Japani sai viime sunnuntaina viimeisenkin olympiakarsintamaratoninsa suoritettua, joten maanantaina se julkisti olympiajoukkueensa Lontooseen suorassa tv-lähetyksessä koko kansakunnan katsoessa valintatilaisuutta kaamea jännitys vatsanpohjiaan kouristaen. Joukkue, jonka tuo läpeensä maratonhullu maa lähettää Lontooseen on seuraava:
Miehet
Arata Fujiwara (s. 1981). Kun Fujiwara veti Tokiossa 2.07.48 ja voitti muun muassa Haile Gebrselassien oli selvää, että olympiajoukkueesta häntä ei enää syrjäytettäisi. Fujiwara oli lähellä olympiavalintaa jo neljä vuotta sitten, kun hän laukkasi täydessä tuntemattomuudessa 2.08.40. Se, miten Fujiwara juoksee Lontoossa, on kaikille täydellinen arvoitus. Hän on nimittäin erittäin epätasainen maratoonari. Välillä kulkee hyvin (2.07.48 Tokio 2012, 2.08.40 Tokio 2008, 2.09.34 Ottawa 2010, 2.09.47 Fukuoka 2008), välillä taas ei mihinkään (2.38.37 Lake Biwa 2007, 2.31.06 Berliinin MM-maraton 2009, 2.29.21 Tokio 2011, 2.23.10 Chicago 2008, DNF New York 2010). Japanilaiset maratonfanit toivovat, että maratonkapinallinen Fujiwaralla (lähti firmansa maratontallista lätkimään itsenäiseksi maratonyrittäjäksi 2010) olisi Lontoossa hyvä päivä.
Ryo Yamamoto (s. 1984). Yamamoto oli Japanin miesten olympiakarsintamaratonien suurin yllättäjä, sillä ennen Lake Biwassa juoksemaansa 2.08.44:ää hänen paras tuloksensa maratonin saralla oli kolme vuotta aiemmin juostu 2.12.10. Fujiwaran tavoin myös Yamamoto on ollut lyhyellä maratonurallaan aika epätasainen kaveri, sillä esimerkiksi vuoden 2010 Tokion maratonilla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.22.32, eikä myöskään vuoden 2011 Hokkaidossa juostu 2.16.49 aiheuttanut maratonfaneissa hurraahuutoja. "Kunpa Yamamotolla olisi Lontoossa kulku päällänsä", miettivät japanilaiset maratonfanit täynnä maratontoivoa.
Kentaro Nakamoto (s. 1982). Moni poika ja tyttö luuli Nakamoton pelin olevan olympiavalintaa ajatellen pelattu, kun edellä esitelty Yamamoto nelisti hänen ohitseen Lake Biwan karsintakilvan viimeisellä 400 metrillä. Niin luuli Nakamoto itsekin tullessaan maaliin murskattuna miehenä, täydessä maratonpettyneisyydessä ajalla 2.08.53. Kazuhiro Maeda oli näet juossut Tokiossa 2.08.38, jonka monet arvelivat olevan riittävän kova tulos joukkueeseen. Eipä ollut, vaan valitsijoiden vaakakupissa painoi aika lailla Nakamoton kymmenes sija Daegun MM-maratonilla, joka toki oli eräs näyttöpaikoista olympiaedustuksesta kilvoiteltaessa. Niin vaihtui Nakamoton pettyneisyys riemuksi olympiavalinnan johdosta. Japanin olympiakolmikosta Nakamoto on ylivoimaisesti varmin maratoonari, sillä hänen seitsemästä maratonistaan yksikään ei ole ollut totaalinen waterloo.
Niin siinä sitten kävi, että Tokiossa 2.08.38 juossut Kazuhiro Maeda ei päässyt edes varamieheksi, vaan sen tittelin otti haltuunsa Daegun MM-maratonin seitsemänneksi nopein, Hiroyuki Horibata (s. 1986). Sohin veljesten valmentaman Horibatan kohtaloksi koitui lievä kulkemattomuus Lake Biwan karsinnassa, jossa hän hyytyi 35 kilometrin jälkeen kärkijoukosta aikaan 2.10.05. Horibatan ennätykseen (2.09.25) nähden hänen vetäisynsä Daegun kostessa MM-pätsissä aikaan 2.11.52 oli tosi kova suoritus, minkä myös valitsijat panivat merkille varamiehen paikan arvoisesti.
Naiset
Ei ole yllätys, että Japanin naisten olympiajoukkueeseen valittiin karsinnoissa nopeinta vauhtia esittänyt Risa Shigetomo (s. 1987), joka veti Osakassa taululle 2.23.23. Nuori Shigetomo on maratoonarina kokematon, sillä Osakan juoksu oli vasta hänen toinen maratoninsa. Debyytillään hän oli kiskaissut Lontoossa ajan 2.31.28.
Sen sijaan Yoshimi Ozaki (s. 1981) on maratoonarina huomattavasti kokeneempi. Tämä vuoden 2009 MM-hopeamitalisti muistetaan ehkä parhaiten siitä, että tuossa MM-kisassa hän pudotti vahingossa täyden juomapullon kädestään 30 kilometrin paalulla, mutta onneksi Japanin huoltojoukoissa oli mukana 8.18-estemies Yoshitaka Iwamizu, joka juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen loppumista. Ozaki varmisti paikkansa juoksemalla Nagoyan maratonilla 2.24.14. Hänen ennätyksensä on vuonna 2008 Tokiossa juostu 2.23.30. Ozakilla on urallaan kaksi maratonepäonnistumista, Daegun MM-kisojen 18. tila ajalla 2.32.31 ja vuoden 2010 Lontoon maratonin 2.32.26, mutta toisaalta hän on juossut lopuilla kuudella maratonillaan kaikilla alle 2.27 ja kahdella niistä alle 2.24.
Jos ei Shigetomon ja Ozakin valintoja voida pitää yllätyksenä, sitäkin suurempi yllätys on Ryoko Kizakin (s. 1985) valinta. Kizaki tosin voitti ensimmäisen kolmesta karsintakilvasta, Jokohaman naisten maratonin, mutta hänen aikansa siellä, 2.26.32, ei olisi millään uskonut olevan riittävä olympiavalintaa ajatellen. Sen alle nimittäin latoi Osakassa kaksi ja Nagoyassa peräti seitsemän japanitarta. Ilmeisesti Japanin valitsijat halusivat painottaa karsintakilvan voiton merkitystä kovempien aikojen sijaan. Kolme maratonia urallaan (kaikki alle 2.30) juossut Kizaki on melko kokematon maratoonaritar, mutta ainakaan hän ei ole tylsyttänyt konettaan jatkuvilla kantokuntoon vedetyillä maratonraastoilla.
Suuri yllätys maratonfaneille oli Daegun MM-maratonin viidenenksi parhaan, Yukiko Akaban (s. 1979) putoaminen varanaiseksi. Akaba tosin lievästi epäonnistui Nagoyan karsinnassa (2.26.08), mutta siltikin hänen aikansa oli siellä parempi kuin joukkueeseen valitun Kizakin. On myös muistettava, että Akaba on juossut urallaan kaksi kertaa alle 2.25 (ennätys vuoden 2011 Lontoosta 2.24.08) ja hänen nopeutensa (5000m 15.06, 10 000, 31.15, puolimaraton 1.08.11) on japanilaiseksi maratoonarittareksi harvinaista.
Tästä, kuten myös 2.24.28 ja 2.24.57 juosseiden Remi Nakazaton (kolmas Osakassa) ja Azusa Nojirin (kolmas Nagoyassa) pudottamisesta Kizakin sijaan käydään varmaan vielä Japanissa keskustelua. Jotkut varmaan kysyvät: miksi 2.26-maratoonari olisi parempi kuin 2.24-toonari tai MM-kisojen viidenneksi paras? Joka tapauksessa valinnat on tehty ja nyt alkavat joukkueeseen valitut keskittymään Lontooseen täydessä maratonkeskittyneisyydessä, toivottavasti koneessaan riittävästi maratonluottoa.
[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japanilaiset raastajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japanilaiset raastajat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 12. maaliskuuta 2012
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Kawa kanveesiin MM-maratonvalmistautumisessaan
Japanin Yuki Kawauchi, joka valittiin Japanin joukkueesseen Daegun MM-maratonille keväisen Tokion maratonin suorituksensa (2.08.37) perusteella, päätti liittää MM-valmistautumiseensa 50 kilometrin ultrakisan, jotta maraton tuntuisi sen jälkeen lyhemmältä. Tämä ultrakisa juostiin 19.6., mutta siitä tuli Kawalle waterloo. Kawauchin ei ollut tietenkään tarkoitus juosta kisaa täpöillä, vaan vedellä tuollaisia 37 minuutin kymppejä muina miehinä. Kävi kuitenkin niin, että viimeisellä kilometrillä Kawa alkoi kaatuilla kanveesiin vähä välilä, kunnes lopulta jäi tien pintaan retkottamaan oikoisenaan 600 metriä ennen maalia. Tämän jälkeen Kawa kiidätettiin sairaalaan, missä hänen todettiin kärsivän lämpöhalvauksesta ja nestevajauksesta. Kisan aikana sää oli lämpötilan puolesta melko kuuma (25 astetta) ja kosteus oli suorastaan hirveä (86 %). On selvää, että moinen ei voi tehdä MM-valmistaumiselle hyvää. Täyttä työpäivää tekevälle amatöörijuoksija Kawauchille moni toivoisi menestystä MM-maralla. Toivottavasti Kawa toipuu nopeasti ultraseikkailustaan täyteen maratonterään, sillä Kawa on Kawa.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Japanilaisnaiset tähtäävät Lontoon maratonille
Japanin naisjuoksijat tekevät tämän vuoden Lontoon maratonille melkoisen invaasion, sillä peräti yhdeksän japanilaisnaista meinaa juosta Lontoossa 17.4. Alunperin heitä piti olla kymmenen, mutta Yuri Kano (2.24.27) ilmoitti vetäytyvänsä pois kilvasta. Syy noin monen japanittaren juoksemiseen Lontoossa pillee paitsi siinä, että Lontoo on oiva kilpa, myös siinä, että Nagoyan maratonin peruuntumisen takia Lontoo on eräs mittelö, missä japanilaiset karsivat edustajiaan ensi kesän maailmojen mestaruusmaratonille.
Kovin tällä haavaa Lontooseen tähtäävistä japanittarista saattaa olla Yurika Nakamura (enkka 2.25.38). Nakamura oli vuonna 2008 Pekingin olympiamaratonilla 13. ja vuotta myöhemmin Berliinin MM-kympillä seitsemäs. Hän on ollut seitsemäs myös kerran MM-maantiellä. Nakamuralla riittää sekä nopeutta (10 000m 31.14.39) että kestoa. Sen lisäksi hänellä on nopeuskestoa.
Yukiko Akaba (enkka 2.24.55) on jo voittanut tänä vuonna Osakan maratonin ajalla 2.26.29, mutta nyt hän himoaa Lontoon voittoa kuin ninja heittotähtiä. Akaba on myös aika kova alimatkoilla, mitä kertoo kympin ennätys 31.15.34. Onpa hän kipaissut myös vitosen 15.11.17 ja puolikkaan maratonin 1.08.11.
Mizuho Nasukawa (enkka 2.25.51) on aika tuntematon maratonaaras "piireissä", mutta lienee selvää, että tämä vuonna 2009 Tokiossa enkkansa juossut maantiekiitäjätär tavoittelee Lontoossa pelkkää voittoa. Sen lisäksi hän tavoittelee kuulemma voittoa, puhumattakaan voitosta. Huhut kerovat hänen tavottelevan myös voittoa.
Kovaa saattaa juosta Lontoossa myös Madoka Ogi. Miksi hän näin tekisi? No miksipä muutenkaan kuin siksi, että Ogin rekordi on 2.26.55, joka antaa hyvän ponnahduslaudan vielä hurjemmille maratontuloksille. Mikäli Ogin koneessa on oikeanlainen symbioosi maratonnopeutta, maratonvauhtikestoa ja maratonkestoa, eli maratonnopeusmaratonvauhtikestomaratonkestoa, kukaan ei voi hänelle mitään.
Eri mieltä edellä mainittujen kanssa siitä, kuka kilvan voittaa, on varmasti henkilö, joka sanoo nimekseen Yoshiko Fujinaga. Tämä aikoinaan nuorten MM-maastoissa pronssia ottanut juoksijatar on toistaiseksi juossut persoonalliseksi rekordikseen ajan 2.28.13 Nagoyassa vuonna 2009, mutta kaikki tietävät hänellä olevan mahdollisuuksia verottaa ennätyksestään pois minuutin poikineen.
Aika kova sahaamaan on nimeltään Yukari Sahaku. Hänen maratonrekordinsa on 2.28.55 vuodelta 2009, mutta vielä paremmin hänet muistetaan Berliinin MM-kympiltä, minkä maalissa hän halaili kisamaskotin kanssa täydessä keskeyttämättömyyshelpottuneisuudessa.
Kova luu tai luutar Lontoossa saattaa olla edellisten lisäksi Azusa Nojiri. Hänen maratonrekordinsa on tosin vain niukasti alle 2.30 (2.29.12), mutta kykyjä Norijilla on selvästi parempaan, kysykää vaikka kaikilta niiltä, jotka Nojiri voitti viime syksyn puolimaratonin MM-kisoissa sijoittuessaan 13:nneksi.
Mukana Lontoossa on myös kaksi maratondebytanttia, Noriko Matsuoka ja Risa Shigetomo. Ensiksi mainitun näytöistä mainittakoon kympin 31.40.90 ja puolimaratonin 1.11.13, kun taas jälkimmäisen cv:stä löytyy 5000 metrin aika 15.32.41.
Saapa nähdä, kuinka Japanin viime aikojen surulliset tapahtumat ovat vaikuttaneet Lontooseen tähtäävien maratonkonettarien maratonkeskittyneisyyteen, puhumattakaan maratonluotosta.
[iaaf.org, japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Kovin tällä haavaa Lontooseen tähtäävistä japanittarista saattaa olla Yurika Nakamura (enkka 2.25.38). Nakamura oli vuonna 2008 Pekingin olympiamaratonilla 13. ja vuotta myöhemmin Berliinin MM-kympillä seitsemäs. Hän on ollut seitsemäs myös kerran MM-maantiellä. Nakamuralla riittää sekä nopeutta (10 000m 31.14.39) että kestoa. Sen lisäksi hänellä on nopeuskestoa.
Yukiko Akaba (enkka 2.24.55) on jo voittanut tänä vuonna Osakan maratonin ajalla 2.26.29, mutta nyt hän himoaa Lontoon voittoa kuin ninja heittotähtiä. Akaba on myös aika kova alimatkoilla, mitä kertoo kympin ennätys 31.15.34. Onpa hän kipaissut myös vitosen 15.11.17 ja puolikkaan maratonin 1.08.11.
Mizuho Nasukawa (enkka 2.25.51) on aika tuntematon maratonaaras "piireissä", mutta lienee selvää, että tämä vuonna 2009 Tokiossa enkkansa juossut maantiekiitäjätär tavoittelee Lontoossa pelkkää voittoa. Sen lisäksi hän tavoittelee kuulemma voittoa, puhumattakaan voitosta. Huhut kerovat hänen tavottelevan myös voittoa.
Kovaa saattaa juosta Lontoossa myös Madoka Ogi. Miksi hän näin tekisi? No miksipä muutenkaan kuin siksi, että Ogin rekordi on 2.26.55, joka antaa hyvän ponnahduslaudan vielä hurjemmille maratontuloksille. Mikäli Ogin koneessa on oikeanlainen symbioosi maratonnopeutta, maratonvauhtikestoa ja maratonkestoa, eli maratonnopeusmaratonvauhtikestomaratonkestoa, kukaan ei voi hänelle mitään.
Eri mieltä edellä mainittujen kanssa siitä, kuka kilvan voittaa, on varmasti henkilö, joka sanoo nimekseen Yoshiko Fujinaga. Tämä aikoinaan nuorten MM-maastoissa pronssia ottanut juoksijatar on toistaiseksi juossut persoonalliseksi rekordikseen ajan 2.28.13 Nagoyassa vuonna 2009, mutta kaikki tietävät hänellä olevan mahdollisuuksia verottaa ennätyksestään pois minuutin poikineen.
Aika kova sahaamaan on nimeltään Yukari Sahaku. Hänen maratonrekordinsa on 2.28.55 vuodelta 2009, mutta vielä paremmin hänet muistetaan Berliinin MM-kympiltä, minkä maalissa hän halaili kisamaskotin kanssa täydessä keskeyttämättömyyshelpottuneisuudessa.
Kova luu tai luutar Lontoossa saattaa olla edellisten lisäksi Azusa Nojiri. Hänen maratonrekordinsa on tosin vain niukasti alle 2.30 (2.29.12), mutta kykyjä Norijilla on selvästi parempaan, kysykää vaikka kaikilta niiltä, jotka Nojiri voitti viime syksyn puolimaratonin MM-kisoissa sijoittuessaan 13:nneksi.
Mukana Lontoossa on myös kaksi maratondebytanttia, Noriko Matsuoka ja Risa Shigetomo. Ensiksi mainitun näytöistä mainittakoon kympin 31.40.90 ja puolimaratonin 1.11.13, kun taas jälkimmäisen cv:stä löytyy 5000 metrin aika 15.32.41.
Saapa nähdä, kuinka Japanin viime aikojen surulliset tapahtumat ovat vaikuttaneet Lontooseen tähtäävien maratonkonettarien maratonkeskittyneisyyteen, puhumattakaan maratonluotosta.
[iaaf.org, japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
torstai 18. marraskuuta 2010
Gharibbi himoaa Fukuokan maratonin voittoa kuin rokkari plekuja
Perinteikäs ja pitkän historian ennen massakaupunkimaratonien syntyä omaava Fukuokan maraton juostaan tänä vuonna 5.12. maapallolla, tarkemmin sanoen Aasiassa, tarkemmin sanoen Itä-Aasiassa, terkemmin sanoen Japanissa, tarkemmin sanoen Kyushun saarella, tarkemmin sanottuna Fukuokan prefektuurissa, tarkemmin sanottuna Fukuokan kaupungissa. Kyseisen, pelkästään miehille tarkoitetun kilvan reittiennätys ei aivan saha olekaan, sillä Etiopian Tsegaye Kebede pisteli viime vuonna siellä 42 kilometriä ja 195 metriä aikaan 2.05.18. Vastikään Chicagon maratonilla kanveesimaisen kamppailun Samuel Wanjirun kanssa käynyt Kebede ei ole tänä vuonna Fukuokassa puolustamassa kahden edellisvuoden voittoaan.
Niinpä selvänä ennakkkosuosikkina Fukuokan koitokseen lähtee kaksinkertainen maratonin maailmamme mestari ja viime olympialaisten hopeamitalimies, Marokon maratonrekordin (2.05.27, Lontoo 2009) omaava, ikinuori maratonkone Jaouad Gharib. Hän ei ole ensi kertaa maratonia juoksemassa japaninmaalla, sillä vuonna 2006 hän oli Fukuokassa kolmas ajalla 2.07.19 Haile Gebrselassien viedessä voiton. Se Gharibbia varmaan tuolloin hieman kalvoi, että hän hävisi Hailen lisäksi myös Ukrainan Dimitri Baranovskille (2.07.15). Tänä vuonna Gharibilla on mahdollisuus revanssiin, sillä missään muualla kuin Fukuokassa hyvin juoksematon Baranovski on tietenkin mukana onnenkaupungissaan juostavassa maratonkilvoittelussa. On myöskin täysin selvää, että tämän vuoden Bostonin maratonilla ja viime vuonna Fukuokan marttitonilla toiseksi sijoittunut Etiopian Kabede Tekeste (rekordi 2.07.23) jahtaa kilvan voittoa kuin huligaani rettelöä.
Entäpä Japanin omat pojat? Luotto heihin ei ole japanilaisten keskuudessa ollut viime vuosina suuri, vaikka Atsushi Sato sijoittuikin viime vuoden MM-maratonilla kuudenneksi. Kaikki japanilaiset, joiden kanssa allekirjoittanut on viimeisen parin vuoden aikana keskustellut ovat sitä mieltä, että heidän tämän hetken miesmaratoonarinsa ovat aivan sahoja. Japanin maratonhullua kansaa ei siis juuri lämmitä kärkimiestensä viime vuosina juoksemat 2.09-2.10 -tulokset. Suurin osa tämänkin vuoden Fukuokan kilvan japanilaisista on jo pitkän uran tehneitä veteraaneja, kuten Tomoaki Kunichika (enkka vuoden 2003 Fukuokasta 2.07.52), vuoden 2004 olympiakuutonen ja vuoden 2007 MM-seiska Toshinari Suwa (2.07.55), vuoden 2005 MM-pronssimitalisti Tsuyoshi Ogata (2.08.37), pari kertaa MM-kisoissa juossut Satoshi Irifune (2.09.23), määräkone Tomoya Shimizu (2.09.23) ja Japanin 5000 metrin ennätysmies (13.13.20) Takayuki Matsumiya (2.10.04). No, Shimizu ja Matsumiya eivät ole vielä veteraani-ikäisiä, mutta joka tapauksessa hieman uutta verta kehiin tuo Japanin 3000 metrin esteiden ennätysmiehen (8.18.93) Yoshitaka Iwamizun debyytti. Iwamizu ainakin tietää kuinka juottopaikalla toimitaan, sillä vuoden 2009 MM-kisoissa hän oli 30 km:n paalulla juottamassa maannaistaan Yoshimi Ozakia. Ozakilta lipesi pullo kädestä, mutta tästä Iwamizu ei häkeltynyt, vaan poimi pullon maasta ja juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen päättymistä. Pullosta hörpättyään Ozaki sai sen verran energiaa, että otti kilvassa MM-hopeaa.
Toivokaamme, että Fukuokassa ei tuuli tuiverra maratonpäivänä lakkaamattoman herpaantumattomasti, sillä reitti on perin altis tuulelle, kuten joissan takavuosien maratonkammoittelevaisuuksissa on nähty.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Niinpä selvänä ennakkkosuosikkina Fukuokan koitokseen lähtee kaksinkertainen maratonin maailmamme mestari ja viime olympialaisten hopeamitalimies, Marokon maratonrekordin (2.05.27, Lontoo 2009) omaava, ikinuori maratonkone Jaouad Gharib. Hän ei ole ensi kertaa maratonia juoksemassa japaninmaalla, sillä vuonna 2006 hän oli Fukuokassa kolmas ajalla 2.07.19 Haile Gebrselassien viedessä voiton. Se Gharibbia varmaan tuolloin hieman kalvoi, että hän hävisi Hailen lisäksi myös Ukrainan Dimitri Baranovskille (2.07.15). Tänä vuonna Gharibilla on mahdollisuus revanssiin, sillä missään muualla kuin Fukuokassa hyvin juoksematon Baranovski on tietenkin mukana onnenkaupungissaan juostavassa maratonkilvoittelussa. On myöskin täysin selvää, että tämän vuoden Bostonin maratonilla ja viime vuonna Fukuokan marttitonilla toiseksi sijoittunut Etiopian Kabede Tekeste (rekordi 2.07.23) jahtaa kilvan voittoa kuin huligaani rettelöä.
Entäpä Japanin omat pojat? Luotto heihin ei ole japanilaisten keskuudessa ollut viime vuosina suuri, vaikka Atsushi Sato sijoittuikin viime vuoden MM-maratonilla kuudenneksi. Kaikki japanilaiset, joiden kanssa allekirjoittanut on viimeisen parin vuoden aikana keskustellut ovat sitä mieltä, että heidän tämän hetken miesmaratoonarinsa ovat aivan sahoja. Japanin maratonhullua kansaa ei siis juuri lämmitä kärkimiestensä viime vuosina juoksemat 2.09-2.10 -tulokset. Suurin osa tämänkin vuoden Fukuokan kilvan japanilaisista on jo pitkän uran tehneitä veteraaneja, kuten Tomoaki Kunichika (enkka vuoden 2003 Fukuokasta 2.07.52), vuoden 2004 olympiakuutonen ja vuoden 2007 MM-seiska Toshinari Suwa (2.07.55), vuoden 2005 MM-pronssimitalisti Tsuyoshi Ogata (2.08.37), pari kertaa MM-kisoissa juossut Satoshi Irifune (2.09.23), määräkone Tomoya Shimizu (2.09.23) ja Japanin 5000 metrin ennätysmies (13.13.20) Takayuki Matsumiya (2.10.04). No, Shimizu ja Matsumiya eivät ole vielä veteraani-ikäisiä, mutta joka tapauksessa hieman uutta verta kehiin tuo Japanin 3000 metrin esteiden ennätysmiehen (8.18.93) Yoshitaka Iwamizun debyytti. Iwamizu ainakin tietää kuinka juottopaikalla toimitaan, sillä vuoden 2009 MM-kisoissa hän oli 30 km:n paalulla juottamassa maannaistaan Yoshimi Ozakia. Ozakilta lipesi pullo kädestä, mutta tästä Iwamizu ei häkeltynyt, vaan poimi pullon maasta ja juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen päättymistä. Pullosta hörpättyään Ozaki sai sen verran energiaa, että otti kilvassa MM-hopeaa.
Toivokaamme, että Fukuokassa ei tuuli tuiverra maratonpäivänä lakkaamattoman herpaantumattomasti, sillä reitti on perin altis tuulelle, kuten joissan takavuosien maratonkammoittelevaisuuksissa on nähty.
[japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)