Raasto.comin maratonfilosofiaa osa 6 – Voiko maratonammattimaisuutta olla liikaa?

Sitä ei käy kiistäminen, etteikö maratonkeskittyneisyys olisi tärkein asia maratonille valmistautuessa. Kun maratonkeskittyneisyys on kunnossa, juoksijan mahdollisuudet oman maratontuloksensa maksimointiin paranevat huomattavasti, kuten jo aiemmin on tullut ilmi. Edes täysi maratonkeskittyneisyys ei kuitenkaan välttämättä takaa maratononnistuneisuutta, sillä maratonilla voi mennä niin moni asia pieleen maratonkeskittyneisyydestä riippumatta. On asioita, joihin juoksija ei voi vaikuttaa, olipa hän kuinka täydessä maratonkeskittyneisyydessä tahansa. Näitä ovat esimerkiksi kilpailusää, luonnonmullistukset, terrori-iskut, katsojien käyttäytyminen tai flunssaisen kanssaihmisen aivastus päin naamaa ruuhkabussissa kotimaassa ennen maratonreissulle lähtöä. Jos maratoonarista itsestään riippumattomat asiat menevät pieleen aiheuttaen maratonwaterloon, voidaan puhua huonosta maratontuurista. Suurimpaan osaan asioista maratoonari voi kuitenkin vaikuttaa maratonammattimaisuuden avulla.

Maratonammattimaisuus on maratonkeskittyneisyyden alalaji. Maratonkeskittyneisyys on maratonammattimaisuutta, maratonammattimaisuus on maratonkeskittyneisyyttä. Kun maratonkeskittyneisyys keskittyy suuriin kokonaisuuksiin, eräänlaisiin maratonvalmistautumisen peruspilareihin (riittävän pitkä valmistautuminen, maratonille tähtäävä harjoitus- ja kilpailuohjelma, oikea asennoituminen maratonille), maratonammattimaisuus tarkoittaa lukuisia pieniä asioita, joilla maratononnistuneisuus pyritään varmistamaan. Maratonammattimaisuus ei välttämättä ole maratonammattilaisuutta, sillä vain harvalla juoksijalla on taloudellisesti mahdollista olla maratonammattilainen. Usein maratoonarin on siis käytävä töissä rahoittaakseen maratonriippuvaisuutensa. Töissä käyvän maratoonarin kohdalla maratonammattimaisuus tarkoittaa asioiden tekemistä aivan kuten juoksija olisi maratonammattilainen. Väärinkäsitysten välttämiseksi tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että maratonammattimaisuus ei tarkoita töissä löysäilyä heti kun pomon silmä välttää. Ei suinkaan, vaan se tarkoittaa maratonilla olevien muuttujien huomioimista mahdollisimman tarkasti jokapäiväisessä elämässä ja maratonvalmistautumisessa.

On olemassa pitkän ja lyhyen aikavälin maratonammattimaisuutta. Pitkän aikavälin maratonammattimaisuus tarkoittaa maratonasioiden ennakoimista jo useita kuukausia tai viikkoja ennen maratonia. Esimerkkinä tästä on elimistön totuttaminen maratonjuomiin ja -geeleihin harjoituksissa jo kauan ennen maratonia. Jos juoksijan maha kestää huonosti urheilujuomia ja geelejä, hänen on etsittävä harjoituksissa mahalleen parhaiten sopiva juoma ja geeli ja totutettava elimistönsä siihen sen sijaan, että nostaa jo valmiiksi kädet pystyyn sanoen: ”minun mahani ei kestä urheilujuomia eikä geelejä”. Jos juoksija on harjoituksissa kokeillut kaikkia mahdollisia sallittuja urheilujuomia ja geelejä sekä yrittänyt totuttaa mahansa niihin usean kuukauden ajan lukemattomissa harjoituksissa, mutta siltikään maha ei niihin totu, vasta silloin juoksija voi sanoa: ”minun mahani ei kestä urheilujuomia ja geelejä”.

Pitkän aikavälin maratonammattimaisuutta on myös maratonreitin- ja -ajankohdan valinta niin, että reitti on mahdollisimman nopea, omantasoista vetoapua on todennäköisimmin saatavilla ja että riski helteelle on mahdollisimman pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa maratonin juoksemista keväisin ja / tai syksyihin, ei koskaan kesäisin (paitsi jos juoksija tähtää arvokisoihin, jotka juostaan kesällä). Täydessä maratonammattimaisuudessa oleva juoksija ei myöskään koskaan osallistu sellaisiin maratonkilpailuihin, joiden lähtö on iltapäivällä, päivän kuumimpaan aikaan, eikä todellakaan sellaisiin, jossa järjestelyistä ei ole huolehdittu asianmukaisella tavalla. Niinpä maratonammattimaisuutta noudattava juoksija vieroksuu esimerkiksi sellaisia maratonkilpailuita, missä juoksijoiden opastus on puutteellista ja joissa autoja päästetään samalle tielle juoksijoiden kanssa.

Lyhyen aikavälin maratonammattimaisuutta puolestaan ovat asiat, jotka juoksija tekee maratontuloksensa maksimoisiseksi viimeisen viikon aikana ennen maratonia. Tämä tarkoittaa muun muassa oikeaoppista tankkausta yli- ja alilyöntejä välttäen, matkustamista kisapaikalle viimeistään 2 vrk ennen kisaa (päivää ennen kisaa tehty matkustus rasittaa aina), rauhallista majoitusta (vaikka olisi hieman kalliimpi kuin rauhaton majoitus), omien juomien ja geelien käyttöä (täydessä maratonammattimaisuudessa oleva juoksija käyttää aina omia juomia) ja pullojen merkkausta niin, että juoksijan ei koskaan, yhdelläkään juoma-asemalla tarvitse etsiä pulloaan sekä kaikkein tärkeimpänä kaikkien ylimääräisten liikkeiden välttämistä maratonin aattopäivänä. Maratonammattimaisuuteen ei siis kuulu nähtävyyksien katselu tai kisaexpossa vaeltelu ennen kisaa tai yleensäkään turha kävely.

Lyhyen aikavälin maratonammattimaisuutta ovat myös ratkaisut, jotka juoksija tekee kilvan aikana. Maratonammattimaisuuteen kuuluu etukäteen laaditun taktiikan noudattaminen maratonkilvassa riippumatta muiden kilpailijoiden tekemisistä, koska tämä etukäteen laadittu taktiikka perustuu harjoituksiin ja alimatkan kilpailuihin perustuvaan faktaan. Jos taktiikka syystä tai toisesta osoittautuukin liian varovaiseksi, viimeisen kympin aikana ehtii vielä tykittää. Maratonammattimaisuuteen ei siis kuulu oman suorituskykyyn nähden päämäärätön säntäily kilvan aikana. Maratonammattimaisuuden vastakohta on luonnollisesti maratonamatööriys, maratonfilosofiakielellä maratonammattimattomuus, mikä tarkoittaa asioiden tekemistä päinvastoin kuin edellä on kuvattu. Mikäli raasto.comin maratonkeskittyneisyyden oppikirja joskus julkaistaan, siinä tulee olemaan enemmän esimerkkejä maratonammattimaisuudesta ja maratonammattimattomuudesta.

Niin tärkeä asia kuin maratonammattimaisuus onkin, siinä piilee myös omat vaaransa. Maratonammattimaisuus voi nimittäin mennä liiallisuuksiin. Jos maratonammattimaisuus menee liiallisuuksiin, tässä tapauksessa voidaan puhua maratonammattimaisuusövereistä, tuloksena on yleensä maratonwaterloo. Maratonammattimaisuus on ihannetapauksessa tapissaan, mutta ei mene yli. Esimerkiksi, jos juoksija tunnustelee liiallisesti koko ajan omaa elimistöään maratonin aattopäivänä jokaisen maratonsängyssä tehdyn kyljenkäännön muodossa, eikä liiku päivän aikana mihinkään muualle kuin vessaan turhien liikkeiden välttämiseksi, maratonpaineet kasvavat liian suuriksi. Tällainen liiallinen maratonammattimaisuuden huomioon ottaminen saattaa myös vetää elimistön tukkoon. Elävästä maratonelämästä on myös tiedossa tapaus, jolloin maratonammattimaisuusövereissään oleva juoksija kittasi maratonin aattopäivänä seitsemän litraa vettä, ”koska maratonin aattopäivänä kuuluu juoda normaalia enemmän”. Tuloksena oli veren laimeneminen liikaa ja täydellinen energiahukka maratonilla. Maratonammattimaisuudessa on siis pysyttävä kohtuudessa. Ylettömien maratonpaineiden välttämiseksi maratonin aattopäivänä olisi syytä puhua mahdollisimman vähän maratonista, vaikka juoksija silloin välttämättömiä maratonaskareita tekeekin. 

[Z]