Raasto valloillaan Vantaan SM-maastoissa

Suomi Finlandin maastossa tapahtuvan juoksun mestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Vantaalla. Viimeksi siellä järjestettiin vastaavat kilpailut vuonna 1995, jolloin miesten 12 kilometrin mestaruuden vei Veli-Matti Ranta -niminen juoksija. Samana kesänä Veli-Matti Ranta -niminen juoksija järjesti Tampereella mahtavan 10 000 metrin kilpailun myöhään illalla, jossa mukana oli lähes maamme koko kansallinen kärki ja hieman kärjen takainenkin massa A- ja B-erissä. Niissä kilpailuissa ei ollut rahaa tarjolla, mutta juoksijat tulivatkin sinne joku muu kuin raha mielessään. He halusivat juosta ennätyksensä ihanteellisissa oloissa. Moni juoksija juoksi siellä koko elämän mittaisen ennätyksensä 10 000 metrin kilvanjuoksussa ja muistelee vieläkin tuota unohtumatonta iltaa alahuuli lerpattaen, ääni väristen, kutiseva pala kurkussaan ja roska silmässään. 

Se muisteloista ja takaisin tähän päivään. Tämän vuoden SM-maastoissa Veli-Matti Ranta -nimisen juoksijan valmennettava Jarkko Järvenpää, seura Tampereen Pyrintö, tavoitteli miesten 4 kilometrin kilpailussa voittoa kuin ay-liike tuponeuvotteluja. Hyvin hän juoksikin, mutta maalissa ensimmäisenä siitä huolimatta oli Turun Urheilullisen Liiton edustaja Lewis Korir. Jo aiemmin päivällä 12 kilometrin kilvan voittanut Korir lähti tuota pikaa lähtölaukauksen kuultuaan omille teilleen, mutta eroa Järvenpäähään ei kertynyt loppujen lopuksi ylenpalttista määrää, vain 11 sekuntia. Kesällä Järvenpäältä onkin syytä odottaa reilua 14 minuutin alitusta 5000 metrillä, puhumattakaan 29 minuutin alituksesta 10 000 metrillä. Raakoja ennätysparannuksia 1500 ja 5000 metrin koitoksista on puolestaan lupa odottaa pronssille sijoittuneelta Karhulan Katajaisten Ilari Piipposelta, jonka kunto on paisunut talven ja kevään aikana vääjäämättömän määräämättömästi. 

Jos kärkikolmikko ei ollut monellekaan yllätys, monellekin yllätys oli se, että myös neljäntenä maaliin saapui Karhulan Katajaisten toinen mies. Hänen nimensä on Eetu Lindfors. Kuluneen kevään kahdeksas sija Pentin Pinkaisussa ja kuudes sija Pyynikki-juoksussa eivät antaneet odottaa Lindforsilta aivan SM-maastojen neljännen sijan kaltaista uljasta ravia, mutta juoksullaan Lindfors saattoi hänen kuntoaan epäilleet häpeään. Kestofanit odottavat mielenkiinnolla Lindforsin aikaansaannoksia kesän ratakarkeloissa. Viidennen sijan otti suunnistuksen MM-kisalippua suunnattomasti himoava Sjundeå IF:n Mårten Boström, kaksi sekuntia Lindforsin takana. Eipä Boströmin maalin tulosta ollut kulunut kuin toiset kaksi sekuntia, kun seuraava mies, Ylikiimingin Nuijamiesten Jaakko Leinonen oli maalissa. Leinosen vahvaa juoksua ei voi pitää minkäänlaisena yllätyksenä, mutta kahdeksanneksi sijoittuneen Kalajoen Junkkarien Tapani Kärjän voidaan. 15 minuuttia 5000 metrillä on vielä Kärjältä uraltaan alittamatta, mutta eipä ole kauaa, mikäli ennustukset käyvät toteen ja nehän käyvät.

Kahdeksanneksi sijoittui Naantalin löy…Turun Urheiluliiton estejuoksija Rami Tuokko. Yhdeksäs taas oli Lahden Ahkeran Hannu Garnberg, jonka vitosen ennätyksestä 15.49.13 tulee kesällä lähtemään pois ehkä minuutin kokoinen siivu. Kymmenes oli Turun Urheiluliiton Joonas Lehtinen, joka haluaa olla kesällä 1500 metrillä kova kuin metallimies puutavarakaupassa. Sijalta 13 löytyy lisää kestoa koneeseensa saanut Espoon Tapioiden 800 metrin spesialisti Tuomo Salonen, sijalta 23 kenties kilvan kovimman 800 metrin ennätyksen (1.47.33) omaava Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Jouni Haatainen, sijalta 26 3.43 1500 metrin mies, Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila ja sijalta 47 jo monensissaankin SM-maastoissa juossut Endurancea edustava Asmo Ahola. Viimeksi mainitun uralta ovat jääneet monelle mieleen vuoden 1999 SM-maratonin hopeamitali, 2.24.26 -maraton, aika monta Berliinin maratonia, vuodesta 1981 alkanut SM-maastosarja sekä Etelä-Afrikan legendaarinen Comrades.

Vaikka Willy Rotich ei lyhyttä matkaa juossut, joukkuekulta meni siitä huolimatta ylivoimaisesti Turun Urheiluliitolle, sillä he saivat kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon. Raasto.comia ilahduttaa suuresti se, että hopealle sijoittui Ylikiimingin Nuijamiesten miehistö (Leinonen, Antti Taini, Ossi Peltoniemi). Pienille maakuntien seuroille SM-mitaleilla on suurempi merkitys kuin suurseuroissa pystytään käsittämäänkään. 

Jos joku väittää, että hänelle oli yllätys, että miesten 12 kilometrin voiton vei Turun Urheiluliiton Lewis Korir, niin hän puhuu 100 prosenttista palturia. Korir teki pelin selväksi heti kilvan alussa ja juoksi voittoon minuutin ja 42 sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen Turun Urheiluliiton U-kirjan sydämensä kohdalla juosseeseen Willy Rotichiin. Rotichin hopeamitali pitkällä matkalla saattoi olla joillekin yllätys, sillä monet odottivat maileritaustaisen Rotichin juoksevan lyhyen matkan, kuten hän teki viime vuonna. Eipä kuitenkaan juossut, vaan otti toisen sijan ennen JKU:n Henri Mannista. Viimeksi mainittu himoaa syksyllä maratononnistuneisuutta kuin sirkkeli lautakasaa. Neljänneksi pitkällä matkalla sijoittui SM-maastojen kaikkien aikojen mitalirohmu Jussi Utriainen Lahden Ahkerasta, joka jäi siis tällä kertaa ilman mitalia. Sitä ei ole tapahtunut kovin usein 2000-luvulla. Neljäs sija on kuitenkin jo totisen harjoittelun lopettaneelle ikijuoksijalle oiva saavutus. Viides oli JKU:n Miika Takala, joka ei sairasta maratonriippuvaisuutta. Ei suinkaan, vaan hän sairastaa 10 000 metrin riippuvaisuutta ja mies janoaa uransa toista puolen tunnin alitusta kympillä kuin kapiainen koppalakkia. 

Kuudes oli Joensuun Katajan suunnistaja Jere Pajunen, joka jatkoi tutuksi tulleita vahvoja suorituksiaan maastojuoksun saralla. Seitsemänneksi sijoittui Iisalmen Visan Kimmo Randelin, joka tavoittelee maratonilla 2.30-alitusta kuin poliisi pamputettavia. Kahdeksas puolestaan oli Kuortaneen Kunnon Petteri Kuorikoski, joka on juossut pitkällä urallaan kilpailun poikineen, yhdeksäs Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistö ja kymmenes ilahduttavan paluun ilahduttavan kovakuntoisena kilpakentille tehnyt Naantalin Löylyn Marko Tuokko. 11:nneksi sijoittunut mies on myös pakko mainita, sillä hän on Turun Urheiluliiton Jaakko Kero, joka raasto.comin muistin mukaan juoksi SM-maastoissa ensimmäistä kertaa joko vuonna 1986 tai vuonna 1987. Sama mies on päässyt Turun kaupungin yleisen sarjan SM-kultamitalisteille kuuluvalle vastaanotolle ainakin vuosina 2001 ja 2011 (SM-maratonin kultaa) ja eräitä muita keroja SM-maastojen joukkuekilvan sankarina. SM-maastojen kisasarjasta puheen ollen, 26:nneksi sijoittui ensimmäistä kertaa SM-maastoissa vuonna 1987 13-vuotiaana kilpaillut Turun Weikkojen Mikko Virta, tuo vuoden 1990 16-poikien voittaja, jonka paras saavutus pitkällä matkalla on vuoden 1998 neljäs sija. 

Joukkuekilpa oli Turun Urheiluliiton heiniä. Voitto olisi tullut myös silloin, jos heidän neljäs miehensä, 14:nneksi sijoittunut Matti ”masai” Rauma olisi ollut heidän kolmas miehensä.

Naisten 6 kilometrin mittelö oli täydellinen yhden naisen soolo. Kilvan voittanut IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson näet voitti hopealle sijoittuneen Rovaniemen Lapin Johanna Peiposen 43 sekunnilla. Tämä puolestaan voitti pronssimitalisti Laura Markovaaran, seura KU-58, 25 sekunnilla. Hänestä taas HKV:n Minna Nummela jäi 22 sekuntia. Mitaleista ei siis tullut katsojilta nitroa vaativaa jännitysnäytelmää. Tämä johtui siitä, että Eriksson lähti tykittämään alusta asti niin armottoman kovaa, että se repi naarasporukan täysin riekaleiksi kaikkien juostessa alusta asti aivan täpöillä maastoselviytymistaistelussaan.

KU-58:n Kaisa Lehtonen pelasi venäläistä rulettia lähtemällä alkumatkasta Erikssonin kyytiin ja ensimmäisten satojen metrien aikana jopa edelle, mutta uhkarohkea yritys päättyi totaaliseen sakkaamiseen ja kahdeksanteen sijaan yli kaksi minuuttia kärjestä. Hänen edellään maaliin ennättivät kärkinelikon lisäksi Valkeakosken Hakan ja Helsingfors IFK:n ikiraastottaret Mira Tuominen ja Maria Söderström sekä Viipurin Urheilijoiden Nina Chydenius. Yhdeksäs maalissa oli Turun Urheiluliiton Tiia Taipale ja kymmenenneksi sijoittui viime vuosina huomattavasti lähempänä kärkeä vieraillut IF Länkenin Katarina Skräddar. 

Joukkuekilvan voittajina kotiyleisönsä edessä juhlivat KU-58:n tyttäret. Markovaaran ja Lehtosen lisäksi heidän trioonsa selvisi 16:nneksi sijoittunut Sanna Kullberg. Saapa nähdä, järjestääkö Vantaan kaupunki heille torijuhlan, kuten SM-kultaa voittaneille jääkiekkoilijoille on maassamme tapana tehdä. 

Nuorten aikamiespoikien 6 kilometrillä pisteltiin selvästi kovempaa tahtia kuin 19-vuotiaiden pojannatiaisten vastaavalla, kuten yleisen sarjan kynnystä kolkuttelevan nuorison kuuluukin. Kovasta vauhdista piti huolen Kangasalan Kisan Martti Siikaluoma, joka lähti vetämään täyttä maastoraikua ensi metreistä alkaen. Koko matkan Siikaluoman tuntumassa, vaan ei völjyssä taivalsi Lapin Lukon Kalle Keskipoikela, tuo vuoriston hurjapää. Keskipoikela jäi Siikaluomasta kymmenen sekunnin päähään, eikä tarvitse olla kummoinenkaan meedio väittäessään, että tämä kaksikko olisi ollut miesten neljällä kilometrillä kymmenen parhaan joukossa. Päivän kovimman loppukirin esitti pronssia saanut IK Falkenin Ville Borgmästars. Kenties hän on niin totaalinen ratajuoksuspesialisti, että heti kun miehen jalkojen alle tulee ratapinnoite, alkavat ne nelistää vallan vastustamatonta vauhtia. IK Falkenin seurahistoriikkiin varmasti kirjataan myös Jimmy Finnholmin neljäs sija suuren fontin kera. Viidenneksi maaliin riensi Sjundeå IF:n Jesse Laukkarinen ja kuudes oli Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesanen. Jos joku on selvää, niin se on aivan selvää, että Piesasen Jaska himoaa 5000 metrillä 15 minuutin alitusta ja puolimaratonilla 1.10 alitusta kuin stadin kundi betoniporsasta. 

Joukkuekilvassa kukaan ei voittanut IK Falkenin kolmikkoa. Koska heidän kaksi lähes aikamiestään sijoittui neljän parhaan joukkoon, riitti ylivoimaiseen joukkuekultaan kolmannen miehen, Chistoffer Wärnin 24. sija ja olisi riittänyt paljon huonompikin sija. 

Nuorten aikanaistyttöjen 4 kilometrillä mentiin kovaa. Voittajaksi selviytynyt Lahden Ahkeran Kristiina Mäki nimittäin juoksi selvästi kovempaa kuin talvella ikäluokkansa Suomen ennätyksiä murskannut Oona Kettunen 19-vuotiaissa tytöissä. Aina 22-vuotiaat tyttäret eivät suinkaan ole juosseet kovempaa kuin 19-vuotiaat ja välillä he ovat juosseet myös hiljempaa kuin 17-vuotiaat. Nyt oli tahti toinen. Mäki näet teki kilvan raa’aksi sekä itselleen että muille vetämällä armottoman kovaa ensimmäisestä metristä viimeiseen. Tästä hirmuvauhdista huolimatta hopealle sijoittunut Turun Urheiluliiton Vilma Laitinen ei jäänyt paljoakaan, vain seitsemän sekuntia. Ei ihme, että Laitisella kulkee, onhan hänen valmentajansa Timo Kero juossut aikoinaan 1500 metriä aikaan 3.43.28, joten tietotaitoa omakohtaisesta kovaa juoksemisesta on luultavasti tarttunut jonkin verran koutsin haaviin. Pronssille Vantaan mittelössä sijoittui Nummen Kipinän Viivi Rantanen, joka hävisi kaksi sekuntia Laitiselle. Rantanen varmaan tavoittelee kesällä 3000 metrin esteiden kulkevaisuutta kuin maanviljelijä perunasatoa. Neljäs oli Vasa IS:n Camilla Richarsson ja viides Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto. Viimeksi mainitun jotkut odottivat sijoittuvan lähemmäs kärkeä, mutta on muistettava, että hänen koutsinsa Ari Suhonen ei koskaan maastossa viihtynyt kummoisestikaan, mutta kunhan kesä koitti rata aukesi, niin silloin 800 metriä ja joskus myös 1500 metriä kulki. Viimeisen pistesijan vei Uudenkaupungin Kenttäkarhujen Ilona Välimäki.

 

Kukapa joukkuekilpailussa olisi voittanut Turun Urheiluliiton kolmikon (Laitinen, Emma Silvennoinen, Roosa-Maria Mattila)? 

19-vuotiaiden poikien kilvasta monet odottivat Turun Urheiluliiton triathlonkestokone Henrik Goeschin näytöstä, olihan hän ollut mitaleilla jo kahtena edellisvuonna, ensin 17-vuotiaissa ja viime vuonna käsillä olevassa sarjassa. Goesch ei kuitenkaan kilpaa voittanut, eikä tullut edes toiseksi, siitä pitivät huolen Viipurin Urheilijoiden Samuel Rautiainen ja Espoon Tapioiden Aleksi Uusipere. Niin he tekivät Rautiaisen murskatessa vastustajansa raakalaismaisen kestonsa ikeen alle Uusiperen säestäessä tuntumassa terässä kuin katupora. Neljänneksi edellä mainittujen jälkeen sijoittui Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne, jolla näyttää olevan koneessaan myös kohtalaisesti kestoa kesyttämättömän nopeuden lisäksi. Viidentenä maalissa nähtiin Sjundeå IF:n Eero Saleva, joka puolestaan kukisti Gamlakarleby IF:n Pauli Ruostesaaren sekunnilla. Mukava nähdä, että perinteinen kestävyysjuoksuseura GIF on edelleen voimissaan.

Joukkuekilpa meni ilahduttavasti IF Raseborgin nimiin. Vain yksi heidän edustajistaan sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (Marko Vendelin), mutta kun tasaisen trion kaksi muutakin poikaa säestivät tuntumassa (Arto Talvinen ja Otto Loukkalahti), voitto oli raseborgilaisten, vain raseborgilaisten, eikä kenenkään muun kuin raseborgilaisten. Muutenkin IF Raseborgissa tehdään hyvää juniorityötä kestävyysjuoksun saralla, sillä Vantaan SM-maastoissa heidän juniorinsa saalistivat myös pronssia 17-vuotiaden poikien joukkuekilvassa. Se on pienelle seuralle hieno saavutus. 

Karhulan Katajaisten Oona Kettunen oli ylivoimainen suosikki 19-vuotiaiden tyttöjen 4 kilometrin koetuksessa ja sen hän voittikin selvällä 22 sekunnin erolla Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikanderiin. Kettusen juoksu oli kohtalaisen vakuuttava siihen nähden, että keväällä hän oli kärsinyt erinäisistä vaivoista, jotka estivät kestävyyspitoisen juoksun täysipainoisen harjoittamisen. Pronssille Kettusen ja Nikanderin jälkeen sijoittui Lahden Ahkeran Emma Hyyppä. Hän voitti neljänneksi sijoittuneen Turun Tovereiden Hanna Paasion ilman loppukirikamppailua. Jo on aikakin legendaarisen TuTo:n kestävyysjuoksun nostaa päätään, sillä seurassa on ollut sillä saralla kohtalaisen hiljaista sitten vuosituhannen vaihteen. Viides Vantaan kilvassa oli Karhulan Katajaisten Minttu Hukka ja kuudes Lapin Lukon Iida Haataja. Eri puolilta maatamme tulivat siis tämänkin sarjan kärkijuoksijattaret.

Kun Karhulan Katajaiset sai kaksi edustajaansa viiden parhaan joukkoon ja heidän kolmanneksi parhaansa (Roosa Rantanen) oli 12., ei ole ihme, että muut seurat eivät pystyneet antamaan Karhulan Katajaisille joukkuekilvassa vastusta. 

On aina iloinen asia nähdä nuori juoksijajoukko 17-vuotiaiden lähtöviivalla. Vaikka osanottajamäärät ovat pudonneet takavuosikymmenten päivistä, on 84 maaliin juossutta poikien sarjassa ja 65 juoksijaa tyttöjen sarjassa osoitus kuitenkin siitä, että tässä pelien ja leikkien luvatussa maassa jotkut nuoristamme vielä harrastavat kovuudessaan kovinta lajia eli kestävyysjuoksua. Poikien 4 kilometrin kilvassa voiton vei jalkojen pituudeltaan Sabastian Coen mieleen tuova Samu Mikkonen Kuopion Reippaasta. Hän ei häkeltynyt Sjundeå IF:n Topi Raitasen kovasta alkuvauhdista, vaan ratkaisi voiton edukseen pitkällä harpallaan. Mikkosen aika olisi riittänyt miesten nelosella 15. sijaan. Mikkonen on lupaava lupaus kestävyysjuoksussamme ja vain tulevaisuus tulee näyttämään, kuinka hänen on siinä maailmassa käyvä. Joka tapauksessa viime vuonna 16-vuotiaana juostu 1500 metrin aika 4.04.93 kertoo jotain pojan edellytyksistä lajiin. 

Alussa hurjastellut Raitanen sai tosissaan tapella hopeamitalinsa puolesta, sillä lopussa hänen jalkansa olivat siksi täynnä hapanta maitoa, että Keski-Uudenmaan Yleisurheilun Robin Ryynänen saavutti häntä lakkaamattoman herpaantumattomasti, joutuen kuitenkin tyytymään pronssiseen mitaliin. Neljäs oli SM-maantiellä voittanut Alajärven Ankkureiden Antti Ihamäki, jolle saatiin tällä kertaa aika, toisin kuin SM-maantiellä, mutta olivatpa järjestelytkin nyt 9999999 kertaa paremmat kuin SM-maantiellä. Kukapa sijoittui nuorten poikain juoksukilvassa viidenneksi? No kukapa muukaan kuin Kuopion Reippaan Vili Holopainen, jonka ei tarvinnut kiriä viimeisellä suoralla voittaakseen kuudenneksi sijoittuneen Joensuun Katajan Jiri Karjalaisen. Sen sijaan hän joutui kirimään viimeisellä suoralla hävitäkseen Ihamäelle. 

Joukkuemittelössä Kuopion Reipas oli täysin ylivoimainen Mikkosen voiton, Holopaisen viidennen ja Sami Hännisen 22. sijan ansiosta. Kuopion Reippaan joukkue-esityksestä tuli monille katsojille mieleen Kankaanpään SM-maastot vuonna 1993, jolloin Joensuun Katajan pojat voittivat 16-vuotiaiden sarjan joukkuekisan Miikka ”rock n’ roll” Järvisen, Markus Volotisen ja jonkun kolmannen juoksijan johdolla, joka sijoittui myös kymmenen kärkeen, jonka nimeä raasto.com ei muista, koska vuoden 1993 tilastokirja on Jari Lahdella lainassa, eikä raasto.comilla ole aikaa kaivaa satojen juoksija-lehtien joukosta sen vuoden SM-maastoraporttia. 

Ei ole yllätys, että 17-vuotiaiden tyttöjen sarjan 4 kilometrin kilpailun voitti Turun Urheiluliittoon täksi kaudeksi vaihtanut Johanna Matintalo. Se ei ole yllätys siksi, että Matintalolta löytyy paitsi kykyä nopeaa juoksuun (kaksi Kalevan Kisojen hopeaa 800 metrillä), myös kestoa (lukuisia nuorten SM-mitaleita hiihdosta). Hiihdosta saatua kestoa hän käytti pysytellessään kilvan kärkiryhmässä loppusuoralle asti ja kykyä nopeaan juoksuun erkaantuessaan kilpasisaristaan viimeisellä suoralla. Matintalon voittoaika olisi riittänyt 22-vuotiaiden kilvassa kuudenteen sijaan ja19-vuotiaissa pronssiin. Hopeamitalilla kilvan jälkeisessä palkintojenjaossa palkittiin Porvoon Urheilijat kotiseurakseen tunnustava Mona Jäppinen, joka hävisi Matintalolle sekunnin. Pronssia sai Espoon Tapioiden Essi Kivelä, joka kiskaisi loppusuoralla eroon Orimattilan Jymyn Silja Merosesta. Tästä viisikosta tuli hieman suurempi ero loppuihin pistesijajuoksijoihin, Kuortaneen Kunnon Aino Kivenmäkeen ja Lappeenrannan Urheilumiesten Alisa Vainioon, puhumattakaan lopusta juoksijatarkatraasta.

Turun Urheiluliitto oli joukkuekilvassa väkevin, sillä Matintalon lisäksi he saivat Laura Nakolinnan kymmenen parhaan joukkoon, eikä Jemina Salokaan jäänyt 20 parhaan ulkopuolelle. 

Ensi vuonna maastossa tapahtuvan juoksun Suomi Finlandin mestaruuskisat järjestetään Lempäälässä. Se ei olekaan mikä tahansa kunta, vaan Ryysyrannan Jooseppi-nimisen elokuvan ohjaajan kotikunta. 

[raasto.com]

SM-maastojen ennakko 2013

Raasto.comin perinteisiin kuuluu kirjoittaa ennakko Suomi Finlandin maastojuoksun SM-kisoista, eikä tämäkään vuosi tuo poikkeusta asiaan. Tänä vuonna nämä kilpailut järjestetään Vantaalla. Raasto.comin muistin mukaan SM-maastot olivat Vantaalla viimeksi vuonna 1995, jolloin 17-vuotiaiden poikien sarjan kärkinelikko taisi olla Jussi Utriainen, Jari Matinlauri, Mikael Talasjoki ja Tuomo Lehtinen. Kaikki kestävyysjuoksun ystävät tietävät nelikon saavutukset myöhemmältä uralta. 19-vuotiaissa pojissa taas nähtiin samoissa kisoissa armoton kaksinkamppailu Samuli Vasalan ja Jussi Virtasen kesken. Vasala juoksi myöhemmin aika kovaa, mutta eipä Virtasenkaan tuloksissa (5000m 13.56.31 ja 10 000m 29.31.36, puolimara 1.05.01) ole häpeämistä. Niin ikään 22-vuotiaissa pojissa nähtiin myöhemmin kestofaneille tuttuja raastajia, kuten Mikko ”raastomestari Virta (esteet 8.47.54), Timo Kero (1500m 3.43.28), Antti Vainikka (esteet 8.52.84) ja Marko Kotila (5000m 13.40.98). Voiton kuitenkin silloin vei Juha Palonen, joka samana kesänä leipoi vitosen 14.15.16 ja kympin 29.55.88. Naispuolisissa sarjoissa taas viilettivät esimerkiksi sellaiset myöhemmältä uralta tutut raastajattaret kuin Maija Kukkohovi (Oravamäki), Tytti Reho, Minna Haronoja (Haka-Risku), Johanna Risku (Lehtinen), puhumattakaan Annameri Sandellista (Sandell-Hyvärinen). Viimeksi mainittu oli juuri sinä keväänä voittanut nuorten sarjassa maastojuoksun MM-kultaa ja oli tuleva sijoittumaan yleisessä sarjassa MM-maastoissa pronssille pari vuotta myöhemmin. Niinpä hän voitti Vantaalla naisten sarjan ylivoimaisesti, vaikka naisten kilvan osanottajien joukossa oli armottomia maratonkonettaria.  

Se muisteloista ja takaisin tähän päivään. On ihme, jos miesten 4 kilometrin kilpaa ei voita Turun Urheiluliiton kotiseurakseen tunnustava Lewis Korir, sen verran ylivoimainen hän on kotimaisten kilpakumppaneidensa joukossa. Niin paljoa aiemmin päivällä voitettu 12 kilometriä ei Lewisiä paina, etteikö hän voittaisi myös neljän kilometrin mittelöä täydessä voitokkuudessa. Sen sijaan hopeasta saattaa tulla aikamoinen tappelu. Sitä nimittäin jahtaavat ainakin Koririn seuratoveri, Willy Rotich, joka sijoittui viime vuonna hopealle, viime vuoden pronssipoika, Viipurin Urheilijoihin täksi vuodeksi vaihtanut Joonas Harjamäki, Tampereen Pyrinnön raastokone Jarkko Järvenpää ja HKV:n puolimaratonkone Aki Nummela, unohtamatta SM-hallien 3000 metrillä leikitellen voiton vienyttä Karhulan Katajaisten Ilari Piipposta. Ovatpa mukana myös arvoituksellisuudessaan arvoitukselliset Janne Ukonmaanaho Ylikiimingin Nuijamiehistä sekä Miro Laurila Karhulan Urheilijoista. Joidenkin mielestä myös Turun Urheiluliiton Joonas Lehtisellä tai Turun Weikkojen Antti-Pekka Niinistöllä, puhumattakaan Lahden Ahkeran Jussi Utriaisesta saattaa olla kisassa sanansa sanottavana, eikä raasto.com tätä kiistä. 

Joukkuekisassa erittäin vahvoilla on Turun Urheiluliiton trio.

Keitäpä ennakkosuosikkeja on miesten 12 kilometrin koetuksessa, jos oletetaan, että Lewis Korir 27.40 kympin miehenä vie voiton? No, viime vuoden kärkikymmeniköstä mukana ovat olympialaisissakin esiintynyt Lahden Ahkeran Jussi ”maastokone” Utriainen, Jyväskylän Kenttäurheilijain kolmikko Henri Manninen, Miika Takala ja Jaakko Nieminen, Joensuun Katajan Jere Pajunen sekä tietenkin Turun Urheiluliiton raaston veljekset Jaakko ja Jukka Kero. Onpa mukana myös Sjundeå IF:n Mårten Boström, saman seuran Obed Kipkurui sekä Lahden Ahkeran mies, vuoden 2008 olympiamaratonilla huimasti juossut Francis Kirwa. Jos Turun Weikkojen A-P Niinistö juoksee tämän matkan, saattaa hän on tuloksisessa luettelossa aika korkealla. Osan edellä mainituista kunto on tosin arvoitus, mutta kenellepä se ei olisi arvoitus ennen kuin maalinen linja on ylitetty, sillä kestävyysjuoksu on arvoituksellisessa arvotuksellisuudessaan arvoituksellista vailla vertaa. 

Joukkuekilpailun voitto saattaapi olla Jyväskylän Kenttäurheilijoiden ja Turun Urheiluliiton välinen armoton taisto, jossa voitto on jommankumman tai jonkun muun ”heiniä”. 

Naisten 6 kilometrin voiton vie Tukholman etelän leiriltään kotiutunut IF Nykarlebynejdenin oma tytär Sandra Eriksson tai Turun Urheiluliiton Suvi Miettinen tai kotikatsomon pauhatessa KU58:n Laura Markovaara tai vuonna 2000 Kemissä 17-vuotiaiden tyttöjen sarjassa hopealle sijoittunut ja nuoren EM-kisojen vitosella vuonna 2001 hopealle sijoittunut ja vuoden 2002 nuorten EM-maastoissa mitalin napannut ja vuoden 2011 Kalevan kisojen kympillä viimeisen tonnin 3.09:ään vetänyt Oulun Pyrinnön Elina Lindgren tai IF Länkenin Katarina Skräddar tai Haminan Pontevan Kaisa Tyni tai Rovaniemen Lapin Johanna Peiponen tai vuonna 2001 Kalevan Kisojen 1500 metrin ajalla 4.14.63 voittanut HKV:n Minna Nummela tai KU-58 -seuraa edustava uimaripyöräilijäjuoksija Kaisa Lehtonen. Voi olla, että kärkikahinoissa nähdään myös vuosien ajan Valkeakosken Hakalle uskollisena pysynyt Mira Tuominen sekä Viipurin Urheilijoiden Nina Chydenius.

Joukkuekilpailussa vahvimmilla lienevät KU58:n tai Oulun Pyrinnön naisistot. 

Nuorten aikamiespoikien eli 22-vuotiaiden 6 kilometriä on aina aika kiintoisa kilpa. Siinä suurin ennakkosuosikki on Kangasalan Kisan Martti Siikaluoma, tuo viime vuoden hopeapoika, jolle kaikki muu kuin voitto on tämänkertaisessa kilvassa maastopettyneisyyttä. Mitalia himoaa myös Lapin Lukon Kalle Keskipoikela, joka on raasto.comin saamien tietojen mukaan rääkännyt kevään aikana kehoaan Dullstroomin vuoristohornankattilassa ihmiskyvyn rajamaille. Kovasti mitalia kisaverkkareidensa taskuun himoaisi myös Joensuun Katajan Oskari Pennanen, joka on seurannut Jouni Kortelaisen jalanjälkiä Juuan Jänteen ja Joensuun Katajan edustajana. Saapa nähdä, seuraako Pennanen Kortelaisen jalanjälkiä myös siinä, että leipoo tulevaisuudessa maratonin 2.12.09, kuten Kortelainen teki vuonna 1980. Se on Joensuun Katajan seuraennätys, mutta Juuan Jänteessä ollessaan Kortelainen pisteli maran ”vain” 2.12.15 vuonna 1982 Tokiossa japanilaiset maratonkoneet seuralaisenaan. IK Falkenin kaksikko Ville Bogmästars (joka veti hallissa 3000m alle 8.30) ja Jimmy Finnholm janoavat niin ikään mitalia kuin jääkiekkoilija hiivaa. Niin tekee myös Saarijärven Pullistuksen Jaakko Piesanen, joka tosin himoaa mitalia kuin Lance verta.   

IK Falken on kova tämän vuoden joukkuekilvassa, miettii moni leukojansa miettiväisesti sivellen.

Nuorten naistytärten eli 22-vuotiaiden 4 kilometriä tulee olemaan joltinenkin kilpailu. Siinä suosikki voittajaksi on Lahden Ahkeran Kristiina Mäki, joka jo hallikaudella osoitti hyvää kuntoa, mitä tulee kestävyyspitoiseen kilvanjuoksuun. Samoin Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto tavoittelee mitalia 100 prosenttisessa mitalinnälässä. Hänkään ei vieroksunut hallikaudella nopeaa juoksua vertaansa vailla olevan vauhtikeston kera. Voi olla, että myös Vasa IS:n Sofie Lövdahl ja Camilla Richardsson sekä Nummen Kipinän Meri ja Viivi Rantanen ovat kovia, kuten on myös Savonlinnan Riennon Pihla Hokkanen ja moni muu. 

Joukkuekilvassa voiton vie joku niistä seuroista, jotka saavat kolme juoksijatarta kehiin. 

19-vuotiaiden poikien 6 kilometrin sarjassa Turun Urheiluliiton kestoa pursuava triathlonkone Henrik Goech lienee voittajana maalissa kilvan tauottua. SM-maantiellä hän voitti ennen Viipurin Urheilijoiden Samuel Rautiaista ja Espoon Tapioiden Aleksi Uusipereä. Kova tulee olemaan myös Saarijärven Pullistuksen Joonas Rinne, joka on pullollaan raakaa nopeutta. Riittääkö hänen kestonsa kestoa vaativaa maastojuoksua on kysymys, joka saa ratkaisunsa sunnuntaina. Yllättäjä voi olla myös SM-maastojen taatusti paras hevikitaristi, Lempäälän Kisan Markus Kyrölä, joka on kesyttänyt kuusikielisen täydellisesti hallitsemaan sormiensa juoksutusta tiluttavaisissa sooloissa.  Tämän vuoden SM-maantien kuudenneksi parhaasta, Lammin Säkiän Anssi Huostilasta on syytä mainita, että hänelle ilmeisesti jotain sukua oleva Markku Huostila, seura niin ikään Lammin säkiä, kipaisi aikoinaan esteet aikaan 8.59.43. Jostain syystä raasto.comin silmiin ei osunut osanottajaluetteloa selatessa Lapin Lukon Juho Jumiskon nimeä. Tämä poika olisi mukana ollessaan ollut suosikki suosikkien joukossa.

Joukkuekilvasta on mahdotonta sanoa sitä taikka tätä, mutta kenties Turun Urheiluliitto saa jalkeille vahvimman pojiston. 

Lewis Koririn ohella SM-maastojen kenties suurin suosikki omassa sarjassaan, matkana 4 kilometriä, on 19-vuotiaiden tyttöjen sarjassa juokseva Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Hänen näyttönsä parin viime vuoden ajalta ovat ikäisissään siksi kovia (mm. nuorten MM-kisojen esteiden seitsemäs sija), että muilla tyttärillä ei liene mahdollisuuksia kilpailla Kettusen kanssa tasapäisesti maaliviivoitukselle asti. Valitettavasti Kettusen takana 19-vuotiaiden tyttöjen sarja on ollut talven SM-hallien ja kevään SM-maanteiden aikana vähäverisyydessään melko veretön. Osanottajamäärät ovat loistaneet poissaolollaan, joten ikäluokan SM-halleissa ei ole tarvittu B-eriä, eikä SM-maantiellä monikaistaista moottoritietä juoksijamassojen sujuvuuden takaamiseksi. Muista mitaleista Kettusen takana tappelevat ehkä hänen seuratoverinsa Minttu Hukka, SM-maantiellä voiton vienyt Lapin Lukon Ida Haataja, Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikander sekä Lahden Ahkeran Emma Hyyppä.

 

Karhulan Katajaiset on joukkuekilvassa voittaja, jos heidän edustajansa laittavat jalkaa toisen eteen nopeammin kuin muut joukkueet. 

Nuoret pojat, jotka saavat olla iältään korkeintaan 17 vuotta, kilpailevat tuttuun tapaan myös tämän vuoden SM-maastoissa, matkanaan 4 kilometriä. Nuorten sarjajako 17-, 19- ja 22-vuotiaat on näet ollut voimassa vuodesta 1995 saakka, jolloin SM-maastot miteltiin viimeksi Vantaalla. Kuopion Reipas pystyy asettamaan tämänvuotiseen kilpaan todella kovan kolmikon. SM-maantiellä heidän pojistaan Samu Mikkonen sijoittui kolmanneksi ja Vili Holopainen neljänneksi. SM-halleissa taas Mikkonen oli 800 metrillä toinen ja voitti 1500 metriä, Holopainen oli sekä 800 metrillä että 1500 metrillä kolmas ja Sami Hänninen oli 800 metrillä neljäs. Kuopion Reippaan joukkoravia yrittävät harventaa ainakin Joensuun Katajan Jiri Karjalainen, joka siinä SM-hallien 1500 metrillä onnistuikin sijoittumalla hopealle sekä Alajärven Ankkureiden Antti Ihamäki, joka siinä SM-maantiellä onnistuikin, voittaen koko kilvan. Myös SM-maantien hopeamitalisti Keski-Uusimaan Yleisurheilun Robin Ryynänen unelmoi voitosta kuin rokkari aamun koitosta. 

Joukkuekilvan vie nimiinsä Kuopion Reipas. 

17-vuotiaiden tyttöjen 4 kilometrin kilvan voittajan ennustaminen ei ole helppoa. Selvää suosikkia sarjassa ei ole, paitsi Turun Urheiluliiton Johanna Matintalo, tuo viime vuoden mestari ja parin edellisvuoden Kalevan Kisojen 800 metrin mitalisti. SM-hallien 1500 metrillä voittaja oli Turun Urheiluliiton Laura Nakolinna (jonka joku sukulainen kuulemma pisteli 400m aikaan 46.87 vuonna 1988) ennen Espoon Tapioiden Essi Kivelää ja Nokian Urheilijoiden Ellinoora Myötyriä. Kaikki heistä vieroksuivat kilpailua SM-maantiellä, jossa voittaja oli Lempäälän Kisan Klaara Leponiemi. Seuraavina hänen jälkeensä maaliin SM-tiellä saapuivat Orimattilan Jymyn Silja Meronen ja Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen. Toki muillakin on mahdollisuus voittoon, sillä kilvan alkaessa kaikki lähtevät matkaan samalta viivalta.

Joukkuekilvassa voittaja on joku tarjolla olevista joukkueista, ehkä Turun Urheiluliitto. 

Niin on SM-maastojen ennakko ennakoitu ja sunnuntaina maamme kestävyysurheileva nuoriso saa näyttää kykynsä ennustusten sijaan raa’assa todellisuudessa, isiemme lippujen liehuessa tangoissaan äitienpäivänä, tuulen humistessa ikihonkien rungoissa, kotkien lentäessä ylväänä kilpailureitin ylläSuomi Finlandin itsenäisyydessä koivun lehtien lepatuksen säestämänä.  

[raasto.com]

SM-maantiejuoksun mitalit ratkottiin raaston ja waterloomaisten järjestelyiden kera

Tämänvuotiset SM-maantiejuoksut annettiin järjestettäväksi Tuusulaan, mikä saattoi olla virhe, sillä järjestelyt olivat urheilijain kertoman mukaan waterloomaiset. Raasto.comi kuuli myös, että reitin mittauskin oli suoritettu hieman siten ja täten, mutta parhaat maantiemenijät saatiin joka tapauksessa selville.

Kenellekään ei ollut yllätys, että miesten maantiekilvan voiton vei pitkältä Kenian leiriltään palannut Turun Urheilullisen Liiton poika, Lewis Korir. Niin hän teki ajalla 1.05.03, jättäen muut nielemään maantien pölyä. Toiseksi sijoittui Tampereen Pyrinnön kotiseurakseen tunnustava ja jokin aikaa sitten etelän maasta Suomi Finlandiin palannut Jarkko Järvenpää. Hän jätti maantietä taakseen 1.07.48 verran. Se uupuu tietysti aika paljon hänen keväällä ulkoisilla mailla leipomastaan 1.04:stä, mutta kenelläpä "puolimamaraton" täynnä mäkiä olevalla reitillä ennätykseen kulkisi? Järvenpää ratkaisi hopean itselleen riuhtaisemalla viimeisen kolmen kilometrin aikana eroon kilpakumppaneistaan. Heihin kuuluivat JKU:n miehet Henri Manninen ja Miika Takala. Näistä Takala oli Mannisen, kuten myös Järvenpään edellä suuriman osan kilvasta, mutta viimeisillä kilometreillä Manninen raastoi armottomasti Takalan ohi jäljellä olevalle mitskulle. Kukaan ei kuitenkaan voi esittää vastaväitettä sen suhteen, etteikö Takalan yritys karata muilta kuin Lewis Koririlta heti kilvan alusta alkaen olisi ollut rohkeudessaan kunnioitusta herättävä.

Viidenneksi Tuusulan maantiemittelössä sijoittui Lahden Ahkeran Jussi Utriainen ajalla 1.08.37. Se on kunnioitettava aika jo täyden harjoittelun hellittäneelle juoksukoneelle. Kuudes oli pitkältä Kenian leiriltään palannut Turun Urheilullisen Liiton Willy Rotich. Niin hän oli tuloksella 1.09.00. Seitsemännen sijan HKV:n kisaverkkareiden taskuun sai tunkea Aki Nummela -niminen veijari. Se heltisi 1.09.17 kuluttua lähtölaukauksesta. Kyseessä oli jo Nummelan kolmas noin puolimaratonin mittainen kilpailu tämän vuoden aikana. Kaksi ensimmäistä varmasti olivat tarkasti mitattuja puolimaratoneja, mutta tämä kolmas oli sinne päin.Tämänkertaisella raastaisullaan Nummela teki selvähkön eron Joensuun Katajan poikaan Oskari Pennaseen, joka sai lopettaa juoksemisen ajassa 1.09.26. Se oli Pennaselta kelpo juoksu, jos oli ollakseen. Yhdeksäs oli iloisen komebäkin juoksuradoille tehnyt Naantalin Löylyn Marko Tuokko ajalla 1.09.34. Jos Tuokko välttää tällä toisella juoksu-urallaan vetämästä itsensä totaaliseen overconditioniin, hän tulee juoksemaan lähivuosien kilpailuissa kovaa, vain kovaa, eikä mitään muuta vauhtia kuin kovaa. Kymmenes Tuusulan maantiejuoksussa oli Iisalmen Visan Kimmo "raasto" Randelin. Hän veti reitin läpi ajassa 1.09.46. Kunhan loputkin äijät olivat saavuttaneet maalisen linjan, siinä oli maantieloikkaa kerrakseen, sanoi kenguru maratonreitillä.

Kuinka sitten kävi naisten maantiekilvassa? No siinäpä kävi siten, että komebäkin vähintään vuoden 2007 kuntoonsa tehnyt Turun Urheiluliiton Suvi Miettinen voitti ajalla 1.15.13. Tulosta voidaan pitää mäkinen ja tuulinen reitti huomioon ottaen erittäin kovana. Hopeaa sai KU-58 -seuraa edustava Laura Markovaara. Hän juoksi 1.16.18. Markovaaralla on ollut viime vuosien aikana tapana ottaa SM-mitaleita kisasta jos toisestakin, eikä tämänvuotinen SM-maantie tuonut siihen muutosta. Pronssia sai saman seuran Kaisa Lehtonen tuloksella 1.16.30. Lehtonen on kuulemma joskus jonkun triathlonkilvan käynyt. Neljäs oli jo yli vuosikymmenen ajan kansallisella kärkitasollamme kilpaillut Oulun Pyrinnön Elina Lindgren. Hän teki kisareitistä selvää ajassa 1.17.09. Kuudes ja samalla kilvan viimeinen 1.20-alittaja oli HKV:n ikijuoksija Minna Nummela, joka Lindgrenin tavoin kiertää sitkeästi kilpailuja vuodesta toiseen. Nummelan ajaksi kirjautui 1.17.27. Miettisen, Lehtosen, Lindgrenin ja Nummelan olisi syytä tehdä tämän vuoden aikana tuttavuutta kestävyysurheilun täydellinen kuningasmatkan - tai kun naisten sarjasta puhutaan - kuningatarmatkan, maratonin kanssa. Markovaara ei toki tätä maailman parasta urheilumuotoa vieroksu.

Juostiin Tuusulassa myös juniorien kilpailuja. Siellä 19-vuotiaiden pojannatiaisten noin 10 kilometrin kilvan paras oli Turun Urheiluliiton Henrik Goech ajalla 33.01. Goech himoaa menestystä päälajissaan triathlonissa kuin alkoholisti vappusimaa. Kymmenen sekuntia hänelle jäi tällä kertaa Viipurin Urheilijoiden Samuel Rautiainen, joka idoleita lienevät edustamansa seuran legendaariset menijät Tapio Kantanen (esteet 8.12.60), Risto Ala-Korpi (5000 m 13.29,8), Matti Valkonen (5000m 13.34.23) ja Heikki Vakkuri (1500m 3.40.05). Pronssia kotiinsa sai raahata Espoon Tapioiden Aleksi Uusipere. Hän juoksi 33.57. Hän saattaa olla jotain sukua samaa seuraa aikoinaan edustaneelle Timo Uusiperelle, joka kiskoi 80-luvulla esteet aikaan 9.04.57.

Kuinka sitten kävi 19-vuotiaiden nuorten naisten maantiemittelössä. No kuinkapa muutenkaan kuin siten, että voiton vei Lapin Lukon Iida Haataja. Niin siinä kävi ajalla 37.59. "Huh-huh, onneksi ei tullut 38 minuutin päällitysttä", saattoi joku kenties kuulla Haatajan maalissa ehkä puhisevan. Hopea meni Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden Saara Nikanderille, joka juoksi ajan 38.00. Pronssista mitalia sai kotimatkan aikana ihastella Turun Tovereiden Hanna Paasio. Hänen aikansa oli 39.38.

Pojat, ikä korkeintaan 17 vuotta juoksivat myös Tuusulassa. Voittaja Antti Ihamäki Alajärven Ankkureista oli niin nopea, että järjestäjät eivät osanneet opastaa häntä oikealle reitille, joten hänelle ei saatu aikaa. Voi olla, että reitin merkkaamisessakin oli erinäisiä puutteita. Hopealle sijoittunut Keski-Uusimaan Yleisurheilun Robin Ryynänen juoksi reitin läpi sen verran hitaammin kuin voittaja, että alati valppaana olleet Tuusulan toimitsijatkin onnistuivat saamaan hänelle ajan. Se oli 33.42. Pronssisen mitalin Kuopioon vei paikallista Reipasta edustava Samu Mikkonen ajalla 33.50. Talven ja kevään kisojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kuopiossa tehdään tällä hetkellä oivaa työtä kestävyysjuoksun hyväksi. Sieltä on nähtävissä selvää nousua, sillä 1990-luvulla kaupunki ei tuottanut juniorisarjoihin kovinkaan monia kestävyysjuoksijoita, mitä nyt Haataisen Jone kiskoi 19-vuotiaana 800m 1.50.44.

17-vuotiaiden tyttöjen sarjassa voittajalle saatiin aika. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Lempäälän Kisan Klaara Leponiemi, tuli, juoksi ja voitti ajalla 39.22. Hän kukisti aika selvästi hopealle sijoittuneen Silja Merosen Orimattilan Jymystä, sillä Merosen aika oli 39.36. Pronssia sai Siilinjärven Ponnistuksen Satu Kähkönen. Hän juoksi 40.32 ennen kuin maalilinja vapautti hänet juoksemisesta. Saapa nähdä, pysyykö jo vuodesta 1907 toiminut Siilinjärven Ponnistus itsenäisenä seurana, jos Siilinjärvi tulevaisuudessa liitetään naapurikunta Kuopioon.

Niin olivat SM-maantien kilpailut kilpailtu, vain kilpailtu, eikä mitään muuta kuin kilpailtu, puhumattakaan siitä, että ne olivat kilpailtu. Jos joku on selvää, niin se on aivan selvää, että paluumatkalla kotipaikkakunnilleen eräidenkin autojen vehkeissä pauhasi ulvova hevimetalli.

[raasto.com]

Olympiavoittaja Mizuki Noguchi teki komepäkin maratonille

Nagoyan naisten maratoni juostiin Nagoyan kaupungissa. Se sijaitsee Japanissa, Aasiassa, maapallolla, aurinkokunnassa, linnunradalla ja maailmankaikkeudessa. Siellä japanilaiset maratonfanit olivat normaalia kovemmassa maratonkuumeessa. Heidän suosikkityttärensä, vuoden 2004 maratonin olympiavoittaja, vuoden 2003 maratonin MM-hopeamitalisti, Aasian maratonennätyksen haltija (2.19.12, Berliini 2005), vuoden 1999 puolimaratonin MM-hopeamitalisti ja urallaan 14 kertaa puolimaratonin alle 1.09 juossut (rekordi 1.07.43) Mizuki Noguchi teki paluun maratonille.

Noguchin ura sitten vuoden 2005 ennätysjuoksunsa on ollut silkkaa vammojen kanssa tappelemista. Ne pakottivat Japanin olymiakarsinnoissa 2.21.37 juosseen Noguchin vetäytymään viime hetkellä sivuun ennen vuoden 2008 olympiamaratonia ja estivät sen jälkeen maratonin juoksemisen vuosikausiksi. Kroonisen vammakierteen takia hän ei pystynyt juoksemaan maratonia lainkaan syksyn 2007 ja kevään 2012 välillä. Viime vuonna nähtiin kuitenkin jo viitteitä Noguchin paluusta hänen juostessaan Nagoyassa 2.25.33, mikä ei kylläkään ollut tarpeeksi kova Japanin olympiajoukkueeseen pääsemiseksi. Niinpä tämän vuoden Nagoyan kilpaan kohdistui poikkeuksellisen suuri mielenkiinto, kun selvisi, että Noguchi pystyy todellakin osallistumaan kilpailuun.

Hyvin tämä 34-vuotias raastotar Nagoyassa juoksikin. Hän nimittäin juoksi maaliin ajassa 2.24.05, mikä todennäköisesti riittää näytöksi Japanin joukkueeseen kesän MM-maratonille. Tuolla ajalla Noguchi ei kuitenkaan kilpaa voittanut. Ei suinkaan, vaan hänen maannaisensa Ryoko Kizaki säntäsi Nagoyan maalilinjoitukselle ensimmäisenä omalla ennätyksellään 2.23.34. Se ja varma MM-lippu kenties hieman lohduttivat viime kesänä pettymyksekseen olympiamaratonilla sijalle 16 ajalla 2.27.16 jäänyttä Kizakia. Voiton Kizaki ratkaisi vetäisemällä 40-41 kilometrin välisen tonnin 3.18:aan, johon vielä siinä vaiheessa mukana ollut vain 19-vuotias Etiopian Berhane Dibaba ei pystynyt vastaamaan. Niin juoksi Kizaki voittajana maaliin ja hänen vielä hörppiessään maalissa urheilullista juomaa, Dibaba saapui toisena maaliin 2.23.51 kuluttua lähtölaukauksesta. Siitä ei puolestaan kulunut kauaakaan ennen Noguchin maalitusta. Noguchi oli mukana voittotaistelussa vielä 35 kilometrin paalulla, mutta vielä hänen maratonkestonsa ei ollut pitkän vammakierteen jäljiltä riittävän hyvässä maratoniskutusneisuuskuosissa. Kilvan jälkeen hän sanoikin olevansa noin 70-80 prosenttisessa maratonvedossa.

Mitalitikolmikon jälkeen seuraavaa maaliin tulijaa saatiinkin odottaa hyvän tovin. Neljäntenä sinne näet saapui takavuosien New Yorkin maratonin sankaritar, Latvian maratonsuuruus Jelena Prokopcuka ajalla 2.25.46. Se ei luonnollisestikaan ole lähellekään Prokottaren oma persoonallinen rekordi, sillä vuonna 2005 hän kipaisi Osakassa 2.22.56, mutta oli joka tapauksessa kelpo juoksu. On kuitenkin perin epävarmaa, nähdäänkö Prokopcukaa Moskovan MM-maratonilla, sillä maratonin arvokisaedustukset eivät ole koskaan häntä kiinnostaneet.

Kukapa Nagoyan kilvassa oli tänä vuonna viides? No kukapa muukaan kuin Japanin Eri Hayakawa ajalla 2.26.17. Kyseessä on jo vuosikymmenen mittaisen maratonuran tahkonneen Hayakawan oma ennätys (aiempi 2.28.19), mutta valitettavasti se ei taida riittää matkalippuun MM-maratonille, sen varran kovia maratonsahaajattaria Japanilla on tarjolla. Hayakawa kävi tiukan maratontaiston viidennestä sijasta, sillä kuudenneksi sijoittunut Etiopian Mestawet Tufa hävisi hänelle vain kolme sekuntia. Se oli debyyttimaratoninsa juosseen Tufan persoonallinen rekordi. Hänellä on hyvät välitykset (5000m 14.51.72, 10 000m 30.38.33) reippaaseenkin maratonin ennätysparannukseen, edellyttäen tietysti, että maratonvauhtikestokeskittyneisyysiskutusneisuus on kunnossa.

Seitsemänneksi Nagoyassa sijoittui maratonneito nimeltään Yoko Miyauchi, kotimaa Japani. Hän juoksi ajan 2.27.17. Se ei ole parhaimmillaan maratonin aikaan 2.26.23 juosseen Miyauchin oma ennätys, mutta on kuitenkin osoitus joltisestakin maratonvarmuudesta. Kilvan kahdeksas ja samalla viimeinen 2.30-alittaja oli Etiopian Genet Getaneh, joka pisteli 42195 metriä halki, poikki ja pinoon ajassa 2.28.08. Se jäi aika tavalla Getanehin viime syksynä Amsterdamissa vetämästä 2.25.38:sta. Sellainen on kuitenkin maraton, tuo kestävyysjuoksuista armottomuudessaan raastoisin.

[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com]

Kenian, Etiopian ja Japanin kolmintaistelu Lake Biwan maratonilla

Lake Biwan maratoni juostiin jälleen kerran Otsun kaupungissa, Biwa-järven rannalla Japanissa. Kyseessä oli 68. kerta kun moinen maratonkilpa järjestettiin. Lake Biwan maraton nousi eurooppalaisten maratonfanien tietoisuuteen viimeistään 1990-luvulla, kun Espanjan Martin Fiz kävi siellä usein keväisin hakkaamassa ajan, jolla varmisti pääsynsä maansa joukkueeseen arvokisoihin. Fizin sarja Lake Biwassa oli vuosina 1997-2000 seuraava: 2.08.05, 2.09.33, 2.08.50 ja 2.08.14. Näistä neljästä kilvasta hän voitti kolme. Ehkä Fiziä jäi maratonuraltaan harmittamaan se, että hän ei keksinyt juosta Lake Biwassa myös uransa aiempina vuosina, sillä vuonna 1995 hän juoksi Rotterdamissa 2.08.58 ja vuonna 1996 Kyongjussa 2.08.25. Lake Biwan maratonin kunniakansalainen Fiz saalisti vuosien 1994-2000 välillä maratonin EM-kultaa, MM-kultaa, MM-hopeaa ja kahdella olympiamaratonilla sijat 4. ja 6.

Kuinka olisi 1990-luvun Fiz pärjännyt tämän vuoden Lake Biwan kilvassa? Aika hyvin, sillä Kenian Vincent Kipruton voittoaika oli 2.08.34. Se ei varmaan aikana saanut aikaan ylenpalttisia riemunkiljahduksia parhaimmillaan maratonin 2.05.13 taittaneella Kiprutolla, mutta on muistettava, että maratonvoitto on aina maratonvoitto, eikä niitä Kiprutollakaan ole tähänastisella maratonurallaan montaa ollut. Itse asiassa kyseessä oli tämän, vuoden 2011 MM-maratonin hopeamiehen uran vasta toinen maratonvoitto. Aiempi oli tullut hänelle vuoden 2009 Pariisin maratonilla, missä mies viiletti silloin 2.05.47. "Keli oli kyllä sairaan kylmä ja tuulinen, joten meitsi ei halunnut tehä maramuuviani liian aikaisin", sanoi voittaja kilvan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, täydessä maratonhorkassa, voittajamitsku kisaverkkareidensa taskusta pullottaen.

Kipruto ei totta vieköön päässyt kilvassa helpolla. Ei suinkaan, vaan Etiopian Tariku Jufar ahdisti Kiprutoa aina viimeiselle 100 metrille saakka, jolloin hänen oli antauduttava Kipruton maratonnelistyksen edessä. Toki Jufar yritti aiemmin kilvan kuluessa pudottaa Kipruton völjystään hyökkäämällä kärkeen 37,6 kilometrin kohdalla, mutta Kipruton kaltaisen maratontakiaisen ollessa kyseessä tehtävä oli mahdoton. Niin juoksi Jufar maaliin ajassa 2.08.37, mikä ei ole läheskään miehen ennätys, sillä viime vuonna äijä laukkasi Houstonissa 2.06.51. Onpa mies kysenyt urallaan myös sellaiseen temppuun, mihin moni ei ole pystynyt. Hän on näet kukistanut Espanjan Julio Reyn Hampurin maratonilla. Vuonna 2008 tämä tapahtui, jolloin Jufar juoksi siellä 2.08.10, kun taas Rey päällitti ensimäistä kertaa urallaan Hampurissa 2.08. Hän päällitti silloin samalla kertaa myös 2.09, 2.10, 2.11, 2.12 ja 2.13. On täysin turha sanoakaan, että se oli Reylle täydellinen waterloo, kun taas Jufarille se oli hyvinkin mukiin menevä maratonlaukkaloikka.

Kukapa sijoittui Lake Biwassa pronssille? No, kukapa muukaan kuin muukaan kukapa kuin Kenian James Mwangi. Niin hän teki ajalla 2.08.48. Kipruton ja Jufarin völjystä jo aiemmin pudonnut, mutta urheasti taistellut Mwangi nousi väkisin takaisin edellä mainitun kaksikon kantaan 40 kilometrin viistalle tultaessa, mutta joutui sitten jälleen antautumaan kärkikaksikon aloittaessa maratonväliensä selvittelyn valtoimenaan olevalla maratonraastolla. Lake Biwan maraton oli samalla Mwangin jäähyväiskilpa Japanilaisille maratonfaneille, sillä hän on asunut Japanissa vuodesta 2001 saakka, mutta muuttaa nyt takaisin synnyinmaahansa Keniaan.

Neljänneksi sijoittui tiukan maratontaistelun jälkeen Japanin oma poika Masakazu Fujiwara ajalla 2.08.51. Se oli Fujiwaralle tärkeä juoksu, sillä sitten kymmen vuoden takaisen maratondebyyttinsä (2.08.12) mies on kokenut urallaan erinäisiä vaikeuksia, eikä maratoni ole ottanut kulkeakseen. Nyt hänellä on mahdollisuuksia päästä viimeisenä miehenä Japanin MM-maratonjoukkuesseen, jossa saa olla maksimissaan viisi miestä, sillä ennen Lake Biwaa häntä paremmin olivat muilla karsintamaratoneilla juoseet Kazuhiro Maeda (Tokiossa 2.08.00), Yuki Kawauchi (Bebbu-Oitassa 2.08.15), Hiroyuki Horibata (Fukuokassa 2.08.24) ja Kentaro Nakamoto ( Bebbu-Oitassa 2.08.35). Japani näyttääkin saavan kohtalaisen miesjoukkueen jalkeille MM-maratonille, sillä sen viisikosta Nakamoto oli Lontoon olympiamaratonilla kuudes ja Horibata Daegun MM-maratonilla setsemäs.

Fujiwaran juoksu tarkoitti samalla sitä, että Lake Biwassa viidenneksi ajalla 2.09.06 sijoittunut Ryo Yamamoto tulee todennäköisesti jäämään MM-kisojen ulkopuolelle. Ennätyksensä 2.08.44 viime vuonna juuri Lake Biwassa juossut Yamamoto epäonnnistui Lontoon olympiamaratonilla, sillä sieltä käteen jäi vain 40. sija ajalla 2.18.34. Varamieheksi MM-joukkueeseen Yamamotolla on kuitenkin mahdollisuuksia, sillä hän kukisti tällä kertaa kuudenneksi sijoittuneen Suehiro Ishikawan neljällä sekunnilla. Iskikawan ei kuitenkaan kannata olla ylenpalttisen pettynyt aikaansa 2.09.10, sillä se on miehen maratonuran ensimmäinen 2.10-alitus. Seuraavat miehet Japanin Kohei Matsumuran (2.10.12), Sveitsin Viktor Röthlinin (2.10.18) ja Japanin Tomoya Adachin (2.10.22) johdolla päällittivät kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn kymmenen minuutin rajan.

[raasto.com, iaaf.org & japanrunningnews.blogspot.com] 

Dennis Kimetto juoksi reittiennätyksen Tokion maratonilla

Tokion maraton oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa World Marathon Majors -sarjan osakilpailu. Niinpä se oli houkutellut mukaan melkomoisen joukon maailman valioihin kuuluvia maratonrallattajia. Valitettavasti sää kilpailun aikana ei ollut kovan tuulen johdosta maratonille suotuisa. Siitä huolimatta voittajaksi juoksi viime kauden maratonsensaatio, Kenian kansalaisuuden omaava Dennis "sopujuoksu" Kimetto ajalla 2.06.50. Se on Tokion maratonin reittiennätys, mutta ei lähellekään Kimetton oma ennätys, sillä viime syksynä hän kipaisi Berliinissä debyyttimaratonillaan 2.04.16. Todennäköisesti hän olisi silloin juossut vieläkin kovampaa, mutta koska kyseessä olivat World Marathon Majors -sarjan voittorahat ja niitä tavoitteli Kimetton kaveri ja kenties samaan manageritalliin kuuluva Geoffrey Mutai, Kimetto antoi silloin Mutain voittaa. 

Tällä kertaa Kimetton manageri oli ilmeisesti sanonut ennen kilvan alkua, että Kimetto saa luvan juosta voitosta maaliin asti ja niin hän tekikin. Voiton hän ratkaisi hurjalla kiihdytyksellä, jossa mies veti 30-35km:n välisen vitosen 14.20:een ja kun se ei riittänyt, vielä seuraavan vitosen 14.35:een. On selvää, että moisessa rallatuksella ei voi kukaan pysyä mukana ja niin Tokion maratonin voitto oli ratkennut. "Haluan juosta seuraavaksi MM-maran, mutta jos se ei ole mahdollista, hyökkään maratonin ME:n kimppuun Berliinissä", sanoi Kimetto kilvan jälkeen. Berliinistä hänellä onkin hyviä muistoja, sillä viime vuonna hän voitti kyseisessä kaupungissa sekä Berliinin puolimaratonin (59.15), että 25 km:n kilvan (1.11.18).

Toiseksi Tokion maratonmittelössä sijoittui Kenian Michael Kipyego. Hän ei jäänyt Kimettolle paljoa, sillä maalilinja syöksyi päin Kipyegon naamaa ajassa 2.06.58. Se ei ole aivan hänen ennätyksensä, sillä vuonna 2011 Kipyego juoksi Eindhovenissa kymmen sekuntia kovempaa. Toisin kuin Kimetto, Kipyego on jo tehnyt pitkän uran kansainvälisillä kilpakentillä. Siihen on kuulunut esimerkiksi kymmenen vuoden estejuoksu-ura (esterekordi 8.08.48) ja parhaimmillaan kuudes sija MM-maastoissa. Onneksi Kipyego on kuitenkin siirtynyt maratonille, kestävyysurheilun ehdottomalle kuninkuusmatkalle, minkä rinalla esteet ovat pilipalitouhua.

Kolmanneksi Tokiossa sijoittui myös Kipyego, etunimeltään Bernard. Hänenkin kotomaansa on Kenia. Bernard jäi kuitenkin kärkikaksikolle selvästi, sillä hän saavutti maalisen linjoituksen 2.07.53 kuluttua lähtölaukauksesta. Se ei ole lähimainkaan Bernardin rekordi, sillä vuonna 2011 hän laukkasi Chicagossa tuloksen 2.06.29. Onpa mies juossut urallaan myös 10 000 metriä alle 27 minuutin (26.59.61) puolimaratonin alle tunnin (59.10), sijoittunut MM-kisojen kympillä viidenneksi ja MM-puolimaratonilla hopealle. Seillainen veikko on Bernard.

Neljäntenä maaliin heittäytyi Japanin Kazuhiro Maeda ajalla 2.08.00. Se on Maedan persoonallinen rekordi, mutta hieman häntä kyllä maalissa kalvoi se, että Japanin yleisurheiluliitto oli asettanut suoran MM-maratonvalinnan ehdoksi 2.08-alituksen. Tähän Maeda juoksi siis 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle yhden sekunnin liian hitaasti. Hänen ei kuitenkaan kannata olla murheellisin maratonmielin, sillä on hyvinkin luultavaa, että miehen maratonnäyttö on riittävä MM-valintaa ajatellen. On näet epätodennäköistä, että kovinkaan moni japanilainen joukkorallattaisi viimeisellä MM-karsintamaratonilla Lake Biwassa ensi kuussa Maedan tuloksen alle. Maedalla on elämänsä aikana takanaan jo kilometri poikineen kestävyysjuosten, sillä esimerkiksi 10 000 metrillä äijä on leiponut 28 minuutin tuloksia jo vuodesta 2000 lähtien. Joskus on mennyt myös alle 28 minuuttia.

Maeda kävi lopussa kovan taiston Kenian James Kwambain kanssa. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että Kwambai juoksi 2.08.02. Kwambai taisi hieman hyytyä siihen, että hän tempaisi 28-29 välisen kilometrin 2.55:een ja jatkoi seuraavan tonnin 2.48:aan. Tällainen nykiminen kostautui viimeisillä kilometreillä niin, että jo kaukana takana ollut Maeda saalisti Kwambain kiinni ja painoi täyttä raikua ohi. "Yrittänyttä ei maratonlaiteta", saattoi Kwaibai kuitenkin lohdutella itsesään maalissa. Hänen maratonrekordinsa on äärimmäisen kova, vuonna 2009 Rotterdamissa juostu 2.04.27. Onpa mies juossut myös puolikkaan maratonin joltistakin renkutusta, mistä kertoo uran paras aika, 59.09. Lisäksi hän on säestänyt hyvin Haile Gebrselassieta vuonna 2008 Berliinissä juoksemalla silloin 2.05.36.

Kuudes Tokion maratonilla oli Kenian Gilbert Kirwa. Hän juoksi 2.08.17. Tällä vetäisyllä Gilbertti jäi pari minuuttia Frankfurtissa vuonna 2009 juoksemastaan rekordista (2.06.14). Joka tapauksessa hän oli maalissa hyvän tovin ennen seitsemänneksi tullutta Etiopian Feyisa Bekeleä, jonka ajaksi kirjautui 2.09.05. Se saattoi hieman kalvaa viime syksynä Amsterdamissa ajan 2.06.26 juossutta Bekeleä. Aivan varmasti sijoitus kahdesan ja aika 2.09.13 raastoi Etiopian Dino Sefirin kaalia, sillä se jäi aika kauas hänen uransa parhaasta maratonajasta, viime vuonna Dubaissa vedetystä 2.04.50:stä.

Sen sijaan yhdeksänneksi tullut Japanin Takayuki Matsumiya saattoi olla aikaansa 2.09.14 siinä mielessä tyytyväinen, että se oli hänen ennätyksensä. Toki japanilaiset ovat odottaneet aika hyvän ratanopeuden omaavalta Matsumiyalta (5000m 13.13.20, 10 000m 27.41.75) jo pitkään yhtä kovaa maratontulosta, kuin samalaisia ratatuloksia kiskonut Toshinari Takaoka, joka aikoinaan veti maran 2.06.16. Siihen Matsumiya oli kenties pettynyt, että hänen aikansa ei tule riittämään Japanin joukkueeseen kesän MM-maratonille. Joka tapauksessa hän oli kilvan viimeinen 2.10 alittaja täydessä 2.10-alittavaisuudessa. 

Tokion naisten kilvan jälkeen maalialueella raikuivat Etiopian kansallisbiisin sävelet. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että voittajaksi nelisti kyseisen valtion kansalaisuuden omaava Aberu Kebede. Hän käytti maratoniin aikaa 2.25.34. Kebede ratkaisin voiton voimakkaalla viimeisen seitsemän kilometrin rynnistyksellään, johon toiseksi sijoittunut Etiopian Yeshi Esayias (2.26.01) ei pystynyt maratonvastaamaan. "Tänään oli liian tuulista, jotta olisin pystynyt reittirekordiin. Erityisen hevii oli 37 kilometrista 41 kilometriin, koska silloin oli paitsi hirveä tuuli, myös ylämäki", sanoi voittaja maalissa. Hän jäikin aika kauas omasta rekordistaan, joka on viime syksynä Berliinissä juostu 2.20.30. Samoin ennätyksestään jäi toiseksi sijoittunut Esayias, sillä parhaimmilaan hän on taittanut maratonin sekunnin tämänkertaista tulostaan kovempaa.

Kolmanneksi Tokion kilvassa sijoittui Saksan Irina Mikitenko, joka teki 40-sarjalaiselle "kohtuullisen" maratonajan, 2.26.41. Se ei tietenkään ole lähellekään Mikitenkon persoonallinen rekordi (2.19.19, Berliini 2008), mutta ikä huomioon ottaen Mikitenkon suoritusta on pidettävä oivana. Mikitenko oli jo vuonna 2000 Sydneyn olympiakisoissa 5000 metrillä viides, joten aika pitkän päivätyön hän on tehnyt kansainvälisillä kilpakentillä. Kenties tältä ratajuoksuajoilta peräisin olevalla nopeudella Mikitenko kukisti kilvassa neljänneksi sijoittuneen Venäjän Albina Mojorovan (2.26.51). Majorova, jonka maratonrekordi on 2.23.52, sijoittui viime kesänä Lontoon olympiamaratonilla yhdeksänneksi.

Viides Tokiossa oli Japanin Yoshimi Ozaki 2.28.30 kuluttua lähdöstä. Se oli taatusti tälle vuoden 2009 maratonin MM-hopeamitalistille pettymys, samoin kuin oli viime kesän olympiamaratoni (aika silloin 2.27.43, sijoitus 19.) Ozaki, joka on juossut maratonin nopeimmillaan 2.23.30:een, himoaa varmasti vielä uralleen kovaa maratontulosta kuin alkoholisti maksakirroosiota. Kuudes ja kilvan viimeinen 2.30 -alittaja oli Namibian Helalia Johannes ajalla 2.29.20. Se jäi aika lailla tämän viime kesän olympiamaratonin 12. parhaan maratonkonettaren uran rekordista (olympiamaratonilla juostu 2.26.09), mutta on joka tapauksessa osoitus siitä, että hän pystyy juoksemaan alle 2.30 olosuhteissa kuin olosuhteissa, päivänä kuin päivänä, kelissä kuin kelissä, reitillä kuin reitillä, kilvassa kuin kilvassa. Tämä tietenkin edellyttää, että maratonkeskittyneisyys on tällöin 100 prosenttissa kuosissa ja että reitti on kohtuullisen tasainen ja että olosuhteet ovat kohtuullisen viileät ja että kilpa on kohtuullisen hyvä.

[iaaf.org, japanrunningnews.blogspot.com & raasto.com]

Melkomoista rallatusta SM-halleissa

Yleisurheilun sisällä tapahtuvat SM-kisat järjestettiin vuonna 2013 Jyväskylässä. Siellä maamme urheileva nuoriso kilvoitteli mestaruuksista kuin rokkari plekuista. Sielä tulevaisuuden toivot urheilivat samaan aikaan kun poliitikot murheilivat. 

Kuinka siellä sitten kävi? No kuinkapa muutenkaan, että naisten 800 metrillä voiton vei Porvoon Urheilijoiden Sara Kuivisto ajalla 2.10.35. Porvoon Urheilijoista on kuulemma joskus joku maileri ennenkin tullut. Hopeamitalia seuransa järjestämillä mitalikahveilla sai puolestaan esitellä HKV:n Minna Nummela 2.12.04 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän on kuulemma joskus jotain aiemminkin juossut, esimerkiksi 800m ulkona 2.05:een. Pronssia Porin pohjoisosaan Normarkkuun vei paikallisen Nopsan edustaja Katriina Sonck tuloksella 2.12.61. Hän oli varmaan onnellisuudessa kuin opettajatar ponnellisuudessa.

Entäpä kuka miesten 800 metrillä oli nopein? Eipä kukaan muukaan muin Espoon Tapioiden Tuomo Salonen. 1.52.65 häneltä siihen kului. Hän olisi muuten kova kuin nahka, mutta rasitusvammat ovat viime vuosina riivanneet miestä kuin luteet helsinkiläishotelleja. Hopeaa ja samalla ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalinsa sai Saarijärven Pullistuksen nuori voima, Joonas Rinne nimeltään. Hänen aikansa on noin 18-vuotiaalle pojalle oiva, 1.53.49. Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio ennustaakseen, että tulevaisuudessa Rinteelle on tuleva vielä erinäisiä muitakin SM-mitaleita, jos on tullakseen. Pronssia Turun Urheilulliseen Liittoon vei Saku Lehikoinen. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että hän oli maalissa kolmantena ajalla 1.53.91. Ero neljänneksi jääneeseen Parikkalan suureen poikaan, Parikkalan Urheilijoita edustavaan Panu Jantuseen oli selvä, yksi sekunnin sadasosa. Jantusen ei kuitenkaan kannata harmitella tätä, sillä hän on kova kuin sankari.

Juostiin siellä sisätiloissa myös 1500 metriä. Sen kilvan, sarjassa naiset, voitti Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Sen hän teki ajalla 4.28.19. Se on verraton aika nuorelle voimattarelle. Kettunen on saanut hiihtoladulta koneeseensa aika lailla sitkeää kestoa ja hapen riistoa, sillä luultavasti näiden ominaisuuksien avulla hän kukisti ajan 4.29.32 juoseen  HKV:n Minna Nummelan. Toki on sanottava, että Nummelakin on kova kuin puristin ruuvipenkissä. Pronssia sai hienon kömebäkin juoksuradoillle tehnyt 1990-luvun tähtijuniorijuoksija, Vammalan Seudun Voiman kotiseurakseen tunnustava Minna Haka-Risku. Hän pinkoi puolitoista kilometriä kuin nuoruuden päivinään aikaan 4.30.98. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että hän on kova kuin kettinki.

Miesten 1500 metrillä voiton vei Parikkan Urheilijoiden Panu Jantunen tuloksella 3.55.39. Kestofanit odottivat luonnollisesti eurooppalaisella maililla hieman raisumpaa menoa, mutta mestaruus on aina mestaruus, sanoi kissa kun saaliin nappasi. Hopeamitalia kotiin päästyään sai hevimetalmusiikin tahdissa ihastella Turun Urheiluliiton edustaja ja Itä-Suomen yliopiston kauhu, Joonas Lehtinen. Hän laittoi Jantusen aika ahtaalle, mistä osoituksena on aika 3.55.76. Pronssi meni Lahden Ahkeran nuorelle Ossi Kekille tuoksella 3.56.13. Hän on kova kuin moottorisaha heinätöissä.

Kestofanien ei ollut vaikea veikata 1500 metrin jälkeen, että naisten 3000 metrin voiton veisi nimiinsä Karhulan Katajaisten Oona Kettunen. Niin hän tekikin 9.20.25 kuluttua lähtölaukauksesta. Kettunen oli kilvassa joltisenkin ylivoimainen, sillä hopeaa saanut Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Risku juoksi 9.37.19. Pronssiseen mitalin kanssa sai kilvan jälkeen tehdä tuttavuutta Helsingin Jyryn Minna-Maria Kangas. Hän juoksi ajan 9.40.46, mikä tarkoittaa sitä, että hän on kova kuin kuivunut laasti.

Miesten 3000 metrillä voittajan nimi oli Karhulan Katajaisten Ilari Piipponen ajalla 8.20.60. Hän ei jättänyt kenellekään epäselvää siitä, kuka oli kirissä nopein, terävin ja herkin. Samalla Piipposen voitto tarkoitti sitä, että Karhulan Katajaiset joutui ostamaan ylimääräisen kahvipaketin seuran mitalikahveille, sen verran tuli kultaa Jyväskylän SM-halleista seuran urheilijoille. Hopeaa Piipposen takana sai Viipurin Urheilijoiden Joonas Harjamäki. Hän juoksi 8.21.69. Hänen seuransa edustajat ovat kuulemma joskus jotain tuloksia esteissä tehneet, eivätkä VU:n seuraennätykset ole huonoja 5000 ja 10 000 metrilläkään. Ne on tosin tehnyt eri kaveri kuin seuran esteiden rekordin ja lähimenneisyydessä nämä veijarit ovat kuulemma työskennelleet työtovereina Vuosaaressa toisen ollessa toisen esimies. Harvassa työpaikassa maamme historiassa on ollut niin armottoman kovia kestävyyjuoksijoita. Itse asiassa he ovat olleet niin kovia, ettei edes reikä ole kyennyt porautumaan heidän hampaisiinsa. Pronssia kilvan jälkeen kisaverkkareiden taskuun sai tunkea HKV:n Aki Nummela, joka pisteli kolme kilometriä 8.21.72:aan. Nummela kilpaili SM-halleissa viime vuoden tapaan silkasta kilpailemisen riemusta myös 800 metrillä ja 1500 metrillä, joten kenenkään on turha syyttä häntä kilpailemisen vieroksajaksi. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, kaiken lisäksi hän on vielä  kova kuin rautakanki puuron hämmennyksessä.

Niin oli sisällä tapahtuvan yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut kilpailtu ja eipä kulunut kauaakaan Hipposhallin valojen saamumisesta, kun jo kestonnälkäiset juoksijat olivat matkalla lentokentälle ja sieltä kohti etelän kestojuoksuparatiisimaisia maita, missä kesän enntäyksiä pilkkaava kunto rakennetaan.

[raasto.com]

Kawa kukisti olympiamaratonin kuudenneksi parhaan Bebbu-Oitassa

Japanin Bebbu-Oitan maratonilla on perinteitä. Kisan 62-vuotisen historian aikana siellä ovat juosseet mm. Hwang Young-Cho (olympiakultaa 1992), Koichi Morishita (olympiahopeaa 1992), Takeyuki Nakayama (olympianelonen 1988 & 1992), Dionicio Ceron (moninkertainen Lontoon maratonin voittaja) ja tietenkin pitkään maratonin reittiennätystä hallussaan pitänyt Gert Thys. Viime vuosina Bebbu-Oitan maratoni on kuitenkin jäänyt muiden maratonien varjoon, eikä siellä ole tehty nykypäivän mittapuulla kummoisiakaan maratontuloksia. Tämän vuoden kilvassa voitosta kuitenkin nähtiin maratonfanien iloksi jälleen uljas kaksinkamppailu, vetäen vertoja jopa legendaariselle Morishitan ja Nakayaman mittelölle vuodelta 1991.

Voittokamppailun osapuolina olivat tällä kertaa Japanin kansan suosikkipoika, pitkää työpäivää maratonharjoittelun ohessa painava Yuki "Kawa" Kawauchi sekä viime kesänä Lontoon olympiamaratonilla kuudenneksi sijoittunut, niin ikään Japania edustava Kentaro Nakamoto. Viimeksi mainittu oli ennen kilpaa kertonut tavoitteekseen voiton ja oman ennätyksensä (2.08.53) rikkomisen, kuten olympiamaratonin kärkipään miehen kuuluukin. Voiton suhteen Nakamoto joutui kuitenkin pettymään, sillä kun viime kaudella seitsemän maratonia ja yhden 50km:n ultran juossut ihmepalautuja Kawauchi painoi maratonhanan pohjaan 28 kilometrista eteenpäin, Nakamoto pystyi häntä ainoana seuraamaan, tosin äärimmäisissä maratontuskissa, tosin itsekin välillä kärjessä käväisten, kunnes 1,6 kilometrin päässä maalista hänen oli antauduttava kuoleman edessä. Niin juoksi Kawauchi voittajana maaliin ajalla 2.08.15, mikä on paitsi hänen henkilökohtainen rekordinsa (aiempi 2.08.37), myös kilvan reittiennätys (aiempi Gert Thysin 2.08.30). Kyseessä oli jo Kawan toinen maraton tänä vuonna, joten ilmeisesti hän aikoo jatkaa samanlaista maratonrallia kuin viime vuonna, tosin mahdollinen MM-kisaedustus voi tuoda siihen hieman muutoksia. MM-edustukseen hänellä onkin hyvät mahdollisuudet, sillä ennen tätä paras suoritus Japanin MM-karsintamaratoneilla oli Hiroyuki Horibatan Fukuokassa juoksema 2.08.24. Seuraavaa maratoniaan Kawa ei ole vielä päättänyt, mutta ilmeisesti hän ei aio juosta Lake Biwan maratonia ensi kuussa, vaan hyökätä 2.07:n kimppuun Soulin maratonilla.

Myös toiseksi sijoittunut Nakamoto juoksi oman ennätyksensä, mikä Bebbu-Oitan jälkeen kirjoitetaan numeroin 2.08.35. Tästä huolimatta hän oli maalissa pettynyt hävittyään Kawalle. Kun Kawa tykitti 40 kilometrista maaliin ajassa 6.32, käytti täysin katkinainen Nakamoto samaan taipaleeseen 6.52. "Koska tavoiteenani oli voitto, olen pettynyt toiseen sijaan", sanoi Nakamoto maalissa, sen jälkeen kun oli keräillyt itseään hetken aikaa kanveesissa. Hänen ei kuitenkaan ole syytä ylenpalttiseen maratonpettyneisyyteen, sillä 1) omaan ennätykseen on syytä olla aina tyytyväinen, 2) kun otetaan huomioon Nakamoton suoritukset sekä Lontoon olympiamaratonilla, että tämänkertaisella Bebbu-Oitan maratonilla, on ihme, jos häet syrjäytetään Japanin MM-maratonjoukkueesta. Moskovan MM-maratonilla varma arvokisajuoksija Nakamoto (olympiamaratonin kuudennen sijan lisäksi myös MM-maratonin 10. sija vuonna 2011) voi olla tulosluettelossa hyvinkin korkealla.

Kärkikaksikon uljaan kamppailun takana ei jäänyt jälkimaratonpolville juurikaan maratonkerrottavaa. Kolmanneksi sijoittunut Japanin Kenji Higashino näet kulutti 42195 metriin aikaa 2.12.13. Toki se on äärimmäisen kova maratontulos ja 99999999999999999999999999999999999999999999 x kovempi suoritus kuin esimerkiksi myrkkynurmella pallon hakkaaminen reikään kastelulaitteiden ruskuttaessa vettä väylille tuhansia kuutiometrejä samaan aikaan kun kuivuudesta ja janosta kärsivä tavallinen kansa katsoo monissa maissa sitä touhua kieli pitkänä verkkoaitojen takaa, aseistettujen vartijoiden kohdistaessa heihin mulkoilevaisen katseen.

[raasto.com, japanrunningnews.blogspot.com & iaaf.org]