Tänään juostiin kovasti odotettu Lontoon maraton, jota etukäteen pidettiin jopa kaikkien aikojen kovimpana maratonina. Tällä(kään) kertaa kilpa ei kuitenkaan osoittautunut niin huimaksi joukkoraviksi, kuin osanottajaluettelo antoi odottaa. Perinteiseen tyyliin naisten elittiryhmä lähti Lontoossa maratontaipaleelleen hyvissä ajoin ennen muita. Meno oli alusta asti hieman päälle 2.20-loikkaa, joten mikäpä oli kovakuntoisilla naarailla rallatellessa mukana joukon jatkona. 5 km ohitettiin ajassa 16.33, 10 km saavutettiin 33.17 kuluttua lähtölaukauksesta ja 15 km:n kulmaus hyökkäsi vastaan silloin, kun kello näytti lukemia 50.11. Meno oli siis aika lailla 3.20 kilometriä kohden, joten naaraiden koneet varmaan hyrisivät siinä vaiheessa tyytyväisinä siitä, että liian hidas meno ei karstoittanut putkia. 20 km ja puolimatka viuhuivat ohi ajoissa 1.07.17 ja 1.10.55.
Kärkijoukko harveni koko ajan matkan ja vauhdin tehdessä niittotyötään (25 km 1.24.04), kunnes 30 km:n muurilla (1.41.10) kärjessä rymistelivät enää Venäjän Lilia Shobukhova ja Inga Abitova, Etiopian Aselefesh Mergia, Bezunesh Bekele ja Askale Tafa sekä Japanin Yukiko Akaba ja Mari Ozaki. Tämän jälkeen venäläiset ja etiopialaiset erkaantuivat omaan maratonvälienselvittelyynsä, jossa armolla ei luonnollisestikaan ollut tuntoa. 35 km:n pultilla (1.58.25) oli jo selvää, että tulossa oli kova maratonaika, mutta 2.20-alitus oli valumassa tavoittavattomiin utuisen toiveajattelun tavoin. 40 km:n oksalla (2.15.07) voitosta tappelivat enää Shobukhova, Abitova ja Mergia. Tämän jälkeen ensiksi mainittu erkaantui muista konemaisesti maratonhakaten.
Niin juostiin maaliin jäjestyksessä Shobukhova (2.22.00), Abitova (2.22.19), Mergia (2.22.38), Bekele (2.23.17) ja Tafa (2.24.39). Paras ei venäläis-etiopialainen oli kuudenneksi sijoittunut Japanin Yukiko Akaba (2.24.55), tuo Pekingin olympiakisojen 5000 metrin 12., joka sai koneeseensa jälleen maratononnistumisen Berliinin MM-maratonin (31.) pettymyksen jälkeen. Akaba paransi aiempaa maratonenkkaansa vajaan minuutin. Hänen jälkeensä maaliin rynnistivät hallitseva maratonin maailmanmestari, Kiinan Xue Bai (2.25.18), Uuden Seelannin Kim Smith (2.25.21), Japanin kokenut Mari Ozaki (2.25.43) sekä kenties omaksi ja faniensa pettymykseksi Britannian Mara Yamauchi (2.26.16). Monille muillekin ennakkosuosikeille kilpa oli raaka pettymys. Heihin kuuluivat mm. 13:nneksi sijoittunut viime kesän maratonin MM-hopeamitalisti, Japanin Yoshimi Ozaki (2.32.26) ja USA:n Deena Kastor (sijoitus 18. aika 2.36.20).
Lontoon miesten kilvassa odotettiin vain ja ainoastaan maratonin maailmanennätystä tapahtuvaksi, mutta jälleen kerran kävi ilmi, että Haile Gebrselassien ME 2.03.59 on niin kova tulos, että senpä rikkominen ei käykään tuosta vain, vaikka kilpa olisi täynnä toinen toistaan kovempia maratonkoneita. Kilvan alku näytti ennätystä ajatellen hyvältä, sillä 5 km:n kanki saavutettiin ajassa 14.39. Tämän jälkeen vauhti kuitenkin hiljeni 3 min / km-vauhtiin, eikä sellainen "hidastelu" tietenkään riitä Hailen aikaan. Niinpä 10 km:n - puolimatkan väliajat (29.42, 44.51, 59.54 ja 1.03.07) olivat maratonfaneille pettymyksiä. Jo tässä vaiheessa oli jokseenkin selvää, että Hailen Rekordi tulisi olemaan voimassa myös tämän kilvan jälkeen, sillä tuskimpa kovinkaan moni uskoi kärjen vetävät toista puoliskoa alle 1.01 varsinkaan, kun suurimpien ennakkosuosikkien Kenian olympiavoittaja Samuel Wanjirun ja Eritrean puolimaratonin ME-miehen Zersenay Tadesan meno ei näyttänyt lainkaan kulkevaiselta. Poissa oli Wanjirun normaali rullaus, jossa kantapäät hipovat pakaroita (ks. Pekingin olympiamaraton).
Sen sijaan Etiopian olympia ja MM-kolmosella Tsegaye Kebedellä oli kulku päällänsä. Niinpä hän sai laittoi tuota pikaa maratonkaasun pohjaan ja alkoi vetää toista puoliskoa negatiivisena splittinä yhdessä Kenian viime vuoden MM-mitalistien Emmanuel Mutain ja Abel Kiruin kanssa. 25 km:n taululla (1.14.19) vauhti oli jo selvästi kohentunut, mikä aiheutti Wanirun, Tadesen ja monen muun kovan maratonsällin putoamisen. Kilvan loppu (30 km 1.28.46, 35 km 1.43.30, 40 km 1.58.41) oli silkkaa Kebeden sooloa. Kirui tosin roikkui lähituntumassa aina 37 km:n asti, kunnes hyytyi kuin veteraani junnukisoissa ja miehiä alkoi nelistää hänen ohitsensa lakkaamattomana virtana.
Niin kävi, että Kebede otti uransa tähän asti suuriman maratonvoiton ajalla 2.05.19. Sitten tulikin suuri ero seuraaviin, sillä toiseksi sijoittui Mutai 2.06.23 kuluttua lähtölaukauksesta. Pronssia kaulaansa sai aina varma maratonkone, Marokon olympiahopeamies Jaouad Gharib ajalla 2.06.55. Sitten maaliin saapui yllätysmies, Marokon Abderrahime Bouramdane (2.07.33). Hänen aiempi enkkansa oli tosin 2.08.20 ja viime vuonna Bostonissa kehiin oli tullut toinen sija, mutta etukäteen tuskin kukaan uskoi Pekingin olympiamaralla maaliin 26:nnetena tullutta Bouramdanea sijoittuvaksi näin korkealle tämän vuoden Lontoon tähtisikermässä. Viides oli lopen uupunut Abel Kirui (2.08.04, 40 km:sta maaliin yli 8 min)ja kuudes taannoinen New Yorkin sankari, Brasilian Marilson Gomes Dos Santos (2.08.46). Dos Santos otti muuten kärkiryhmän kiinni vasta hieman ennen 10 km:n pistettä, sillä hän aloitti kilpansa ekan vitosen osalta huomattavasti hiljempaa (15.09). Yllätysten yllätykseksi kukaan muu ei sitten alittanutkaan 2.10-rajaa, vaan seuraavana maaliin tuli katkinaisen puhkinainen Tadese (2.12.03), joka ei viime vuodesta poiketen halunnut tällä kertaa keskeyttää kisaa. Kärkiryhmän mukaan alussa kamikazemaisesti lähteneistä Eritrean Yonas Kifle (2.14.39) sekä Japanin pojat Satoshi Irifune (2.19.25) ja Takayuki Matsumiya (2.21.34) juoksivat myös maaliin kaikkea muuta kuin negatiivisen splitin tehneinä.
[virginlondonmarathon.com, iaaf.org & raasto.com]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti