Italian maratonseppo Stefano Baldini (s. 1971) on päättänyt uransa. Toisin sanoen, Stefu on tehnyt kisanumeroistaan nenäliinoja. Toisin sanoen, Stefu on tehnyt maraton DVD:eistään kukkaruukkujen alusia. Toisin sanoen, Stefu on heittänyt kisakenkänsä viemäriin. Toisin sanoen, Stefu on vatkannut maratongeelinsä takanmuurauksen laastiksi. Toisin sanoen, Stefu on tehnyt kisashortseistaan rättejä. Toisin sanoen, Stefu on tehnyt kisapaidoistaan soihtuja.
Tässä Stefun uran huippuhetket aikajärjestyksessä:
Vuosi 1980: Stefu aloittaa kestävyysjuoksun veljensä (mara 2.16) innostamana täynnä maratoninnoitusta
Vuosi 1995: Stefu juoksee debyyttimaratoninsa Venetsiassa aikaan 2.11.01
Vuosi 1996: Stefu voittaa puolimaratonin MM-kultaa Palma De Mallorcalla
Vuosi 1998: Stefu voittaa maratonin EM-kultaa Budapestissä
Vuosi 2001: Stefu juoksee maratonin MM-pronssia Edmontonissa
Vuosi 2002: Stefu on EM-kympillä neljäs Münchenissä
Vuosi 2003: Stefu juoksee maratonin MM-pronssia Pariisissa kovalla arvokisa-ajalla 2.09.14
Vuosi 2004: Stefu voittaa maratonin olympiakultaa Ateenassa juoksemalla viimeisen kympin 28.59, viimeisen vitosen 14.13 ja viimeiset 2,2 km 6.05.
Vuosi 2006: Stefu voittaa maratonin EM-kultaa Göteborgissa
Vaikka Baldinin maratonrekordi, 2.07.22 kalpeneekin jonkun verran nykyisessä jatkuvassa 2.04-2.06 -rallatuksessa, hän omistaa erään maailman rekordin. Stefulla on nimittäin enemmän 2.10-alituksia maratonilla kuin kuin kenelläkään muulla maan päällä. Stefu jyräsi urallaan 13 kertaa maran alle 2.10, kun seuraavaksi eniten 2.10-alituksia omaavilla Sammy Koririlla ja Abdelkarer El Mouazizsillä on niitä ainoastaan 12.
Stefu oli ennen kaikkea arvokisajuoksija. Hänen vuosittainen maratonkisalenterinsa rakentui yleensä kahden kilvan varaan: Keväisen Lontoon maratonin ja loppukesestä juostavan arvokisamaratonin. Stefu juoksi Lontoossa yhdeksän kertaa jyräten siellä mm. tulokset 2.07.22 (2006), 2.07.29 (2002), 2.07.56 (2003), 2.07.57 (1997), 2.08.37 (2004), 2.09.25 (2005), 2.09.45 (2000). Toki Stefu veteli Lontoon ja arvokisosojen lisäksi myös esimerkiksi 2.08.51 Torinossa (2001), 2.09.12 ja 2.09.31 New Yorkissa (2002 ja 1997), 2.09.33 Roomassa (1998) ja 2.09.59 Madridissa (2001).
Stefua valmensi mies nimeltään Lucio Gigliotti, joka valmensi Stefun lisäksi maratonin olympiavoittajaksi Gelindo Bordinin vuonna 1988. Gigliottin valmennuksessa Stefun ohjelmaan kuului säännöllisesti vuoristoleirejä ja eräät raasto.comin lukijatkin bongasivat hänet monena vuonna Livignossa harjoittamassa maratontuskansiedätystä täydessä maratonkeskittyneisyydessä.
Aivan täydellinen maratonkone edes Stefu ei ollut, sillä uralle mahtui ketkerat keskeytykset Sydneyn olympiamaratonilla (2000), Helsingin MM-maratonilla (2005), Lontoon maratonilla (2007) ja Barcelonan EM-maratonilla (2010). Näiden kilpojen jälkeen jotkut saattoivat nähdä hänet maratonpettyneisyydessä. Terä Stefun maratonkoneessa alkoi tylsyä vuonna 2006 Göteborgin EM-maratonin jälkeen, kun normaalista rytmistään poiketen hän päätti juosta maratonin vielä arvokisojen jälkeen syksyllä. Silloin Stefulla ei enää syysmaratoni New Yorkissa kulkenut, eikä oikein mikään muukaan maratoni sen jälkeen.
Vaikka Stefua ei siis enää nähdä maratonkatujyräämässä 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle, hän aikoo tulevaisuudessa pysyä kestojuoksun parissa antamalla ohjeitaan nuorille maratonkolleille ja ehkä myös maratonkollittarille. Raasto.comi toivottaa Stefulle hyvää maratonuran jälkeistä elämää. Kyllä miehen kelpaa katsella kiikkustuolistaan maratonjuoksun olympialaista kultamitalia 100 prosenttissa maratonmuistelossa.
[iaaf.org, alltime-athletics.com, ATFS:n tilastokirja 2010 & raasto.com]
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti