuvan juoksun Suomen mestaruuksista 13.5. Toki siellä mitellään myös muista sijoituksista kuin mestaruuksista, sillä yksi vain voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa. No, toki kolmekin voi voittaa, kunhan kisapäivä koittaa, sillä joukkuekilpailuissa kammoiltellaan mestaruuksista niin ikään, joten siinä kultaista metallia lätkitään aina kolmen kestävyysjuoksulle sydämensä menettäneen raaston tai raastottaren kouraan kerrallaan. [raasto.com]
torstai 19. huhtikuuta 2012
Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 2 – Voiko maratonluottoa olla ilman maratonkeskittyneisyyttä?
Edellisessä maratonfilosofian osassa kävi ilmi, että maratonkeskittyneisyys on tärkeintä oman maratonsuorituskyvyn täydellisen hyödyntämisen kannalta. Paitsi että maratonkeskittyneisyys valmistaa kehoa ja mieltä maratonia varten, se myös kumoaa kaikkien muiden matkojen paitsi maratonin pelkääväisyyden. Maratonpelkääväisyyden torjunnassakin sillä on tärkeä merkitys, vaikkakaan edes täysi maratonkeskittyneisyys ei välttämättä poista kokonaan maratonpelkääväisyyttä.
Maratonkeskittyneisyyden maratonpelkääväisyyttä ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että maratonkeskittyneisyydellä on taipumus lisätä maratonluottoa, mikä puolestaan on maratonpelkääväisyyden vihollinen. Toisin sanoen, mitä enemmän henkilöllä on maratonluottoa, sitä vähemmän hänellä on maratonpelkääväisyyttä. Asia voidaan ilmaista myös niin päin, että mitä enemmän henkilö on maratonpelkääväisyydessä, sitä vähemmän hänellä on maratonluottoa.
Tämän perusteella maratonluoton luulisi siis olevan pelkästään maratonsuoritusta edistävä asia. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Maratonluotolla voi olla ainakin kahdessa tapauksessa myös maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus. Ensinnäkin, mikäli maratonluotto pohjautuu valheelliselle perustalle, siitä on juoksijalle haittaa. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun juoksija on valmistautunut maratonille ilman maratonkeskittyneisyyttä ja luulee maratonin kulkevan tuosta vain esimerkiksi ratakauden jälkeisellä lyhyellä maratonharjoittelujaksolla tai jopa ilman maratonharjoittelujaksoa. On myös tilanteita, joissa juoksija luulee olleensa maratonkeskittyneisyydessä, vaikka hänen toimintansa on tosiasiassa ollut kaikkea muuta, esimerkiksi kilpailemista joka viikonloppu usean viikon ajan ennen maratonia. Tällainen toiminta saattaa toki lisätä maratonluottoa, mutta maratonkeskittyneisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maratonkeskittyneisyyden valheellisesta perustasta on lukuisia muitakin esimerkkejä, joita ei tässä ruveta tarkemmin käsittelemään. Niitä tullaan käsittelemään yksityiskohtaisemmin raasto.comin maratonkeskittyneisyyden oppikirjassa, mikäli sellainen joskus ilmestyy.
Toinen tapaus, jossa maratonluotolla voi olla maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus, on kyseessä silloin, jos maratonluottoa on liikaa. Tapissaan olevalla maratonluotolla on näet taipumus aiheuttaa maratontakkiaukisuutta, eli maratonnöyryyden katoamista. Jos maratonille lähtee 100 prosenttisen varmana siitä, että nyt tulee kova tulos tai oma ennätys, tuloksena on yleensä maratonwaterloo. Tämä puolestaan johtuu siitä, että tapissaan olevalla maratonluotolla on taipumus murentaa maratonkeskittyneisyyttä. Mikä kavalinta, tätä ylenpalttisen maratonluoton aiheuttamaa maratonkeskittyneisyyden katoamista ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Maratonluotto on tietysti tärkeää maratonille lähdettäessä jo pelkästään maratonpelkääväisyyden ehkäisijänä, mutta luottoa on oltava sopivassa määriin, ei liikaa. Ehkä optimaalisena tasona voidaan pitää 75-80 prosentin maratonluottoa. Tämä on toki maratonpiireissä jossain määrin kiistanalainen asia ja pitkälti yksilöstä riippuvainen. On olemassa myös maratonkoulukunta, jonka mielestä maratonluoton on oltava tapissaan parhaan mahdollisen maratontuloksen aikaansaamiseksi, eikä juoksijalla voi koskaan olla liikaa maratonluottoa. Joka tapauksessa maratonluottoa voi siis olla ilman maratonkeskittyneisyyttäkin, sillä maratonluotto voi pohjautua maratonpilvilinnoille, ilman maratonkeskittyneisyyden aikaansaamaa armottoman raakaa faktaa.
[Z]
Maratonkeskittyneisyyden maratonpelkääväisyyttä ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että maratonkeskittyneisyydellä on taipumus lisätä maratonluottoa, mikä puolestaan on maratonpelkääväisyyden vihollinen. Toisin sanoen, mitä enemmän henkilöllä on maratonluottoa, sitä vähemmän hänellä on maratonpelkääväisyyttä. Asia voidaan ilmaista myös niin päin, että mitä enemmän henkilö on maratonpelkääväisyydessä, sitä vähemmän hänellä on maratonluottoa.
Tämän perusteella maratonluoton luulisi siis olevan pelkästään maratonsuoritusta edistävä asia. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Maratonluotolla voi olla ainakin kahdessa tapauksessa myös maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus. Ensinnäkin, mikäli maratonluotto pohjautuu valheelliselle perustalle, siitä on juoksijalle haittaa. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun juoksija on valmistautunut maratonille ilman maratonkeskittyneisyyttä ja luulee maratonin kulkevan tuosta vain esimerkiksi ratakauden jälkeisellä lyhyellä maratonharjoittelujaksolla tai jopa ilman maratonharjoittelujaksoa. On myös tilanteita, joissa juoksija luulee olleensa maratonkeskittyneisyydessä, vaikka hänen toimintansa on tosiasiassa ollut kaikkea muuta, esimerkiksi kilpailemista joka viikonloppu usean viikon ajan ennen maratonia. Tällainen toiminta saattaa toki lisätä maratonluottoa, mutta maratonkeskittyneisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maratonkeskittyneisyyden valheellisesta perustasta on lukuisia muitakin esimerkkejä, joita ei tässä ruveta tarkemmin käsittelemään. Niitä tullaan käsittelemään yksityiskohtaisemmin raasto.comin maratonkeskittyneisyyden oppikirjassa, mikäli sellainen joskus ilmestyy.
Toinen tapaus, jossa maratonluotolla voi olla maratonsuoritukselle haitallinen vaikutus, on kyseessä silloin, jos maratonluottoa on liikaa. Tapissaan olevalla maratonluotolla on näet taipumus aiheuttaa maratontakkiaukisuutta, eli maratonnöyryyden katoamista. Jos maratonille lähtee 100 prosenttisen varmana siitä, että nyt tulee kova tulos tai oma ennätys, tuloksena on yleensä maratonwaterloo. Tämä puolestaan johtuu siitä, että tapissaan olevalla maratonluotolla on taipumus murentaa maratonkeskittyneisyyttä. Mikä kavalinta, tätä ylenpalttisen maratonluoton aiheuttamaa maratonkeskittyneisyyden katoamista ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Maratonluotto on tietysti tärkeää maratonille lähdettäessä jo pelkästään maratonpelkääväisyyden ehkäisijänä, mutta luottoa on oltava sopivassa määriin, ei liikaa. Ehkä optimaalisena tasona voidaan pitää 75-80 prosentin maratonluottoa. Tämä on toki maratonpiireissä jossain määrin kiistanalainen asia ja pitkälti yksilöstä riippuvainen. On olemassa myös maratonkoulukunta, jonka mielestä maratonluoton on oltava tapissaan parhaan mahdollisen maratontuloksen aikaansaamiseksi, eikä juoksijalla voi koskaan olla liikaa maratonluottoa. Joka tapauksessa maratonluottoa voi siis olla ilman maratonkeskittyneisyyttäkin, sillä maratonluotto voi pohjautua maratonpilvilinnoille, ilman maratonkeskittyneisyyden aikaansaamaa armottoman raakaa faktaa.
[Z]
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Juoksijat vireessä Rotterdamissa kuin kerosiinilla tankattu Mosse
Sunnuntai 15.4. oli päivä, jolloin moni kaupunki oli päättänyt järjestää maratonin. Niinpä jotkut olivat maratonkeskittyneisyydessä kuin lakimies lexittyneisyydessä. Keskittykäämme kisaraportissamme Rotterdamiin, joka sijaitsee Hollannissa. Siellä ei ole mäen mäkeä, joten maan maratonreirit ovat tasaisempia kuin pöytä, mutta merellisestä sijainnistaan johtuen myös tuulelle alttiita. Tällä kertaa puhuri hönki myös Rotterdamissa maratoonareiden inhottavana seuralaisena. Se ei kuitenkaan estänyt Etiopian juoksijoita pistämätä pystyyn verratonta maratonshowta. Kävi nimittäin niin, että Yemane Adhane -niminen veikko , joka ilmeisesti tunnetaan maratonpiireissä paremmin nimellä Yemane Tsegay, jätti kilometri ennen maalia kansallisuustoverinsa, Getu Feleken ja voitti ajalla 2.04.48. Feleke pisteli 2.04.50.
Vielä 30 kilometrin puikolla kaksikko oli 12 sekuntia maailman ennätysvauhtia edellä ja 35 kilometrin vatkullakin tasoissa, mutta sitten "veljesten" harppa ei enää kyennyt syömään maantietä yhtä tuhoisasti, vaan edessä oli hiuksenhieno hyytyneisyys. Adhanen (eli Tsegayn) aika on tällä haavaa Etiopian toiseksi kovin tänä vuonna, joten se saattaa riittää maan olympialippuun Lontooseen. Heidän maan tilastokärkensä on Dubaissa tammikuussa 2.04.23 vispannut Yayele Abshero. Sen sijaan Feleken 2.04.50 on siinä ja siinä Lontoon suhteen, sillä Dubaissa Dino Sefir takoi saman 2.04.50 kuin Feleke nyt Rotterdamissa. Jos tilanne säilyy samanlaisena muiden kevätmaratonien jälkeenkin, niin kuinkakohan Etiopia ratkaiseen kolmannen miehen valinnan? Jos jompikumpi olisi juossut sekunnin kovempaa, niin valitsijoilla olisi helppo työ.
Monet odottivat, että Kenian Moses Mosop olisi kovin Rotterdamissa, mutta eipä ollut. Hän jäi etiopialaisten hurjasta vedätyksestä jo ennen 30 kilometrin viistaa ja oli jossain vaiheessa jo noin 20 sekuntia jäljessä, mutta saalisti lopussa naapurimaansa miehiä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Se ei riittänyt kolmatta sijaa korkeammalle ajalla 2.05.03. Valitettavasti se saattaa tarkoittaa sitä, että Mosop ei mahdu maansa olympiajoukkueeseen Lontooseen, sillä niin hurjaa on maratonpeli maailman huipulla. Mosopin jälkeen tulikin suuri ero seuraavan mieheen, sillä Kenian Stephen Kibet sai 42 kilometriä ja 195 metriä päätökseen 2.08.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän olikin viimeinen maratonsälli, joka tällä kertaa alitti 2.10.
Kilvassa oli mukana myös suomalaisia, joista nopein oli Lahden Ahkeran Jussi Utriainen. Hän oli vedossa kuin reki ja tekaisi tuloksen 2.16.34, mikä tarkoittaa sitä, että Jussi sai pitkän tauon jälkeen maratononnistuneisuuden tuloksiselle taululle. Riittääkö tämä olympialaisen B-rajan alitus maamme olympiakomitealle, jää nähtäväksi. Suomen toiseksi paras rotterisessa damissa oli Sjundeå IF:n Mårten Boström ajalla 2.21.03. Koska miehen maratontavoitteet ovat selvästi kovemmat, se ei luultavasti aiheuta Boströmille maratononnellisuutta. Sen sijaan seuratoveri Lauri Lipiäisen 2.29.34 saataa aiheuttaa latelle onnellisuuden, olihan kyseessä miehen ensimmäinen 2.30 -rajan alittavaisuus. Ei ole siis liioiteltua väittää, että Lipiäinen jyräsi Rotterdamin kaduilla kuin riistäytynyt panssarivaunu.
Kukapa voitti Rotterdamin naisten kilvan? No, hänhän oli Etiopian Tiki Gelana maansa ennätyksellä 2.18.58. Gelana polki lopussa väsymättömästi kuin rumpali speedmetalkomppia. On päivänselvää, että hänen tuloksensa riittää näytöksi Etiopian olympiajoukkueeseen. Lontoossa hän onkin eräs suurimmista voittajasuosikkitarista. Tänä keväänä muuten jo kolme etiopialaisnaista on juossut maratonin alle 2.20, joten heidän olypiajoukkueensa on vauhdikas kuin hirttäytynyt kaasu.
Toiseksi Rotterdamissa tuli Italian Valeria Straneo kansansa ennätyksellä 2.23.43. Tuollainen juoksu teki Straneolle terää olympiavalintoja ajatellen, sillä hänen kotimaassaan on ylitarjontaa 2.25-2.26 -naisista kolmea olympialippua kohden. Kolmanneksi sijoittui Etiopian Merima Hasen tuloksella 2.25.48. Se on hyvää kansainvälistä huipputasoa, mutta ei alkuunkaan riittävän kova Etiopian olympiajoukkueeseen. Vielä neljänneksi sijoittunut Hollannin Miranda Boonstrakin alitti 2.30, sillä hänet tavoitettiin maalilinjan yltä 2.27.32 kuluttua lähtölaukauksesta. Tänä vuonna 40 vuoden ikäpaalun tavoittava Boonstra on tahkonnut 3000 metrin esteitä pienen ikänsä, joten on jo hänen aikakin ollut siirtyä todenteolla kestävyysurheilun ylivertaisen kuniinkuusmatkan pariin.
[iaaf.org, hevoskuuri.fi & raasto.com]
Vielä 30 kilometrin puikolla kaksikko oli 12 sekuntia maailman ennätysvauhtia edellä ja 35 kilometrin vatkullakin tasoissa, mutta sitten "veljesten" harppa ei enää kyennyt syömään maantietä yhtä tuhoisasti, vaan edessä oli hiuksenhieno hyytyneisyys. Adhanen (eli Tsegayn) aika on tällä haavaa Etiopian toiseksi kovin tänä vuonna, joten se saattaa riittää maan olympialippuun Lontooseen. Heidän maan tilastokärkensä on Dubaissa tammikuussa 2.04.23 vispannut Yayele Abshero. Sen sijaan Feleken 2.04.50 on siinä ja siinä Lontoon suhteen, sillä Dubaissa Dino Sefir takoi saman 2.04.50 kuin Feleke nyt Rotterdamissa. Jos tilanne säilyy samanlaisena muiden kevätmaratonien jälkeenkin, niin kuinkakohan Etiopia ratkaiseen kolmannen miehen valinnan? Jos jompikumpi olisi juossut sekunnin kovempaa, niin valitsijoilla olisi helppo työ.
Monet odottivat, että Kenian Moses Mosop olisi kovin Rotterdamissa, mutta eipä ollut. Hän jäi etiopialaisten hurjasta vedätyksestä jo ennen 30 kilometrin viistaa ja oli jossain vaiheessa jo noin 20 sekuntia jäljessä, mutta saalisti lopussa naapurimaansa miehiä lakkaamattoman herpaantumattomasti. Se ei riittänyt kolmatta sijaa korkeammalle ajalla 2.05.03. Valitettavasti se saattaa tarkoittaa sitä, että Mosop ei mahdu maansa olympiajoukkueeseen Lontooseen, sillä niin hurjaa on maratonpeli maailman huipulla. Mosopin jälkeen tulikin suuri ero seuraavan mieheen, sillä Kenian Stephen Kibet sai 42 kilometriä ja 195 metriä päätökseen 2.08.05 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän olikin viimeinen maratonsälli, joka tällä kertaa alitti 2.10.
Kilvassa oli mukana myös suomalaisia, joista nopein oli Lahden Ahkeran Jussi Utriainen. Hän oli vedossa kuin reki ja tekaisi tuloksen 2.16.34, mikä tarkoittaa sitä, että Jussi sai pitkän tauon jälkeen maratononnistuneisuuden tuloksiselle taululle. Riittääkö tämä olympialaisen B-rajan alitus maamme olympiakomitealle, jää nähtäväksi. Suomen toiseksi paras rotterisessa damissa oli Sjundeå IF:n Mårten Boström ajalla 2.21.03. Koska miehen maratontavoitteet ovat selvästi kovemmat, se ei luultavasti aiheuta Boströmille maratononnellisuutta. Sen sijaan seuratoveri Lauri Lipiäisen 2.29.34 saataa aiheuttaa latelle onnellisuuden, olihan kyseessä miehen ensimmäinen 2.30 -rajan alittavaisuus. Ei ole siis liioiteltua väittää, että Lipiäinen jyräsi Rotterdamin kaduilla kuin riistäytynyt panssarivaunu.
Kukapa voitti Rotterdamin naisten kilvan? No, hänhän oli Etiopian Tiki Gelana maansa ennätyksellä 2.18.58. Gelana polki lopussa väsymättömästi kuin rumpali speedmetalkomppia. On päivänselvää, että hänen tuloksensa riittää näytöksi Etiopian olympiajoukkueeseen. Lontoossa hän onkin eräs suurimmista voittajasuosikkitarista. Tänä keväänä muuten jo kolme etiopialaisnaista on juossut maratonin alle 2.20, joten heidän olypiajoukkueensa on vauhdikas kuin hirttäytynyt kaasu.
Toiseksi Rotterdamissa tuli Italian Valeria Straneo kansansa ennätyksellä 2.23.43. Tuollainen juoksu teki Straneolle terää olympiavalintoja ajatellen, sillä hänen kotimaassaan on ylitarjontaa 2.25-2.26 -naisista kolmea olympialippua kohden. Kolmanneksi sijoittui Etiopian Merima Hasen tuloksella 2.25.48. Se on hyvää kansainvälistä huipputasoa, mutta ei alkuunkaan riittävän kova Etiopian olympiajoukkueeseen. Vielä neljänneksi sijoittunut Hollannin Miranda Boonstrakin alitti 2.30, sillä hänet tavoitettiin maalilinjan yltä 2.27.32 kuluttua lähtölaukauksesta. Tänä vuonna 40 vuoden ikäpaalun tavoittava Boonstra on tahkonnut 3000 metrin esteitä pienen ikänsä, joten on jo hänen aikakin ollut siirtyä todenteolla kestävyysurheilun ylivertaisen kuniinkuusmatkan pariin.
[iaaf.org, hevoskuuri.fi & raasto.com]
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 1 - Kumoaako maratonkeskittyneisyys puolimaratonpelkääväisyyden?
Seuraavassa juttusarjassa käydään lyhyesti läpi maratonkeskittyneisyyden perusteita. Mikäli raasto.com julkaisee joskus erillisen maratonkeskittyneisyyden oppikirjan, asioita käydään silloin läpi perusteellisemmin.
Kuten aiemmin on käynyt ilmi, maratonkeskittyneisyys eli oman maratonsuorituskyvyn mahdollisimman täydelliseen hyödyntämiseen keskittyvä työkalu voidaan jakaa 1) fyysiseen ja 2) psyykkiseen maratonkeskittyneisyyteen. Fyysinen maratonkeskittyneisyys tarkoittaa harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyviä ratkaisuja, kuten vähintään puolen vuoden mittaisen harjoitus- ja kilpailuohjelman rakentamista tiettyä maratonia, vain tiettyä maratonia eikä mitään muuta kuin tiettyä maratonia silmällä pitäen. Harjoituksissa tähdätään ensisijaisesti maratonilla vaadittavien ominaisuuksien kehittämiseen. Tällöin esimerkiksi alimatkojen kilpailuihin ei tähdätä erikseen, vaan ne juostaan ainoastaan valmistautumisena maratonille. Siihen ne ovatkin hyviä, tosin sillä edellytyksellä, että niitä ei juosta liikaa.
Psyykkinen maratonkeskittyneisyys taas tarkoittaa henkistä asennoitumista maratonia kohtaan, jolloin millekään muille kilpailuille kuin maratonille ei anneta ajatuksissa tärkeydeltään minkäänlaista painoarvoa, vaikka maratonia lyhyempiä matkoja maratonille valmistautuessa tietty määrä juostaankin. Painoarvoa ei anneta myöskään muille epäoleellisille seikoille, vaan maratonkilpailu valitaan reitin nopeuden tai sen arvokilpailustatuksen, eikä esimerkiksi rahapalkintojen tai mahdollisimman halpojen kustannusten perusteella (tietenkin oman taloudellisen tilanteen huomioon ottaen). Niin ikään psyykkinen maratonkeskittyneisyys ilmenee mm. omaan suorituskykyyn nähden realistisen maratontaktiikan laatimisena ja yleisenä maratonammattimaisuutena, jossa kaikki asiat tehdään maratonia ajatellen niin hyvin kuin pystytään.
Edellä mainitusta seuraa se, että mikäli urheilija on täydessä maratonkeskittyneisyydessä, hänellä ei voi olla alimatkojen kilpailujen pelkääväisyyttä, koska ne eivät merkitse hänelle muuta kuin maratonille valmistautumista. Maratonkeskittyneisyyden omaava urheilija ei siis tunne puolimaratonpelkääväisyyttä, 10 000 metrin pelkääväisyyttä, 5000 metrin pelkääväisyyttä tai Kalevankisapelkääväisyyttä, koska hänen tavoitteensa on maratonilla, eikä suinkaan puolimaratonilla, 10 000 metrillä, 5000 metrillä tai Kalevan Kisoissa. Toisin sanoen, maratonkeskittyneisyys kumoaa kaikkien muiden matkojen, paitsi maratonin pelkääväisyyden. Ja, mikä tärkeintä, vaikka maratonkeskittyneisyys ei välttämättä takaa maratonpelkääväisyyden poissaoloa, on täysi maratonkeskittyneisyys kuitenkin toiseksi paras suoja maratonpelkääväisyyttä vastaan heti maratononnellisuuden jälkeen. Mitä täydellisempi maratonkeskittyneisyys, sen pienempi maratonpelkääväisyyden riski. Tai toisinpäin, mitä puutteellisempi maratonkeskittyneisyys, sen suurempi maratonpelkääväisyyden riski.
[Z]
Kuten aiemmin on käynyt ilmi, maratonkeskittyneisyys eli oman maratonsuorituskyvyn mahdollisimman täydelliseen hyödyntämiseen keskittyvä työkalu voidaan jakaa 1) fyysiseen ja 2) psyykkiseen maratonkeskittyneisyyteen. Fyysinen maratonkeskittyneisyys tarkoittaa harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyviä ratkaisuja, kuten vähintään puolen vuoden mittaisen harjoitus- ja kilpailuohjelman rakentamista tiettyä maratonia, vain tiettyä maratonia eikä mitään muuta kuin tiettyä maratonia silmällä pitäen. Harjoituksissa tähdätään ensisijaisesti maratonilla vaadittavien ominaisuuksien kehittämiseen. Tällöin esimerkiksi alimatkojen kilpailuihin ei tähdätä erikseen, vaan ne juostaan ainoastaan valmistautumisena maratonille. Siihen ne ovatkin hyviä, tosin sillä edellytyksellä, että niitä ei juosta liikaa.
Psyykkinen maratonkeskittyneisyys taas tarkoittaa henkistä asennoitumista maratonia kohtaan, jolloin millekään muille kilpailuille kuin maratonille ei anneta ajatuksissa tärkeydeltään minkäänlaista painoarvoa, vaikka maratonia lyhyempiä matkoja maratonille valmistautuessa tietty määrä juostaankin. Painoarvoa ei anneta myöskään muille epäoleellisille seikoille, vaan maratonkilpailu valitaan reitin nopeuden tai sen arvokilpailustatuksen, eikä esimerkiksi rahapalkintojen tai mahdollisimman halpojen kustannusten perusteella (tietenkin oman taloudellisen tilanteen huomioon ottaen). Niin ikään psyykkinen maratonkeskittyneisyys ilmenee mm. omaan suorituskykyyn nähden realistisen maratontaktiikan laatimisena ja yleisenä maratonammattimaisuutena, jossa kaikki asiat tehdään maratonia ajatellen niin hyvin kuin pystytään.
Edellä mainitusta seuraa se, että mikäli urheilija on täydessä maratonkeskittyneisyydessä, hänellä ei voi olla alimatkojen kilpailujen pelkääväisyyttä, koska ne eivät merkitse hänelle muuta kuin maratonille valmistautumista. Maratonkeskittyneisyyden omaava urheilija ei siis tunne puolimaratonpelkääväisyyttä, 10 000 metrin pelkääväisyyttä, 5000 metrin pelkääväisyyttä tai Kalevankisapelkääväisyyttä, koska hänen tavoitteensa on maratonilla, eikä suinkaan puolimaratonilla, 10 000 metrillä, 5000 metrillä tai Kalevan Kisoissa. Toisin sanoen, maratonkeskittyneisyys kumoaa kaikkien muiden matkojen, paitsi maratonin pelkääväisyyden. Ja, mikä tärkeintä, vaikka maratonkeskittyneisyys ei välttämättä takaa maratonpelkääväisyyden poissaoloa, on täysi maratonkeskittyneisyys kuitenkin toiseksi paras suoja maratonpelkääväisyyttä vastaan heti maratononnellisuuden jälkeen. Mitä täydellisempi maratonkeskittyneisyys, sen pienempi maratonpelkääväisyyden riski. Tai toisinpäin, mitä puutteellisempi maratonkeskittyneisyys, sen suurempi maratonpelkääväisyyden riski.
[Z]
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Tuomas Jokinen takoi Stanfordissa kuin raivo timpuri
Maailman, Euroopan, Suomen ja Turun Weikkojen Tuomas Jokinen teki comebackin radoille 1,5 vuoden vammatauon jälkeen. Eikä miten tahansa tehnytkään, vaan potkussa kuin kavio. Kävi nimittäin niin, että USA:n Stanfordissa 25 ratakierroksen eli 10 000 metrin kilvoittelussa hän juoksi ajan 29.19.17. Sillä hän sijoittui yliopistomiehiä pullollaan olevassa B-erässä sijalle kahdeksan. Se on itsekin yliopistomiehenä Turun yliopistossa oppia kaaliinsa vettä täynnä olevan korkeushyppypatjan tavoin imevän Jokisen kaikkien aikojen toiseksi nopein kymppi. Kolme vuotta sitten hän kiersi rataa samassa paikassa kuin yritysjohtaja lakeja aikaan 29.11.05. Tällä kertaa B-erässä 36 miestä veti alle puolen tunnin.
Video kisasta.
Se on enemmän kuin A-erässä, jossa näin teki vain 29 miestä, tosin eipä siinä erässä miehiä ollutkaan kuin 30. A-erän voitti joten kuten valtavasta USA:n olympiakarsintamaratonpettymyksestään toipunut neljän vuoden takainen olympiamaratonin yhdeksänneksi nopein, Dathan Ritzenhein. Aika oli tosin Ritzin tasoille ringinkiertäjälle heikohko, 28.21.48. Se näet uupuu noin minuutin aikoinaan Coloradon yliopistossa oppia kuulaansa tankanneen, vain tankanneen, eikä mitään muuta kuin tankanneen Ritzin persoonallisesta rekordista. Kun olympiamaraton tällä haavaa menee todennäköisesti USA:n varamies Ritziltä sivu suun, hän varmaan himoaa kympillä USA:n olympiaedustusta kuin pomo hilloa.
Stanfordissa oli mukana myös Joensuun Katajan Jukka Keskisalo 5000 metrillä. Kuinka hänelle kävi? No, hän sijoittui A-erässä 25:nneksi ajalla 13.56.83. Voittajaksi nelisti Arizonan yliopiston Stephen Sambu ajalla 13.31.51. Irlannin Alistair Cragg oli kolmas 13.32.76 kuluttua lähtökaukauksesta. Pitkän linjan sahaaja ja jo vuonna 2004 vitosen olympiafinaalissa juossut Gragg varmaan himoaa taas olympiaedustusta kuin sihteeri reskontraa. A- ja B-erässä yhteensä 35 miestä alitti 14 minuutin rajan, joten on selvää, että jokainen heistä oli terässä kuin nitrolla tankattu moottorisaha, eikä kukaan hyytynyt kuin pomo piikkauksessa.
[rtspt.com & raasto.com]
Video kisasta.
Se on enemmän kuin A-erässä, jossa näin teki vain 29 miestä, tosin eipä siinä erässä miehiä ollutkaan kuin 30. A-erän voitti joten kuten valtavasta USA:n olympiakarsintamaratonpettymyksestään toipunut neljän vuoden takainen olympiamaratonin yhdeksänneksi nopein, Dathan Ritzenhein. Aika oli tosin Ritzin tasoille ringinkiertäjälle heikohko, 28.21.48. Se näet uupuu noin minuutin aikoinaan Coloradon yliopistossa oppia kuulaansa tankanneen, vain tankanneen, eikä mitään muuta kuin tankanneen Ritzin persoonallisesta rekordista. Kun olympiamaraton tällä haavaa menee todennäköisesti USA:n varamies Ritziltä sivu suun, hän varmaan himoaa kympillä USA:n olympiaedustusta kuin pomo hilloa.
Stanfordissa oli mukana myös Joensuun Katajan Jukka Keskisalo 5000 metrillä. Kuinka hänelle kävi? No, hän sijoittui A-erässä 25:nneksi ajalla 13.56.83. Voittajaksi nelisti Arizonan yliopiston Stephen Sambu ajalla 13.31.51. Irlannin Alistair Cragg oli kolmas 13.32.76 kuluttua lähtökaukauksesta. Pitkän linjan sahaaja ja jo vuonna 2004 vitosen olympiafinaalissa juossut Gragg varmaan himoaa taas olympiaedustusta kuin sihteeri reskontraa. A- ja B-erässä yhteensä 35 miestä alitti 14 minuutin rajan, joten on selvää, että jokainen heistä oli terässä kuin nitrolla tankattu moottorisaha, eikä kukaan hyytynyt kuin pomo piikkauksessa.
[rtspt.com & raasto.com]
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Hah-haa, mitä rallatusta Berliinin puolimartylla
Hui-hai, kun taas rallateltiin kestävyyspitoisessa kilvanjuoksussa viime viikkoisena loppuna. Tällä kertaa paikkana oli Berliini ja matkana puolikas marty. Voittoon siellä vilisti Kenian Denis Koech. Hän ohitti kilvassa kymmenen kilometrin viistan ajassa 28.26, mutta moinen loikkiminen alkoi tuntua hänestä tuota pikaa tylsältä ja paremman tekemisen puutteessa hän päätti lähteä hetkeä myöhemmin omille teilleen. Viimeiset 11,1 kilometriä hän oli liekeissä kuin tulitikulla sytytetty pieru, joten ei ollut ihme, että hän saavutti maalin ajassa 59.14. Koechin voitto oli kohtuullisen selvä, sillä toiseksi sijoittunut Kenian Wilson Kiprop hävisi hänelle sekunnin. Kipropin jääminen silveriselle metallille saattoi yllättää jotkut, onhan Kiprop maailman mestari, vain mestari, eikä mikään muu kuin mestari, puhumattakaan siitä, että hän on mestari, olematta muu kuin mestari. Entä kuka sai päättää kilpansa maalisen lijan ylitettyään seuraavaksi? No, eipä kukaan muukaan kuin kukapa muukaan kuin muukaan kukapa kuin Kenian Ezekiel Chebii. Hän juoksi 59.22.
Jos joku luuli, että mitalisen kolmikon lisäksi kukaan muu ei alittaisi tuntia, hän erehtyi kuin puoskari lääketieteessä, sillä neljänneksi sijoittunut Kenian Pius Kirop jaloiteli reitin läpi 2.48 min kilometriä kohden. Se tarkoitti sitä, että hänen loppuaikansa oli 59.25. Moisessa rallatuksessa oli se hyvä puoli, että se ei kerännyt Kiropin koneeseen turhia karstoja. Eikä siinä kaikki, vielä viidenneksi sijoittunut Kenian Paul Kipchumbakin ennätti maaliin ennen kuin kloku oli nakuttanut tunnin ajan. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hänen loppuaikansa oli 59.53. Hän oli siis kova kuin Sörkan kundi San Quentinissa. Myös neljä seuraavaa miestä, kaikki Kenian kansantasavallasta alittivat yhden tunnin ja yhden minuutin. Kansainväliset managerit varmaan himoavat jatkossa heidän juoksemaansa tuohta taskuihinsa kuin alkoholistit keittoa.
Myös Berliinin naisten kilvassa oli tasoltaan tasokkaan tasokas taso. Voittaja, Kenian Philes Ongori veteli puolimaratonin läpi muina naisina 3.15 / km, eli hänen ajoituksena maalissa oli 1.08.25. Hän huitoi loppusuoralla kuin täynnä pervitiiniä oleva kaukopartionaaras, joten ei ihme, että toiseksi sijoittunut Helah Kiprop, kotimaa Kenia joutui antautumaan aikaan 1.08.26. Toki hän oli kova kuin nilkkihallintoa vastustava rebel, mutta ei voinut mitään voittajalleen. Kolmanneksi sijoittui Kenian kansallisuuden omaava Caroline Chepkwony (1.08.36). Hän taipui kärkiselle kaksikolle lopussa tapahtuvassa kirissä kuin naula timpurittarelle. Muut puolimaratonnaaraat eivät alittaneet tunnin ja siihen vielä päälle lisäyn kymmen minuutin rajaa, mutta mainittakoon vielä Puolan Karolina Jarzynskan armoton luukutus aikaan 1.10.56. On täysin tarpeetonta mainitakaan, että hän himosi kovaa puolimaratonitulosta kuin terveydenhoitaja verenpainemittaria.
[berliner-halbmarathon.de, raasto.com]
Jos joku luuli, että mitalisen kolmikon lisäksi kukaan muu ei alittaisi tuntia, hän erehtyi kuin puoskari lääketieteessä, sillä neljänneksi sijoittunut Kenian Pius Kirop jaloiteli reitin läpi 2.48 min kilometriä kohden. Se tarkoitti sitä, että hänen loppuaikansa oli 59.25. Moisessa rallatuksessa oli se hyvä puoli, että se ei kerännyt Kiropin koneeseen turhia karstoja. Eikä siinä kaikki, vielä viidenneksi sijoittunut Kenian Paul Kipchumbakin ennätti maaliin ennen kuin kloku oli nakuttanut tunnin ajan. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hänen loppuaikansa oli 59.53. Hän oli siis kova kuin Sörkan kundi San Quentinissa. Myös neljä seuraavaa miestä, kaikki Kenian kansantasavallasta alittivat yhden tunnin ja yhden minuutin. Kansainväliset managerit varmaan himoavat jatkossa heidän juoksemaansa tuohta taskuihinsa kuin alkoholistit keittoa.
Myös Berliinin naisten kilvassa oli tasoltaan tasokkaan tasokas taso. Voittaja, Kenian Philes Ongori veteli puolimaratonin läpi muina naisina 3.15 / km, eli hänen ajoituksena maalissa oli 1.08.25. Hän huitoi loppusuoralla kuin täynnä pervitiiniä oleva kaukopartionaaras, joten ei ihme, että toiseksi sijoittunut Helah Kiprop, kotimaa Kenia joutui antautumaan aikaan 1.08.26. Toki hän oli kova kuin nilkkihallintoa vastustava rebel, mutta ei voinut mitään voittajalleen. Kolmanneksi sijoittui Kenian kansallisuuden omaava Caroline Chepkwony (1.08.36). Hän taipui kärkiselle kaksikolle lopussa tapahtuvassa kirissä kuin naula timpurittarelle. Muut puolimaratonnaaraat eivät alittaneet tunnin ja siihen vielä päälle lisäyn kymmen minuutin rajaa, mutta mainittakoon vielä Puolan Karolina Jarzynskan armoton luukutus aikaan 1.10.56. On täysin tarpeetonta mainitakaan, että hän himosi kovaa puolimaratonitulosta kuin terveydenhoitaja verenpainemittaria.
[berliner-halbmarathon.de, raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)